Ilkka Kalevi Tillanen. Kuva: Henrik Mikander.

Ilkka Kalevi Tillasen tuotanto on mikkeliläisräppärin omien sanojen mukaan pienen piirin herkkua, eikä siinä ole hänestä mitään vikaa.

Ei ole lainkaan liioiteltua kuvailla mikkeliläisen Ilkka Kalevi Tillasen laajaa ja polveilevaa tuotantoa superlatiiveilla, sillä miehen täysin omalaatuinen tyyli ei matki yhtään ketään.

Samaa voi sanoa Tillasen bändistä, Rantaremmistä, joka koostuu pääasiassa mikkeliläisistä muusikoista ja tuottajista.

Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika millä tahansa mittareilla mitattuna (paitsi esimerkiksi kosmisessa mittakaavassa), mutta erityisen pitkä aika se on toimia aktiivisena levyttävänä artistina – marginaalissa operoiden.

Ilkka Kalevi Tillanen juhli viime vuonna 20-vuotisuraansa suosiollisissa merkeissä: juhlakiertue päättyi Turun Ilmiö-festareille, jossa erinomaiseen keikkakuosiin viritetty Tillanen Rantaremminsä kanssa täytti koko Uittamon rannan.

Ilkka Kalevi Tillanen & Rantaremmi H2Ö-festivaalilla vuonna 2014. Kuva: Henrik Mikander.

Viime vuonna julkaistiin kokonaiset 20 biisiä sisältävä mixtape Älä osta niiltä mitään – yksi biisi jokaista Tillasen räppi-vuotta kohti. Kyseessä oli jo kymmenes julkaisu sarjassaan; mixtapeja Tillanen on ehtinyt tehdä tähän maailmaan neljän kappaleen verran.

Pitkäsoittoja on kertynyt jo kuusi. Edellinen levy, Ihmiskunnan viholliset, julkaistiin vuonna 2013 Roihis Musikan toimesta. Sitä ennen ilmestynyt Maailman paras maa (2012) tuli ulos silloin vielä pystyssä olleen Joku Roti Recordsin kautta. Se oli Tillasen ja Rantaremmin ensimmäinen levy-yhtiöjulkaisu.

Ihmiskunnan viholliset sai äskettäin jatkoa, sillä Typerysten aika tuli Roihis Musikan kautta ulos toukokuun 25. päivä. Kerta on ensimmäinen, kun Tillasen & Rantaremmin tuotos julkaistaan CD:n lisäksi myös vinyylinä ja kasettina.

Tillasen kanssa keskustelu on mukavaa: Ilkka miettii sanojaan ennen kuin puhuu. Useimmiten vastaus tulee naurun kanssa ulos, jopa intohimoa ja äänenvoimakkuutta nostavissa aiheissa. Näissä pienissä hetkissä on täysin mahdollista nähdä se lavalla paasaava Tillanen – juuri ennen kuin palo muuttuu nauruksi.

Kamala Public Enemy, paras Public Enemy

Mikä on varhaisin räppimuistosi?

”Se oli silloin, kun 4H-leirillä kuulin Public Enemyä yhden Ahosen kasetilta. Miusta se oli kamalaa, en tajunnut yhtään mikä siinä oli se viehätys. Silloin kuuntelin vielä Roy Orbisonia ja Bon Jovia, jonka levyjä sisko soitti usein.”

Mikä levy sai ymmärtämään räpin viehätyksen?

”Sekin oli Public Enemyä: Takes a Nation of Millions to Hold Us Back. Räppi löytyi sattumalta. Olin kova Guns N’ Roses -fani silloin varhaisteininä, ja Axl Rosella oli jollain keikkataltioinnilla Public Enemyn paita. Käytiin lainaamassa levy Mikkelin kirjastosta ja se oli hiton hyvä. Gunnarit alkoi jäädä taakse, räppi tuli tilalle.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuinka syntyi räppäri Ilkka Kalevi Tillanen?

”Vaivihkaa. Ostelin aikoinaan jotain räppisinkkuja, koska ei ollut rahaa ostaa kokonaisia levyjä. Niissä oli usein b-puolena instrumentaaleja, joihin aloin räpätä Wu-Tangin covereita. Olihan se vähän semmosta puuhaa. Pikkuhiljaa myöhemmin aloin tehdä omia tekstejä, kun tutustuin kavereihin, jotka osasivat käyttää Fast Trackeria.”

Minkä ikäisenä aloit kirjoittaa omia tekstejä?

”Miä olin 15- tai 16-vuotias.”

Onko niitä vielä tallessa?

”Toivottavasti ei. Kyllä me jotain kassuja tehtiin, ja luulen, että Olegilla (eräs Rantaremmin biisinikkari ja muusikko) voi niitä hyvin ollakin. Ei tosin ihan ensimmäisiä, koska ennen kuin tutustuin Olegiin, meillä ei ollut mitään nauhoitusvehkeitä. Silloin kannettiin kasettimankkaa ja räpättiin sen mikkiin, ja toisesta mankasta tuli biitti. Toivon, ettei niitä ole enää missään.”

Aina tekee mieli räpätä, kun kuulee Area

Onko jotain suomalaisia biisejä joita haluaisit samplata omiin juttuihin?

”Tunnen aika vähän suomalaista musiikkia. Enkä kuuntele suomalaista räppiäkään niin hirveästi. Mutta ei ole mitään haaveita, olen hyvin tyytyväinen tähän meidän ydinryhmään ja meidän tapaan tehdä asioita. Siihen on jo hyvin tottunut. Tekisi mieli jo päästä tekemään uutta levyä.”

Mitä suomiräppiä on tullut kuunneltua sen vähän verran?

”Näitä jotka ovat yhä aktiivisia. Aivovuoto on yksi tällainen, se on ylitse muiden. Aivovuoto on itsellä sellainen mittatikku mihin pitäisi pyrkiä laadullisesti. Vielä on vähän matkaa.

Sitten on Are, jota miä olen kuunnellut suurin piirtein siitä asti, kun kuulin sitä ensimmäisen kerran. Aren ulosanti kuulostaa niin vaivattomalta, vaikka onkin viimeisen päälle mietittyä. Aina tekee mieli räpätä, kun kuulee Area.”

Video ei ole enää saatavilla

Freestyle?

”Olen joskus kokeillut humaluspäissäni, mutta ei siitä mitään tullut. Olen jännittäjä luonteeltani ja rupee oksettamaan, kun miettii että nyt pitäis olla rento ja vaivaton. Kovasti ihailen niitä jotka sitä osaa, mutta miä en kuulu niihin.”

Onko räppitouhut teatteria?

”Sehän riippuu täysin asioista. Kyllä se teatteriakin voi olla, mutta samalla se voi olla hyvinkin henkilökohtaista. Silloin kun alottelin niin sehän oli täyttä teatteria. Nykyään pyrin siihen, että biisit kuulostaa henkilökohtaiselta. Ei mitään omaelämäkerrallista vaan pikemminkin sellaista, että biisit perustuvat jossain määrin todellisuuteen. Emmiä mitään dokumenttia halua tehdä, mutta tarkoitus olisi, että löytyisi jonkinlainen kosketuspinta.”

Missä määrin räp-artisti Ilkka Kalevi Tillanen on se Tillanen, joka istuu siinä nojatuolilla juuri nyt?

”Onhan siinä eroja. Arki-minä on paljon säyseämpi, ei niin ärhäkkä eikä vittumainenkaan – ehkä. Mutta miuhun se räppi-Ilkka perustuu.”

Aina tulee joku joka suuttuu

Käytät musiikissasi aika paljon huumoria, miten se on tullut kuvioihin mukaan?

”Ajan myötä. Aika kauan räppäsin englanniksi mitä sattuu, oikeastaan vaan sanoja peräkkäin joita yritin saada rimmaamaan. Oma tyyli alkoi nivoutua, kun vaihdoin kielen suomeen. Itse ajattelen, että pitäisi olla täysin selvää mitä ajan takaa. Valitettavasti se ei ole aina selkeää, ihmiset eivät aina tajua, vaikka miten alleviivaa. Aina tulee joku joka suuttuu täysin oudosta syystä. Ihmiset on joskus aika herkkiä loukkaantumaan. Semmoset ihan fiksun oloiset ihmiset ottaa oudosti pulttia.”

Mistä kaikesta ihmiset ovat suuttuneet?

”Yhdellä mixtapella on semmonen biisi kuin Aivolääke. Siitä joku suuttui keikalla Kuopiossa ja heitti kaljaa miun päälle, kun olin lavalla. Hän koki, että moitin mielenterveyskuntoutujia tai teen jotenkin pilaa siitä vaikeasta aiheesta. Olen aivan eri linjoilla, tarkoituksena oli lähinnä kritisoida lääketeollisuutta ja sitä, että on olemassa taikapilleri jonka lisäksi muuta apua ei tarvitsekaan. Jätetään ihminen lillumaan sinne hulluuden mereen.

Pojat ja tytöt -biisistä suuttui joku, kun olin Li Anderssonin vaalibileissä. Haukkui miut naisvihaajaksi. Täysin käsittämätöntä, koska biisi kertoo siitä, kuinka naurettavia sukupuoliroolit voi pahimmillaan olla.

Kun oli Isä Aurinkoinen & Rauhanpanssarit -hanke, niillä keikoilla ihmiset ottivat nokkiinsa. Mutta se kuuluikin asiaan, koska lähdettiin hakemaan juuri sellaisia reaktioita.”

Video ei ole enää saatavilla

Onko haastaminen tarkoituksella musiikissasi?

”Joskus. On tärkeää, että kaikista asioista voi keskustella. Usein julkisessa keskustelussa olevat asiat on vähän naurettavia. Pyrin kritisoimaan niitä yksittäisten ihmisten sijaan; keskustelutapaa ja sitä miten aina on se yksi sallittu ajatusmalli, jossa pitää pysyä.”

Onko Ilkka Kalevi Tillasessa stand-up-huumorin elementtejä?

”Parhaimmillaan on. Silloin kun on rento olo, ja vuorovaikutus yleisön kanssa on luonnollista. Mutta silloin kun tulee, on siinä jotain samaa kuin stand-upissa.”

Ilkka Kalevi Tillanen & Mesikon Miika esiintymässä Turun Dynamon 19-vuotisjuhlassa. Kuva: Henrik Mikander

Merkittävästä kohtaamisesta positiiviseen kokemukseen

Miten päädyitte Joku Rotille?

”Myö ollaan tunnettu ne tyypit kauan. Hannibal tuli aikoinaan Tampereella katsomaan Isä Aurinkoisen & Rauhanpanssareiden keikkaa. Vuosi oli 2005, tai jotain. Se tykkäsi kovasti meiningistä ja vaihdeltiin yhteystietoja. Ne olivat julkaisemassa Hannibalin ja Sopan ensimmäistä levyä, eli Pahoja viinejä.

En silloin tajunnut, kuinka merkittävä kohtaaminen se olikaan. Sittemmin ollaan oltu samoilla keikoilla ja tutustuttu. Joskus ne sitten ehdottivat, että voisivat julkaista meidän levyn. Maailman paras maa tuli niiden kautta ulos. Se oli tosi positiivinen kokemus ja olisi mielellään jatkettu siellä, mutta päättivät pistää koko levy-yhtiön pakettiin. Monsp ilmeisesti osti Joku Rotin, eli ollaan teknisesti myös Monspin artisteja. Tosin Roihis Musika on ollut sen jälkeen meidän koti. Ollaan saatu touhuta just niin kuin tykätään.”

Video ei ole enää saatavilla

Asut Turussa. Kuka on kiinnostavin paikallinen räppi tällä hetkellä?

”Isimasan tuotantoa tulee kuunneltua, ja Isimasan uutta bändiä. Siinä on Mikkelin kontakteja, sillä mikkeliläinen Kahen keikka ja Isimasa yhdistyivät, ja siitä tuli Nimi muutettu. Sitä ollaan seurattu, vaikkei se varsinaisesti ole turkulaista räppiä, koska siinä on mikkeliläisiä. Totta kai Ritarikunnan jutut kiinnostaa, Vihree pantteri on sekin aika kiinnostava. Helvetin hyviä freestyle-ukkojahan täältä löytyy kanssa, koska Turussa on hyvin eläväinen räppiskene.

Ronskibiitti on sellainen joka kiinnostaa aina. Niihinkin ollaan tutustuttu kauan sitten.”

Valju ja falski kansankosiskelumusa on pahinta

Mikä musiikki ärsyttää eniten?

”Suuren yleisön musa. Valjut suomirokkibiisit ärsyttää vielä enemmän kuin suomalainen bodausräppi. Se on täysin oma maailmansa se sellainen räppi. Pahinta on semmoinen falski kansankosiskelumusa. Mutta mitäänsanomattomuus on listamusiikin vaatimus, koska ei haluta loukata ketään. Semmoinen ei miuta oikein miellytä. Ehkä se on musiikkiversio pikaruualle, jota vaan kulutetaan ja unohdetaan ensi kesään mennessä.”

Pelkäätkö että omalle musiikille voi käydä niin?

”En usko, koska hyvin vähän siitä kukaan puhuu nytkään. Tuskin tulee mitään arvon alenemista, koska ei meidän musiikki ole mitenkään kovin korkealle päässytkään.”

Mikä on oma ajatuksesi siitä, ettei musiikistasi puhuta?

”Oma kokemus on, että Mikkelissä keikoilla on samat naamat ja palaute välitöntä. Me ollaan aika näkymätön bändi sillä tavalla, ettei isot mediat juuri ole meistä kiinnostuneita. Ei olla radioiden tehosoitossa, tai edes soittolistoillakaan. Ja jos ollaan, niin joku pimittää miun Teosto-rahoja.

Me ollaan tosi pienen piirin herkku ja me nautitaan tästä. Ollaan riittävän tunnettuja siinä mielessä, että saadaan julkaistua levyjä. Todennäköisesti löytyy julkaisija seuraavallekin projektille, ja päästään keikoillekin silloin tällöin.”

Onko teillä keikkamyyjää?

”Ei.”

Ilkka Kalevi Tillanen, Isoi-E ja Mesikon Miika. Kuva: Henrik Mikander.

Moni räppiä inhoava on tykästynyt väkevästi sinun musiikkiisi.

”Kai myö pudotaan johonkin sellaiseen väliin, ettei olla ’liian räp’. Myö pyritään siihen, että räpeissä olisi sisältöä, ettei se ole vaan jotain kikkailua. En ole tekninen räppääjä, joten ei ole varaa kikkailla sillä välineellä. Joten on pakko olla sanallista sisältöä, aihe mistä puhutaan, mutta ei mitään liian vaikeasti ymmärrettävää sisältöä. Toisaalta miä en ole liian syvällinen, tai mikään liian pohdiskeleva älykköräppäri – termi joka on tosi ärsyttävä, kun en itse ymmärrä siitä älykköräpistä mitään.”

Ihmiskunnan vihollisista typerysten aikaan, mutta valoa kohti

Kerro Typerysten ajasta.

”Se on meidän tuorein levy, joka haki muotoaan useita vuosia. Myö ei olla ikinä tehty mitään näin kauan. Tätä alettiin suunnitella jo silloin, kun edellinen levy Ihmiskunnan viholliset tuli vuonna 2013. Tarkoituksena oli laittaa saman tien seuraava tulille, mutta ei se mennytkään niin.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä sen aiheutti?

”Ei löytynyt mitään suurta ideaa. Aluksi tein sitä nimellä Rockabilly Rebel, miusta se on nerokas idea. Olin miettinyt kansitaiteenkin valmiiksi, eli Tapani Kansan tyyliä. Tosi mauttomat nahkarotsit ja semmonen, noh, rebel meininki. Mutta ei siitä nimestä kukaan innostunut, ja siitä alkoikin kadota se punainen lanka hiljalleen. Ränkättiin biisejä mutta ei niistä mikään tuntunut sopivan yhteen, eikä demojenkaan äänitys johtanut mihinkään.”

Minkä takia juuri nyt on”typerysten aika”?

”Onhan tämä aika selvä juttu. Edellisten eduskuntavaalien jälkeen levy alkoi hakea lopullista muotoaan. Kun kolme ässää (Soini, Sipilä, Stubb) alkoivat tehdä fistbumppeja niin alkoi tuntua, että tämä koko aika on aivan mielisairas. Tätä aikaa saa hävetä jälkikäteen, että vittu mikä meno.”

Eikö ole aika optimistisesti ajateltu, että typerysten aika jossain vaiheessa loppuisi?

”Uskon historiaan. Välillä näyttää, että tulevaisuus on vähän kirkkaampi – esimerkiksi 2000-luvun alussa asiat näytti ihan kivoilta. Tarja Halonen valittiin kahdesti presidentiksi ja jopa Mikkelissä oli Setan bileitä. Näytti siltä, että suvaitsevaisuus ja tasa-arvo edistyvät ja että humaanimmat arvot olisivat nousussa. Nyt on menossa jonkinlainen vastaisku, ja kaikenlaiset röllit nousee maan alta väittäen olevansa sorrettuja ja kokevansa asemansa ahtaaksi. Lisäksi niille annetaan hirveästi tilaa.”

Mistä se tilan antaminen johtuu?

”Äänekkyyden takia. Siitä tulee harha, että se ihmisryhmä on jotenkin iso. Lisäksi tasapuolisuuden nimissä epätodelle annataan sama painoarvo kuin faktoille. Jostain syystä ajatellaan, että mielipiteet on saman arvoisia kuin faktat. Tämä on uutta kulttuuria, joka varmaan liittyy olennaisesti nettiin ja mediaan laajemmin. Toimittajilla ei ole enää aikaa tehdä taustatutkimuksia, seurauksena julkaistaan tiedotteita semmoisenaan. Annetaan ääliöiden puhua, koska se on helpompaa, nopeampaa ja halvempaa.

Mutta ei typerysten aika pelkästään hallituspolitiikkaa tarkoita, tai uusnatseja ja lihaa syöviä heteromiehiä, vaan se levynä käsittelee paljon muitakin teemoja. Kuten kuntoiluvimmaa, joka on miun mielestä tätä aikaa kuvaavaa typeryyttä. Uskon, ettei typerysten aika voi kestää ikuisesti. Tieteenvastaisuus ja rokotekielteisyys, jotka on hulluutta. Ja ihmiset tulevat kyllästymään hulluuteen.”

Ilkka Kalevi Tillanen & Rantaremmi: Typerysten aika.

Päävihollisina uusnatsit, internet ja politiikan typeryys

Mikä biisi uudelta levyltä kuvaa parhaiten Typerysten aikaa?

”Varmaan se nimibiisi, se on kaikista selkein. Siinä on levyn pääviholliset, eli uusnatsit ja internet, aika hyvin edustettuina. Ja myös politiikan typeryys.

Miun lempibiisi on ehkä Temppeliritarit. Se kuvaa fitnesshulluutta.”

Kerrohan Temppeliritareista.

”Kuulin mielenkiintoisesta artikkelista, jossa kerrotaan miten tämä nykyaikainen kuntoiluinnostus liittyy oman elämän kaaottisuuteen. Kaikkien pitää olla fitissä kunnossa. Kun ei jaksa miettiä maailmaa, on helppoa keskittyä itseensä. Eräänlaista käpertymistä siis. Jotain mitä voi hallita. Lopulta siitä tulee elämäntapa, jossa ei ole väliä millään muulla kuin sillä miltä näytät ja mitä syöt.

Siinä puhutaan kovin kärjistäen, kuten miun biiseissä on tapana, hulluuteen asti menevästä bodailusta. Ja siitä miten otetaan itsestä kuvia nettiä varten, mietitään vaan sitä lisäravinnetta samaan aikaan, kun maailma palaa ympärillä. Hyvin kärjistävä ja yksinkertaistava, mutta näin miä tykkään miun pointteja esittää.”

Kantaaottavuus? Auttamatta marginaalissa

Miten paljon koet, että kantaaottavaa musiikkia vielä tehdään tässä maassa?

”Sitä tehdäänm mutta marginaaliin se jää auttamatta. Tosin se ei ole aina niin selvää. Räpissä sitä on aika paljonkin, vaikkei sitä aina miellä yhteiskuntakriittiseksi. DJ Kridlokkilla on aika moniakin hyvin yhteiskuntakriittisiä biisejä, ne on vaan verhottu viihteeseen. Aivovuodolla on samoin vahvoja käsityksiä maailmasta ja siitä mihin se on menossa, toki kyynisellä näkemyksellä, mutta yhtä lailla yhteiskuntakriittistä.”

Video ei ole enää saatavilla

Onko itselläsi mielestäsi kyyninen näkemys maailmaan?

”Tavallaan, ainakin biiseissä maailma esitellään aika kyynisessä valossa, mutta ei se pelkästään sitä ole. Se on ikuinen kusipäiden mantra, että jos ei ole valmiita ratkaisuja, ei saisi puhua mistään. Siihen en usko, vaan asioista pitää keskustella ja tuoda esiin erilaisia ongelmia, vaikka niihin ei mitään valmiita ratkaisuja olisikaan. Eikä tarvitse olla ongelmia, tykkään paasata myös siitä miten muut ihmiset elää elämänsä väärin.”

Miten typerysten ajasta voi selvitä?

”Ettei lähde mukaan kaikkiin hullutuksiin. Tekemällä omaa juttuaan. Perussäännöt on ikuisia, ja kun niistä pitää kiinni niin hyvinhän tämä menee. Tarkoitan sitä miten ihmisten kanssa ollaan ja mikä elämässä on tärkeää. Ei se mihinkään muutu, oli ympäröivä maailma millainen tahansa. On oma valinta hankkiiko älypuhelimen ja onko siinä koko ajan kiinni vai ei.”

Ilkka Kalevi Tillanen, Isoi-E ja Mesikon Miika tekemässä omaa juttuaan.

Joko olet siirtynyt älypuhelinaikaan?

”En vielä. En näe mitään tarvetta semmoiselle. En oikein tajua miksi kaikilla on semmoiset ja minkä takia se on niin välttämätön juttu. Erilaisten lippujen ostaminen on varmasti tosi näppärää, mutta en halua liittyä siihen kulttiin.”

Auttaako typerysten ajasta selviämiseen se, että puhuu siitä levyllä?

”Kyllä se miulle auttaa.”

Ilkka Kalevi Tillasen diskografia:

Isä Aurinkoinen ja Rauhanpanssarit: Maailmansota 3 – The Revenge (2005)
Ilkka Kalevi Tillanen: Mitä järkee ees yrittää (2006)
Seittemänminuuttinen kitarasoolo -mixtape (2008)
Ilkka Kalevi Tillanen & Bambu-ansa: Viidakon valkoinen pongo (2009)
Et oo itekään kovin kummonen -Mixtape (2012)
Ilkka Kalevi Tillanen & Rantaremmi: Maailman paras maa – Världens bästa land (Joku Roti 2012)
Ilkka Kalevi Tillanen & Rantaremmi: Vs. ihmiskunnan viholliset (Roihis Musica 2013)
Voi Vittu Muistan Kaiken: Mixtape (2014)
Uncle Herbie Presents Ilkka Kalevi Tillanen: Se Unkarin tapaus (2015)
Ilkka Kalevi Tillanen & Dj Mesikon Miika: Elä osta niiltä mitään -Mixtape (2017)
Ilkka Kalevi Tillanen & Rantaremmi: Typerysten aika (Roihis Musica 2018)

Ilkka Kalevi Tillanen & Rantaremmi keikoilla: 25.5. Tavastia, Helsinki, 26.5 Brinkkalan pihalla Turussa Freshcode Unity jam -tapahtumassa, 2.6. Bar Ö, Turku, 15.6 Torvi, Lahti ja 16.6 Keskus-Baari, Mikkeli.

Gracias teki erinomaisen levyn. Nyt sen sai sanottua Nuorgamkin.

Se oli siinä. Vuoden 2012 A-puoli, meinaan. Vaikka arvioimme sen aikana päälle 250 albumia tai ep:tä, kaikensorttisia hyvyyksiä jäi aika paljon huomioimatta.

Siispä ohjeistimme toimittajakuntaamme kirjoittamaan miniminikritiikin niistä alkuvuoden parhaimpiin kuuluvista levyistä, joita emme ole vielä Nuorgamissa arvioineet, jotta tiedottajat saisivat jotain siteerattavaa ja te kenties löytäisitte uusia tuttavuuksia. Tässä on teille kooste ja siinä mainituilta levyiltä poimituista kappaleista koostettu soittolista.

Talkoisiin osallistuivat, Iida Sofia Hirvonen (ISH), Juuso Janhunen (JJ) Joni Kling (JK), Kari Koivistoinen (KK), Antti Lähde (AL), Mikael Mattila (MM), Oskari Onninen (OO), Teemu Purhonen (TP), Tapio Reinekoski (TR), Anton Vanha-Majamaa (AVM), Niko Vartiainen (NV), Mervi Vuorela (MV), Verna Vuoripuro (VV) ja Tuomo Yrttiaho (TY).

Kuuntele soittolista tästä.

Francis Bebey – African Electronic Music 1975–1982

70 Francis Bebey löysi syntetisaattorin 1970-luvulla ja kohteli sitä kuin akustista akustista kitaraa. Lopputuloksena oli safaribaarin hermostuttavaa onnentuntimusaa, joka kuulostaa paperisateenvarjoilta ja pelikoneilta. (ISH)

Allo Darlin’ – Europe

73 ”So you’re scared and you are thinking that maybe we ain’t young anymore” -tyyppistä pophaikeilua The Go-Betweensin hengessä. (ISH)

Black Dice – Mr. Impossible

74 On 11-vuotissyntymäpäiväsi. Olet toivonut lahjaksi Frontside Ollien tms. levyä. Juhlapäivänä lahjapaperista paljastuu tämä. Seuraavat 20 vuotta mietit, oliko se oikeasti vahinko vai sairasta pilaa. (JK)

Father John Misty – Fear Fun

77 Välillä unohtuu, miten hyvältä näinkin amerikkalainen kantrirock-soundi voi kuulostaa. Fleet Foxesin ex-rumpalin kahdeksannella levyllä kuuluu kyseisen bändin kaiku, mutta klangi on rouheampi. (MM)

Damien Jurado – Maraqopa

78 Amerikkalaislaulaja-lauluntekijän levyihin on mukava uppoutua. Edeltävän Saint Bartlettin tavoin Maraqopa on nasta yhdistelmä levollista ja jämptimpää Juradoa. Kuin hienoa käsityötä. (TY)

Friends – Manifest!

78 Surffikitarat, funk ja new wave -rytmit, teiniromantiikkaa kukkivat sanoitukset sekä Samantha Urbanin raukean hekumallinen ääni muodostavat Manifestin selkärangan. Täydellinen kesälevy, kuin prosciuttoa cantaloupe-melonin kera ja lasillinen rommikolaa: sopivasti suolaista, makeaa ja humalluttavaa. (JJ)

The Cribs – In the Belly of the Brazen Bull

79 Viidennellä levyllään The Cribs kumartaa Dave Fridmannin ja Steve Albinin avustuksella 1990-luvulle, onnistuen samalla luomaan hävyttömän tarttuvia kertsejä. (KK)

Phédre – s/t

79 Phédre on visuaalisempaa musiikkia kuin miltä se kuulostaa. Sen pinta on sisäsyntyisempi kuin sen ulkopuolelle jäävä sisäpuoli. En tiedä – se on yksi helvetin kompostiastia täynnä ideoita. (JK)

Kiveskives –Joystick

80 Kiveskiveksen lanseeraama nintendohevi on Joystickillä läsnä, mutta soppaan mahtuu myös loisteliasta pekkapohjolamaista progehenkeä. Trion juna rullaa hyvin, mutta suunnasta ei liene hajua kellään. (TP)

Suomen Tulli – Uuteen maailmaan

80 Torniossa perustetun yhtyeen perinnetietoinen ja silti selvästi 2010-lukulainen debyytti palauttaa kiinnostuksen uudempaan kotimaiseen progressiiviseen rockiin. Ei mikään Korppi, mutta lähellä. (TY)

The-Drum – Heavy Liquid

80 Yhdysvaltalainen tuottajakaksikko The-Drum herättää hetkittäin mielleyhtymiä Burialiin, mutta kappaleet soivat laskuhumalaisempina ja alakuloisempina. (TK)

 The Magnetic Fields – Love at the Bottom of the Sea

82 Jotkut eivät saisi luopua hyväksi havaituista toimintametodeista. Stephin Merritt on yksi heistä. Syntikoiden kaivaminen komeroiden perältä palautti The Magnetic Fieldsin pienen ja hennon otteen nerouteen ja sydänsuruihin. (OO)

Circle – Manner

83 Harvoinpa osuu termi ”avant-AOR” näin naulan kantaan. Toto ja Can kohtaavat mitä sopuisammin, kun Porin spandex-ristiretkeläiset maalaavat hienoimpia riffejään hetkeen aikaan. (MM)

d’Eon – LP

84 Arkkienkeli Gabrielista internetissä kertova teemalevy on valtavien kaarien IDM-r&b-odysseia, jonka rumpukoneet paukkuvat hyperaktiivisemmassa tilassa kuin 20 tuntia newsfeedejään maanisesti skrollannut somenisti. (OO)

Colleen Green – Milo Goes to Compton

84 Kalifornian osavaltiossa on tiettyjä lakeja, jotka rajoittavat metsästystä: esimerkiksi liikkuvasta autosta ampumisen kieltäminen ja säädös, joka estää Colleen Greenin käyttämisen elävänä pyydyksenä. (JK)

Killer Mike – R.A.P. Music

84 Michael Render tuuppaa riimiä ilmoille taidolla ja raivolla, kaapaten huomiosi. Tämä musiikki ei vaeltele ujosti taustalla, vaan nappaa rinnuksista kiinni ja pakottaa kuuntelemaan. (KK)

Roberto Rodriguez – Dawn

84 Kotimaista house-osaamista parhaimmillaan. Maailmaa riivaavan EDM-buumin aikakaudella on riemastuttavaa löytää näin tinkimättömän tyylitietoista, hiottua ja soundimaailmaltaan raikasta tanssimusiikkia, josta löytyy niin klubien lattiat täyttävää tykitystä kuin leudon kesätuulen lailla hitaasti vietteleviä tunnelmapaloja. (JJ)

Mac DeMarco – Rock and Roll Night Club

85 Langanlaiha montrealilainen on ihastuttava tuttavuus jokaiselle, jolle yhden miehen/naisen lofi-outsiderit ovat heikko kohta. Rockabillyä, loungea, suhinaa ja seksiä, sopivassa suhteessa, sopivan epävireisesti. (AL)

Pyuria – Incarnadine Reverly

85 Incarnadine Reverlylla soiva tekninen ja sopivasti härski kuolonmetalli toimii kuten se kuuluisa kuutio Hellraiserissa: helvetin hyvin. (TP)

Trust – TRST

87 Jos Interpolin Paul Banks kärsisi kroonisesti ummetuksesta ja alkaisi tehdä synteettistä goottipoppia Anvil-klubin tarpeisiin, syntyisi musiikkia, jollaista kanadalaisen Trust-duon esikoislevy on tulvillaan. (AL)

Actress – R.I.P

88 Reivaamiseen väsynyt dj silpoo korvienvälikirjastoaan ja tekee täyteäänistä groovea. Jos olisin algoritmi, tanssisin itseni solmuun vuoden hinkatuimmalla biisillä Ravenilla. (TR)

Lapko – LOVE

88 Melko nopeasti unohtuneen New Bohemian jälkeen Love tuntuu henkeäsalpaavan intensiiviseltä. Lapko on nyt täydellisessä tasapainossa mustien vyörytysten ja Ville Maljan melodisuuden kanssa. (VV)

Ride For Revenge – Under the Eye

88 Helsinkiläistynyt Ride For Revenge on kolmannella levyllään juuri niin kvlt, lofi ja evil (in league with satan), kuin vitun kovan black-/death metal -bändin kuuluukin olla. Hail! (MV)

Verneri Pohjola Quartet with Aki Rissanen – Ancient History

88 Pohjolan yhtyeet soittavat aina kuin yksi kieltä pakeneva ajatus, nykyinen kvartetti jo ehkä liiankin saumattomasti. Hulppeaan pop-standardien sarjaan liittyy nyt putoileva Björkin Hyperballad. (TR)

Ty Segall Band – Slaughterhouse

88 Ylituotteliaan Segallin nerous kristalloituu viimein koukukkuuden ja murhaavuuden yhdistäväksi jyystöksi. Levy, jolta turpaan saaminen naurattaa räkäisesti sekä lyöjää että lyötävää. (OO)

Ilkka Kalevi Tillanen & Rantaremmi – Maailman paras maa

88 Tillasen ja Rantaremmin Joku Roti -debyytti yllättää kypsyydellään. Ote on terävöitynyt ja lopputulos on suora, paikoin jopa roisi tulkinta upean Suomenmaan nykytilasta. Lisää tätä herkkua! (TP)

Homeboy Sandman – Subject: Matter

89 Hykerryttävän hieno 20-minuuttinen 31-vuotiaalta newyorkilaiselta, jolla on älyttömän hieno nimi: Angel de Villar II! Ajaton sekoitus hiphopia, soulia ja psykedeliaa priimakauden Commonin ja Cunninlynguistin hengessä. (AL)

Gracias x JTT – Globe

90 Deogracias Masomi teki vuoden parhaan räppilevyn. Miksei tästä ole puhuttu enemmän? Vaivaton flow, JTT:n a-luokan tuotanto ja huipputerävät enkunkieliset lyriikat. Jumaloin. (AVM)

Voices from the Lake – s/t

90 Ambient-teknon hienoimpia teoksia sitten Global Communicationin 76:14:n. Tuudittaa, kunnes koukuttaa. (NV)

Shaved Women – s/t

90 Noisepunk-trio Shaved Womenin debyyttilevy on raaka ja verinen kuin tartar-pihvi. Tätä pihviä ei tosin nautita ravintolassa, vaan mahdollisimman matalakattoisessa squattikellarissa. (MV)

Gareth Davis and Frances-Marie Uitti – Gramercy

91 Bassolla, klarinetilla ja pohjattomalla varannolla mustaa, mustaa ja mustaa kaivetun kaivon seinistä ahdistuu hengiltä aina kuin ensimmäistä kertaa. (TR)

Can – Lost Tapes

92 Vuoden 2012 paras musiikki on tehty 1960- ja 1970-lukujen taitteessa! Kolmituntinen arkistokokoelma perustelee Canin ylivertaisuuden suvereenilla yhteissoitolla, eläimellisellä funk-groovella ja hulppeilla drone-sukelluksilla. (MM)