Taisin nähdä stadionin tuolla päin...

Vuoteen 1990 tultaessa Pixiesillä oli selvästi nälkä.

Se kuuluu esimerkiksi Dig for Firen rumpusoundeissa. Niiden AOR-miksauksessa soi kyllästyminen kädestä suuhun elämiseen, pakettiautolla tehtyihin rundeihin, Love and Rocketsin tasolla toimivien bändien lämmittelemiseen, kulttisuosioon… Nämä rummut haluavat stadionin, jonka ihmismereen upottaa soundinsa kaiutetut, taivaalle kurottavat reunat.

Mutta rummut ovat vain rummut. Muilta osin Pixies oli yhä arvaamaton. Bossanovan avaa instrumentaalikappale, jolla vilautetaan laukkakomppia. Kakkosbiisi on laulultaan lähinnä rääkymistä. Levy alkaa vaikeasti ja paljastaa nousukasmaisen puolensa pikkuhiljaa loppua kohti edettäessä. Black Francis kirjoitti yhä vaikeaselkoisia tekstejä, jotka eivät auenneet hokemiksi.

Aika ei ollut kypsä Bossanovalle vuoden 1990 elokuussa.

Aika oli kypsä sen seattlelaiselle pikkuveljelle noin vuotta myöhemmin. Kurt Cobain kirjoitti vaikeaselkoisia tekstejä, jotka aukenivat hokemiksi. Dig for Firen rummut soivat myös Nevermindilla.

Bossanova on silti parempi levy.

Video ei ole enää saatavilla