Sohvaperuna Jennifer.

Lapsuuden lempielokuvani oli Anaconda. Muistan, kuinka kuumeisesti odotin sen ensi-iltaa. En tietenkään päässyt sitä teatteriin lopulta katsomaan ikärajan vuoksi (K-14), mutta kun video julkaistiin, ostin sen Anttilan TopTenistä omalla rahallani ja kulutin nauhan puhki. Lapsuuteni suuria elokuvatähtiä olivat Jon Voight, Eric Stoltz, Kari Wuhrer, Danny Trejo, Owen Wilson, Ice Cube sekä muuan Jennifer Lopez.

Ja tietenkin se valtava käärme, joka syö lopulta kaikki, paitsi Stoltzin sekä kaksi viimeksimainittua muusikkoa.

Niin, paitsi ettei Lopez vielä tuohon aikaan ollut muusikko lainkaan. Hänen debyyttinsä On the 6 julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin, 1. kesäkuuta 1999. Tuossa vaiheessa Lopez oli jo ehtinyt tehdä historiaa: Steven Soderbergin Mieletön juttu oli ensimmäinen elokuva, josta Yhdysvalloissa maksettiin latinonäyttelijättärelle yli miljoonan dollarin palkkio.

Lopezin näyttelijänuralla tämä jäi yksinäiseksi huippukohdaksi, mutta kameran edessä hän viihtyy toki yhä: viimeksi pop-diiva nähtiin Jason Stathamin kyljessä hölmössä action-rymistelyssä Parker. Kokonaisvaltaisen viihdyttäjän ja bisnesmogulin kengät täyttyvät viimeistään, kun katsotaan, mitä kaikkea muusikon ja filmitähden urat ovat tuoneet muassaan: 75 miljoonaa myytyä levyä, yli 2 miljardin tuotot hänen tähdittämilleen elokuville, vaatelinjoja, hajuvesiä ja tietenkin oma tuotantoyhtiö.

Ei huonosti Bronxissa varttuneelta köyhältä latinolta, joka teininä päätti keskeyttää lukion ja lähteä Manhattaniin tähteyden perässä.

On the 6:n aloittava If You Had My Love oli Lopezin ensimmäinen sinkku, ja se nousi heti Billboardin Hot-listan ykköseksi asti – saavutus, johon kovin moni debytantti ei yllä. Yhdysvalloissa kappale myi lopulta yli miljoona kappaletta. Tuottaja Rodney “Darkchild” Jerkinsille se oli kolmas listaykkönen.

If You Had My Love on keskitempoinen rakkauslaulu, jonka ytimessä on kimppu vaatimuksia oman arvonsa tuntevalta naiselta, joka tietää, mitä haluaa. Kappale edustaa vielä aikaa, jolloin petollisen miehen ja luontaisesti luotettavan naisen dikotomian ulkoaluku riitti mainiosti sanoitusten sisällöksi. Olennainen kiteytyy säkeisiin, joista kaikki alkaa, ja joihin kaikki päättyy.

”If you had my love
And I gave you all my trust
Would you comfort me”

Itse kappaletta kiintoisampi on siihen tehty musiikkivideo, joka on liki ikoninen. Siinä Lopez asettuu rooliin, johon sukupuolentutkijat ovat naisia vuosikymmenten ajan asemoineet: miehisen katseen kohteeksi. Neitseelliseen valkoiseen pukeutunut Lopez tanssii ja laulaa suoraan katsojalle huoneistossa, johon nettikansalla on reaaliaikainen videoyhteys. ”Jennifer’s Rooms”. Sanoilla ei ole väliä, sillä hänen kehonsa sanoo kaiken tarvittavan. Tähti joutuu tekemään hirveän määrän työtä pitääkseen yllä katsojan kiinnostuksen, pitääkseen tämän kanavalla.

(Samalla hän luonnollisesti ylläpitää stereotypiaa lanteitaan heiluttavasta, seksiä uhkuvasta latinosta. Olethan huomannut, että latino on anagrammi lantiolle?)

Sohvallaan reteästi treenattuja käsivarsiaan venyttelevä, maireaa hymyä väläyttelevä mies ohjailee lähetystä. Hänellä on joystickit, joilla liikutella kameroita. Hän katsoo ruutuun ilmeellä, joka on jossain kyllästyneen ja kiihottuneen välimaastossa. Kuvakieli voisi viitata nettipornon kuluttamiseen, sisältö sinänsä sadomasokismiin. Epäselväksi jää, onko Lopez mukana leikissä? Hän raataa ja asettaa kroppansa täysin mieskatseen läpitunkemaksi, ollen samalla kuluttajan kontrolloitavissa: kun olohuone alkaa kyllästyttää, klik, ja ollaankin suihkussa.

If You Had My Lovella Lopez asettuu osaksi sitä 1990-luvun traditiota, johon Spice Girlsin ja Ally McBealin kaltaiset kulttuuriset hahmot niin ikään asettuvat. Kaikki edellämainitut edustavat naisia, jotka ovat ansainneet tasa-arvonsa ja vapautuneet miehisen vallankäytön ikeestä. Postfeministit huomauttaisivat kuitenkin, että tämä vapautuminen tapahtuu silti patriarkaalisen yhteiskuntajärjestelmän puitteissa ja sen ehdoilla. Mistään todellisesta sukupuolten tasa-arvosta (jonka päätepiste olisi sukupuolieron lopullinen häivyttäminen) ei siis voida puhua.

Tämän ohella musiikkivideo kuvaa aikaansa myös siinä, kuinka sen päätähti antaa kroppansa globaalille yleisölle leikkikalukseen. The Real World oli pyörinyt MTV:llä jo jonkin aikaa, ja seuraavana vuonna starttasivat Selviytyjät sekä Big Brother. Tositelevision kultakausi oli aluillaan. Vuonna 1999 ensi-iltaan tulivat samaa aihetta ironisoineet amerikkalaiset elokuvat The Truman Show ja Edtv.

Tositelevisio tarjoaa illuusion helposta tiestä tähtiin. Koska se nojaa esiintyjiensä yksityisyyden häivyttämiseen ja sosiaalipornoon, on sen otollisin kohderyhmä (niin esiintyjien kuin yleisönkin osalta) köyhempiä, yhteiskunnassa marginaaliin työnnettyjä ihmisiä. Sellaisia, joilla ei ole hävittävää. Sellaisia, joille se näyttäytyy kultaisena lippuna Willy Wonkan karkkitehtaisiin ja pois köyhyydestä.

Jennifer Lopez tuli marginaaleista, mutta aikana, jolloin esiintymiskulttuuri ei kenties vielä ollut näin vinoutunutta. Hän teki töitä, toimi vuosikaudet taustatanssijana ja Broadway-esiintyjänä ennen läpimurtoaan. 14 vuotta myöhemmin kuvio olisi voinut olla aikalailla erilainen.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Biisin alkuperäinen nimi oli If I Gave Love, esittäjänään Chanté Moore. On the 6 -levyn tuottaja Sean Combs (P. Diddy) kuitenkin isoine egoineen vaati kappaleen Lopezille, ja niinpä Jerkins laitettiin kynäilemään sama biisi uusiksi.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus II!

Ainakin New Kids on the Blockin taustalla 1990-luvun alussa tanssinut Jennifer Lopez esiintyy tietääkseni ensimmäisessä musiikkivideossaan vuonna 1993. Biisin esittäjänä muuan Janet Jackson.

Video ei ole enää saatavilla

Yön polte vai Elokuu vai Kuningasidea vai… Kesällä 2012 hääväki saapui, joku pääsi saatille ja yleisö tykkäsi.

Viime syyskuussa Nuorgam listasi 12 kesähittiä sen mukaan, miten todennäköisesti emme kuule niistä enää koskaan. Ykkösenä oli Pojun Poika saunoo, josta kuulimme kuitenkin ehkä liikaa.

Nyt hittejä on mukana 15 ja järjestys perustuu kirjoittajan omaan tuntumaan siitä, voiko hittiä kuunnella vielä ensi kesänäkin. Tällä kertaa ajattomuus on siis hyve. Joten tässä aika monta menneen kesän ihanuutta tai rasittavuutta soimaan taustalle, kun uskaltaudutte vielä kerran sortseissa ulos.

1. Loreen – Euphoria

Kuka: Berberitaustainen ruotsalaispoppari ja euroviisuvoittaja.

Miksi: Vuosikymmenten saatossa harva euroviisulavalle lähetetty biisi on ollut takuuvarma voittaja jo kaksi kuukautta ennen itse kisaa. Euphoria on pöyristyttävän modernia ja melodialtaan älykästä tanssipoppia.

Hittistatus: Sinkku- ja radiolistan ykkönen useita viikkoja.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Kyllä. Ja syksyllä ja talvella ja keväällä. Euphoria on Waterloon tasoinen viisuklassikko.

Video ei ole enää saatavilla

2. Pariisin kevät – Kesäyö

Mikä: Yhden miehen bändi, joka yritti toistaa kahden vuoden takaisen kesähittitemppunsa.

Miksi: Hieman kulunuttakin ruispeltoestetiikkaa ihanan sävellyksen tukemana. Kertoja näkee valot taivaalla ja selässä kulkee kylmiä väreitä ja sitten kesäyö sataa kasvoille kyyneleitä ja niin edespäin. Eli tekemällä tehty kesähitti, joka ei kuitenkaan kuulosta lainkaan pakonomaiselta rutistukselta – vaikka tympeä kitarasoolo alkaa ennen pitkää ärsyttää.

Hittistatus: Keskikesän radiolistojen hallitsija ja kesän suurin radiohitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Kyllä, sinne kesien kestohittien joukkoon tämä.

Video ei ole enää saatavilla

3. Karri Koira – Kaikki tai ei mitään

Kuka: Vuosikausia esikoistaan hautonut rakkauden r’n’b-ammattilainen.

Miksi: Kaikki tai ei mitään on levyn kansitaidetta myöten so 90s, mutta tässäkin yhteydessä se on vain kehu. Kestävää r’n’b-taiteilua, jonka tueksi on saatu vielä tarvittavaa katu-uskottavuutta.

Hittistatus: Lataus- ja Youtube-hitti ja muun muassa YleX:n Himotuimmat-äänestyksen kestopärjääjä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Sympaattinen raita kestää isältä pojulle.

Video ei ole enää saatavilla

4. Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe

Kuka: Kanadalainen takavuosien Idol-yrittäjä ja Justin Bieberin kaveri.

Miksi: Seksuaaliraja-aitojen ylitse loikkiva video sekä nerokkaan simppeli ja positiivinen koukku: ”I just met you and this is crazy but here’s my number so call me maybe”. Jos tähän ei nuori voi samaistua niin ei sitten mihinkään.

Hittistatus: Sekä iso pophitti että netti-ilmiö.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ehdottomasti. Call Me Maybe ei myöskään ole leimallisesti kesähitti, vaan joka tilanteeseen sopiva tulevaisuuden popklassikko.

Video ei ole enää saatavilla

5. Cheek – Sokka irti

Kuka: Ainakin omasta mielestään Suomen suurin raptähti.

Miksi: Nuorison suuhun sopiva bilesanoitus (”Vaikka selitykset alkaa ontumaan, mä en ota morkkulaa”), sopivan helppo, mutta oikeasti todella hyvä sävellys sekä pisteenä i:n päälle aina ja ikuisesti sukupolvesta ja genrestä toiseen koukuttava vihellyselementti.

Hittistatus: Olihan se joo.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Tämän kesän vastine Häissä-hitille – hämmästyttävän kestäväksi taiottu dokausrenkutus on lajinsa parhaimmistoa.

Video ei ole enää saatavilla

6. Flo Rida – Whistle

Kuka: Maailman lihaksikkain popräppäri.

Miksi: Hihii, se on niin tuhma… ”Can you blow my whistle baby? Put your lips together and come real close”, hihii. Ja tietty se vihellys. Mutta minä diggaan eniten rennosta ja omalla tavallaan genrettömästä soundimaailmasta.

Hittistatus: Top 3 -singlehitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ehkä, todennäköisesti jopa. Kesäinen Whistle tekee hittibiisinä kaiken oikein.

Video ei ole enää saatavilla

7. Jennifer Lopez feat. Pitbull – Dance Again

Ketkä: Kaksikko, jolla oli viime vuonna se On the Floor -hitti.

Miksi: Koska heillä oli viime vuonna se On the Floor -hitti.

Hittistatus: Melkein yhtä suosittu kuin On the Floor.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Todennäköisesti en, koska kuuntelen mieluummin On the Floorin.

Video ei ole enää saatavilla

8. Maroon 5 feat. Wiz Khalifa – Payphone

Ketkä: Adam Levine ja ne muut, sekä puolentoista hitin räppäri, joka lienee eksynyt väärään studioon eikä vieläkään tiedä sitä.

Miksi: Pienoinen mysteeri, veikkaisin syyksi yleisen Maroon 5 -innostuksen lisäksi ovelasti rakennettua kertosäettä. Kuulostaa myös Bruno Marsilta.

Hittistatus: Puhelinkioskien teemakappale oli pitkäikäinen radio- ja singlehitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En. Maroon 5:lle siunaantuu muitakin hittejä, eikä sitä paitsi kukaan pakota minua niitä kuuntelemaan.

Video ei ole enää saatavilla

9. Yön polte – Tyttö sinä olet meritähti

Mikä: Joku porukka, johon kuuluu Stig.

Miksi: Karri Koiran tapaan ysärisoundia, mutta sanoituksen silmissä kiiluu Jukka Poika -yleisö. Sanoitus meriteemoineen on ideana kiva, mutta toteutettuna aika kammottava.

Hittistatus: Loppukevään top ten -single.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Tuskinpa vain, mutta tuon nimistä kappaletta on pakko vähän sympata.

Video ei ole enää saatavilla

10. Petri Nygård – Märkää

Kuka: Mies, jonka ansiosta Himoksen juhannusfestareilla on nähty vittu ja kuultu vagina.

Miksi: Koska Petri Nygård.

Hittistatus: Ei mikään Selvä päivä, mutta kyllä tätäkin joku kuunteli.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En koskaan aktiivisesti harkitse kuuntelevani Petri Nygårdia.

Video ei ole enää saatavilla

11. Jukka Poika – Siideripissis

Kuka: Suomen suosituin miesartisti.

Miksi: Koska tää on niiiin ihanan kuumis ja iik muutenkin iik Jukkis on rakkaus ja pinkki on ihana väri. Ja olihan hottis-Jukkiksenkin pakko alkaa laulaa edes vähän jostain alkoholiin viittaavasta. Hei söpöliini anna sitä märkää.

Hittistatus: Albumia myytiin kuin leipää, singleä yllättävän nihkeästi.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En aio kuunnella kertaakaan, mutta joudun todennäköisesti kuulemaan, mikäli viimevuotisen Silkkii-hitin laaja levinneisyys vielä tänäkin kesänä indikoi mitään.

Video ei ole enää saatavilla

12. Kuningasidea – Enemmän duoo ku sooloo

Mikä: ”Yhdistäen erilaiset jäsenet, ajatukset, soittimet ja henkselit positiiviseen kaaoksen tasapainoon syntyy Kuningasidea. Se on jäsenilleen elämän tapa, rakkaudesta musiikkiin ja ihmisiin.” Warner tietää!

Miksi: Ehkä juuri Kuningasidean jäsenillä on kaikista kivoimmat henkselit? Koska ihan perus suomireggaeiskelmäfuusiotahan tämäkin on. Anteeksi, siis musiikkia, jossa ajatukset yhdistyvät soittimiin.

Hittistatus: Juhannuksesta lähtien singlelistan kärkipäässä viihtynyt biisi.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Miksi kuuntelisin?

Video ei ole enää saatavilla

13. JVG feat. Raappana – Kran Turismo

Ketkä: Lomailevat Jare ja Villegalle.

Miksi: Koska JVG tietää, miten hitti tehdään ja että on olemassa asia nimeltä loma ja lomalla viimeinkin voi ottaa iisimmin.

Hittistatus: Aivan valtava sinkkumenestys. Tätä kirjoitettaessa ykkösenä 11. viikkoa.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Näitä tulee joka vuosi uusia. Montako kertaa sinä kuuntelit Reggaerekan tänä kesänä?

Video ei ole enää saatavilla

14. Elokuu – Saatilla

Mikä: Superkokoonpano, joka yhdistelee hiphopia ja iskelmää.

Miksi: Reggaeta, riimittelyä ja rallatteluhumppaa. Ei voi mennä pieleen. Epävarman suomimiehen teemabiisi vuonna 2012: ”Taidan olla saatilla, mutta en ole aivan varma. Pitäisikö kysyä? Olenko saatilla? Ai olen, hyvä.”

Hittistatus: Tähän kohtaan ne niemennotkot ja saarelmat.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Suomireggaeiskelmän The Raconteurs eli tuskin tätä bändiä kukaan ensi vuonna muistaa, liekö olemassakaan.

Video ei ole enää saatavilla

15. Tacabro – Tacata’

Mikä: Sisilialainen tanssiduo. Enempää ei tarvitse tietää.

Miksi: Tacata’ ehti sujahtaa pakolliseen eurojumppalokeroon ennen muita yrittäjiä. Sanoisin, että biisi on ihan hirveä, ellen jollain perverssillä tavalla nauttisi häpeilemättömästä romanialaishenkisestä biittitiluttelusta.

Hittistatus: Seitsemän viikkoa singlelistan top viidessä ja vielä pidempään kaikissa Onneloissa.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En helvetissä!

Video ei ole enää saatavilla

BONUKSET

Tämän jutun kirjoittaja ei halunnut olla vastuussa bonuksista. Tässä Nuorgamin vastaavan toimittajan Matti Markkolan analyysit tämän kesän erilaisista kesähiteistä.

1. PSY  – Gangnam Style

Mikä: Eteläkorealainen räppäri Park Jae-Sang ja tämän kesän todellinen kesähitti!

Miksi: Katso video, niin et kysy, että miksi.

Hittistatus: MEGALOMAANINEN. YouTuben vuoden katsotuin musavideo aiemmin mainitun Call Me Mayben jälkeen. Kappale kuulemma soi nykyään joissain Suomenkin yökerhoissa. Onko K-pop seuraava dubstep?

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ihan varmasti. Ainakin ”näissä kappaleissa kiteytyy kesä 2012” -soittolistalla. Olisi ehkä noteerattu varsinaisessa top 15:ssä, ellei olisi aloittanut maailmanvalloitustaan liian myöhään.

Video ei ole enää saatavilla

2. Alisalovesatte – Party

Mikä: Suomalainen teinityttö synnytti netti-ilmiön.

Miksi: Katso video, niin kysyt edelleen, että miksi.

Hittistatus: Kyllä! Tarttuva melodia, ikimuistoiset sanoitukset. Jos olet kuullut ihmisten toistelevan lauseita ”venyttelystä aamulla pitkään” tai ”ihmiset maksaa rahaa”, olet ollut hittipiirien kanssa tekemisissä. Mistä muusta biisistä on tehty yhtä monta remiksiä? Kuuntele ensin alta alkuperäinen, sitten ota vaikka tästä, tästä, tästä tai tästä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En usko, mutta joku bardi-aiheinen lausahdus saattaa suusta lipsahtaa.

Video ei ole enää saatavilla

3. Kristal feat. Uniikki – Rahaa palaa

Mikä: Mainostoimiston artistitempulta heti alkuun haiskahtanut ja sellaiseksi paljastunut ”Suomen kuningatar”.

Miksi: Hyvä kysymys.

Hittistatus: 10 000 ostettua FB-fania ei voi olla väärässä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En. Olisipa tässä ilmiössä edes Rähinän tekemä biisi ollut hyvä, mutta ei.

Video ei ole enää saatavilla

Belle & Sebastianin Stuart Murdochin Fox in the Snow -kappaleeseen tilaamalla Boys Noize -remixillä oli arvaamattomia vaikutuksia.

Doping toimii, siksi sitä käytetään. Myös musiikissa.

Nuorgam nostaa hattua Jason Nevinsille, Ferry Costenille, Armand Van Heldenille, Boris Dlugoschille, Todd Terrylle ja monelle muulle popmusiikin piikittäjälle. Ilman heidän lääkelaukkujensa aarteita lukemattomat hienot kappaleet olisivat jääneet alaviitteiksi musiikin historiaan sen sijaan, että olisivat kohonneet listojen kärkeen – ja usein singauttaneet esittäjänsä suosion uusiin sfääreihin.

Seuraavassa yhdeksäntoista kappaletta, joista ei olisi tullut hittiä ilman remixiä. Esittelemme niin alkuperäisen kappaleen kuin siitä tehdyn uusioversion, minkä lisäksi olemme laskeneet salaisella kaavan avulla, kuinka monta prosenttia kappaleen hittipotentiaali remixin myötä kasvoi.

Teksit ovat kirjoittaneet Markus Hilden (MH), Juha Merimaa (JM), Arttu Tolonen (AT), Gaius Turunen (GT) ja Anton Vanha-Majamaa (AVM). Editointi ja toimitustyö, sekä siitä johtuvat virheet, ovat Antti Lähteen.

#19 Jennifer Lopez – I’m Real

Ennen: Jenny from the Block rävähti kertaheitolla poptähdeksi If You Had My Love -hitillään vuonna 1999. I’m Realin ilmestyessä pari vuotta myöhemmin hän oli suositumpi kuin koskaan.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Murder Inc. -mafian villit vuodet 2000-luvun alussa innostivat Lopezia muokkaamaan sinkuistaan täysin uusia biisejä. I’m Realille palkattiin mukaan Ja Rule ja sen tempoa hidastettiin niin, ettei uusi versio kuulostanut juuri lainkaan nasevasti hytkyvältä emoraidaltaan. Hot 100 -listan ykkönen.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 39 %

I’m Realin remiksaus tehtiin USA:n hittiradioita varten ja siinä onnistuttiin erinomaisesti. Voidaan keskustella, onko se parempi kuin alkuperäinen. Minusta ei. (MH)

#18 Freddie Mercury – Living on My Own

Ensin: Queenin Ainoan Oikean Laulajan ensimmäinen soololevy Mr Bad Guy (1985) poiki pari isohkoa hittiä, mutta Living on My Own kangistui brittilistan sijalle 50 – mikä oli odotettavissa, kun kyseessä oli jo levyn kolmas singlelohkaisu.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Mercuryn kuoltua marraskuussa 1991 surukoneisto ylsi listamielessä lähes samanlaisiin saavutuksiin kuin John Lennonin poismenon jälkeen. Vanhojen soolokappaleiden remixeistä koottu The Freddie Mercury Album sisälsi Julian Raymondin remixin Living on My Ownista. Brittilistan kärkeen elokuussa 1993 ylsi kuitenkin alla oleva No More Brothersin remix.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 49 %

1980-luvun synapopilla ei olisi enää surukoneistokaan mahdollisimman isoa hittiä saanut, joten eurodanceksi oli biisi väännettävä. Raymondin remix on selvästi klubikäyttöön – alkuperäisen jazzpiano taipuu helposti myös housepianoksi. No More Brothersin versio on sisäsiistimpi ja tylsempi, hyvin ilmeistä listahittivarmistelua. Risuja ex-veljille myös Freddien hulvattomien vokaali-improvisaatioiden minimoimisesta. Tarkkavainuisempi eurodance-tuottaja olisi tajunnut, että tässä oli potentiaalia Scatmanin prototyypiksi! (GT)

#17 Cornershop – Brimful of Asha

Ensin: Intilaistaustaisen britin Tjinder Singhin kirjoittama Brimful of Asha oli Cornershop-yhtyeen neljännen levyn kolmas single. Bollywood-laulajatar Asha Bhoslea kunnioittanut kappale oli hieno pophelmi ja pikkuhitti ja nousi brittilistan sijalle 60.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Moni tykästyi Brimful of Ashan rentoon meininkiin. Yksi heistä oli Fatboy Sliminä paremmin tunnettu dj Norman Cook, joka teki kappaleesta remixin nopeuttaen sitä ja lisäten taustalle jytinää ja pauketta.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 52 %

Remix julkaistiin aluksi vain rajoitettuna 12 tuuman maksisinglenä, mutta se nousi niin suosituksi, että pian tarvittiin cd-painos. Kappaleesta tuli Cornershopin ensimmäinen (ja ainoa) listaykkönen. Vaikka remix on kappaleen tunnetuin versio, on Cornershop jatkanut kappaleen soittamista sen alkuperäisessä muodossa ja tempossa. Ratkaisu on perusteltu, sillä iskevyydestään huolimatta Cookin nopeutus vie laululta alkuperäisen letkeyden. (JM)

#16 David Bowie – Hallo Spaceboy

Ensin: Popin kameleontti kirjoitti Hallo Spaceboyn konseptialbumilleen 1. Outside (1995).

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Viralliseksi singleversioksi valittiin albumiraidan asemesta Pet Shop Boysin discohenkinen remiksaus, jolla Neil Tennant myös laulaa. Bowie ja Pet Shop Boys esittivät kappaleen vuoden 1996 Brit Awards -bileissä.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 56 %

Ihmiskunta ei vielä tunne kappaletta, jonka pophittipotentiaali ei olisi parantunut Neil Tennantin vokaaleiden ansiosta. (MH)

#15 Sneaker Pimps – Spin Spin Sugar

Ensin: Triphop alkoi olla jo menneen talven lumia, kun Sneaker Pimps julkaisi Becoming X -esikoisensa (1996). Niinpä sitä piti ryydittää kovin trendikkäillä dub-mausteilla.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Breikatakseen toden teolla hyvin coolin bändin piti turvautua populaarimpaan otteeseen. Amerikkalaisen dj-ikonin Armand Van Heldenin käsittelyn jälkeen Spin Spin Sugar nousi myös USA:n klubilistoille.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 58 %

Spin Spin Sugarista ei tullut remiksauksen ansiosta ainoastaan helpommin lähestyttävä vaan kenties myös parempi biisi – tai ainakin paljon tanssittavampi. (MH)

#14 Wildchild – Renegade Master

Ensin: Tanssituottaja Roger McKenzie ehti juuri maistaa listamenestystä ennen menehtymistään sydänkohtaukseen syksyllä 1995, vain 24-vuotiaana. Alkuperäinen Renegade Master ylsi brittilistan 11:nneksi.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Norman Cook eli Fatboy Slim, 1990-luvun lopun big beat -ilmiön keulakasvo, remiksasi Renegade Masterin talvella 1998 listakolmoseksi ja isoksi eurohitiksi.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 65 %

Biisi ei välttämättä parantunut, mutta tuolloin ultraviileän Fatboy Slimin näkemys nosti Wildchildin hetkeksi parrasvaloihin, vaikka hän ei uransa aikana ehtinyt julkaista mitään erityisen merkittävää. Sitä se nuorena kuoleminen teettää. Renegade Masterista tulikin ehkä enemmän Fatboy Slimin kuin Wildchildin hitti. (MH)

#13 Everything But the Girl – Missing

Ensin: Vuonna 1994 Tracey Thorn ja Ben Watt olivat folkjazzin veteraaneja, joiden ensimmäisestä levystä oli ehtinyt vierähtää jo kymmenen vuotta. Yhtyeen kahdeksas levy Amplified Heart ei sanottavasti uudistanut yhtyettä. Singleksi valittu Missing kuulosti toki kauniilta, mutta vain harva olisi veikannut kappaleelle elinkaarta pikkuklubien ja aikuisradion ulkopuolella.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 66 %

Terryn syöttämä pallo tuli ehkä arvaamattomasta suunnasta, mutta EBTG-kaksikko otti siitä tyylipuhtaan kopin. Kaksikon seuraavat levyt Walking Wounded ja Temperamental jatkoivat Missingin näyttämään suuntaan komein tuloksin. (JM)

#12 SWV – Right Here

Ensin: Sisters With Voices oli menestyksekäs 1990-luvun R&B-trio, jonka paremmat päivät lopahtivat miltei samalla kun swingbeat lakkasi kansaa kiinnostamasta. Debyyttialbumi It’s About Timen ensimmäinen single Right Here jäi vielä pikkuhitiksi, mutta pari seuraavaa hittiä tekivät kaupallisen läpimurron.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Right Heren remix (josta vastasi ensimmäisen version tapaan swingbeatin kultasormi Teddy Riley) sämpläsi selkeän tunnistettavasti Michael Jacksonin Human Naturea. Kappale pääsi vuoden 1993 Free Willy -elokuvan soundtrackille, jossa Jacksonin omalla Will You Be Therellä oli jo keskeinen rooli. Kaiken lisäksi soundtrack julkaistiin Jacksonin oman MJJ-levymerkin kautta. Teddy Rileyn Jackson-yhteydet (mm. Dangerous-albumin osittainen tuottaminen) selittävät nekin Right Heren vahvan jacksonistamisen.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 70 %

Yhdysvalloissa pärjääminen oli SWV:lle jo taattua, mutta mash-upilla Right Here saatiin myytyä albumin ostaneille uudestaan. Biisistä tuli bändin kotimaassa sen toiseksi isoin hitti (Billboardin kakkonen) ja Euroopassa ylivoimaisesti bändin suosituin. Muut SWV:n hitit eivät vanhalla mantereella kiinnostaneet levynostajia, mutta Right Here/Human Nature jaksoi Britanniassa peräti sinkkulistan kolmanneksi ja muuallakin top 20:n tuntumaan. Jackson-laina toimi siis takaporttina eurooppalaisten vieroksuman R&B:n myymisessä. (Knoppitiedon kerääjiä kiinnostanee, että bändin namecheckauksen hoitaa nuori Pharrell Williams!) (GT)

#11 Moloko – Sing It Back

Ensin: Róisín Murphyn ja Mark Brydonin Moloko nautti kulttisuosiota Brittein saarilla jo 1990-luvun puolivälissä, mutta juuri mikään ei viitannut tulevaan supertähteyteen. Sing It Back oli I Am Not a Doctor -albumin (1998) toinen sinkku ja raahusti brittilistan 45:nneksi.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Saksalaisen Boris Dlugoschin house-remiksaus teki Sing It Backista klubbaajien ykköshitin ja Molokosta lopulta jokaisen eurooppalaisen popnörtin suosikkiyhtyeen, kunnes bändin taru päättyi vuonna 2006. Sen sijaan Sing It Back täyttää tanssilattian yhä kuusi vuotta myöhemmin.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 72 %

Ilman Dlugoschin remiksausta Moloko olisi todennäköisesti jäänyt kyntämään indieklubeja ja brittilistojen ynnä muut -sijoituksia – sillä oletuksella, ettei Murphyn valloittavan eksentrinen olemus olisi riittänyt takaamaan laajempaa suosiota. (MH)

#10 Kelly Rowland – Work

Ensin: Destiny’s Childin toiseksi tunnetuin jäsen oli vaipumassa unholaan, sillä pitkään kypsytellyn Ms. Kelly -kakkosalbumin (2008) ensimmäinen lohkaisu Like This ei juuri kiinnostanut ja alkuperäinen Work jäi niin ikään huomiota vaille ansioistaan huolimatta.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Aiemminkin hittejä klubimuotoon sorvannut Freemasons-kaksikko muunsi Workin hengästyttäväksi arabirytmejä ja house-koukkuja viljeleväksi bilekilleriksi. Tuloksena vuoden parhaita biisejä ja iso listahitti Euroopassa.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 78 %

Work merkitsi selvää käännekohtaa Rowlandin uralla: hänestä tuli r&b-laulajan ohella myös tanssidiiva ja hänelle lankesi merkittävä rooli David Guettan tarinassa kohti megatähteyttä. (MH)

#9 Snoop Dogg – Wet

Ensin: Prinssi Williamin synttäreille tilaustyönä rustattu Wet on henkistä jatkoa vuoden 2007 uussoul-herkkupalalle Sexual Eruption. Kannabikselta käryävä flegmaattisuus ei kuitenkaan poikinut suurta hittiä. Kappale jäi Yhdysvaltain hiphop- ja r&b-listalla sijalle 40.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Kenet värvätään rukkaamaan missatusta mahdollisuudesta jättihitti? David Guettasta tietenkin. Patonkihousen kultasormi ymppäsi biisiin vähän Jomandan Don’t You Want My Lovea, nosti tempoa ja synnytti hitin, jollaiseen Dogg itse ei ole vuosikymmeneen yltänyt: kärkisijoja lukuisilla soittolistoilla, Yhdysvalloissa tanssilistan neljäs.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 84 %

Liikaa ei voi korostaa sitä, kuinka iso juttu on päästä tekemään töitä David Guettan kanssa. Tai saada hänet remiksaamaan kappaleesi. Snoop Doggin tähti oli ollut pitkään laskussa, mutta Sweat nosti sitä ainakin hetkellisesti ylöspäin. Guettan näkemys on täydellinen klubibangeri ja oikeastaan enemmän hänen biisinsä kuin Snoopin. Jälkimmäisen mukavuusalueelta ollaan aika kaukana, mikä on ihan hyvä, sillä Doggumentary (2010), jonka ensisinkku Wet oli, on täysin yhdentekevä sekasotku. (AVM)

#8 Eric B. & Rakim – Paid in Full

Ensin: Eric B. & Rakim on yksi hiphopin alkutaipaleen innovatiivisimmista yhtyeistä, ja Rakimia pidetään harvinaisen yksimielisesti yhtenä alan kaikkien aikojen parhaista solisteista. Paid in Full oli kaksikon ensimmäisen levyn viides sinkku. Sitä edeltäneet viisi singleä olivat käväisseet Billboardin R&B-listan hännillä.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Brittikaksikko Coldcut sai remix-toimeksiannon Island Recordsilta. Remix osoittautui niin suosituksi klubeilla, että sitä alettiin promota sinkkuna Britanniassa. Uusi versio Paid in Fullista oli Eric B. & Rakimin ensimmäinen oikea poplistahitti ja kaksikon avain maailmanmarkkinoille.

Lyhyt single-versio:

Video ei ole enää saatavilla

Niinikään legendaarinen 12″-miksaus:

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 86 %

Alkuperäisasussaan Paid in Full on minimalistisen tehokas veto ja hieno biisi, muttei mikään crossover-hitti. Coldcutin koristeltua Eric B. & Rakimin rytmimunan kuin Fabergé konsanaan, maailma oli taas yhden askeleen lähempänä syleilemään hiphopia aidosti globaalina kulttuurina. (AT)

#7 Tori Amos – Professional Widow

Ensin: Tori Amos raivasi osaltaan tietä Sheryl Crow’lle, Alanis Morissettelle ja muille laulunkirjoittajanaisille 1990-luvun alussa platinakerroksia haalineilla Little Earthquake– ja Under the Pink -albumeillaan. Professional Widow oli Boys for Pelen (1996) neljäs single, eikä siltä odotettu paljoakaan…

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: …kunnes Armand Van Heldenin remiksaus sai ilmaa siipiensä alle. Tuloksena Amosin kolmas top ten -brittihitti ja ainoa ykkönen. Remiksaus julkaistiin jo alkuperäisellä singlellä, mutta Radio Edit paraatipuolena vuodenvaihteessa 1996–97.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 87 %

It’s got to be big: Professional Widow ei alun perin tuoksunut pophitiltä, mutta van Heldenin remiksaus osui kaikin tavoin oikeaan saumaan. (MH)

#6 Simian – Never Be Alone

Ensin: Manchesterilaisen indieryhmän kakkoslevy We Are Your Friends poiki pikkuhitin Never Be Alone. Valju rock-veto heräsi henkiin ainoastaan kertosäkeessään eikä juuri kukaan sitä enää muista.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Vuonna 2006 ranskalainen Justice osallistui remix-kilpailuun We Are Your Friendsillä, joka rukkasi uusiksi brittiryhmän neljän vuoden takaisen biisin. Lopputuloksena oli voitto MTV EMA:ssa parhaan musiikkivideon sarjassa, mikä suututti Kanye Westin, jonka Touch the Sky jäi täten pystittä. NME listasi We Are Your Friendsin viidentoista viime vuoden parhaiden kappaleiden joukkoon.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 89 %

Modernin elektronisen musiikin suuri mestariteos on hävettävän hieno kappale. Justicen sopivan limainen tuotanto haisee tekonahalta ja pallihieltä, ja yksinkertaisen tehokas kertosäe pyörii biisin primus motorina. Taustalla tapahtuu kyllä kaikkea, mutta fokus on ennen kaikkea äärisimppelissä säeparissa ”we are your friends / you’ll never be alone again”. Voi tätä katkeransuloista toiveikkuuden tunnetta. (AVM)

#5 Suzanne Vega – Tom’s Diner

Ensin: Luka-singlellään taivaskanavilla keikkunut Suzanne Vega esitti jo vuonna 1981 kirjoittamansa Tom’s Dinerin täysin ilman säestystä. Molemmat kappaleet löytyvät Solitude Standing -kakkosalbumilta (1987).

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Ei mikään ihme, että DNA-tuottajakaksikko iski silmänsä ja korvansa Tom’s Dineriin. Biisi suorastaan huusi tuekseen maukasta tanssibiittiä. Remiksaus nousi listoille lopulta vuonna 1990, juuri Vegan kolmannen albumin Days of Open Handin ilmestyttyä eikä sitä julkaistu millään studioalbumilla.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 93 %

A cappella -esitykset eivät ole koskaan pärjänneet listoilla, joten mikä tahansa käsittely olisi tehnyt Tom’s Dinerista potentiaalisemman hitin. Biisi nousi muun muassa Saksan ykköseksi ja Britannian kakkoseksi. (MH)

#4 Primal Scream – I’m Losing More Than I’ll Ever Have

Ensin: Vuodesta 1986 vuoteen 1991 Primal Scream oli vain yksi keskinkertainen indiebändi satojen muiden juuri ja juuri levytyssopimuksen saaneiden joukossa. Sen kaksi ensimmäistä levyä, Sonic Flower Groove ja Primal Scream, olivat flopanneet. I’m Losing More Than I’ll Ever Have löytyy jälkimmäiseltä.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Kun bändin jäsenet löysivät ravet ja yhdestä niistä Andrew Weatherallin, alkoi tapahtua. Bändi pyysi mieheltä remixiä. Weatherall pisti biisin palasiksi ja kokosi uudestaan niin, ettei sitä enää tunnistanut entisekseen. Se sai uuden nimen, Loaded, ja aloitti prosessin, josta kasvoi niin monta elämää muuttanut ja Primal Screamin klassikkoliigaan nostanut Screamadelica.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 95 %

Weatherall taikoi koko homman ilmasta. On olemassa häviävän pieni mahdollisuus, että maailma olisi hullaantunut alkuperäiskappaleen kehnosta Rolling Stones -pastissista. Häviävän pieni. (AT)

#3 William Orbit – Barber’s Adagio for Strings

Ensin: Madonnan Ray of Light -albumin tuottajana läpi lyönyt Orbit päätti levyttää omat näkemyksensä taidemusiikin klassikoista. Uunista tuli Pieces in a Modern Style -albumi (2000).

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Hollantilainen Ferry Corsten puki Samuel Barberin Adagio for Stringsin trance-kuosiin. Versio meni brittilistan neljänneksi ja rohkaisi tuhannet ihmiset hankkimaan ambient-henkisen Pieces in a Modern Stylen.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 98 %

Ajatus alkuperäisestä albumiversiosta listahittinä on melko absurdi. Myös seuraavan, ja toistaiseksi viimeisen, brittihittinsä soolona Orbit sai uudelleenkäsittelyn avulla: Maurice Ravelin Pavane pour une infante défunten remiksasi mies itse. (MH)

#2 Los Del Rio – Macarena

Ensin: Sevillalainen lounge-duo Los Del Rio oli esiintymismatkalla Venezuelassa, kun duon osapuolista toinen, Antonio Romero Monge, sai yksityisjuhlissa tapaamastaan tanssijasta inspiraation rumban rytmillä etenevään kappaleeseen. Kappaleen nimeksi tuli ensin Ma’dalena, mikä viittasi Maria Magdalenaan ja siten kevytkenkäiseen naiseen. Yhtye levytti kappaleen useita kertoja, vuonna 1992 rumbana ja seuraavana vuonna flamenco-rumba-pop-fuusiona. Kappale sai suosiota espanjankielisessä maailmassa, ja Puerto Ricossa siitä tehtiin vaalilaulu.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Suosio Puerto Ricossa sai Macarenan leviämään Yhdysvaltojen latinoyhteisöihin. Miamissa se päätyi dj-kaksikko Bayside Boysin remiksaamaksi. Pian iso pyörä alkoi pyöriä: kappaleeseen kirjoitettiin englanninkielisiä sanoja (jotka annettiin naisäänelle laulettaviksi). Suurin oivallus oli kuitenkin kappaleen video, jonka tanssin kehitti lähteestä riippuen joko venezuelalainen salsaopettaja tai videolla itsekin tanssiva koreografi. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa lopputulos oli kansainvälinen megahitti, riesaksi asti levinnyt tanssi-ilmiö ja 1990-luvun paras tanssiraita.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 99 %

Macarena ketkutti Los Del Rion kaikkien aikojen yhden hitin ihmeeksi, vaikka happamien kommentaattorien – kuten remixin tehneiden Bayside Boysin – mielestä ihan koko kunnia ei ehkä kuulunut heille. Duo sai hitistään vain 25 prosentin osuuden, mutta teki kaksikosta varakkaita herrasmiehiä. (JM)

#1 Run-D.M.C. – It’s Like That

Ensin: It’s Like That oli klassikkobändin ensimmäinen sinkku. Hittinä se jäi vaatimattomaksi eikä yltänyt kuin sijalle 15 Yhdysvaltain R&B-listalle. Sinkku ja etenkin sen b-puoli Sucker MC’s olivat suosittuja hiphop-klubeilla 1980-luvun puolenvälin tienoilla, eli kulttibiisiksi It’s Like That jäi. Euroopassa se ei mennyt läpi edes sen vertaa. Vasta kolme vuotta myöhemmin Aerosmithin kanssa taltioitu Walk This Way teki kolmikosta tähtiä.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Vuonna 1997 amerikkalainen house-dj Jason Nevins remiksasi kappaleesta säälimättömästi etenevän tanssipopjyrän. Kappaleesta tuli kansainvälinen hitti, yksi niitä kappaleita, joita ei pääse pakoon. Se oli brittilistan ykkösenä kuusi viikkoa vuonna 1998.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 100 %

Nevins kasvatti jo unholaan jääneen rapakontakaisen kulttisinkun hittipotentiaalia 100 prosenttia. It’s Like Thatin alkuperäisversiolla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta menestyä singlenä 1990-luvun lopussa. Nevinsilla maksettiin duunista muuten se normaali 5 000 dollarin kertakorvaus… (AT)