”Nykyiskelmän tärkein Suomi-neito on Heidi Kyrö. Perinteisen tanssilavaiskelmän taitaja on asemoinut itsensä meidän Suomi-neidoksi.”

Kotimaan ja naisten rinnastaminen on populaarimusiikissa tavallista, mutta sen sisältä löytyy myös kiinnostavia sävyeroja. Veikko Halmetoja tutki asiaa.

1800-luvun lopulla Suomi-neito yleistyi suomalaisuuden ja Suomen symbolina. Se elää konservatiivisessa kuvastossa yhä varsin samanlaisena kuin syntyhetkellään. Monen mielikuvissa Suomi-neito on kansallispukuun pukeutunut nuori nainen, jolla on pitkät vaaleat hiukset ja siniset silmät.

Suomi-neito on Suomen symboli, mutta se on myös kielikuva, jolla viitataan suomalaisiin naisiin. Tämä kotimaan ja naisten rinnastaminen on populaarimusiikissa tavallista, mutta sen sisältä löytyy myös kiinnostavia sävyeroja. Nyt esittelemme kuusi tärkeää laulua Suomi-neidosta.

#1 Heidi Kyrö – Sun Suomineitos oon

Video ei ole enää saatavilla

Nykyiskelmän tärkein Suomi-neito on Heidi Kyrö. Perinteisen tanssilavaiskelmän taitaja on asemoinut itsensä meidän Suomi-neidoksi. Laulussa Sun Suomineitos oon matka läpi pitkän maan on metafora eroottiselle leikille. Laulun kohde on Suomi-neitoa piirittävä miesoletettu, joka tarjoaa Kuopiossa neidolle ”kukkoa hehkuvaa” ja jota on syytä varoittaa: ”luoja varjelkoon sua ettei kiehdo naapurimaat!”

#2 Veljenpojat – Suomineito

Video ei ole enää saatavilla

Veljenpojat räppäsi vuonna 2012 Suomi-neidosta tavalla, joka on varsinainen malliesimerkki ylistämällä alistamisesta. Suomi-neidot ovat olemassa miehiä varten. Suomi-neidot ovat kauniita tänään, ne ovat kauniita myös aamulla ja tietenkin suomalaiset naiset ovat luomunaisia. ”Suomi on tuhansien naisten maa, jos voisin niin oisin kaikken kaa!”

#3 Jani Wickholm – Suomen neito

Video ei ole enää saatavilla

Jani Wickholm laulaa Suomen neidolle. Tässä laulussa ollaan lähellä alkuperäistä Suomi-neito-symboliikkaa. Saattaa olla, että tässä on tarkoitus aidostikin laulaa kotimaalle, olla aidosti rakastunut Suomeen, laulaa suomelle kuin morsiolle. Sanoituksessa on muutama mainio oivallus. Maantieteellinen ja historiallinen asema idän ja lännen välissä tiivistyy mainioon säkeeseen: ”Hän on idästä noussut ja mua mukanaan vaatii länteen laskeutumaan!”

#4 Sir Elwoodin Hiljaiset Värit – Suomineito

Video ei ole enää saatavilla

Sir Elwoodin hiljaiset värit julkaisi 2006 kesäkuussa sinkun Suomineito. Se oli ensimmäinen sinkku seuraavana vuonna ilmestyneeltä levyltä. Laulu on puhdas kansanlaulunomainen rakkauslaulu, jossa on kaksi toimijaa, sekä Suomi-neito että laulun miesoletettu kertoja. Juhannusyönä seinäruusuna viihtyvä Suomi-neito rakastuu eikä vain rakastu: ”Kun savun tuoksussa hän antautuu, ja taas vuoden naisena täyttää.”

#5 Hector – Suomi-neito

Kun Hector laulaa Suomi-neidosta on kyseessä käännösiskelmä amerikkalaisesta piiraasta, Don McLeanin hitistä American Pie. Biisissä myös viitataan käsitykseen ensimmäisistä seuramatkoista suomalaisten naisten seksilomina. Ylipäätään laulun sanat ovat pikkunäppärästä huumoristaan huolimatta tai juuri siitä johtuen vanhaa asetelmaa toistavia: ”Oi, Suomi-neito, rakkaimpain, On neitsyydestäs muisto vain! Mä Espanjasta kortin sulta sain!”

#6 Laineen Kasperi – Suomi-neito

Video ei ole enää saatavilla

Laineen Kasperi voitti Suomi-palkinnon vuonna 2016. Jo vuonna 2010 hän räppäsi Suomi-neidosta. Biisissä Suomi-neito kasvaa metaforaksi suomalaisesta elämäntavasta. Sanoitus pitää sisällään paljon tunnistettavaa, paljon ahdistavaa ja paljon älykkäitä rinnastuksia: ”Miks ihmees teit meist tälläsii äpärii? On pääkallojen tilalla luisii kypärii. Seitsemii veljii, dopingeista feimei huoltoasemii, teitä ja röökaavii teinei.”

Neil Young on iloinen, että hänen kappaleitaan käännetään suomen kielelle. Oikeasti, on on.

On hyvin kliseistä sanoa maalmantähdestä näin, mutta jurossa Neil Youngissa on jotain suomalaista. Suorapuheinen kanadalainen on pyörinyt – 1980-luvun pieniä irtiottoja lukuunottamatta – hard rockin, countryn ja balladien välisessä kolmiossa lähes viisi vuosikymmentä ja tehnyt suomalaistenkin rakastamia kappaleita.

Siksi on kummallista, miten vähän Youngin tuotantoa on käännetty suomeksi. Kirka on esittänyt kaksi Youngin kappaletta, samoin Love Recordsille levyttänyt Avaruuslintu. Muut käännökset ovat olleet enemmän tai vähemmän satunnaisia.

Hittistatuksestaan huolimatta Rocking in the Free Worldin on kääntänyt suomeksi vain Hector, eikä hänkään saanut versiolleen julkaisuoikeutta. Hän on tosin esittänyt Vapaa maailma -kappaletta usein livenä. Käännöksenä se menee osastoon ”ihan hauska”. ”Vapaa maailma kun bailaa” -kertosäettä ei vain voi hyvällä tahdollakaan pitää kovin onnistuneena.

Suurin osa Young-käännöksistä tehtiin luonnollisesti 1970-luvulla, mutta tälle listalle on päätynyt jopa kaksi 1990-luvulla tehtyä tulkintaa. Tuoreimpana Young-kääntäjänä on kunnostautunut Mustat Kalsarit -yhtyeen Juuso Paaso, jonka versio Zuma-levyn Cortez the Killeristä on yhtyeen Musta kasetti -julkaisulla. Cortez-suomennoksen voi katsoa YouTubesta. Varsinaista nauhoitettua versiota emme tähän hätään löytäneet, joten Cortez jäi pois tältä listalta.

Kenties surkuhuipaisin suomalaisista Neil-käännöksistä on Sigin Tähdenlento, joka on versio American Stars ’n’ Bars -levyn klassikkokappaleesta Like A Hurricane. Rumpufilleillä täytettty ja 1980-luvun stadionsfäärejä tavoitteleva kappale kaatuu monella tasolla. Erityisesti silloin, kun kertosäkeen ”I wanna love you but I’m getting blown away” -säe muuttuu suomen kielellä muotoon ”tahdon rakastella sua mut putoon pois”, alkaa kuulija vääntelehtiä tuolillaan vaivaantuneesti.

Tähdenlento ei listalle kelvannut, ei myöskään Vapaa maailma, mutta nämä viisi kappaletta kelpasivat.

#5 Avaruuslintu – Etelään (Southern Man)

”Tuuli kääntyy jo etelään
ristit roihuten käryää
mustain kyynelten huuto tää
joukkohautoihin heitetään”

Alun perin: Neil Youngin tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuva Southern Man käsittelee mustien kohtelua Yhdysvaltain syvässä etelässä. Niilo pyytää etelän miehiä palauttamaan mustille heille kuuluvat oikeudet ja kunnian. Etelän miehet iskivät takaisin Sweet Home Alabaman muodossa, ja kappaleessa Young mainitaan jopa nimeltä. Lynyrd Skynyrdin ja Youngin välinen kanssakäyminen oli kuitenkin varsin veljellistä ja kunnioittavaa.

Suomeksi: Love Recordsin Avaruuslintu käänsi Southern Manin antirasistisen sanoman ja kontekstin suoraan suomen kielelle, kulttuuria vaihtamatta. Ristit palavat tässäkin versiossa. Ku Klux Klania vastaan oli helppo laulaa Suomessa, vaikka olisihan täällä ollut omiakin asioita käsiteltävänä – miten kääntyisi Southern Man vaikkapa saamelaisten oikeuksia käsitteleväksi lauluksi? Avaruuslinnun psykerock-sovitus ei ole kaikista onnistuneimpia, vaikka aikakauden henki siitä hyvin välittyykin.

#4 Kirka – Ihmeihminen (Heart of Gold)

Video ei ole enää saatavilla

”Jos menis pois nyt vaan ja yksin jäisin
ois muisto vain tuo ihmeihminen
mä hänet löytää taas yrittäisin
rakkain mulle tuo ihmeihminen
häntä tunne en”

Alun perin: Neil Youngin uran suurin hitti on saanut lukuisia tunnustuksia. Kanadalaisten mielestä se on kolmanneksi paras kanadalainen kappale kautta aikain. Tämän jälkeen Young ei tuntunut yrittävänkään tehdä yhtä populaareja kappaleita. Heart of Gold vei hänet omien sanojensa mukaan ”keskitielle, joka muuttui tylsäksi”, joten hän suuntasi ojaan. Oja- eli Ditch-trilogialla viitataan Youngin tuotannossa kolmeen Harvest-levyn jälkeen ilmestyneeseen levyyn.

Suomeksi: Alkuperäisestä ei ole tässä Kari Tuomisaaren käännöstyössä tietoakaan. Tässä ei kierretä maailmaa tai etsitä täyttymystä, vaan kummastellaan läheistä, yhtä aikaa tuttua ja outoa ihmistä. Tuomisaaren teksti olisi kenties toimivampi toisessa kontekstissa, sillä Youngin maineikkaaseen sävellykseen sovitettuna se tuntuu melko epäsopivalta. Kirka tulkitsee kappaleen kuitenkin loistavasti.

#3 Pienet Miehet – Kanelipuun alla (Cinnamon Girl)

Video ei ole enää saatavilla

”Aamulla taas tulee todellisuus
on kaunis kanelipuu unelmaa
koskaan en mä sua saa, saa, saa, saa”

Alun perin: Ensimmäisen Crazy Horsen kanssa tehdyn levyn avaava Cinnamon Girl on levyversiona Neil Youngin ja tämän varhaisen yhteistyökumppanin, kitaristi Danny Whittenin duetto. Alkuperäisen ”kanelitytön” on väitetty olevan folklaulaja Jean Ray.

Suomeksi: Alun perin Cinnamon Girlin suomensi Jarkko Laine, ja tuon version ovat esittäneet muun muassa Kirka ja Zero Nine -yhtyeen Martti Mäntyniemi. Pienet Miehet -yhtye levytti 1990-luvun alussa oman versionsa kappaleesta, mutta ei saanut sille julkaisuoikeutta. Sitä jaettiin yhtyeen lähipiirille seiskatuumaisena sinkkuna. Neil Youngia paljon kuunnellut laulaja-rumpali Jäky Järnefelt onnistui käännöksessään Lainetta paremmin, ja Pienten Miesten Young-tulkinnalle särmää tuo myös utuinen väliosa. Alkuperäisen kappaleen aihepiiri, tytöstä unelmointi, toistuu molemmissa suomennoksissa.

#2 Hector – Kerro vaan (Tell Me Why)

Kuuntele kappale Spotifystä. 

”Kerro vaan, kerro vaan,
mikset pysty itses kanssa sopimaan?
Ootko liian vanha saamaan
vai nuori luopumaan?”

Alun perin: After the Gold Rushilta löytyy yksi maailman parhaista avausraidoista. Tell Me Why on utuinen, ohikiitävä palanen yhdestä rockin ja myös Neil Youngin tuotannon pitkäaikaisista teemoista, nuoruuden pohtimisesta iän karttuessa. Albumilla se jää kenties turhan vähälle huomiolle A-puolen muiden hittien kanssa, mutta balladeista se on Neil Youngin parhaita.

Suomeksi: Hector piti sanoituksen hyvin samanlaisena. Kerro vaan hyödyntää samoja sydänlaivoja ja mustia ratsuja, joita Young oli käyttänyt alkuperäisessä. Suorat käännökset toimivat harvoin kielestä toiseen, mutta Hector onnistui tällä kertaa hyvin. Teemat, joita Young alkuperäisensä väänsi, toimivat ihan yhtä hyvin suomeksikin.

#1 Sir Elwoodin Hiljaiset Värit – Älä itke (Don’t Cry No Tears)

Video ei ole enää saatavilla

”Siis älä itke, älä itke mun vuokseni.
Älä enää mun vuokseni,
Sillä kaiken tämän jälkeen sä olet yhä ensimmäinen.
Jos sä huolisit mut vielä takaisin,
Niin sinua vain, sinua vain rakastaisin”

Alun perin: Young kirjoitti ensimmäisen version Zuma-levyn avausraidasta jo lukioikäisenä. Levyn pääteema on – jo mainittua Cortez the Killeriä lukuun ottamatta – rakkauden menettäminen ja eteenpäin katsominen. Väitetään, että levyn taustalla oli Youngin ero näyttelijä Carrie Snodgressistä. Don’t Cry No Tears on lyhyt ja simppeli Young-veisu parilla säkeistöllä, kertosäkeellä ja lyhyellä soololla, joka ei turhaan alleviivaa mitään. Samalla se oli paluu suoraviivaisuuteen Ditch-trilogian levyjen jälkeen.

Suomeksi: Älä itke -nimiseen muotoon Don’t Cry No Tearsin käänsi Ari Närhi. Tämän version on levyttänyt myös Närhen yhtye Kumma heppu ja lopunajan voidellut, mutta kaikkein tutuimmaksi se on tullut Sir Elwoodin Hiljaisten Värien versiona. Se onkin todennäköisesti Neil-käännöksistä tunnetuin. Muistan itse jopa yllättyneeni, että Älä itke on alun perin Neil Youngia, sillä niin vahvasti Juha Lehti ja kumppanit olivat tehneet kappaleesta omanlaisensa. Livenä äänitetyssä kappaleessa kitarat on korvattu pääosin sähköpianolla ja synteettisillä jousilla. Eniten nousee esille tietysti Lehden ääni, joka tuo kappaleeseen uutta syvyyttä Youngin melko yksinkertaiseen rokkaukseen verrattuna. Älä itke on suomenkielisten käännöskappaleiden aatelia.

Bonus!

Ei käännös, mutta suomalainen versiointi 1970-luvulta Cowgirl in the Sandista. Soittajina Myyrmäen yhteiskoulun oppilaat, muun muassa nykyinen Agents-mies Esa Pulliainen. Kyseessä on ensimmäinen LP, jolla Pulliainen soittaa.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus II!

Tänä vuonna ilmestyneellä Americana-levyllään Neil Young coveroi Crazy Horse -yhtyeensä kanssa vanhan kansanlaulun Gallows Polen. Sen on arveltu olevan alkuperältään suomalainen. Täällä se tunnetaan nimellä Lunastettava neito.

Hector 04.12.2011 Logomo, Turku.

Syntymäpäivän 20.04. jakaa kaksi historian suurmiestä, Adolf Hitler sekä Heikki ”Hector” Harma. Hector täyttää siis tänään kunnioitettavat 65 vuotta. Giffaa hei! onnittelee hienoa taiteilijaa ja toivoo hänelle pitkää ikää.

Samalla Giffaa hei! pitää jälleen pienen hengähdystauon 250 Giffaan merkkipaalun johdosta. Nähdään jälleen parin viikon tauon jälkeen! Voikaa hyvin!

Mä lähden nyt karaokeen vetämään me olemme maailmaa.

Nuorgamin Pressaehdokas ja pop -juttusarjassa presidenttiehdokkaat vastaavat kiperiin musiikkiaiheisiin small talk -kysymyksiin.

Viimeisenä vastausvuoroon astelee RKP:n Eva Biaudet. Loppukommentit luo viimeistä kertaa Nuorgamin poliittinen analysaattori, Kaasuputki-blogin Jami Järvinen. Sarja päättyy tähän.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Ei ole yksittäistä kappaletta.”

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”We Are The World.”

Mikä bändi tai artisti tekee maailman parasta musiikkia juuri nyt?

”Adele.”

Kuka on suosikkibeatlesi ja miksi?

”Paul McCartney, koska hän on mestari tekemään melodioita.”

Kuinka iso on levykokoelmasi?

”Noin 200 levyä.”

Millä kappaleella tahtoisit avata ensimmäiset Linnan juhlasi?

”Nyt tanssimusiikin aloittaa Johann Strauss nuoremman valssi Tonava kaunoinen ja Georg Malmstenin Leila-valssi. Pidän näistä molemmista. Strauss eli Wienissä, yhdessä lempikaupungeistani, jossa asuin perheeni kanssa kolme vuotta. Georg Malmsten on yksi maamme tunnetuimmista 1900-luvun säveltäjistä, laulajista ja muusikoista, joka oli kotoisin Helsingistä, kotikaupungistani. Mutta Linnan juhlissa soi hyvin monipuolinen musiikki. Viimeksi tanssimme  muun muassa Michael Jacksonin Bad-kappaleen.”

Mikä laulu kuvaa parhaiten Suomea / suomalaisuutta juuri nyt?

”Hectorin (tai Samuli Edelmannin ja Jipun tulkinta) Jos sä tahdot niin.”

Video ei ole enää saatavilla

Oletko koskaan soittanut tai halunnut soittaa yhtyeessä?

”En valitettavasti osaa.”

U2-yhtyeen City of Blinding Lights -kappale oli vahvasti esillä Barack Obaman vaalikampanjassa 2008. Mikä kappale on tai minkä kappaleen haluaisit olevan sinun vaalikampanjasi tunnusbiisi?

”John Farnhamin You’re The Voice.”

Video ei ole enää saatavilla

Bonus: Voiko kitaraa soittamalla parantaa maailmaa?

”Monet kappaleet ovat yhdistäneet ihmisiä ja tunteita. Musiikki antaa meille iloa ja muistoja. Monet elämykset liittyvät musiikkiin. Eli kyllä maailmaa voi parantaa myös kitaraa soittamalla.”

”Kuunnelluinta kappaletta ei nimetä, mutta aivan taatusti sen esittää Michael Jackson. Eva Biaudet fanittaa Macalay Culkinin edesmennyttä salarakasta melkoisella sykkeellä. Onko tämä nyt sitä suvaitsevaisuutta? Jacko oli yhden hengen etninen vähemmistö.

Biaudet sanoo Samulin ja Jipun dueton kuvaavan suomalaisuutta. Onko tämä nyt sitä vihapuhetta? Miksi hän halveksii Suomea? Kiehtovaa on myös Straussin ja Malmstenin nostaminen vain, koska kyseessä ovat naapurinpojat. Onneksi Biaudet ei ole käynyt Porissa.”

You've been – thunderstruck, lupaa Lipponen. Kuva: Olli Urpela

Viime keväänä teimme Poliittikko ja pop -juttusarjan, jossa kansanedustajaehdokkaat joutuivat laatimaan soittolistan ja vastaamaan kiperiin musiikkaiheisiin small talk -kysymyksiin. Päätimme keksiä pyörän uudelleen.

Nuorgamin Pressaehdokas ja pop -juttusarjassa presidenttiehdokkaat joutuvat hekin vastaamaan kiperiin musiikkiaiheisiin small talk -kysymyksiin (mutta heidän ei tarvitse tehdä soittolistaa. Kavennetaanhan presidentin valtaoikeuksiakin).

Juttusarjan aloittaa Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen Paavo Lipponen. Lipposen vastaukset analysoi Nuorgamin poliittinen analysaattori, Kaasuputki-blogin Jami Järvinen.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Se on varmaankin Bachin D-mollikonsertto cembalolle tai Dave Brubeckin Take Five.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Joku Hectorin kappale.”

Mikä bändi tai artisti tekee maailman parasta musiikkia juuri nyt?

”Kotimaisista uusista tähdistä Chisu on pirteä ilmestys.”

Kuka on suosikkibeatlesi ja miksi?

”All My Loving.”

Kuinka iso on levykokoelmasi?

”Olisiko 300.”

Millä kappaleella tahtoisit avata ensimmäiset Linnan juhlasi?

”Tätä mietitään vaalien jälkeen.”

Mikä laulu kuvaa parhaiten Suomea / suomalaisuutta juuri nyt?

”Nyt itsenäisyyspäivän aikoihin soi Maamme-laulu.”

Oletko koskaan soittanut tai halunnut soittaa yhtyeessä?

”Jos osaisin soittaa, soittaisin rumpuja tai puhaltimia.”

U2-yhtyeen City of Blinding Lights -kappale oli vahvasti esillä Barack Obaman vaalikampanjassa 2008. Mikä kappale on tai minkä kappaleen haluaisit olevan sinun vaalikampanjasi tunnusbiisi?

”Vaalikampanjan avauksessa soi AC/DC:n kappale Thunderstruck. Se sopi hyvin tilanteeseen.”

Video ei ole enää saatavilla

Bonus: Voiko kitaraa soittamalla parantaa maailmaa?

”Kitaraa soittamalla on parannettu maailmaa, esimerkkinä painostus Yhdysvalloissa lopettaa Vietnamin sota.”

”Paavo Lipponen ei ole nähnyt, kuinka lauma Kummeli-sketsin näköisiä miehiä tanssii kännissä ravintola Tillikassa ja hoilaa Thunderstruckia, muuten hän olisi avannut vaalikampanjansa jollakin aivan muulla teoksella. Vaikkapa tuolla Dave Brubeckilla – jazz kun on SDP:n virallinen musiikkilaji. Sekin on fakta, joka kertoo ehkä enemmän jazzista kuin demareista.

Lipponen on liian iso ja itäsuomalainen näyttääkseen älyköltä. Siksi hänen pitää erikseen mainita, että hän hallitsee eliitin kotkotukset. Siksi Bach ja cembalo.”

Mitä sinä olet mieltä presidenttiehdokkaan vastauksista? Kommentoi!

Hector 04.12.2011 Logomo, Turku.

Maailman kaunein poikabändi, Scooterstatusquo.

Musiikin historia on täynnä esimerkkejä artistien upeista musiikillisista kohtaamisista, joissa kipinät lentävät, sielut kokevat sympatiaa ja taivaat aukeavat äänten harmoniassa. Näissä yhteenliittymissä muusikot täydentävät toisiaan ja tulevat synnyttäneeksi jotain koskettavaa, yllättävää tai jopa ennenkuulumatonta.

Elämä olisi vähän köyhempää, jos Marvin Gaye ja Tammi Terrell eivät koskaan olisi lyöneet hynttyitä yhteen, jos Nick Cave olisi vähät piitannut purkkapoptähdestä nimeltä Kylie, tai jos Public Enemy ja Anthrax olisivat olleet sitä mieltä, että rapin ja metallin ristisiitos on idioottimainen ajatus (mitä se toki useissa tapauksissa onkin).

Tämä artikkeli ei kerro sellaisista yhteistyöprojekteista.

Tämä artikkeli kertoo tapauksista, joissa musiikillinen naimakauppa on aiheuttanut kuulijakunnassa enimmäkseen hämmennystä, vieroksuntaa ja raivoa – unohtamatta tietenkään huvittuneisuutta.

Tämä artikkeli kertoo epäpyhistä liittoumista, kuningasideoista jotka eivät toimineet käytännössä, toivottoman suuruudenhulluista projekteista sekä yleisestä suhteellisuudentajuttomuudesta ja huonosta mausta.

Yhteistöiden taustalta hahmotettavat motiivit ovat sekalaiset, eivätkä kaikki niistä ole erityisen mairittelevia osallistuneiden kannalta – rahan, uskottavuuden ja listamenestyksen tavoittelu ovat usein näytelleet suurta roolia, mutta niin ovat myös taiteellinen kunnianhimo, turhamaisuus ja halu tehdä jotain yhdessä oman idolin kanssa.

Viime aikoina maailman lehdistössä on kurmotettu kilpaa Metallican ja Lou Reedin yhteisalbumia Lulu. Kirjailija Frank Wedekindin näytelmiin perustuva levy on turhamaisuusprojekti par excellence: on vaikea kuvitella kenenkään muun kuin Metallican jäsenten ja Reedin kaivanneen intohimoisesti 1800-luvun saksalaisen esi-ekspressionistin teksteihin pohjautuvaa, toivottoman tosissaan tehtyä ahdistustaidemetallieeposta – saati sitten haluavan kuunnella sitä.

Mutta Reed ja Metallica eivät suinkaan ole ensimmäisiä, jotka ovat kunnostautuneet erikoisten yhteistöiden saralla. Some Kind of Monster -dokumentin jatko-osaa odotellessa Nuorgam listasi 10 hämärintä musiikillista yhteistyöprojektia meiltä ja maailmalta.

Beats and Styles ja Jari Sillanpää

Video ei ole enää saatavilla

Listaa ei voi koostaa sisällyttämättä sille outojen kimppakappaleiden Suomen mestareita eli Beats and Styles -kaksikkoa. Heidän levyillään ovat esiintyneet kaikki Bomfunk MCs:in Raymond Ebanksista Dannyyn.

Kaikkein erikoislaatuisin yhteistyössä syntynyt kappale taitaa kuitenkin olla epäonnekkaasti nimetty Chameleon Casanova vuodelta 2005. Sen videolla kappaleen lauluosuuksista vastaava Jari Sillanpää tekee hämmentävän metatekstuaalisen kaksoisroolin kansainvälisenä mestarivarkaana ja ”Jari Sillanpäänä”.

Musiikissa koko kansan tangokuningas ja junttidiskon erikoismiehet yrittivät tavoittaa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen klubihittien feromonintäyteistä hinkkaustunnelmaa tehden kuitenkin päistikkaisen mahalaskun tanssilattialle. Jari
Sillanpäästä voi olla moneksi, mutta Usheriksi hänestä ei aivan ole.

Happy Mondays ja Karl Denver

Video ei ole enää saatavilla

Happy Mondaysin toimintaa seuranneille yhteistyö 1960-luvun jodlaavista hittitulkinnoistaan tunnetun skottilaulaja Karl Denverin kanssa ei liene suuri yllätys. Valinnassa oli niin vähän järkeä, että Shaun Ryderin ja kumppaneiden crack-huuruisissa aivoissa siinä on täytynyt olla kosolti järkeä. Enimmäkseen unohdetulle Denverille yhteistyö toi myöhäisen urapiikin ennen hänen liittymistään taivaiseen vuohipaimenkuoroon vuonna 1998.

Lazyitis-kappaleen alkuperäisversio edustaa perushyvää Madchester-soundia, mutta remix-versiolla, jolla Denver esiintyy, hänen ja Ryderin yhteiset lauluosuudet kuulostavat siltä kuin toverukset olisivat valinneet karaokessa laulettavakseen eri kappaleet alkavan laskuhumalan kourissa.

Scooter ja Status Quo

Video ei ole enää saatavilla

Tekno- ja tranceaktit ovat toki ”tehneet yhteistyötä” (lue: naittaneet vanhaan hittiin elektroniset taustat ja nopeamman rytmin) lukuisten bändien kanssa, mutta Saksan dance-nihilistien ja pubirockin vanhempien valtionpäivämiesten yhteentörmäys on silti huomion arvoinen. Kappale kuulostaa siltä kuin se olisi sädetetty meidän aikaamme tulevaisuudesta, jossa musiikin pienimmätkin epätarkkuudet on lain nojalla kielletty, ja jossa jo ennestään tarttuvat kertosäkeet on nopeutettava, jotta kolibrin pitkäjänteisyydellä varustetut kuulijat säilyttäisivät mielenkiintonsa.

Status Quon jäseniä tämä ei kuitenkaan olisi voinut vähempää haitata. Päinvastoin: lehtitietojen mukaan he olivat yhteistyöstä varsin innoissaan, sillä heidän mielestään yhtye ”kuuluikin listoille ja konserttisaleihin”. Yhtyeen Francis Rossi meni jopa niin pitkälle, että vertasi yhteiskappaletta jokseenkin suhteettomuudentajuttomasti erääseen kaikkien aikojen crossover-hiteistä – Aerosmithin ja Run-D.M.C.:n klassiseen Walk This Way -kappaleeseen.

Kapasiteettiyksikkö ja Hector

Video ei ole enää saatavilla

Suomiräppärit ovat hyödyntäneet useastikin kotimaisen viihdemusiikin rikasta perintöä. Vanhoja kappaleita on sämplätty omaa musiikkiperimäänsä lainaavien jenkkiräppärien mallin mukaan. Joissain tapauksissa eläkeikää lähestyviä laulajia on raahattu fyysisesti studioon. Spesialistin vuosituhannen alun kappaleella vieraili Anita Hirvonen, kun taas Suomen Virallisen Beatboxerin Felix Zengerin Pitkät päivät täällä -biisin kertosäkeen lauloi viimeisenä levytyksenään edesmennyt Kari Tapio.

Kapasiteettiyksikkö onnistui rekrytoimaan vuoden 2002 raidalleen Tää on mun Stadi itsensä Hectorin. Kappaleessa on erityisesti kaksi huomionarvoista asiaa. Ensimmäinen on se, kuinka paljon suomalainen hiphop kehittyi sekä taidossa että tyylissä seuraavan kymmenen vuoden aikana.  Toinen on se, että Hector onnistui mahduttamaan pelkkään kertosäkeeseen lähes kaikki mahdolliset Stadin slangi -latteudet. Säe ja kertosäe ovat lajityypille uskollisesti kuin kaksi eri kappaletta.

Eddie Murphy ja Michael Jackson

Video ei ole enää saatavilla

Moni muistaa Eddie Murphyn ja Rick Jamesin viraaliklassikoksi muodostuneen yhteisraidan Party All the Time, jolla Murphy valittelee jokseenkin epäuskottavan oloisesti, että hänen tyttöystävänsä on liikaa biletyksen perään.

Harvemmalle sen sijaan taitaa olla tuttu tämä viihteen jättiläisten kohtaaminen vuodelta 1993. Murphyn kuoliaaksi vaietulta kolmannelta albumilta irrotetulla raidalla Komedian kuningas yrittää kuulostaa sensuellilta samettikurkulta laulamalla nenäänsä, kun taas Popin kuningas on yllättäen muuttunut 1990-luvun pehmometalliyhtye Ugly Kid Joen laulajan r&b-versioksi.

Video ja kappale edustavat kuitenkin 1990-luvun alkupuolen miedosti surrealistisessa MTV-hippipöhinässään listamme viihdyttävintä antia.

Waltari ja Kamariorkesteri Avanti!

Video ei ole enää saatavilla

Waltari ansaitsee kunniapaikan listalla, sillä Kärtsy Hatakan kyberhippieetoksen mukaisesti yhtye on sulkenut pitkän historiansa varrella metalliseen syliinsä musiikkigenrejä listateknosta kansanmusiikkiin. Kaikista yhteistyöprojekteista hämmentävin lienee kuitenkin vuonna 1996 Kamariorkesteri Avanti!:n kanssa äänitetty Yeah! Yeah! Die! Die! (Death Metal Symphony in Deep C).

Projekti oli sikälikin erikoinen, että Waltarin oma musiikki ei ollut sen paremmin sinfonista kuin death metaliakaan. Tekohetkellä metallia ja klassista musiikkia ei oltu ehditty vielä juurikaan naittaa, joten kyseessä oli eittämättä kunnianhimoinen yritys. Valitettavasti lopputulos on suurinpiirtein yhtä onnistunut sekasotku kuin nimensäkin; musiikissa varsin päämäärättömät sinfoniset osuudet seuraavat vähintään yhtä osoitteetonta death metal -kaahausta ja päinvastoin. Väleissä kuullaan Hatakan raakuntaa.

Beavis & Butthead ja Cher

Video ei ole enää saatavilla

Jos puhutaan oudoista yhteistyökumppaneista, lienee vaikeaa löytää erikoisempia kuin vastikään ruutuun palanneet suorasanaisen musiikkikritiikin piirretyt sanansaattajat ja globaali poptähti, kaikkien drag queenien pyhimys ja Oscar-voittaja Cher. Beavis ja Buttheadin suosion aallonharjalla he kuitenkin esittivät yhdessä Sonny & Cherin vuoden 1965 megahitin I Got You Babe.

Jos sivuutetaan kokonaan se seikka, että yhdistelmän toisia osapuolia ei ole olemassa, yhteistyön tekee oudoksuttavaksi myös se, että Cherin musiikki olisi luultavasti saanut Beavisiltä ja Buttheadilta tutun ”Uhuhuh, this sucks” -tuomion . Sitä eivät edes kappaleen kevythevikitarat pysty peittämään. Ikinuoren rautamatamin olisivat saattaneet kaksikon silmissä pelastaa vain hänen silloiset esiintymisasunsa. Oli miten oli, Cherin osallistuminen osoittaa jälleen kerran hänen itseironian tajunsa.

Jay-Z, Linkin Park ja Paul McCartney

Video ei ole enää saatavilla

Harvoin törmää yhteistyöhön, jonka elementit ovat enemmän keskenään ristiriidassa, kuin Jay-Z:n, Linkin Parkin ja Paul McCartneyn vuoden 2004 Grammy-esityksessä. Ja ihmekös tuo: performanssi yhdisti kolme kokonaan eri kappaletta, joista McCartneyn ikivihreällä Yesterdaylla ei ollut mitään tekemistä Jay-Z:n ja Linkin Parkin jo aiemmin kootun Numb/Encore-hybridin kanssa.

Artistien yhteensopimattomuus kiteytyy tuokioon, jolloin McCartney ja Chester Bennington laulavat Yesterdayta, eikä eksyneen oloinen Jay-Z osaa tehdä muuta kuin ynähdellä pakonomaisesti mikrofoniinsa.

William Shatner, Henry Rollins ja Ben Folds

Video ei ole enää saatavilla

Olisiko tämä lista mitään ilman psykedeelisten ja rehellisesti ottaen selittämättömien musiikkiprojektien isoisää, William Shatneria, joka parhaiten kapteeni Kirkinä tunnetaan?

Shatner on kuulusti tulkinnut omalaatuiseen tyyliinsä lukuisia klassikoita Elton Johnin Rocket Manistä Black Sabbathin Iron Maniin ja Pulpin Common Peoplesta Eminemin The Real Slim Shadyyn. Shatnerin levytysten arvoa nostaa, että hän puuhasteli tällaisten kanssa jo silloin, kun ”viraalihitti” oli jotain, minkä saattoi saada bussissa päälle yskivältä kanssamatkustajalta.

Oheinen kappale löytyy Shatnerin levyltä Has Been, jonka tuotannosta, sovituksesta ja joistain sävellyksistä vastasi pianomies Ben Folds. Levyn pohjalta luotiin Common People -niminen baletti, josta tehtiin puolestaan dokumentti – William Shatner’s Gonzo Ballet. Biisillä Shatner yhdistää voimansa vanhan poleemikon Henry Rollinsin kanssa.

Puff Daddy ja Sting

Video ei ole enää saatavilla

Rap-muusikoiden ja popparien yhteistyössä on yleensä kyse yhteisen hyödyn logiikasta: usein uransa ehtoopuolelle ehtinyt popmuusikko saa ajankohtaisen ja vähintään näennäisesti katu-uskottavan piristysruiskeen ja rap-artisti kappaleeseensa hyväksi havaitun koukun, joka lienee eräs lyhimmistä oikopoluista hittilistoille.

Toisin kuin monien muiden tämän listan petikaverusten, Puff Daddyn ja Stingin yhteistyössä ei ollut musiikillisesti mitään erityisen hämmentävää. Kappale oli toki mukana ajamassa sisään pienimmällä yhteisellä nimittäjällä ratsastavan poprapin aaltoa, mutta siinä ei ole mitään varsinaisesti outoa.

Ei, se mikä yhteistyöstä tekee niin hämmentävän on yhteistyökumppanien täydellinen hävyn puute. Puffy ei ole koskaan suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön poliisin kanssa Notorious B.I.G.:n murhaajien yhyttämiseksi, mutta oli kyllä valmis rahastamaan ystävänsä kuolemalla vain puolitoista kuukautta murhan jälkeen kyseisen ”tribuutin” muodossa. Sting tantrajoogisine bisnesvaistoineen ei puolestaan epäröinyt hetkeäkään ymmärtäessään kappaleen kaupallisen potentiaalin.

Heikki, nämä ovat sinulle.

Hector, suomirockin suuri kundi Stadista ja Asfalttiprinssi lumisen enkelin armosta, on palannut. Jäähallikiertue starttasi viime viikolla ja uutta levyä on jo lupailtu.

Ilouutisista herkistyneinä kolme Nuorgamin toimittajaa ja vannoutunutta Hector-fania päätti laskea kyynisyyden suojakilpensä ja tunnustaa rakkautensa idolilleen. Kolme kirjettä fanilta idolille, ihmiseltä ihmiselle, rohkeasti ilman ironian suomaa suojaa.

Päästä minut pahasta (albumilta Nuku idiootti, Flamingo 1987)

Video ei ole enää saatavilla

Rakas Hector,

olin silloin niin pieni, ettet varmaan huomannut minua. Sinä tunnuit puolestasi suurelta ja viisaalta. Olit televisiossa, käytit aurinkolaseja sisällä, näytit huolettomammalta ja jollakin tavalla ihailtavammalta kuin sukuni miehet. Nimessäsi oli outoa imua, voimaa, ytimekkyyttä ja vieras kirjain.

Taisit laulaa Levyraadissa. Kappale keinui pehmeästi, tuntui kuin sillä olisi ollut omat lanteet. Muut tuolloin kuuntelemani kappaleet sahasivat, juoksivat, rynnivät, potkivat, mutta sinä pysäytit ajan.

Myös sanasi keinuivat. Niiden vertauskuvat muuttuivat lapsen mielessä tosiksi. Siksi kuvaelmat kiehtoivat. Ikkunalaudalta kadonnut nainen, avoin hauta, meren kuollut vilja. Näin tuon kaiken, mutta en ymmärtänyt näkemääni. En ollut elänyt vielä tarpeeksi tietääkseni, että kielikuvat kertovat maailmasta enemmän kuin suorat lauseet.

Löysin kasettisi kesämökkimatkalla pohjoissavolaisesta kirjastosta. Nuku idiootti. Musiikki kuulosti yhtä rohkealta ja aikuiselta kuin levyn nimi. Kasvoin vuosia vanhemmaksi, kun lausuin sanojasi. Tuona kesänä olit minulle eno tai setä, joku omia vanhempiani etäisempi ja siksi läheisempi. Kuljetit minua väsymättä kielen maisemiin ja takaisin. Väitän, että tajusin ne tunteet, joista lauloit, vaikka minulla ei ollutkaan niille sanoja. Ne sanat, jotka tunnistin, täytin avullasi vaikuttavilla merkityksillä.

Muistan monta kuvaa, jotka lauluissasi näytit. Ymmärsin, että ne kuvat olivat jostakin menneestä, ymmärsin, että elämää voi mitata muutenkin kuin kellolla.

Se oli aika suuri oivallus kymmenvuotiaalle.

Seuraavana kesänä minulle lauloivat muut. Kun näin sinut uudestaan, olin jo alkanut löytää omia käsitteitä, omia vertauskuvia. Vaivaannuin hiukan, kun pyysit ottamaan yhteyttä apinaan. Vaihdoin televisiosta kanavaa. Ehkä halusin osoittaa, että osaan seistä omilla jaloillani.

Löysin vähän aikaa sitten levysi uudelleen, pilkkahintaan divarista. Palasin maisemiisi ja kielikuviisi. Laulusi olivat niin tuttuja, että aikatasot painautuivat toisiinsa kiinni. Sanat, jotka olivat tuntuneet aikoinaan kiehtovalla tavalla vierailta, olivat yhtäkkiä niin totta, että kurkkuuni puristui pala. Nieleskelin palaa kuin menneitä vuosiani.

Aivan kuin olisit istunut viereeni laiturille. Olin jälleen sinua pienempi. Katsoimme järvelle, aloit kertoa tuttua tarinaa, jonka sanat ymmärsin nyt syvärakenteita myöten.
Järven pinnassa näin kaksikymmentä mennyttä vuotta.

Rakkain terveisin,

Hannu Linkola

Lapsuuden loppu (single, Top Voice 1974)

Kappaletta ei valitettavasti löydy Tuubista. Kuuntele se Spotifysta tästä. 

Ei liene nuoruus auvoista aikaa kenellekään. Tuskin sinullakaan, Hector, oli aina helppoa, kuten jo Peitsamo laulussaan pohdiskeli: tytöt tuottavat ongelmia ja välillä korstot ahdistelevat nakkikioskilla. Ja sitten on kaikki nämä suuremmat metafyysiset kysymykset aiheuttamassa unettomia öitä.

Teini-iässä oma maailmani pyöri kahden kiintopisteen ympärillä, joista toinen oli David Bowien vieraantuneen tunnekylmä muukalaishahmo, toinen scifi-romaanit. Erityisesti mieleeni on jäänyt Arthur C. Clarken Lapsuuden loppu: ekofagian, transhumanismin ja maailmanlaajuisen eksistentiaalisen kriisin teemat eivät silloin vielä täysin avautuneet, mutta jokin tuossa synkeässä kertomuksessa kiehtoi.

Kaiken tämän taustalla soi myös sinun musiikkisi. Paikallisradiossa raikuivat Hectorockin ja Herra Mirandoksen aikaiset klassikot, mutta yksi varhaistuotantosi helmi uupui aalloilta. Vuosia myöhemmin olinkin koko lailla kananlihoissani kuullessani kappaleen, jossa yhdistät Clarken kirjan ja vaikutteet Bowien pahimmista dystopioista selkäpiitä karmivan kammottavaksi lopputulokseksi.

Eikä kylmäävä tunnelma jäänyt itse sävellykseen. Aikalaiskronikat Lapsuuden lopun kontekstista kiehtovat minua edelleen. Esitit kappaleen ensimmäistä kertaa vuoden 1974 Syksyn sävelessä, päätit ilmeisesti hieman repäistä. Laulukilpailu oli tuolloin kotimaisen viihdemusiikin lippulaiva, ei mikään shokkirokkimatinea. Sinä ilmestyit lavalle mustassa viitassa, naama kalkittuna ja silmät hautausurakoitsijameikissä. Täytyy ihailla pokkaasi – mummojen mielestä olit luultavasti ilmestys helvetistä.

Kilpailussa Jussi Raittinen pani lopulta pisteiden osalta paremmaksi. Puvustosta löytyi viime hetkellä ylle munkinkaapu, ja Hector-demoni manattiin Metsämökin tonttu -mantralla sijalle neljä. Suuri vääryys, mutta eipä toisaalta ollut ensimmäinen kerta, kun ykköspaikka meni täysin väärälle artistille. Mahtoi silti harmittaa? Olit kuitenkin rustannut kilpailun parhaan, tai ainakin diipeimmän, biisin.

MTV on tiettävästi sittemmin hävittänyt kyseisen lähetyksen nauhat. Että sellainen kulttuuriteko. Jos esityksestäsi ei olekaan tallennetta jäljellä, on yhtä epäreilulla tavalla koko kappale jäänyt pimentoon. Se ei päätynyt yhdellekään albumeistasi, mikä on tavallaan ymmärrettävää. Sait Lapsuuden lopusta kohtuuttoman paljon päänaukomista osaksesi, aina Leo Lastumäestä Sliippareihin. Huhuttiin, että olit saanut turpaan snagarilla ja vetänyt siksi yllesi Suomen ensimmäiset goottimeikit.

Mutta usko pois, Lapsuuden loppu on silti parhaita biisejäsi. En voi kuitenkaan olla miettimättä, mitä mielessäsi tuolloin liikkui. Maailmantuskaa? Menestyksen paineita? Halu provosoida kylmänhaaleita laulelmiaan luukuttavaa iskelmäkansaa? Niin tai näin, voin vain arvostaa kykyäsi järjestää spektaakkeli.

Rakkain terveisin,

Joni Kling

Hannikaisen baari (albumilta Hotelli Hannikainen, Love Records 1976)

Video ei ole enää saatavilla

Rakas Hector,

Kesäkuussa 1995 poika saa vanhemmiltaan 10-vuotislahjaksi ensimmäisen cd-mankkansa. Mukana on kolme levyä: JJ Calen Okie, jonka faija on oikeasti ostanut itselleen, Bon Jovin Slippery When Wet sekä sinun Asfalttiprinssi-kokoelmasi.

Lyhyen ja intensiivisen Bon Jovi -innostuksen jälkeen poika ottaa ensi kertaa Asfalttiprinssin käteensä. Kannessa näytät erehdyttävästi pojan naapurilta Jokelta. Poika selailee kansivihkoa. Ei siksi, että kiinnostaisi – poika ei ole kuullutkaan sinusta, Hectorista – mutta äiti on sanonut, että kaikkea lautasella pitää maistaa ja kaikilla lahjoilla pitää leikkiä ainakin kerran.

Poika kuuntelee levyn. Sitten uudelleen. Ympäri ja ympäri, sanoja opetellen. Poika on yhtä aikaa vaivaantunut ja lumoutunut siitä, että joku aikuinen on niin herkkä. Vähän kuin näkisi isänsä itkevän.

Jotkin levyn biisit ovat liian kryptisiä ja raskaita pojan nuorelle mielelle. Poika ei ymmärrä miksi aikuinen sanoo, että ”sota on siistii”, ja heti perään, että ”on sota välillä isien ja poikien”. Tai että miksi Vierivä kivi on niin pelottava. Pojalle tulee näistä turvaton olo, hän näkee lauluista painajaisia. Muut kappaleet hän opettelee ulkoa.

Poika ei ole ikinä ollut mitenkään erityisesti musiikista kiinnostunut, mutta sinä kesänä hän uppoutuu täysin maailmaasi ja jokin muuttuu. Poika innostuu musiikista enemmän kuin jalkapallosta tai partiosta. Yhteen kappaleeseen hän palaa kerta toisensa jälkeen. Hannikaisen baari. Sen hän kuuntelee aina useamman kerran peräkkäin, hihitellen.

Samana vuonna poika on tavannut koulussa veljekset Pedron ja Benkun, ja heistä on tullut tiivis kolmikko. He kuuntelevat Asfalttiprinssiä yhdessä usein, ja Hannikaisen baarista tulee kaikkien yhteinen suosikki. Benkku ja poika väittelevät usein sanoituksen merkityksestä – Benkku väittää, että säkeet ”oltiin jotain kuustoist kesää, paidat nailonii / ja kolmen kaljan jälkeen oltiin puolet vanhempii” tarkoittavat laulun poikien joutuneen vankilaan.

Poika ei koskaan tajua tulkintaa. Pojan mielestä tarinan päähenkilöiden itsetunto kasvaa kaljaa juomalla.

Ystävykset leikkivät usein leikkiä, jossa vuorotellen esitetään kappaleita aukomalla suuta ja elehtimällä biisin päälle. Pedro vetää yleensä Bon Jovia, Benkku 22-Pistepirkkoa tai Crash Test Dummiesia. Poika esittää aina Hannikaisen baarin roskakorin päällä istuen, muka kitaraa rämpyttäen. Leikin innoittamina kolmikko perustaa bändin. Vuosi on 1996. Poika soittaa bändissä rumpuja.

Vuoteen 2008 mennessä bändin nimi, laulajat ja musiikkityyli ovat ehtineet vaihtua kerran jos toisenkin, mutta ydinnelikko, johon on kymmenen vuoden ajan kuulunut myös Antsa, on pysynyt. Bändi on ensimmäistä kertaa radiohaastattelussa. Poika ei ole päässyt haastatteluun, mutta on antanut oman toivekappaleensa muiden mukaan. Hannikaisen baari kuunnellaan ohjelmassa kiltisti alusta loppuun koko 4:43 mitassaan muiden leikkiessä ilmapalloilla tarkkaamossa. Poika kuuntelee radiota vähän häpeissään mutta samalla innoissaan, ihan kuin olisi paljastanut itsestään liikaa. Vähän kuin lukisi omia runojaan koulun kevätjuhlassa.

Vähän myöhemmin nelikko pääsee keikan yhteydessä käymään Turun olutravintola Hannikaisen baarissa. He eivät ole varmoja, onko baari oikeasti se kappaleessa mainittu. Poika on päättänyt uskoa, että on. Kuvasi roikkuu heidän loosinsa yläpuolella. Kaljat juodaan ja kuvia otetaan. Noloa, mutta pakkohan se on. Pojalla on kuvissa vinkeä hymy.

Kesällä 2009 poika menee naimisiin. Polttareissa Tallinnan-laivalla hänet pakotetaan ensi kertaa karaokeen, kappale on valittu valmiiksi. Tulkinta Hannikaisen baarista on raivoisa ja mylvähtelevä, mutta avonainen lääkäritakki ja kaksi kokoa liian pienet Beckenbauer-shortsit hämmentävät yleisöä.

Häissä pojan bestmanit ja tuoreet kummisedät Pedro, Benkku ja Antsa esittävät Hannikaisen baarin muiden bändikavereiden kanssa. Esiintyjien ja sulhasen väliset katseet ovat tietäviä, jokin ympyrä on juuri sulkeutunut. Poika pidättelee nieleskellen, onnistuu melkein.

Syksyllä 2011 Nuorgam tarjoaa pojalle mahdollisuuden kertoa tämän kaiken sinulle, Hector. Musiikkisi, ja erityisesti Hannikaisen baari, on ollut elämäni ääniraidalla pitkä punainen lanka. Kepeät värssysi ihmisiä käyttävistä automaattibingoista, eguttomasta omeletista ja tuhkakuppiin oksentavasta gentlemannista naurattavat edelleen, mutta syvemmällä tasolla kappale kuiskii korvaani nykyään toisenlaista tarinaa, ja ujuttaa kuin varkain pehmeän kimpaleen aataminomenan alle: 16 vuodessa neljästä pierukilpailuja pitävästä parhaasta ystävästä on tullut aikuisia. Benkku on ammattimuusikko, ja hän on joutunut jättämään yhteisen bändin aikapulan takia. Pedro on tutkija ja Antsa konservaattori. Kertosäkeen riimit nousevat kurkkuun – Pedro, Benkku, Antsa ja Poika joivat kolme kaljaa. Ja kuustoista kesää hujahti ohi.

Kiitos sinulle Hector, että kuljit rinnalla.

Rakkain terveisin,

Jarkko Immonen

Hector kiertää Suomea lokakuusta joulukuuhun AikaMatka 1966–2011 -kiertueella. Konserttien ajat ja paikat löydät täältä.

Ministeri ei löytänyt Cat Stevensiä Spotifysta.

Stefan Wallin, 43, kulttuuri- ja urheiluministeri, RKP (21 – Varsinais-Suomi)

www.stefanwallin.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

”Elämäni biisit.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Ne ovat niitä, jotka ovat minulle eri tavalla henkilökohtaisesti tärkeitä.”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Niille, jotka haluavat tulla musiikista hyvälle tai melankoliselle tuulelle.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Bruttolistalla oli ehkä 30 biisiä, jäljelle jäi 10. Olisi epäreilua yhdeksää biisiä kohtaan nostaa vain yhtä. Nuo kymmenen ovat lempparini, yhdessä ja erikseen.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Oliko Cat Stevensin Remember the days on the old school yard (sic) Spotifyssa?”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kotona, autossa, yksin.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Abba. Näin heidän voittavan vuoden 1974 Euroviisut, ja olen kuunnellut heidän musaansa siitä lähtien. Ajatonta, nerokasta musiikkia, josta tulee hyvä fiilis.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Jenni Vartiaisen. Se kolahti sekä hänen että Brunilan Teemun maukkaiden rytmien ansiosta. Vaimo hankki cd:n ja minä kuuntelin positiivisesti ällistyneenä.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan cd-levyjä, joo. Kaappi on myös täynnä vinyylejä.”

Spotify vai iTunes?

”Itse asiassa ei kumpaakaan.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Olin helmikuun lopussa työmatkalla New Yorkissa, ja kävin silloin kuuntelemassa Bon Jovin konserttia Madison Square Gardenissa.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Ei ne ikinä tappelisi.”

Stefan Wallinin soittolista.

1. Eppu Normaali – Urheiluhullu
2. ABBA – Under Attack
3. Jenni Vartiainen – Nettiin
4. Magnus Uggla – Victoria
5. Juice Leskinen – Kaksoiselämää
6. Dire Straits – Industrial Disease
7. Eppu Normaali – Murheellisten laulujen maa
8. Madonna – Sorry
9. Hector – Lumi teki enkelin eteiseen
10. Peter Gabriel – Sledgehammer

Kuuntele Stefan Wallinin soittolista.

Pekka Haavisto. Onko se karaokemikki?

Mikä on soittolistasi nimi?

”Kairon lentoasema aamuyöllä. Makaan muovisten penkkien päällä selkä mutkalla. Olen tulossa Darfurista. Koti-ikävä vaivaa.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Kuuntelen paitsi musiikkia, myös sanoja. Listasta tuli ensin pidempi, nämä karsiutuivat loppuun. Olen aina ollut Hectorin, Juicen, Isokynän ja Baddingin kuuntelija. Ja tietenkin Pekka Strengin. Nyt valitsin listan, jossa melankolia ja iskelmän kepeys vuorottelevat. Pysyn paremmin hereillä. Kuuntelen myös savikiekkoja, ja niissä Juha Eirto on suuri suosikkini – Marokosta Sudaniin.”

Keille suosittelet soittolistaasi ja miksi?

”Ihmisille, joilla musiikkia kuunnellessa on pieni pilke silmäkulmassa. Ihmisille, jotka arvostavat hyviä tarinoita.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Punk-aikana olin Ebba Grönin fanittaja monien hyvien suomalaisten punkbändien ohella. En oikeastaan enää seurannut heitä, kun bändi muuttui Imperietiksi. Vuosia myöhemmin havahduin kuullessani Imperietin Bellman-tulkinnan Märk hur vår skugga. Iski kuin miljoona volttia. Otin mukaan myös Evert Tauben, koska Kinesiska muren on maailman ensimmäinen räppi. Eikä ruotsi niin huono kieli ole.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Olisin ottanut Pekka Strengin Magneettimiehen kuoleman, ja pidän Lee Marvinin Wandering Star -tulkinnasta, jota ei myöskään löytynyt. Vaikka Tapio Rautavaaralla, Kari Tapiolla ja Sielun Veljilläkin on hyvä versio biisistä.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Elämään tulee musiikkijaksoja, jolloin pattereita on hyvä ladata musiikkia kuuntelemalla. Kuuntelen sanoja, ja jotkut niistä muodostuvat todella tärkeiksi. Kun ajan vanhalla volkkarikuplalla hiekkatietä Teiskossa, ja radiossa soi Tuula Amberla, elämä ei juuri voisi olla parempaa. Istuin vähän aikaa sitten Fredrikintorilla Torissa syömässä, siellä oli dj:nä Tixa. Hauska yhdistelmä, ruokaa ja levymusiikkia. Tiksan levyistä jäi Kai Hyttinen mieleen.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Autiolle saarelle ottaisin mukaan Leonard Cohenin levyt. Viimeisin keikka Hartwall-areenalla oli hieno kokemus. Suuren artistin tunnistaa yksinkertaisuudesta ja vaatimattomuudesta. Onko lavalla nähty nöyrempää kiitosta kuin Cohen kumartamassa yleisölleen? Biiseistä esimerkiksi If It Be Your Will.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Ajankuvana Palefacen Helsinki – Shangri-La jää kyllä mieleen. Ja Riku Siivosen protestilaulu protestoijista. Uudet protestilaulajat voivat verrata kykyjään Tapio Rautavaaran Vanhan jermun purnaukseen.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan vanhaan veivattavaan levysoittimeen joskus 78 rpm savikiekkoja vanhan tavaran liikkeistä. Autoon matkamusiikiksi CD-levyjä, aika usein huoltoasemilta.”

Spotify vai iTunes?

”Vaihdoin juuri iTunesin Spotifyyn. Ihan vain teidän takianne! Hyvin tuntuu pelittävän.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Kävin katsomassa Jukka Poikaa Tavastialla joulukuussa. Hyvin rullasi. Sen jälkeen mustalaismusiikkia ravintolassa.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Jumalten sodat ovat aina hankalia juttuja. Rauhanvälittäjänä en ota tässä vaiheessa kantaa.”

Pekka Haaviston soittolista

1. Laila ja Ritva Kinnunen: Pojat
2. Juha Eirto: Marokosta Sudaniin – El Cumbanchero –
3. Evert Taube: Kinesiska muren (Muren och böckerna)
4. Hector: Yhtenä iltana
5. Pirkko Mannola: Kuinka rakkaus alkoi
6. Juice Leskinen: Suloista ja haikeaa
7. Freud, Marx, Engels & Jung: Töölööseen
8. Olavi Virta: Poika varjoiselta kujalta – Guaglione –
9. Tuula Amberla: Onko se Lenin?
10. Imperiet – Märk hur vår skugga

Kuuntele Pekka Haaviston soittolista.