Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 161 Paula Vesala & Pekka Kuusisto – Häävalssi

“Ja jos nuoruuden annankin / metsässä Kiestingin / haudoilla vieraiden /palvellen”. Kiestinki-levyllä Kuusisto ja Vesala tekivät liki mahdottoman eli onnistuivat löytämään 2. maailmansodan myytistä inhimillistä kosketuspintaa aikana, jolloin politiikassa ratsastetaan veteraaneilla kuin Vermossa konsanaan. Tämä oli kauniin ja vuoden parhaan levyn liikuttavin laulu. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 160 Jenny Hval – Portrait of a Young Girl as an Artist

”Not all limbs have erections”; ylistys masturbaatiolle. Motoriikan kautta syvälle seksuaaliseen ruumiseen kokeillen ja tunnustellen lipuvan ja aaltoillen purkautuvan ”Portraitin” tulisi – kuten koko Viscera-albumin – kuulua jokaisen sukupuolentutkimuksen kurssin kuulemistoon. Samalla se on vuoden parhaita kokeellisia pop-kappaleita. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 159 Laura Marling – The Beast

Ei uskoisi, että 21-vuotias naisenalku osaisi tehdä jotain näin dramaattista ja tyylikkään synkkää maalailua, jossa nainen uhoaa miehelleen: ”Katso kuinka naisesi makaa tänään Pedon kanssa” – vaikka oma mies ilmeisesti kyseinen peto onkin. Lisää mielenkiintoista kieroutta uhkaava biisi saa, jos lies-sanan merkitystä vaihtelee makaamisen ja valehtelemisen välillä. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 158 S.C.U.M. – Whitechapel

”Open eyes fall again, fall again into eyes”. Thomas Cohenin laulu kohoaa jylhästä urkutaustausta. Sanoitus on yhtä ekspressiivinen kuin Cohenin kädenliikkeet kappaleesta tehdyllä videolla. Tiukka bassolinja kuljettaa biisin seuraavalle tasolle ja kertosäkeellä kohotaan tanssi-ilotteluun, joka voisi kuulua The Horrorsin Skyingille, jos Faris Badwan osaisi laulaa. (Joonas Kuisma)

Video ei ole enää saatavilla

# 157 Zola Jesus – Vessel

Zola Jesus on parissa vuodessa luonut itselleen ainutlaatuisen ja välittömästi tunnistettavan tyylin. Uhmakkaat poljennot sulattavat yhteen New Orderia ja hidastettua junglea, tunnelataukset ja jännitteet ovat yksinkertaisia ja häpeämättömiä, Nika Danilovan, 22, kolkko ja ilmeikäs ääni ulvoo jatkuvasti kuin verhon takana. Vessel on kaikkea tätä. Pakko kuulla – ja nähdä livenä. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 156 bob hund – Stumfilm

Chaplinin poika on hauska, kaunis ja koskettava elokuva. Bob hund on hauska, kaunis ja koskettava yhtye. Vaikka yhtyeen englanninkielisen harharetken jälkeen ilmestyneet levyt eivät ehkä aivan tavoitakaan ensimmäisten levyjen huumaavaa energiaa, löytyy niiltä yhä Stumfilmin kaltaisia älykkäitä katsauksia ihmisyyteen. Tunnesiteet kestävät. Låt mig tala till punkt. (Mikko Valo)

Video ei ole enää saatavilla

# 155 Richard Buckner – Traitor

Ääni vetäytyy syrjään ja jää jalkoihin, mutta välittää sanojen painon. Se ansaitsee tulla julki, vaikka kukaan ei sitä kuulisikaan. Kun Richard Buckner laulaa, hän laulaa elämästä. Ja kun hän laulaa elämästä, on jokaisella sanalla merkitys. Tummankarheaan musiikkiin kiinnittyessään nämä merkitykset avaavat koko sydämensä sille, joka uskaltaa päästää ne sisälleen. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 154 The Twilight Singers – On the Corner

Greg Dulli uhkaili Dynamite Steps -albumia edeltäneissä haastatteluissa, että hän olisi viimein levyttänyt aurinkoista musiikkia. Dulli huijasi. Levyä ennakoinut On the Corner hehkui tuttua, kiehtovaa pimeyttä, mutta tällä kertaa vielä entistäkin elokuvallisemmissa ja mahtipontisemmissa sävyissä – tuloksena yötaivaalle nouseva neljän ja puolen minuutin crescendo. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 153 Guillemots – Tigers

Brittiläisen Guillemotsin kolmas albumi jäi syyttä vähäiselle huomiolle. Tigers säteilee hittipotentiaalia: se on kappale, jota haluat huutaa ympäripäissäsi festari-illan huumassa 20 000 muun kanssa. ”Home is a look on a face / home isn’t here or any place”. Tätä tuskin koskaan pääset kokemaan. Killersin ja Coldplayn parhaat puolet Arcade Firen läpi suodatettuna. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleen studioversion voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.

# 152 Blood Orange – Champagne Coast

Englantilaisen Dev Hynesin tuorein projekti Blood Orange yhdistelee Coastal Grooves -levyllään kiehtovin lopputuloksin tummasävyisiä melodioita, rautalankakitaraa, synapoppia, itämaisia sävelkulkuja ja Princeä. Kuulas, surumielinen ja tanssittava Champagne Coast on komea osoitus Hynesin vaikuttavista taidoista. Sopii esimerkiksi tanssimiseen kyyneleet silmissä. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 151 Bill Callahan – Riding for the Feeling

Kevään sarastusta tahdittanut Apocalypse oli riisutun americanan mestariteos. Sen koruttomat sävelmät sulattivat kinosten mukana myös satunnaisen Smog-fanin sydämen. Albumin ytimessä, yksinäisessä hotellihuoneessaan, majaili Riding for the Feeling, soulballadi, josta on karsittu kaikki ylimääräinen – kaikki, paitsi syvältä riipaiseva, loputtoman luopumisen tuska. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 150 Cold Cave – The Great Pan Is Dead

Jos änkyröiden änkyrän Steve Albinin Big Black -yhtye olisi aikanaan innostunut myös brittiläisten synkistelijöiden romanttisesta puolesta, olisi lopputulos voinut hyvinkin kuulostaa tältä. Wesley Eisold mylvii allaan äärimmilleen trimmattu rumpukone. Kitaramuurin ampuma-aukoista välähtelevät kuninkaalliset kosketinriffit. Sinä olet hapoilla, mutta kone ei hyydy. (Mikko Valo)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

#70 The Walkmen

Mikä? 2000-luvun alun garagerock-buumin aikana esiin noussut yhtye luo tunnelmaa maailmasta, jossa aika on pysähtynyt kello kolmeen uudenvuodenyönä.

Odotettu? Laajempaan tietoisuuteen yhtyeen nosti vuoden 2004 The Rat -hitti, joka on ollut rokkidiskojen vakiokamaa siitä lähtien.

Tuleeko? Viime vuosina yhtye on julkaissut uuden levyn tasaisesti kahden vuoden välein, joten ehkä ensi vuonna on taas aika.

Video ei ole enää saatavilla

#69 Eminem

Kuka? Hiphopin suuri valkoinen toivo ja kaikkien aikojen myydyin räppäri.

Odotettu? Sitten 1990-luvun lopun.

Tuleeko? Mahdollista, mutta Eminem on nykyään perheellinen mies, joka kiertää harvakseltaan.

Video ei ole enää saatavilla

#68 Sun Kil Moon

Mikä? Surumielisen americanan mestari Mark Kozelek kokosi yhtyeen 1990-luvulla ihastuttaneen Red House Paintersin raunioille tehdäkseen lisää surumielistä americanaa.

Odotettu? Red House Paintersin hajoaminen jätti monien sydämiin syvän haavan, jonka epätodennäköinen paraneminen alkoi heti Sun Kil Moonin Ghosts of The Great Highway -debyytin (2003) ilmestyessä.

Tuleeko? Tuskin. 2000-luvulla Kozelek on vieraillut Suomessa kahdesti, viimeeksi elokuussa. Nykyisin mies esiintyy lähinnä soolona, joten varsinaista Sun Kil Moonia tuskin nähdään lähivuosina, jos koskaan.

Video ei ole enää saatavilla

#67 Rob Zombie

Mikä? Roskakauhuun erikoistunut elokuvaohjaaja, joka hankki musiikillista mainetta sarjakuvamaisesti tylyä vaihtoehtometallia juntanneen White Zombien ydinhahmona.

Odotettu? 1990-luvun loppupuolelta, kun herra Zombie ryhtyi menestyksekkäästi soolouralle ja White Zombie saatettiin virallisesti haudan lepoon.

Tuleeko? Tuskin, sillä uusimman albumin julkaisemisesta on jo kosolti aikaa, eikä Euroopan-kiertäminen tunnu muutenkaan kiinnostavan. Viime kesän keikka Sonisphere-festivaaleilla peruuntui viime tingassa.

Video ei ole enää saatavilla

#66 Guillemots

Mikä? Fyfe Dangerfieldin johtama brittikvartetti, joka on kolmella albumillaan sekoitellut kaikkea kasarijytkeestä lattarirytmeihin ja sinfoniapoppiin.

Odotettu? Vuodesta 2006 saakka, jolloin toismaailmallinen esikoisalbumi Through the Windowpane kaatoi kriitikkoja kuin keiloja.

Tuleeko? Keikkailevat ahkerasti ja käväisivät syyskuun lopussa Tukholmassakin, joten miksipä ei jonakin kauniina päivänä.

Video ei ole enää saatavilla

#65 Sunset Rubdown

Mikä? Alun perin Spencer Krugin sooloprojekti, joka on paisunut viisihenkiseksi indiejyräksi.

Odotettu? Siitä asti, kun Wolf Parade ja Handsome Furs alkoivat ravata Suomessa.

Tuleeko? Kun asiaa kysyttiin Krugilta syyskuussa Helsingissä, mies näytti erittäin vaivaantuneelta.

Video ei ole enää saatavilla

#64 Noel Gallagher’s High Flying Birds

Mikä? Oasiksen karvapääveljeksistä fiksumpi ja lahjakkaampi uuden bändinsä kera.

Odotettu? Niin kauan kuin Oasis on ollut olemassa. Bändin ainoalla Suomen-keikalla Ruisrockissa Noelia ei nähty, koska veljekset olivat riidoissa.

Tuleeko? Se olisi sen verran laiha lohtu, että ihan varmasti.

Video ei ole enää saatavilla

#63 Okkervil River

Mikä? Yli kymmenen vuoden ajan tunteellista folkrockia esittänyt yhtye Teksasin Austinista.

Odotettu? Kolmosalbumi Black Sheep Boy (2005) loi Okkervil Riverille nostetta myös Euroopassa, ja sen jälkeen kiertueet vanhalla mantereella ovat olleet yleisempiä.

Tuleeko? Ehkä vielä joskus, mutta ainakaan uuden I Am Very Far -levyn tiimoilta järjestettävä Euroopan-kiertue ei tänne ulotukaan. Orkesterin ex-jäsen Jonathan Meiburg kävi hiljattain Suomessa Shearwater-yhtyeensä kanssa.

Video ei ole enää saatavilla

#62 Mount Eerie

Mikä? Erakkofolkkari Phil Elverumin tuorein, black-metallin ja friikkifolkin sisäänpäinkääntyneitä tunnelmia yhdistelevä projekti.

Odotettu? 1990-luvun lopusta asti, jolloin Mount Eerietä edeltänyt The Microphones perustettiin.

Tuleeko? Kiertää enimmäkseen Yhdysvalloissa, joten näillä näkymin epätodennäköistä.

Video ei ole enää saatavilla

#61 British Sea Power

Mikä? Englantilainen eksentrikkosakki, jonka suurieleinen kitaravetoinen taidepop vilisee historiallisia ja luonnontieteellisiä viitteitä.

Odotettu? Jo kehutun esikoislevyn The Decline of British Sea Powerin (2003) aikaan huhuttiin kummallisesta yhtyeestä, jolla oli tapana esiintyä lavalla lehvästöjen ja täytettyjen eläimien seassa.

Tuleeko? Herätys promoottorit! Erikoisia ja mieluiten ulkoilmassa tapahtuvia konsertteja rakastava yhtye tulee varmasti, jos heille buukkaa keikan vaikkapa Suomenlinnaan tai Seurasaareen.

Video ei ole enää saatavilla

Guillemotsin kanssa on jo tottunut odottamaan odottamatonta – ja yllättymään silti. Englantilaisnelikon debyytti Through the Windowpane (2006) oli fantastinen sekoitus laulelmaa, indietä, sambaa, jazzia, stadionrockia, calypsoa, easy listeningia… siis olkoon, ihan kaikkea ja keittiön lavuaari kaupan päälle.

Kaleidoskooppimainen albumi hurmasi radion ja kriitikot, mutta kun kakkoslevyllä Red (2008) mukaan astuivat hevikitarat, Prince-funk, kasarirytmit ja r&b-vaikutteet, soppa oli jo liian tujua keskivertokriitikon ja -kuluttajan nautittavaksi. Suorastaan fasistisen tarttuvan Get Over Itin jäätyä vain pikkuhitiksi bändi hämmentyi ja levy jähmettyi kauppojen hyllyille.

Kun viime vuonna Guillemotsin laulunkirjoittaja Fyfe Dangerfield julkaisi kummallisen hillityn ja samalla lähes totaalisen mielenkiinnottoman soololevyn Fly Yellow Moon ja samalla saavutti uransa suurimman hitin Billy Joel -coverilla, Guillemotsin kolmanteen albumiin tarttuu pelokkaasti. Abstrakti mustavalkoinen kansi ja klassinen nimi saavat pelkäämään pahinta: onko Guillemots taantunut sovinnaisuuteen?

Avauskolmikko Walk the River, Vermilion ja I Don’t Feel Amazing Now enteilevät sekä hyvää että pahaa. Kaikki kolme ovat pinnaltaan kovin lähellä amerikkalaista singer-songwriter-estetiikkaa: täällä on luontotematiikkaa, päättyvien ihmissuhteiden melankoliaa, tyylikkäästi heliseviä kitaroita ja preerian yli pyyhkivän tuulen kirpeyttä.

Kuitenkin Neil Youngin sijasta kappaleet tuovat enemmän mieleen Brandon Flowersin sooloalbumin onnistuneemmat hetket, sillä Flowersin lailla Guillemots –Luoja heitä siunatkoon – ei ole kiinnostunut autenttisuudesta.

Tarkemmin kuunneltuna äänimaisema on liian täyteläinen tavoitellakseen uskottavuutta; Guillemots ei tee dokumenttia vaan Hollywood-elokuvaa, pölyohdakkeiden sijasta heidän westernissään tuuli puhaltelee hattaroita pitkin alankoja.

Kaikki kolme ovat myös niin poikkeuksellisen vahvoja kappaleita, että olisi liikaa vaatia Guillemotsin pystyvän iskemään pöytään yhdeksän samanlaista lisää. Kappalemateriaalin alkaessa rakoilla bändin musiikissa kytevät tuhoisat energiat pääsevät valloilleen –onneksi. Ice Roomilla elintilasta kamppailevat sekä möyrivä rockriffi että New Order -henkinen helistelykoukku. Insidella tunnelma on kuin kasvihuoneessa, jossa kummittelee: hiostava ja lehtivihreä ja pahaenteinen. Sometimes I Remember Wrong katsoo parhaaksi paisua yli yhdeksän minuutin ilmeisesti ihan vain siksi, ettei kukaan ole huomannut estää sitä. Ja jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, että Guillemotsin muusikot ovat maksimalisteja, päätösraita Yesterday Is Dead vääntää psykedeelisen Flaming Lips -vaihteen päälle ja häröilee sekin lähelle yhdeksää minuuttia, aivan kuin eilinen täytyisi kirjaimellisesti nuijia kuoliaaksi.

Fyfe Dangerfieldissä on samoja geenejä kuin The Divine Comedyn Neil Hannonissa ja Prefab Sproutin Paddy McAloonissa, mutta siinä missä he ovat pohjimmiltaan pedantteja formalisteja, Fyfen parrakkaan ikiopiskelijan ulkokuoren alla väijyy maanisdepressiivinen hysteerikko. Jokin toinen yhtye epävarmana hetkenä karsisi ja virtaviivaistaisi materiaalia, mutta Guillemotsin metodina on lisätä aineksia niin kauan kuin padassa riittää tilaa. Walk the River onkin albumina kuin kattilallinen spagettia, se on huljautettava lautaselle kokonaan, makupaloja koukkiessa menevät pilalle sekä ruoka että pöytäliina.

Dangerfieldin ilmiömäisen laulunkirjoitustaidon ansiosta sekalaisuus kuitenkin pysyy rikkautena. Riehakkaatkin hetket säilyttävät arvokkuutensa: I Must Be a Lover muuttuisi Scissor Sistersin käsissä camp-infernoksi, mutta Guillemotsin soittamana kappaleen lävistää melankolia kuin taivaasta singottu keihäs. Peilikuvanomaisesti albumin paras kappale, upea balladi Dancing in the Devil’s Shoes, huokuu puhdasta riemua johtuen pidäkkeettömästä antaumuksesta, jolla se rypee lajityyppinsä syvimmässä alhossa.

Maailmassa on yhtyeitä, jotka tekevät tänäkin vuonna hallitumpaa, omaperäisempää ja ehkä jopa parempaakin musiikkia kuin Guillemots. Mutta mikään niistä yhtyeistä ei pystyisi tekemään Walk the Riveriä.

84 Tapansa mukaan Guillemots leipoo tyylipuhtaan ja maukkaan sävelkakun, jolle sitten lapioi leipomon kaikki kuorrutustarpeet. Jos pidät teatraalisesta ja suuritunteisesta popmusiikista aikakaudesta riippumatta, Guillemots on kaikki suosikkiyhtyeesi samassa valtamerijahdissa ja pari inhokkia jäniksinä pelastusveneiden pressujen alla.

Video ei ole enää saatavilla