Pekka Myllykoski (kesk.) ansaitsee tulla muistetuksi myös poliittisena muusikkona, Aki Luoto kirjoittaa. Kuva: Kari Rosenberg.

Pekka Myllykoski muistetaan pitkälti ryyppylauluja laulaneena country-muusikkona. Aki Luodon mukaan hän oli kuitenkin myös yksi kaikkein tärkeimmistä poliittisista laulajistamme.

Erityisesti yhtyeestä Freud, Marx, Engels & Jung tunnettu muusikko Pekka Myllykoski kuoli pitkän sairauden uuvuttamana 57-vuotiaana huhtikuussa 2017. Eri mediat julkaisivat Myllykoskesta tuolloin muistokirjoituksia, joissa tuotiin hienosti esiin verbaalinen virtuoosimaisuus, joka nosti Myllykosken suomalaisten tekstittäjien ykköskastiin.

Hänen mahtava tapansa luoda todenmukaisia ja -makuisia kielikuvia suomalaisesta elämästä ja sielunmaisemasta on puhutellut aina uusia kuulijoita viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Myllykosken tekstejä kuunnellessa tuntuu kuin hän käyttäisi sanoituksia yhden lisäinstrumentin tavoin, niin loogisen sulavasti hänen riiminsä ja sanaparinsa nakuttavat osana ”Freukkareiden” outlaw-countrya.

Monissa näistä muistokirjoituksista olin kuitenkin havaitsevinani yhden merkittävän unohduksen. Myllykosken alkoholismi ja kaikki siihen liittyvät uutisaiheet saivat hänen viime vuosinaan julkisuudessa niin suuren painoarvon, että tuntuu perustellulta nostaa esiin myös hänen hahmonsa muita puolia – erityisesti hänen poliittisuuttaan.

Minulle Pekka Myllykoski ja hänen yhtyeensä Freud, Marx, Engels & Jung oli (nimeään myöten) yksi maamme selkeimmin poliittisista ja yhteiskuntakriittisistä yhtyeistä. Erityisesti Freukkareiden ensimmäiset, Myllykosken ja Mikko Saarelan sanoittamat albumit, ovat täynnä nokkelia ja kriittisiä katsantoja tuolloiseen yhteiskuntaan ja maailmanmenoon. Heidän kritiikkinsä ja terävä satiirinsa tunnuttiin kyllä tiedostettavan tuolloin, mutta nykyisin yhtyeen poliittisesta puolesta ei enää juurikaan kirjoiteta. Kannattaisi, sillä tekstit ovat vielä nykyisinkin nasevia ajankuvia.

Osansa Myllykosken ja Saarelan satiirista saivat esimerkiksi rasistit (Jeesus oli mutakuono ja laajemminkin aihetta käsitellyt Buuri Johannesburgista), suomalainen elämänmeno (Kolme ja lisänumero) ja diktaattorit (Dracula ja Pyhä Nicolae -kappaleessa ennustettiin Romanian hirmuhallinnon romahdusta juuri ennen kuin niin tapahtui).

Video ei ole enää saatavilla

On mielenkiintoista, miten Myllykoski asemoi itseään suhteessa kriitikoihin ja yleisöön: hän halusi näyttäytyä käännöstekstiensä kautta lukeneena ja sivistyneenä ”kansan miehenä”, joka tietää mistä puhuu kommentoidessaan maailman tilaa. Toki tässä oli osaltaan kyse yhtyeen kappaleiden pohjina olevista alkuperäisteksteistä (suuri osa Freukkareiden kappaleista on suoria käännöksiä amerikkalaisista country-biiseistä), mutta suomalaiseen kontekstiin ne on käännetty kiinnostavalla tavalla.

Tästä hyvänä esimerkkinä on debyyttialbumin avausraita Pitkätukkainen punaniska, joka on käännös David Allan Coen kappaleesta Long Haired Redneck. Toisin kuin alkuperäisessä tekstissä, jossa laulaja on entinen linnakundi esittämässä countrya kyseenalaistavalle yleisölle, Myllykosken versiossa kyse on artistin ja kriitikoiden välisestä skismasta.

Tähän skismaan liittyen laulaja korostaa entistä yliopistotaustaansa heittelemällä kertosäkeeseen maininnan muun muassa filosofi Wittgensteinista. Tällä tavoin Pekka Myllykoski näyttäytyy tulkintani mukaan lukeneena hahmona korostaen samalla, ettei musiikkityyli itsessään tee musiikista ja muusikoista tyhmiä ja yksinkertaisia.

Miksi sitten tämä puoli on jäänyt Freud, Marx, Engels & Jungin maineessa taustalle, vaikka bändin poliittinen kritiikki on hyvin selkeää ja näkyvää, jos sitä vertaa monen muun poliittisena laulajana nähdym artistin lyriikoihin?

Video ei ole enää saatavilla

Yksi syy on varmasti Freukkareiden musiikkityyli. Tarttuva amerikkalainen country ei musiikkityylinä vain näyttäydy suomalaisille merkittävän yhteiskunnallisen kritiikin alustana. Ja totta kai tämä on myös aivan perusteltua: yhtyeen suurimmat hitit kuitenkin kertovat niistä baarireissuista, viinasta, juomisesta ja yleisestä rilluttelusta.

Toinen pohtimani syy liittyy samaan aihepiiriin, sillä konkretisoituivathan juomiseen liittyvät tarinat hyvin selvästi Myllykoskessa, johon yhtye viime vuosina pitkälti henkilöityi. Alkoholismi ja boheemi elämäntyyli nostivat hänet osaksi sitä pitkää arvostettujen suomalaisten miesartistien ketjua, joiden julkisesta hahmosta ja maineesta suuren osan muodosti juuri heidän suhteensa viinaan.

Tähän maineikkaaseen ketjuun voisi luetella vaikka kuinka monta nimeä Olavi Virrasta Rauli Badding Somerjoen kautta Juice Leskiseen ja Topi Sorsakoskeen, unohtamatta Kari Tapiota ja monia tangokuninkaallisia. (Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Marko Ahon kirjaa Iskelmäkuninkaan tuho, jossa tarkastellaan suomalaisten muusikoiden maineeseen liittyvää viinankäytön ylistämistä.) Yhteistä näille artisteille on, että heidän alkoholinkäyttöään jopa kunnioitettiin ja se liitettiin olennaiseksi osaksi heidän persoonaansa ja julkista hahmoaan. Samaan kaartiin kuului Pekka Myllykoski.

Niin tai näin, Pekka Myllykoski oli merkittävä suomalainen muusikko, jonka merkitys suomenkieliselle musiikille ja lyriikalle oli valtaisa. Monet hänen sanoituksensa olivat kantaaottavia kommentaareja, ja niinpä hänet tuleekin muistaa nyt ja tulevaisuudessa myös poliittisena muusikkona, ei vain viinalaulujen laulajana.

Aivan kuten Tuomas Manninen kirjoittaa itselleni kyyneleet silmiin tuoneessa Helsingin Sanomien muistokirjoituksessaan: ”Mystinen, kossukuskinen metsätyömies toi paljon valoa peilisalien ulkopuoliseen Suomeen ja tähän välillä niin räntäiseen maailmaan.”

Lisää: Ylen Elävä Arkisto –  Freukkarit nousivat suosioon viinaviisuilla ja yhteiskuntasatiirilla.

John Fogerty paistattelee suomalaisten ylleen vuodattamassa rakkaudessa.

John Fogertyn ja suomalaisten musiikinystävien romanssissa olisi ainekset kauniiseen rakkaustarinaan. Romanssi syttyi ruutupaitarockarin Creedence Clearwater Revival -aikoina 1960-luvun loppupuolella. Kalifornialaisen Fogertyn omintakeisesta versiosta Mississippin rämebluesista huokui jonkinlainen lupaus mutkattomasta rehellisyydestä, joka valloitti nopeasti sydämiä maamme orastavassa rockkulttuurissa.

Koska CCR:n kiertueet eivät kuitenkaan ulottuneet Pohjolaan saakka, jäi romanssi pitkäksi aikaa tyystin yksipuoliseksi. Täällä kuunneltiin Fogertyn levyjä ja, ikään kuin eräänlaisina rakkaudentunnustuksina, levytettiin niistä loputtoman paljon uusia versioita. Huomattavaa on, kuinka Fogertyn laulukirjaan tarttuivat vuodesta toiseen niin sanotut eturivin artistit.

1970-luvun puolivälistä 1990-luvun lopulle vain vähän levyttänyt ja esiintynyt Fogerty ei kuitenkaan näyttänyt vastaavan rakkauteen, ja vaikutti siltä, että härmäläisten on ikuisesti tyytyminen julisteiden tuijottelemiseen kostein silmin.

Kaikki kuitenkin muuttui viisitoista vuotta sitten. Silloin Fogerty aloitti toisen comebackinsa Blue Moon Swamp -levyllään. Samana vuonna hän saapui ensimmäistä kertaa Suomeen. Romanssi sai vihdoinkin täyttymyksensä Hartwall-Areenalla heinäkuussa 1997, liki 30 vuoden kaipauksen jälkeen.

Eikä elämys ollut yksipuolinen. Fogerty palasi Suomeen vielä samana vuonna, ja on sittemmin rampannut täällä jo seitsemästi. Tänä viikonloppuna luvassa ovat visiitit numero kuusi ja seitsemän, kun Fogerty konsertoi ensin Järvenpään Puistobluesissa (30.6.) ja sitten Raatin stadionilla Oulussa (1.7.). Niissä kuultaneen pakolliset vakuutukset molemminpuolisesta rakkaudesta: ”We love you Finland!”

Koska romanssien kaunein aika on kuitenkin usein ennen täyttymystä, Nuorgam esittelee kahdeksan rakkaudentunnustusta Fogertylle ajalta, jolloin tunteisiimme vastaaminen tuntui kaukaiselta haaveelta.

#1 Kirka: Kulman kundit (1970)

Kirka osoitti olevansa hyvin ajan hermolla versioimalla CCR:ia yhtyeen ollessa vielä olemassa. Laulu oli alun perin Venuksen b-puoli, mutta on kestänyt aikaa a-puolta paremmin, vaikka taustalla soittavaa Esko Linnavallin orkesteria ei ehkä kaikkein katu-uskottavimpana rock-yhtyeenä pitäisikään.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Juice Leskinen & Mikko Alatalo: Matkasoittajat (1975)

Juice lainasi yleensä vain parhailta, kuten John Fogertylta. Travellin’ Band kääntyi Matkasoittajiksi Juicen ja Mikko Alatalon yhteislevylle.

Valitettavasti YouTubesta löytyy kappaleesta vain Coitus Intin kanssa levytetty demoversio, jossa siinäkin voi ihailla Juicen riimien terävyyttä: “Jäihän nuottipussi / kun kamat joku nussi”.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Veltto Virtanen: UFO (1978)

Virtasen narsistisiakin ulottuvuuksia saava käännös It Came Out of the Skystä on käsitelty niin perusteellisesti tässä Nuorgamin artikkelissa, ettei asiaan ole juuri lisäämistä.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Eppu Normaali: John Fogerty (1979)

Toisin kuin muut listan kappaleet, Eppujen luomus ei ole coveri vaan originaali. Silti kyseessä on sen luokan rakkaudentunnustus, ettei sitä yksinkertaisesti voinut jättää listalta: ”Jos nyt sitten kaikki maailman tytöt kuolis pois / niin John Fogertyn musiikki ainoa lohtuni ois.”

Eppujen kohdalla kannattaa muistaa myös Akun Tehdas -levyn hienoinen kumarrus CCR:n suuntaan.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Kari Peitsamo Revival: Onnenpoika (1982)

Suomen suurimman Fogerty-ihailijan tittelin vie silti Kari Peitsamo, joka levytti Kari Peitsamo Revival -yhtyeensä kanssa 1980-luvulla useamman levyllisen Fogertyn materiaalia. (Lisätietoja aiheesta täältä.)

Peitsamon innostus oli ilmeisen tarttuvaa, sillä Fortunate Sonista väännetty Onnenpoika nousi listaykköseksi kesällä 1982. Enää Kari ei soita käännöksiään, koska ei pidä niitä originaalien veroisina. Fogertyn hän ottaa silti tosissaan: hän kertoo lukevansa miehen elämänkertaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

Todellisen uskovaisen tapaan Peitsamolle ei myöskään kelpaa nyky-Fogerty. Kari mielestä mies ei ole mitään ilman CCR:n rytmiryhmää taustallaan.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Tuomari Nurmio: Paha Kuu (1988)

Vaikka Nurmio ei 1980-luvulla juuri covereita levyttänyt, ei hänkään pystynyt vastustamaan Bad Moon Risingin houkutusta. Nurmion version suuri oivallus on manata kuun pahuus esiin tiputtamalla tempo rohkeasti puoleen.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Moogetmoogs: Vasen pakki (1993)

Moog Konttisen liian vähälle huomiollle jäänyt käännös Fogertyn 1980-luvun suurimmasta hitistä Centerfieldistä kääntää baseball-kappaleen jalkapallon maailmaan. Viimeisen säkeistön perusteella en tosin ole varma, kannattaisiko valmentajan lotkauttaa korvaansa pelihimoisen pakin anelulle.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Freud, Marx, Engels & Jung: Paha Mari (2002)

Tapani Kansa levytti Fogertyn uran tunnetuimman laulun, ikonisen Proud Maryn, suomeksi jo vuonna 1971, nimellä Svengi Mary. Onnistuneempana voi kuitenkin pitää Pekka Myllykosken käännöstä Paha Mari, jota Freukkarit esitti livenä jo kauan ennen kuin levytti sen Paikkoi ja plessei -levylleen kymmenen vuotta sitten. Rolling, rolling, rolling on the Rizzla!

Video ei ole enää saatavilla

John Fogerty Puistobluesissa lauantaina 30.6.2012. Vanhannakylänniemi, Järvenpää. Portit aukeavat klo 11, Fogerty klo 18. Liput 63 €. Fogerty myös Piknik Livessä Raatin Stadionilla sunnuntaina 1.7.2012. Raatintie 2, Oulu. Ovet klo 17, Fogerty klo 21. Liput 69 €.

Pekka Haavisto. Onko se karaokemikki?

Mikä on soittolistasi nimi?

”Kairon lentoasema aamuyöllä. Makaan muovisten penkkien päällä selkä mutkalla. Olen tulossa Darfurista. Koti-ikävä vaivaa.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Kuuntelen paitsi musiikkia, myös sanoja. Listasta tuli ensin pidempi, nämä karsiutuivat loppuun. Olen aina ollut Hectorin, Juicen, Isokynän ja Baddingin kuuntelija. Ja tietenkin Pekka Strengin. Nyt valitsin listan, jossa melankolia ja iskelmän kepeys vuorottelevat. Pysyn paremmin hereillä. Kuuntelen myös savikiekkoja, ja niissä Juha Eirto on suuri suosikkini – Marokosta Sudaniin.”

Keille suosittelet soittolistaasi ja miksi?

”Ihmisille, joilla musiikkia kuunnellessa on pieni pilke silmäkulmassa. Ihmisille, jotka arvostavat hyviä tarinoita.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Punk-aikana olin Ebba Grönin fanittaja monien hyvien suomalaisten punkbändien ohella. En oikeastaan enää seurannut heitä, kun bändi muuttui Imperietiksi. Vuosia myöhemmin havahduin kuullessani Imperietin Bellman-tulkinnan Märk hur vår skugga. Iski kuin miljoona volttia. Otin mukaan myös Evert Tauben, koska Kinesiska muren on maailman ensimmäinen räppi. Eikä ruotsi niin huono kieli ole.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Olisin ottanut Pekka Strengin Magneettimiehen kuoleman, ja pidän Lee Marvinin Wandering Star -tulkinnasta, jota ei myöskään löytynyt. Vaikka Tapio Rautavaaralla, Kari Tapiolla ja Sielun Veljilläkin on hyvä versio biisistä.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Elämään tulee musiikkijaksoja, jolloin pattereita on hyvä ladata musiikkia kuuntelemalla. Kuuntelen sanoja, ja jotkut niistä muodostuvat todella tärkeiksi. Kun ajan vanhalla volkkarikuplalla hiekkatietä Teiskossa, ja radiossa soi Tuula Amberla, elämä ei juuri voisi olla parempaa. Istuin vähän aikaa sitten Fredrikintorilla Torissa syömässä, siellä oli dj:nä Tixa. Hauska yhdistelmä, ruokaa ja levymusiikkia. Tiksan levyistä jäi Kai Hyttinen mieleen.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Autiolle saarelle ottaisin mukaan Leonard Cohenin levyt. Viimeisin keikka Hartwall-areenalla oli hieno kokemus. Suuren artistin tunnistaa yksinkertaisuudesta ja vaatimattomuudesta. Onko lavalla nähty nöyrempää kiitosta kuin Cohen kumartamassa yleisölleen? Biiseistä esimerkiksi If It Be Your Will.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Ajankuvana Palefacen Helsinki – Shangri-La jää kyllä mieleen. Ja Riku Siivosen protestilaulu protestoijista. Uudet protestilaulajat voivat verrata kykyjään Tapio Rautavaaran Vanhan jermun purnaukseen.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan vanhaan veivattavaan levysoittimeen joskus 78 rpm savikiekkoja vanhan tavaran liikkeistä. Autoon matkamusiikiksi CD-levyjä, aika usein huoltoasemilta.”

Spotify vai iTunes?

”Vaihdoin juuri iTunesin Spotifyyn. Ihan vain teidän takianne! Hyvin tuntuu pelittävän.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Kävin katsomassa Jukka Poikaa Tavastialla joulukuussa. Hyvin rullasi. Sen jälkeen mustalaismusiikkia ravintolassa.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Jumalten sodat ovat aina hankalia juttuja. Rauhanvälittäjänä en ota tässä vaiheessa kantaa.”

Pekka Haaviston soittolista

1. Laila ja Ritva Kinnunen: Pojat
2. Juha Eirto: Marokosta Sudaniin – El Cumbanchero –
3. Evert Taube: Kinesiska muren (Muren och böckerna)
4. Hector: Yhtenä iltana
5. Pirkko Mannola: Kuinka rakkaus alkoi
6. Juice Leskinen: Suloista ja haikeaa
7. Freud, Marx, Engels & Jung: Töölööseen
8. Olavi Virta: Poika varjoiselta kujalta – Guaglione –
9. Tuula Amberla: Onko se Lenin?
10. Imperiet – Märk hur vår skugga

Kuuntele Pekka Haaviston soittolista.