France Gall, euroviisuvoittaja.

Kun Lordi vuonna 2028 palaa kansainväliseen suosioon, muistelkaamme France Gallia. 17-kesäinen ranskalaisneito voitti vuoden 1965 euroviisut Luxemburgin piikkiin, ja epäonnisten filmihankkeiden (joista yksi kariutui Walt Disneyn kuolemaan) jälkeen musiikkiurakin hiipui. Uuden nousun käynnisti 1970-luvun lopulla yhteistyö ja avioliitto laulaja-säveltäjä-tuottaja Michel Bergerin kanssa.

Tribuuttibiisin lajityyppi oli 1980-luvulla jo tuttu: mielellään kuollutta kohdetta muistettiin mielellään musiikillisia vaikutteita alleviivaten tai jopa imitoiden, kuten Danny Mirrorin hitissä I Remember Elvis Presley. Gall ja Berger eivät toimineet noin.

Ella elle l’a on valkoista kasaripoppia, jonka teksti vain satuttiin kirjoittamaan oodiksi tuolloin yhä aktiivisesti esiintyneelle jazzlegenda Ella Fitzgeraldille. Lyriikan mukaan tämän äänessä soivat Amerikan mustien kokemat ilot ja surut. Videoon kerättiin mustavalko-otoksia muistakin afroamerikkalaisista merkkihenkilöistä.

Mikä sitten tekee tästä popklassikon? Varmaankin juuri se, ettei syytä voi selittää. Ella elle l’assa on omailmeistä, kielirajat ylittävää verkkaista koukuttavuutta, joka sai sen nousemaan muun muassa Saksan ykköseksi ja Ruotsin neloseksi. Seuraavana kesänä biisi palautti Gallin myös Suomen listalle 23 vuoden tauolta.

France Gallin oikea etunimi on Isabelle ja vuonna 1992 kuolleen Bergerin sukunimi Hamburger, joten Ella elle l’an esittäjäksi olisi voitu merkitä Isabelle Hamburger, tai sitten ei. Ella Fitzgerald käytti aina alkuperäistä nimeään. En tiedä, josko nimi jopa juontuisi ranskan ilmauksesta elle l’a, hänessä on se jokin.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Jos Irina Björklundia ei lasketa, ainoat 2000-luvulla Suomen albumitilastoon murtautuneet ranskaksi esiintyvät naiset lienevät Alizée, Kate Ryan ja Hélène Ségara. Sattumoisin jokainen heistä on versioinut Ella elle l’ata, Ryan jopa useiden maiden listoille kiiveten. Tässä kuitenkin Ségaran näkemys viime vuodelta.

Video ei ole enää saatavilla

Eurovision laulukilpailua on helppo pitää nykymaailman menosta irtautuneena ongelmajätenäyttelynä, mutta viisuhistorian yli tuhannen laulun listaa tutkaillessa on pakko myöntää kisaan mahtuneen myös todella onnistuneita länsimaisen viihdemusiikin helmiä. Nuorgam esittelee näistä kymmenen.

1 Jopa keskieurooppalaisen boheemielämäntavan ja ranskalaisen popin paha poika Serge Gainsbourg osallistui kisaan kolme kertaa: heti ensi yrittämällä vuonna 1965 syntyi europopin klassikko, kun France Gallin suoraviivaisesti kailottama Poupée de cire, poupée de son vei voiton Luxembourgiin.

Video ei ole enää saatavilla

2 Seuraavan kerran Gainsbourgin säveltaiteesta nautittiin kaksi vuotta myöhemmin, kun Monacon Minouche Barelli esitti moniselitteisen Boum-Badaboumin. Tämä sävelmä ei jäänyt historiaan, ja Gainsbourg jäi viisunälkäiseksi: mies palasi kisaan vielä vuonna 1990, jolloin toimi Ranskan edustussävelmän sanoittajana. Laulun saattaa edelleen bongata radiosoitosta ranskankielisissä maissa matkatessaan. Esikatseluvideossa nähdään mestari itse teossa:

Video ei ole enää saatavilla

Maailmankaikkeuden parhaita iskelmiä on vaikea luetella, mutta menestyneimpiä voi sentään yrittää. Esimerkiksi kaikkien tuntemaa Volarea harva pitää italialaisena euroviisuiskelmänä, niin paljon sitä on varioitu ympäri maailmaa, erityisesti Yhdysvalloissa (omat sovituksensa kappleesta ovat tehneet niin Dean Martin, Frank Sinatra kuin Luciano Pavarotti (aivan mahtava golfkentällä kuvattu video btw.), Frank Zappa ja David Bowie).

3Vuoden 1958 euroviisuissa nimellä Nel blu dipinto di blu kymmenen maan kisassa ällistyttävästi vasta kolmanneksi sijoittunut laulu valloitti kuitenkin maailman (sekä avaruuden, mikäli on uskominen Robert Zemeckisin vuonna 1997 valmistunutta elokuvaa Ensimmäinen yhteys (Contact).

Video ei ole enää saatavilla

4 Domenico Modugnon seuraavakin viisuedustus Piove (Ciao ciao bambina) on ikivihreä.

Video ei ole enää saatavilla

5 Ja mitäpä muutakaan on yksi kaikkien aikojen versioiduimmista viihdemusiikkisävelmistä L´amour est bleu, Rakkaus on sininen? Paitsi Suomessakin lähes vuosittain eri kokoonpanojen toimesta levytetty klassikko, myös Luxemburgin euroviisuedustussävelmä. Andre Poppin säveltämä ja Vicky Leandrosin tulkitsema laulu sijoittui vuoden 1967 kisassa hämmästyttävästi vasta neljännelle sijalle. Instrumentaaliversio loistavasta sävelmästä valloitti myös Yhdysvaltain Billboard-listan kärkipaikan ennätyksellisiksi viideksi viikoksi.

Video ei ole enää saatavilla

6 1960-luvun euroviisuista on syytä vielä mainita jonkinmoista kulttisuosiota nauttiva Monacon edustussävelmä vuodelta 1963, laulaja-lauluntekijä-näyttelijä Françoise Hardyn toteava L´amours´en va. Täydellinen oman aikansa kuva, muoti-esikuvanakin tunnetun Hardyn oma laulu pois lipuvasta rakkaudesta.

Video ei ole enää saatavilla

Euroviisulähetysten siirryttyä väriaikaan, laulujen esityksiin alkoi tulla entistä enemmän show-elementtejä ja se alkoi näkyä myös sävellyksissä.

1970-luvun klassikkoviisuja ovat ehdottomasti vähäeleiset ja ”ikuisiin” melodioihin perustuvat Espanjan Eres tu ja Ranskan L´oiseau et l´enfant (Lintu ja lapsi). Molemmat laulut levytti muuten ajan hengen mukaisesti suomeksi Katri Helena, ensimmäisen jopa kahtena eri versiona!

7Vuoden 1973 Espanjan Eres tu on mielenkiintoinen tapaus, sillä se on niitä harvoja espanjankielisiä lauluja, jotka ovat koskaan yltänee Billboardin Top 10 -listalle – laulusta oli jo tuolloin olemassa myös englanninkielinen versio. Alkuperäisesittäjä Mocedades-yhtye levytti laulun kaiken kaikkiaan kuudella kielellä, ja sävelmästä ovat omat tulkintansa taltioineet muun muassa Petula Clark, Bing Crosby ja Alla Pugatsova.

Video ei ole enää saatavilla

8Kaikkien aikojen Suomi-suosikkini esitettiin Brightonissa vuonna 1974, ABBAn maailmanvalloituksen aattona. Suomen puolesta lippua liehutti Eero Koivistoisen upea Älä mene pois / Keep Me Warm, jonka esitti vain 20-vuotias Carita Holmström. Edelleen ällistyttävän hieno suoritus:

Video ei ole enää saatavilla

9 Vaan osataan sitä vielä 2000-luvullakin. On tietenkin makuasia, pitääkö Serbian viimevuotista edustussävelmää Ovo je Balkania musiikinhistorian merkkiteoksena, mutta Goran Bregovicin leikittelevässä light-turbofolk-teoksessa on sellaista otetta, jota nykyviisukulttuuri onkin kaivannut. Onneksi Emir Kusturican elokuvien säveltäjällä ja Helsingin Juhlaviikoillakin vierailleella humppaveikolla oli pokerinaamaa tehdä itselleen uskollinen viisubiisi. Juuri tällaisia lauluja vartenhan Eurovision laulukilpailu on olemassa!

Video ei ole enää saatavilla

10 Ja sokerina pohjalla vielä yksi lähes euroviisu. Tuntuu vieläkin uskomattomalta, että aina niin skarpit ruotsalaiset pystyivät sellaiseen emämunaukseen, että jättivät Salem Al Fakirin Keep on Walkingin Melodifestivaleninsa kakkoseksi. Yksi viime vuosikymmenien ehdottomasti hienoimmista sävellyksistä syrjäytettiin, kun ruotsalaiset puhelinäänestäjät valitsivat Oslon kisoihin Idols-tähti Anna Bergendahlin hönkäilemän This Is My Lifen – niin minkä? Aivan.

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä ovat sinun mielestäsi kaikkien aikojen parhaat Euroviisukappaleet? Anna oma ehdotuksesi kommenteissa!