Mie oon Lordi. Mie en laula. Mie sanon Suomen pisteet.

Euroviisut huipentuvat Bakussa. Tänä iltana pidettävissä finaaleissa selviää kuka voittaa, Ruotsin dramaattinen Loreen, Venäjän sympaattiset mummot vai joku muu?

Vaikka Suomi ei tällä kertaa päässyt edes finaaleihin asti, niin Suomi on menossa mukana jakamassa pisteitä. Nuorgam kertoo jo nyt, kuinka Suomen kansa viisupisteensä jakaa.

Aina arvoituksellinen Suomen kansa vetää euroviisupisteissäänkin omaa linjaansa. Tänä vuonna myös pisteidenantajamme kuvastaa musiikkimakuamme, sillä suomalaisten äänitorveksi on valittu Lordi.

And here are the results from the Finnish Jury:

1 piste: Ranska

Pieni, mutta silti edelleen olemassa oleva joukko, melodisen europopin ystäviä pääsee hetkeksi palaamaan kultaiselle 1990-luvulle, kun ikkuna Eurooppaan avautui kerran viikossa RadioMafian Gasthaus Ristolan kautta. Jo silloin indonesialaissyntyinen Anggun sai sydämen sykkimään vapaudenkaipuuta, ratakiskojen kolketta ja ikimuistoisia interrail-kokemuksia. Ranskasta ja Isosta-Britanniasta uraansa luonut eurotähti on vedossa ja tuo turvallisen tuulahduksen ajasta, jolloin maailma oli vain pieni kylä, täynnä uusia tuttavuuksia.

Video ei ole enää saatavilla

2 pistettä: Islanti

Tämänvuotisen euroviisukisan ainoa duetto on vanhanaikaisella viisupaatoksella ladattu Islannin Never forget, jonka esittävät Greta Salóme ja Jónsi. Pohjolan karuja luonnonoloja heijasteleva Nightwish-henkinen väkevä paisuttelu saa suomalaiset suorittamaan herätesoittoja.

Video ei ole enää saatavilla

3 pistettä: Iso-Britannia

Vaikka suuren maailman viihdetaiteilijat ovat Suomessa alkaneet saada suurempaa yleisösuosiota vasta viime vuosikymmeninä, tunnetaan Engelbert Humperdick sentään meilläkin, ainakin nimenä (”Ei Tom Jones, vaan se toinen…”). Nyt 76-vuotias Humperdinck esittää rytmiikaltaankin turvallisuudentunnetta tuovan valssin Love will set you free ja saavuttaa suurimman radiohittinsä sitten Release me:n (vuodelta 1967).

Video ei ole enää saatavilla

4 pistettä: Italia

Kun Eurovision laulukilpailu oli vielä tuttu ja tasainen läntisen Euroopan musiikkijuhla, symppasivat suomalaiset Italian edustussävelmiä, joiden kieli tuntui runsaine vokaaleineen läheiseltä (valitettavasti tunne oli täysin yksipuolinen). Viime vuonna yli 10 vuoden tauon jälkeen viisuihin näyttävän paluun (sijoittuen toiseksi) tehnyt musiikkimaa osuu nytkin suomalaisten hermoon: särmikäs Nina Zilli tihkuu vanhanajan glamouria ja on – käsittämätöntä kyllä – samanaikaisesti juuri sitä naistyyppiä, jota suomalaisisännät ovat kautta vuosisatojen haikailleet pihamaalleen äkäisiä ohjeitaan huutelemaan.

Video ei ole enää saatavilla

5 pistettä: Albania

Vailla rajanaapuruutta tai kulttuuristakaan yhteyttä on Albanialla erityinen paikka suomalaisten sydämissä. Maan poikkeuksellisen voimakasääniset laulajattaret eivät meikäläisiä pelota. Jazzlaulaja Rona Nishliukin loihtii lavalle niin tuskaisen kolmeminuuttisen, että vain ankaraan elämään tottuneet kestävät sitä katsoa. Albania herättää kotisohvilla nuokkuvat sekä euroviisujen seurantaan että elämän suurten kysymysten äärelle (vai ovatko ne edes kaksi eri asiaa?).

Video ei ole enää saatavilla

6 pistettä: Irlanti

Suomalaisteinien saldorajat paukkuvat, kun Jedward laittaa puhelinlangat laulamaan. Suomessakin vastikään nuorisoa villinneet hyperaktiiviset kaksospojat, Edward ja John Grimes, osallistuivat viisuihin jo viime vuonna, ja vaikka tämänvuotinen kisabiisi Waterline on viimevuotista Lipstickia laimeampi, ei se menoa haittaa. Eihän tässä laulua äänestetä, vaan nuoruuden intoa. Suihkulähdekin on komea.

Video ei ole enää saatavilla

7 pistettä: Serbia

Mikäänhän ei suomalaista niin viihdytä kuin menetetyn rakkauden tuskassa piehtaroiva mies. Kun mies on vielä karismaattinen Zeljko Joksimovic, useampaankin kertaa euroviisuissa sekä solistina, juontajana että säveltäjänä esiintynyt balkanilainen supertähti, liittyy Suomi siihen joukkoon, jonka avulla Serbia saavuttaa taas kansainvälisessä loppukilpailussa kelvollisen sijoituksen. Joksimovicin ensimmäinen euroviisu Lane Moje soi edelleen radioaalloillamme.

Video ei ole enää saatavilla

8 pistettä: Ruotsi

Koskaan aikaisemmin ei Suomessa ole mikään euroviisu noussut listaykköseksi ENNEN varsinaisia kisoja. Loreenin Euphoria on sen nyt tehnyt, ja biisi on saanut radiosoittoakin hämmästyttävän laajalla rintamalla. Kun tv-selostaja vielä muistaa todeta, että Loreenin esityksen koreografi on suomalais-italialainen Ambra Succi ja vaatesuunnittelija ja keikkabuukkaajakin ovat suomalaisia, niin johan lähes oman kylän tyttö alkaa saada soittoja.

Video ei ole enää saatavilla

10 pistettä: Viro

Suomalaiset äänestävät sydämellä. Kukaan ei ole aiemmin kuullutkaan nuoresta virolaismuusikosta Ott Leplandista, mutta hän saa pohjoisnaapurit äänestämään vimman vallassa, kuin yhteisiä suomalais-ugrilaisia juuriamme puolustaen. Pelkistetty Kuula uhkuu sisäistä voimaa. Se on kuin yksinäinen, sumuiselta suolta rääkäisten kohti taivasta nouseva kurki: yksinkertaisen kaunis ja luonnollinen, mutta kovaäänisimmässä kohdassaan syvän muistijäljen sieluun jättävä henkilökohtainen, elämänvoimasta muistuttava kirkas hetki.

Video ei ole enää saatavilla

12 pistettä: Venäjä

Jokaisen fennougristin ja vähänkään sinne päin kallistuneen juuritietoisen humanistin haaveuni toteutui, kun Venäjä lopulta uskalsi lähettää edustajakseen udmurtialaisen Buranovon kylän mummoista koostuvan Buranovski Babushki -amatöörikuoron.

Ylisliipattujen venäläistähtien leikkaussalissa muotoiltujen nenien edestä edustuspaikan vieneet luomumummot ovat varsinainen hengen voitto materiasta, inhimillisyyden ylistys ja kenties jopa vilahdus uuden aikakauden Venäjästä. Ei sillä väliä, osaavatko hurmurimummelit laulaa tai onko Suomessa pitkään asuneen, Laura Voutilaisellekin hittejä väsänneen, Viktor Drobyshin sävelmä Party for everybody eurooppalaisen kevyen musiikin helmiä – tämä pääosin udmurtinkielinen esitys saa sellaisetkin suomalaiset tarttumaan luureihin, jotka eivät ikipäivänä olisi kuvitelleet euroviisuäänestyksiin osallistuvansa.

Video ei ole enää saatavilla

Suomella on oma surullisenkuuluisa euroviisuhistoriansa (45 edustussävelmää, yhdeksän viimeistä sijaa), jota ei ilmeisesti edes yksi saavutettu voitto ole kirkastanut; ainakaan suomalaisesta euroviisukulttuurista vastaavan Yleisradion mielestä, joka muutti tänä vuonna perinteikkään Suomen euroviisukarsinnan historiattomaksi Uuden Musiikin Kilpailuksi, jossa etsitään ”hyvää biisiä, ei euroviisua” (UMK:n tuottaja Anssi Autio, Tv-maailma 3/2012).

Vuosikymmenten viisukarsintakimaraa tutkaillessa tulee pian selväksi, ettei ongelmamme ole hyvien biisien puuttuminen. Kompastuskiveksemme ovat muodostuneet kansan käsittämättömät valinnat ja raatiratkaisut, joilla on kumarrettu milloin itään, milloin länteen, usein tasapuolisesti joka suuntaan, jolloin lopputuloksesta ei ole ollut haltioissaan juuri kukaan.

Anna Muurisen kaksiosainen juttusarja keskittyy kaikkein kamalimpiin kalkkiviivakangistumiin.

Beat – Fri

Nuku pommiin -pohjanoteerausta seuraavina vuosina euroviisukarsinnoissa palattiin perinteikkäämpien estradi-iskelmien pariin ja äänestysoikeus palautettiin kansalle.

Laadukasta ruotsinkielistä iskelmäviihdettä oli tarjolla myös keväällä 1989, kun meillä vielä tuntematon Chris Owen sijoittui toiseksi omalla laulullaan Vad finns kvar:

Video ei ole enää saatavilla

Häntäpäähän sijoittui Edu Kettusen alakuloinen ja vasta myöhemmin suomalaisten sydämiin sukeltanut Minä olen muistanut:

Video ei ole enää saatavilla

Illan kuningattaresta ei ollut epäilystä, ja niin edustusmatkalle Sveitsiin lähetettiin Matti Puurtisen ja Turkka Malin uljas La dolce vita, joka sai Anneli Saaristosta arvoisensa esittäjän. 22 laulun loppukilpailussa se kipusi seitsemänneksi ja on siis edelleen parhaiten menestynyt suomenkielinen euroviisumme.

Video ei ole enää saatavilla

La dolce vitan kaltaista juurevaa kansainvälisyyttä onnistuttiin saamaan mukaan myös vuoden 1990 kilpailuun, jossa oma ”skandinaavinen albatrossimme” (ilmaus Dannyn) Arja Saijonmaa esitti Petri Laaksosen Gabrielan. Tuolloin Norjassa asuneen ja muutamaa vuotta aiemmin Ruotsin euroviisukarsinnoissa näyttävästi toiseksi sijoittuneen schlagerkuningattaren valinta edustusmatkalle olisi ollut nappisuoritus:

Video ei ole enää saatavilla

Mutta jostakin syystä naftaliinista kaivetut asiantuntijat pitivät parhaana tätä sävelteosta:

Video ei ole enää saatavilla

Suomi jäi Zagrebissa pidetyn kansainvälisen loppukilpailun viimeiseksi.

Edea – Aava

1990-luvulla Suomi sai heikon menestyksensä vuoksi osallistua euroviisuihin vain joka toinen vuosi, joten ei ollut aikaakaan, kun käsille tuli kaikkien aikojen karsintamme vuonna 1998. Kisaan oli saatu mukaan musiikkielämämme ykkösnimiä Jari Sillanpäästä…

Video ei ole enää saatavilla

…Ultra Brahan…

Video ei ole enää saatavilla

…ja Nylon Beatiin.

Video ei ole enää saatavilla

Samuli Edelmann duetoi Sanin kanssa edelleen radioissa soivan Olen luonasi sun -slovarin.

Video ei ole enää saatavilla

Parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi oli kehitetty kolmen raadin järjestelmä: puhelimitse äänestäneen yleisön ääniin lisättiin studiossa istuneen musiikin ammattilaisten raadin ja euroviisufanien, joiden sisäpiiritietoa laulukilpailun luonteesta yritettiin nyt hyödyntää ensimmäistä kertaa, raadin äänet.

Kuten odottaa sopii, raatien maut menivät täysin ristiin. Euroviisufanien raati rankkasi parhaaksi ammattilaisraadin karsastaman Nylon Beatin, ammattilaiset taas äänestivät voittajaksi Edean eteerisen Aavan ja kansa rakasti odotusten mukaisesti Jari Sillanpäätä. Näin kisan voitti Edea, Sillanpään sijoittuessa toiseksi ja Nylon Beatin kolmanneksi:

Video ei ole enää saatavilla

Kansainvälisen kisan tulostaulukosta Aava löytyi kohdasta 15, mutta suomalaiset saivat monenmonta hittiä rakastettavakseen. Niiden joukkoon ei voida laskea edustussävelmäämme.

Nina Åström – A Little Bit

Käsittämätöntä kyllä, mutta tästä ei meillä vielä opittu. Seuraavan kerran, kun osallistumisoikeus jälleen napsahti, järjestettiin karsinnat helmikuussa 2000. Mukana olivat jälleen huippusuositut Nylon Beat ja Ultra Bra, joista jälkimmäinen tosin putosi pois jo hieman hämärässä, radion kanssa yhteistyössä järjestetyssä esikarsintavaiheessa. Enteellisesti Helsingin Hotelli Lordissa järjestetyssä loppukilpailussa nähtiin muun muassa seuraavat esitykset Nylon Beatilta…

Video ei ole enää saatavilla

…Anna Erikssonilta…

Video ei ole enää saatavilla

…ja Nightwishilta.

Video ei ole enää saatavilla

Ammattilaisraadin ja yleisön äänet menivät jälleen aivan ristiin. Kansan rakastama Nightwish ei juuri hetkauttanut ammattilaisia, Anna Eriksson sentään sai suosiota kummaltakin äänestäjäryhmältä.

Lopputulos ällistytti myös lähetyksen juontaneet Silvia Modigin ja Jani Juntusen: Tukholman kisoihin lähtikin Suomea edustamaan Nina Åström, jonka mukanaoloa kaikki Lordin salissa istuneet eivät edes muistaneet, vaikka kilpailukappaleita oli yhteensä vain kuusi.

Video ei ole enää saatavilla

Suomi ei osallistunut vuoden 2001 Eurovision laulukilpailuun.

Geir Rönning – Why

2000-luku toi euroviisuihin monenlaisia mullistuksia. Yllättäväksi, ja viimein myös Suomea suosivaksi trendiksi tuli aikaisemmin menestymättömien maiden sijoittuminen kilpailun kärkisijoille (kisavoittajien listaan kirjattiin vuosina 2001–2008 Viro, Latvia, Turkki, Ukraina, Kreikka, Suomi, Serbia ja Venäjä). Osallistujamäärän kasvaessa kilpailu päädyttiin jakamaan useamman illan pituiseksi laulumaratoniksi karsintakisoineen ja finaaleineen.

Semifinaalivaihe oli ensimmäistä kertaa käytössä Istanbulin kilpailussa 2004, jolloin Suomi sai kunnian olla kaikkien aikojen ensimmäinen semifinaalissa kilpailukappaleensa esittänyt maa. Revanssihenkisesti kotoisat karsintamme kansanäänestyksellä voittanut Jari Sillanpää oli mukana kilpailussa vanhan maailman euroviisutyyliä jäljittelevällä discotangolla Takes 2 to Tango, joka oli auttamattomasti 20 vuotta myöhässä uuden ajan Euroopalle.

Video ei ole enää saatavilla

Tarjolla Suomen-karsinnoissa olisi ollut tällaistakin, Ruotsin kautta euroviisuihin uutta tuovaa:

Video ei ole enää saatavilla

Vaikka Jari Sillanpää jäi semifinaaliin, ei Suomessa lannistuttu, vaan vuoden 2005 euroviisuihin lähdettiin kaikkien aikojen suurimmalla ponnistuksella, Lahteen, Jyväskylään, Turkuun ja Imatralle ulottuneella kiertueella.

2000-luvun alussa euroviisuissa nähtävissä olleelle karnevaalihengelle viitattiin meillä kintaalla: kun muu Eurooppa halusi lauantai-iltana juhlia ja riemuita olemassaolostaan, Suomessa hiljennyttiin elämän rajallisuuden äärelle. Baila baila -hetkutusten joukossa Suomen kansan valitsema edustussävelmä, Mika Toivasen säveltämä ja Geir Rönningin esittämä Why? kertoi maailmaa järkyttäneen Beslanin koulukaappauksen aiheuttamista tunnelmista:

Video ei ole enää saatavilla

Norjalaisen Geir Rönningin semifinaaliin jäänyt esitys kuvastaa hyvin tunnelmia, joissa Suomi yritti hakea vauhtia euroviisuiluunsa. Oli selvää, ettemme menestyisi kisassa tavanomaisilla, kisan perinteen sanelemilla keinoilla.

Pelastukseksi jostakin kaikkensa antamisen jälkeisen hämärän rajamailta saapui Lordi, jonka tajunnanräjäyttävä Hard Rock Hallelujah oli ensimmäinen finaaliin selviytynyt suomalaissävellys – finaalissa voittoisa laulu teki kilpailun kaikkien aikojen piste-ennätyksen, 292 pistettä.

Video ei ole enää saatavilla

Vuoden 2006 energisistä Suomen-karsinnoista olisi riittänyt potkua muidenkin vuosien kisoihin, kuultiinhan Turun Caribiassa tällainenkin kansainväliset mittapuut täyttävä sävelmä:

Video ei ole enää saatavilla

Teräsbetoni – Missä miehet ratsastaa

Lordista hullaantuneet suomalaiset pääsivät järjestämään Helsinkiin euroviisuja 2007 ja kisahuumasta hämärtyneet mielet taisivat janota lisää, muutoin on vaikea ymmärtää vuoden 2008 karsintojemme jymymenestyjää Teräsbetonia:

Video ei ole enää saatavilla

Eurovisio-trendinä kun oli jo aivan päinvastainen suuntaus, rauhallinen estradiballadi, joista esimerkkeinä vuosien 2007 ja 2008 voittajat, Serbian Molitva ja Venäjän Believe.

Teräsbetonin sijaan meillä olisi ollut tarjolla kaksi viisuhistoriamme hienoimpiin helmiin kuuluvaa sävelteosta, Vuokko Hovatan Virginia…

Video ei ole enää saatavilla

…ja Kari Tapion Valaise yö.

Video ei ole enää saatavilla

Vertailun vuoksi Venäjän voittaja, ylilatautunut Dima Bilan voitonkiilto silmissään:

Video ei ole enää saatavilla

Waldo’s People – Lose Control

Jotain uutta ja tuoretta oli hyppysissämme vuonna 2009, jolloin ehdolla oli valloittava Signmark yhdessä Osmo Ikosen kanssa:

Video ei ole enää saatavilla

Suomen kansalle maistui kuitenkin jo 1990-luvulta tutuksi tullut turvavaihtoehto. Waldo’s Peoplella päästiin lopulta Moskovan kisoissa finaaliin, mutta jäätiin sen viimeiseksi:

Video ei ole enää saatavilla

Vuosikymmenen loppu toi kansainväliseen loppukilpailuun uudistuksen, jolla pyrittiin saamaan viisuvoittajiksi entistä laadukkaampia lauluja. Edelleen käytössä olevan systeemin mukaan kansainvälisen loppukilpailun voittaja ratkaistaan musiikin ammattilaisraadin ja puhelinäänestäjien yhteispisteiden avulla. Se on tehnyt laulujen tasolle hyvää, mutta samalla vaikeuttanut voittajan veikkaamista.

Suomessa edustusmatkalle vuonna 2010 Osloon valittiin teinisensaatio Alexander Rybakin vanavedessä Kuunkuiskaajien kansanmusiikkipohjainen Työlki ellää, joka jäi harmittavasti ensimmäisenä lauluna finaalin ulkopuolelle. Suomen finaalilaulujen joukossa oli kuitenkin jo uuden ajan airut, ilman levy-yhtiötä tai taustajoukkoja avoimeen sävellyskisaan demon lähettänyt Heli Kajo, joka nostettiin täydestä tuntemattomuudesta Suomen-finaalin kutsuartistien joukkoon:

Video ei ole enää saatavilla

Annankadun kulmassa on juuri sitä uutta musiikkia, jota tänä vuonna haetaan edustajaksemme jo ihan nimeä myöten. Ehkä Uuden Musiikin Kilpailun voittajat osataan valita euroviisuja onnekkaammin?

Uuden Musiikin Kilpailu TV2:lla perjantaisin klo 21. Uuden Musiikin Kilpailun finaali Helsingin Jäähallissa 25.2.

Suomella on oma surullisenkuuluisa euroviisuhistoriansa (45 edustussävelmää, yhdeksän viimeistä sijaa), jota ei ilmeisesti edes yksi saavutettu voitto ole kirkastanut; ainakaan suomalaisesta euroviisukulttuurista vastaavan Yleisradion mielestä, joka muutti tänä vuonna perinteikkään Suomen euroviisukarsinnan historiattomaksi Uuden Musiikin Kilpailuksi, jossa etsitään ”hyvää biisiä, ei euroviisua” (UMK:n tuottaja Anssi Autio, Tv-maailma 3/2012).

Vuosikymmenten viisukarsintakimaraa tutkaillessa tulee pian selväksi, ettei ongelmamme ole hyvien biisien puuttuminen. Kompastuskiveksemme ovat muodostuneet kansan käsittämättömät valinnat ja raatiratkaisut, joilla on kumarrettu milloin itään, milloin länteen, usein tasapuolisesti joka suuntaan, jolloin lopputuloksesta ei ole ollut haltioissaan juuri kukaan.

Anna Muurisen kaksiosainen juttusarja keskittyy kaikkein kamalimpiin kalkkiviivakangistumiin.

Laila Halme – Muistojeni laulu

Suomi aloitti euroviisutaipaleensa vuonna 1961 tyylikkäästi megatähti Laila Kinnusen esittämällä sävelmällä Valoa ikkunassa, jonka tyylikkäällä esityksellä pääsimme hyvin mukaan yhteiseurooppalaiseen viihdetapahtumaan. Hyvää jatkoa seurasi vasta 16-vuotiaan Marion Rungin esittämällä sirpakalla Tipi-tiillä.

Lupaavan alun jälkeen ryhdyttiin kirjoittamaan suomalaisten viisusekoiluiden historiaa murheenkryynivuonna 1963. Tuolloin Suomen karsinnan voiton vei 40-henkisen asiantuntijaraadin päätöksellä Börje Sundgrenin Muistojeni laulu, jonka esittivät (kaikki finaalisävelmät esitettiin kahden eri solistin tulkintoina) Marjatta Leppänen ja Irmeli Mäkelä. Edustusmatkalle Lontooseen lähetettiin kuitenkin karsinnassa aivan eri kappaleella mukana ollut Laila Halme ja saavutuksena oli ensimmäinen ”nolla pistettä”

Video ei ole enää saatavilla

Eteeris-haahuilevan esityksen sijaan tarjolla olisi ollut sellaisiakin aikaa kestäneitä klassikkoja, kuten Lasse Mårtenssonin Kaikessa soi blues (säv. Toivo Kärki)…

Video ei ole enää saatavilla

…ja Tamara Lundin Olen mikä olen (säv. Jorma Panula).

Video ei ole enää saatavilla

Virhettä paikkaamaan vuoden 1964 kisoihin lähetettiin Lasse Mårtensson ja svengiklassikko Laiskotellen, joka sijoittuikin seitsemänneksi.

Viktor Klimenko – Aurinko laskee länteen

Vaan sitten tulikin jo suurimman suomalaisen viisutrauman vuosi. Korkeatasoisen vuoden 1965 kilpailun yleisöäänestyksen voitti ajan hermolla ollut, Toivo Kärjen letkajenkkamainen Minne tuuli kuljettaa. Erikseen mainitun sävellyskilpailun taas voitti Lasse Mårtenssonin tunnelmallinen Iltaisin.

Yleisradion asiantuntijat halusivat kuitenkin kunnioittaa vastikään kuollutta sanoittajamestari Reino Helismaata ja lähettää Napoliin Helismaan sanoittaman Aurinko laskee länteen -laulun. Viktor Klimenkon uljaasti esittämän melankolisen esityksen nyansseja ei Euroopassa ymmärretty lainkaan, ja Suomi jäi jo toisen kerran ilman pisteitä. Traumaattiseksi asiantuntijaratkaisun tekee se, kuinka edelleen on nähtävissä, miten hyvin ajan hermolla letkis-villityksen aallonharjalla loikkiva Minne tuuli kuljettaa oli:

Video ei ole enää saatavilla

Kisan voittanut Luxemburgin Poupée se cire, poupée se son on kuin Minne tuuli kuljettaa -rallin eurooppalainen sisariskelmä…

Video ei ole enää saatavilla

…ainakin, jos vertaa sinivalkoisia värejä kisassa puolustaneeseen sävelmään.

Video ei ole enää saatavilla

Kristiina Hautala – Kun kello käy

Vaikka väritelevisiotekniikka toi ruutuihimme kirkkaita värejä, jatkoivat viisuvalintojemme mustat hetket. Ensimmäistä kertaa euroviisuedustajaa äänestämään päästetty Suomen kansa valitsi vuoden 1968 edustusmatkalle ajan kuuman nimen Kristiina Hautalan, joka sai loppukilpailussa yhden pisteen ja sijoittui jaetulle viimeiselle sijalle:

Video ei ole enää saatavilla

Karsintaan jäi muun muassa tämä kaikki entiset ja nykyiset euroviisuvaatimukset täyttävä nykyinen yhteislauluklassikko:

Video ei ole enää saatavilla

Vesa-Matti Loiri – Huilumies

1970-luku toi euroviisukarsintoihin uudenlaisia värinöitä, edustuspaikoista nähtiin kisaamassa muun muassa valtavirtaa vaihtoehtoisemmat Agit Prop, M. A. Numminen ja Hortto Kaalo. Vuonna 1978 Suomi alkoi osallistua myös Intervision laulukilpailuun, ja karsinnat molempiin kisoihin saatettiin käydä samassa lähetyksessä. Vuosikymmen oli hedelmällinen: ajan kuohunnan keskellä osattiin keskittyä olennaiseen ja valita viisulavoille sinne hyvin sopivia sävelteoksia. Vuosikymmenen menestyjiin kuuluivat muun muassa Marionin Tom tom tom, Pihasoittajien Viulu-ukko ja Monica Aspelundin Lapponia.

1980-luvulle tultaessa paletti alkoi rakoilla: vuoden 1980-interviisukarsintoihin kutsuttiin yksi artisti, Marion, jolle etsittiin sopivia sävelmiä. (Samankaltainen konsepti on edelleen käytössä euroviisujen etsinnässä monessa maassa). Euroviisukarsintoihin sen sijaan haettiin edustajaa entisenkaltaisella, sekalaisemmalla esiintyjäjoukolla. Lopputuloksena oli, että Haagiin lähti Vesa-Matti Loiri ja Aarno Ranisen sävelmä Huilumies ja Sopotiin Marion Esko Koivumiehen laululla Hyvästi yö.

Elämäntuskasta ähkivä Huilumies jäi kansainvälisen finaalinsa viimeiseksi…

Video ei ole enää saatavilla

… kun elegantisti keinahteleva Hyvästi yö sai oman festivaalinsa pääpalkinnon.

Video ei ole enää saatavilla

Kojo – Nuku pommiin

Vuoden 1981 kisassa alkoi näkyä viisukulttuurin murros, mukaan alkoi tulla entistä enemmän perinteikkään iskelmän ohittavia musiikkityylejä. Jälkeenpäin ajatellen yksi mielenkiintoisimmista euroviisuehdokkaista oli julkisia esiintymisiä kaihtaneen Leevi & The Leavingsin esitys laulustaan Sinisilmä, mansikkasuu.

Täydellinen paketti oli kasassa Frederikillä taustajumppareineen (Meiju Suvas, Tuire Pentikäinen, Helena Lindgren ja Kaija Koo!). Suomen euroviisuhistorian ensimmäiset täydet pisteet Saksalta, maalta joka oli lähettänyt kisaan oman Tchinghis Khaninsa muutama vuosi aiemmin, olisivat olleet selviö:

Video ei ole enää saatavilla

Valituksi tullut Jim Pembroken säveltämä, Riki Sorsan esittämä Reggae OK edusti hienosti sekin. Laulun löytymistä lopulta vasta 16. sijalta pidettiin yllätyksenä:

Video ei ole enää saatavilla

Kenties Reggae OK:n vaikutuksesta meillä vinksahdettiin seuraavana vuonna vieläkin villimpään suuntaan, kun viisuedustajasta päättänyt asiantuntijaraati valitsi edustusmatkalle Pembroken uusimman tuotoksen, Kojon tulkitseman Nuku pommiin -rykäisyn:

http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=Uit8LDGkIPU

Pisteittä jäämistä jo 18 maan kisaksi paisuneessa kilpailussa voi pitää saavutuksena. Esitys teki lähtemättömän vaikutuksen ympäri Eurooppaa; Suomen Espanjan-suurlähettiläs jopa kirjoitti Helsingin Sanomissa: ”Nukkukaa pommiin, pysykää Suomessa, älkää osallistuko tämän kaltaisiin kilpailuihin.”

Vaikutus olisi tuskin ollut samanlainen, jos ”asiantuntijat” olivat rohjenneet lähettää Harrogateen ensi kertaa ruotsinkielisen edustuslaulun, Veikko Samulin tyylipuhtaan Mitt äppelträdin, jonka lauloi Ami Aspelund:

Video ei ole enää saatavilla

Sarjan jälkimmäinen osa ilmestyy huomenna.

Eurovision laulukilpailua on helppo pitää nykymaailman menosta irtautuneena ongelmajätenäyttelynä, mutta viisuhistorian yli tuhannen laulun listaa tutkaillessa on pakko myöntää kisaan mahtuneen myös todella onnistuneita länsimaisen viihdemusiikin helmiä. Nuorgam esittelee näistä kymmenen.

1 Jopa keskieurooppalaisen boheemielämäntavan ja ranskalaisen popin paha poika Serge Gainsbourg osallistui kisaan kolme kertaa: heti ensi yrittämällä vuonna 1965 syntyi europopin klassikko, kun France Gallin suoraviivaisesti kailottama Poupée de cire, poupée de son vei voiton Luxembourgiin.

Video ei ole enää saatavilla

2 Seuraavan kerran Gainsbourgin säveltaiteesta nautittiin kaksi vuotta myöhemmin, kun Monacon Minouche Barelli esitti moniselitteisen Boum-Badaboumin. Tämä sävelmä ei jäänyt historiaan, ja Gainsbourg jäi viisunälkäiseksi: mies palasi kisaan vielä vuonna 1990, jolloin toimi Ranskan edustussävelmän sanoittajana. Laulun saattaa edelleen bongata radiosoitosta ranskankielisissä maissa matkatessaan. Esikatseluvideossa nähdään mestari itse teossa:

Video ei ole enää saatavilla

Maailmankaikkeuden parhaita iskelmiä on vaikea luetella, mutta menestyneimpiä voi sentään yrittää. Esimerkiksi kaikkien tuntemaa Volarea harva pitää italialaisena euroviisuiskelmänä, niin paljon sitä on varioitu ympäri maailmaa, erityisesti Yhdysvalloissa (omat sovituksensa kappleesta ovat tehneet niin Dean Martin, Frank Sinatra kuin Luciano Pavarotti (aivan mahtava golfkentällä kuvattu video btw.), Frank Zappa ja David Bowie).

3Vuoden 1958 euroviisuissa nimellä Nel blu dipinto di blu kymmenen maan kisassa ällistyttävästi vasta kolmanneksi sijoittunut laulu valloitti kuitenkin maailman (sekä avaruuden, mikäli on uskominen Robert Zemeckisin vuonna 1997 valmistunutta elokuvaa Ensimmäinen yhteys (Contact).

Video ei ole enää saatavilla

4 Domenico Modugnon seuraavakin viisuedustus Piove (Ciao ciao bambina) on ikivihreä.

Video ei ole enää saatavilla

5 Ja mitäpä muutakaan on yksi kaikkien aikojen versioiduimmista viihdemusiikkisävelmistä L´amour est bleu, Rakkaus on sininen? Paitsi Suomessakin lähes vuosittain eri kokoonpanojen toimesta levytetty klassikko, myös Luxemburgin euroviisuedustussävelmä. Andre Poppin säveltämä ja Vicky Leandrosin tulkitsema laulu sijoittui vuoden 1967 kisassa hämmästyttävästi vasta neljännelle sijalle. Instrumentaaliversio loistavasta sävelmästä valloitti myös Yhdysvaltain Billboard-listan kärkipaikan ennätyksellisiksi viideksi viikoksi.

Video ei ole enää saatavilla

6 1960-luvun euroviisuista on syytä vielä mainita jonkinmoista kulttisuosiota nauttiva Monacon edustussävelmä vuodelta 1963, laulaja-lauluntekijä-näyttelijä Françoise Hardyn toteava L´amours´en va. Täydellinen oman aikansa kuva, muoti-esikuvanakin tunnetun Hardyn oma laulu pois lipuvasta rakkaudesta.

Video ei ole enää saatavilla

Euroviisulähetysten siirryttyä väriaikaan, laulujen esityksiin alkoi tulla entistä enemmän show-elementtejä ja se alkoi näkyä myös sävellyksissä.

1970-luvun klassikkoviisuja ovat ehdottomasti vähäeleiset ja ”ikuisiin” melodioihin perustuvat Espanjan Eres tu ja Ranskan L´oiseau et l´enfant (Lintu ja lapsi). Molemmat laulut levytti muuten ajan hengen mukaisesti suomeksi Katri Helena, ensimmäisen jopa kahtena eri versiona!

7Vuoden 1973 Espanjan Eres tu on mielenkiintoinen tapaus, sillä se on niitä harvoja espanjankielisiä lauluja, jotka ovat koskaan yltänee Billboardin Top 10 -listalle – laulusta oli jo tuolloin olemassa myös englanninkielinen versio. Alkuperäisesittäjä Mocedades-yhtye levytti laulun kaiken kaikkiaan kuudella kielellä, ja sävelmästä ovat omat tulkintansa taltioineet muun muassa Petula Clark, Bing Crosby ja Alla Pugatsova.

Video ei ole enää saatavilla

8Kaikkien aikojen Suomi-suosikkini esitettiin Brightonissa vuonna 1974, ABBAn maailmanvalloituksen aattona. Suomen puolesta lippua liehutti Eero Koivistoisen upea Älä mene pois / Keep Me Warm, jonka esitti vain 20-vuotias Carita Holmström. Edelleen ällistyttävän hieno suoritus:

Video ei ole enää saatavilla

9 Vaan osataan sitä vielä 2000-luvullakin. On tietenkin makuasia, pitääkö Serbian viimevuotista edustussävelmää Ovo je Balkania musiikinhistorian merkkiteoksena, mutta Goran Bregovicin leikittelevässä light-turbofolk-teoksessa on sellaista otetta, jota nykyviisukulttuuri onkin kaivannut. Onneksi Emir Kusturican elokuvien säveltäjällä ja Helsingin Juhlaviikoillakin vierailleella humppaveikolla oli pokerinaamaa tehdä itselleen uskollinen viisubiisi. Juuri tällaisia lauluja vartenhan Eurovision laulukilpailu on olemassa!

Video ei ole enää saatavilla

10 Ja sokerina pohjalla vielä yksi lähes euroviisu. Tuntuu vieläkin uskomattomalta, että aina niin skarpit ruotsalaiset pystyivät sellaiseen emämunaukseen, että jättivät Salem Al Fakirin Keep on Walkingin Melodifestivaleninsa kakkoseksi. Yksi viime vuosikymmenien ehdottomasti hienoimmista sävellyksistä syrjäytettiin, kun ruotsalaiset puhelinäänestäjät valitsivat Oslon kisoihin Idols-tähti Anna Bergendahlin hönkäilemän This Is My Lifen – niin minkä? Aivan.

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä ovat sinun mielestäsi kaikkien aikojen parhaat Euroviisukappaleet? Anna oma ehdotuksesi kommenteissa!