Jätkäjätkät 26.06.2013 Rock The Beach, Helsinki.

Jätkäjätkät 17.04.2013 Klubi, Tampere.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 281 Jessica 6 – White Horse

Jessica 6 ei ole Nomi Ruizin, Hercules & Love Affairin debyytillä maailmankuuluisuuteen nousseen parimetrisen transuamatsoonin soolo, vaan ihan oikea kolmihenkinen yhtye Brooklynistä. Yhtyeen debyyttialbumin toinen single White Horse on maailman paras diskopop-kappale, joka on mennyt liian monelta ohi. Anna mennä: ”Let me see you dance – show me you can groove!” (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 280 Jätkäjätkät – Uusi moottoritie

Keikkabussi-improvisaatiosta alkunsa saanut iskusävelmä on Jätkäjätkien balkanbeatia tehokkaimmillaan. Se on malliesimerkki yhtyeen sokeroidun pillerin strategiasta: vakavista asioista on fiksuinta kertoa tanssilattialle pakottavan rytmin tahtiin. Tässä tapauksessa kritiikki kohdistuu kieroon kasvaneeseen edistysuskoon, jonka mukaan kaikki uusi on itseisarvoista. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 279 Nite Jewel – One Second of Love

Losangelesilaisen Nite Jewelin aiemmat julkaisut ovat olleet tummahkosti värittynyttä pikkutuntien hömppäpoppia. Tulevan One Second of Love -albumin nimibiisi syventää sävyjä sheffieldiläisiltä kalskahtavilla syntikoilla ja Kris Menace -henkisesti jytkyttävällä biitillä. Maaliskuussa julkaistava kakkosalbumi näyttänee, mihin asti yhtyeen rahkeet todella riittävät. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 278 East River Pipe – Tommy Made a Movie

Fred Cornogin synafolk huokuu melankoliaa, joka sopii pohjoisen mielenlaatuun niin hyvin, ettei hänen synnyinkaupunkinsa voisi olla mikään muu kuin Norfolk. Asunnottomanakin elänyt Cornog maalaa tuokiokuvia, jotka ovat niin herkkiä ja hauraita, että ne musertuisivat painonsa alle, jos niillä sellainen olisi. Itse en uskaltaisi Tommyn tekemää elokuvaa edes katsoa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

# 277 Joan as Police Woman – The Magic

Joan as Police Woman harppoo The Magic -biisillään seitsemän peninkulman saappailla ohi duffyjen ja feistien. Soulpopin kuningattaren kruunu lasketaan tämän kappaleen ja koko albumin myötä Joan Wasserin kutreille. Kappaleen samettisen pehmeästi keinuva pop ja ihanan tunkeileva bassolinja sekä Joanin tunteita pursuava vangitseva ääni vievät toisiin ulottuvuuksiin. (Sami Sankilampi)

Video ei ole enää saatavilla

# 276 Ry Cooder – Baby Joined the Army

Ry Cooder päätti tänä vuonna pitää taukoa sekä etnologisista että sosiologisista tutkimusmatkoistaan ja pureutua Yhdysvaltain nykytilaan. Sen sotiin ja pankkiireihin. Hän ei tykännyt näkemästään tai kuulemastaan ja teki uransa poliittisimman levyn. Tämä on yksi syvimmistä huokauksista levyllä, joka kaivautuu Amerikan maaperään kuin John Lee Hooker rouheimmillaan. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 275 Vivian Girls – Take It as It Comes

Vivian Girlsin viimekeväisen Share the Joy -levyn valopilkku on tämä rakkaudella tehty tulkinta 1960-luvun tyttöpopista. On sydänsuruja aiheuttava heppu, joka on tietenkin nimeltään Johnny, pitkiä kaikuja, puheosuuksia, tarttuva ja opettavainen kertosäe, sekä oikeaoppinen lopetus. Häpeilemättömien laulusuoritusten ansiosta kaikki edellä mainittu tuntuu tuoreelta. (Mikko Valo)

Video ei ole enää saatavilla

# 274 The Bangles – Anna Lee (Sweetheart of the Sun)

1980-luvun popsuosikit palasivat nostalgisella, Matthew Sweetin tuottamalla Sweethearts of the Sun -levyllä varhaistöidensä 1960-lukulaisen kitarapopin pariin, eikä imelää powerballadia näkynyt mailla halmeilla. Etenkin yhtyeen tavaramerkkiharmonioilla kuorrutettu, helisevä Anna Lee (Sweetheart of the Sun) osoitti, että nämä rouvat ovat vielä kaukana kanveesista. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 273 Kim Ann Foxman – Creature

Kim Ann Foxman on Hercules & Love Affairin ihana poikatyttö, joka ei koskaan luovu lippiksestään. Suomessa vuoden sisään jopa kolmeen otteeseen vierailleen naisen debyyttisingle on täyttä, maukasta Herccua – onhan “studiossa häärinyt” itse maestro Andrew Butler, mutta retrommalla otteella. Tässä maistuu 1980-luvun kokaiininhuuruinen klubikulttuuri. Strike a pose! (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 272 Ghost Brigade – Breakwater

Yhdeksänminuuttinen eepos on Ghost Brigaden parasta osaamista. Jo hitaasti jyrnivä post metal -riffi jumittaa vallan kiehtovasti, mutta kun kappale muuntautuu eteerisen akustiseksi leijailuksi, sen syvältä kumpuava voima kertaantuu. Rautalankaisen twang-kitaran mehevän melodian sekä suorastaan tuomiolliseksi äityvän metallipaatoksen ansiosta tehoa kertyy kosolti. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

# 271 Lindsey Buckingham – Rock Away Blind

Entinen Fleetwood Mac -legenda on kunnostautunut viime vuosina tekemällä hienoja sooloalbumeita. Tällainen oli myös uusi Seeds We Sow, jolla Buckinghamin eksentrinen mutta tarttuva tyyli loisti jälleen kerran. Kuiskaileva Rock Away Blind on oivallinen esimerkki harmonisen leijailevasta ja pakahduttavan kauniista musiikista, jota tämä popnero parhaimmillaan tekee. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 270 Wolf Gang – Lions in Cages

Kesällä debytoi taas yksi artisti, jonka nimessä on sana susi. Tällä kerralla kyseessä on tulokas tanssittavan indiepopin saralla. Multi-instrumentalisti Max McElligott on taiteillut neljä ja puoli minuuttia kuplivaa, tarttuvaa ja pirteää kilinää ilman, että se kuulostaisi laskelmoudulta hitiltä. Tällaisia tekeleitä kaipaisi helteillä fiilisteltäväksi enemmänkin. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Matti Salosta on moneksi: Avaimena ja Asana tunnettu artisti on nyt Asa Masa. Kuva: Tomi Palsa

Kuva: Tomi Palsa

Hip hop huraa! Muistan elävästi vuoden 2001. Sen vuoden kuuntelin kahta levyä: Eminemin The Marshall Mathers LP:tä ja Avaimen Punaista tiiltä. Kumpaakaan en enää osaa levysoittimeeni asettaa, mutta näistä ensin mainittu on silti kestänyt aikaa paremmin.

Avain oli aikaan ja paikkaan sidottua itä-stadi-uhoa ja tummia r’n’b-sävyjä. Levyllä kuultiin Jurassikkia, Redramaa ja Iso-H:ta, teksteissä kierrätettiin vassarikliseitä ja tunnustettiin rakkautta isää ja äitiä kohtaan. Levy on ehdottomasti erinomainen – ehkä lähinnä siksi, että voisin yhä vetää sen kokonaisuudessaan a cappella tältä istumalta – mutta sittenkin paikoin kovin vaivaannuttavaa kuunneltavaa.

Video ei ole enää saatavilla

Vaan kuinkas sitten kävikään? Avaimesta ei tullut Fintelligensin kaltaista household-nimeä, vaan räppäri vetäytyi julkisuudesta. Suunnanmuutos oli oleva suuri, ja suurenmoinen. Vuonna 2005 nimi oli vaihtunut Asaan, ja päivänvalon näki Leijonaa metsästän – ja niin kuin usein sanotaan, loppu oli historiaa.

Ja nyt otan pienen tauon. Punainen tiili soi yhä taustalla.

”Alko hoppi maistuu alusta asti, setti vitun smoothii /
ei stressii, kotiin palas, skoletki jo sluuttii /
vitun jees et jätkä takas Roihikkaanki muutti /
idän pisimmät nakit, chickseille akuutti”

Niin, tästä lähdettiin. Ja seuraavalla täyspitkällä päästiin jo tähän:

”’Siel ei oo pelottavaa’, suhisi hiisi /
sanoin oon jo himas enkä usko Paratiisiin /
Kapakassa maailmanmestareita ysiviisi /
en tiedä lätkäst mut tää on leijonabiisi”

Leijonaa metsästän -levyllä artisti keksi itsensä uudelleen. Tyyli korjaantui flow’ta ja intonaatiota myöten täysin – saumaton marginaaliräppäys vaihtui kulmikkaaseen, konsonantteja korostavaan ja rikkaasti polveilevaan tarinointiin. Tekstien sanavalinnat olivat kypsemmät ja aiheet tuoreemmat, vaikka pohjalla yhä samoja punaisia ajatuksia vilisikin.

Video ei ole enää saatavilla

Oliko suunnanmuutoksen syynä liiasta blossesta napsahtaminen? Tarinoita kulkee miehen hurjasta pajanpalvonnasta, ja vuonna 2006 hänet tuomittiin kokaiinin ja kannabiksen hallussapidosta sakkoihin. EVVK.

Paluun jälkeen tahti on ollut hurjaa, ja neljän erinomaisen albumin jälkeenkin räppärin lyyrinen sampo tuntuu ehtymättömältä. Ja seassa on tietenkin vielä pari mainiota mixtapea ja Asa & Toverit -tittelillä tehty teemalevy (joka on tyylillisesti melkoista Punainen tiili -pastissia). Niin, ja Jätkäjätkien jenkkarenkkanerokkuudet. Ja miljoonat featit: ”Varmaan ensimmäinen levy, jolla ei ole Asa-feattia”, kommentoitiin Palefacen uutta levyä Basso-foorumilla vuosi sitten.

Kruununjalokivi on Teosto-palkittu Loppuasukas, jolla Asa toi balkan-sävyt valtavirran räppiin ja toteutti omaleimaisen lungilla otteellaan albumin, joka on kaikilla mittareilla mestariteos.

Sen alkusoitto on apokalyptinen monologi, hiljaisella vimmalla raameissaan riuhtova puheenvuoro jostain ihmisyyden ja sen väistämättömän tuhon välimaastosta. Sävy on ehkä profeetallinen, ehkä vain kalsean toteava. Sitä seuraava, huumehöyryisen lungisti mateleva Kanttarilla kanttarelli seuraa luonnon levittymistä betonimaiseman ylle. Ratamot puskevat asfaltista ja villiserpentiinit peittävät vesitornit.

Video ei ole enää saatavilla

Tekstit rinnastavat Pekka Strengistä muistuttavan luontokuvaston teollistuneeseen lähiömaisemaan tuoreella ja kekseliäällä tavalla. Voisin lainata Asan kryptistä proosaa loputtomiin, mutta kukin voi tutustua siihen poistamalla levyt lähimmästä TopTenistä.

Vaikka sitten sen viimeisen, ysäriräppiä (ja omaa persoonaansa, nimikin on nyt Asa Masa) jokseenkin nerokkaasti revitalisoivan, kansanmusat old skool -taustoihin vaihtaneen Jou joun. Se on alkuvuoden parasta kotimaista räppiä, vaikka jäbä ei oikeastaan tunnu edes yrittävän.

Video ei ole enää saatavilla

Jätkäjätkät / Erno Haukkala (vas) sekä Puppa J 24.7.2010 Pori Jazz, Pori.
Yksi viime vuoden parhaista levyistä ”Ykstoist ykstoist” saa arvoisensa seuraajan, kun Jätkäjätkien uusi albumi ”Jatkojatkot” ilmestyy tänään.