Nämä kymmenen Vain elämää -vetoa jäävät historiaan.

Vain elämää -musiikkiohjelma on kuudessa vuodessa tuottanut maailmaan noin 300 uutta cover-kappaletta. Ilkka Pernu seuloi niistä kymmenen parasta.

Kuvittele hiljaa mielessäsi Danny laulamassa PMMP:n Kovempia käsiä, Arttu Wiskari määkimässä Aikakoneen Nti Groovea ja Kasmir fraseeraamassa Happoradion Che Guevaraa.

Vain elämää -sarjan kahdeksas tuotantokausi alkoi huhtikuun lopussa. Tällä kertaa musiikkiesityksiä kiinnostavampaa on seurata, miten tuotantoryhmä on editoinnut Terhi Kokkosen poistumisen kuvauksista. Aiemmissa kausissa on ollut vähemmän dramatiikkaa, mutta joitain ihan hyviä lainasovituksia kuitenkin. Tässä niistä kymmenen olennaisinta…

…mutta ensin etukäteisbonuksena: Jännittävä Vain elämää -peli!

Tunnistatko kuvan perusteella, kuka tulkitsee ketä? Oikean rivin voit päätellä alla olevasta listauksesta tai vilkaista tämän jutun lopusta! Pelin suunnitteli Aki ”Aksulaattori” Ala-Kokko.

#10 Juha Tapio – Duran Duran

Vaarallisuus ja Juha Tapio eivät mahdu samaan lauseeseen tai edes samaan sanakirjaan. Kuitenkin Jenni Vartiaisen ehkä paras tanssikappale Duran Duran antaa viitteitä siitä, millainen pop-ura Juha Tapiolla olisi voinut olla, jos hän olisi musiikintekijänä raaskinut luopua seurakuntanuori-aurastaan 15 vuotta sitten.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Jari Sillanpää – Liekeissä

Vain elämää -sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella vuonna 2012 Jari Sillanpään esittämä bailuanthem Liekeissä oli ristiriitaisuudessaan veikeä ja rohkea. Mutta yllättävää kyllä vuonna 2018, nyky-Siltsun suussa laini ”ei oo välii mitä lysti kustantaa, se kyydis pysyy joka kyytiin uskaltaa” on uskottavampi kuin Cheekin uhoamana.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Sanni – Ravistettava ennen käyttöä

Sannin riisuttu tulkinta on huomattavasti uhkaavampi kuin Apulannan alkuperäinen Marilyn Manson -rankistelu. Sovitus osoittaa hyvin, kuinka Sannin karisma riittää ja kantaa.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Chisu – Jos menet pois

Etukäteen Chisu oli viidennen Vain elämää -kauden kiinnostavin artisti, jonka uskottiin puhaltavan eloa jopa Suvi Teräsniskan kappaleisiin. Toisin kävin: viikko toisensa jälkeen Chisu tuuttasi tylsänturvallisia versioita. Mutta yhden Teräsniskan suurimmista iskelmähiteistä Jos menet pois hän paisutti synkäksi paatokseksi.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Antti Tuisku – Elämän nälkä

Itseironisen twerkkaajan myydessä areenakeikkoja loppuun on helppo unohtaa, että Antti Tuisku on paitsi ”peto” myös erinomainen herkkien balladien tulkitsija.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Anna Puu – Suudellaan

Elonkerjuu-renkutus esitteli kaikkien (lue: minun) yllätykseksi pirskahtelevan, vapautuneen ja autotunetetun Anna Puun. Ei täyskäännös Puun uralla, mutta kuitenkin ilahduttava suunta. Artisti oli jo vajoamassa suomalaisille poppareille tyypilliseen mitäänsanomattomuuteen.

#4 Lauri Tähkä – Kipua

Aina kun Lauri Tähkä malttaa olla huutolaulamatta, tajuaa, että hänhän on persoonallinen artisti, joka pystyy koskettelemaan vilpittömän herkästi jopa Mikael Gabrielin lyriikoita.

#3 Anssi Kela – Ikävä

Aina kun Anssi Kela malttaa olla huutolaulamatta, tajuaa, että hänhän persoonallinen artisti. Vuotavalla falsetilla esitetty pavemaijasherkistely oli neljännen kauden yllättäjä – Kelan ainoa kappale, jota hän ei heittänyt lekkeriksi.

#2 Vesala – Sori

Jotkut ihmiset ovat parhaimmillaan vihaisina. Vesalan Sori on todennäköisesti ainoa sarkastinen Vain elämää -konseptin tulkinta. Vittuileva versio Fintelligensin mukaironisesta henkseleidenpaukuttelubiisistä sai Elastisen silminnähden kiusaantumaan Vain elämää -pöydän päässä. Harmi, että Sorin asenne ei jatkunut Vesalan ensimmäisellä soololevyllä.

Video ei ole enää saatavilla

#1 Jari Sillanpää – Sun kohdalla

Tätä oli odotettu: että joku tekisi Suomessa belleandsebastianit – eli toisi pornahtavan kamarisoinnin kotimaiseen popmusiikkiin. Mutta harva uskoi, että sen tekee kaikista maailman ihmisistä Jari Sillanpää. Mutta sittenkin: totta kai sen teki Jari Sillanpää.

Jännittävän Vain elämää -pelin oikea rivi!

1. F (Jari Sillanpää –Apulanta)
2. E (Vesala – Elastinen)
3. G (Anssi Kela – Pave Maijanen)
4. D (Lauri Tähkä – Mikael Gabriel)
5. I (Anna Puu – Lauri Tähkä & Elonkerjuu)
6. B (Antti Tuisku – Pave Maijanen)
7. C (Chisu – Suvi Teräsniska)
8. A (Sanni – Apulanta)
9. J (Jari Sillanpää – Cheek)
10. H (Juha Tapio – Jenni Vartiainen)

Jari Sillanpää 21.11.2012 Musiikkitalo, Helsinki.

Nosta lippu salkoon ja osta lippu Tampereen elokuvajuhlien Queerscenes-näytökseen.

Nuorgam esittelee kymmenen seksuaalisella suuntautumisellaan vaikuttanutta artistia. Aiheeseen voi paneutua syvällisemmin parhaillaan käynnissä olevilla Tampereen elokuvajuhlilla, jonka ohjelmistoon kuuluu tänä vuonna erillinen Queerscenes-ohjelmasarja.

#1 Ma Rainey

1920-luvun nousukauden aikaan New Yorkin Harlemissa tanssittiin bluesin ja jazzin tahtiin. Avoin aikakausi salli myös homoseksuaalisuuden, ja erityisesti moni tunnettu blues-laulajatar harrasti lesbosuhteita, vaikka tavan mukaan eri sukupuolen kanssa todennäköisesti lopulta sitoutuikin. Yksi 1920-luvun Harlemin tunnetuimpia lesbonaisia oli bluesin äidiksikin tituleerattu Ma Rainey. Albumillaan Prove It on Me Blues Ma puhui monologissaan naisia rakastavista naisista ja kertoi käyvänsä ulkona naisten kanssa, koska ei pidä miehistä. Myös Ma oli naimisissa miehen kanssa, mutta ei koskaan peitellyt rakkauttaan naisiin, vaikka joutui välillä ongelmiin lesbosuhteidensa takia. Ma muun muassa pidätetiin taustalaulajiensa kanssa harjoittamiensa ryhmäseksisessioiden takia.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Rob Halford

Kevyemmän metallimusiikin ja hardrockin historia pitää sisällään useita androgyynisesti esiintyneitä ja laittautuneita artisteja, mutta homoseksuaalisuus ei ole ollut metallikulttuurissa koskaan yleisesti tunnustettua. Ensimmäinen homoseksuaalinen metallitähti on tietysti Judas Priestin nokkamies Rob Halford. Niitein koristelluista nahka-asuistaan tunnettu metallijumala on kertonut, että seksuaalisuuden salaamisen takia kärsi alkoholi- ja huumeongelmista ja sairastui masennukseen. Halford vieroittautui päihteistä vuonna 1986 ja astui ulos kaapista kaksi vuotta myöhemmin. Jälkikäteen spekuloitiin, että suuntautuminen olisi pitänyt arvata Halfordin pukeutumistyylistä, mutta mies on itse kertonut kokeneensa tällaiset väitteet loukkaaviksi ja sanonut, että pukeutuminen on aina liittynyt vain bändiin ja sen musiikkiin, ei millään tavalla hänen henkilökohtaiseen suuntautumiseensa.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Dana International

Vaikka euroviisuilla on maine homokulttuurissa juhlittuna laulukilpailuna, ei sitä heti huomaisi kilpailun viime vuosikymmenten voittajista. Ainoastaan vuonna 1998 Diva-kappaleella voittanut israelilainen Dana International erottuu selkeästi joukosta. Vuonna 1972 mieheksi syntynyt Dana kävi läpi sukupuolenkorjausleikkauksen vuonna 1993. Vaikka Danan transsukupuolisuus aiheutti Israelissa kohua, hän on saavuttanut arvostetun aseman kotimaassaan: kultaa myynyt artisti on muun muassa palkittu vuoden naisartistina, esiintynyt Tel Avivin 100-vuotisjuhlassa ja toiminut Idols-tuomarina.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Tonéx

2000-luvun alkupuolella Anthony Charles Williams II tunnettiin paremmin nimellä Tonéx. Hiphopia, funkia, jazzia, urbaania rockia ja gospelia yhdistävä esiintyjä löi lujaa läpi gospel-kentällä ja myi puoli miljoonaa kappaletta toista albumiaan Out the Box ja nousi ykköseksi Billboardin gospel-levyjen listalla. Vuonna 2009 Tonéx myönsi yllättäen olevansa homoseksuaali The Lexi Show -tv-ohjelmassa ja sai konservatiiviset kristilliset piirit sekaisin. Vaikka näyttävissä asusteissa, puuhkissa ynnä muissa esiintyneen Tonéxin seksuaalista suuntautumista oli kristillisissä piireissä salaa epäilty, ei avoimen homoseksuaalista gospel-artistia pystytty hyväksymään. Tonéxilta peruttiin keikkoja ja sovittuja yhteistyöprojekteja ja hänet suljettiin pois seurakunnasta. Tonéx lopulta luopui pastorin virastaan. Nykyään hän luo uutta uraa r&b:tä, glamia ja poppia yhdistelevänä artistina nimeltä B. Slade. Nimen innoittajana on toiminut Brian Sladen hahmo Velvet Goldmine -elokuvasta.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Freddie Mercury

Queenin johtohahmo Freddie Mercury on väistämättä yksi musiikkihistorian tunnetuimpia seksuaalista vähemmistöä edustaneita muusikoita. Vaikkei esimerkiksi ”I am as gay as a daffofil, darling” -sitaatista tunnettu Mercury koskaan halunnut mediassa avautua suuntautumisestaan, hän ei koskaan kokenut tarvetta peitellä sitä. Eikä suuri yleisö siitä ollut kiinnostunut. Mercury on loistava esimerkki siitä, että silloinkin, kun homoseksuaalisuus oli vähemmän suvaittua kuin nykyään, tarpeeksi suuri lahjakkuus ja karisma kiinnittää yleisön huomion olennaisimpiin asioihin. Valitettavasti Mercury ei kuitenkaan jää musiikkihistoriaan vain poikkeuksellisen lahjakkuutensa ansioista, vaan myös sen takia, että hän antoi surullisella kohtalollaan kasvot 1980-luvun AIDS-epidemialle.

Video ei ole enää saatavilla

#6 t.A.T.u.

Kymmenisen vuotta sitten All the Things She Said -hitillä radioaaltoja vallannut tyttöduo on sarjassaan ainutlaatuinen, sillä se on harvoja popyhtyeitä maailmassa, joita markkinoitiin valheellisesti lesbouden avulla. Ainutlaatuisuutta lisää, että kyseessä ei ollut mikään Hollywoodin keksintö, vaan bändi oli lähtöisin Venäjältä. Duon laulajattaret Lena ja Yulia tulivat ulos kaapista vuonna 2004 ja myönsivät olevansa heteroita; koulutyttöasuissa esiintyvät ja musiikkivideoissaan pikkurikoksia tekevät lesbohahmot olivat vain osa tuottaja Ivan Shapovalovin käsikirjoitusta. Samoihin aikoihin tytöt riitaantuivat Shapovalovin kanssa, joka halusi keskittyä musiikin sijaan pelkkiin skandaaleihin.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Jari Sillanpää

Kun iskelmätähti Jari Sillanpää myönsi vuonna 2006 Tuomas & Juuso Experience -ohjelmassa seurustelleensa miehen kanssa, kansa ei suuresti kohahtanut. Sillanpää on kertonut, että tunnustuksen jälkeen monet fanit sanoitvat jo tienneensä tai arvanneensa asian. Julkisen salaisuuden tunnustaminen oli kuitenkin merkittävä mittapuu suomalaisessa iskelmämusiikin perinteessä, joka ei juuri homotähtiä tai homotangokuninkaita tunne. Sillanpään ulostulo ei ole miehen uraa hidastanut tai innokasta naisyleisöä pienentänyt; debyyttialbumi Jari Sillanpää on edelleen Suomen kautta aikojen myydyin kotimainen albumi.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Terrence Dean

Yksi populaarimusiikin homofobisimpia musiikkigenrejä on edelleen hiphop. Vaikkei seksuaalinen suuntautuminen ole populaarimusiikkirintamalla enää juurikaan noteerattava asia, ei avoimesti homoja räppäreitä ole vielä tänä päivänä musiikkikanavilla nähty. Yksi hiphop-kulttuurin salaista homoseksuaalisuutta valottanut mies on nostettava listalle, vaikkei hän varsinaisesti muusikko olekaan. MTV:n entinen johtaja, kirjailija ja hiphop-vaikuttaja Terrance Dean julkaisi vuonna 2008 kirjan Hiding in Hip Hop, jossa hän kertoo, millaista on elää homomiehenä vihamielisen homofobisessa hiphop-maailmassa. Toivoa muutokselle kuitenkin on, sillä esimerkiksi Fat Joe ja Game ovat jo ilmaisseet tietävänsä, että homoseksuaaleja räppäreitä on olemassa, ja toivovansa, että he tulisivat ulos kaapeista ja edustaisivat itseään ylpeinä.

#9 Beth Ditto

Viime vuosina yksi populaarikulttuurissa voimakkaimmin vaikuttaneista naisista on kiistatta The Gossip -yhtyeen solisti Beth Ditto. Transmiehen kanssa seurusteleva Ditto on rikkonut tabuja niin perinteisen sukupuolisen suuntautumisen kuin kauneusihanteidenkin suhteen, toiminut LGBT-asioiden puolestapuhujana ja inspiroinut perinteisesti alipainoisia naisvartaloita ihannoivaa muotikenttää esiintymällä esimerkiksi Jean Paul Gaultierin muotinäytöksessä. Räväkkä nainen ei turhia neiteile; YouTubesta löytyy video, jossa Ditto kaappaa käsiinsä 30 Seconds to Mars -solistin, näyttelijä Jared Leton ja kanniskelee kiusaantuneen oloista miestä sylissään kuin vauvaa.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Chely Wright

Suomalaiselle yleisölle Chely Wright lienee tuntemattomampi artisti, mutta Yhdysvalloissa nainen tunnetaan yhtenä harvoista avoimen homoseksuaaleista country-artisteista. Yli miljoona levyä myynyt ja miehen etsimisestä kertovasta Single White Female -hitistä tunnettu Wright eli vuosia kaapissa naissuhteet itseltään kieltäen, mutta päätti vihdoin vuonna 2010 kertoa totuuden itsestään People Magazinen kansikuvajutussa. Samoihin aikoihin Wright julkaisi rehellisen elämänkertakirjansa. Vaikka countryn konservatiivinen historia pitääkin sisällään salattua homoseksuaalisuutta, Wright on kautta aikojen ensimmäinen mainstream-tähti, joka on myöntänyt suuntautumisensa julkisesti. Nykyisin Wright on naimisissa LGBT-aktivisti Lauren Blitzenin kanssa ja tekee itsekin työtä LGBT-oikeuksien edistämiseksi.

Video ei ole enää saatavilla

Queerscenes-näytökset Tampereen elokuvajuhlilla pe 9.3. klo 18 (Plevna 5) ja klo 20 (Tullikamari), la 10.3. klo 22 (Plevna 5) ja su 11.3. klo 18 (Plevna 5). Lisäksi pe 9.3. klo 21 Tampereen Klubilla Discordia-klubi, jonka ohjelmassa muun muassa queer-kollektiivien dj:tä, saksalainen elektroartisti Easter sekä kotimaisen konemusiikin tähti Jaakko Eino Kalevi.

Maailman kaunein poikabändi, Scooterstatusquo.

Musiikin historia on täynnä esimerkkejä artistien upeista musiikillisista kohtaamisista, joissa kipinät lentävät, sielut kokevat sympatiaa ja taivaat aukeavat äänten harmoniassa. Näissä yhteenliittymissä muusikot täydentävät toisiaan ja tulevat synnyttäneeksi jotain koskettavaa, yllättävää tai jopa ennenkuulumatonta.

Elämä olisi vähän köyhempää, jos Marvin Gaye ja Tammi Terrell eivät koskaan olisi lyöneet hynttyitä yhteen, jos Nick Cave olisi vähät piitannut purkkapoptähdestä nimeltä Kylie, tai jos Public Enemy ja Anthrax olisivat olleet sitä mieltä, että rapin ja metallin ristisiitos on idioottimainen ajatus (mitä se toki useissa tapauksissa onkin).

Tämä artikkeli ei kerro sellaisista yhteistyöprojekteista.

Tämä artikkeli kertoo tapauksista, joissa musiikillinen naimakauppa on aiheuttanut kuulijakunnassa enimmäkseen hämmennystä, vieroksuntaa ja raivoa – unohtamatta tietenkään huvittuneisuutta.

Tämä artikkeli kertoo epäpyhistä liittoumista, kuningasideoista jotka eivät toimineet käytännössä, toivottoman suuruudenhulluista projekteista sekä yleisestä suhteellisuudentajuttomuudesta ja huonosta mausta.

Yhteistöiden taustalta hahmotettavat motiivit ovat sekalaiset, eivätkä kaikki niistä ole erityisen mairittelevia osallistuneiden kannalta – rahan, uskottavuuden ja listamenestyksen tavoittelu ovat usein näytelleet suurta roolia, mutta niin ovat myös taiteellinen kunnianhimo, turhamaisuus ja halu tehdä jotain yhdessä oman idolin kanssa.

Viime aikoina maailman lehdistössä on kurmotettu kilpaa Metallican ja Lou Reedin yhteisalbumia Lulu. Kirjailija Frank Wedekindin näytelmiin perustuva levy on turhamaisuusprojekti par excellence: on vaikea kuvitella kenenkään muun kuin Metallican jäsenten ja Reedin kaivanneen intohimoisesti 1800-luvun saksalaisen esi-ekspressionistin teksteihin pohjautuvaa, toivottoman tosissaan tehtyä ahdistustaidemetallieeposta – saati sitten haluavan kuunnella sitä.

Mutta Reed ja Metallica eivät suinkaan ole ensimmäisiä, jotka ovat kunnostautuneet erikoisten yhteistöiden saralla. Some Kind of Monster -dokumentin jatko-osaa odotellessa Nuorgam listasi 10 hämärintä musiikillista yhteistyöprojektia meiltä ja maailmalta.

Beats and Styles ja Jari Sillanpää

Video ei ole enää saatavilla

Listaa ei voi koostaa sisällyttämättä sille outojen kimppakappaleiden Suomen mestareita eli Beats and Styles -kaksikkoa. Heidän levyillään ovat esiintyneet kaikki Bomfunk MCs:in Raymond Ebanksista Dannyyn.

Kaikkein erikoislaatuisin yhteistyössä syntynyt kappale taitaa kuitenkin olla epäonnekkaasti nimetty Chameleon Casanova vuodelta 2005. Sen videolla kappaleen lauluosuuksista vastaava Jari Sillanpää tekee hämmentävän metatekstuaalisen kaksoisroolin kansainvälisenä mestarivarkaana ja ”Jari Sillanpäänä”.

Musiikissa koko kansan tangokuningas ja junttidiskon erikoismiehet yrittivät tavoittaa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen klubihittien feromonintäyteistä hinkkaustunnelmaa tehden kuitenkin päistikkaisen mahalaskun tanssilattialle. Jari
Sillanpäästä voi olla moneksi, mutta Usheriksi hänestä ei aivan ole.

Happy Mondays ja Karl Denver

Video ei ole enää saatavilla

Happy Mondaysin toimintaa seuranneille yhteistyö 1960-luvun jodlaavista hittitulkinnoistaan tunnetun skottilaulaja Karl Denverin kanssa ei liene suuri yllätys. Valinnassa oli niin vähän järkeä, että Shaun Ryderin ja kumppaneiden crack-huuruisissa aivoissa siinä on täytynyt olla kosolti järkeä. Enimmäkseen unohdetulle Denverille yhteistyö toi myöhäisen urapiikin ennen hänen liittymistään taivaiseen vuohipaimenkuoroon vuonna 1998.

Lazyitis-kappaleen alkuperäisversio edustaa perushyvää Madchester-soundia, mutta remix-versiolla, jolla Denver esiintyy, hänen ja Ryderin yhteiset lauluosuudet kuulostavat siltä kuin toverukset olisivat valinneet karaokessa laulettavakseen eri kappaleet alkavan laskuhumalan kourissa.

Scooter ja Status Quo

Video ei ole enää saatavilla

Tekno- ja tranceaktit ovat toki ”tehneet yhteistyötä” (lue: naittaneet vanhaan hittiin elektroniset taustat ja nopeamman rytmin) lukuisten bändien kanssa, mutta Saksan dance-nihilistien ja pubirockin vanhempien valtionpäivämiesten yhteentörmäys on silti huomion arvoinen. Kappale kuulostaa siltä kuin se olisi sädetetty meidän aikaamme tulevaisuudesta, jossa musiikin pienimmätkin epätarkkuudet on lain nojalla kielletty, ja jossa jo ennestään tarttuvat kertosäkeet on nopeutettava, jotta kolibrin pitkäjänteisyydellä varustetut kuulijat säilyttäisivät mielenkiintonsa.

Status Quon jäseniä tämä ei kuitenkaan olisi voinut vähempää haitata. Päinvastoin: lehtitietojen mukaan he olivat yhteistyöstä varsin innoissaan, sillä heidän mielestään yhtye ”kuuluikin listoille ja konserttisaleihin”. Yhtyeen Francis Rossi meni jopa niin pitkälle, että vertasi yhteiskappaletta jokseenkin suhteettomuudentajuttomasti erääseen kaikkien aikojen crossover-hiteistä – Aerosmithin ja Run-D.M.C.:n klassiseen Walk This Way -kappaleeseen.

Kapasiteettiyksikkö ja Hector

Video ei ole enää saatavilla

Suomiräppärit ovat hyödyntäneet useastikin kotimaisen viihdemusiikin rikasta perintöä. Vanhoja kappaleita on sämplätty omaa musiikkiperimäänsä lainaavien jenkkiräppärien mallin mukaan. Joissain tapauksissa eläkeikää lähestyviä laulajia on raahattu fyysisesti studioon. Spesialistin vuosituhannen alun kappaleella vieraili Anita Hirvonen, kun taas Suomen Virallisen Beatboxerin Felix Zengerin Pitkät päivät täällä -biisin kertosäkeen lauloi viimeisenä levytyksenään edesmennyt Kari Tapio.

Kapasiteettiyksikkö onnistui rekrytoimaan vuoden 2002 raidalleen Tää on mun Stadi itsensä Hectorin. Kappaleessa on erityisesti kaksi huomionarvoista asiaa. Ensimmäinen on se, kuinka paljon suomalainen hiphop kehittyi sekä taidossa että tyylissä seuraavan kymmenen vuoden aikana.  Toinen on se, että Hector onnistui mahduttamaan pelkkään kertosäkeeseen lähes kaikki mahdolliset Stadin slangi -latteudet. Säe ja kertosäe ovat lajityypille uskollisesti kuin kaksi eri kappaletta.

Eddie Murphy ja Michael Jackson

Video ei ole enää saatavilla

Moni muistaa Eddie Murphyn ja Rick Jamesin viraaliklassikoksi muodostuneen yhteisraidan Party All the Time, jolla Murphy valittelee jokseenkin epäuskottavan oloisesti, että hänen tyttöystävänsä on liikaa biletyksen perään.

Harvemmalle sen sijaan taitaa olla tuttu tämä viihteen jättiläisten kohtaaminen vuodelta 1993. Murphyn kuoliaaksi vaietulta kolmannelta albumilta irrotetulla raidalla Komedian kuningas yrittää kuulostaa sensuellilta samettikurkulta laulamalla nenäänsä, kun taas Popin kuningas on yllättäen muuttunut 1990-luvun pehmometalliyhtye Ugly Kid Joen laulajan r&b-versioksi.

Video ja kappale edustavat kuitenkin 1990-luvun alkupuolen miedosti surrealistisessa MTV-hippipöhinässään listamme viihdyttävintä antia.

Waltari ja Kamariorkesteri Avanti!

Video ei ole enää saatavilla

Waltari ansaitsee kunniapaikan listalla, sillä Kärtsy Hatakan kyberhippieetoksen mukaisesti yhtye on sulkenut pitkän historiansa varrella metalliseen syliinsä musiikkigenrejä listateknosta kansanmusiikkiin. Kaikista yhteistyöprojekteista hämmentävin lienee kuitenkin vuonna 1996 Kamariorkesteri Avanti!:n kanssa äänitetty Yeah! Yeah! Die! Die! (Death Metal Symphony in Deep C).

Projekti oli sikälikin erikoinen, että Waltarin oma musiikki ei ollut sen paremmin sinfonista kuin death metaliakaan. Tekohetkellä metallia ja klassista musiikkia ei oltu ehditty vielä juurikaan naittaa, joten kyseessä oli eittämättä kunnianhimoinen yritys. Valitettavasti lopputulos on suurinpiirtein yhtä onnistunut sekasotku kuin nimensäkin; musiikissa varsin päämäärättömät sinfoniset osuudet seuraavat vähintään yhtä osoitteetonta death metal -kaahausta ja päinvastoin. Väleissä kuullaan Hatakan raakuntaa.

Beavis & Butthead ja Cher

Video ei ole enää saatavilla

Jos puhutaan oudoista yhteistyökumppaneista, lienee vaikeaa löytää erikoisempia kuin vastikään ruutuun palanneet suorasanaisen musiikkikritiikin piirretyt sanansaattajat ja globaali poptähti, kaikkien drag queenien pyhimys ja Oscar-voittaja Cher. Beavis ja Buttheadin suosion aallonharjalla he kuitenkin esittivät yhdessä Sonny & Cherin vuoden 1965 megahitin I Got You Babe.

Jos sivuutetaan kokonaan se seikka, että yhdistelmän toisia osapuolia ei ole olemassa, yhteistyön tekee oudoksuttavaksi myös se, että Cherin musiikki olisi luultavasti saanut Beavisiltä ja Buttheadilta tutun ”Uhuhuh, this sucks” -tuomion . Sitä eivät edes kappaleen kevythevikitarat pysty peittämään. Ikinuoren rautamatamin olisivat saattaneet kaksikon silmissä pelastaa vain hänen silloiset esiintymisasunsa. Oli miten oli, Cherin osallistuminen osoittaa jälleen kerran hänen itseironian tajunsa.

Jay-Z, Linkin Park ja Paul McCartney

Video ei ole enää saatavilla

Harvoin törmää yhteistyöhön, jonka elementit ovat enemmän keskenään ristiriidassa, kuin Jay-Z:n, Linkin Parkin ja Paul McCartneyn vuoden 2004 Grammy-esityksessä. Ja ihmekös tuo: performanssi yhdisti kolme kokonaan eri kappaletta, joista McCartneyn ikivihreällä Yesterdaylla ei ollut mitään tekemistä Jay-Z:n ja Linkin Parkin jo aiemmin kootun Numb/Encore-hybridin kanssa.

Artistien yhteensopimattomuus kiteytyy tuokioon, jolloin McCartney ja Chester Bennington laulavat Yesterdayta, eikä eksyneen oloinen Jay-Z osaa tehdä muuta kuin ynähdellä pakonomaisesti mikrofoniinsa.

William Shatner, Henry Rollins ja Ben Folds

Video ei ole enää saatavilla

Olisiko tämä lista mitään ilman psykedeelisten ja rehellisesti ottaen selittämättömien musiikkiprojektien isoisää, William Shatneria, joka parhaiten kapteeni Kirkinä tunnetaan?

Shatner on kuulusti tulkinnut omalaatuiseen tyyliinsä lukuisia klassikoita Elton Johnin Rocket Manistä Black Sabbathin Iron Maniin ja Pulpin Common Peoplesta Eminemin The Real Slim Shadyyn. Shatnerin levytysten arvoa nostaa, että hän puuhasteli tällaisten kanssa jo silloin, kun ”viraalihitti” oli jotain, minkä saattoi saada bussissa päälle yskivältä kanssamatkustajalta.

Oheinen kappale löytyy Shatnerin levyltä Has Been, jonka tuotannosta, sovituksesta ja joistain sävellyksistä vastasi pianomies Ben Folds. Levyn pohjalta luotiin Common People -niminen baletti, josta tehtiin puolestaan dokumentti – William Shatner’s Gonzo Ballet. Biisillä Shatner yhdistää voimansa vanhan poleemikon Henry Rollinsin kanssa.

Puff Daddy ja Sting

Video ei ole enää saatavilla

Rap-muusikoiden ja popparien yhteistyössä on yleensä kyse yhteisen hyödyn logiikasta: usein uransa ehtoopuolelle ehtinyt popmuusikko saa ajankohtaisen ja vähintään näennäisesti katu-uskottavan piristysruiskeen ja rap-artisti kappaleeseensa hyväksi havaitun koukun, joka lienee eräs lyhimmistä oikopoluista hittilistoille.

Toisin kuin monien muiden tämän listan petikaverusten, Puff Daddyn ja Stingin yhteistyössä ei ollut musiikillisesti mitään erityisen hämmentävää. Kappale oli toki mukana ajamassa sisään pienimmällä yhteisellä nimittäjällä ratsastavan poprapin aaltoa, mutta siinä ei ole mitään varsinaisesti outoa.

Ei, se mikä yhteistyöstä tekee niin hämmentävän on yhteistyökumppanien täydellinen hävyn puute. Puffy ei ole koskaan suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön poliisin kanssa Notorious B.I.G.:n murhaajien yhyttämiseksi, mutta oli kyllä valmis rahastamaan ystävänsä kuolemalla vain puolitoista kuukautta murhan jälkeen kyseisen ”tribuutin” muodossa. Sting tantrajoogisine bisnesvaistoineen ei puolestaan epäröinyt hetkeäkään ymmärtäessään kappaleen kaupallisen potentiaalin.