Ismo Alanko 08.11.2013 Verkatehdas, Hämeenlinna.

Ismo Alanko on parhaillaam ”Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää” -konserttisalikiertueella. Tänään perjantaina vuorossa on Lahden Sibeliustalo, huomenna lauantaina tämä huikean hieno produktio on nähtävissä Tampere-talolla. Giffaa hei! suosittelee kiertueen konsertteja kaikille kynnelle kykeneville.

Ismo Alanko 07.07.2013 Ruisrock, Turku.

Video ei ole enää saatavilla

Kolkosta ympäristöstä ponnisti lihallisen ekstaasin ja rakkauden hymni, joka valloitti aikansa nuoret.

1990-luvun alun Suomi oli murrosvaiheessa. Samalla kun lama nakersi kansalaisten itsetuntoa ja talousongelmat romuttivat monien elämän, iski amerikkalainen populaarikulttuuri ja markkinatalous yhä voimallisemmin kiinni täkäläiseen kulttuuriin ja kulutustottumuksiin. Meneillään oli henkinen ja materialistinen mullistus, jonka taustalla näkyivät niin Euroopan hidas vapautuminen itä-länsi-jaottelusta kuin vapaan markkinatalouden mahdin kasvu meidän jokapäiväisessä arjessamme.

Tätä murrosvaihetta Ismo Alanko oli purkanut sanoiksi ja säveliksi jo vuoden 1990 Kun Suomi putos puusta -levyllään, jonka akustisessa soinnissa kuuluivat suomalainen melankolia ja juureva rosoisuus kiedottuna yhteiskunnan ja yksilön kohtaamien muutosten herättämiin tuntoihin. Se oli soitinvalikoimaltaan ja sävellyksiltään rikas, kirjava teos, jonka läpi kulki kuitenkin tietty alakuloinen havainto härmäläisten eksymisestä suureen maailmaan.

Hassisen Kone ja Sielun Veljet -yhtyeiden keulakuvana Alanko oli jo hankkinut maineen kiihkeänä, äkkivääriä ja suorastaan shamanistia sävyjä keikkoihinsa loihtivana esiintyjänä. Suomi putos puusta oli Alangon ensimmäinen soololevy, ja sen suosio lujitti tekijänsä jo entuudestaan vahvaa asemaa kotimaisen rock-kentän taiteellisesti kokeilunhaluisena ja näkemyksellisenä toimijana. Lama-ajan henkisesti harmaassa Suomessa hän oli näkyvä ja kuuluva hahmo.

Video ei ole enää saatavilla

Suomi putos puusta -levyä seurasi vuoden 1993 Jäätyneitä lauluja -albumi, joka vei Alangon kokeellisuuden vielä pidemmälle, sillä se oli ensimmäisiä kotimaisia rock-levyjä, joilla konemusiikilla oli voimakas vaikutus sisältöön. Se oli levy, joka soi vieraantuneemmin ja hektisemmin kuin edeltäjänsä, ja sai monet Alangon aikaisempaa tuotantoa fanittaneet hämmentymään.

Kiivaan konesointinsa ja hakkaavien rytmiensä keskelle levy kätki kuitenkin yhden kotimaisen rock-historian lempeästisoivimmista ja ylevimmistä rakkauslauluista. Sillä vaikka Jäätyneitä lauluja soi ajoittain ahdistuneen kolkosti, on kaiken takana usko parempaan:

”Olen kuullut rumia tarinoita eläimistä ja ihmisistä
Nähnyt kuinka aurinko nousee lännestä iltaisin
Olen uittanut silmiäni rumuudessa tämän iltapäivän
ja kun kaiken lasken yhteen toistan ikivanhan lauseen:
Uskon rakkauteen”

Konevelhon viholliset ja ystävät

Sekvensseri, rumpukone, syntetisaattori – valtaosa näistä konemusiikin ytimeen kuuluneista laitteista oli vielä 1990-luvun alussa kotimaiselle rockmusiikkikentälle kauhistus. Usko siihen, että konemusiikki ei ollut aitoa musiikkia, tai että se olisi jotenkin helpompaa ja halvemmin tehtyä kuin kovalla työllä opeteltu perinteisten soitinten soittaminen, oli edelleen syvällä joidenkin alan toimijoiden keskuudessa. Kun Ismo Alanko, yksi tuon ajan tunnetuimmista ja arvostetuimmista muusikoista julkaisi konemusiikkiin painottuneen levyn, olivat reaktiot vähintäänkin värikkäitä.

”Kyllä se herätti paljon ristiriitoja. Niin sanotun aidon musiikin ja konemusiikin välinen kuilu oli aika syvä. Osa jengistä vihasi sitä siksi, että se oli konemusiikkia. Toisia taas häiritsi se, että se oli niin erilainen edelliseen verrattuna. Erityisesti mulle on jäänyt mieleen se, kun Saku Tuominen kirjoitti City-lehteen, joka oli tuohon aikaan vielä jonkin sortin auktoriteetti, että ’Jäätyneitä, ylikypsiä, ja pohjaanpalaneita lauluja.’ Jotenkin Tuominen ei voinut ollenkaan hyväksyä sitä levyä.”

”Toisaalta olen varsinkin jälkikäteen tavannut hirveästi ihmisiä, joille se levy on ollut todella merkittävä, ja ensimmäinen levy, jonka kautta he ovat tutustuneet musiikkiini. Sitä ikäpolvea, joka oli teinejä 90-luvun alussa, se on puhutellut. Ja kyllä kriitikotkin kehuivat yksittäisiä biisejä. Pornografiaa, Laboratorion lapset ja tietysti Ekstaasiin saivat paljon kehuja.”

Konemusiikista Alanko oli kiinnostunut kuultuaan brittiyhtyeitä, joiden musiikissa elektronisen musiikin ja rockin äänimaailmat kohtasivat. Muun muassa Prodigyn ja Jesus Jonesin innoittamana hän päätti opetella käyttämään sekvensseriä.

Video ei ole enää saatavilla

Uusien demojen työstämiseen osallistuivat myös Raptorin Izmo ja huumorirap-ryhmän tuottajana toiminut Manne Railo.

”Tutustuin Raptorin kavereihin osittain siksi, että ne oli mun pikkuveljen Ilkan frendejä, ja osittain siksi, että Jufo III oli alaikäisenä pyörinyt Sielun Veljien keikoilla. Se oli sellainen Etelä-Suomen vakiokasvo, joka ilmestyi kyselemään keikkapaikoille, että pääsisikö sisään, ja me aina laskettiin se takaovesta.”

”Alunperin tein kaikista biiseistä demot, mutta sen jälkeen me tehtiin Izmon kanssa niistä versiot ja Manne Railo, eli Mitro, joka oli jo tehnyt Sielun Veljille remixejä ja miksannut Onnellinen päivä -kappaleen, tuli mukaan kuvioon.”

Alanko muistelee, että jo ennen levyn julkaisua Railon työt olivat saaneet osakseen pientä ylenkatsetta.

”Remixit oli silloin vielä aika uusi juttu kotimaisessa musiikissa. Sielun Veljien Laatikoita-remixistäkin sai aina kuulla kuittailua. Sellaista se on, kun tekee jotain uutta. Dilemmahan on se, että jos tekee samaa kuin aikaisemmin, niin kaikki miettii että ’taas vittu tätä samaa’, ja sitten taas jos tekee jotain erilaista, niin osa jengistä haluaa sitä mitä on tehnyt aikaisemmin.”

Jo mainittujen Raptorin Izmon ja Manne Railon lisäksi studiossa Alangon rinnalla nähtiin kirjava joukko tuon ajan kovimpia ammattilaisia ja kotimaisen musiikkikentän tulevia vakiokasvoja. Alangon veljen Ilkan lisäksi lauluosuuksia olivat levyttämässä Veeti Kallio ja Ona Kamu, ja rummuissa nähtiin maan todennäköisesti eniten käytetty sessiorumpali Anssi Nykänen. Kitaraa Alangon lisäksi levyllä soittaa Riku Mattila, ja kuullaanpa musiikin monitoimimies Tommi Lindellin tivoliurkujakin Pornografiaa-kappaleella.

”Levystä valtaosa tehtiin syntikoilla ja rumpukoneilla, mutta olihan siellä oikeita soittimia jonkin verran, tosin esimerkiksi Janne Haaviston ja Anssi Nykäsen studiossa soittamat rumpuluupit äänitettiin ja käsiteltiin uusiksi.”

”Koko levyn alkuperäiset demot olivat kyllä huomattavasti härskimpiä kuin levylle päätyneet versiot. Demoilla leikin kaikilla äänimaisemilla. Käytin esimerkiksi rumpujen sijasta tykinlaukauksia bassorumpuna ja kiväärejä virvelinä. Se oli tavallaan lapsellista, ne kappaleet olivat aika perverssin kuuloisia. Niistä jäi oikeastaan vain efektejä lopullisiin versioihin.”

Yksi kappale jäi kuitenkin levylle jo melkein sellaisena, kuin se demovaiheessa oli. Tuo kappale oli Ekstaasiin.

”Ekstaasiin ei juuri muuttunut enää levytysvaihessa. Mutta sillähän olikin paljon pidempi historia kuin levyn muilla biiseillä.”

Rakkauden teatteria

”Kun samettikäsi hyväilee vatsani herkkiä kohtia
olen vapaa ekstaasissa ilman kimaltavaa kemiaa
kun pehmeät huulet kulkevat pitkin ihoni raukeita karvoja
olen vapaa ekstaasissa sinun kanssasi”

Ekstaasiin alkaa raukean verkkaisesti, kuplivan rytmin ja ovelasti junnaavan kitaran vetämänä, mutta kasvaa kertosäkeeseen mennessä ylitsevuotavaksi rakkauden hymniksi.

”Ekstaasiin, sinne vie pieni polku halki villin sademetsän
Siellä sataa rakkautta joskus liikaakin
Ekstaasiin, sinne vie lämmin iho vasten toista, liikkumatta
Vuosisata vuosisadan jälkeen tietää sen
Ekstaasiin, ekstaasiin”

Kappaleen hillitystä mahtipontiseen kulkeva dramaturgia selittyy sillä, että se oli alunperin tehty juuri draaman tarpeisiin.

”Teimme 1991 silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni Kirsti Kuosmasen kanssa sellaista näytelmää kuin Grande Finale, eli Suuri kusetus. Lähdimme Barcelonaan, josta vuokrasimme asunnon. Päätimme, että ollaan siellä niin kauan, että näytelmä tulee valmiiksi. Välillä ajeltiin autolla Pyreneillä ja oltiin teltassa yötä ja sitten taas kirjoitettiin. Teimme yhdessä henkilöhahmot ja näytelmän rungon ja juonen. Sen jälkeen kirjoitin dialogin. Se oli psykedeelinen, suorastaan lapsellisen mahoton juttu, jopa campia.”

”Näytelmässä oli käännekohta, jossa nuori, kirkassilmäinen ylioppilaspoika, joka ihmettelee muiden dekadenttien hahmojen toimintaa, kohtaa kuoleman jälkeisessä maailmassa rakkauden. Sellaisen puhtaan ja kauniin yksiselitteisen rakkauden, joka voittaa kaiken paskan ja pahan. Ja siihen kohtaukseen mun piti kirjoittaa jotain, niin kirjoitin tekstin, josta tuli sitten Ekstaasiin.”

”Kun olin kirjoittanut sen, niin se sama teksti päätyi melkein sellaisenaan levylle. Sen takia kappaleessa säilyi sellainen vähän ovela, polveileva rytmi. Erityisesti kertosäkeessä. Kirjoittaessa en ajatellut säveltä, joten kun sävellysvaiheessakin päätin pitää sen oudon rytmin. Päätin, etten murjo sitä tasaisemmaksi pötköksi, vaan annan sen olla. Kun pääsin himaan Espanjasta, niin sovitin sen pianon äärellä biisiksi.”

Kappaleen julkinen ensiesitys oli näytelmässä, joka esitettiin Vanhalla ylioppilastalolla 16 kertaa. Tilanteesta tekee erikoisen myös se, että kappaleen esitti myöhemmin kotimaisen näyttelijä- ja ohjaajakaartin kärkeen kohonnut Jani Volanen. Eikä hän ollut ainoa näytelmässä esiintynyt, josta on myöhemmin tullut alallaan tunnettu.

”Sen ohjasi Kari Väänänen. Muistan, että koska en ollut koskaan aikaisemmin kirjoittanut mitään tuollaista, mulla oli hirveä kynnys näyttää tekstiä kenellekään, mutta näytin sen Karille, joka innostui siitä valtavasti. Näyttelijöiksi siihen tuli kasa lahjakkaita nuoria nimiä, Volanen esitti ylioppilasta, Martti Suosalo ja Tero Jartti olivat mukana, ja Sanna Fransman. Se oli mieletön ensemble näin jälkeenpäin ajateltuna.”

Koska teksti oli tehty näytelmään, Alanko jätti siihen viittauksia ja sanoja, jotka eivät välttämättä olisi istuneet yksinkertaiseen poplauluun.

”Esimerkiksi sitä ’kyrvät nousevat taivaalle iltaisin’ -kohtaa moni on ihmetellyt ja sanonut, että miksi sun piti pilata tämä laulu tuollaisella. Mutta en mä halunnut ottaa sitä pois, koska se viittasi asioihin jotka siinä näytelmässä oli. Ne kyrvät kai tarkoittivat pommikoneita. Sodan fallossymboleita.”

Kappaleen tekstistä Alanko sanoo edelleen pitävänsä paljon, ja pohtii, että kyseessä on jokseenkin kolkon ja tarkoituksella lama-aikaa hirtehisesti kommentoineen levyn lämmin kohta. Jäätyneiden laulujen keskelle on eksynyt sulamispiste, joka lämmittää vuosisatojen halki kulkevalla uskollaan rakkauteen.

”Ehkä siinä on tiettyä positiivisen hengen hakemista laman keskellä, vaikkei mitään hirmu tiedostettua. Sellainen mielenkiintoinen pointti siihen liittyy, että halusin sillä levyllä tehdä tekstejä, jotka kuvasti ajan henkeä, sitä, kuinka samanaikaisesti laman kanssa amerikkalaisuus tunki Suomeen helvetin voimallisesti. Sen takia joissakin sanoituksissa on hyvin epärunollista ja poliittista kieltä, sanoja kuten pornografiaa, demokratiaa ja niin edelleen.”

”Rakkaus voittaa kuitenkin lopulta. Se on se perusasia, jonka kanssa kaikki kamppailee. Tietysti jos on niin kova nälkä, ettei voi ajatella muuta, niin silloin ehkä ei, mutta heti kun perustarpeet on tyydytetty, niin kyllä se rakkaus alkaa askarruttaa.”

Video ei ole enää saatavilla

Liiketoiminnasta lavoille

Kun Jäätyneitä lauluja -levyn julkaisua suunniteltiin, oli selvää, mistä kappaleesta tulisi ensimmäinen singleraita.

”Oli jotenkin koko studiotyöskentelyn ajan selvää, että Ekstaasiin olisi se kappale, joka singlenä julkaistaisiin. Ei sitä taidettu missään vaiheessa kyseenalaistaa. Kaikki oli siitä innoissaan.”

Kappaleen, kuten koko Jäätyneitä lauluja -albumin, julkaisi Alangon ja Sielun veljet -yhtyeen muiden jäsenten yhdessä perustama Seal On Velvet -levymerkki.

”Se oli meidän bändin yhteinen projekti, mutta oikeastaan Jukka Orman lempilapsi. Meillä oli kunnianhimoinen ajatus, että julkaistaisiin kaikkea mikä ei muuten näkisi päivänvaloa. Ja kyllähän me julkaistiinkin, esimerkiksi Motelli Skronklea ja Keskusteluorkesteria ja kaikkea hyvinkin avantgardistista kamaa. Ajatus oli kunnianhimoinen, mutta ongelmana oli, että kukaan meistä ei ole bisnesmies, ja aina kun on liiketoiminnasta kyse, niin kyllä siinä tarvitaan joku, jota oikeasti kiinnostaa se talousasioista huolehtiminen ja rahanteko.”

”Musiikkihommat vie niin paljon aikaa ja energiaa, ettei mulla riitä virta pyörittää muuta, joten erosin yhtiöstä aika pian. Se oli kaunis ajatus, joka ei koskaan toteutunut täysimittaisena, mutta Suomi putos puusta ja Jäätyneitä lauluja -levyt julkaistiin sillä merkillä, ja nehän pärjäsivät listoillakin ihan hyvin. Levyjen jakelusta vastannut Poko oli myös tyytyväinen. Siellä tykättiin Jäätyneitä lauluja -levystäkin, kun sillä oli radiohittejä. Ekstaasiin soi paljon esimerkiksi Radiomafialla.”

1990-luvun alun soololevyjen jälkeen Alangon ympärillä on nähty erilaisia kokoonpanoja vuosituhannen vaihteen Ismo Alanko Säätiöstä hänen ja Teho Majamäen duo-esiintymisiin. Vaikka sen julkaisusta on kulunut jo 20 vuotta, on Ekstaasiin kuultu suhteellisen säännöllisesti Alangon keikoilla, vaikka aina sen esittäminen ei aina ole ollut helppoa.

”Tehon kanssa meillä oli vaikeuksia soittaa sitä, me ei oikein löydetty hyvää versiota. Se on niin iso biisi, että ei siitä oikein saa kahdestaan hyvää. Pianolla sen voisi toki soittaa yksin”.

”Jotenkin se on niin vaativa, että se tarvitsee bändin. On rumpalista ja basistista kiinni, kuinka hyvin se svengaa. On aina hankalaa, kun tekee biisejä alunperin koneella ja sitten livebändillä yrittää löytää siihen sen oikean tuntuman.”

Video ei ole enää saatavilla

Ismo Alanko

Ismo Kullervo Alanko syntyi 12. marraskuuta Helsingissä. Vietti lapsuutensa Joensuussa, minkä vuoksi tuotannossa voimakkaita vaikutteita Itä-Suomesta.

Hassisen Kone -yhtyeen kitaristi ja solisti vuosina 1979–82, Sielun Veljet -yhtyeen kitaristi ja solisti vuosina 1982–92 ja 2010–11.

Sooloura alkoi 1990, minkä jälkeen levyttänyt ja esiintynyt myös Ismo Alanko Säätiö ja Ismo Alanko Teholla -yhtyeiden kanssa.

Julkaissut yli 20 levyä ja lukuisia livetaltiointeja eri kokoonpanoilla. Levyttää ja keikkailee edelleen aktiivisesti.

Alangon lyriikoista on koottu kaksi teosta: Rakkaus on ruma sana: Valitut laulutekstit, ilmestyi Johnny Knigalta vuonna 2004, ja kaikkien hänen siihen astisten laulujensa sanoitukset sisältä Sanat WSOY:n kustantamana vuonna 2011.

Kuvaile Ekstaasiin-kappaletta viidellä sanalla: ”Edelleen herkullinen, rytmisesti ovela kappale.”

Fullsteam

47 Alangon viimeisin albumi voisi nimensä puolesta olla Arto Paasilinnan uusi romaani, miksei sisältönsäkin. Samasta suomalaisesta visakoivusubstanssista tämäkin teos on veistetty. Se ei kurota mihinkään, se limboaa alitse sähköpaimenen, johon ei ole edes kytketty virtaa. Musertavaa huomata, kun ottaa huomioon, että tässä on mies Hassisen ja Sielun Veljien takana. Alangon sooloura sen sijaan on ollut jatkuvaa löysällä nuoralla tasapainoilua. Ja tällä kertaa kapsahdetaan pahasti keskinkertaisen puolelle – osoituksena jo epäinnoittunut Harmaa on hyvä väri -single. Entä onko Naapurin saunareissu yritys tehdä Risto vs. Koskenniemi -tyylinen huumoriraita? Tuulen selkään, jossa Alanko näyttää, ettei hänen lauluäänensä ole vain kuluneen manieristista temppuilua, on valopilkku. Saisinko albumillisen tällaisia lauluja, sillä nyt käsissäni on vain epäkesko valikoima mielikuvituksettominta ja tasapaksuinta musiikkia aikoihin. Ajoittain sävelkynä pysyy sentään Alangon kädessä, kuten Vuoden turhin laulu osoittaa, kuulostaen enemmän herran pikkuveljen tuotokselta. Tuntuukin kohtalon ivalta, että kappale pilkkaa kertakäyttöpoppia sen potentiaalia hahmottamatta. Kun asioihin otetaan tarpeeksi etäisyyttä, huomaa Neljän Ruusun lopulta nousseen historiallisesti merkittävämpää Ismo Alankoa musiikillisesti kiinnostavammaksi entiteetiksi. Tässä koko ”taiderockin” ongelma: se on rakennettu vaihtoehtokulttuurin ehdoilla, ohjelmallisesti muka-oudoksi, tulevaksi klassikoksi, valmiiksi popmuseoon kelpaavaksi. Ja museot ovat kuolleita paikkoja. Todellinen etulinja kaivetaan lopulta populaarikulttuurin roskiksista. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Eläin – Joensuu

Juki Records

70 Minä tunnen useamman kuin yhden popnörtin, jotka joensuulaisyhtye Eläimen nimen kuullessaan alkavat toistuvasti puhua siitä, kuinka se on yksi Suomen aliarvostetuimmista bändeistä. Puheissa on kieltämättä siinä mielessä perää, että yhtyeen edellinen 2000 Deluxe -albumi (2011) sisältää tarttuvaa ja omaperäistä kitarapoppia. Esimerkiksi Television sininen valo on heittämällä yksi viime vuosien kovimmista kotimaisista popbiiseistä. Tuoreimmalla Joensuu-albumillaan yhtye ottaa kuitenkin suunnan pois bob hund -kaahauksesta. Esimerkiksi Tiedän ettet rakasta minua enää -kappale soi rehellisenä, Stellan mieleentuovana suomirockina. 2000 Deluxella yhtyeen tekstit kuulostivat parhaimmillaan siltä kuin YUP:n Jarkko Martikainen olisi havahtunut hereille ja huomannut, että elämme 2000-lukua. Nyt tekstit kuitenkin kompastelevat usein toteavuuteensa ja saarnaavuuteensa, kuten esimerkiksi Politiikka-raidalla. Levyn sinkkunakin julkaistu nimikappale jää sen kirkkaimmaksi hetkeksi. Kappalemateriaalista olisi saanut tiivistettyä erinomaisen ep:n. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Fleetwood Mac – Extended Play

LMJS Productions

67 Fleetwood Macin edellisistä uusista biiseistä on jo vuosikymmen. Tämä neljän biisin omakustanne tuli huhtikuun lopussa iTunesiin ladattavaksi ilman ennakkopromootiota. EP on pääasiassa laulaja-kitaristi Lindsey Buckinghamin vetämä kevyehkö reki, josta löytyy tutuntyyppisiä Mac-biisejä, mutta tavallista demohenkisempinä. Sad Angel ja Miss Fantasy ovat tätä hienoa brändin mukaista kitarapoppia. Stevie Nicksin biisipanos jää tällä kertaa 40 vuotta vanhaan Without Youhun, joka laulettiin Buckinghamin kanssa pöytälaatikkoon jo ennen duon Fleetwood Mac -pestiä. Bootlegiksi olisi suonut biisin jäävänkin, sillä se on tylsemmän puoleinen ja Fleetwood Macille harvinaisen suora rakkauslaulu, jonka julkaisu täyttänee lähinnä Buckingham/Nicks-shippereiden fantasioita. EP:ltä jää ikävästi uupumaan myös höyryinen popkokeilu, joita Buckingham on jaksanut viljellä eläkeikäisenäkin. Ehkä sellaisena voi pitää It Takes Timea, itseään hitaasti kiduttavaa pianoballadia, jollaisia on kuultu paljon ennenkin, muttei kuitenkaan Lindsey Buckinghamilta. (Gaius Turunen)

Video ei ole enää saatavilla

Karl Hyde – Edgeland

Smith Hyde Productions

84 Karl Hyden ensimmäinen sooloalbumi on ihanalla tavalla aikuinen levy. Edgeland soi moitteettoman kauniisti, ikinuorelle mutta silti 55-vuotiaalle Underworld-maestrolle luonnollisella tavalla. Pääyhtyeensä mullistavan ja aliarvostetun tekno- ja housesoundin sijaan levyllä soi kypsä, chilloutista ja maailmanmusiikista lainaava ambient-pop, joka sijoittuu samaan jatkumoon Brian Enon, Pink Floydin ja Talk Talkin mestariteosten rinnalta. Tuottaja, sessiomuusikko ja elokuvasäveltäjä (ja, öh, Imogen Heapin kiertuekitaristi) Leo Abrahams osoittautuu Hydelle sopivaksi aisapariksi; vaikka ensimmäisen äänimaailmat hetkittäin äiteliksi lipsahtavatkin, on jälkimmäisen ulosannissa aina ripaus Romfordin runopojan rosoa, joka teki Underworldinkin musiikista parhaimmillaan ainutlaatuista. Yllättävintä levyssä on sen ripeämpien kappaleiden (Dancing On The Graves Of Le Corbusier’s Dreams, The Boy With The Jigsaw Puzzle Fingers) leikkisä melodiikka ja rytmiikka, joka kumartaa Afrikan mantereelle samalla tavalla kuin Peter Gabriel ja Paul Simon 1980-luvun levyillään. Osaltaan levy on myös paluu Hyden nuoruuteen: Underworldia edeltäneen Freur-yhtyeen briljantti pikkuhitti Doot Doot istuisi Edgelandille kuin nenä päähän. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Iggy & the Stooges – Ready to Die

Fat Possum

54 Kun ei lähde, niin ei lähde. Maailman unohdettu poika on taas renkiensä seurassa, mutta nyt ei etsitä uutta tuhottavaa, vaan muistellaan menneitä saaliita. Aiheet ovat hyväksi havaittuja: on aseita, paskaduuneja ja isoja hinkkejä, ruotuun palannut James Williamson soittaa hyvin, mutta vimma puuttuu. Ja Stooges-levy ilman vimmaa on yhtä hauska kuin pyssy ilman panoksia. Ready to Die on parempi kuin vuoden 2007 Stooges-levy Weirdness ja helpommin sulava kuin Iggyn viime vuosien chanson-levytykset. Vanha fani kunnioittaa yhtyettä silti parhaiten ostamalla Ready to Dien mutta kuuntelemalla Raw Poweria. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

Wolf People – Fain

Jagjaguwar

73 Fain on albumi, josta huomasin yllättäen pitäväni paljon enemmän kuin olisin osannut arvatakaan. Lontoolaisyhtyeen kolmas albumi kuulostaa ensi alkuun askeettisuudessaan hyvinkin vaatimattomalta, mutta hiipii hiljalleen ihon alle. Wolf Peoplen salaisuutta voi olla hankala hahmottaa; yhtyeellä ei ole hihassaan ällistyttäviä temppuja eikä laulaja Jack Sharp juuri milloinkaan poikkea kuulaan toteavasta tyylistään. Jotain meditatiivista bändin svengaavassa, harkitun oloisessa folk-progessa kuitenkin on. Wolf Peoplea on verrattu usein Jethro Tullin ja Gentle Giantin kaltaisiin, keskiajaltakin ammentaneisiin 1970-luvun mammutteihin, mutta aivan niin ummehtunutta kvartetin musisointi ei sentään ole. Itse kuulen sen napakasti pörisevissä riffeissä Black Sabbathin varhaisheavyä ja hienovaraisessa svengissä The Metersin minimalistista funkia. Muutama Fainin kappalee kutittelee seitsemän minuutin rajapyykkiä, mutta pääosin pysytään kohtuudessa, joka pukee Wolf Peoplea hyvin. Levyn tuotantokin miellyttää korvaa vanhanaikaisessa ”kaikki soittimet erottuvat” -tyylissään. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Young Galaxy – Ultramarine

Paper Bag

56 Efektipedaaleja polkien ja kenkiinsä tuijotellen uransa aloittanut vancouverilaisyhtye teki kolmannella albumillaan Shapeshiftingillä (2011) muodonmuutoksen ja viilasi göteborgilaisen Dan Lissvikin (Studio) johdolla tyyliään elektronisen popin suuntaan – ja teki sen melko onnistuneesti. Neljännelle albumilleen Young Galaxy ei ole yrittänytkään keksiä mitään uutta; Ultramarine on jälleen Lissvikin tuottama ja eroaa edeltäjästään lähinnä yhdentekevämmän biisimateriaalinsa osalta. En saa levyn muovisesta ja kliinisestä tunnelmasta oikein mitään otetta. Levyn avaava Pretty Boysin ”baleaarinen Yazoo” -fiilis toki viehättää, mutta jo sitä seuraava Fall for You tuntuu leikkisästä rytmistään huolimatta täysin kuolleelta – ei vähiten Catherine McCandlessin lattean laulutavan takia. Privileged Poor antaa flegmaattiseksi latistuvalle levylle tarvittavaa piristystä varhaisesta New Orderista muistuttavassa energisyydessään, mutta muilta osin Ultramarinella ei ole tarjota mitään mitä JJ ei olisi tehnyt tyylikkäämmin tai Chairlift innostavammin. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Ismo Alanko 27.03.2011 Pelasta punainen pallo, Tavastia, Helsinki.

Aina ajankohtainen Ismo Alanko on entistä ajankohtaisempi uuden albuminsa julkaisun myötä. ”Maailmanlopun sushibaarin” pitäisi löytyvän levykaupastasi.

Levoton mies?

Suomalaisen musiikin historiassa suureksi hitiksi on noustu vuosien ja vuosikymmenten varrella monin eri tavoin. On ollut tarttuvia melodioita ja kertosäkeitä, rasittavia hokemia ja rautalangasta väännettyjä sanoituksia – ja sana LEVOTON biisin nimessä.

Levottoman palautti takaisin aktiivikäyttöön Anssi Kelan tuore Levoton tyttö -kappale. Sen innoittamana Nuorgam listaa seitsemän suurinta levotonta hittiä listattuna tärkeimmän mahdollisen kriteerin, eli levottomuutensa mukaan.

Virallinen levottomuusarvosana muodostuu kouluarvosana-asteikolla 4–10 seuraavien kolmen levottomuusosa-alueen arvosanojen keskiarvosta: levottomuusfiilis, levoton-sanan käyttömäärä eri muodoissaan (pois lukien kappaleen nimi) ja levottomuusklassikkostatus.

#7 Dingo: Levoton tuhkimo (1984)

Video ei ole enää saatavilla

Vain elämää -menestyssarjassa mukana olleen Neumannin entisen yhtyeen suomirock-ikivihreä, joka löytynee maailman loppuun asti lentäjänpoikien ja rintintinien ohella maamme yläkoulujen musiikkioppikirjoista.

Levottomuusfiilis: Pöydässä ei oo yhtään ystävää, elo on päivästä päivään vieraiden pilkkaa ja ulkona odottelee lohduton huominen. Joutsenlaulumaisen masentavahan tämä fiilis on, ei levoton. Alkusoiton puun takaa yllättävästä kiljahduksesta levottomuusplussaa. Arvosana: 5.

Levoton-sanojen määrä: 3. Vähän. Tosi vähän. Ja neljäs levoton-sana jää kuulematta loppufeidauksen takia. Arvosana: 5.

Levottomuusklassikkostatus: No eihän tässä nyt juuri mitään levotonta ole. Ikivihreydestä sympatiaplussaa. Arvosana: 5.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 5.

#6 Disco: Levottomat tuulet (2002)

Video ei ole enää saatavilla

Kuluvan vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen alkuvuosina menestyneen, Depeche Modensa hyvin kuunnelleen konepopduon suurin hitti.

Levottomuusfiilis: Tuulet vievät mukanaan kun eron hetki on koittanut ja enää hetkisen voi olla sen toisen osapuolen luona. Kovin suomalaisperinteisen surumielistähän tämä, mutta ei kovinkaan levotonta. Alhainen tempo on levottoman sijaan levollinen. Blaah. Arvosana: 6.

Levoton-sanojen määrä: 3, monikkomuodossa. Määrä on erittäin pieni. Levottomuuspettymys. Arvosana: 5.

Levottomuusklassikkostatus: Suuri hitti, mutta levottomuusmittari ei juuri värähdä. Arvosana: 5.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 5.

#5 Petri Munck: Levoton prinssi (2003)

Video ei ole enää saatavilla

Viime vuosina iskelmätuottajana uraa tehnyt Petri Munck iski iskelmällisen popin kultasuoneen vuoden 2003 hittiballadillaan.

Levottomuusfiilis: Levottoman prinssin ”sä” omaa levottoman sydämen ja laulun kertoja eli levoton prinssi itse varmasti myös. Tunnelma ei silti pääse villiintymään kovin levottomaksi johtuen kappaleen rauhallisesta tahdista ja tasaisen varmasti rullaavasta melodiasta. Arvosana: 6.

Levoton-sanojen määrä: 9. Määrä on kohtuullinen. Arvosana: 7.

Levottomuusklassikkostatus: Iso hitti, mutta levottomuusgenressä ei se kaikista levottomin suomiklassikko. Arvosana: 5.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 6.

#4. Samuli Edelmann & Cata Mansikka-Aho: Levottomat (2000)

Video ei ole enää saatavilla

Näyttelijä-laulaja Edelmannin ja sittemmin politiikan pyörteisiin mukaan lähtenyt Mansikka-Aho duetoivat Levottomat -hittielokuvan hitiksi nousseen tunnusbiisin.

Levottomuusfiilis: Mennään pois, tiedetään se, saadaan elää rakkaus, kuiskaillaan että sua rakastan, mutta sitä ei kuulla. Taivaskin kaartuu ja koskettelee selkää siivillään. Hmm. Melko levotonta. Arvosana: 8.

Levoton-sanojen määrä: 0. Aivan naurettavaa. Rimanalitus. Arvosana: 4.

Levottomuusklassikkostatus: Iso ja vähän hämmentävä hitti. Levottomuutta nostaa sekavan ja ahdistavan välimaastossa tasapainoileva kertosäkeen melodia. Arvosanaa laskee puolestaan levoton-sanan loistaminen poissaolollaan. Arvosana: 6,5.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 6.

#3 Antti Tuisku: Levoton (2006)

Video ei ole enää saatavilla

Tosi-tv-kisailusta pinnalle noussut poplaulaja julkaisi vuonna 2006 kaksi levyä, joista toinen sisälsi tanssimusiikkia ja toinen balladeja. Tämä erään toisen levottomuuskisailijan syntikkateemaa lainaava Levoton löytyy ensin mainitulta albumilta.

Levottomuusfiilis: Sanoituksessa on jouduttu petetyksi, erkaannutaan ja jatketaan matkaa ja kysellään että mikset jo mene pois. Ja samalla pitäisi sitten danssata kuin oltaisiin Kylien keikalla. Tekstin ja musiikin ristiriidasta tulee vähän levoton olo. Arvosana: 8.

Levoton-sanojen määrä: 0. Karmiva pettymys. Arvosana: 4.

Levottomuusklassikkostatus: Ei esittäjänsä isoimpia hittejä, mutta taustoissa kiitettävää yritystä tyylitajuisen tanssipopin suuntaan. Arvosana: 7.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 6.

#2 Anssi Kela: Levoton tyttö (2013)

Video ei ole enää saatavilla

Alkuvuoden suurimmaksi kotimaiseksi hitiksi nousemassa oleva kappale, jossa parisuhteen eteneminen on koetuksella paikalleenasettumishalujaan epäröivän tyttöosapuolen vuoksi.

Levottomuusfiilis: Musiikillisesti syvään 1980-luvulle kumartava biisi tuo mieleen niin paljon mielleyhtymiä eri kasarihiteistä, että levottomuus kasvaa. Tekstissä tyttö tietää kaikenlaista outoa ja joutavaa, asioita, joita kuulija huomaa alkavansa pohtimaan. Aika levotonta. Positiivisella tavalla. Arvosana: 9.

Levoton-sanojen määrä: 12. Suhteellisen usein käytössä. Hyvä. Arvosana: 8.

Levottomuusklassikkostatus: Uunituore tulokas ei ansaitse vielä korkeaa levottomuusklassikkostatusarvosanaa. Levottomuusklassikkolupaavuudesta kuitenkin korotusta arvosanaan. Arvosana: 7.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 8.

#1 Hassisen Kone: Levottomat jalat (1982)

Video ei ole enää saatavilla

Ismo Alangon johtaman Hassisen Koneen viimeiseksi jääneen Harsoinen teräs -levyn reggaeta, skata ja punkia sekoitteleva hitti.

Levottomuusfiilis: Jos joku musiikkikappale on täynnä hyväntuulista levottomuutta, se on tämä. Pää haluaisi levähtää mutta jalat ovat jo täysillä menossa. Kiri kiri loppukiri harakiri. Arvosana: 9.

Levoton-sanojen määrä: 50, monikkomuodossa. Eihän tästä voi pistää paremmaksi. Arvosana: 10.

Levottomuusklassikkostatus: Ismo Alanko on pitänyt tätä klassikkoa keikkaohjelmistossaan vielä viime vuosinakin. Levottomuusklassikkostatus taattu ikuisiksi ajoiksi. Suvereeni voittaja. Arvosana: 10.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 10.

Harmaa on hyvä väri on ensimmäinen single Fullsteam Recordsin helmikuussa julkaisemalta uudelta Ismo Alanko -albumilta. Alankoa säestävät uudella levyllä kitaristi Jussi Jaakonaho, basisti Mikko Mäkelä ja rumpali Niko Votkin. Kiertueelle lähtee mukaan myös multi-instrumentalisti Juho Viljanen.

Video ei ole enää saatavilla

Haloo Helsinki! – Huuda

Ratas Music Group julkaisee Haloo Helsinki! -yhtyeen neljännen ja vielä nimeämättömän studioalbumin 8. helmikuuta. Levy on ensimmäinen, jolle yhtyeen jäsenet ovat kirjoittanut kaikki kappaleet. Kitaristi Leo Hakasen YleX:llä ”kaupunkimaiseksi” kuvaileman albumin ensimmäisen singlen video käytiin kuvaamassa New Yorkissa.

Video ei ole enää saatavilla

Big Boi – Mama Told Me (feat. Kelly Rowland)

Hiphop-duo OutKastin normaalimpana pidetty osapuoli Antwan André Patton julkaisee tällä viikolla toisen sooloalbuminsa Vicious Lies and Dangerous Rumorsin, jolla vierailevat muun muassa räppärit Killer Mike ja Big K.R.I.T, indierockyhtye Wavves sekä ruotsalainen Little Dragon. Mama Told Me -videobiisissä feattaa puolestaan Destiny’s Childista tuttu Kelly Rowland.

Video ei ole enää saatavilla

Nick Cave & the Bad Seeds – We No Who U R

Grindermanin haudannut Nick Cave palaa 18. helmikuuta uudella Push the Sky Away -albumilla. Kyse on internetin inspiroimasta levystä, jolle Cave kertoo etsineensä ideoita tutkimalla Googlen ja Wikipedian syövereitä ilman lähdekritiikkiä. Lopputulos kuulostaa Caven mukaan ”keskoskaapissa olevalta haamulapselta, jolle Warren Ellis soittaa sydänääniä”.

Video ei ole enää saatavilla

Unknown Mortal Orchestra – Swim and Sleep (Like a Shark)

Jagjaguwar julkaisee 8. helmikuuta Unknown Mortal Orchestran toisen albumin, jonka nimi on ytimekkäästi II. Uusiseelantilaisen Ruban Nielsonin omaleimainen tanssipopyhtye liikkuu kakkosalbumillaan lähemmäs klassista rockia – tai ainakin Nielson on maininnut levyn merkittävimmiksi vaikuttajiksi Pink Floydin, The Beatlesin ja Led Zeppelinin.

Video ei ole enää saatavilla

Paavo ei katso taaksepäin vihaisena. Hän katsoo vakana sinua.

Nuorgamin Pressaehdokas ja pop -juttusarjassa presidenttiehdokkaat joutuvat vastaamaan kiperiin musiikkiaiheisiin small talk -kysymyksiin.

”Piinapenkkiin” istuu tällä kertaa Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki. Vastaukset asettaa poliittiseen kontekstiinsa Nuorgamin poliittinen analysaattori, Kaasuputki-blogin Jami Järvinen.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Todennäköisesti Oasiksen Dont Look Back in Angeria.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Työturvallisuussyistä ja ympäristöviranomaisten suosituksista olen jättänyt karaoken laulamisen muille.”

Mikä bändi tai artisti tekee maailman parasta musiikkia juuri nyt?

”Tämän vuoden parhaat fiilikset ovat tulleet SMC Lähiörottien ja Noel Gallagher’s High Flying Birdsin levyistä.”

Kuka on suosikkibeatlesi ja miksi?

”George Harrissonissa on jotain mystistä kiinnostavuutta.”

Kuinka iso on levykokoelmasi?

”Satoja ja satoja levyjä. Tosin valtaosa niistä on tällä hetkellä pahvilaatikoissa, kun olen ladannut niitä iPadille ja kuuntelen sen kautta.”

Millä kappaleella tahtoisit avata ensimmäiset Linnan juhlasi?

”Linnan juhlia seurasi tälläkin kertaa reilusti yli kaksi miljoonaa katsojaa. Varmaan he haluavat alkuun aika perinteistä sisääntulomusiikkia. Myöhemmin illalla varmaan sitten monipuolisempaa musiikkia.”

Mikä laulu kuvaa parhaiten Suomea / suomalaisuutta juuri nyt?

”Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta tavoittaa edelleen jotain hyvin suomalaista meininkiä, vaikka on tehty jo yli 20 vuotta sitten.”

Oletko koskaan soittanut tai halunnut soittaa yhtyeessä?

”Kai jokainen nuori kundi on joskus haaveillut bändissä soittamisesta?”

U2-yhtyeen City of Blinding Lights -kappale oli vahvasti esillä Barack Obaman vaalikampanjassa 2008. Mikä kappale on tai minkä kappaleen haluaisit olevan sinun vaalikampanjasi tunnusbiisi?

”Blurin Song 2:ssa olisi ainakin hyvä tilaisuuksiinsisäänastelutunnelma.”

Video ei ole enää saatavilla

Bonus: Voiko kitaraa soittamalla parantaa maailmaa?

”Tietenkin!”

”Woo-Hoo! Sisään ei astella, sisään hypätään! Seinän kautta! Poliitikolle on tärkeää jämähtää nuoruuteensa – parikymppisenä kerätyt traumat hävityistä äänestyksistä ja hukatuista tilaisuuksista ovat myöhemmän politiikan polttoainetta. Ei ihme, että Paavo Arhinmäki huokuu ysäriä ja brittipoppia. Hänen iPadissaan on niin paljon luimistelevia nahkatakkisia englantilaismiehiä, että siitä on tullut iLad.

Karaoke on juntti-iskelmää, mutta Arhinmäki ei sano sitä, vaan venkoilee. Hän on maailman ainoa populistihipsteri.”

Paavo Suuri pitää pienestä Oskarista.

Nuorgamin Pressaehdokas ja pop -juttusarjassa presidenttiehdokkaat vastaavat kiperiin musiikkiaiheisiin small talk -kysymyksiin.

Nyt vastausvuoron omii Keskustan Paavo Väyrynen. Lopuksi vastaukset asettaa poliittiseen kontekstiinsa tuttuun tyyliin Nuorgamin poliittinen analysaattori, Kaasuputki-blogin Jami Järvinen.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Vesa-Matti Loirin esittämiä Eino Leino -runoihin sävellettyjä lauluja, kuten Lapin kesä.”

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”En laula karaokebaarissa.”

Mikä bändi tai artisti tekee maailman parasta musiikkia juuri nyt?

”Nightwish.”

Kuka on suosikkibeatlesi ja miksi?

”John Lennon. Hänessä oli paljon idealistia ja maailmanparantajaa. Hän onnistui tekemään myös menestyksekkään soolouran.”

Kuinka iso on levykokoelmasi?

”Muutamia kymmeniä.”

Millä kappaleella tahtoisit avata ensimmäiset Linnan juhlasi?

”Jos tarkoitetaan tanssiosuutta, niin perinteinen valssi, esimerkiksi Tonava kaunoinen, olisi hyvä. Kättelyosuus on hyvä aloittaa Sibeliuksen Jääkärimarssilla.”

Mikä laulu kuvaa parhaiten Suomea / suomalaisuutta juuri nyt?

”Esimerkiksi Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta tai edellisen
pressakampanjani tunnussävelmä Tämä taivas, tämä maa.”

Video ei ole enää saatavilla

Oletko koskaan soittanut tai halunnut soittaa yhtyeessä?

”En. En ole riittävän musikaalinen.”

U2 -yhtyeen City of Blinding Lights -kappale oli vahvasti esillä Barack Obaman vaalikampanjassa 2008. Mikä kappale on tai minkä kappaleen haluaisit olevan sinun vaalikampanjasi tunnusbiisi?

”Vaihtoehtoja on monta. Yksi niistä on Neljänsuoran Valtava maailma. Sitä soitettiin jo presidenttiristeilyllä lokakuussa heti kun minut oli valittu ehdokkaaksi. Toinen Paradise Oskarin euroviisukappale.”

Video ei ole enää saatavilla

Bonus: Voiko kitaraa soittamalla parantaa maailmaa?

”Kyllä voi. Jos kitaran soitto tuottaa hyvää mieltä itselle ja läheisille, on se jo pieni suuri teko maailman parantamiseksi. Musiikki ja kulttuuri yleensäkin ovat auttaneet ihmisiä selviytymään vaikeiden aikojen yli. Tässäkin voin viitata Paradise Oskariin ja hänen maailmanparannuslauluunsa.”

”Paradise Oskar! Paavo Väyrysen eurokriittisyys ei yllä euroviisuihin asti. Oskarin piti voittaa laulukilpa heittämällä, koska hän oli viime vuoden voittaja. Väyrynen saattaa tuntea tässä kohdin sielujen sympatiaa.

Viisu-Väyrysen kääntöpuolelta paljastuu Suomi-kriitikko. Lapin kesä ja Kun Suomi putos puusta kertovat maasta ja kansasta, jolla ei toivoa ole. Tulkaa linnut takaisin! Jossain Väyrysen sielun uumenissa murjottaa ironiaviiksekäs cityvihreä, joka haluaisi puhua fonteista ja kahvilaaduista trendibaarissa.”

Mitä mieltä sinä olet ehdokkaan vastauksista? Kommentoi!

Kuva: Tomi Palsa

Istuimme kahvikupposelle paluukiertueensa 24. marraskuuta Helsingin Nosturista paluukiertueensa starttaavien Sielun veljien kitaristin Jukka Orman kanssa. Kitaristilegenda paljastui hevin inhoajaksi ja Amy Winehousen myöhäisherännäiseksi suurfaniksi.

Miltä jo-kuopatulta yhtyeeltä mahdollisuus comebackiin pitäisi poistaa ikuisiksi ajoiksi?

”En tiedä, olenko jäävi vastaamaan tähän. Jos ajatellaan filosofisesti, mitä sitä on ihmisiä estämään. Omien makumieltymysten pohjalta se pitäisi kieltää kaikilta hevibändeiltä.”

Mikä oli ensimmäinen popkappale josta muistat pitäneesi?

”The Beatlesin All My Loving. Beatles oli lapsuudessani kova sana. Ensimmäinen biisi, minkä radiosta muistan oli Tutti Frutti. Sen a-wop-bop-a-loo-bop-a-lop-bop-bop-alku oli myös varhaisin musiikillinen muistoni, mutten tiedostanut sitä sen enempää.

Ensimmäinen biisi, josta tietoisesti tykkäsin, oli All My Loving. Lisäksi se oli ensimmäinen levyni ja singleni. Mutsi osti sen minulle. Pidin myös b-puolesta I Saw Her Standing There, mutten yhtä paljoa kuin All My Lovingista.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Uutistunnarit tai mainos-tv:n Heikki Laurilan kitaralla soittama tu-ti-ti-tiidi-tunnari 60-luvulta ovat syöpyneet mieleen. Mainos-tv-tunnarissa oli kutossointu, ja se liikkui kromaattisesti.

Tehokkain musiikinkuunteluvaiheeni oli 60-luvun alusta 80-luvun puoliväliin. Varsinkin 60-luvulla levynkuuntelumahdollisuudet olivat niin paljon pienemmät, niin eniten kuuntelemani varsinainen kappale voi olla ihan joku, mikä soi silloin paljon radiossa. Esimerkiksi Satumaa on seurannut sieltä asti mukana. Samoin Beatlesit ja Hendrixit. Yksi vaihtoehto voisi olla myös All Along the Watchtower, koska sitä kuulee yhä radiosta. Lisäksi tulee mieleen, että jossain vaiheessa kuuntelin Stravinskyn Kevätuhria paljon, mutta se ei taas ole radiossa soinutta musiikkia.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä pop-albumin klassikkostatus tuntuu sinusta ylitsepääsemättömän vaikealta ymmärtää? Miksi?

”Hendrixin Band of Gypsysissä olisi kaikki ainekset klassikoksi. Loistava levy, mutta se on ärsyttävä ja vääristä syistä klassikko. Se antaa Hendrixistä väärän kuvan machoisena kitarasankarina, jonka juttuna oli osoittaa machoista kyrpäänsä eli kitaraansa ilmaan. Hendrixin juttu ei ole kitarasankaruudessa, vaan biiseissä, tuotannossa, kokonaisvaltaisessa musiikkinäkemyksessä ja siinä, miten hän yhdistää rytmimusiikin, valkoisten pop-musiikin ja Dylan-vaikutteisen runouden. Band of Gypsys vie tältä kannalta väärään suuntaan.”

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Vanhaa suomalaista iskelmämusiikkia, Liljankukan, Besame Muchon tai Volaren.”

Video ei ole enää saatavilla

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka toimisi tuottajana?

”Jimi Hendrix, Charlie Mingus, Elvin Jones, Miles Davis. Tuottajana Quincy Jones.”

Mitkä ovat 80-lukulaisen ja nykyhetken festivaalimeiningin suurimmat erot?

”Tekniikan ja järjestelyjen osalta kehittynyt ammattitaito. Ja subjektiiviselta kannalta katsottuna pääesiintyjästatus.”

Kumpi on tärkeämpää: sävellys vai se, miten se on toteutettu?

”Nykyään se on aika veteenpiirretty viiva, koska tuotannosta on tullut osa sävellystä. Hiphop on tuonut mukanaan sen, että olemassa olevaa materiaalia käytetään ja siitä luodaan uusia kokonaisuuksia. Lopulta on mentävä terminologiaan: tarkoittaako sävellys melodian vai rakenteiden tekemistä. Jos sitä ajattelee laajemmin, niin lopputuloksen tekeminenkin on sävellystä. Eli loppujen lopuksi kaikki on tärkeitä, mutta pihvi on musiikin aiheissa (sävellyksessä), koska ilman niitä ei voi olla esitystä. Lisäksi lauletussa musiikissa teksti on ensiarvoisen tärkeä.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Amy Winehousen koko tarina ja sen traagisuus yksilön elämän ja sosiaalisen tapahtuman tasolla. Siinä näkyivät kaikki ne puolet, mihin on vaikea ottaa kantaa tai vaikuttaa. Samalla tavalla ennen puhuttiin kapitalistisesta systeemistä, joka syö artisteja, mikä on paskapuhetta, koska se on jokaisen oma valinta. Eri asia on, miten sen traagisen tapauksen ympäristö reagoi siihen tapaukseen, millainen yhteiskunnallinen tilanne vallitsee ja millä tavalla se vaikuttaa artistin valintoihin.

Winehouse kuoli samaan aikaan Breivikin joukkomurhien kanssa. Molemmissa tapahtumissa oli samaa yhteiskunnallista traagisuutta, jonka käsitteleminen ei ole helppoa ja johon ratkaisuiden löytäminen ei ole niin yksinkertaista kuin Facebook-kommenteissa väitetään. On moniselitteinen kysymys, miksi Winehousen tapainen lahjakkuus tuhoaa itsensä. Se on lopulta oma valinta, josta ei voi syyttää yhteiskuntaa, mutta silti yhteiskunta antaa sen tapahtua. Se laittoi ajattelemaan. Minä ostin Winehousen levyt ja rupesin kuuntelemaan. Hän oli häikäisevä lahjakkuus, ja esimerkki siitä, kuinka traagisuus kulkeekaan yhdessä suuren lahjakkuuden kanssa. Suomessa näkee samaa pienemmässä mittakaavassa. Itsekin olen nähnyt läheltä niin monenlaisia turhia menetyksiä.”

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

”Ei ole yllätys, että Hendrixin. Lisäksi Sex Pistols olisi ollut kiva nähdä jossain vaiheessa.”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, johon olet törmännyt?

”Sielun Veljien alkuaikoina tuli naureskeltua paljon Länsiväylän arvostelijalle, jonka nimen muistan, mutten kehtaa sanoa. Esitimme täysakustisia keikkoja, minä soitin dobroa, Affe soitti peltikanistereita. Ismo lauloi, eikä soittanut mitään. Arvostelijan mielestä oli ylimielisyyttä, että me soitettiin peltikanistereilla ja ’jonkinlaisesta pellistä väsätyillä kitaroilla’. Huvitti, että arvostelijan tietämys musiikista oli sillä tasolla, ettei se tiennyt että dobro on dobro.

Lisäksi Sielun Veljiin suhtauduttiin yhdessä vaiheessa kriitikoiden joukoissa ei-humoristisesti. Meitä pidettiin tiukkapipoisena ja yksioikoisena. Silloin ajattelin, että on karmeaa kun huumori ei näy. Mutta jälkeenpäin on miettinyt, että ehkä se olikin niin. Silloin oli ehkä vain niin arrogantti, että kuvitteli kaikkien omien ajatustensa näkyvän ulospäin.

Muuten olen ehkä aktiivisesti unohtanut ikävimmät tulkinnat. Yleensä ottaen musiikkimme on ymmärretty ihan hyvin. Olen tyytyväinen saamaani vastaanottoon kaikin puolin. Olen 54-vuotias ja tehnyt musiikkia koko ikäni. En voi olla tilaani tyytymätön.”

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”The sunshine bores the daylights out of me.”
(The Rolling Stones: Rocks Off)

”Blues-voittoisen rockin kielikukkaset Rolling Stonesin Rocks Offissa. Suomenkielisen musiikin osalta olen kauhean ylpeä siitä, että olen saanut työskennellä pitkään Ismon kaltaisen nerokkaan sanoittajan kanssa. Jostain Ismon lauseista suomenkielinen suosikkisäkeeni löytyy. Nyt treenatessa on huomannut, että ole mitään myötähäpeää kuunnella tai laulaa Ismon 20 vuotta vanhoja sanoituksia.

Tähän voisi vielä jälkikäteen lisätä, että Tuomari Nurmion Hunajainen paholainen on herkku, samoin kuin Daven Pieni ja hento ote.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä levyn ostit viimeksi?

”Ostan divarista koko ajan läjäpäin vinyylejä. Uusista viimeisin on varmaan joku Amy Winehouse. Divariostoksista kenties jokin West Side Story -versio tai Jeff Beck -kokoelma.”

Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn?

”Amy Winehousen. Hyvässä mielessä.”

Mitä mieltä olet ”kielletyn nautinnon” käsitteestä popmusiikissa?

”Olen vapautunut tällaisesta. Tykkään Mantovanista ja sanon sen näin. Tykkään jazzista ja iskelmästä, mutten koe siinä olevan mitään pahaa. Jossain vaiheessa pidin Madonnaa ja Michael Jacksonia kiellettyinä nautintoina, mutta nyt ne on Miles Davisin kanssa samalla viivalla.”

Kuka on suosikkibeatlesi?

”John Lennon, koska sen ajattelussa oli syvälle menevää itsenäisyyttä. Lennon uskalsi ensimmäisenä rockmusiikin machokentässä ottaa naisen, jota kaikki halveksuivat, ja vielä pitää sitä naista rinnallaan tasavertaisena ihmisenä. Se oli ennenkuulumatonta silloin ja sen jälkeenkin. Se, kuinka väitetään että Lennon tuhosi Beatlesin ottamalla Yoko Onon, on niin törkeästi ihmisiä alentava käsitys, että se tekee Yokon valitsemisesta Lennonin suurimman teon.”

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?

”Ehkä Stevie Wonderia, koska sen tuotanto on niin suuri aarreaitta. Tai Jeff Beckiä. D’Angeloon sekosin joskus 10 vuotta sitten.”

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Alkuperäinen haaveeni oli psykiatri. Eli se toivottavasti.”

Kuka on tunnetuin henkilö joulukorttilistallasi?

”En tiedä, voiko vaimolle lähettää joulukortteja, mutta se olisi ehkä nykyään tunnetuin. (toim. huom. kirjailija Anja Snellman)”

Mitä instrumenttia haluaisit oppia soittamaan?

”Trumpettia tai pianoa.”

Mikä on ärsyttävin musiikinlaji, johon olet törmännyt?

”Hevi. En ymmärrä sitä, että sellaista voi tehdä tosissaan. Näen myös sellaisen mahdollisuuden, että kyse on kynnyksestä, jota en osaa ylittää. En ymmärrä koko sitä kulttuuria, pukeutumista, rumuuden estetisointia, tekstien yksioikoisuutta, ja musiikin pseudo-aggressiivista kukkoilua. Tässä on ilmeisesti paljon samaa kuin aikoinaan Sielun Veljien humoristisuuden ymmärtämättömyydessä. Musta sankariheavy on musiikkina tylsää ja asenteellisesti kotoisin keskiajalta.”

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”Kuka tahansa klassinen säveltäjä. Uljas Pulkkis, Kaija Saariaho. Mulle on tärkeää, että sellainen musiikki pysyy hengissä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä yhtye tai artisti sai sinut ryhtymään muusikoksi

”Beatles. Se kaappasi mukaansa jo lapsena.”

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

”Ihan kaikki käy. Mp3-soitinta ei minulla ole, mutta kuuntelen vinyyliä. Autossa on kasettikone. Vinyyleinä ostan varmaan eniten, koska kiertelen divareita paljon. Muun musiikin saan Spotifysta.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Ensiksi Pirkko Saision HOMO-näytelmä, joka oli helvetin hyvä.

Toiseksi vaimoni täysin kahlehtimaton ajattelu on ollut hämmästyksen ja innoituksen aihe. Valtava tietämys ja oivallus -pohjainen ideoilla leikittely ja yllättävien näkemysten esilletuonti.

Lisäksi Suomessa ja koko Euroopassa käytävä poliittinen keskustelu, joka on pikkuhiljaa pääsemässä irti vasemmisto–oikeisto- ja kommunismi–kapitalismi-jaoista. On virkistävää, että tällaista tapahtuu, vaikka seuraukset voisivat olla katastrofaaliset, kun ihmiset joutuvat harkitsemaan itsestään selviä asioita uudelleen. En halua vaikuttaa tunteettomalta tai kyyniseltä, mutta näissä hirveissä taloudellisissa kriiseissä aiemmat maailmanjärjestykset olisivat sotineet. Nykyään sodan epähumaanius halutaan tiedostaa pois yhteiskunnasta, ja sitä sotaa käydään poliittisilla kentillä. Se on ihan hyvä. Ei olla enää niin nopeita tai yksiselitteisiä, että vallataan jotain alueita.

Ja vielä neljäs. Olin soolokeikalla lauantai-iltana laulamassa 1990- ja 2000-luvuilla tekemiäni biisejäni. Ne ovat tulevalta levyltäni Roina, joka käsittelee rankkaa 90-lukuani. Keikan päätteeksi sain encoren, mikä oli valtavan inspiroivaa.”

Mikä on rock’n’rolleinta, mitä olet ikinä tehnyt?

”(nauraa ja miettii pitkän aikaa) Sielun veljien L’Amourhan kultalevybailuissa esitimme itsetekemämme Punahilkka-näytelmän. Ehkä se. Yleisö ei tykännyt yhtään, vaan halusivat rahansa takaisin ja buuasivat. Loppuunmyyty sali joutui katsomaan oudon rockyhtyeen outoa versiota Punahilkka-näytelmästä. Ehkä se on se.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”Kyllä se nerouteen kääntyy. Loistava esiintyjä, laulaja ja tekstintekijä.”

Sielun veljet kiertävät Suomea ja piipahtavat myös Tukholmassa ja Tallinnassa marras–joulukuussa. Päivämäärät voit tarkastaa täältä.

Ismo Alanko / Ismo Alanko Teholla 12.7.2008 Ilosaarirock, Joensuu.

Vaan tuskin kukaan oli uskonut enää näkevänsä 1980-luvun omapäisintä ja raivokkainta suomenkielistä rockyhtyettä esiintymässä. Ei, ennen kuin eräänä helmikuisena viikonloppuna Ismo Alanko, Jouko Hohko, Alf Forsman ja Jukka Orma ilmoittivat videotervehdyksen välityksellä soittavansa kesällä Ilosaarirockissa.

Yllätyksen kruunasi samalla julkaistu uusi Sielun Veljet -kappale Nukkuva hirviö, joka vaikutti suoraan välittävän nelikon omat tunnelmat paluusta:

”Me herätämme nukkuvan hirviön / me emme tiedä mitä me teemme.”

Singlen kertosäe olisi saattanut yhtä hyvin olla Ismo Alangon soolouralta, mutta säkeistön korkkiruuvimainen svengi sekä Alangon ja Orman nyrkkeilijöiden lailla toisiaan kiertelevät kitarat olivat erehtymättömästi Sielun Veljiä.

Vaikka yhtye esittäisi Joensuussa heinäkuussa jatko-osan vuonna 1985 Tavastiaa hämmentäneelle Punahilkka-näytelmälle, yleisön innostuksen tason mittaamiseen tarvittaneen seismografia.

Video ei ole enää saatavilla

Sielun Veljet – Ikävä (Moskovassa 1987)