Gus Gus, kollektiivi sanan jokaisessa merkityksessä.

1990-luvun jälkipuoliskosta tuntuu olevan pieni ikuisuus. On jotenkin vaikea hahmottaa, että teknologisen murroksen myötä syntyneestä nousukaudesta ja uudistuneen eurooppalaisen mielenmaiseman synnystä on vain reilu vuosikymmen. Tämä ei kuitenkaan tee noiden vuosien tunnelman tiivistäneestä Believestä ajan saatossa kulahtanutta tai tunkkaista.

Vuonna 1997 kaikki oli ainakin valtaosassa Eurooppaa aika mainiosti. Kylmän sodan kaikkoaminen oli vapauttanut kansojen ja kulttuurien liikkuvuutta, ja itä ja länsi lähentyneet. Joitakin Eurooppalaisia yhdisti yhteisen kulttuuriperimän ohella uusi unioni ja uutta, rajat ylittävää valuuttaa pohdittiin jo kabineteissa.

Elettiin murroksen aikaa, eikä Suomi ollut poikkeus.

Lama oli nujerrettu, Nokia nosti kansallista itsetuntoamme kaksin käsin kohti teknologiajumalten kultaisina säteileviä hyväksyväisiä hymyjä ja atk-luokissa ympäri pienen maan uusi sukupolvi oppi mitä ovat chatti ja sähköposti. Pekka Himanen ja Sam Inkinen pohtivat korvat sauhuten tulevia visioitaan tietoyhteiskunnan suurista kysymyksistä. Kaikessa tekemisessämme kaikui melankoliselle maallemme harvinainen optimismin kirkas sointi.

Samaa optimismia oli aistittavissa myös 1990-luvun lopun Islannissa. Maa oli muuttunut radikaalisti maatalous- ja kalastusvetoisesta tuotantotaloudesta palvelu- ja teknologiayritysten luvatuksi maaksi, joka oli antanut maailmalle yhden vuosikymmenen mystisimmistä ja omaleimaisimmista poptähdistä, Björkin. Islanti oli viileä, eksoottinen ja kehityksen kärjessä millennium-huumaisiin nousukauden bileisiin valmistautuvassa Euroopassa. Se oli kaikkea sitä, mitä esimerkiksi Englannissa valtaan 18 vuoden tauon jälkeen päässyt uusi Labour halusi olla; dynaaminen, peloton ja kaikkiin, jotka olivat jotain merkittävää, vetoava.

Tällaiseen aikakauteen ei voisi sopia mikään paremmin kuin juuri Islannista ponnistanut Gus Gus. Yhtye, joka yhdisti saumattomasti muutamia vuosia aikaisemmin musiikkimaailman sekoittaneiden konemusiikin ja triphopin soundit omaan, herkän utuiseen pop-estetiikkaansa, oli luonnollinen jatkumo kehitykselle, jossa edelläkävijöiden kuluttama viihde ei saanut olla liian tyhjänpäiväistä, mutta ei myöskään liian vaikeasti lähestyttävää. Sen musiikki pystyi olemaan niin teknologian murroksesta ja uusista ilmiöistä polttoaineensa ammentavien media-alan trendinikkareiden kuin triphopin angstisuudesta lohtunsa saavien taidekoululaisten cd-soittimien vakiotavaraa, ja siksi se oli niin tuoretta kuin vain tuolloin pystyi olemaan.

Kuvitelkaa itsenne sinä atk-luokan teininä tai tulevaisuutta pohtivana nuorena Himasena. Eteenne on avautunut matkapuhelinten ja tietoverkkojen luoma maailma, jollaista vanhempanne eivät pystyneet edes kuvittelemaan. Hyperteksi! Sähköposti! Matopeli! Siinä viimeisiä henkosiaan vetävän yhtenäiskulttuurin hautausmaalla seisoessanne mielenne täyttää aavistus maailmasta, jossa tieto liikkuu järjettömällä vauhdilla, yhteisöt pirstaloituvat pieniksi murusiksi vain luodakseen keskinäisiä verkostoja, joissa samanhenkiset ihmiset planeetan äärilaidoilta kohtaavat. Ymmärrätte, että kaikki on mahdollista.

Tästä kaikkivoipaisesta uskosta syntyivät tämän vuosituhannen kulttuuris-teknologiset mullistukset: blogit, sosiaalinen media, miljoonien maailmankansalaisten pelaamat tietokonepelit ja melkein ajatuksesi ennustamaan kykenevät hakukoneet vain muutamia mainitakseni. Ja kaikkien näiden mullistusten alkupisteessä, tuon uskon ytimessä, soi eheytyvän Euroopan haurautta ja melankoliaa ennakkoluulottomasti aikansa millintarkimpaan ja viileimpään äänimaisemaan yhdistänyt pop-hymni. Believe.

Video ei ole enää saatavilla

Helsingin Juhlaviikot ja Islannin suurlähetystö tarjoilevat lauantaina Huvila-teltassa täysipainoisen kattauksen vulkaanista herkkua konsertissa, jossa esiintyvät luoteiset geysir-serkkumme Ólöf Arnalds, Snorri Helgason, Sin Fang Bous ja dj:t Múm-yhtyeestä. Nuorgam kokosi konsertin odottelun soundtrackiksi täysinpainoisen neljänkymmenen biisin soittolistan islantilaisen pop- ja muunkinlaisen musiikin merkkiteoksia. Soittolistan tunnelmat vaihtelevat Björkin soolouraa edeltäneistä kilkatuksista Sigur Rósin eeppiseen sävelmaalailun, Appart Organ Quartetin elektronisen sykkeen ja lukuisien herkkein folk-laulelmien kautta Johann Johannssonin moderniin klassiseen, Jakobinarinan teini-Strokesiin ja Solstafirin tymäkkään metalliin. Avaa korvasi ja nauti!

Nuorgamin matkaopas Islantiin

1. KUKL – Let Us Get Rid of the Bomb
2. The Sugarcubes – Birthday
3. Björk – Joga
4. Sigur Ros – Hoppípolla
5. Jónsi – Go Do
6. Amiina – What Are We Waiting For?
7. Múm – Green Green Grass of Tunnel
8. Avey Tare & Kria Brekkan – Sis Around The Sandmill
9. Slowblow – Very Slow Bossanova
10. Seabear – I Sing I Swim
11. Sin Fang Bous – Catch the Light
12. Soley – Theater Island
13. Ólöf Arnalds – Innundir skinni
14. Bang Gang – It’s Alright
15. Hafdis Huld – Who Loves the Sun
16. Emiliana Torrini – Sunny Road
17. Gus Gus – Believe
18. Worm Is Green – You’re Too Late Satan
19. Apparat Organ Quartet – Konami
20. Ghostigital feat. Mark E. Smith – Not Clean
21. Bloodgroup – My Arms
22. FM Belfast – Underwear
23. Hjaltalín – Feels Like Sugar
24. Borko – Continental Love
25. Lay Low – By And By
26. Pascal Pinon – I Wrote A Song
27. Benni Hemm Hemm feat. Jens Lekman – Aldrei
28. Kira Kira – Drakúla Darling
29. Ólafur Arnalds – 3055
30. Johann Johannsson – The Rocket Builder (Io Pan!)
31. Stafraenn Hakon – Tætir Rækju II
32. Mugison – Murr murr
33. Jakobinarina – I’m a Villain
34. Leaves – The Spell
35. Agent Fresco – A Long Time Listening
36. Singapore Sling – The Nothing Inside
37. Minus – The Long Face
38. Brain Police – Rooster Booster
39. Kimono – Vienna
40. Solstafir – Love Is the Devil (And I Am in Love)

Linkki soittolistaan tästä.

Frá Íslandi – akustista ja elektronista Islannista Huvila-teltassa lauantaina 3.9. klo 19. Liput 30 euroa.