Kate Bush ryhtyi treenaamaan vuoden myöhässä Los Angelesin olympialaisten jousiammuntaan.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan kymmenes osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen listalta puuttuu Beastie Boysin She’s On It. Sen voit kuunnella tästä.

Vuoden 1985 Top 30 (no okei, 29)

1. Kate Bush – Running Up That Hill
2. The Smiths –How Soon Is Now?
3. Simple Minds – Don’t You Forget About Me
4. Tears for Fears – Everybody Wants to Rule the World
5. The Waterboys – The Whole of the Moon
6. The Cure – In Between Days
7. The Cult – She Sells Sanctuary
8. Madonna – Into the Groove
9. The Pogues – Dirty Old Town
10. Killing Joke – Love Like Blood
11. Whitney Houston – How Will I Know
12. The Jesus & Mary Chain – Just Like Honey
13. Huey Lewis & the News – The Power of Love
14. Fine Young Cannibals – Johnny Come Home
15. Tom Waits – Downtown Train
16. Prince – Pop Life
17. Dire Straits – Money for Nothing
18. Sandra – (I’ll Never Be) Maria Magdalena
19. Paul Hardcastle – 19
20. The Replacements – Swingin’ Party
21. Prefab Sprout – Goodbye Lucille #1
22. New Order – The Perfect Kiss
23. Nick Cave & the Bad Seeds – Tupelo
24. Talk Talk – Life’s What You Make It
25. New Model Army – No Rest
26. Camper Van Beethoven – Take the Skinheads Bowling
27. Dinosaur Jr. – Repulsion
28. Jan Hammer – Crockett’s Theme
29. Nitzer Ebb – Warsaw Ghetto

Linkki soittolistaan tästä.

On hip olla neliö, lauloi Huey.

”Huey Lewis osoittaa, että maailma tosiaan on pieni, mutta kundit ovatkin 1980-luvun paras amerikkalainen bändi tämän tai minkä tahansa muun mantereen mittapuun mukaan – ja maailmalla on Huey Lewis, vokalisti, muusikko ja lauluntekijä, jota paremmaksi ei oikein pysty panemaan.”

Tunnustus ei ole omani, vaan Patrick Batemanin. Ja vaikka Patrick onkin vain Bret Easton Ellisin Amerikan psykon fiktiivinen päähenkilö, todistaa tunnustus murhahimoisen megajupin hyvän maun ulottuvan muotivaatteiden ja Rolexien tuolle puolen.

Huey Lewisia käsittelevä analyysi on pituudeltaan yli kahdeksan sivua ja selvästi innostuneempi kuin Batemanin vastaavat esseet muista suosikeistaan, Genesiksestä ja Whitney Houstonista.

Ja miksei olisi? Olihan Huey Lewis ihanteellinen 1980-luvun hittiyhtye: se esiintyi mutkattomasti, sen jäsenet olivat aina hyväntuulisia ja sen kappaleiden koukut, kuten The Power of Lowen kosketinriffi, ikimuistoisia.

Vaan onko Bateman jaksanut kuunnella, mitä kappaleessa lauletaan? Elämän pelastaminen rakkaudella tai millään muullakaan kun ei tainnut olla kovinkaan korkealla Batemanin arvosteluasteikossa.

”You don’t need money, don’t take fame
Don’t need no credit card to ride this train
It’s strong and it’s sudden and it’s cruel sometimes
But it might just save your life
That’s the power of love”

Vaikea on myös sanoa, mitä maailman kuuluisimman juppimurhaajan fanitus tarkoitti Huey Lewis & the Newsille. Sen jälkeen, kun kirja vuonna 1991 ilmesti, yhtye ei ole saanut ensimmäistäkään top 40 -hittiä.

Mutta täytyy kyllä olla psyko, jos ei tykkää tästä:

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

The Power of Love kuultiin ensimmäisen kerran 1980-luvun ikonisimmassa teinielokuvassa Paluu tulevaisuuteen, jossa Huey Lewis teki lyhyen cameon bändikilpailun tuomarina. Kohtausta ei valitettavasti löydy Youtubesta, mutta ohessa fanin kasaama muisteluvideo hittikappaleen tahtiin.

Video ei ole enää saatavilla