Arvatkaapa, mille minä nauran!

Yhtyeeseen kuuluvat:

Barry Andrewsin Disko on 24-vuotiaan Jukka Hervan pseudonyymi.

Syntetisaattoria ja kitaraa soittava Herva on ollut aiemmin mukana muun muassa yhtyeissä nimeltä Riukupastori!, Avaruuskaiut, Vindi Karlos ja Aikuinen Nainen.

Koska perustettu ja missä? Barry Andrewsin Disko -nimellä Herva on tehnyt musiikkia kesästä 2007 alkaen. Alkujaan Herva on Rovaniemeltä, josta hän on valunut Jyväskylän ja Kokkolan kautta Turkuun.

Julkaisut:

Boom Boom -EP (ROH-tapes, C-kasetti & CDR, 2010)
Vedenalainen nauha -mixtape (Omakustanne, C-kasetti, 2010)

Barry Andrewsin Diskolta ilmestyy kokopitkä albumi ensi vuoden puolella Fonalilta. Hervan sanojen mukaan se on melko samanlaista kuin aiemmatkin julkaisut, mutta erilaisilla sävyillä ja rikkaammalla soinnilla.

Todennäköisimmin Barry Andrewsin Disko…
…täyttää höyhensaarten tanssilattian.

Epätodennäköisimmin Barry Andrewsin Disko…
…nähdään Huomenta Suomen esiintyjävieraana.

Levyhyllyssä Barry Andrewsin Diskon voi sijoittaa:

Lapsuuden animaatioiden, rakkaimpien dream pop -levyjesi ja Pekka Strengin ulottuville.

Miksi Barry Andrewsin Disko on hyvä:

Uninen lo-fi-elektro kuulostaa enemmän haukotuksia kuin ihastuneita huokauksia aiheuttavalta ajatukselta. Silti Jukka Hervan musiikkia voisi kuvata juuri noilla sanoilla, lisäten että se on persoonallisinta suomenkielistä musiikkia, jota maassamme on vähään aikaan kuultu. Absurdeista sattumista tai unista kertovat sanoitukset tuovat mieleen Riston tai Paavoharjun. Lampaita-kappaleen laiskat ja venyvät urut tuovat mieleen alkuaikojen Beach Housen, kun taas vaikkapa Boom Boom II:n ja Alfhildin kaikuisat, kaihoisat ja aurinkoinset äänimaailmat puolestaan kuulostavat kokeellisempaan asuun editoidulta Muumi-animaatioiden ääniraidalta.

Barry Andrewsin Disko kolmella sanalla Jukka Hervan mielestä:

”Ihan kivaa musiikkia… On aina yhtä piinallista kun keikkajärkkärit kyselee jotain esittelytekstejä tapahtumamainontaa varten.”

Mitä kappaletta toivot DJ:ltä, kun olet hyvin, hyvin humalassa?

”Kissin I Stole Your Lovea tai Van Halenin Dreamsia.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä albumia olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Haluaisin sanoa, että Tom Waitsin Aliceä tai Tim Buckleyn Happy Sadiä. Voi kuitenkin olla, että Dream Theaterin Scenes From A Memory vie silti voiton.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä yhtye tai artisti tekee tällä hetkellä maailman tärkeintä musiikkia? Miksi?

”Kuuntelen kyllä mielelläni monenlaisia juttuja. Hankala nostaa mitään ylitse muiden. Musiikkiahan se vaan on!”

”Vasta kuulin livenä muun muassa Ignatzia ja Fricara Pacchua. En ollut aikaisemmin juuri kuullut heitä, ja molemmat olivat mielettömän hyviä. Myös monet kaverit, esimerkiksi Puiset Heilat tai Rambling Boys tekevät parasta musiikkia, ja on mukava seurata kavereiden juttuja vähän lähempää. Sitten on tietty kestosuosikkeja, joiden jutut kuulostavat aina parhaalta. Esimerkiksi joku Tom Waits nyt tuntuu aina tärkeältä.”

Mikä on suosikkisäkeesi pop-musiikissa?

”Sinua, sinua rakastan /
yö painaa päähäni pimeän seppeleen /
jotta en sinua näkisi”
(Kaj Chydenius: Sinua, sinua rakastan)

Video ei ole enää saatavilla

Mistä juontuu musiikkisi unenomaisuus tai öisyys?

”Öisissä tunnelmissa on tiettyä haikeutta ja kaipuuta muualle. Ehkä unenomaisuuden kautta pääsee lähemmäs kaikenlaisia toiveita ja pelkoja. Vähän menee latteuksiksi tosin. Näitä on hankala selittää, mutta tietyt musiikilliset ratkaisut, kuten tumma sointi ja kaikuisuus, tuntuvat ohjaavan kuulijaa ja yhtä lailla minua ajattelemaan yötä ja unia.”

”Toivottavasti noissa biiseissä on muitakin kuin öisiä sävyjä. Uudemmissa jutuissa ainakin on toivottavasti vähän päivänvaloa ja konkretiaa.”

Barry Andrews lauloi XTC-yhtyeen ensimmäisillä levyillä ja on jälkeenpäin ollut myös kuvanveistäjä. Mistä taiteilijanimesi on peräisin, ja onko XTC sinulle läheinen yhtye?

”Keksin Barry Andrews -nimen lukiossa tehdessäni joululevyä kavereille lahjaksi. Nimi kuulosti joltain kornilta amerikkalaiselta soul-laulajalta ja huvitti minua. Kuulin pari vuotta sitten, että sellainen tyyppi on oikeasti olemassa. En ole vielä kuullut XTC:tä. Irlannissa on myös Barry Andrews -niminen poliitikko.”

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?

”Puisia Heiloja, erityisesti tänä syksynä ilmestyvää Viihdetaiteilija -kasettia. Joitakin ECM-levy-yhtiön jazz-levyjä saattaisin helposti suositella, vaikka Arild Andersenia.”

Päähän kohdistuvat iskut by Puiset heilat

Minkä jo-tehdyn albumin haluaisit olla tehnyt ja julkaista omissa nimissäsi juuri tällä hetkellä?

”Otto Donner Treatment: En soisi sen päättyvän”

Video ei ole enää saatavilla

Mihin yhtyeeseen tai artistiin musiikkisi vertaaminen imartelisi sinua kaikkein eniten?

”Wagneriin, ei kun… Kaiketi johonkin sellaiseen, joka tekee vilpitöntä musaa. Vaikkapa Kari Peitsamo tai Pekka Streng. Olen kuullut musiikkiani verrattavan ainakin Ristoon ja Animal Collectiveen. Se on ollut ihan mukavaa, koska tykkään kyllä molemmista ja kuuntelen heitä aina silloin tällöin.”

Mikä on suosikkiäänesi maailmassa?

”Radiohiljaisuus.”

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka toimisi tuottajana?

”Junnu Aaltonen fonissa, Moondog rummuissa, Nina Simone pianossa, Anki Lindqvist laulaisi ja Beck tuottaisi.”

Miltä se kuulostaisi?

”Miksihän minä nyt nuo valitsin? Kai sen pitäisi hyvältä kuulostaa, mutta en ole kyllä ihan varma. Veikkaan kyllä, että nuo kaikki osaisivat kyllä soittaakin keskenään. Kai tuo olisi herkkää jatsia ja folkia, ellei tuo Beck jotenki pilaisi sitä. Voisihan tuon tietty pilata jotenkin hyvälläkin tavalla.”

”En tiedä onko siinä järkeä, että Nina Simone soittaa vain pianoa, sillä hän on myös maailman paras laulaja. Tykkään kyllä myös erityisesti hänen pianonsoitostaan. Simonen laulu saattaisi tosin peittää Ankin laulun kokonaan.”

”Ehkä se Beck vois myös mekastaa siellä tarkkaamon puolella, ettei olisi ihan niin iisiä.”

Barry Andrewsin Diskon voi nähdä livenä esimerkiksi Tampereen Hertassa 4.11. ja John Mausia lämmittelemässä Turun Dynamossa 14.11.

Sänpäkkilän kasvissyöjäystävällinen versio "nakit silmillä" -metaforasta. Kuva: Liv Læssøe.

Olen pyörinyt aika paljon erilaisissa musiikkialan vientitapahtumissa. Niissä kotimaiset lafkat yrittävät pääsääntöisesti itku kurkussa viedä vertauskuvallista jäätä eskimoille, hyvin tuotetuilla, mutta täysin ideattomilla ”avaimet käteen” -rockia soittavilla bändeillä, joiden suoria vastinkappaleita löytyy jokaisesta maasta riittämiin.

Silti aina, kun ulkomaalaiset vieraat saapuvat Suomeen, ensimmäinen kysymys on ”Is Circle playing?” Siitä siirrytäänkin latelemaan listaa Sami Sänpäkkilän Fonal-levy-yhtiön yhtyeistä, joita pitäisi päästä näkemään. Ulkomaiset mediatkin syövät miehen kädestä, ja vierailu levykauppaan New Yorkissa tai Japanissa tuottaa suomalaisia levyjä etsivälle tulokseksi lähinnä Islajaa, Kemiallisia Ystäviä, Shogun Kunitokia, Tv-resistoria tai Paavoharjua.

Kaikki tämä mieheltä, joka 1990-luvun lopulla aloitellessaan uskoi, ettei hyvää ja rakkaudella tehtyä musiikkia tarvitse myydä tai markkinoida. Eikä ole pahemmin tarvinnutkaan.

Video ei ole enää saatavilla

ES: Surrealistin kaksi vasenta kättä – Sänpäkkilän omaa musiikillis-videotaiteellista tuotantoa.

Street teamien, viraalikampanjoiden, kalliiden tuottajien ja muun markkinointihössötyksen leimaamalla aikakaudellamme on todella erikoista, että kaiken signaalikohinan seasta voi nousta esiin perhe yhtyeitä, jotka eivät pidä itsestään ihmeemmin meteliä, tekevät älyttömän epäseksikästä musiikkia ja luottavat estetiikassaan nukkavieruun psykedeliaan ja äärimmäisyyksiin vietyyn kotikutoisuuteen.

Näin kuitenkin on käynyt. Wire-lehden avattua tulvaportit artikkelillaan ”Finnish Forest Folk” -ilmiöstä homman leviämistä ei ole voinut pysäyttää. Kaikki tämä ilman, että Sänpäkkilä olisi palkannut PR-toimistoa tai rakentanut sosiaalisen median strategiaa.

Vaikka Sänpäkkilän oma varsinainen musiikillinen osanotto Fonalin julkaisuihin on vuosien varrella vähentynyt ja mies on siirtynyt enemmän taustajoukkoihin sekä videoita tehtailemaan, hänen alkuperäisen visionsa ja linjansa on yhä Fonalin julkaisujen punainen lanka. Fonal-tuotoksen tunnistaa hetkessä, yhtenevistä äänilevyjen selkämyksistä levyjen sisältöön. Lapsenomainen musiikillinen seikkailunhalu, kotikutoinen äänimaailma ja ajaton retroilu manifestoituvat jotenkin oudon linjattoman linjakkaasti niin Riston maanisessa rockissa, Kemiallisten Ystävien huuruilussa, Paavoharjun eteerisessä haahuilussa kuin Tv-resistorin naivistisessa iskelmäpopissakin.

Video ei ole enää saatavilla

Risto-yhtyeen hieno Putoan kaivossa -musiikkivideo. Sänpäkkilän ohjaustyötä myöskin.

Kaikki Fonalin yhtyeet olisivat varmasti olemassa ilman Sänpäkkilän tekemisiä, mutta ilman Fonalia ne olisivat vailla kontekstia ja kotia. Fonalin yhtyeet tarjosivat Sänpäkkilälle rakennuspalikat, joista Sänpäkkilä loi ilmiön. Yrittämättä ja pingottamatta.

Video ei ole enää saatavilla