Nyt tämäkin on nähty. Great Lake Swimmersin Tony Dekker aidossa äänitysstudiossa.

Great Lake Swimmersin viides studioalbumi on sen ensimmäinen studioalbumi.

Kuva iskeytyi mieleeni muinoin kuunnellessani Great Lake Swimmersin Ongiara-levyä (2007). Siinä avautui rajaton erämaamaisema terävine kuusenlatvoineen, hailakanvihreänä viivana kumpuilevine taivaanrantoineen ja lähes luonnottoman sinisine taivaineen. Matalalla metsän yllä kaarteli kaksi piekanaa.

Kuvassa näkyi vain luontoa, mutta silti se oli leimallisesti kulttuurin tuote. Sitä katsoi ihminen, kallion tai mielikuvaston laelle kiivennyt vaeltaja. Luontoa katsoessaan hän näki oman tapansa katsoa ja merkityksellistää sitä. Luonnon ylväys, vertauskuvallisuus, runsauden romantisointi, kaikki kumpusivat katsojasta itsestään.

Tällä tematiikalla Great Lake Swimmers leikkii mielellään. Vaikka yhtyeen eksistentiaalinen pohdinta on läpeensä ihmisperäistä, soi erämaan äärevyys jokaisessa äänessä, jonka yhtyeen keulahahmo Tony Dekker loihtii kuparisesta kurkustaan. Kuva on konkreettinen, mutta sen sisältö metaforinen. Se symboloi paluuta, pakoa, elämänkaarta, ykseyttä. Merkityksetön se ei ole koskaan.

Maisema on valmiina odottamassa myös yhtyeen viidettä levyä. Mutta kun musiikki lähtee soimaan, sen eteen lasketaan verho. Ongiaran animistisen hurmoksen sijasta Dekker uppoaa entistä syvemmälle ihmiseen ja itseensä. Levyn avainajatus kiteytyy jo sen nimeen; kesyttämätön luonto on kaikkialla, tosiasiallisesti ja allegorisesti. Ihminen, tuo henkistynyt eläin, kantaa sitä mukanaan läpi aikojen, aikakausien, historiansa, saadakseen sen kautta yhteyden itseensä.

”There’s a new wild feeling dancing in the air /
There’s a new wild everyhere”

Levyn nimi kaikuu myös musiikissa. Vaikka Great Lake Swimmers on osannut aiemminkin irrota surumielisen folk-rockinsa rungosta, lentää se nyt entistä useamman tuulen vietävänä, entistä useampaan suuntaan. New Wild Everywhere on yhtyeen runsain ja puhtain albumi, jossa omistautuneisuus tuodaan esille pikemmin huolellisuuden kuin hartauden keinoin. Sen villeys on ensisijaisesti kesytettyä luovuutta. Vaeltajan ruutupaita on vaihtunut pikkutakkiin, mutta parta on yhä ajamatta.

Levyn olemusta on helppo selittää niillä olosuhteilla, joissa albumia on äänitetty. New Wild Everywhere on Great Lake Swimmersin ensimmäinen studioalbumi sanan varsinaisessa merkityksessä. Siinä missä yhtye on aiemmin taltioinut musiikkiaan linnanraunioissa, kirkoissa ja viljasiiloissa, se on työskennellyt tällä kertaa pääasiassa Toronton Revolutionary Recordingin tiloissa. Tilan vaikutusta yhtyeen sointiin ei tee mieli liioitella, mutta taustatarina on myös liian herkullinen sivuutettavaksi. Niin selvästi levy eroaa tunnusomaisuudessaankin yhtyeen aiemmista.

Kirkas musiikillinen ilme korostaa albumin roolia bändilevynä. Aiemmilla äänitteillään Great Lake Swimmers on ollut lähinnä Dekkerin sooloprojekti, jota on täydennetty mukaan sattuneilla muusikoilla. Nyt miehen taustalla on pitkäaikainen kiertuekokoonpano, joka pursuaa ammattitaitoa ja kykyä puhaltaa yhteen hiileen. Bändisoiton hersyvä kameleonttimaisuus punoo riemastuttavia sielunsiteitä Iron & Winen viimeisimpiin tuotoksiin. Great Lake Swimmersin ote on vielä aavistuksen konservatiivisempi, mutta vanha karsina natisee jo liitoksistaan.

Kehityksen jarruna voi olla enää Dekkerin musiikillisen mielikuvituksen mahdollinen rajallisuus.

New Wild Everywhere etenee pikemminkin kappaleiden kuin yleistunnelman ehdoilla. Laulujen sovitukset ovat pikkutarkkoja ja keskittyneitä, Dekkerin upea lauluääni on puolestaan laskettu yhdeksi olennaiseksi instrumentiksi muiden joukkoon. Entistä sulavampi ja pedantimpi lähestymistapa johtaa nautintoon yhtäällä, mutta hieman kuluneeseen ilmaisuun toisaalla. Esimerkiksi levyn ennakkomaistiainen Easy Come, Easy Go on onnistuneesta kliimaksistaan huolimatta pahaisen kaavamainen toisinto Tom Pettyn ja kumppanien jo kauan sitten läpikoluamasta country ’n’ rollista.

Orkesterin kasvaneen liikkumasäteen eduista julistavat musiikilliset ääripäät, jotka ovat myös albumin kiinnostavinta antia. Levyn nimikkoraidalla orkesteri pauhaa ja julistaa My Morning Jacketin massiivisten historiatutkielmien hengessä vaipuakseen vain hetken kuluttua syvään mietteliäisyyteen. Udunomainen The Knife vie yhtyeen lähelle The Nationalin varjoisaa urbanismia, vaikka Dekkerin ääni on yhtä kaukana Matt Berningerin muminasta kuin Yukonin taiga Toronton esikaupunkialueilta.

Levyn pakahduttavimmat hetket koetaan puolestaan siellä, missä uudenlaista rohkeutta kerännyt soitto kohtaa Dekkerin perinteiset vahvuudet säveltäjänä ja tulkitsijana. Hylätyllä metroasemalla äänitetty The Great Exhale on juuri sellainen rikkumaton ja koskettava muotovalio, josta Great Lake Swimmers on antanut lupauksia jo vuosien ajan.

Heikoimmillaan Great Lake Swimmers on käpertyessään rutiiniosaamisensa ympärille. Varsinkin levyn jälkimmäisellä puoliskolla Dekker pudottelee kuin ulkomuistista pikkukauniita balladeja, joita on imelletty tyylitajuisesti jousilla ja taustalauluilla. Aiemmilla levyillä nämä laulut ovat muodostaneet luotettavan ytimen, josta albumien varsinaiset helmetkin ovat jalostuneet. Nyt perusosaamisen esittely tuntuu kuitenkin lähes itsepäiseltä turvallisuushakuisuudelta tilanteessa, jossa yhtyeellä alkaa olla potentiaalia vaikka mihin.

Tyylillisen paletin monimuotoistuminen asettaa musiikille haasteen, johon Dekker ei vielä täysin osaa vastata. New Wild Everywhere osoittautuukin vielä hieman liian varovaiseksi ja luovuuttaan kahlitsevaksi levyksi ollakseen todellinen edistysaskel. Upeasti esitettynä se voittaa kuitenkin puolelleen. Vetovoiman viimeinen tae on luonnollisesti Dekkerin ääni. Miehen hartaassa tulkinnassa soi sellainen rehellisyys ja nöyryys, joka korvaa helposti hienoiset puutteet karismassa ja omaperäisyydessä. Onpa laulujen esityshistoria tai sovitus millainen hyvänsä, niiden syntypaikka on helppo paikantaa syvälle Dekkerin sydämeen.

Jossakin tuon sydämen uumenissa on edelleen myös se maisema, jota musiikki sävyillään piirtää. Ylevä erämaa, jonka reunalle voi paeta ja palata, mutta jonka ydin jää aina saavuttamatta, koska se on ollut alkujaankin pelkkää unelmaa.

77 Tony Dekker on tavoitellut haavemaailmaansa kauneuden keinoin jo viiden levyn ajan. Jälki on ollut valtaosin erinomaista, paikoin ylittämätöntä. Mutta olisiko hänen seuraavaksi aika lähestyä toiviomaitaan villin ja primitiivisen kautta? Yhtyeen nykyiseen osaamiseen yhdistettynä jälki voisi olla tyrmäävää.

Video ei ole enää saatavilla

Elokuu on reggae-artisti Nopsajalan, rap-artisti Junon ja tuottaja Jonas W. Karlssonin yhtye. EMIn kiinnittämän trion esikoisalbumi Hääväki ilmestyy 11. huhtikuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Great Lake Swimmers – Easy Come Easy Go

Kanadalainen folkrockyhtye julkaisee viidennen albuminsa New Wild Everywheren 3. huhtikuuta. Albumin on tuottanut ”alt-countryn Timbalandiksi” tituleerattu Andy Magoffin, jonka cv:stä löytyy tukku kanadalaissuosikkeja The Hidden Camerasista The Constantinesiin.

Video ei ole enää saatavilla

Michael Kiwanuka – Home Again

Ugandalaissyntyinen brittilaulaja äänestettiin hiljattain BBC:n Sound of 2012 -pollissa vuoden kiinnostavimmaksi tulokkaaksi. Soulia ja folkia yhdistelevän Kiwanukan esikoislevy Home Again ilmestyy 28. maaliskuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Anti-Flag – The Neoliberal Anthem

Vuonna 1988 perustettu pittsburghilainen punkrockyhtye julkaisee kahdeksannen studioalbuminsa The General Striken 21. maaliskuuta. Bändi on tuottanut levyn itse.

Video ei ole enää saatavilla

Bruce Springsteen – We Take Care of Our Own

Pomon seitsemästoista albumi julkaistaan reilut neljä kuukautta ennen hänen konserttiaan Helsingin Olympiastadionilla. Wrecking Ball ilmestyy 6. maaliskuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Lippu komeimmasta päästä!

On Arcade Fire, Fucked Up, Rufus Wainwright, Wolf Parade, Feist, Caribou, Handsome Furs… ja niin paljon muutakin. Kanadasta on tullut 2000-luvulla todellinen popmusiikin supervalta, josta on kotoisin moni nykyajan suurnimi.

Indien supertähtien lisäksi Kanadasta on kotoisin joukko muita hienoja bändejä, jotka ovat jääneet hieman suurempiensa varjoon. Koska tänään on Kanadan kansallispäivä, jota vietetään Kanadan kolmen vuonna 1867 yhdistyneen brittiläisen territorion kunniaksi, haluamme kunnioittaa vaahteralippua kaivamalla esiin kymmenen toistaiseksi hieman vähemmälle huomiolle jäänyttä 2000-luvun Kanada-popparia.

Niihin tutustuessasi voit pitää itseksesi Musavisaa – kerrankin Kummeli-henkiset vastaukset hyväksytään poikkeuksetta.

The Besnard Lakes – aavaa säröpreeriaa

MIKÄ? The Besnard Lakes on vuonna 2003 perustettu tuottaja Jace Lasekin ja hänen vaimonsa Olga Goreasin ympärille kasautunut montrealilaisnelikko. Sen lisäksi, että Lasek on perikanadalaiseen tapaan ollut muun muassa Sunset Rubdownin ja Wolf Paraden sekä tässäkin artikkelissa käsiteltävien Land of Talkin ja Young Galaxyn taustajoukoissa, Besnard Lakesin kakkoslevyllä oli soittamassa jäseniä muun muassa Godspeed You! Black Emperorin, Starsin ja The Dearsin riveistä. Jos koet kuuluvasi Sonic Youth-, My Morning Jacket– ja Neu!-siipeen, Besnard Lakesin höyryinen laajakangasrock on niin sanotusti varma tapaus.

MITÄ? Kolme studiolevyä vuosina 2003, 2007 ja 2010. Näistä kaksi uusinta, Jagjaguwarin kautta julkaistut The Besnard Lakes Are the Dark Horse ja The Besnard Lakes Are the Roaring Night päätyivät Polaris-ehdokkaiksi. Varsinkin jälkimmäiselle Nuorgamin Besnard Lakes -faniklubi antaa varauksettoman suosituksensa.

OHO! Tärkeintä on tietty tietää, mikä on tämä Besnard Lake, josta bändi on napannut nimensä. Vastaus on keskellä preeriaa, pohjoisessa Saskatchewanissa, tarkalleen pituus- ja leveysasteilla 55° 25′ 0 N, 106° 0′ 0 W sijaitseva järvi, jossa on yli 250 saarta.

Video ei ole enää saatavilla

Braids – kokeellista poppia sateenkaaren väreissä

MIKÄ? Sukupuolijakaumaltaan tasa-arvoinen taiderock-kvartetti. Kotoisin Calgarystä, mutta toimii nykyään Montrealista käsin. Yhdistelee musiikissaan primitiivisiä rytmejä, shoegazing-kitaroita, maalailevaa postrockia, elektronista pulputusta ja vastustamattomia popmelodioita.

MITÄ? Esikoisalbumi Native Speaker ilmestyi tammikuussa ja keräsi lähes yksinomaan ylistäviä arvioita. “Braids heijastaa unia sateenkaaren väreissä kimaltelevien järvien pintaan hämmästellen niiden kimallusta”, intoili Drowned in Soundin kriitikko. Kengännauhabudjetilla väsätty albumi on ehdolla syksyllä jaettavan Polaris Music -palkinnon voittajaksi.

OHO! Animal Collectiveen, Björkiin ja Cocteau Twinsiin verratun Braidsin muusikkofaneja ovat muun muassa bändiä alusta asti tukenut Deerhunterin Bradford Cox sekä Sub Pop -artisti Chad VanGaalen, jonka Flemish Eye -levymerkki julkaisee yhtyeen levyt Kanadassa.

Video ei ole enää saatavilla

Great Lake Swimmers – ei mitään studiomuusikoita

MIKÄ? Torontolainen folkrock-kvintetti, joka henkilöityy kuulaasta äänestään ja melankolisista teksteistään tunnettuun laulajaansa ja lauluntekijäänsä Tony Dekkeriin. Suositellaan Red House Paintersin, Iron & Winen, Bonnie ”Prince” Billyn ja Fleet Foxesin ystäville.

MITÄ? Nousi musiikkipiirien suosikiksi kolmannella albumillaan Ongiaralla (2007) ja sen hersyvällä singlellä Backstage With the Modern Dancers. Yhtyeen neljäs ja toistaiseksi viimeinen albumi, Lost Channels, ilmestyi vuonna 2009 ja oli ehdolla niin Polaris-pystiin kuin parhaan roots-albumin Juno-palkintoon.

OHO! Tunnetaan siitä, että äänittää albuminsa missä tahansa paitsi studiossa. Esikoisalbumi syntyi hylätyssä viljasiilossa, ja sen jälkeen studion virkaan ovat toimittaneet syrjäinen maalaiskirkko järven rannalla, entinen kaupungintalo ja upea 1900-luvun alun linna New Yorkin Dark Islandilla.

Video ei ole enää saatavilla

Japandroids – autotallin täydeltä säröä ja kiihkoa

MIKÄ? Death From Above 1979 jäi tauolle vuonna 2006. Samana vuonna sai alkunsa toinen kanadalaisduo Japandroids. Vaikka DFA 1979 palasi tänä kesänä lavoille, Japandroids ehti paikata erinomaisen hyvin bändin jättämän aukon duo-möykkäskenessä. Kitaristi Brian Kingin ja rumpali David Prowsen vancouverilaisduo täyttää biisinsä hurjalla tunnelatauksella, ja lopputulos osuu The Smashing Pumpkinsin särövallien, No Agen ja Death From Aboven 1979 duovimman ja At the Drive-Inin post-hardcoren risteämäpisteeseen.

MITÄ? Debyyttialbumi Post-Nothing ilmestyi keväällä 2009 ja keräsi aiheellista hehkutusta yhdestä sun toisesta mediasta. Vuonna 2010 Japandroidsilta ilmestyi varhaisia demoja niputtanut No Singles! -kokoelma. Lisäksi bändi teki viime vuonna kolmen seiskatuumaisen singlen sarjan. Kakkoslevystä ei ole vielä tietoa.

OHO! Japandroids ehti hajota kertaalleen loppuvuodesta 2008, juuri ennen Post-Nothingin ilmestymistä. Levy oli määrä julkaista omakustanteena, eivätkä King ja Prowse aikoneet promotoida sitä lainkaan. Tammikuussa 2009 kanadalainen indie-lafka Unfamiliar Records ilmoitti kiinnostuneensa levyn julkaisemisesta. Tästä turhautuneina King ja Prowse päättivät yrittää vielä kerran. Maaliskuussa Pitchfork antoi Best New Music -leiman ensin Young Hearts Spark Fire -biisille ja sitten koko albumille ja nosti Japandroidsin suuren yleisön tietoisuuteen.

Video ei ole enää saatavilla

Land of Talk – kitarapop-trio meni mökkiin

MIKÄ? Jälleen yksi montrealilaisbändi. Tällä kertaa triomuodossa ja perustettu vuonna 2006. Land of Talkin haikeasti, mutta iloisesti helisevän voimapopin tunnistettavin elementti on laulaja-kitaristi Elizabeth Powellin värisevä ja sympaattisella tavalla ohut ääni sekä sydäntä kirurginveitsen lailla leikkaavat lyriikat. Jos mietitään stereotyyppistä modernia kanadalaisbändiä, niin Land of Talk ei osu siihen lainkaan. Enemmänkin bändin lo-fi-vivahteisesta soundista mieleen tulee 1990-luvun alun jenkki-indie, mutta usvaisuudessa ei ylletä lähellekään sitä tyypillisintä viime vuosien säröpoppia.

MITÄ? Land of Talk on julkaissut kaksi täyspitkää levyä (2008 ja 2010) sekä kaksi ep:tä (2006 ja 2009). Molemmat albumit sekä jälkimmäisen ep:n julkaisi Conor Oberstin Saddle Creek -lafka. Viimevuotinen kakkoslevy Cloak and Cipher on ehdolla tämän vuoden Polaris-palkinnon saajaksi. Perikanadalaiseen tapaan levyllä vierailee jäseniä lähes kaikista mahdollisista kanukkiryhmistä: Starsista, Besnard Lakesista, Arcade Firesta, Wintersleepistä ja A Silver Mt. Zionista. Lisäksi levyllä kuullaan kamaripoppari Patrick Watsonia.

OHO! Kenties aliarvioiduimman 2000-lukulaisen kanadalaislevyn, Land of Talkin Some Are Lakes -debyytin on tuottanut Bon Iverin Justin Vernon. Ja mikä hienointa, levyn viimeinen biisi Troubled on äänitetty samassa mökissä, jonne Vernon pakeni sydänsuruineen tekemään For Emma, Forever Ago -albumiaan.

Video ei ole enää saatavilla

Malajube – kitaravyörytystä toisella kotimaisella

MIKÄ? Vuonna 2004 perustettu montrealilaisbändi eroaa useimmista kollegoistaan kahdesta syystä. Ensinnäkin, bändi esittää kappaleensa Kanadan toisella kotimaisella eli ranskaksi. Toiseksi, Malajube on grandiöösin orkestraalisuuden sijaan tiukan ja psykedelissävytteisen kitara-indien sanansaattaja. Sointi on lähempänä Trail of Deadia kuin Broken Social Sceneä, vaikka soundit ovat paljon teksasilaisia kiltimmät. Neljä levyä julkaissut nelikko on niitä harvoja ranskankielisiä kanadalaisyhtyeitä, jotka ovat nousseet suosioon myös maan englanninkielisen väestön keskuudessa.

MITÄ? Sekä Malajuben terveysteemainen kakkoslevy Trompe-l’œil (2006) että katolista kirkkoa käsitellyt Labyrinthes (2009) saivat noteeraukset ilmestymisvuosiensa Polaris Prize -lyhytlistoilla. Trompe l’œil sai kunnian ensimmäisenä ranskankielisenä levynä koskaan. Tänä keväänä bändiltä ilmestyi neljäs albumi La Caverne.

OHO! Labyrinthes-levyn Dragon de Glace -biisin avaussäkeessä mainitaan Helsinki. Siitä tekee vain huomaamattoman ranskankielinen lausunta-asu ”älsenkee”. Tarkka lausemuoto on ”Je dors d’ennui sur les dunes dans la nuit à Helsinki”. Näillä liksoilla en googletranslateta, mutta jotenkin se yön yli nukkumiseen ja dyyneihin liittyy. Sitä, millä tavalla ne liittyvät edes löyhähkösti Helsinkiin, kannattaa tiedustella Malajuben keulakuvakta Julien Mineaulta.

Video ei ole enää saatavilla

Miracle Fortress – köyhän miehen Brian Wilson

MIKÄ? Graham Van Pelt on eräänlainen köyhän miehen Brian Wilson. Levyillään sooloileva montrealilainen saa keikoilla tukea muusikoilta muun muassa Sunset Rubdownin ja The Luyasin riveistä. Van Pelt soittaa myös kaksi albumia julkaisseessa indierockyhtyeessä Think About Life.

MITÄ? Miracle Fortressin vahvasti Beach Boys -vaikutteinen barokkipopdebyytti Five Roses (2007) palkittiin viidellä tähdellä muun muassa The Guardianiassa ja Rumbassa. Edeltäjäänsä elektronisempi kakkosalbumi Was I the Wave? ilmestyi huhtikuussa.

OHO! Van Pelt, 41, paitsi säveltää ja sanoittaa, myös sovittaa, soittaa, tuottaa ja äänittää Miracle Fortressin kappaleet. Kyse on siis sooloprojektista isolla s-kirjaimella.

Video ei ole enää saatavilla

Timber Timbre – soittakaa David Lynchille!

MIKÄ? Torontossa ja Montrealissa majailevien Mika Posenin, Simon Trottierin ja Taylor Kirkin trio yhdistelee musiikissaan folkia, bluesia, crooner-romantiikkaa ja taiderockia tavalla, jonka luulisi vetoavan jokaiseen Tom Waitsin ja David Lynchin ystävään.

MITÄ? Yhtyeen neljäs albumi, tummäsävyisesti svengaava Creep On Creepin’ On ilmestyi huhtikuun alussa ja palkittiin neljällä tähdellä muun muassa Q:ssa ja Uncutissa. Torontolainen Eye Weekly -viikkolehti nimesi yhtyeen edellisen, nimettömän albumin vuoden 2009 parhaaksi.

OHO! Timber Timbren sävykkään soundin taustalla on, että sen kaikki kolme jäsentä ovat todellisia multi-instrumentalisteja. Esimerkiksi värisevä-ääninen laulajan Taylor Kirkin instrumentteja ovat kitara, basso, koskettimet ja rummut, minkä lisäksi hän hallitsee myös ohjelmoinnin.

Video ei ole enää saatavilla

Wintersleep – suosikkisi samassa paketissa

MIKÄ? Halifaxista saapuva Wintersleep on 2000-luvun suurten indiebändien sulatusuuni. Bändin musiikissa soivat Arcade Firen eeppisiä kertosäkeet, Band of Horsesin americana sekä The Nationalin ja varhaisen R.E.M.:n älykköindie. Vuoden 2010 The Inheritors -levyllä mukaan saatiin vielä Kanada-popille tunnuksenomaista orkestraalisuutta. Kun miettii, miten valtavan ihmismassan edellä mainitut bändit ovat tavoittaneet, on ihme, ettei Wintersleepiä tunne juuri kukaan – varsinkin, kun bändin primus motor Loel Campbell on huipputaitava biisinkirjoittaja.

MITÄ? Neljä albumia vuosina 2003–2010 julkaisseen Wintersleepin uran tähän mennessä merkittävin hetki oli, kun bändin kakkoslevy Welcome to the Night Sky voitti vuonna 2007 parhaan tulokkaan Juno-palkinnon. Viime vuoden The Inheritors jäi siihen verrattuna hieman vähemmälle huomiolle.

OHO! Wintersleep on lämmitellyt Paul McCartneya, The Rolling Stonesia ja Pearl Jamia niiden Halifaxin-keikoilla. Kanada-indietä setien makuun, siis!

Video ei ole enää saatavilla

Young Galaxy – Göteborg–Montreal All Night Long

MIKÄ? Vancouverilaislähtöinen ja sittemmin montrealilaistunut indiepop-trio, jota verrattiin uransa alkuvuosina toistuvasti sellaisiin dreampopin ja shoegazingin klassikkoyhtyeisiin kuin Slowdiveen, Galaxie 500:iin ja Spiritualizediin.

MITÄ? Kaksi albumillista kitaramaalailua (Young Galaxy, 2007, ja Invisible Republic, 2009) sai helmikuussa jatkoa osuvasti nimetyllä Shapeshiftingillä (“muodonmuutos”), joka vie bändin ilmaisua aiempaa elektronisempaan ja abstraktimpaan suuntaan, muistuttaen Beach Housen ja JJ:n kaltaisista 2000-luvun pehmeistä elektropopyhtyeistä.

OHO! Shapeshifting äänitettiin Montrealissa mutta lähetettiin sen jälkeen Göteborgiin, baleaarisen soundin ihmemiehen eli Studion Dan Lissvikin peukaloitavaksi. Skypen välityksellä suoritettu jälkituotanto vei aikansa: Young Galaxyn kolmas pienokainen syntyi yhdeksän kuukauden odotusajan jälkeen.

Video ei ole enää saatavilla

Kuuntele 64 ensiluokkaista esimerkkiä 2000-luvun kanadalaisesta popmusiikista!