George Michael – kelpaisiko seksi?

Eräs rockin suurista myyteistä on rockarien jumalaton elämä ja hillitön irstailu. Etenkin vanhenemaan päin olevien rocktähtien kohdalla homeeriset seksisuoritukset jäävät kuitenkin usein mytologian tasolle – blondit kaksoset vaihtuvat Downton Abbey -maratoneihin, harkitsematon kalojen käyttö epäsiveellisiin tarkoituksiin vaihtuu teekupposeen ja seksiorgiat golfkenttien vihreään kutsuun. Edellyttäen tietysti, että niitä koskaan olikaan.

Tämä ei kuitenkaan päde George Michaeliin. Hän on bailannut myös kypsemmällä iällä kovempaa kuin useimmat rocktähdet koskaan.

Toinen elimellisesti tietynlaiseen rockiin yhdistetty asia on ajatus aitoudesta, todenmukaisuudesta. Rockmiehen musiikin koskettavuuden takaa se, että hän kuvaa siinä aitoja asioita, elettyä elämää, sydänverellä ansaittuja kokemuksia. Tietysti yhtäläisyysmerkkien piirtäminen musiikin aitouden, sanoitusten kertojaäänien ja itse artistin välille on hölmön hommaa. Tuskinpa moni uskoo Bruce Springsteenin ihan oikeasti ehtivän kartanostaan Jerseyn työläisosien kulmakuppiloihin kovin usein.

On silti aika hauskaa, että eräs eniten fiktion ja faktion rajoja hämärtävistä ja elämäänsä inhorehellisimmin kuvaavista valtavirran artisteista on funkyllä teinipopilla aloittanut ja pehmeän soulahtavalla pop- ja tanssimusiikilla jatkanut homomies George Michael.

Michael ei pahemmin suodattimista perusta. Kun hän 1990-luvun puolivälissä oli puolittain pakotettu tulemaan ulos kaapista LAPD:n undercover-poliisin houkuteltua hänet seksipuuhiin yleisessä vessassa, Michael olisi voinut vajota häpeissään pienimpään löytämäänsä maanrakoon.

Sen sijaan hän teki tapahtumasta hillittömän musiikkivideon, joka alkaa saksalaisen pornoleffan parodiana ja jatkuu kuvaten kuinka poliisi kyttää salaa lempiviä pareja kameroiden ja helikopterien avulla. Video huipentuu yleiseen vessaan, joka muuntuu klosettidiskoksi, kun pisuaarit pyörähtävät yllättäen fabulööseiksi kimallepöntöiksi ja diskopallot laskeutuvat ilmanvaihtoaukoista. Michael ja kumppanit tanssivat ja semistrippaavat patukat ojossa poliisin asuihin sonnustautuneena. Lopussa miespoliisit suutelevat intohimoisesti.

Tämän hienompaa yhtäaikaista ulostuloa ja keskisormen heristystä turhanpäiväisyyksiin keskittyvälle virkavallalle ei voisi kuvitella.

Samaa henkeä on myös Fastlovessa, joka oli äärimmäisen rehellinen kappale Michaelin omasta elämästä – ilman että moni sitä aikanaan tiesi.

Tavallisemman popartistin tapauksessa alla olevan kaltaiset sanoitukset olisivat pelkkää sanahelinää – ammattisanoittajan ketään loukkaamatonta täytettä radioaalloille.

”In the absence of security
Made my way into the night
Stupid Cupid keeps on calling me
But I see nothing in his eyes
I miss my baby, oh yeah
I miss my baby tonight
So why don’t we make a little room
In my BMW babe
Searchin’ for some peace of mind”

Michaelin tapauksessa ne kuitenkin olivat silkkaa totta. Hänen salainen rakastettunsa Anselmo Feleppa oli kuollut kolme vuotta sitten aidsiin edes Michaelin perheen tietämättä hänen olemassaolostaan. Michael oli tuuliajolla. Hän ei ollut koskaan myöskään lopettanut anonyymin seksin ”kruisaamista” puistoissa ja muilla yleisillä paikoilla.

Kappaleen julkaisuvuonna alkanut suhde Kenny Gossiin ei sen koommin hillinnyt Michaelin toimintaa. Seksi ei ollut hänelle pelkkä huvite vaan pakkomielle; pikaseksi tuntemattomien kanssa tarjosi hetkellisen unohduksen pään sisällä raivoavista mainingeista silloin, kun pelkät huumeet eivät riittäneet – mikä oli usein.

Michael tunsi itsensä rikkinäiseksi, yksinäiseksi ja poikkeavaksi. Aiemmin kappaleessa hän laulaa:

”My friends got their ladies
They all have babies
But I just wanna have some fun
…

Baby, I ain’t Mr. Right”

Kuinka totta se olikaan. Vielä kaapissa olleen Michaelin korteissa ei ollut sen koommin vaimoa kuin vauvaakaan, sillä hetkellä tai koskaan. Hänen katkeransuloinen mutta lopulta näköalaton osansa oli viilettää kaupungin yössä hetken huvitusta etsien.

Ei pidä silti ajatella, että Fastlove olisi jonkinlainen postmoderni itkuvirsi, etupäässä traaginen kappale. Päinvastoin: se saa anonyymin pikaseksin, sirpaleisen sielun ja suurkaupungin hämärän kuulostamaan hyvinkin glamorööseiltä, seksikkäiltä ja kutsuvilta konsepteilta.

Mutta kuten parhaissa diskokappaleissa aina, lauantai-illan huumaan yhdistyy haikeuden elementti: nyt on paras juhlia, sillä aamu, arki, todellisuus ja oma kuolevaisuus odottavat aivan nurkan takana.

George Michaelin juhlat eivät loppuneet 1990-luvulla vaan ovat jatkuneet otsikkoja myöten aina meidän päiviimme asti.

Toivottavasti Michaelin mielenrauha vielä löytyy, sillä tietyllä iällä katkeransuloisuudesta alkaa olla jäljellä vain katkeruus ja juhlista loppumaton krapula.

Video ei ole enää saatavilla

George Michael näyttää, mistä kreikkalainen pissii.

Irtautuminen taustavoimien tuesta omilleen, nousu kauniista kasvosta aidoksi taiteilijaksi, on tähtimyytin keskeisiä tarinoita. Popmusiikissa esimerkkejä riittää The Beatlesista Justin Timberlakeen. Kaikkein voimakkaimmin muutos henkilöityy kuitenkin mieheen nimeltä Georgios Kyriacos Panayiotou, George Michaeliin.

Tarinan keskeisimmät käänteet lienevät kaikille tuttuja. Nousu tähteyteen hattarankeveän Wham!-duon aivoina, kyllästyminen popidolin osaan ja sooloura, kyllästyminen tähtikulttiin, riita levy-yhtiön kanssa, paluu ”omilla ehdoilla”, uusi skandaali, uusi paluu, vetäytyminen, paluu… Tarinan viimeinen luku on varmasti vielä kirjoittamatta.

Sen sijaan voimme kiinnittää huomion sen ensimmäiseen käänteeseen, vuoteen1987. George oli jättänyt Andrew Ridgeleyn taakseen ja aloitteli soolouransa. Jos ensimmäisessä hitissä, I Want Your Sexissä, oli varmistelun makua, niin toinen kertoi, mistä kreikkalainen pissii (lisätietoja tästä saimme vuonna 1998).

Alkuun kuulemme hieman edellä mainittua hittiä, sitten uruilla soitettua Whamin Freedomia, kunnes akustinen kitara siivoaa molemmat tieltään. Princen ja Eddie Cochranin välimaastossa liikkuva kappale on svengaava, raikas ja itsevarma. Michael laulaa rakkaan jättämisestä, mutta todellisuudessa kappale kertoo poppiurasta luopumisesta ja uskalluksesta yrittää pärjätä omillaan:

“Oh, when that love comes down without devotion
Well, it takes a strong man
Baby, but I’m showin’ you the door
Because I’ve got to have faith
I’ve got to have faith
Because I’ve got to have faith
Faith”

1980-luvun parhaaseen tapaan kokonaisuus kruunattiin yksinkertaisuudessaan upealla videolla, jossa George tanssi jukeboksin ympärillä. Lopputulos oli jättihitti ja yksi vuosikymmenensä säihkyvimmistä poptimanteista.

Georgelle tämä ei kuitenkaan riittänyt. Vain neljä vuotta myöhemmin kyytiä saivat niin jukeboksi kuin soolotähteyskin. Mutta se on jo toinen luku, nautitaan nyt tästä.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Miksi?

Video ei ole enää saatavilla

Kuvassa Shadowplay-fanin vakiovaruste.

Nuorgamin toimitus kokoontui torikahvilan suurimman pöydän ääreen keskustelemaan levyistä, joita ei vielä ole olemassa – ei välttämättä milloinkaan. Keskustelusta tuli niin vuolassanainen, että kirjurin oli pilkottava se kolmeen osaan. Turinoinnin edetessä toivo horisontissa häämöttävistä mestariteoksista alkoi hiipua.

Alla ensimmäiset kymmenen levyä kolmestakymmenestä, joita Nuorgam odottaa hengitystään pidätellen. Artisteille ja yhtyeille asetettu vaatimus listalle pääsemisestä oli, että edellisestä albumijulkaisusta on kulunut vähintään kuusi vuotta.

Keskusteluun osallistuivat Markus Hilden (MH), Iida Sofia Hirvonen (ISH), Jarkko Immonen (JI), Aleksi Kinnunen (AK), Teemu Kivikangas (TK), Samuli Knuuti (SK), Kimmo K. Koskinen (KKK), Hannu Linkola (HL), Antti Lähde (AL), Aku-Tuomas Mattila (ATM), Juha Merimaa (JM), Vilho Pirttijärvi (VP), Teemu Purhonen (TP), Santtu Reinikainen (SR), Anton Vanha-Majamaa (AVM) ja Juho Äijö (JÄ).

Hal – 6 vuotta

Mitä silloin?

Rough Trade voitti keväällä 2004 levy-yhtiöiden välisen kädenväännön ja sai dublinilaistrio Halin talliinsa. Yhtyeen nimetön debyytti (2005) menestyi niin kaupallisesti kuin kriittisestikin: se sai Euroopan komission myöntämän EBBA-palkinnon eniten kotimaansa ulkopuolella myyneenä esikoisalbumina ja valittiin vuoden albumiksi muun muassa Irish Independentissä. The Thrillsin, The Magic Numbersin ja Sleepy Jacksonin tapaan Hal operoi 1960- ja 1970-luvun ultramelodisen pehmoamericanan (The Band, Harry Nilsson) alueella, mutta löi aikalaisensa laudalta veljesten David ja Paul Allenin mestarillisilla lauluharmonioilla, jotka kohottivat Worry About the Windin ja What a Lovely Dancen kaltaiset balladit Everly Brothersin ja The Bee Geesin mestariluokkaan.

Mitä sen jälkeen?

Hal palasi studioon vielä vuoden 2005 aikana, ja kakkosalbumin oli tarkoitus ilmestyä alun perin vuonna 2007. David Allenin sävellyskynä meni kuitenkin pahemman kerran tukkoon, joten mies pakkasi kitaran laukkuun ja häipyi lähes kahdeksi vuodeksi kiertämään maailmaan. Velipoika Paul keskittyi sillä aikaa valokuvaukseen, kun trion kolmas jäsen Stephen O’Brien rakenteli studiota ja soitteli muun muassa Fionn Reganin kanssa.

Mitä nyt?

Hal palasi viime vuoden joulukuussa uudella kappaleella Down in the Valley, jonka voi ladata ilmaiseksi yhtyeen bandcampista. Haastatteluissa bändi lupasi The Time, The Hour -nimistä albumia huhtikuulle, mutta eipä näkynyt tahi kuulunut. Ehkä sitten syksyllä.

Ilmestymistodennäköisyys: 94 %

Halin kakkosalbumi on kaikesta päätellen julkaisua vaille valmis. Mitä todennäköisemmin se myös ennen pitkää julkaistaan, tuskinpa toukokuussa olisi muuten julkaistu levyn ensimmäistä varsinasta singleä, nimeltään Be With You. (AL)

Video ei ole enää saatavilla

George Michael – 7 vuotta

Mitä silloin?

Putkahdettuaan ulos kaapista Los Angelesin poliisin suosiollisella avustuksella, George Michael oli vuonna 2004 elämänsä parhaassa vanha elostelija -vedossa. Patience-albumi nousi Iso-Britannian listaykköseksi, myi 10 miljoonaa kappaletta ja sai Q-lehdeltä kokonaiset viisi tähteä. Se myös sisälsi jo aiemmin julkaistun Shoot the Dog -kappaleen, jonka videolla assless chapseihin sonnustautunut piirros-George irvaili Blairille ja Bushille.

Mitä sen jälkeen?

26. helmikuuta 2006: Michael löydetään Hyde Parkista autonsa ratin päälle sammuneena ja pidätetään huumeiden hallussapidosta. Hän kuvailee tapahtumaa kuivasti ”omaksi typeräksi syykseen, kuten tavallista”. 23. kesäkuuta 2006: News of the World kuvaa Michaelin harrastamassa seksiä Hampstead Heath -puiston vessassa 58-vuotiaan pakettiautokuskin kanssa. Lokakuu 2006: Michael jumittaa autollaan liikenteen ja pidätetään huumeiden vaikutuksen alaisena ajamisesta. 19. elokuuta 2008: Michael pidätetään huumeiden hallussapidosta (taas) Hampstead Heathissä. 4. heinäkuuta 2010: George rysäyttää autollaan sisään Snappy Snaps -valokuvausliikkeen ikkunasta palatessaan Gay Pride -paraatista. Syyte huumepäissä ajamisesta ja kahdeksan viikon vankilatuomio seuraavat perässä.

Mitä nyt?

Michael palaa ”sinfonisen” kiertueen merkeissä lavoille elokuussa ja aikoo levyttää albumillisen musiikkia nousevien homoartistien kanssa. Hän toivoo albumin korjaavan vahinkoja, joita hän on mielestään aiheuttanut gay-nuorille julkisella sohelluksellaan. Uusia George Michael -levyjä hän ei sen sijaan aio omien sanojensa mukaan enää tehdä, julkaisten sen sijaan kappaleensa ilmaiseksi netissä.

Ilmestymistodennäköisyys: 93 %

93 prosenttia ”gay-kollaboraatio”-albumille, 7 % omalle albumille. George on yleensä ollut sanansa mittainen mies. (SR)

Video ei ole enää saatavilla

Missy Elliott – 6 vuotta

Mitä silloin?

Timbalandin pitkäaikaisena aisaparina ja todellisena innovaattorina tunnettu rap-lady julkaisi vuonna 2005 kuudennen ja epätasaisimman studioalbuminsa The Cookbookin, jolta lohkaistiin iso hitti Lose Control.

Mitä sen jälkeen?

Melissa Elliott vaikuttaa menettäneen luovuuttaan samaan tahtiin kuin elopainoaan. Hän yritti pysyä parrasvaloissa esiintymällä muun muassa Timbalandin, Janet Jacksonin ja Ciaran albumeilla, etsimällä uusia kykyjä tosi-tv-sarjassa sekä levyttämällä musiikkia Step Up 2 -elokuvaan. Vuonna 2006 ilmestyi kokoelma Respect M.E., joka myi Iso-Britanniassa kultaa. Elliott on paljastanut kärsineensä tulehduspohjaisesta kilpirauhasen liikatoiminnasta, mikä lienee yksi syy hänen viimeaikaiseen hiljaiseloonsa.

Mitä nyt?

Viivästynyt albumi on nimetty Block Partyksi, mutta sen julkaisupäivää on siirretty eteenpäin jo neljän vuoden ajan. Uusia biisejä on kuultu kuitenkin jo muutama, mainittavimpana Best Best. Levytyssessioissa ovat käyneet ainakin Timbaland ja Pharrell Williams.

Ilmestymistodennäköisyys: 91 %

Block Party lienee kaupoissa ennen pitkää, ajankohta riippuu rimakauhun vakavuudesta. Albumin laadusta ei ole takeita. (MH)

Video ei ole enää saatavilla

Shadowplay – 14 vuotta

Mitä silloin?

Helsingissä vuonna 1982 perustettu Shadowlay yhdisti punkin ja yökerhojazzin ja nappasi itselleen Suomen viileimmän yhtyeen tittelin. Debyyttialbumi Touch and Glow (1988) on todettu aiheestakin mestariteokseksi ja samaa voidaan sanoa viis vuotta myöhemmin ilmestyneestä Eggs & Pop -albumista. Ilmestymistahti kiihtyi, ja vuonna 1997 ilmestynyt Raw Powder on jäänyt historiaan yhtyeen rockeimpana levynä.

Mitä sen jälkeen?

Keulahahmo, perustaja, sanoittaja, laulaja Brandi Ifgray teki Raw Powderin ilmestymisen aikoihin kaksi soololevyä Jimi Tenorin valvonnassa tyylilajinaan kokeellisempi sähköisyys. Biisimateriaali tosin oli sellaista, joka olisi sopinut periaatteessa Shadowplaynkin käsittelyyn. Ruotsissa asuva Brandi on ollut levyrintamalla hiljaa reilut kymmenen vuotta, mutta muilla jäsenillä on ollut muita musiikillisia projekteja.

Mitä nyt?

Shadowplay on edelleen olemassa ja tekee keikkoja pari kertaa vuodessa, kerran parissa vuodessa tai sinne päin. Viime vuoden kaksi keikkaa Bar Loosessa myytiin loppuun hetkessä, ja tällekin vuodelle oli kysyntää, mutta Shadowplayn keikkabisneksessä on myyjän markkinat. Keikkakokoontumisissa on kuulemma keskusteltu mahdollisesta levystä ja viime keväänä yhtye on huhujen mukaan demonnutkin jotain.

Ilmestymistodennäköisyys: 87 %

Biisejä on valmiina ja kovana Gang of Four -fanina Brandi halunnee muodostaa Shadowplay-levyistä oman neljän koplansa. (ATM)

Video ei ole enää saatavilla

Ceebrolistics – 6 vuotta

Mitä silloin?

Janne Hyttisen (Pijall), Matti Pentikäisen (MattiP) ja Roope Kinnusen (RoopeK) muodostama Ceebrolistics on kotimaisen hiphopin uranuurtaja sen seikkailunhaluiselta äärilaidalta. Yhtyeen julkaisutahti ei ole koskaan ollut järin tiukka – ensialbumi A Day of the People in Betweenin (1998) ja toistaiseksi viimeisen Ö:n (2005) väliin mahtuu seitsemän vuotta, EMIn julkaisema 0. EP (2001) ja singlet Hyviä Juttuja / Me (2000) ja Aintie (2005). Kädestä käteen kaupattua Spring / Escape -kasettisingleä ei moni ole kuullut. Tämä ei silti vähennä elektronista musiikkia ja dubia keitokseensa rohkeasti sekoittaneen yhtyeen painoarvoa. Päinvastoin: karkki maistuu paremmalta, kun sitä saa vain kerran viikossa. Jokaista Ceebrolisticsin julkaisua on kuunneltu hartaudella, joka tavallisesti varataan pyhien kirjojen tulkintaan.

Mitä sen jälkeen?

Ceebrojen yhteydessä on tärkeää nostaa esille myös ryhmän jäsenten yleinen skeneaktiivisuus. Ilman näitä jannuja Helsinki olisi huomattavan paljon synkeämpi paikka. Radio-ohjelmien ja klubien järjestelyn ohessa pojat ovat pyörineet Murmurecordings- ja Katusea-levylafkojen taustalla ja puuhanneet sooloprojektiensa parissa. RoopeK ja Pijall tarjoilivat menevää hiphopia Serkkupojat-aliaksella, Pijall suuntasi elektromaailmoihin Michael Black Electrona ja MattiP on julkaissut jopa runokirjankin. Pentikäisen tuorein proggis, Teeth, jota paremman termin puutteessa voisi kutsua vaikkapa post-dubstepiksi, on herättänyt täysin ansaitusti ihastusta indie-piirien mahtimediaa Pitchforkia myöten.

Mitä nyt?

Wikipedia lupaa, että Ceebrolisticsin uusi levy on ollut suunnitteilla jo pitkään. Niin tai näin, varmaa on ainakin se, että pojat pysyvät aktiivisina, ja uutta materiaalia saadaan levylautaselle nimellä taikka toisella. Tällä hetkellä esimerkiksi Teeth on niin hurjassa nosteessa, että rajana on tuskin edes kiitorata.

Ilmestymistodennäköisyys: 86 %

Optimisteina uskomme, että Ceebro-levy on luvassa, mutta vuotta emme edes yritä arvailla. Emmekä liioin formaattia – sinkku, albumi, CD-ROM vai jotain aivan muuta. (TK)

Video ei ole enää saatavilla

Kraftwerk – 8 vuotta

Mitä silloin?

Kraftwerk julkaisi kymmenennen studioalbuminsa pitkän odotuksen jälkeen syksyllä 2003, kun Ranskan ympäriajo vietti 100-vuotisjuhlavuottaan. Pyöräilyhullu düsseldorfilaisyhtye on opettanut faninsa kärsivällisyyteen, sillä sen yhdeksäs studioalbumi Electric Café oli julkaistu hulppeat 17 vuotta aikaisemmin.

Mitä sen jälkeen?

Kraftwerk vietti suuren osan seuraavista vuosista kiertämällä ympäri maailmaa. Suomessa yhtye kävi jopa kahdesti: vuonna 2004 Helsingin jäähallissa ja vuonna 2009 Flow Festivalilla. Vuonna 2005 bändiltä julkaistiin erinomainen livealbumi Minimum-Maximum, mutta vuosikymmenen pääprojektiksi osoittautui vuoden 2009 The Catalogue -boksi, jolle Kraftwerkin albumit vuoden 1974 Autobahnista Tour de France Soundtracksiin masteroitiin – ja Techno Popiksi muuttuneen Electric Cafén kohdalla jopa nimettiin – uudelleen.

Mitä nyt?

Kling Klang Studiossa kolisee ja kilisee lupaavasti, mutta henkeään ei kannata uuden Kraftwerk-materiaalin vuoksi pidättää. Sitä paitsi voi olla, että ennen kuin maailma kuulee yhdennentoista KW-albumin, yhtye saattelee päätökseen kolme ensimmäistä albumiaan (1970–1973) käsittävän remasterointi-projektinsa.

Ilmestymistodennäköisyys: 84 %

Kraftwerkin ottaminen tähän keskusteluun tuntuu suorastaan hätäilyltä. Edelsihän Tour de France Soundtracksinkin julkaisua yli kahdenkymmenen vuoden periodi, jolloin Kraftwerk julkaisi vain yhden studio- ja toisen remix-albumin. Levy tulee – muttei välttämättä meidän elinaikanamme. Joten eiköhän keitetä ensin oikein kunnon kahvit! (AL)

Video ei ole enää saatavilla

A Perfect Circle – 7 vuotta

Mitä silloin?

A Perfect Circle oli eräs 2000-luvun juhlituimmista modernin rockin akteista aikana, jolloin listoilla komeilivat lähinnä verkkariheviä puurtavat yhtyeet. Toolin laulajaveijari Maynard James Keenanin ja kitarateknikkona aiemmin tunnettu Billy Howerdelin luoman ryhmän tulevaisuus vaikutti kaikin puolin kirkkaalta, muodostuihan debyyttilevy Mer de Nomsista eräs kaikkien aikojen vauhdikkaimmin kaupaksi käyneistä tulokaslevyistä. Toolia tolloille -teema toimi.

Mitä sen jälkeen?

Debyyttiä seurasi kahden vuoden hiljaisuus, kiitos Keenanin emobändin Toolin aktivoitumisen. Sen päätteeksi vuonna 2003 A Perfect Circle pullautti ilmoille toisen pitkäsoittonsa, 13th Stepin. Kyseessä on debyyttiä melodisempi ja suorempi tekele, joka nousi niin listoille kuin kuuntelijoiden arvostuslistoille. Samaa ei voi sanoa bändin viimeiseksi tuotokseksi jääneestä Emotive-tekeleestä. Kyseessä on sodanvastaisia cover-lauluja sisältävä levy, joka jäi musiikillisesti kauas horisonttiin A Perfect Circlen aiemmista mahtipontisista tuotoksista. Ympyrähanskat lyötiin nauloihin vuonna 2004.

Mitä nyt?

A Perfect Circlen jälkeen Howerdel jatkoi musiikillisia seikkailujaan Ashes Divide -yhtyeensä kanssa. Keenan kehitti Toolin rinnalle toisen sivuprojektin, Pusciferin, eikä A Perfect Circlestä puhuttu enää kuin sivulauseissa. Vuosien kuluessa vanha nälkä kasvoi, ja jo vuonna 2008 aisapari Howerdel & Keenan työstivät uutta materiaalia. Viime vuonna yhtye palasi lavoille pienen kiertueen voimin. Settilistassa oli myös uusia biisejä.

Ilmestymistodennäköisyys: 80 %

Keenan mainitsi vuonna 2010 olevansa tekemässä A Perfect Circlen neljättä levyä, ja Howerdelin twitteröinnin mukaan uutta musiikkia on tulossa hitaasti mutta varmasti. Kaikesta päätellen A Perfect Circle tulee julkaisemaan uutta materiaalia – mutta milloin ja missä formaatissa? (TP)

Video ei ole enää saatavilla

The Postal Service – 8 vuotta

Mitä silloin?

Kun elektronörtti Jimmy Tamborello (Dntl) pyysi indienörtti Ben Gibbardia (Death Cab for Cutie) vierailemaan albumilleen Life Is Full of Possibilities (2001), kaksikko huomasi nopeasti, että maailma todellakin on täynnä mahdollisuuksia. Seuraavan kahden vuoden ajan miehet lähettivät toisilleen postitse (ooh, katso: bändin nimi!) musiikkia, joista syntyi albumi Give Up (2003), täysverinen syntikkapopklassikko, jolla Gibbardin surumieliset melodiat ja kirjalliset tekstit kohtaavat Tamborellon rytmitajun ja elektromagian.

Mitä sen jälkeen?

Harmittomaksi sivuprojektiksi luultu albumi alkoi kerätä mainetta netissä ja muodostui yliopistoradioiden kestosuosikiksi. Keulasingle Such Great Heights on pitänyt albumimyyntiä hengissä pulpahtelemalla esiin useissa mainoksissa ja Garden State -elokuvassa Iron & Winen tekemänä cover-versiona. Vaikka albumi on piipahtanut Yhdysvaltain albumilistalla korkeimmillaan vain sijalla 114, se on myynyt yli miljoona kappaletta ja on Sub Popin historian toiseksi eniten myynyt levy Nirvanan Bleachin jälkeen. Tämä ei ole maailmanhistorian ensimmäinen kerta, kun kaksi nörttiä on tahtomattaan luonut hirviön.

Mitä nyt?

Suosion kasvaessa alkoivat levitä huhut kakkoslevystä; Gibbard ja Tamborello olivat kuulemma taas ryhtyneet raapustelemaan toistensa nimiä kirjekuoriin. Pari vuotta sitten Gibbard kuitenkin vihelsi pelin poikki sanomalla, että muut projektit vievät häneltä ja Tamborellolta kaiken käytettävissä olevan ajan, eikä kakkoslevyn ilmestymisestä ole minkäänlaista tietoa eikä varmuutta. Death Cab for Cutien nousu maailmanmaineeseen tuskin sekään nopeuttaa kakkoskiekon ilmestymistä. Koska luonto kammoaa tyhjiötä, Postal Servicen paikan radioaalloilla on vienyt Owl City -niminen niljake, joka on varastanut emoyhtyeen musiikista kaiken sen, millä ei ole mitään arvoa.

Ilmestymistodennäköisyys: 76 %

Sanovat miehet mitä sanovat, meillä on toivoa niin kauan kuin posti kulkee. The Postal Servicen kakkoslevy on kuin Italian postilaitoksen armoille jätetty kirje: se saapuu noin 13 vuotta myöhässä mutta silti tasan 20 minuuttia sen jälkeen, kun olemme lopullisesti heittäneet toivomme sen suhteen. (SK)

Video ei ole enää saatavilla

Lauryn Hill – 13 vuotta

Mitä silloin?

Fugeesista soolouralle lähtenyt Lauryn Hill julkaisi The Miseducation of Lauryn Hillin vuonna 1998. Solisti ansaitsi debyytillään viisi Grammy-palkintoa, joukossa ”vuoden albumi” ja ”paras uusi artisti”, ja levy on myynyt jo yli 18 miljoonaa kappaletta. Hill kipusi pikavauhtia vaikutusvaltaiseksi poptähdeksi ja tunnetuksi humanitääriksi.

Mitä sen jälkeen?

Vuosituhannen vaihteessa Hill kyllästyi musiikkibisnekseen ja katosi julkisuudesta. Hän palasi kuitenkin konserttitaltioinnillaan MTV Unplugged No. 2, jonka riisuttu ja raaka ulkoasu jakoi mielipiteet. Tässä vaiheessa Hill oli liikkunut ”henkisen neuvojansa” Veli Anthonyn johdatuksella yhä kantaaottavampaan suuntaan: kliimaksina vuoden 2003 esitys Vatikaanissa, jolloin Hill puhutteli tuhatpäistä yleisöä katolisen kirkon pitkästä lasten hyväksikäytön perinteestä.

Mitä nyt?

Levy-yhtiön mukaan Hill on pysytellyt viimeiset vuodet ahkerana, ja biisimateriaalia on kasassa useamman albumin verran. Se, kuullaanko niitä levyllä koskaan, on toinen juttu: artisti on julkaissut yksittäisiä kappaleita vuosien mittaan, ja viime kesänä nettiin vuoti raakaversio Repercussions-nimisestä biisistä, mutta tarkkaa tietoa albumista ei ole. Keikkalavoilla Hill on taas viihtynyt, esimerkiksi tämän kevään Coachellassa.

Ilmestymistodennäköisyys: 75 %

Mikäli materiaalia tosiaan on kasassa, lienee albumikin tosiasia. Sitten Hill voikin taas kyllästyä musiikkimaailmaan ja vetäytyä luostariin. (AVM)

Video ei ole enää saatavilla

D’Angelo – 11 vuotta

Mitä silloin?

Soul-pioneerin vuoden 1995 debyytti oli kärjistetysti sanoen lähtölaukaus vuosituhannen vaihteen neosoul-buumille. Kakkosalbumi Voodoo ilmestyi vuonna 2000. Virallisten merkintöjen mukaan levyn tuotti The Rootsista tuttu Ahmir ”?uestlove” Thompson, joka myös jakoi rumpupallin D’Angelon kanssa. D’Angelo itse sanoi levyn olevan yhtä paljon Ahmirin tuotos kuin hänen omansa. Voodoo oli ilmestyessään monella tavalla paljon edellä aikaansa. Myöhemmin levy on osoittautunut tärkeäksi suunnannäyttäjäksi tämän vuosituhannen soulin, r’n’b:n ja orgaanisen hiphopin tekijöille.

Mitä sitten?

Voodoon julkaisun ja siihen liittyneiden kiertueiden jälkeen D’Angelo vetäytyi julkisuudesta lähes kokonaan. Levyvierailuja (Q-Tip, Snoop Dogg, J Dilla, Common, Fela Kuti -tribuutti Red, Hot & Riot), EMIn julkaisemaa kokoelma-dvd:tä ja paria nettiin vuotanutta demoa lukuun ottamatta hän ei ollut esillä musiikillisissa yhteyksissä vuosiin. Mies on kyllä pysytellyt julkisuudessa viime vuosina erilaisilla huumesekoilu- ja pidätysuutisilla.

Mitä nyt?

D’Angelon kolmannen albumin piti alun perin ilmestyä vuonna 2009, ja senkin jälkeen ilmestyminen on ollut hilkulla jo useamman kerran. Pari kertaa on menty jopa niin pitkälle, että levykauppojen uutuuslistoilla on pyörinyt D’Angelon uusi levy milloin milläkin nimellä. Viime vuonna levyn ilmoitettiin olevan valmis ja biiseistä vuosi pätkiä nettiin. Kaikesta päätellen lähes valmis levy heitettiin kuitenkin jostain syystä roskikseen. Huhtikuisen tiedon mukaan D’Angelo, ?uestlove ja kumppanit ovat ahkeroineet levyn kimpussa koko alkuvuoden, ja julkaisun pitäisi ehtiä tälle vuodelle. Levyn nimeksi on tulossa James River.

Ilmestymistodenäköisyys: 74 %

Vaikuttaisi siltä, että hiljaisuuden jälkeen D’Angelo on jälleen ryhtynyt tekemään musiikkia tosissaan. Kaiken tapahtuneen jälkeen kynnys julkaisuun saattaa kuitenkin olla jo niin korkea, että ehkä tässä muutama vuosi vielä odotellaan. (JI)

Video ei ole enää saatavilla

Sarjan toinen osa ilmestyy huomenna.

1. Art Garfunkel – Simon & Garfunkel

Kuva on Paul Simonin viiksikaudelta.

Aloitetaan itsestäänselvimmällä tapauksella. Art Garfunkel on populaarikulttuurin tunnustettu turhien duo-osapuolten kuningas. Hän oli se kauniimpi, pidempi ja komeaäänisempi, mutta silti turhempi.

Populaarikulttuuri on käyttänyt tosiasiaa hyväkseen useasti. Esimerkiksi Simpsoneiden kuudennen kauden jaksossa Lisa’s Rival Lisa Simpson kohtaa itseään lahjakkaamman hikarityön. Lisa näkee painajaisen: Mitä jos hänestäkin tulee samanlainen kuin Art Garfunkelista, toiseksi paras – ylivoimaisen ykkösen varjossa?

Garfunkelin kaunis ääni varmasti edesauttoi duoa, mutta ei auttanut miehen soolouraa. Vai osaako kukaan koko nimetä yhtään miehen kymmenestä sooloalbumista?

2. Thomas Anders – Modern Talking

Dieter ja Berner… Eikun Thomas.

”I’ve got the brains, you’ve got the looks, let’s make lots of money”, lauloi Pet Shop Boys. Sanat olisivat sopineet saksalaiseen eurohumppaduo Modern Talkingiin, jolla oli selkeä työnjako: Dieter Bohlen teki kappaleet, tuotti levyt ja johti yhtyettä, kun Thomas Andersin tehtävä oli laulaa ja näyttää hyvältä. Lopputulos: 120 miljoonaa myytyä levyä ja kaikkien aikojen menestyneimmän saksalaisen yhtyeen titteli.

Se ei olisi onnistunut ilman Dieter Bohlenia, mutta olisi onnistunut ilman Thomas Andersia. Vuonna 1998 Bohlen kysyi ehtisikö Anders mukaan Modern Talkingin comebackiin, eikä hänellä yllättäen ollut kiireitä.

3. Andrew Ridgeley – Wham!

Mä makaan tässä edessä.

Helppoa poptriviaa: Minkä niminen oli George Michaelin kumppani popduossa nimeltä Wham? Aivan oikein, nimi, jonka luit äsken otsikosta.

Vaikeampi kysymys: Mitä hän teki Whamin hajottua? Aivan oikein: muutti Monacoon, koska halusi Formula 3 -luokan kuljettajaksi. Sen jälkeen yritti luoda uraa näyttelijänä Hollywoodissa. Jossain välissä hän julkaisi sooloalbumin Son of Albert, jota tuskin olet kuullut, koska luultavasti kuulit sen olemassaolosta vasta ensimmäisen kerran.

Nyt Ridgeley elää puolisonsa, Bananarama-yhtyeen Keren Woodwardin kanssa Englannissa, pelaa golfia, kannattaa Manchester Unitedia ja on mukana surffausbisneksessä sekä puhtaiden vesien hyväksi toimivassa hyväntekeväisyysjärjestössä. Luonnollisesti.

Muutaman vuoden takaisessa haastattelussa Ridgeley sanoi, ettei ole koskaan elämässään ollut onnellisempi. Tämä on helppo uskoa. Oli varmasti turhauttavaa olla maailman kuuluisimman popduon se rumempi ja turhempi osapuoli.

4. Bat – Bat ja Ryyd

Ryyd etualalla. Bat on jo hyytymässä, taas.

Tämä tieto saattaa järkyttää, mutta Bat ja Ryyd eivät ole tasa-arvoinen supersankarikaksikko. Kaksikosta mahtavammat voimat eivät ole Batilla vaan Ryydillä!

1980-luvun lopussa aloittaneen huumoriduon Ryyd on aina ollut sama henkilö – biisintekijä ja jopa levyjen tuottaja ja julkaisija – mutta mies Batin tekoparran takana on vaihtunut monta, monta kertaa.

Joidenkin arvioiden mukaan Battinä on esiintynyt 13 eri ihmistä! Jossain vaiheessa muun muassa yhtyeen roudari.

Vuonna 2010 Mr. Ryyd lähti soolouralle. Hän teki hirvittävän uudelleenversioinnin Tom Jonesin jo valmiiksi kamalasta Sex Bombista nimellä Sixpack. Jos välttämättä haluat, voit kuunnella sen täältä.

5. Armi – Danny ja Armi

Don’t be afraid. We come in peace.

Iskelmäsuomen superkaksari Armi ja Danny mainitaan aina muodossa Armi ja Danny, vaikka kaksikon todellinen nimi oli Danny ja Armi, duon todellisen, patriarkaalisen marssijärjestyksen mukaisesti. Danny vei ja Armi vikisi.

Tahdon olla sulla hyvin hellä -hittilevyllä vuoden 1977 Miss Suomi Armi Aavikko vieraili vain kahdella kappaleella, nimikappaleella ja toimintaa symbolisesti paremmin kuvaavalla kappaleella Päin seinää.

Jos Miss Suomen tittelin olisikin vienyt vaikkapa Maarit Ryhänen tai Marianne Åström, niin lopputulos olisi ollut sama. Danny olisi vienyt, vaalea missi vierellä vikissyt.

Armin ja Dannyn musiikillinen salasuhde kesti lähes yhtään pitkään kuin kylmä sota. Soolourallaan parasta, mitä Armi sai aikaan, oli Armi & Lemmikit -niminen lastenlevy.

Emme keksi tätä päästämme. Kuuntele kappale Vihreämies, joka kertoo miehestä, jolla on ”rakettimoottori voimakas pepussaan.” Tuossa vaiheessa elämäänsä Armi oli jo pahasti alkoholisoitunut.

Video ei ole enää saatavilla

6. Curt Smith – Tears for Fears

Curt oikealla. Mutta miksi?

Jos nimesi sattuu olemaan Curt Smith, on Tears for Fearsin diskografian lukeminen surullista luettavaa. ”All songs by Roland Orzabal” on kirjoitettu yhtyeen lähes kaikkien kappaleiden tekijätietoihin, paitsi Sowing the Seeds of Loven kohdalle, joka sattuu olemaan bändin rasittavin kappale.

Kun yhtye teki 2000-luvun alussa comebackin, Smithin hypätessä kuvioihin oli paluulevy jo 70-prosenttisesti valmis. Ennen Tears for Fearsin paluuta Curt Smithillä oli 1990-luvun loppupuolella yhtye nimeltä Mayfield. Ymmärrättekö? Curt Is Mayfield!

+ J-Tan – Black Magic Six

Taskinen esittelee Japanderin neroudella ansaitsemiaan rikkauksia.

Artistin omasta toiveesta lähtenyt, mutta Nuorgamin raadin yksimielisesti hyväksymä lisäys. Katsokaa nyt tässä videossa tuota oikeanpuoleisen miehisen miehen sulavaa liikehdintää, varmaa suoritusta sekä komeaa habitusta ja verratkaa sitä vasemmalle puolelle eksyneen risuparran unohdettavaan olemukseen. Ei lisättävää!

Menikö oikein? Ihan väärin? Mikä pophistorian duo on sinun mielestäsi ollut pahiten epätasapainossa? Kerro se kommenteissa!

Reamonnin Supergirl tuo Fadelle muistoja mieleen.

Fatbardhe Hetemaj, 25, opiskelija, kokoomus (73 – Helsinki)

www.hetemaj.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

”Biletys.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Ne saavat minut hyvälle tuulelle ja tuovat paljon mukavia muistoja.”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Kaikille positiivisille ihmisille, jotka nauttivat elämästä.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Reamonnin Supergirl, koska se tuo merkittävän muiston Kreikasta, kun veljeni Perpa lauloi sitä minulle matkalla lentokentältä.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Ehkä joitain kosovolaisia kappaleita, sillä ne ovat lähellä sydäntäni.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen musiikkia aina kun pystyn ja todella paljon, olin sitten ihan missä vaan.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Beyoncé on lempiartistini, sillä hänellä on mielettömän hyvä ääni ja upea lavakarisma. Hän on monipuolinen esiintyjä ja muutenkin monilahjakkuus.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Solu feat. Kimberleen Fade, joka oli hauska löytö ystävältäni, sillä laulun nimihän on oma kutsumanimeni. Kappaleessa lauletaan myös never fade, ja Fadehan ei feidaa!”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan cd-levyjä aina silloin tällöin, kun kyseessä on artisiti tai bändi, jonka lähes kaikki albumin kappaleet ovat mieleisiäni. Yksittäiset kappaleet, jotka haluan itselleni, ostan netin välityksellä.”

Spotify vai iTunes?

”Spotify.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Olin rasismin vastaisessa ilmaiskonsertissa, jossa esiintyivät Mikael Gabriel, Timo Pieni Huijaus, Kymppilinja ja lukuisia muita artisteja. Todella nautin siitä, sillä siellä oli hyvää ja ennakkoluulotonta yhdessä tekemisen meininkiä.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Jumala ei tappele.”

Fatbardhe Hetemajn soittolista.

1. Adele: Rolling in the Deep
2. Beyoncé feat. Jay-Z: Crazy in Love
3. Gwen Stefani: Cool
4. George Michael: As
5. Gyptian: Hold You
6. Reamonn: Supergirl
7. Rihanna: Only Girl
8. Shakira: Waka Waka
9. Whitney Houston: It’s Not Right But It’s Okay

Kuuntele Fatbardhe Hetemajn soittolista.