Meidän yhtyeemme nimi on BetoniHank. Anteeksi.

BetoniHank –> Ghost Brigade

Vuonna 2000 BetoniHank muistetaan jos ei muusta niin ainakin ylittämättömän typerästä nimestään. Jyväskyläläisen indierockyhtyeen Fridgen raunioille syntynyt BetoniHank julkaisi Johanna Kustannuksen kautta yhden albumin (Orvot kaksoset, 2004) ennen katoamistaan historian poimuihin. Laulaja Manne Ikonen on sittemmin valjastanut äänijänteensä metallimusiikin palvelukseen – ja tehnyt sen varsin hyvällä menestyksellä. Ghost Brigaden keulakuvana hän on yltänyt jopa Suomen albumilistan seitsemänneksi (Until Fear No Longer Defines Us, 2011).

Video ei ole enää saatavilla

Donits-Osmo Experience –> HIM

Ylittämättömän typeristä nimistä puheen ollen, ohittaa ei sovi HIMin Ville Valon aikaisempaa bändiä Donits-Osmo Experienceä. Primus-henkistä kikkailuprogea soittanut bändi lämmitteli Mudhoneya Lepakossa ja sai kaksi kappalettaan Rumba-lehden julkaisemalle A Collection Of Fresh Finnish Underground Rock -kokoelmalle. Donits-Osmo Experiencessä soittivat myös Joel Melasniemi ja Antti Lehtinen, joiden myöhempi bändi Ultra Bra menestyi HIMin tavoin vallan mukiinmenevästi.

Video ei ole enää saatavilla

Vomiturition –> Rotten Sound

Vomiturition oli 1980- ja 1990-luvun taitteessa Vaasan metalliskenen all stars -miehistö ja sellaisena kaupungin keskeisimpiä nimiä. Yhtyeestä jäi jälkipolville muistoksi pari ep-levyä (muun muassa mahtavasti nimetty Flesheater Musicians on Their Last Supper, 1992) ja vähälle huomiolle jäänyt A Leftover -albumi (1995). Vomituritionista Rotten Soundiin siirtyivät tuolloin vielä Keijo Bagge -nimellä örissyt Keijo Niinimaa, kitaristi Mika Aalto ja metallirumpalien pikavauhtinen suurruhtinas Kai Hahto. Sittemmin Rotten Soundista on kehkeytynyt maamme kansainvälisesti tunnustettu ykkösnyrkki death metal -pohjaisen grindcoren armottomasti piiskaavalla saralla.

Video ei ole enää saatavilla

FlyLow Organization –> The Blanko

Ankeasta mutta kovasti yrittäneestä alternative-bändistä kuoriutui hiukan arveluttavalla tarkkuudella ajan henkeä haisteleva, mutta laadullisesti erinomainen voimatrio The Blanko. Suosiota etsiessään FlyLow’ksi nimensä lyhentänyt yhtye julkaisi yhden sinkun ja yhden pitkäsoiton (Bridges, 2005), joiden voimin bändin ura ei mainittavasti pääkaupunkiseudun pikkupiirejä suuremmaksi laajennut. Lopetuspäätöksen jälkeen kitaristi (ja sittemmin myös laulaja) Pauli Hauta-Aho ja basisti Marko Haataja käynnistivät varsin hyvin vastaanotetun The Blankon, joka soi progressiivisella ja intensiivisellä vaihtoehtorock-vaihteella maailmanluokan tyyliin.

Video ei ole enää saatavilla

Euthanausea –> Endstand

Riihimäeltä ei tule pelkästään pikkurikollisia ja satelliittilähiöläisiä. Sieltä tuli myös 1990-alkupuolella melodista trash- ja death metalia soittanut Euthanausea-yhtye. Bändin Songs of Forgotten Souls -ep:n kansikuva on suorastaan ihastuttavan, historiallisen kökkö. Katsokaa vaikka – se on YouTube-klikkimme kuvituksena. Laulaja ja nykyinen Combat Rock Industry -jehu Janne Tamminen lähti perustamaan Endstandia vuoden 1995 tienoilla, kun taas Euthanausea vaihtoi laulajaa ja nimensä – kyllä – Sinsationaliksi. Tammisen Endstand muistetaan tietysti meillä ja suuressa maailmassa (tai no, ainakin Saksassa) yhtenä olennaisimmista kotimaisen uuden aallon hardcore-punkin sanansaattajista.

Video ei ole enää saatavilla

Abhorrence –> Amorphis

Abhorrence oli suomalainen death metal -yhtye, jonka lyhyeksi jäänyt tarina on dokumentoitu kattavasti Svart Recordsin julkaisemalla kokoelmalla Complete Vulgar (2012). Yhtye hajosi vuonna 1990 vain reilun vuoden ikäisenä, minkä jälkeen kitaristi Tomi Koivusaari (vai sittenkin Metsäketo?) meni ja perusti Amorphisin, peräti neljällä albumillaan Suomen virallisen listan ykköspaikalle yltäneen ”Kalevala-metallin” pioneerin.

Video ei ole enää saatavilla

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 281 Jessica 6 – White Horse

Jessica 6 ei ole Nomi Ruizin, Hercules & Love Affairin debyytillä maailmankuuluisuuteen nousseen parimetrisen transuamatsoonin soolo, vaan ihan oikea kolmihenkinen yhtye Brooklynistä. Yhtyeen debyyttialbumin toinen single White Horse on maailman paras diskopop-kappale, joka on mennyt liian monelta ohi. Anna mennä: ”Let me see you dance – show me you can groove!” (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 280 Jätkäjätkät – Uusi moottoritie

Keikkabussi-improvisaatiosta alkunsa saanut iskusävelmä on Jätkäjätkien balkanbeatia tehokkaimmillaan. Se on malliesimerkki yhtyeen sokeroidun pillerin strategiasta: vakavista asioista on fiksuinta kertoa tanssilattialle pakottavan rytmin tahtiin. Tässä tapauksessa kritiikki kohdistuu kieroon kasvaneeseen edistysuskoon, jonka mukaan kaikki uusi on itseisarvoista. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 279 Nite Jewel – One Second of Love

Losangelesilaisen Nite Jewelin aiemmat julkaisut ovat olleet tummahkosti värittynyttä pikkutuntien hömppäpoppia. Tulevan One Second of Love -albumin nimibiisi syventää sävyjä sheffieldiläisiltä kalskahtavilla syntikoilla ja Kris Menace -henkisesti jytkyttävällä biitillä. Maaliskuussa julkaistava kakkosalbumi näyttänee, mihin asti yhtyeen rahkeet todella riittävät. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 278 East River Pipe – Tommy Made a Movie

Fred Cornogin synafolk huokuu melankoliaa, joka sopii pohjoisen mielenlaatuun niin hyvin, ettei hänen synnyinkaupunkinsa voisi olla mikään muu kuin Norfolk. Asunnottomanakin elänyt Cornog maalaa tuokiokuvia, jotka ovat niin herkkiä ja hauraita, että ne musertuisivat painonsa alle, jos niillä sellainen olisi. Itse en uskaltaisi Tommyn tekemää elokuvaa edes katsoa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

# 277 Joan as Police Woman – The Magic

Joan as Police Woman harppoo The Magic -biisillään seitsemän peninkulman saappailla ohi duffyjen ja feistien. Soulpopin kuningattaren kruunu lasketaan tämän kappaleen ja koko albumin myötä Joan Wasserin kutreille. Kappaleen samettisen pehmeästi keinuva pop ja ihanan tunkeileva bassolinja sekä Joanin tunteita pursuava vangitseva ääni vievät toisiin ulottuvuuksiin. (Sami Sankilampi)

Video ei ole enää saatavilla

# 276 Ry Cooder – Baby Joined the Army

Ry Cooder päätti tänä vuonna pitää taukoa sekä etnologisista että sosiologisista tutkimusmatkoistaan ja pureutua Yhdysvaltain nykytilaan. Sen sotiin ja pankkiireihin. Hän ei tykännyt näkemästään tai kuulemastaan ja teki uransa poliittisimman levyn. Tämä on yksi syvimmistä huokauksista levyllä, joka kaivautuu Amerikan maaperään kuin John Lee Hooker rouheimmillaan. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 275 Vivian Girls – Take It as It Comes

Vivian Girlsin viimekeväisen Share the Joy -levyn valopilkku on tämä rakkaudella tehty tulkinta 1960-luvun tyttöpopista. On sydänsuruja aiheuttava heppu, joka on tietenkin nimeltään Johnny, pitkiä kaikuja, puheosuuksia, tarttuva ja opettavainen kertosäe, sekä oikeaoppinen lopetus. Häpeilemättömien laulusuoritusten ansiosta kaikki edellä mainittu tuntuu tuoreelta. (Mikko Valo)

Video ei ole enää saatavilla

# 274 The Bangles – Anna Lee (Sweetheart of the Sun)

1980-luvun popsuosikit palasivat nostalgisella, Matthew Sweetin tuottamalla Sweethearts of the Sun -levyllä varhaistöidensä 1960-lukulaisen kitarapopin pariin, eikä imelää powerballadia näkynyt mailla halmeilla. Etenkin yhtyeen tavaramerkkiharmonioilla kuorrutettu, helisevä Anna Lee (Sweetheart of the Sun) osoitti, että nämä rouvat ovat vielä kaukana kanveesista. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 273 Kim Ann Foxman – Creature

Kim Ann Foxman on Hercules & Love Affairin ihana poikatyttö, joka ei koskaan luovu lippiksestään. Suomessa vuoden sisään jopa kolmeen otteeseen vierailleen naisen debyyttisingle on täyttä, maukasta Herccua – onhan “studiossa häärinyt” itse maestro Andrew Butler, mutta retrommalla otteella. Tässä maistuu 1980-luvun kokaiininhuuruinen klubikulttuuri. Strike a pose! (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 272 Ghost Brigade – Breakwater

Yhdeksänminuuttinen eepos on Ghost Brigaden parasta osaamista. Jo hitaasti jyrnivä post metal -riffi jumittaa vallan kiehtovasti, mutta kun kappale muuntautuu eteerisen akustiseksi leijailuksi, sen syvältä kumpuava voima kertaantuu. Rautalankaisen twang-kitaran mehevän melodian sekä suorastaan tuomiolliseksi äityvän metallipaatoksen ansiosta tehoa kertyy kosolti. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

# 271 Lindsey Buckingham – Rock Away Blind

Entinen Fleetwood Mac -legenda on kunnostautunut viime vuosina tekemällä hienoja sooloalbumeita. Tällainen oli myös uusi Seeds We Sow, jolla Buckinghamin eksentrinen mutta tarttuva tyyli loisti jälleen kerran. Kuiskaileva Rock Away Blind on oivallinen esimerkki harmonisen leijailevasta ja pakahduttavan kauniista musiikista, jota tämä popnero parhaimmillaan tekee. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 270 Wolf Gang – Lions in Cages

Kesällä debytoi taas yksi artisti, jonka nimessä on sana susi. Tällä kerralla kyseessä on tulokas tanssittavan indiepopin saralla. Multi-instrumentalisti Max McElligott on taiteillut neljä ja puoli minuuttia kuplivaa, tarttuvaa ja pirteää kilinää ilman, että se kuulostaisi laskelmoudulta hitiltä. Tällaisia tekeleitä kaipaisi helteillä fiilisteltäväksi enemmänkin. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.