Janne Westerlund 20.07.2013 Ilmiö, Turku.

Turku paloi – Janne Westerlundin ääni säilyi. (Kuva: Tomi Palsa)

Janne Westerlundin debyyttisoolo saa miettimään, voiko taitavinkaan jäljittely olla taiteellisesti merkittävää.

Lars Von Trier sijoitti elokuvansa Dogville fiktiiviseen yhdysvaltalaiseen kylään Kalliovuorilla, johonkin suuren laman kaltaiseen ajankohtaan. Von Trier riisui modernista myyttiympäristöstä seinät ja käytti sitä omasta vieraasta kulttuuritaustastaan käsin yleisten inhimillisten ilmiöiden ja piirteiden alastomaan tarkasteluun.

Plain Ridessa, Circlessä ja Pharaoh Overlordissa vaikuttavan Janne Westerlundin, Suomen Smogin, debyyttisoolojulkaisu on kuin tehty Dogvillen taustamusiikiksi. Oran tutkiskelee yhdysvaltalaista lauluperintöä monipuolisesti, liikkuen milloin suistobluesin, milloin murhaballadien ja pummiestetiikan alueella. Sointi on äärimmäisen riisuttu.

Westerlund esiintyy yksin säestäen lauluaan banjolla, akustisella teräskielisellä kitaralla ja satunnaisilla yksinkertaisilla lyömäsoittimilla. Kokonaisuus on kuitenkin yllättävän monipuolinen ja vaihteleva. Tämä johtuu erinomaisista kappalerakenteista, varioivista näppäilytekniikoista ja vivahteikkaista sävellyksistä. Esimerkiksi Famous Birthmark kääntyy loppupuolellaan Plain Riden muotokieltä jäljitteleväksi akustiseksi jumitukseksi. Hallelujah, I’m a Bumia puolestaan elähdyttävät erilaiset välisoitot ja lopun sävellajivaihdos.

Koska Oranin soundi on minimalistinen, nousevat Westerlundin ääni ja tekstit tarkastelun keskiöön. Miehen lauluääni on Suomen mittapuissa uniikki. Olen vakuuttunut, että kun Turku paloi vuonna 1827, tuhoutui siellä muun muassa Akatemian korvaamaton kirjasto, mutta Westerlundin äänihuulet jäivät kytemään jonkin uunipesän nurkkaan. Mikään muu ei selitä sen savuisuutta ja ajattomuutta.

Laulu onkin Oranin tärkein instrumentti. Sen ainutlaatuisuus yhdistettynä banjon harvinaisuuteen uuden musiikin säestyssoittimena tuo mieleen Eddie Vedderin viime vuonna julkaistun Ukulele Songs -albumin. Kokonaisuudessaan Oran muistuttaa Tom Waitsin Mule Variationsia. Tuoreimpina verrokkina mukaan ilmoiuttautuu BBC:n Sound of 2011 -listallakin pärjännyt Jamie N Commons.

Jos Westerlund tutkii yhdysvaltalaista perinnettä musiikillisesti, tekee hän teksteissään saman tarinoiden avulla. Tämä siitä huolimatta, että levyn nimenä Oran tuntuu viittaavan algerialaiseen kaupunkiin. Evelyn Rose kertoo tutunkuuloisen lännenkertomuksen, jonka kertoja rakastuu kappalelle nimensä antaneeseen nuoreen naiseen. Kertoja kosii tyttöä, mutta tämä ei suostu uskoessaan kuolevansa pian. Evelyn päättää myydä läheisen kaupungin puoskarille munuaisensa pelastaakseen perheensä konkurssilta ja saakin rahaa yhden hevosen verran. Lopulta leikkaushaavan infektio tappaa kauniin nuorikon.

Jo mainittu Hallelujah, I’m a Bum on puolestaan perinteinen hobo-laulu, jolle Westerlund juoksuttaa koko lännen kuvaston: pummit, kuolleet leipurit ja baarien pitäjät.

Albumi on kokonaisuudessaan lyyrisesti vahva ja kertovien tekstien ulkopuolellakin osutaan ajoittain paksun ruumisarkkunaulan kantaan – kuten Famous Birthmarkilla, jolla Westerlund metaforisesti kuvaa näennäistä vapautta:

”As an ice-cream van
in a sleeting rain
or a bird trapped inside a department store”

Lopulta Westerlundin Oran on kuitenkin pastissien maailma. Hän ei käytä lännen kuvastoa ja perinteistä amerikkalaista musiikkia kuvaamaan jotain universaalia ja yleisinhimillistä, kuten Von Trier, tai siirrä preeriamaisemaan suomalaista kulttuuriperintöä, kuten J. Karjalaisen Lännen-Jukka.

79 Oran on taitava levy ja populaaritaide on aina jäljittelevää taidetta, mutta voiko toisen kulttuurin lahjakkainkaan matkiminen olla koskaan taiteellisesti merkittävää?

Janine Rostron, ryppyotsaisen elektronisen musiikin mestari.

Planningtorock eli Janine Rostron on Berliinissä asuva ja Berliinistä inspiroituva brittimuusikko. Hänen kolhoa elektropop-performanssiaan voi tuijotella lauantaina Kuudennella linjalla kello yhdeltä yöllä. Ehkä silloin muurit murtuvat ja Helsingistä tulee uusi Berliini?

Mitä kappaletta olet kuunellut eniten elämäsi aikana? Mikä tekee siitä erityisen?

”Public Image LTD:n Risea. Siinä on hieno sanoma, ja se on muutenkin upea biisi.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on suosikki pop-lyriikkasi? Miksi?

”Se löytyy Bronski Beatin biisistä Why. Kappaleessa yhdistyy pop ja politiikka täydellisellä tavalla.”

”Contempt in your eyes
As I turn to kiss his lips
Broken I lie
All my feelings denied
Blood on your fist
Can you tell me why?”

Mikä on ärsyttävin tulkinta, joka musiikistasi on tehty?

”Kaikki ihmisten tekemät tulkinnat ovat ärsyttäviä. Paitsi omani.”

Mikä tekisit, jos et olisi muusikko?

”Tekisin elokuvia.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Läheiset ystäväni, Berliini sekä Adrienne Cecile Richin runokokoelma A Wild Patience Has Taken Me This Far.”

Mikä laulu tuo sinulle aina nostalgisen olon?

”Sally Porterin Orlando-elokuvan soundtrackilta löytyvä [Jimmy Somervillen] Coming. Näin elokuvan hyvin nuorena läheisen ystävän seurassa ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Otimme itsestämme kuvan elokuvateatterin ulkopuolella, jotta muistaisimme tilanteen.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä artistia tai bändiä suosittelisit kiinnostavalle uudelle tuttavuudelle?

”Niitä on monia. Esimerkiksi Light Asylumia, Nik Voidia tai Oxymorea…”

Video ei ole enää saatavilla

”…tai sitten Hieroglyphic Beingiä. Hänen musiikkinsa on monipuolista, arvaamatonta ja raikasta.”

Video ei ole enää saatavilla

Oletko koskaan harrastanut seksiä oman musiikkisi tahtiin?

”Haha, en ikinä! Mutta monet ystäväni ovat tunnustaneet, että he ovat harrastaneet seksiä ja kuunnelleet samalla biisejäni.”

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”Sosiaalinen status.”

Mikä on viimeisin todella hyvä uusi biisi, jonka olet kuullut?

“Micachu and the Shapesin Never.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on suosikki-ajanviettotapasi?

”Roskaelokuvien katsominen.”

Planningtorock Kuudes aisti -festivaalilla tänään lauantaina Kuudennessa linjassa kello 01.

Video ei ole enää saatavilla

Janne Westerlund 13.4.2011 Klubi, Tampere. Janne Westerlundin suvereeni yhtye Plainride tänään Helsingin Henry’s Pubissa ”Stonebridge”-albumin julkaisukeikalla. Albumin virallinen julkaisupäivä on kuitenkin vasta 25.5.2011.