Kaikkihuomisenbändi Panssarijuna. Pidimme myös levystä.

Arvioimme vuoden alkupuoliskolla aika nivaskan levyjä, tarkemmin ottaen 247 kappaletta. Aivan kaikkea emme silti huomanneet, joten keräsimme sivuutetun parhaimmiston pakettiin.

Charles Lloyd / Jason Moran – Hagar’s Song

ECM

77 Liekö mitään kauniimpaa kuin kahden ihmisen välinen intiimi kanssakäyminen? Jazzmiesten dialogit huipentuvat koskettaviin Bob Dylan ja Beach Boys -versiointeihin. (Ami Vuorinen)

Video ei ole enää saatavilla

Rudimental – Home

Asylum

77 Brittikvartetti pohjusti Home-esikoistaan kolmella isolla tanssihitillä, jotka jäävät kyllä levyn parhaiksi vedoiksi, mutta onneksi täytekin on täytteeksi ensiluokkaista. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

Jussi Kuoma – s/t

Enkkä Records

78 Lahtelaisräppäri Jussi Kuoma luottaa samplepohjaisiin biitteihin, peruspositiivisuuteen ja kepeään läpänheittoon. Harmiton, mutta samanaikaisesti ilahduttava albumi. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Kisses – Kids in L.A.

Cascine

79 Kissesin Kids in L.A. -albumi on vuoden toistaiseksi tarttuvinta tanssittavaa elektropoppia. Esimerkiksi The Hardest Part ja Air Conditioning jäävät pyörimään päähän levottomasti. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Sällskapet – Nowy Port

Universal

79 Kaunis maisemamaalaus ruosteisista rautateistä, aamuöisistä satamista ja itäsaksalaisista betonilähiöistä. Thåström ajaa pitkin E40:tä syvemmälle teollisuuskalkkeeseen, kyydissään muun muassa Anna von Hausswolff. (Mikael Mattilla)

Video ei ole enää saatavilla

Youth Lagoon – Wondrous Bughouse

Boise

79 Etkö saanut vielä tarpeeksesi dreampop-revivalista? Sitten uhraa elämästäsi kohtuullinen aika Youth Lagoonin kakkoslevylle. Yhden miehen yhtye on Melody’s Echo Chamberin ohella ”Beach House 2.0”. Siinä missä Echo Chamber on inspiroitunut Stereolabista, Wondrous Bughousen pintaan liitetty suhinapsykedelia ammentaa levyn nimen mukaisesti viidakon ötököistä ja räikeimmistä orkideoista. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Carmen Villain – Sleeper

Smalltown Supersound

81 Jos Sonic Youth kohtaisi Liz Phairin, se ei kuulostaisi yhtä jännittävältä kuin Sleeper. Levyllä on piirun verran osiensa summaa reilummin mystiikkaa, epäilyttävää romantiikkaa ja yliluonnon hulluutta.  (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Ashley Paul – Line The Clouds

Rel Records

82 Nypi kitaraa, ujella saksofonia, improvisoi intuitiiviset vokaalisikin, väistä aina, kun jokin on hahmottumassa: näin laulut pitäisi aina jättää kirjoittamatta. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

French Films – White Orchid

GAEA

83 French Films teki yhden vuoden parhaista indiepop-levyistä, joka erottuisi edukseen niin Slumberlandin kuin Captured Tracksin katalogeissa. Suomi missasi jälleen kaiken olennaisen sanomalla ”lol, the Drums”, koska niin oli jo ensimmäisen levyn kohdalla opetettu ja hypebändi ja vittu blogit. Hyvin biisien lisäksi White Orchidia kantaa komppien mekaanisuus, joka tuo tuo sopivan häivenen kolkkoutta bändin Pains of Being Pure at Heartin kovisversiosta muistuttavaan nykyestetiikkaan. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

LCMDF – Mental Health Pt. II

FAN

83 Suomi tuntuu vähän unohtaneen LCMDF:n, mutta duo jatkaa vähintään entisellä luomisvimmalla. Ysärissä uppodipatussa nykysoundissa Beck tormää Ace of Baseen, joka liftaa Whalea kyyditsevän Weezerin matkaan. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

William Tyler – Impossible Truth

Merge

83 Lambchopissa ja Silver Jewsissa jo teini-ikäisenä soittanut William Tyler on julkaissut 2010-luvulla kaksi sooloalbumia, joista jälkimmäisen tasoisia instrumentaalisia folk-albumeita ei ihan joka vuosi julkaistakaan. Tyler, 33, loihtii kitarallaan vangitsevan hypnoottisia äänimaisemia, joihin mahtuu ihminen, luonto ja koko maailma. Mitä instrumentaalimuusikoihin tulee, Tyler huitelee lähes Colin Stetsonin nerokkuuslukemissa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Batillus – Concrete Sustain

Seventh Rule

84 Betoni on käytännöllistä, mutta Batilluksen siihen vertaaminen tuntuu arkiselta. Rammed earth on yhtä kestävä tekniikka. Vuosien maantietomu prässätään muuriksi, joka tulee seisomaan hievahtamatta tuhannen vuoden verran. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Girls Names – The New Life

Tough Love

84 Melko tuntemattoman Girls Namesin kolmas albumi on yksi vuoden timanttisimpia indierocklevyjä. Pohjoisirlantilaisyhtyeen tyylilaji on napakka, suoraviivainen ja luurankomainen postpunk The Curen ja Lotus Plazan ruuhkauttamassa tienristeyksessä. Kitaroilla on tilaa, instrumentaaliosuuksilla mittaa ja hoilotuksissa kuuluu kenenkäpäs muunkaan kuin Ian Curtisin kaiku. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

The Haxan Cloak – Excavation

Tri Angle

84 Haluaisitko haudata dubstepin multaan niin pitkäksi aikaa ja syvälle, että sen henki salpautuu ja pulssi hidastuu lähelle ruumista – ja lopulta kaivaa raadon takaisin ylös silkkaa ilkeyttäsi? Excavation on levysi. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

Little Boots – Nocturnes

On Repeat

84 Brittiläisen elektropopartisti Victoria Heskethin eli Little Bootsin vuonna 2009 julkaistu debyyttialbumi oli epätasainen pettymys. Hesketh lunastaa yllättäen alku-uransa lupauksen täyteläisellä kakkoslevyllä, jonka sävellykset kantavat alusta loppuun. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Panssarijuna – Haistoin kerran näätää

Joteski Groteskii

85 Panssarijuna on neljän helsinkiläsen kylähullun muodostama traumablues-yhtye, jonka rähjäinen debyyttialbumi yhdistää muodon täydellisesti sisältöönsä. Pöytäviinan polttamat kappaleet mädäntyneestä ”honeysta”, Sörkan kurkosta tai näädän haistamisesta kuulostavat juuri niin päässäviiraavilta kuin pitääkin. (Joonas Kuisma)

Video ei ole enää saatavilla

Autre Ne Veut – Anxiety

Mexican Summer

86 Vinkulelusoul. Hyväksy hieman myhäillen, lainausmerkeissä, tai heittaa paatoksella. Heittaan lainausmerkeissä. Raivostuttavan överi suihkurunkkauslevy. Kiehtovan synteettinen kuin Bowien Young Americans. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Arttu Wiskari – Tappavan hiljainen rivarinpätkä

Warner

86Wiskarista on varkain kehittynyt kotimaisen musiikki-identiteetin éminence grise. Yhtä harmaa kuin velkaisen rivitalon tapetti. Koskettaa kaikessa depressiviisyydessään enemmän kuin yksikään anglofiili kitarapoppibändi. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Amor de Dias – The House at Sea

Merge

87 The Clientele on yksi 2000-luvun aliarvostetuimpia yhtyeitä. Alasdair MacLeanin sivuprojektin toinen albumi on vielä jotain sitäkin parempaa ja kuulostaa juuri siltä kuin läpikuultavan hauraan kitarapopin hallitsevan brittimuusikon ja espanjalaisen käsitetaiteilijan (Lupe Núñez-Fernández) yhteistyön voisi kuvitellakin kuulostavan: impressionistiselta, bossanovalla maustetulta ja kevyen kokeelliselta twee-jazzpopilta. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Local Natives – Hummingbird

Infectious Music

87 Jo debyytillään vakuuttanut kalifornialaisbändi pistää kakkosalbumillaan paremmaksi. Rauhalliset kappaleet kuten huumaava Ceilings ja yhtyeen hienoin biisi tähän asti, Colombia, nostavat Hummingbirdin alkuvuoden 2013 parhaiden levyjen joukkoon. (Visa Högmander)

Video ei ole enää saatavilla

James Blake – Overgrown

Polydor

88 Emosteppaajan erinomaisella kakkosalbumilla R&B- ja gospel-vaikutteet, vokaaliluupit, mies ja piano -herkistelyt ja myhkäilyhouse sulautuvat usvaisen harmoniseksi kokonaisuudeksi. (Ami Vuorinen)

Video ei ole enää saatavilla

Charles Bradley – Victim of Love

Daptone Records

93 Vuoden soul-albumi. Vaikka Victim of Love on vasta toinen albumi Charles Bradleylle, on hän jo nyt nousemassa laadustaan tunnetun Daptonen lippulaivaksi, ikiaikaisen soulin uudeksi kuninkaaksi. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

Play us some jazz, you Moran!

Yhdysvaltalainen Jason Moran on yksi tämän hetken suitsutetuimmista nimistä jazzympyröissä. Flow’ssa sekä soolona että The Bandwagon -yhtyeensä kanssa esiintyvä pianisti jakaisi mielellään lavan suomalaisen MC:n kanssa.

Mikä oli ensimmäinen jazzkappale, josta muistat pitäneesi?

“Se oli luultavasti Lee Morganin The Sidewinder. Kuulin sen noin kaksitoistavuotiaana ja pidin erityisesti sen groovesta. En tiennyt vielä tuolloin jazzista mitään. Oikeastaan en edes tiennyt, että kappale oli jazzia.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

“Kyllä sen täytyy olla Thelonius Monkin ‘Round Midnight, soolopianoversio. Se sai minut haluamaan jazzpianistiksi. ‘Round Midnight oli eräänlainen portti uraani. Musiikillisesti siinä on erityisen hienoa se, kuinka Monk jatkaa teeman kehittelyä soolonsa aikana. Lisäksi kappaleen rytmi on todella mekaaninen, mutta samalla inhimmillinen. Monk oli kuin hyvä rumpuohjelmoija.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

“Opettajani Jaki Byardin. Hänet murhattiin kotonaan vuonna 1999. Hän oli 75-vuotias. Olin studiossa äänittämässä ja paikalla ollut valokuvaaja antoi minulle Jakin kuvan ja sanoi olevansa pahoillaan. En ymmärtänyt lainkaan mitä hän tarkoitti, kunnes hän kertoi minulle mitä oli tapahtunut. Joku oli murtautunut Jakin asuntoon ja ampunut hänet. Hän oli musiikillinen isähahmoni, henkilökohtaisin suhteeni vanhempaan muusikkoon. Se oli älytön shokki. Tiedäthän kuinka kung fu -elokuvissa mestari saa surmansa ja hänen oppilaansa lähtee kostamaan? Minä olen tuo oppilas kostoretkellä.“

Video ei ole enää saatavilla

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

“Niitä on kaksi. Olisi ollut mieletöntä nähdä Duke Ellingtonin big band 1920-30-lukujen vaihteessa esiintymässä tanssijoineen kaikkineen Cotton Clubilla Harlemissa. Toinen on John Coltranen klassinen kvartetti 1960-luvulla Village Vanguardissa tai vastaavalla pienellä klubilla. Haluaisin kokea miltä tuntui kuulla livenä se soundi ja tuntea ne vibat mitkä siitä bändistä välittyivät. Keikkojen jälkeen haluaisin palata nykyhetkeen ja äkkiä, sillä nuo eivät olleet erityisen hyviä aikoja mustille amerikkalaisille.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

“Ei mikään. En voi valita yhtä artistia. Musiikki on musiikkia ja sen voima riippuu suureksi osaksi kuulijoista. Sitä paitsi jokainen artisti on riippuvainen yhteistyökumppaneistaan, kanssamuusikoistaan, tuottajistaan, yleisöstään ja niin edelleen. Yleisössä on voima.”

Triosi The Bandwagon on soittanut yhdessä yli kymmenen vuotta, Tämä on hatunnoston arvoinen saavutus nykyjazzissa. Mikä on salaisuutenne?

“Salaisuus on olla työskentelemättä liikaa ja viettämättä liikaa aikaa tien päällä. Me annamme toisillemme tilaa. Sitten kun taas on aika palata yhteen, jatkamme siitä mihin viimeksi jäimme. Lisäksi luotan bändini jäseniin musiikillisesti. Annan heille mahdollisimman suuren vapauden ilmaista itseään ilman rajoituksia. “

Mikä sai sinut ryhtymään muusikoksi?

“Luulen että se oli yhdistelmä Monkin vaikutusta ja vanhempieni tapaa kuunnella jazzia. Siitä välittyi suuri kunnioitus musiikkia kohtaan. Kasvoin kodissa, jossa lasten haluttiin tutustuvan kulttuuriin. Vanhempani todella luottivat visiooni ja tukivat minua pyrkimyksissäni.”

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

“En tiedä. Nuorena olin todella kiinnostunut matelijoista. Jossain vaiheessa tuumin, että minusta voisi tulla herpetologi, joten ehkä työskentelisin eläintarhassa liskojen parissa.“

Sinulle myönnettiin vuonna 2010 arvovaltainen MacArthur Fellowship, lempinimeltään “genius grant”. Kuka on mielestäsi suurin musiikillinen nero kautta aikain?

“Bach! Joo, Bach. Hänen tuotantonsa laajuus ja musiikkinsa vaikutus hakee vertaistaan. Osittain tietenkin sen takia, että hänen musiikkinsa on ollut olemassa niin kauan. Voimme toivoa, että sama tapahtuu vaikkapa Michael Jacksonille, mutta vielä on aivan liian aikaista sanoa. Tai ehkäpä Duke Ellingtonille. Hänen musiikkinsa on ollut olemassa jo 90 vuotta ja kestänyt aikaa hyvin, joten ehkäpä. Mutta kukaan ei voi kiistää Johann Sebastian Bachin vaikutusta.”

Video ei ole enää saatavilla

Useat kriitikot ja journalistit ovat nimenneet sinut jazzin tulevaisuudeksi. Miltä jazzin tulevaisuus sinusta näyttää?

“En tiedä. Ihmiset aina jauhavat siitä. Tulevaisuus muuttuu jatkuvasti. Kukaan ei tiedä mitä seuraavat trendit tulevat olemaan. Toisaalta nämä hommat tuntuvat pyörivän parinkymmenen vuoden sykleissä, vähän niin kuin muodissa. Esimerkiksi New Yorkissa jengi pukeutuu kuin elettäisiin 1980-lukua. Sama ilmiö on olemassa jazzissakin. Joitain vuosia sitten tuntui, että nuoret soittajat katsoivat todella vahvasti taaksepäin ja ammensivat perinteisemmästä soundista. Tämän hetken trendi tuntuu olevan, että vähän oudomminkin soittavat tyypit saavat enemmän ja enemmän esiintymismahdollisuuksia, mikä taas kertoo siitä, että musiikin monimutkaisuuskin voi olla markkinoitavissa. Se on hieno juttu!”

Minkä levyn ostit viimeksi?

“Georgia Ann Muldrowin Seedsin. Sen on tuottanut Madlib. Näin Muldrowin esiintymässä Brooklynissa vähän aikaa sitten ja tajusin, ettei minulla vielä ole hänen uutta levyään. Siispä ostin sen.”

Video ei ole enää saatavilla

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

“En! Mielestäni tässä ei ole mitään viileää! Musahifistely on pahimman luokan nörttitouhua. Siitä tulee ennemmin mieleen kemistit vaahtoamassa keskenään jostain alkuaineista ja yhdisteistä, kuin mikään lähimainkaan viileä.“

Olet tehnyt mielenkiintoisia multimediaprojekteja, kuten uudelleentulkintasi Thelonius Monkin legendaarisesta Town Hall -konsertista. Milloin pelkkä musiikki ei riitä?

“En usko, että musiikki on koskaan yksin. Musiikin esittäjä tuo siihen mukaan omat juttunsa ja samoin tekevät kuulijat. Kun kuuntelee mitä tahansa bändiä vaikkapa Flow’ssa, kyse ei ole pelkästään musiikista. Silloinkin kun kuuntelen Bachia tuon kuulijana omat juttuni siihen mukaan. Erilaisiin musiikillisiin muotoihin liittyy myös paljon ulkomusiikillisia aineksia. Ajatellaan vaikka oopperaa tai Ellingtonin bändiä show-meininkeineen ja tanssijoineen. Joskus tarinan kertomiseksi on luontevaa lisätä mukaan muutakin.”

Olet suuri taiteen ystävä. Mikä mielestäsi nostaa tietyn musiikin taiteen kategoriaan? Vai pitäisikö taide/viihde erottelua edes tehdä?

“Ikävä kyllä maailma vain toimii niin. Ihmiset tykkäävät luokitella asioita. Tiedemiehet määrittelevät tiettyjen kasvien kuuluvan tiettyihin perheisiin ja niin edelleen. Ja kaikki tämä on tietenkin meidän ihmisen rakentamaa. Joku tiikeri ei välitä paskan vertaa mihin lokeroon se kuuluu. Toki joillekin ihmisille musiikilliset erottelut ovat hyödyllisiä. Tärkeintä on se, että kuulee ja ymmärtää, mikä tekee kahdesta eri musiikista erilaiset. Flow’n tyyliset tapahtumat, joissa ei kuulla vain samanlaista musiikkia päivästä toiseen, ovat mielestäni erittäin hieno juttu.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia? Onko sinulla suosikkeja?

“En niin hyvin, että osaisin nimetä varsinaisia suosikkeja. Viimeksi kun olimme Suomessa kuulin todella hyvää kamaa sellaiselta kitaristilta kuin Kalle Kalima. Mutta olen vielä noviisi mitä suomalaiseen musiikkiin tulee. Olisi mahtavaa jos vaikka joku paikallinen MC nousisi Flow’ssa lavalle The Bandwagonin kanssa.”

http://soundcloud.com/kalle-kalima/kalle-kalima-k-18-eraserhead

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

“En aio sanoa kuka, sillä ihmiset, jotka ovat päässeet tiettyyn asemaan ovat yleensä työskennelleet rankasti sen eteen. Mietitäänpä… Ehkä koko taiteen käsite on yliarvostettu. Ja tähän sisältyy siis kaikki kulttuuri. Se eristää taiteen vain tietyn kansanosan saavutettaville. Museot ja konserttisalit ovat upeita paikkoja, mutta ne voivat toimia myös esteinä.”

”Amerikkalaisena minusta myös tuntuu, että esimerkiksi Skandinaviassa taide on paljon paremmin integroituna yhteiskuntaan. Esimerkiksi Suomessa kaikki tietävät kuka Alvar Aalto oli. Amerikassa ollaan ennemmin ylpeitä vaikkapa koripallojoukkueista, missä ei sinänsä ole mitään vikaa. Se ei vaan ehkä samalla lailla rohkaise ihmisiä ajattelemaan. Meillä on Yhdysvalloissa pitkä matka kuljettavana, mitä tulee taiteen ja kulttuurin integroimiseen yhteiskuntaan luontevalla tavalla.”

Millä tavalla mieluiten tuhlaat aikaasi?

“Katselemalla surkeita tv-sarjoja. Yksi suosikeistani on tosi-tv-ohjelma Love & Hip Hop Atlanta. Se on todella huono! Rakastan tällaisia sarjoja ja haaskaan tunteja töllöttäen niitä.“

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

“Vinyyli, ehdottomasti. Se on osa lapsuuttani. Ensimmäinen ostamani levy oli DJ Jazzy Jeff and The Fresh Princen älppäri. Minulla oli pitkään kaikki LP:ni varastossa, mutta hiljattain kaivoin ne esiin. Vinyylien kuuntelemisessa on oma erityinen viehätyksensä, se on eräänlainen ajanviete. Lisäksi ne kuulostavat hemmetin hyvältä. Esimerkiksi hip hop ei ikinä kuulosta mp3:lta yhtä rikkaalta kuin vinyyliltä.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

“Nero, koska kaikki nerot ovat pölvästejä. Ihan sama kenestä tykkäät, kaikki ne ovat hulluja! Ehkä Morrison oli kuitenkin enemmän nero kuin pölvästi.”

Jason Moran esiintyy Flow Festivalilla lauantaina 11.8. ja sunnuntaina 12.8.

Video ei ole enää saatavilla