Miehemme maailmalla, Daniel Martin-McCormick aka Ital.

Ital tekee parasta tanssimusiikkia juuri nyt. Dream On on karheudessaan sensuelli levy.

Daniel Martin-McCormickilla on ollut kiireinen ja tuottelias vuosi. Jätettyään vuonna 2004 taakseen mainion impro/punk-yhtyeen Black Eyesin, Martin-McCormick on tehnyt musiikkia muun muassa Mi Ami -yhtyeessä sekä pelottavan kauniina Sex Workerina. Ital-sateenkaarivarjon alla tuotettu Dream On kolmas levy, johon Martin-McCormick on laittanut näppinsä vuoden sisään. Jotenkin tämä kaikki on tapahtunut miehen keikkaillessa suuremman osan vuotta.

Dream On on ahdettu täyteen energiaa. Jokaisessa projektissa, jossa McCormick on mukana, hän on aina intensiivinen. Siinä missä Mi Ami hypnotisoi avaruusdiscopallollaan ja Sex Worker raastaa selkäpiitä, on täydellisesti nimetty Ital täysin hysteerinen ja virkistävä. McCormick ei tunnusta mitään väriä, eikä kumarra genreille vaan hyödyntää niitä. Ital on pohjimmiltaan housea ja technoa, mutta tuoreella otteella.

Boi-kappaleella samplataan häikäilemättömästi Beyoncéa, ja biisin musiikkivideolla todennetaan samplen alkuperä looppaamalla videota, jossa laulajatar kiemurtelee ikuisen ekstaasin kourissa lausuen uudestaan ja uudestaan ”baby boy”. Tämä tyylivarkaus muistuttaa mainiota, Italin edellisen albumin Hive Mindin lohkaisua Doesn’t Matter (If You Love Him), jossa lainataan Lady Gagaa ja Whitney Houstonia. Kummassakin lainassa samplesta tehdään obsession ja hekuman symboli. Ital vie musiikillaan tummien ja alkukantaisten tunteiden lähteille.

Martin-McCormick on avannut muutamissa harvoissa haastatteluissa tuotantometodejaan. Hän on maininnut ilmaisäänieditori Audacityn inspiroivaksi työkaluksi. Ohjelmistoon vihkiytymättömille riittänee tiedoksi se, että verrattuna ammattimaisiin softiin, Audacity on todella kömpelö ja hermojaraastavan hidas käyttää.

Italin kappaleista jokainen on koottu tuolla ohjelmalla, ääni ääneltä, viipale kerrallaan. Oudot samplet, kuten What A Mess -kappaleella, jossa nainen suree miehensä tapaturmaa ja puuttuvaa vakuutusta, ovat kerronnallisia ja samalla rytmillisiä elementtejä, viittauksia popin ja elokuvien läpitunkemaan ”todelliseen” maailmaan. Yhtäällä se tekee biisistä pohdiskelevan ja kantaaottavan, mutta toisaalta sample on vain pintaa, rakennusosa ruumista hyväilevässä kappaleessa.

Tässä metodissa on jotain ihailtavaa, tiettyä punkin ja minimalistisen musiikin estetiikkaa, joka tekee Italin tuotannosta niin kiehtovaa. Levyn äänimaailma tuntuu aluksi köykäiseltä, mutta sen heltymätön imu vie mennessään. Tässä mielessä Ital on verrattavissa Robert Hoodiin; Dream Onin kappaleet ovat näennäisessä yksinkertaisuudessaan erittäin täsmällisiä.

Kirjoittamistaan levyarvioista päätellen Martin-McCormickin musiikkimaku on laaja. Hänen arvostamistaan levyistä kumpuaa mahdollisesti hänen projektiensa eklektinen ote. Mikään ei ole pyhää, ja samalla kaikki on samanarvoista, tykinruokaa tanssitautisille.
Dream On on kuitenkin levy, joka tiivistää, leikkaa turhat pois. Levyn kappaleista Enrique on hypnoottinen uni, aloitusraita Despot puolestaan minimaalista teknoa parhaimmillaan. Levyn päättää mainio Deep Cut (Live Edit), jossa ysäri-dance, noise ja footwork kohtaavat hekumallisella tavalla.

Siinä missä Hive Mind oli repäisevä ja jyrkkä, on Dream On fokusoituneempi. Tämä on tietenkin Ital-maailmassa suhteellista, sillä Martin-McCrormick joraa aivan omassa sfäärissään. Kaikkia levy ei varmasti miellyttä, se on mainstreamiksi liian sisäänpäinkääntynytä, avantgardeksi liian sitruunaista.

Dream On vaatii kuuntelijalta huomiota, ja jos se ei sitä saa, kääntää se selkänsä. Tästä huolimatta ja juuri tämän takia Ital on musiikkia, joka on tehty nautittavaksi juuri nyt!

81 Dream On koostuu niin vähästä, että levyn jokaista ääntä seuraa kuin koira kiimassa. Levy iskee syvälle, nostaa pään pilviin, perseen sohvalta ja tekee huoneesta kuin huoneesta kuumimman klubin, jossa tanssitaan aamuun, joka ei ole tulossa.

http://vimeo.com/49769050

Vajaa kymmenen vuotta sitten Curtis Jackson III oli hiphopin suurin tähti; hänen esikoisalbumiaan Get Rich or Die Tryinia (2003) myytiin maailmanlaajuisesti noin 15 miljoonaa kappaletta ja sitä seurannutta Curtisia (2005) sitäkin 7 miljoonaa. Artistin edellisestä isosta hitistä (Ayo Technology) on kuitenkin kulunut jo viisi vuotta, eikä edellinen albumi Before I Self Destruct (2009) suuria laineita nostattanut. Street King Immortal onkin 50 Centin uran kannalta ratkaiseva albumi, mikä näkyy suurina satsauksina: taustatukea räppärille antavat ”executive producer” -titteliä kantavat Dr. Dre ja Eminem, ja vieraslistalla kimaltelevat ainakin Alicia Keys, Busta Rhymes ja Wiz Khalifa, joiden lisäksi puhetta on ollut esimerkiksi Frank Oceanista, Kanye Westistä ja Rihannasta.

Video ei ole enää saatavilla

Clinic – Free Reign

Leikkausmaskit, kraut-poljento ja falsettilaulu eivät mene Liverpoolin klinikalla koskaan muodista. Seitsemänteen levyyn ennättänyt Clinic julkaisee Free Reignin nimellä kulkevan terveysoppaansa Domino-levy-yhtiön kautta. Miksausapuna toimii Oneohtrix Point Never.

Video ei ole enää saatavilla

Crystal Castles – (III)

Torontalaisten Ethan Kathin ja Alice Glassin kokeellinen elektroduo julkaisee kolmannen albuminsa. Uskonsa ihmiskuntaan menettäneen Glassin mukaan (III):n kantava teema on sorto. Levy on äänitetty Varsovassa.

Video ei ole enää saatavilla

Deftones – Koi No Yokan

Kalifornialainen vaihtoehtometalliyhtye julkaisee seitsemännen albuminsa. Reprise Recordsin kautta ilmestyvän levyn on tuottanut Nick Raskulinecz (Evanescence, Alice in Chains). Laulaja Chino Morenon mukaan Koi No Yokan on aiempia Deftones-levyjä ”dynaamisempi”. Morenon mukaan levyä on inspiroinut merkittävästi Chi Cheng, Deftones-basisti, joka on ollut koomassa vuoden 2008 autokolarin jälkeen. Chengiä tuuraa edelleen Sergio Vega, uudelle levylle biisejäkin säveltäneelle entiselle Quicksand-basistille, joka debytoi Deftonesissa kahden vuoden takaisella Diamond Eyes -albumilla.

Video ei ole enää saatavilla

El Perro del Mar – Pale Fire

”Meren koira” on Sarah Assbring (ei tirskuta siellä takarivissä!), göteborgilainen lauluntekijä, jolta on tätä ennen ilmestynyt kolme studioalbumia, yksi ep- ja singlekokoelma sekä split-singlet muun muassa Jens Lekmanin ja Lykke Lin kanssa. Levyllä on kymmenen kappaletta, ja ainakin Walk on Byn perusteella El Perro -soundia on ruuvattu elektronisempaan ja tanssittavampaan suuntaan.

Video ei ole enää saatavilla

Green Day – Dos!

Kalifornialaisen punkrock-jättiläisen kymmenes studioalbumi on trilogian toinen osa. Syyskuussa ilmestyneen ¡Uno!-albumin jatkeeksi ilmestyvä ¡Dos! saa jatkoa vuodenvaihteen jälkeen, jolloin ilmestyy ¡Tres! Laulaja Billie Joe Armstrong on maininnut trilogian esikuvaksi Van Halenin I–III-albumitrilogian. ¡Dos!-albumin tuottanut bändin pitkäaikainen luottomies Rob Cavallo. Nightlife-kappaleella vierailee Lady Cobra.

Video ei ole enää saatavilla

Ital – Dream On

Daniel Martin-McCormick on kannuksensa ansainnut: 2000-luvun hän lauloi washingtonilaisessa hardcoreyhtyeessä Black Eyesissä, johti sen jälkeen dub-psykedeliaryhmä Mi Amia ennen kuin sukelsi kokeellisen konemusiikin maailmaan Sex Workerina. Dream On on Martin-McCormickin toinen Ital-nimellä julkaisema albumi. Tyylilaji on tällä kertaa suoraviivainen house, jota maustetaan elementeillä dubista, industrialista ja minimalismista.

Video ei ole enää saatavilla

Lau Nau – Valohiukkanen

Lau Nau on muun muassa Kiilassa ja Avarus-yhtyeessä soittanut Laura Naukkarinen ja Valohiukkanen hänen kolmas albuminsa. Fonalin julkaisemalla levyllä Naukkarista säestävät muun muassa Pekko Käppi ja J. Tolvi Semibandista tuttu Jaakko Tolvi. Levyn kymmenestä kappaleesta yksi on lainabiisi, Tapio Rautavaaran Juokse sinä humma!

Video ei ole enää saatavilla

Ninni Forever Band –s/t

Pintandwefallin Dumb Pintinä tunnetun Ninni Luhtasaaren debyytti saa kunnian avata Sami Sänpäkkilän ja Ville Pirisen uuden, ”valtavirrasta poikkeavaan pop- ja rock-musiikkiin” keskittyvän Äänetön-levy-yhtiön tien. Levyn naivistisen indiepopin yhteydessä on mainittu niin Lykke Lin, Belaboriksen kuin Vaselinesinkin nimet.

Jukka Orma – Öisin olemme samanlaisia

”Walker Brothers, D’Angelo, Oasis, Johanna Kurkela, Gil Evans, Amy Winehouse, Mantovani, Last Poets”. Satunnainen otanta valveutuneen musiikinystävän iPod-shufflesta? Ei, vaan Jukka Orman uudesta albumista kertovan tiedotteen referenssit. Sielun Veljet -kitaristin albumin julkaisee TUM Alternative, ja se on sävelletty Orman puolison, kirjailija Anja Snellmanin runoihin. Levyn solisteina kuullaan Orman lisäksi Maarit Hurmerintaa, Roni Martinia ja Siiri Nordinia. Lisäksi muutamassa kappaleessa Anja Snellman tulkitsee runojaan itse.

Video ei ole enää saatavilla

Soundgarden – King Animal

Grunge-fossiili Soundgarden palaa uudella albumillaan levytyskantaan. Edellisestä onkin jo 16 vuotta. Onnea pojille! Tuottajan pallilla tönötti Adam Kasper (Foo Fighters, QOTSA).

Video ei ole enää saatavilla

The Weeknd – The Trilogy

Viime vuonna kolmella mixtapellaan (House of Balloons, Thursday, Echoes of Silence) modernin r&b:n kurssia uuteen suuntaan reivannut Abel “The Weeknd” Tesfaye julkaisee vihdoin virallisen esikoisalbuminsa. The Trilogylla kuullaan viimevuotisten mixtapejen parhaita paloja päivitettyinä versioina sekä kolme kokonaan uutta kappaletta. Tänä vuonna The Weeknd on vieraillut muun muassa 2Chainzin ja Wiz Khalifan levyillä.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisevat muun muassa Action Bronson & The Alchemist, rktau Eos, The Babies, Bush Tetras, Celine Dion, Enforcer, Brian Eno, Eternal Tapestry, Example, Freeway, Guided by Voices, Steve Hauschildt, Roc Marciano, Midnight Magic, Oneida, OneRepublic, Pop Levi, Pää Kii, Styles P, Kim Talon, Tyvek, The UV Race, White Flame, Wires Under Tension, Yleislakko ja Jozef Van Wissem and Jim Jarmusch.