Guns N’ Roses, kaikkivoipainen.

Kaikkivaltias W. Axl Rose istuu flyygelinsä ääressä seuranaan kiiltävästä mustasta pinnasta heijastuva peilikuvansa.

”Ah, miten kaikkivoipaisuuden henki vyöryykään ylitseni. Napoleonista tuntui varmaan tältä. Noni, nyt tehdään kaikkien aikojen rockballadi kaikkien aikojen rocklevylle. Haluan ainakin jotain isompaa ja parempaa kuin Sweet Child o’ Mine. Vodkaa?

Pistetään tänne, että pituus ainakin viistoista minuuttia, mieluummin yli. Ja biisiin pitää tulla enemmän kitarasooloja kuin normaalille rockalbumille yhteensä. Eli ruutuvihkoon ”Rockballadi”. Ja viiva alle.

Intro, intro, intro… Jos me meinataan saada tää yli vartin, ei intro voi jäädä alle kolmen minuutin. Tän biisin pitää lipua kohti kuin aavelaiva tyynellä ennen myrskyä. Joo myrsky! Pistetään tähän hei jotain avainsanoja. Ukkosmyrsky, valtameri, mannerlaatta, stadion, aavikko, alkuräjähdys, maailmanloppu, uudelleensyntyminen ja luomiskertomus. Eiks nää oo hyviä? Saako muuten olla lisää?

Missä me oltiin… Joo niin siis rockballadi. Mites sanoitus? Ai paska, multa on röökit loppu. Ne on aina loppu! Joko viina tai röökit, aina loppu. Laitan tänne, että mikään ei kestä ikuisesti, ei edes röökiaski, avioliitto supermallin kanssa tai marraskuinen sade, koska sitten tulee joulukuu.

Argh, hirveen vaikeeta muuten sanoittaa 15-minuuttinen biisi, mutta kunnianhimoahan pitää olla eikä se Slashkaan viitti varmaan soittaa viittä sooloa enempää yhdessä biisissä, jotta ehtii keikallakin dokata. Luin joskus jonkun novellin, jonka aiheena oli jokin, mutta en muista mikä… Jotain syvällistä rakkaudesta varmaan. Laitetaan tähän, että me tarvitaan toisiamme, mäkin tarviin sua.

Don’t you think that you need somebody? Don’t you think that you need someone? Everybody needs somebody. You’re not the only one.

Tää on hyvä ja syvällinen. Pitäiskö tätä toistaa vielä kerran? Kaksi? Kuusi? Ja kaverit mukaan. Izzykin saa vähän laulaa. Kun se haluaa kuitenkin taas laulaa eikä sitä tappelua jaksais.

Loppuun hei sitten sellainen nostatus, joka olisi ihan liian mahtipontinen vaikka sille… kuka se nyt olikaan… niin juu Michael Jacksonille. Sillä oli se Thriller ja sittenhän sen hiukset palo. Mahtava rokkimeno. Eiku Scorpions! Niillä on se Still Loving You. Se loppu muuten venyy hienosti… Still loving youuuuuuuuuuuu. Jotain sellaista me tarvitaan vai säästetäänkö toiseen biisiin. Päätöksiä, päätöksiä…

Oo video! Näen silmissäni täydellisen videon. Se on alussa blue, surumielinen. Sininen, niinku Sininen enkeli. Ja siihen tulee ainakin sinfoniaorkesteri, viinaa ja lääkkeitä, kappeli, verta itkevä Jeesus ristillä, hääjuhla, satakerroksinen kermakakku, meidän kaikki muijat ja-ja-ja….kuka niitä videoita kuvasikaan? Ja missä se pullo onkaan? Perkele, joko tää on tyhjä. Tyyppi joi taas mun viinat!”

Video ei ole enää saatavilla

Slash silloin kun tukka ei ollut silmillä ja kitara kädessä.

Polkupyöräily on ollut nosteessa suomalaisissakin kaupungeissa viime vuosina. Myös pyöräkulttuurin kansainvälinen suurtapahtuma Bicycle Film Festival saatiin vihdoin Helsinkiin. Tämän fillariaiheisen kulttuurimoniottelun kunniaksi Nuorgam listasi listasi erilaisia pyöräilyaiheisia kappaleita ja artisteja inspiroimaan rullailua kaduilla. Kappaleet esitellään kronologisessa järjestyksessä.

Queen – Bicycle Race (1978)

Video ei ole enää saatavilla

Bicycle Race saattaa olla maailman tunnetuin pyöräkappale. Kokonaisuuden kruunaa erittäin hieno video. Se välittää positiivista fiilistä oikeastaan kappaleen musiikkiakin enemmän. Videolla on klassisia maantiepyöriä, kauniita ihmisiä ja alastomuutta. Vanha video tuntuu jotenkin ajankohtaiseltakin. Moni nykyartisti haluaisi nykyään varmasti samanlaisen ellei tätä olisi jo tehty.

Kraftwerk – Tour de France (1983)

Video ei ole enää saatavilla

Kraftwerk kuvaa maantiepyöräilyä saksalaisella insinööritarkkuudella. Kraftwerkin kunnianosoitus maantiepyöräilyn merkkitapahtumalle alkoi singlen muodossa jo vuonna 1983. Vuonna 2003 Tour de France-singlellä aloitettu työ vietiin loppuun, kun Kraftwerk julkaisi kokonaisen pitkäsoiton saman teeman ympäriltä.

Tour de Francea voi sekä kappaleena että albumina pitää pyöräilymusiikin ääripäänä. Vastaavaa pyöräilyn tunnelmaa konemusiikissa on tavoitellyt myös Autechre biisillään Bike, mutta Kraftwerkin suoritusta on yksinkertaisesti mahdotonta päihittää.

Sekä alkuperäisen biisin että koko levyn tempo ja kulku on rakennettu maantiepyöräilijän sykkeen ympärille. Hyvä syke oli myös levyn jälkeisellä kiertueella, joka kävi Helsingissäkin. Kiertueen myyntimateriaalina oli pyöräilypaitoja ja -lippiksiä. Fiksi- ja fillaribuumi ei ollut tuolloin vielä iskenyt Helsinkiin, ja Kraftwerkin pyöräilytuotteet kävivät huonommin kaupaksi kuin perusteepaidat. Moni on varmaan harmitellut jälkikäteen ostamatta jääneitä Kraftwerkin Tour de France -fillarituotteita.

Talking Heads / David Byrne – This Must Be the Place (Naive Melody) (1983)

Video ei ole enää saatavilla

Pyöräilyaiheisten biisien tekeminen ei ole helppoa vaikka Kraftwerk siinä onkin onnistunut. Siksi tosipyöräilijä osaa tarvittaessa välttää aiheen musiikissaan. David Byrne on nykyaikaisen rennon kaupunkipyöräilyn edelläkävijä. Hänet on jopa palkittu New Yorkissa pyöräilyn edistämisestä. Silti hän ei ole levyttänyt varsinaisia pyöräilykappaleita.

David Byrne on sen sijaan julkaissut pyöräpäiväkirjoja ja niistä koostetun kirjan. Hän on esiintynyt pyörän selässä lukuisissa haastatteluissa. Kiertueellaan Byrne kuljettaa polkupyörää tai laittaa vuokrapyörän raideriinsa tutustuakseen kiertuekaupunkeihin. Näin Tamperekin on päätynyt Byrnen blogiin hänen raportoituaan pyöräilystä ympäri Tamperetta mainion vuoden 2004 konserttinsa yhteydessä.

Talking Headsin This Must Be The Place on kuulunut Byrnen soolokiertueidenkin vakionumeroihin. Biisi ei ole pyöräilybiisi, mutta sen tunnelmassa on silti jotain pyöräilymäistä. Siitä tulee mieleen iloisesti helähtävä soittokello. Siinä on pyöräilyaiheisille biiseille tyypillinen naiivius mukana vaikkei aiheesta lauletakkaan.

Hopeton Lindo – Bicycle man (1988)

Video ei ole enää saatavilla

Pyöräilyaiheiset biisit antavat siitä yleensä todella positiivisen kuvan. Mutta onko pyöräily tosiaan oikeasti cool juttu? Valloittavatko hipsteripojat tyttöjen sydämiä kaupungilla sittenkään pyörien avulla?

Reggaeartisti Hopeton Lindo tiputtaa realismia pöytään todella vakuuttavan kuuloisesti. Hanki sittenkin se auto, jos haluat statusta. Mutta toisaalta omalle luonnolleen ei kukaan mahda mitään. Bicycle man is what I am!

Guns N’ Roses – You Could Be Mine (1991)

Video ei ole enää saatavilla

David Byrne voi olla nykyään yhtä tunnettu pyöräilyteoistaan kuin taiteestaan. Mutta Byrnen lisäksi on paljon kovia pyöräilijämuusikoita, joiden mainetta pyöräilijöinä ei samalla tavalla tunneta.

Esimerkiksi nostettakoon rock-kitarasankari Slash. Slashista on YouTubessakin video, jossa hän leikkii ja kaatuilee todennäköisesti humalassa vanhalla bmx-pyörällä Gunnareiden lavarakennelmissa soundcheckiä odotellessaan. Slashilla pyöräilystä meinasi tulla ammattiura ennen kuin kitara vei voiton. Slash oli oman aikansa nuori bmx-lupaus, jonka kuvat päätyivät alan lehtiin ja jonka ovella pyörätallit koputtelivat.

Slashin tavoin kovia pyöräilijöitä on ollut muitakin. Esimerkiksi Twisted Sistersin laulaja ja kasarihevijumala Dee Snider kuului joukkioon joka aloitti Kaliforniassa maastopyöräilyn. Dee Snider loikki hyppyreistä ennen kuin maastopyöriä oli kunnolla keksittykään. Sniderin pyöräuran kunniaksi on jopa tehty hänen myöhäisemmän ja tuntemattomamman bändinsä nimeä kantava maastopyörämalli.

Slashin ja Guns N’ Rosesin nostaa tälle lista muiden pyöräilymuusikoiden ohi kuitenkin Axl Rose. Miehen meriitti pyöräilyn kannalta on hieman toisenlainen. Axl nimittäin tappoi pyöräilyshortsit muotikuvastosta kymmeniksi vuosiksi.

Muotisuunnittelijat olivat onnistuneet tekemään 1980-luvulla pyöräilyshortseista osan katukuvaa. Sitten Axl Rose veti niin pahat pyöräilyshortsiöverit, ettei niistä toivuta välttämättä koskaan.

Axl pukeutui vuonna 1992 kokonaisen kiertueen ajan lähinnä pyöräilyshortseisin ja yhdisti ne kaikkeen vaatetukseen. Pyöräilyshortsit ja prätkänahkatakki. Pyöräilyshortsit ja flanellipaita. Pyöräilyhousut ja kiltti. Pyöräilyshortsit ja toiset pyöräilyshortsit? Todellakin!

Axl saattoi vaihtaa keikan aikana parikin kertaa pyöräilyshortseja. Ensin valkoiset, sitten punaiset, sitten siniset. Koska suosikkiväriä on mahdoton valita, niin biisiksi poimittakoon You Could Be Mine, josta löytyy nettivideo legendaarisilla jenkkilippushortseilla!

R.A.M.B.O. – U-Lock Justice (2001)

Video ei ole enää saatavilla

Tämä kappale soi pitkän linjan fillarilähettien ja fiksiharrastajien ytimessä. Punk on ollut aina luontainen valinta yhteiskunnan marginaalissa eläneille rähjäisille pyöräfriikeille. R.A.M.B.O.:n rutistuksessa kuuluu tämän jengin elämän rytmi.

Biisi kuvaisi fillariskenen ydinjengiä pelkällä musiikillaankin, mutta vasta sanoma tekee sitä selvän fillarikappaleen. U-Lock Justice, eli fillarilukko nyrkkiraudaksi, kun sännätään pyörän selästä tappelemaan autoilijoiden tai muita jurpojen kanssa.

Klamydia – Ookko tehnyt lenkkiä… (2002)

Video ei ole enää saatavilla

Fillarijengin musiikki on tyypillisimmillään R.A.M.B.O.n kaltaista on vihaista ja undergroundia punkia. Klamydian punk ei missään nimessä edusta punkin vihaista tai marginaalista laitaa, mutta sen avulla voi ottaa varovasti tuntumaa fillaripunkiin. Lisäksi biisin kieli poskessa tehdyt fillariaiheiset sanoitukset nostavat sen fillariskenenkin soittolistoille hc-revittelyn rinnalle.

Juhani – Poljen mun pyörää (2005)

Video ei ole enää saatavilla

Suomenkielisen folkhenkisen hiphopin esitaistelija on tehnyt monta pyöräilyaiheista kappaletta. Niissä pyörät ovat luontevasti esillä. Biiseistä puuttuu monia pyöräilybiisejä  vaivaava naiivius. Silti ne ovat sielultaan positiivisia.

Juhani onkin pyöräalan ammattilainen. Pyörien rakentelua harrastanut ja nykyään Töölössä pyöriä päivästä toiseen huoltava mies tietää, mistä puhuu.

Kapteeni Ä-ni – Rullaan (2002)

Video ei ole enää saatavilla

Kapteeni Ä-nen lyhyen uran loppuvaiheen kappaleessa on jotain esimakua Jukka Pojan soolotuotannon iloisista tunnelmista ja aiheista. Varhaisemmalla Kapteeni Ä-nellä rullaaminen olisi todennäköisesti viitannut pyöräilyn sijaan savukkeiden käärimiseen.

Kappaleen naiivius vaivaa liian monia pyöräilystä sanoituksissa kertovaa kappaletta. Tämän kohdalla video korostaa naiiviutta. Simppeli 3d-animaatio ei ole oikein kestänyt aikaa.

Nummiranta – Jag gillar min fillar (2008)

Video ei ole enää saatavilla

Nummiranta on melko uusi tulokas fillaribiisien listoille. Juhanin tavoin Porvoon suunnalta ponnistava Nummirantakin onnistuu saamaan fillaribiisiinsä positiivisuutta ilman naiiviutta. Muutenkin meininki on nykyfolkhenkisen popin parempaa päätä. Hyvä video kruunaa paketin. Tätä kuuntelisi ja katsoisi pidempäänkin kuin alle kaksi minuuttia.

Mc SpandX – Performance (2009)

Video ei ole enää saatavilla

Missä kulkee oikean popkappaleen ja vain euroilla tehdyn mainosmusiikin raja? Keksityn taitelijanimi SpandX:n takana on yllättäen Performance-niminen jenkkiläinen halpapyöräkauppaketju. Mutta biisiä voi pitää oikeana biisinä, koska sen voi ostaakin ainakin iTunesista.

Performancen julkistus oli yksi kaikkien aikojen onnistuneimpia netin viraalikampanjoita. Sen ajoitus oli täydellinen. Fiksipyöristä innostuneet edelläkävijät olivat juuri alkanet innostua myös vaihteellisista kilpapyöristä, kun fiksejä alkoi olla jo liikaa katukuvassa. Performance oli kuin bensaa tähän juuri syttyneeseen maantiepyöräinnostuksen liekkiin.

Performance uskalsi nauraa fiksipyörille juuri samalla hetkellä, kun moni aktiiviharrastaja itsekin oli uskaltanut kyseenalaistaa fiksin ainoana oikeana pyöränä. Ja loput fiksiharrastajista innostuivat biisistä ironiana.

Joka tapauksessa fiksi- ja fillarijengi levitti biisiä netissä kulovalkean tavoin joko ironialla tai ilman. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin levittäjät itse saivat tietää biisin mainokseksi. Silloin moni nolostui, ja ironia loisti poissaolollaan. Mutta vahinko oli jo sattunut, ja biisi soi kaikkien päässä.

Monen fillarien ja musiikin ja fillarimusiikin ystävän kesä pelastuu perjantaina 27. heinäkuuta. Silloin edellä mainittu Juhani tekee odotetun paluun mikin ja dekkien ääreen. Juhani esiintyy Jätkäsaaren idyllisessä L3-Makasiinissa Bicycle Film Festivalin jatkoklubilla. Järjestäjät lupaavat että polkupyörät, skeittilaudat ja muut kaupunkirullailuvälineet saa ottaa halutessaan sisään konserttisaliin.

Näin sitä ollaan!

Parhaat biisit syntyvät usein sattumalta tai ”läpällä”, ilman sen suurempaa henkistä, fyysistä tai instrumentaalista fiilausta ja höyläystä. Näin kävi myös Guns N’ Rosesin toistaiseksi ainoan Yhdysvaltain listaykköskappaleen eli Sweet Child O’ Minen kohdalla. Ex-kitaristi Slash on luonnehtinut biisiä bändinsä paskimmaksi.

Slashin mukaan Sweet Child O’ Minen tunnistettava kitaraintro syntyi viidessä minuutissa tyhjänpäiväisten jamisessioiden pohjalta. Kyse oli pikemminkin sormien lämmittelystä ja huonon huumorin ejakuloinnista kuin listojen kärkeen hamuavan kasariklassikon tuotekehittelystä. Kun vitsi laajeni rytmiryhmän ulottuville, syntyi kirkasotsainen kolmen soinnun hardrock-balladi, johon Axl Rose kirjoitti lässyt sanat silloiselle mallityttöystävälleen Erin ”Don Everlyn tytär” Everlylle.

Ja voi kuinka metsään ne sanat menivätkään!

”She’s got a smile that it seems to me
Reminds me of childhood memories
Where everything was as fresh as the bright blue sky”

Ensinnäkään Axlin lapsuusmuistot eivät voineet olla kovin ruusuisia, sillä omaelämäkertansa mukaan hänen biologinen isänsä ja isäpuolensa hyväksikäyttivät häntä 2-vuotiaana. Toisekseen Axl kosi Erinia aseen kanssa ja vannoi tappavansa itsensä, mikäli tämä ei vastaisi myöntävästi. Kun häät oli pidetty, Erin haki avioeroa vain kuukauden yhdessäolon jälkeen ja sai keskenmenon puoli vuotta myöhemmin. Eron jälkeen Axl yritti vielä vuoden ajan lähestyä Eriniä kukkien, kirjeiden ja jopa häkkilintujen kera – tuloksetta.

Sweet Child O’ Minen kirjoittamisen aikoihin kaikki oli kuitenkin vielä hyvin. Kappaleen musiikkivideolla Axl poseeraa maireana Erinin kanssa, aivan kuten muutkin Gunnari-miehet omien hoitojensa kanssa. Videossa ei sinänsä ole mitään huomion arvoista, paitsi että Steven Adler on pukeutunut T.S.O.L.:n paitaan, Slashilla on päheä hapsurotsi-farkkuliivi-yhdistelmä, Izzy Stradlin näyttää coolilta ja Axlin bandana-huivi on tällä kertaa sininen. Pyöräilyshortseista ei valitettavasti näy vilaustakaan.

Kaikessa vilpittömyydessään Sweet Child O’ Mine on kappale, jonka vietäväksi on vaikea olla antautumatta. Oli kyse sitten Axlin nasaalikimityksestä, Slashin kallionkielekevinguttelusta tai c-osan höyryisestä ”where do we go now” -sekoilusta, biisi yksinkertaisesti riisuu aseista ja alusvaatteista. Etenkin, kun ottaa huomioon, että kappaleen musiikkivideon piti alun perin käsitellä aasialaista naista, joka yrittää salakuljettaa heroiinia toiseen maahan kuolleen lapsen sisällä.

Hilpeä konsepti, vai mitä? Levy-yhtiö Geffen oli kuitenkin tylsä ja torppasi idean. Onneksi tilalle saatiin sentään Izzy Stradlinin koira.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Vaikka Sweet Child O’ Mine oli soittajilleen yksi Guns N ’Rosesin helpoimmista biiseistä, sama ei näyttäisi pätevän amatööreihin. Onko tässä huonoin Gunnari-cover ikinä?

Video ei ole enää saatavilla