“I’m bored /
I’m the chairman of the bored”

Kukaan, joka on jossain elämänvaiheessaan viettänyt aivan liikaa aikaa rock-klubeissa tai tienannut leipäänsä sellaisen dj:nä, ei pysty enää täydestä sydämestään rakastamaan Lust for Lifea tai The Passengeria. Niin erinomaisia kappaleita kuin ne ovatkin, tuhansien ja taas tuhansien pakkoaltistumisien jälkeen niitä on mahdotonta enää kuulla tuorein korvin.

Iggy Pop -ihottumaa voi ryhtyä parantamaan I’m Boredilla, joka on yksi artistin soolotuotannut liian vähälle huomiolle jääneistä helmistä. Jos kuvittelit olevasi kyllästynyt Iggyyn, kuuntele, kuinka ikävystyttävänä hän pitää itseään!

Vaatimattomasti menestyneellä, vaikkakin kohtalaisen arvostetulla New Values -albumilla (1979) Iggy Popin aisaparina oli Scott Thurston, The Stoogesin kosketinsoittaja vuosilta 1973–1974. I’m Boredissa Thurston loistaa kuitenkin nimenomaan kitaristina: ilman miehen purevaa riffiä kappale tuskin olisi jäänyt historiaan yhtenä Popin soolouran parhaista.

Thurston on arvostettu multi-instrumentalisti ja sessiomuusikko, joka on soittanut pitkän uransa aikana muun muassa Jackson Brownen, The Cultin ja New Orderin levyillä. Viimeiset kaksikymmentä vuotta hän on kuulunut Tom Petty & the Heartbreakersin kokoonpanoon.

Video ei ole enää saatavilla

”All of it was made for you and me /
’cause it just belongs to you and me /
So let’s take a ride and see what’s mine”

Iggy Popin toisen soololevyn a-puolen päättävä The Passenger on puolen avaavan Lust for Lifen jälkeen luultavasti artistin parhaiten tunnettu kappale. Kuten soolodebyytti The Idiot, äänitettiin Popin toinenkin albumi Berliinin maineikkaalla Hansa Ton -studiolla punkin vuonna 0 eli 1977. Tosin kun edeltäjänsä levy ei kuitenkaan ole lyijynraskas ja painostava. Sessiokitaristi Ricky Gardinerin nykivä riffi tuntuu jopa tavoittelevan reggaen kapinallista komppia.

Sanoitukseltaan The Passenger on mielenkiintoinen ja sirpaleinen näkymä yhteiskunnan ulkopuolelle, niin juhlitun rocktähden kuin kodittoman nistinkin maailmaan. Hahmon ”matkustajuus” on sekä zenmäisen vapauttavaa että ahdistavaa: olennaista lienee kaikissa tapauksissa se, että hahmo ei kontrolloi tilannetta vaan on jonkun kyydissä – oli sitten kyseessä limusiini tai musta maija, oma elämä tai rocktähteys. Taivas on ontto ja kaupungin takamaa revitty, ja sen ja näkijän välissä ikkunan lasi.

Tätä punkin kulmakiveä ovat yrittäneet coveroida muun muassa Siouxsie & the Banshees ja Bauhaus, onnistumatta kuitenkaan aivan tavoittamaan Iggyn nerokkaan flegmaattisia painotuksia.

Video ei ole enää saatavilla