Kaikkihuomisenbändi Panssarijuna. Pidimme myös levystä.

Arvioimme vuoden alkupuoliskolla aika nivaskan levyjä, tarkemmin ottaen 247 kappaletta. Aivan kaikkea emme silti huomanneet, joten keräsimme sivuutetun parhaimmiston pakettiin.

Charles Lloyd / Jason Moran – Hagar’s Song

ECM

77 Liekö mitään kauniimpaa kuin kahden ihmisen välinen intiimi kanssakäyminen? Jazzmiesten dialogit huipentuvat koskettaviin Bob Dylan ja Beach Boys -versiointeihin. (Ami Vuorinen)

Video ei ole enää saatavilla

Rudimental – Home

Asylum

77 Brittikvartetti pohjusti Home-esikoistaan kolmella isolla tanssihitillä, jotka jäävät kyllä levyn parhaiksi vedoiksi, mutta onneksi täytekin on täytteeksi ensiluokkaista. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

Jussi Kuoma – s/t

Enkkä Records

78 Lahtelaisräppäri Jussi Kuoma luottaa samplepohjaisiin biitteihin, peruspositiivisuuteen ja kepeään läpänheittoon. Harmiton, mutta samanaikaisesti ilahduttava albumi. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Kisses – Kids in L.A.

Cascine

79 Kissesin Kids in L.A. -albumi on vuoden toistaiseksi tarttuvinta tanssittavaa elektropoppia. Esimerkiksi The Hardest Part ja Air Conditioning jäävät pyörimään päähän levottomasti. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Sällskapet – Nowy Port

Universal

79 Kaunis maisemamaalaus ruosteisista rautateistä, aamuöisistä satamista ja itäsaksalaisista betonilähiöistä. Thåström ajaa pitkin E40:tä syvemmälle teollisuuskalkkeeseen, kyydissään muun muassa Anna von Hausswolff. (Mikael Mattilla)

Video ei ole enää saatavilla

Youth Lagoon – Wondrous Bughouse

Boise

79 Etkö saanut vielä tarpeeksesi dreampop-revivalista? Sitten uhraa elämästäsi kohtuullinen aika Youth Lagoonin kakkoslevylle. Yhden miehen yhtye on Melody’s Echo Chamberin ohella ”Beach House 2.0”. Siinä missä Echo Chamber on inspiroitunut Stereolabista, Wondrous Bughousen pintaan liitetty suhinapsykedelia ammentaa levyn nimen mukaisesti viidakon ötököistä ja räikeimmistä orkideoista. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Carmen Villain – Sleeper

Smalltown Supersound

81 Jos Sonic Youth kohtaisi Liz Phairin, se ei kuulostaisi yhtä jännittävältä kuin Sleeper. Levyllä on piirun verran osiensa summaa reilummin mystiikkaa, epäilyttävää romantiikkaa ja yliluonnon hulluutta.  (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Ashley Paul – Line The Clouds

Rel Records

82 Nypi kitaraa, ujella saksofonia, improvisoi intuitiiviset vokaalisikin, väistä aina, kun jokin on hahmottumassa: näin laulut pitäisi aina jättää kirjoittamatta. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

French Films – White Orchid

GAEA

83 French Films teki yhden vuoden parhaista indiepop-levyistä, joka erottuisi edukseen niin Slumberlandin kuin Captured Tracksin katalogeissa. Suomi missasi jälleen kaiken olennaisen sanomalla ”lol, the Drums”, koska niin oli jo ensimmäisen levyn kohdalla opetettu ja hypebändi ja vittu blogit. Hyvin biisien lisäksi White Orchidia kantaa komppien mekaanisuus, joka tuo tuo sopivan häivenen kolkkoutta bändin Pains of Being Pure at Heartin kovisversiosta muistuttavaan nykyestetiikkaan. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

LCMDF – Mental Health Pt. II

FAN

83 Suomi tuntuu vähän unohtaneen LCMDF:n, mutta duo jatkaa vähintään entisellä luomisvimmalla. Ysärissä uppodipatussa nykysoundissa Beck tormää Ace of Baseen, joka liftaa Whalea kyyditsevän Weezerin matkaan. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

William Tyler – Impossible Truth

Merge

83 Lambchopissa ja Silver Jewsissa jo teini-ikäisenä soittanut William Tyler on julkaissut 2010-luvulla kaksi sooloalbumia, joista jälkimmäisen tasoisia instrumentaalisia folk-albumeita ei ihan joka vuosi julkaistakaan. Tyler, 33, loihtii kitarallaan vangitsevan hypnoottisia äänimaisemia, joihin mahtuu ihminen, luonto ja koko maailma. Mitä instrumentaalimuusikoihin tulee, Tyler huitelee lähes Colin Stetsonin nerokkuuslukemissa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Batillus – Concrete Sustain

Seventh Rule

84 Betoni on käytännöllistä, mutta Batilluksen siihen vertaaminen tuntuu arkiselta. Rammed earth on yhtä kestävä tekniikka. Vuosien maantietomu prässätään muuriksi, joka tulee seisomaan hievahtamatta tuhannen vuoden verran. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Girls Names – The New Life

Tough Love

84 Melko tuntemattoman Girls Namesin kolmas albumi on yksi vuoden timanttisimpia indierocklevyjä. Pohjoisirlantilaisyhtyeen tyylilaji on napakka, suoraviivainen ja luurankomainen postpunk The Curen ja Lotus Plazan ruuhkauttamassa tienristeyksessä. Kitaroilla on tilaa, instrumentaaliosuuksilla mittaa ja hoilotuksissa kuuluu kenenkäpäs muunkaan kuin Ian Curtisin kaiku. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

The Haxan Cloak – Excavation

Tri Angle

84 Haluaisitko haudata dubstepin multaan niin pitkäksi aikaa ja syvälle, että sen henki salpautuu ja pulssi hidastuu lähelle ruumista – ja lopulta kaivaa raadon takaisin ylös silkkaa ilkeyttäsi? Excavation on levysi. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

Little Boots – Nocturnes

On Repeat

84 Brittiläisen elektropopartisti Victoria Heskethin eli Little Bootsin vuonna 2009 julkaistu debyyttialbumi oli epätasainen pettymys. Hesketh lunastaa yllättäen alku-uransa lupauksen täyteläisellä kakkoslevyllä, jonka sävellykset kantavat alusta loppuun. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Panssarijuna – Haistoin kerran näätää

Joteski Groteskii

85 Panssarijuna on neljän helsinkiläsen kylähullun muodostama traumablues-yhtye, jonka rähjäinen debyyttialbumi yhdistää muodon täydellisesti sisältöönsä. Pöytäviinan polttamat kappaleet mädäntyneestä ”honeysta”, Sörkan kurkosta tai näädän haistamisesta kuulostavat juuri niin päässäviiraavilta kuin pitääkin. (Joonas Kuisma)

Video ei ole enää saatavilla

Autre Ne Veut – Anxiety

Mexican Summer

86 Vinkulelusoul. Hyväksy hieman myhäillen, lainausmerkeissä, tai heittaa paatoksella. Heittaan lainausmerkeissä. Raivostuttavan överi suihkurunkkauslevy. Kiehtovan synteettinen kuin Bowien Young Americans. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Arttu Wiskari – Tappavan hiljainen rivarinpätkä

Warner

86Wiskarista on varkain kehittynyt kotimaisen musiikki-identiteetin éminence grise. Yhtä harmaa kuin velkaisen rivitalon tapetti. Koskettaa kaikessa depressiviisyydessään enemmän kuin yksikään anglofiili kitarapoppibändi. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Amor de Dias – The House at Sea

Merge

87 The Clientele on yksi 2000-luvun aliarvostetuimpia yhtyeitä. Alasdair MacLeanin sivuprojektin toinen albumi on vielä jotain sitäkin parempaa ja kuulostaa juuri siltä kuin läpikuultavan hauraan kitarapopin hallitsevan brittimuusikon ja espanjalaisen käsitetaiteilijan (Lupe Núñez-Fernández) yhteistyön voisi kuvitellakin kuulostavan: impressionistiselta, bossanovalla maustetulta ja kevyen kokeelliselta twee-jazzpopilta. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Local Natives – Hummingbird

Infectious Music

87 Jo debyytillään vakuuttanut kalifornialaisbändi pistää kakkosalbumillaan paremmaksi. Rauhalliset kappaleet kuten huumaava Ceilings ja yhtyeen hienoin biisi tähän asti, Colombia, nostavat Hummingbirdin alkuvuoden 2013 parhaiden levyjen joukkoon. (Visa Högmander)

Video ei ole enää saatavilla

James Blake – Overgrown

Polydor

88 Emosteppaajan erinomaisella kakkosalbumilla R&B- ja gospel-vaikutteet, vokaaliluupit, mies ja piano -herkistelyt ja myhkäilyhouse sulautuvat usvaisen harmoniseksi kokonaisuudeksi. (Ami Vuorinen)

Video ei ole enää saatavilla

Charles Bradley – Victim of Love

Daptone Records

93 Vuoden soul-albumi. Vaikka Victim of Love on vasta toinen albumi Charles Bradleylle, on hän jo nyt nousemassa laadustaan tunnetun Daptonen lippulaivaksi, ikiaikaisen soulin uudeksi kuninkaaksi. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

French Films mököttää ilman näkyvää syytä, kuten indiepopyhtyeen kuuluu.

Mikä se on?

French Films on vuonna 2010 perustettu kitaraindiebändi, josta on sittemmin tullut yksi tämän hetken menestyneimmistä suomalaisista indieyhtyeistä. Yhtye on kiertänyt ahkerasti Eurooppaa ja luonut itselleen maineen, jonka yhteydessä energisestä live-esiintymisestä puhuminen ei ole pelkkää sanahelinää. Lupauksia herättänyt debyyttialbumi saa jatkoa tulevana keväänä.

Miksi me välitämme?

French Filmsin soundi asettuu varsin perinnetietoisesti post-punkin ja modernin kitaraindien väliselle akselille. Sen kulmikkuutta haluaisi verrata varhaiseen The Cureen, joskin laulaja-biisintekijä Johannes on sanonut, ettei hän ollut kuullut läski-Bobin orkesteria paria biisiä enempää. Jos French Films olisi brittibändi, kenenkään ei tarvitsisi uhrata aikaansa Vaccinesista tai Palma Violetsista meuhkaamiseen. Alkuaikojen The Drums -vertauksetkin bändi kyseenalaisti osoittamalla olevansa paljon yhden biisin ihmeeksi jämähtänyttä verrokkiaan näkemyksekkäämpi ja ennen kaikkea näyttämällä, ettei se ole mikään blogi-ihme.

Kokoonpano:

Johannes Leppänen – guitar, vocals
Joni Kähkönen – guitar, vocals
Santtu Vainio – keyboards
Antti Inkiläinen – drums
Tuomas Asanti – bass

Julkaisut:

Golden Sea EP (2010, Gaea Records)
Imaginary Future LP (2011, Gaea Records)
When People Like You Filled the Heavens 7” (2012, Gaea Records)
TBA LP, March 2013 in Finland and April Europe/Asia

Small talk -haastattelussa bändin laulaja-kitaristi-biisintekijä Johannes Leppänen.

Mitä levyä olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Hellacoptersin By the Grace of Godia. Junnumpana kuunteli paljon intensiivisemmin, jolloin samoja levyjä kuunteli paljon enemmän. Siksi varmaan tuota eniten.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”Yhtä biisiä en osaa valita, mutta suurin osa Bowien tuotannosta menee mulla täysin ohi.”

Mille bändille tekisitte tribuuttilevyn, jos olisi pakko?

”Ollaan me joskus funtsittu että tehtäisi jotain covereita, mutta tribuuttilevyä tuskin jaksettaisiin. En muista ainakaan kuulleeni yhtään hyvää tribuuttilevyä. Mutta jos olisi pakko niin olishan se huikeeta tehdä joku French Films plays NEU! -levy.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”He not busy being born is busy dying”
(Bob Dylan – It’s Alright, Ma [I’m Only Bleeding])

…ja…

“The public wants what the public gets”
(The Jam – Going Underground)

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tai sinusta tehty tulkinta, jonka olet kuullut?

”Ei mikään silleen oo kauheesti ärsyttänyt. Enemmän ollaan naureskeltu jätkien kanssa huvittaville vertauksille. Kriitikot tuntuu aina tietävän mistä kaikki on pöllitty.”

Mikä on French Filmsin uran rock’n’rollein hetki?

”Ei olla vissiin tarpeeksi rock’n’roll, kun ei haluta kertoa näitä julkisesti.”

Kenen muusikon haluaisit laulavan tai soittavan levylläsi?

“Joni sanoi tossa, kun tehtiin levyä Porvoossa, että pitäisi pyytää Remu käymään studiolla fiittaamassa, se kun tunsi Jonin vaarin (Jorma Kalenius & His Rock Devilsin rumpali). Mutta ei se sit uskaltanut ottaa siihen yhteyttä. Ehkä vielä joskus.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä mieltä olet ”kielletyn nautinnon” käsitteestä popmusiikissa?

”Ei se oo niin vakava asia, jos kuuntelee välillä spedempääkin musaa.”

Minkä lopettaneen yhtyeen tai edesmenneen artistin haluaisit nähdä livenä?

“Ihan mikä vaan Beatles, Kinks, Jimi Hendrix tai vaikka Pink Floyd ekan levyn aikoihin. Näitä perusbändejä niiden alkuvaiheissa ennen nykypäivän nostalgia-hypetystä, jossa itsekin olen osallisena. Ehkä mä ymmärtäisin sen Bowienkin päälle enemmän, jos olisin nähnyt sen livenä silloin kun se oli vielä nuori. The Ramones tietysti myös, ja tuoreemmista bändeistä esimerkiksi The Libertines.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on suosikkisi ranskalaisista elokuvista?

”En mä katsele ranskalaisia elokuvia oikeastaan. Mut varmaan pitäisi joskus. Toi on enemmän Jonin juttu.“

Mikä on vuoden 2012 suosikkilevysi?

“Rumba kysyi halutaanko osallistua johonkin parhaat levyt 2012 -listaukseen. Tajuttiin, että ollaan kuunneltu ehkä muutamaa uutta levyä koko vuotena, joten se jäi tekemättä. Mutta se TOYn lätty on kyllä kova!”

Video ei ole enää saatavilla

Ensimmäinen biisi, josta muistat tykänneesi?

”Frendi oli äänittänyt joskus tokalla luokalla Black Sabbathin ekaa levyä sen vaarilta c-kasetille. Kun nimikkobiisin loppuriffi lähti, olin vakuuttunut et tää on sitä kunnon musaa. Kuulin biisin kokonaisena vasta pari vuotta myöhemmin, kun alkupuolikas puuttui siltä kassulta.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?

”Oon ehkä liikaakin hehkuttanut Kaleidoscopen Tangerine Dream -levyä viimeaikoina. Hienoa 1960-luvun psykedeliaa.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä levyn ostit viimeksi?

”Siitä on aikaa, mutta Raveonettesin ekan. Hyvä levy, hyvä bändi. 2000-luvun parhaita.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

”A-Han Take on Me.”

Minkä musiikkivideon muistat parhaiten lapsuudestasi?

”Tää voi olla aika lame vastaus, mutta joko Beastie Boysin Sabotage tai Verven Bitter Sweet Symphony.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos pitäisi sanoa yksi asia, jonka viimeinen kaksi vuotta on opettanut, mikä se olisi?

”Ehtiihän sitä parissa vuodessa oppia vaikka mitä. Perspektiivi on kasvanut noin yleisesti. Onhan tässä aika selkeesti opittu myös se, että musahommilla tienaaminen on helvetin vaikeaa.”

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”Kokoomus.”

Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn hyvällä ja kenen huonolla tavalla?

“Onhan näitä vaikka millä mitalla. Barry Whitellä on kingi saundi. Samoin Harrisonilla ja Lennonilla. Ja Joey Ramonella. Ja Matt Berningerillä (The National). Ja Sune Rose Wagner – Sharin Foo -kombo (The Raveonettes) toimii myös. Jos pitää jotain disauttaa, niin kyllähän lähestulkoon kaikki nää NRJ-, Voice-, Radio Rock-, yms-osastolla soivien artistien modernin limaset ja megakliinit lauluäänet on helvetin rasittavaa kuultavaa. Samaa täysin yhdentekevää paskaa, joten ne voi kaikki niputtaa kätevästi kertaheitolla. Ei pahalla tietty!”

Video ei ole enää saatavilla

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

”En mä oo. Mulla on niin hyvä maku.”

Mikä on noloin omistamasi levy?

”Noloin ja kovin on yksi Judas Priestin kokoelma.”

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”Esimerkiksi trance ja vaikka reggaeton on musatyyleinä niin kaukana mun mausta, että tuskin tulen ymmärtämään niiden päälle jatkossakaan.”

Mikä levy parantaa tehokkaimmin krapulasi?

”Riippuu vähän minkälainen darra. Jos on sellainen tosi järkyttävä krapis, niin sehän on periaatteessa mahdollisuuskin hyödyntää ne olotilat. Sillon jotain Popol Vuhia tai Godspeed You! Black Emperoria. Jos on sellainen darra, että pitäisi ryhdistäytyä, niin sillon jotain Black Lipsiä tai vaikka Obliviansia soimaan.”

Video ei ole enää saatavilla

Ketkä olivat ensimmäiset idolisi teini-ikäisenä?

”Ei mulla julisteita ollut ikinä seinillä, paitsi ehkä yks Led Zeppelinin kangas. Mutta Nicke Andersson tai Dee Dee Ramone oli mun ensimmäiset musiikilliset idolit. Ja Mando Diao oli ekojen levyjen aikaan ihan helvetin kova bändi, jolla oli huikeita melodisia garagepop-ralleja. Nykyäänhän se on ihan gonahtanut poppoo, mutta 2007, vielä ennen näitä Dance With Somebodyja, kun se oli vielä aito rokkibändi, eikä mikään ihme big band -yritys, ne veti varmaan energisimmän ja tiukoimman klubikeikan mitä oon koskaan ollut todistamassa. Nuorta hurmosta. Pokla päästi mut sillon alaikäsenä sisään Tavalle pienen anelun jälkeen. Reilua. R.I.P.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Varmaan yrittäisin olla astrobiologi tai vastaava. Tai antropologi. Tai tekisin jotain muuta taidetta, runoja tai elokuvia. En osaa sanoa, mutta varmasti jotain aika luovaa yrittäisin väsätä.”

Millä tavalla tuhlaat aikaasi kaikkein mieluiten?

”Mulla on aika harvoin fiilis, että tuhlaan aikaani. Kävin ennen bändiaikaa töissä aika turhanpäiväsissä duuneissa, mikä tuntui ajantuhlaukselta.”

Jos French Films olisi paikka, mikä paikka se olisi?

”Ehkä joku vanha huvipuisto. Huvipuistot on cool, paljon jengiä pitämässä hauskaa. Löytyy paljon värejä ja ehkä jotain kevyttä psykedeliaakin. Tai joku saari jossain kaukana etelässä Tyynellämerellä.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Ei mua ole koskaan kenenkään muusikon kuolema kauhean syvästi koskettanut. Jay Reatardin kuolema oli sellainen, josta tuli jonkun kanssa vähän jauhettuakin. Ja vaikken mikään suurin fani olekaan, niin kun olin katsomassa Brucea ja keikan loppupuolella tuli Clarence Clemons -muistofiilistelykohta, niin tippa oli lähellä nousta linssiin.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on edellinen todella hyvä biisi, jonka olet kuullut?

”Mä olen sitä musiikinkuuntelijaosastoa, että selaan lähinnä Youtubea läpi kun etsin uutta musaa. Mulla ei oo spotaria tai mitään. Just kuuntelin vähän aikaa sitten sellaista 1960-luvun psykegaragebändiä kuin Lemon Drops. Niiden biisi I Live In The Springtime iski.”

Video ei ole enää saatavilla

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”Kyllä se varmaan molempia on ollut. Enemmän kallistun neroon.”

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.–12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.

Before Today -albumillaan (2010) indiepopin eturiviin lopullisesti murtautunut Ariel Pink palaa albumilla, joka ainakin nimensä puolesta vihjaa artistin sukeltaneen yhä syvemmällä aikuisrockin valtameriin. Pinkin mukaan Mature Themes on albumi, jonka hän olisi halunnut julkaista silloin, kun julkaisi Before Todayn. 4AD julkaisee albumin 21. elokuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Bloc Party – Octopus

Yli kaksi miljoonaa albumia kaupaksi saanut Bloc Party julkaisee neljännen, mitä ytimekkäimmin nimetyn albuminsa, Fourin 20. elokuuta. Postpunkia elektroniseen soundiin yhdistelevä brittibändin kanssa on studiossa ollut tuottaja Alex Newport, joka on tuottanut muun muassa At the Drive-Iniä, The Mars Voltaa ja Pissed Jeansia.

Video ei ole enää saatavilla

The Killers – Runaways

Las Vegasin indierockjättiläisen neljäs studioalbumi Battle Born ilmestyy 18. syyskuuta. Studiossa bändin apuna ovat hääränneet tuottajat Brendan O’Brien, Steve Lillywhite, Damian Taylor, Daniel Lanois ja Stuart Price.

Video ei ole enää saatavilla

ASAP Rocky – Goldie

1980-luvun hiphop-legendan mukaan ristitty Rakim “ASAP Rocky” Myers oli yksi BBC:n Sound of 2012 -listalleen nostamista artisteista. Korkean profiilin feattauksillaan (Smoke DZA, Usher) kiinnostusta nostattanut newyorkilaisräppäri nähdään elokuussa Flow Festivalilla. Syyskuussa julkaistavalta LongLiveASAP-esikoislevyltä lohkaistun Goldie-singlen on tuottanut Hit-Boy.

Video ei ole enää saatavilla

French Films – When People Like You Fill Heavens

Onko tässä suomi-indien virallinen kesähitti? When People Like You Fill Heavens on ensimmäistä uutta French Filmsiä sitten viime vuonna julkaistun Imaginary Future -esikoisen. Videon on ohjannut Kristian Södergård.

Video ei ole enää saatavilla

French Films Garden Partyssa kesäkuun 2012 lopulla.(Kuva: Tomi Palsa)

Kuten monessa French Filmsin kappaleessa, myös Convictissa piruillaan kevyesti yhteiskunnan mielettömyyksille ja ihannoidaan oravanpyörästä hyppäämistä.

”I’m a convict in a madhouse blues
Trying to live by the silver rule
I don’t understand a word about
Pension plans or saving accounts”

French Filmsin idea on soittaa mahdollisimman yksinkertaista ja tehokasta, poikamaista ilottelua, josta on karsittu kaikki turha pois. Koska bändin kaikki viisi jäsentä laulavat, laulustemmoilla kuorrutetut biisit tekevät paketista poppimaisen tarttuvan, kepeän ja ihanan huolettoman.

Se on The Vaccinesin tapaan helposti lähestyttävää punkkia, josta voi surffari mukisematta diggailla. Vaikutteita on haettu rapakon takaa, sellaisilta bändeiltä kuin The Beach Boys, Ramones ja The Drums. Briteistä suosikkeihin kuulunevat ainakin Joy Division ja The Cure.

Sekä 2010 ilmestynyt Golden Sea EP että viime vuonna julkaistu debyyttialbumi Imaginary Future nostivat French Filmsin hypen harjalle, ja bändi lähti kiertämään maailmaa. Yhtye oli hypensä ansainnut, sillä debyytti oli itsevarma albumi, josta riitti sinkkuja irrotettavaksi.

Vaikka yhtyeen jäsenet asustavat Espoossa ja Järvenpäässä, nauhoittivat he kummatkin levynsä Orimattilassa. Levyn perusteella Orimattila on varsin reipas ja iloinen kaupunki tai vaihtoehtoisesti niin synkeä paikka, että se pakottaa turvautumaan näin alleviivaavaan eskapismiin.

Pojilla oli selkeä visio levyä purkittaessaan, siitä minkälaista musiikkia he tekisivät ja miltä sen pitäisi kuulostaa. Niinpä he tuottivat levyn itse. Kosketinsoittaja Santeri Vainion koulussa äänitettyä levyä tehtiin aina kun ehdittiin, ja ainoa ”ulkopuolinen” oli bändin äänimies Valtteri Väänänen.

Mitä tulee pophelmeemme Convictiin, se syntyi Johannes Leppäselle tavanomaiseen tapaan, kitara sylissä sängyssä löhöillen, ”rämpytellen niitä näitä”. Pian Johannes jo hyräili kertosäettä, ja muutamassa minuutissa kappale alkoi rakentua itsestään kolmen soinnun ympärille.

Convict-single vakuutti muun muassa Orange Juice -legenda Edwyn Collinsin. (Kuva: Tomi Palsa)

Lyriikoissaan Johannes ei väitä tietävänsä kaikkea, mutta jotain sentään. Systeemi kusee, alistaa ja moni meistä raataa näköalattomasti katkeraan loppuun asti, eikä pysty irtautumaan kuin vetämällä pään täyteen.

”It’s weekends and the nightlife tunes
Dying lust in the smoking rooms
They take whatever they make
Heart fails or Jesus saves”

Tätä sitten jatketaan kertsissä ja kysellään, että onko tämä nyt sitä elämää, jota haluat elää.

”Now was it all I ever wanted too
All I ever wanted too”

Aiheena on myös nuoruuden salakavala, mutta hidas haalistuminen, unelmien kuoleminen ja kyynisyys.

”Flick through for a better view
Screens get bigger for smaller news
I’d like to love but it’s a teenage dream
And all the Biebers turn into junkies at nineteen”

Kuten monessa French Filmsin kappaleessa, tässäkin reilun kahden minuutin pyrähdyksessä piruillaan kevyesti yhteiskunnan mielettömyyksille ja ihannoidaan oravanpyörästä hyppäämistä.

”Suits, ties and lies for good
Black-eyed wives drinking Jack at noon
Don’t you miss your one last chance
To lose everything for the dance”

Hivenen synkistä aiheistaan huolimatta Convict on kompakti, rivakka ralli, jonka rakenne toimii erinomaisesti, vaikka olikin syntyessään sattumien summaa. Esimerkiksi ensimmäisen kertsin jälkeinen kitaraväliosa oli hetken mielijohde. Ja kun biisi oli jo periaatteessa valmis, sai se hivenen tyhjältä kuulostavaan loppuunsa viime tingassa Santun syntikkakuvion. Hyvä näin, vaikea kuvitella kappaletta ilman sitä.

Kuten muutkin French Filmsin kappaleet, ovat Convictinkin tavaramerkkejä helisevät kitarat, Johanneksen jylhä, mutta sopivan välinpitämättömän kuuloinen laulu ja kauniit melodiat. Kuitenkin juuri tähän kappaleeseen bändi onnistui puristamaan filosofiastaan sen oleellisimman.

Convictin kuuntelu on mitä parhain tapa nostattaa fiilistä ja aloittaa vaikkapa kesäloma. Videon esittelyn hoitaa Edwyn Collins, joka twiittasi siitä: ”I’ve found a treat, a really good band, see this, very good indeed”.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

French Films Japanissa.

Video ei ole enää saatavilla

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

2. toukokuuta 2011 − Osama bin Laden sai surmansa yhdysvaltalaisten sotilaallisessa iskussa Pakistanissa. Iskussa kuoli myös kolme muuta miestä ja yksi nainen.

Walt Disney

71

Jim Hensonin 1950-luvulla luomat Muppets-nukkehahmot ovat ihastuttaneet amerikkalaisia kirjaimellisesti vauvasta vaariin jo melkein kuudenkymmenen vuoden ajan. Suomessa sarja on ollut paljon huonommin tunnettu, mutta näin isolta osalta amerikkalaista populaarihistoriaa on mahdoton täysin välttyä, ja toki lähes kaikki tuntevat muun muassa vihreyden vaikeutta surevan Kermit-sammakon ja Ms. Piggyn, possuista leidimäisimmän. Ensi marraskuussa nykyään Disneyn omistamat muppetit lanseerataan uudelle yleisölle ison budjetin lastenelokuvan myötä, ja suurtapausta mainostamaan on tehty myös The Green Album, jolla amerikkalaiset pari-kolmekymppiset vaihtoehtorockin valtavirtaa lähimmältä liippaavaa laitaa edustavat listahirmut versioivat lapsuutensa nostalgista muppettimusiikkia. Vaikka The Green Album on oikeastaan pelkkä mainostemppu, se onnistuu yllättämään olemalla loppujen lopuksi aika kiva levy. Ja kiva kaikella hyvällä. Weezerin ja Hayley Williamsin kaunis Rainbow Connection on suloinen, Sondre Lerchen Mr. Bassman veikeä, Andrew Birdin Bein’ Green keinahtelee jazzahtavan vallattomasti ja Our World sopii My Morning Jacketille kuin kaktukset ja vaalenneet lehmänkallot autiomaahan. Rakkaudella toteutetuissa versioissa ei ole mitään halpaa tai laskelmoitua. No, ehkä hiukan laskelmoitua, mutta missäpä lapsille suunnatussa populaarituotteessa ei nykyään olisi? (Kimmo Vanhtatalo)

Video ei ole enää saatavilla

French Films – Imaginary Future

GAEA

76 Mitä suomalaisten kitarapopyhtyeiden esikoisalbumeihin tulee, French Filmsin Imaginary Future on yksi 2000-luvun tasaisimmista. Jos siis sattuu olemaan sitä mieltä, että helsinkiläisyhtyeen musiikki on keskinkertaisimmillaankin miellyttävää kuultavaa, albumiin on mahdoton pettyä. Kenenkään päätä Imaginary Future tuskin räjäyttää; viimevuotisen Golden Sea -ep:n viehättävästi nakuttava nimiraita pysyy bändin valttikorttina. Parasta Imaginary Futuressa on tapa, jolla se laventaa aiemmin hieman yksipuoliselta vaikuttaneen yhtyeen ilmaisua. Bändin kohdalla lähes poikkeuksetta mainittu Drums ei tule mieleen oikeastaan kuin mainion Convict-biisin napakassa surffipunkissa eikä Joy Divisionin kaikuja voi kuulla kuin korkeintaan Living Fortressin kulmikkaassa rytmissä. Imaginary Futuren perusmeiningistä tulee mieleen The Vaccinesin tyylinen kevyesti punkahtava, melodinen indierock. Levyn parhaimmistoon kuuluva Escape in the Afternoon tosin vihjaa, että French Films voisi halutessaan seilata myös Air Francen ja Cut Copyn elektronisemmille indie-aalloille. Itsevarma ja ryhdikäs kokonaisuus, jonka huipentaa komeasti kasvava päätösraita Up the Hill. Tästä on hyvä jatkaa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

S.C.U.M. – Again Into Eyes

Mute

91 Hyvällä tarinalla on kunnollinen alku, keskikohta ja loppu. Sama pätee albumikokonaisuuksiin, minkä S.C.U.M. selvästi tietää. Tummasävyistä syntetisaattorirockia soittava kvintetti on hionut esikoisalbuminsa draamankaaren täydelliseksi; Again Into Eyes käynnistyy räjähtävän itsevarmalla Faith Unfoldsilla, häikäisee keskivaiheillaan jyräävällä Amber Hands -singlellä ja malttaa vielä himmailla kunnolla ennen monoliittimaista Whitechapel-huipennusta. Kitaraton lontoolaisyhtye ammentaa Horrorsin tapaan avoimesti 1980-luvun alun Simple Mindsin taidepopista ja jopa Bauhausin goottirockista, mutta myös Spiritualizedin ja Dog Man Star -ajan Sueden taivaisiinkurottelevasta brittipopista. Ainekset ovat tuttuja, mutta tuottajien Ken ja Jolyon Thomasin (David Bowie, Sigur Rós) ja väräjävä-äänisen laulajan Thomas Cohenin johdolla niistä on puristettu kaikki teho irti. Again Into Eyes singahtaa heittämällä vuoden parhaiden albumien joukkoon. Ei ihme, että se on innoittanut ylisanoihin jopa aina yhtä nirsot Portishead-porukat. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

William Elliot Whitmore – Field Songs

Epitaph

87 William Elliot Whitmore on aito äijä. Jos J. Karjalaisen keksimä Lännen-Jukka olisi oikeasti olemassa ja elossa, hän olisi luultavasti tämä mies. Mississippin rannalla Iowassa pientilan isäntänä itsensä elättävä laulaja-lauluntekijä tekee yksinkertaisen kaunista, rehellistä ja jonnekin syvälle kolahtavaa americanaa, joka lämpimän karheassa tunnelmassaan hakee vertaistaan. Jos vuoden 2009 mestariteos Animals in the Dark oli kuin syntinen yö jokisuiston varjoissa, joka toi tunnelmassaan mieleen Vic Chesnuttin mystiikan ja vähäeleisyyden, on Field Songs kirkas ja kiireetön päivä pellolla. Lähimpinä vertailukohtina mieleen nousevat Bonnie ”Prince” Billyn parhaat hetket. Whitmoren ääni on mykistävän karismaattinen, syvä ja kermainen, jollaisesta Caleb Followill voi vain haaveilla. Laulut kertovat pienen farmarin ahdingosta nykypäivän puserruksesta, toisaalta ruumiillisen työn tuomasta vapauttavasta tunteesta. Ihmisen läheltä kerrotut tarinat ovat Pieni talo preerialla -kuvastostaan huolimatta verrattoman universaaleja ja istuvat mainiosti myös suomalaiseen sielunmaisemaan. Field Songsia kuunnellessa tuntuu, etteivät Alabama ja Juankoski olekaan niin kaukana toisistaan. (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

Kunnioitettava siivu suomiräpin kuohkeinta kermaa yhdistää voimansa. Nuorgam kiittää.

Video ei ole enää saatavilla

Justice – Audio, Video, Disco

Nimikappale pariisilaisen elektrokaksikon lokakuussa julkaistavalta kakkosalbumilta, jota on kuvailtu ”elektroniseksi hardrockiksi” ja ”soittotaidottomien progeksi”.

Video ei ole enää saatavilla

Kurt Vile – The Creature

Ensimmäinen kappale lopullisen läpimurtonsa tänä vuonna tehneen philadelphialaisrockarin tuoreelta So Outta Reach -ep:ltä.

Video ei ole enää saatavilla

Los Campesinos! – By Your Hand

Ensimmäinen näyte ja avausraita walesilaisten tweepoppareiden neljänneltä albumilta, joka julkaistaan marraskuun puolivälissä.

Video ei ole enää saatavilla

French Films – Pretty in Decadence

Tuore näyte ”Suomen Drumsiksi” mainitun helsinkiläisyhtyeen Imaginary Future -esikoisalbumilta, joka julkaistaan näinä päivinä.

Video ei ole enää saatavilla