<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>


<rss version="2.0"
  xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
  xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
  xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
  xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
  xmlns:media="http://search.yahoo.com/mrss/"
  >

<channel>
  <title>Nuorgam — Ennio Morricone</title>
  <atom:link href="https://www.nrgm.fi/artisti/ennio-morricone/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
  <link>https://www.nrgm.fi</link>
  <description>Verkkomedia, jossa rakkaus musiikkia kohtaan kukoistaa ja voi hyvin.</description>
  <lastBuildDate>Wed, 18 Mar 2026 13:17:32 +0000</lastBuildDate>
  <language>fi</language>
  <sy:updatePeriod>hourly</sy:updatePeriod>
  <sy:updateFrequency>1</sy:updateFrequency>
  <generator>https://wordpress.org/?v=7.0</generator>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/e/n/n/enniojpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/e/n/n/enniojpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Se telefonando! – 6 + 1 Ennio Morriconen tuntematonta popbiisiä</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/se-telefonando-6-1-ennio-morriconen-tuntematonta-popbiisia/</link>
    <pubDate>Sun, 13 May 2018 07:47:16 +0000</pubDate>
    <dc:creator>Pyry Waltari</dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>
		<category><![CDATA[Uusi loppu]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=51926</guid>
    <description><![CDATA[Elokuvasäveltäjänä tunnetun Ennio Morriconen poptuotanto on pysynyt mysteerinä. Pyry Waltari raottaa salaisuuden verhoa.]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<img fetchpriority="high" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-51927" class="size-full wp-image-51927" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2018/05/ennio.jpg" alt="1950-luvulta alkaen Ennio Morricone sävelsi ja sovitti popmusiikkia levy-yhtiö RCA:lle, tehden usein yhteistyötä aikakauden suosituimpien italialaisten artistien kautta." width="626" height="340" srcset="https://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2018/05/ennio.jpg 626w, https://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2018/05/ennio-460x250.jpg 460w, https://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2018/05/ennio-480x261.jpg 480w" sizes="(max-width: 626px) 100vw, 626px" /></a><p id="caption-attachment-51927" class="wp-caption-text">1950-luvulta alkaen Ennio Morricone sävelsi ja sovitti popmusiikkia levy-yhtiö RCA:lle, tehden usein yhteistyötä aikakauden suosituimpien italialaisten artistien kautta.</p>

<p>Elokuvasäveltäjänä tunnetun Ennio Morriconen poptuotanto on pysynyt mysteerinä. Pyry Waltari raottaa salaisuuden verhoa.</p>

<p>Jokainen, joka tietää mitään musiikista tai elokuvista (siis käytännössä jokainen), tuntee <strong>Ennio Morriconen</strong>. Hänen nimensä on synonyymi 1960-luvun italowesternien omintakeiselle tunnelmalle, joka rakentuu voimakkaasti musiikin varaan.</p>
<p>Erityisesti <strong>Sergio Leonen</strong> ohjaama ikoninen westerntrilogia (<em>Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden</em> sekä <em>Hyvät, pahat ja rumat</em>) on ollut suunnattoman vaikutusvaltainen ja paaluttanut Morriconen säveltäjäkuvan ilmeisen pysyvästi.</p>
<p>Vähemmän tunnettu puoli Ennio Morriconesta liittyy hänen tekemisiinsä popmusiikin parissa. Vuonna 1928 syntynyt Morricone opiskeli nuorena trumpetinsoittoa Roomassa, soitti jazzbändeissä ja harjoitteli säveltämistä. 1950-luvulta alkaen hän sävelsi ja sovitti popmusiikkia levy-yhtiö RCA:lle, tehden usein yhteistyötä aikakauden suosituimpien italialaisten artistien kautta. Tätä kautta aukeni lopulta väylä myös elokuvasäveltäjäksi.</p>
<p>Tähän artikkeliin olen poiminut joitakin suosikkejani Morriconen uran varhaiskauden poptuotannosta, jota tunnetaan yllättävän huonosti – etenkin kun otetaan huomioon, kuinka laajasti tunnettua hänen elokuvamusiikkinsa on.</p>
<h2>#1 Luigi Tenco – Quello che conta (1962)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=c8lB7QXKtew" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/c8lB7QXKtew</a></p>
<p><strong>Luigi Tenco</strong> on osa italoiskelmän modernia mytologiaa, yksi italialaisen popmusiikin 1960-luvun suurista hahmoista. Hän oli laulaja ja lauluntekijä, joka veljeili anarkistien kanssa ja jonka lauluja viranomaiset sensuroivat. Tenco teki itsemurhan 28-vuotiaana Sanremon laulujuhlilla tammikuussa 1967, kun hänen laulunsa <em>Ciao amore, ciao</em> oli karsiutunut laulujuhlien loppukilpailusta.</p>
<p>Italian ulkopuolella Tenco on pysynyt suhteellisen tuntemattomana, mutta kotimaassaan hän on edelleen kulttimaineessa. Sanremon laulujuhlilla jaetaan vuosittain Tencon nimeä kantava muistopalkinto.</p>
<p>Tenco kokeili lyhyesti myös näyttelemistä 1960-luvun alkupuolella. Vuonna 1962 hän näytteli elokuvassa <em>La cuccagna</em>, johon Ennio Morricone teki musiikin. Tenco esitti elokuvassa kolme laulua, joista kaksi oli Morriconen säveltämiä. <em>Quello che conta</em> on niistä toinen.</p>
<p><em>Quello che conta</em> valottaa hienosti Tencon melankolista, viipyilevää, itse asiassa jollakin tavalla hieman epäitalialaista tyyliä. Joku saattaa tuntea laulun <strong>Mike Pattonin</strong> erinomaiselta levyltä <em>Mondo Cane</em> (2010), joka koostuu Pattonin tulkitsemista italialaisista 1960-luvun popkappaleista.</p>
<h2>#2 Peter Tevis – Pastures of Plenty (1962)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=XAE9tFd6WkQ" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/XAE9tFd6WkQ</a></p>
<p><strong>Peter Tevis</strong> oli amerikkalainen laulaja, joka työskenteli Italiassa 1960-luvun alussa. Vuonna 1961 Tevis sai sovittua koe-esiintymisen RCA:lle. Koe-esiintymisessä Tevis esitti oman tulkintansa <strong>Woody Guthrien</strong> klassisesta folkballadista <a href="https://www.youtube.com/watch?v=BH2DJvgNlMA">Pastures of Plenty</a>. Tevis allekirjoitti RCA:n kanssa sopimuksen kahdesta singlestä siltä istumalta.</p>
<p>RCA:n kautta Tevis tapasi Ennio Morriconen, ja pian he aloittivat yhteistyön Tevisin esikoissinglen merkeissä. Morricone sovitti singlen, jonka A-puolena oli juuri <em>Pastures of Plenty</em>. Levytys on monella tavalla mielenkiintoinen. Morriconen italowesternsoundin elementit ovat kaikki ensi kertaa paikallaan tässä: kilkatukset, ujellukset, ruoskaniskut ja irrallisten elementtien synnyttämä eeppinen ja kiehtova, vähän uhkaava avaruuden tuntu. Paketin täydentävät hoilottava mieskuoro ja loppupuolen yksinkertainen rautalankakitara.</p>
<p>Hieman myöhemmin Morricone sävelsi musiikkia lapsuudenystävänsä Sergio Leonen (tässä heidän <a href="http://art-sheep.com/7366-2">luokkakuvansa</a> vuodelta 1937) toiseen elokuvaan <em>Kourallinen dollareita</em>. Leone halusi elokuvan avaukseen mieleenpainuvan äänimaiseman, eikä mikään Morriconen tuotoksista tehnyt Leoneen toivottua vaikutusta. Kun Leone sitten sattui kuulemaan Tevisin kanssa tehdyn <em>Pastures of Plentyn</em>, hän innostui.</p>
<p>Morricone työsti kappaleesta uuden version, jossa Tevisin laulu korvattiin <strong>Alessandro Alessandronin</strong> vihellyksellä. Tästä tuli Leonen elokuvan <a href="https://www.youtube.com/watch?v=oMMh2ibYhKw">tunnussävelmä</a> sekä laajemmin italowesternmusiikin prototyyppi. Elokuvan ja sen musiikin menestyksen myötä Morricone teki myös kansainvälisen läpimurtonsa elokuvasäveltäjänä vuodesta 1964 alkaen.</p>
<p>Sähkökitara ja villi länsi olivat kuuluneet yhteen siitä lähtien, kun Shadowsin <a href="https://www.youtube.com/watch?v=EzgbcyfJgfQ"><em>Apache</em></a> oli ilmestynyt vuonna 1960. Mutta vasta Leone ja Morricone siirsivät yhteyden nuorisomusiikista elokuvan puolelle. Suorin vaikuttaja oli todennäköisesti Ramrodsin surf-henkinen sähkökitaraversio laulusta <a href="https://www.youtube.com/watch?v=gWTjjm-Gg3c"><em>Ghost Riders in the Sky</em></a> (1961), jossa oli mukana erilaisia huudahduksia, vihellyksiä ja jopa karjan mylvintää.</p>
<p>Kun Tevis näki elokuvan, hän luonnollisesti tunnisti tunnussävelmän. Tevis meni RCA:n puheille ja ilmoitti, että hänen oikeuksiaan oli loukattu. Asia saatiin kuitenkin sovittua siten, että Tevis sai tehdä RCA:lle albumin Morriconen kanssa. Myöhempinä vuosina he jatkoivat yhteistyötä useaan otteeseen. Yhteistyö tuotti muun muassa coverin <a href="https://www.youtube.com/watch?v=1nHMr2PskgE"><em>Ghost Riders in the Skysta</em></a>.</p>
<h2>#3 Gino Paoli – Sapore di sale (1963)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="https://youtu.be/lWgJjtmr7Yk" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/lWgJjtmr7Yk</a></p>
<p>Edellisen laulun tavoin myöskään <em>Sapore di salessa</em> Ennio Morricone ei toiminut säveltäjänä – ainakaan pääasiallisesti. Laulun säveltäjä on sen levyllekin laulanut <strong>Gino Paoli</strong>, yksi Italian keskeisistä laulaja-lauluntekijöistä ja lukuisten skandaalien veteraani.</p>
<p>Paolin ura käynnistyi 1960-luvun alussa samoihin aikoihin kuin edellä mainitun Luigi Tencon, jonka ystävä Paoli oli. Toisin kuin nuorena kuolleen Tencon, Paolin ura on jatkunut halki vuosikymmenten. Paoli on tehnyt monia ikivihreitä levyjä, joista <em>Sapore di sale</em> on yksi suurimmista.</p>
<p>Paoli vaihtoi levy-yhtiötä vuonna 1963. Uusi levy-yhtiö oli RCA, jossa hänet yhdistettiin Morriconen kanssa. Morricone teki Paolin kirjoittamaan (tai <strong>Serge Gainsbourgin</strong> <a href="https://www.youtube.com/watch?v=R3hfOQQB2Tc"><em>Le rock de Nervalista</em></a> plagioimaan) lauluun elegantin orkesterisovituksen ja lisäsi lauluun saksofoniosuuden, jonka soitti levylle argentiinalainen <strong>Gato Barbieri</strong>.</p>
<p>Laulu kuvaa kiireetöntä päivää meren rannalla, kaukana kaikesta. Laulun nainen on Italiassa yhdistetty moniin eri henkilöihin. Paolin itsensä mukaan inspiraationa toimi ensimmäisessä James Bond -elokuvassa <em>Salainen agentti 007 ja tohtori No</em> (1962) merestä nouseva <strong>Ursula Andress</strong>.</p>
<blockquote><p>”Sapore di sale, sapore di mare<br />
che hai sulla pelle, che hai sulle labbra<br />
quando esci dall&#8217;acqua<br />
e ti vieni a sdraiare vicino a me”</p>
<p>”Suolan maku, meren maku<br />
joka on ihollasi, joka on huulillasi<br />
kun nouset vedestä<br />
ja tulet makaamaan vierelleni”</p></blockquote>
<p>Aistillisen tekstin rinnalla Paolin tulkinta kuulostaa erikoisella tavalla välinpitämättömältä, paikoin jopa kyllästyneeltä. Tämä yhdistyy jännittävästi Morriconen sofistikoituneeseen mutta hieman nyrjähtäneeseen sovitukseen, jota kuljettaa sähköbasso. Kaiken kruunaa tuolloin vielä tuntemattoman Barbierin saksofonisoolo.</p>
<h2>#4 Catherine Spaak – Penso a te (1964)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=ra0GFWKRU04" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/ra0GFWKRU04</a></p>
<p>Paremmin näyttelijänä tunnettu ranskalaissyntyinen <strong>Catherine Spaak</strong> loi 1960-luvulla Italiassa uraa myös laulajana. Häntä verrattiin usein ranskalaiseen <strong>Françoise Hardyyn</strong>. Spaakin levy-yhtiö RCA pyrkikin tietoisesti kehittämään Spaakista jonkinlaisen italialaisversion Hardysta. RCA:lla Ennio Morricone päätyi säveltämään ja sovittamaan Spaakin lauluja.</p>
<p>Spaakin esikoissingle oli Morriconen säveltämä ja sovittama <em>Questi vent&#8217;anni miei</em> vuodelta 1964. Laulu on tyylillisesti hyvin lähellä Hardyn samanaikaista tuotantoa ja se oli alun perin tehty samana vuonna ilmestynyttä eksploitaatioelokuvaa <em>I malamondo</em> varten.</p>
<p>Singlen B-puolelta löytyi niin ikään Morriconen elokuvaa varten kirjoittama <em>Penso a te</em>. Françoise Hardyn sijasta <em>Penso a te</em> vie ajatukset ennemmin <strong>John Barryn</strong> suuntaan. Spaakin raukeasti tulkitsema laulu kuulostaa etenkin alussa sähkökitaroineen ja kohtalokkaine jousineen kadonneelta Bond-tunnarilta.</p>
<p>Bondin sähkökitaralla höystetty tunnussävelmä kaikui varmasti Morriconen takaraivossa monen kappaleen kohdalla, sillä samanhenkistä tunnelmaa esiintyy niin poplauluissa kuin soundtrackeilläkin. Tunnelma on pahaenteinen ja yhdistettynä tekstiin jopa jollakin tavalla stalkkaava.</p>
<blockquote><p>”Penso a te, penso a te<br />
e ti sento vicino a me<br />
T&#8217;amerò perché tu<br />
sei la sola ricchezza che ho”</p>
<p>”Ajattelen sinua, ajattelen sinua<br />
ja tunnen sinut lähelläni<br />
Rakastan sinua koska sinä<br />
olet ainoa rikkaus joka minulla on”</p></blockquote>
<p>Laulun puolivälissä huomion varastaa upea mariachi-henkinen trumpettisoolo, joka kuljettaa tunnelman välittömästi Morriconeen yleisemmin liitettyyn italowesternien maailmaan. Trumpetti on merkittävässä roolissa Morriconen italowesternsoundtrackeilla ja liittyy usein elokuvien dramaattisimpiin kohtauksiin. Juuri trumpetti oli Morriconen ensimmäinen instrumentti nuorena soittajana, ja tietty erityissuhde soittimeen näyttää säilyneen.</p>
<h2>#5 Dino – Il ragazzo di ghiaccio (1965)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=-_TCOxLYdyU" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/-_TCOxLYdyU</a></p>
<p>Dino eli <strong>Eugenio Zambelli</strong> oli 1960-luvun puolivälissä yksi Italian suosituimmista poplaulajista ja nuorisoidoleista. Hän aloitti rockimmalla Beatles-otteella yhtyeensä Kingsin kanssa. Vuonna 1965 Dino julkaisi kolmannen albuminsa, jonka sovittajaksi hänen levy-yhtiönsä RCA nimesi Ennio Morriconen. Tästä alkoi Dinon ja Morriconen yhteistyö.</p>
<p>Dinosta tuli Italiassa myös suosittu tv-esiintyjä ja näyttelijä. 1960-luvulla hän näytteli ja lauloi useissa elokuvissa, kuten vuoden 1965 nuorisomusikaalissa <em>Altissima pressione</em>. Morricone sävelsi ja sovitti elokuvan musiikin, mukaan lukien popiskelmän <em>Il ragazzo di ghiaccio</em>. Dino oli vasta 17-vuotias levyttäessään tämän jäisestä pojasta kertovan laulun, joka julkaistiin Dinon neljännellä singlellä.</p>
<blockquote><p>”Quelli come me non sanno piangere<br />
se te ne vai, non sei la prima e non sei l&#8217;ultima”</p>
<p>”Sellaiset kuin minä eivät osaa itkeä<br />
jos lähdet, et ole ensimmäinen etkä viimeinen”</p></blockquote>
<p><em>Il ragazzio di ghiaccio</em> on eeppinen balladi, jonka Dino tulkitsee komeasti. Laulun puolivälin rautalankahenkinen sähkökitarasoolo kuvastanee laulutekstin minäkertojan herkkyyden ja tunnekylmyyden yhdistelmää – vielä 1960-luvun puolivälissä sähkökitarasoundi saattoi kantaa tiettyjä futuristisia, ”kylmiä” mielikuvia erotuksena perinteisistä ei-sähköisistä soittimista.</p>
<h2>#6 Mina – Se telefonando (1966)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=sPTPCKoP9mQ" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/sPTPCKoP9mQ</a></p>
<p>Ennio Morriconen poptuotannon kirkkaimpana helmenä ja jopa suoranaisena pääteoksena pidetään yleisesti <strong>Minan</strong> tulkitsemaa laulua <em>Se telefonando</em>. Ylisanat yksinkertaisesti loppuvat tämän kappaleen kohdalla – aion kuitenkin tehdä parhaani.</p>
<p>Mina eli <strong>Mina Mazzini</strong> on edellä mainitun Gino Paolin tavoin yksi italialaisen poptähtitaivaan kiintopisteistä. ”Cremonan tiikerinäkin” tunnetun Minan ura on jatkunut 1950-luvun lopulta tähän päivään saakka (varsin kirjaimellisesti: Minan 74. albumi <em>Maeba</em> ilmestyi maaliskuussa 2018). Yhteensä Minan levyjä on myyty Italiassa ja maailmalla yli 150 miljoonaa kappaletta. Puhutaan siis todella raskaan sarjan nimestä, vaikka Minaa ei Suomessa juuri tunnetakaan.</p>
<p>Kun <em>La Repubblica</em> -sanomalehti järjesti 2010 lukijaäänestyksen Minan kaikkien aikojen parhaasta laulusta artistin 70-vuotisjuhlan kunniaksi, äänestyksen voitti juuri <em>Se telefonando</em>.</p>
<p><em>Se telefondandosta</em> oli olemassa vasta teksti, kun Morricone kutsuttiin vastaamaan musiikkipuolesta. Vuonna 1966 Morricone oli jo iso tekijä, ja hänellä oli käytettävissään resursseja ja vapauksia aivan toisella tavalla kuin aloittelevana sovittajana joitakin vuosia aikaisemmin.</p>
<p>Morricone lähti liikkeelle kolmesta soinnusta, jotka hän myöhemmin kertoi napanneensa Marseilles’ssa kuulemastaan poliisiauton sireenistä. Morricone sävelsi laulun varta vasten Minalle ja tämän kolmen oktaavin äänialalle.</p>
<p><em>Se telefonando</em> on henkeäsalpaavan upea voimaballadi. Minan häikäisevän taitava ja voimallinen tulkinta voi alkuun jättää varjoonsa sävellyksen, joka sekin on hämmästyttävä. Dramaattinen piano ja (jälleen) trumpetti luovat lähtötilanteen. Mina pohjustaa tilannetta kahden säkeistön verran: kaikki on tapahtunut liian nopeasti ja nyt tekstin minäkertoja haluaa päästä irti toisesta osapuolesta. Kyse on siis varsinaisesti ottaen erolaulusta.</p>
<blockquote><p>”Se telefonando<br />
io potessi dirti addio<br />
ti chiamerei”</p>
<p>”Jos soittamalla<br />
voisin sanoa sinulle hyvästit<br />
soittaisin sinulle”</p></blockquote>
<p>Kun noin minuutti on kulunut, laulu varsinaisesti alkaa. Kertosäkeistö toistuu toistumistaan, ja silti koko ajan tuntuu tapahtuvan paljon. Sävellajia vaihdetaan useaan otteeseen. Eeppisiä jousia, enkelimäinen naiskuoro, lähes elektronisen kuuloisia matalia pasuunoja, lopussa puhtaasti morriconemaisia yksitavuisia huudahduksia.</p>
<p>Tekstin minäkertoja käy läpi sisäisiä ristiriitojaan, ja samalla laulun tunnetila kiihtyy jatkuvasti loppua kohti. Se vain kasvaa kasvamistaan hävitäkseen lopulta äänettömiin.</p>
<p>Pop- ja soundtracktuotannon rinnalla Morriconen urassa kulkee kolmaskin juonne. Hän on säveltänyt myös klassisempaa orkesterimusiikkia. On pakko myöntää että tunnen tätä puolta Morriconen tuotannosta vain vähän, mutta olen ymmärtänyt että 1900-luvun taidemusiikin suuntauksista sarjallisuus ja minimalismi nousevat esille tämän puolen yhteydessä.</p>
<p>Myös <em>Se telefonandon</em> voisi luonnehtia ainakin flirttailevan sarjallisuuden kanssa – ei aivan tavanomaista vuoden 1966 popkappaleelle. Juuri mitään tällaista ei ollut vielä tähän aikaan tehty popin ydinalueillakaan eli Englannissa tai Yhdysvalloissa. Lähinnä mieleen voisi tulla <strong>Phil Spectorin</strong> Wall of Sound -äänimaisema. Tavallaan myös Morriconen tarina banaalista ja satunnaisesta sireenistä sävellyksen lähtökohtana kielii eräänlaisesta avantgardistisesta asennoitumisesta.</p>
<p>Se telefonando on poikinut runsaasti hyvin erilaisia covereita. Françoise Hardy tulkitsi laulun <a href="https://www.youtube.com/watch?v=AbMJ6MO0Doo">ranskaksi</a> ja <a href="https://www.youtube.com/watch?v=8HnPnZB5RxM">englanniksi</a> jo sen ilmestymisvuonna 1966. Alkuperäisen tasolle ei yksikään covereista yllä. Suomessa ei tietääkseni vielä kukaan ole yrittänyt.</p>
<h2>Bonus! Pet Shop Boys – It Couldn&#8217;t Happen Here (1988)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=T8gxsQA5mt4" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/T8gxsQA5mt4</a></p>
<p>Ennio Morricone on palannut popmusiikin pariin toistuvasti myös 1960-luvun jälkeen. Monet biisit ovat liittyneet tavalla tai toisella elokuviin – niin myös loppuun bonuskappaleeksi valitsemani <em>It Couldn&#8217;t Happen Here</em>, vaikkakin pienen mutkan kautta.</p>
<p>Pet Shop Boysin <strong>Neil Tennant</strong> ja <strong>Chris Lowe</strong> lähestyivät Morriconea tehdessään toista albumiaan vuonna 1988. Alun perin duo halusi Morriconen sovittamaan laulun <em>Jealousy</em>, jonka ensimmäinen versio oli jo yhtyeen alkuajoilta vuodelta 1982. Morricone ei ollut kiinnostunut tästä tehtävästä, mutta oli valmis kokeilemaan muuta yhteistyötä.</p>
<p>Pian tämän jälkeen Morricone lähetti säveltämänsä laulun Tennantille ja Lowelle. Nämä kehittelivät sitä edelleen, mutta yhteys Morriconeen katkesi. Kappale jäi kesken, kunnes Tennant ja Lowe näkivät <strong>David Lynchin</strong> elokuvan <em>Blue Velvet</em> (1986) ja tykästyivät elokuvan musiikkiin, jonka oli säveltänyt <strong>Angelo Badalamenti</strong>.</p>
<p>Tennant ja Lowe ottivat yhteyttä Badalamentiin ja pyysivät tätä sovittamaan laulun Morriconen sijasta. Badalamenti suostui ja teki sovituksen. Tennantille ja Lowelle tuli kuitenkin kommunikaatiokatkos tuottajan kanssa, sillä levytystä varten ei ollut buukattu orkesteria. Lopulta koko Badalamentin sovitus rakennettiin levylle Fairlight-syntetisaattorin orkesterisampleista, mikä vahvistaa kappaleen hieman aavemaista tunnelmaa.</p>
<p><em>It Couldn&#8217;t Happen Here</em> on vakavamielinen, jollain tavalla rauhallisen mahtipontinen balladi. Lyriikoiden alussa Tennant muistelee nuoruutensa Newcastlen glamrock-skeneä. ”It couldn&#8217;t happen here” viittaa AIDSiin ja tuolloin jo vääräksi osoittautuneeseen ajatukseen siitä, että se mitä oli tapahtunut Yhdysvalloissa, ei voisi tapahtua Englannissa. Vuonna 1988 epidemia oli levinnyt jo maailmanlaajuiseksi.</p>
<p>Monista muista Morriconen tuotoksista poiketen laulua ei ollut alun perin tarkoitettu elokuvateemaksi, mutta sellaiseksi se lopulta päätyi ja antoi myös nimensä kokonaiselle elokuvalle. Kyse on Pet Shop Boysin surrealistisesta mutta kömpelöstä musiikkielokuvasta <em>It Couldn’t Happen Here</em> (1988).</p>
]]></content:encoded>

    </item>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/w/p/c/wpcontentthemesnrgminostokuvajpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/w/p/c/wpcontentthemesnrgminostokuvajpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Heitä me odotamme!</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/soittolistat/heita-me-odotamme-soittolista/</link>
    <pubDate>Thu, 20 Oct 2011 08:00:23 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Soittolistat]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=15992</guid>
    <description><![CDATA[Nuorgam esitteli juttusarjassaan sata yhtyettä ja artistia, joita ei ole haaveilusta huolimatta vielä nähty Suomen kamaralla. Kuuntele tästä olimmeko oikeassa!]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<img decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-15966" class="size-large wp-image-15966" title="BethGibbons" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/10/BethGibbons-700x467.jpg" alt="Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin." width="640" height="426" /></a><p id="caption-attachment-15966" class="wp-caption-text">Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.</p>
<p>Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta <em>Nuorgamin</em> torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.</p>
<p><a href="http://www.nrgm.fi/artikkelit/heita-me-odotamme-osa-1">Kymmenosaiseen artikkeliimme</a> perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan <strong>Bill Callahan</strong>, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.</p>
<p>Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin <em>Nuorgam</em> kiittää!</p>
<h2>Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):</h2>
<ol>
<li>Portishead – Machine Gun</li>
<li>Pixies – Where Is My Mind?</li>
<li>My Bloody Valentine – Only Shallow</li>
<li>OutKast – Ms. Jackson</li>
<li>Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti</li>
<li>The Knife – We Share Our Mother&#8217;s Health</li>
<li>Beck – Gamma Ray</li>
<li>Bon Iver – Skinny Love</li>
<li>Daft Punk – One More Time</li>
<li>PJ Harvey – Let England Shake</li>
<li>Kate Bush – Flower of the Mountain</li>
<li>Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows</li>
<li>Arctic Monkeys – Piledriver Waltz</li>
<li>Feist – 1234</li>
<li>Guided by Voices – Everywhere With Helicopter</li>
<li>Yo La Tengo – You Can Have It All</li>
<li>The Divine Comedy – Absent Friends</li>
<li>Gorillaz – On Melancholy Hill</li>
<li>The Magnetic Fields – The Book of Love</li>
<li>Mission of Burma – Academy Fight Song</li>
<li>Neu! – Neuschnee</li>
<li>Coldplay – Clocks</li>
<li>Beyoncé – Best Thing I Never Had</li>
<li>The Strokes – You Only Live Once</li>
<li>Stereolab – Cybele&#8217;s Reverie</li>
<li>The Fall – Totally Wired</li>
<li>Mariah Carey – Fantasy</li>
<li>My Morning Jacket – Victory Dance</li>
<li>Kasabian – Fire</li>
<li>The Blue Nile – Tinseltown in the Rain</li>
<li>Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll</li>
<li>Hot Chip – One Life Stand</li>
<li>Magazine – Definitive Gaze</li>
<li>Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman</li>
<li>Gary Numan – Are &#8217;Friends&#8217; Electric?</li>
<li>Basement Jaxx – Raindrops</li>
<li>Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark</li>
<li>Wire – Adapt</li>
<li>Beirut – Santa Fe</li>
<li>Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin&#8217; on Our Tongues</li>
<li>Doves – Winter Hill</li>
<li>Devendra Banhart – Baby</li>
<li>Built to Spill – Liar</li>
<li>Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb</li>
<li>Gang Gang Dance – MindKilla</li>
<li>Dolly Parton – Jolene</li>
<li>The Avalanches – Frontier Psychiatrist</li>
<li>The Decemberists – O Valencia!</li>
<li>Joni Mitchell – Coyote</li>
<li>Camera Obscura – Lloyd, I&#8217;m Ready to Be Heartbroken</li>
<li>The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend</li>
<li>The Shins – Phantom Limb</li>
<li>Ennio Morricone – L&#8217;Estasi Dell&#8217;oro</li>
<li>St. Vincent – Cruel</li>
<li>Happy Mondays – Kinky Afro</li>
<li>Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)</li>
<li>Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages</li>
<li>Bat for Lashes – Daniel</li>
<li>Grizzly Bear – Two Weeks</li>
<li>British Sea Power – Waving Flags</li>
<li>Mount Eerie – Between Two Mysteries</li>
<li>Okkervil River – The Valley</li>
<li>Noel Gallagher&#8217;s High Flying Birds – If I Had a Gun…</li>
<li>Sunset Rubdown – You Go On Ahead</li>
<li>Guillemots – Walk the River</li>
<li>Rob Zombie – Dragula</li>
<li>Sun Kil Moon – Carry Me Ohio</li>
<li>Eminem – Lose Yourself</li>
<li>The Walkmen – The Rat</li>
<li>Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart</li>
<li>The Rapture – How Deep Is Your Love?</li>
<li>Cat Power – The Greatest</li>
<li>The Black Keys – Tighten Up</li>
<li>Marc Almond – Tears Run Rings</li>
<li>Tyler, the Creator – Yonkers</li>
<li>The The – Uncertain Smile</li>
<li>Boards of Canada – Music Is Math</li>
<li>Beady Eye – The Roller</li>
<li>A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus</li>
<li>Conor Oberst – Cape Cañaveral</li>
<li>Charlotte Gainsbourg – IRM</li>
<li>Drive-By Truckers – Used to Be a Cop</li>
<li>Explosions in the Sky – Your Hand in Mine</li>
<li>Luke Haines – Love Letter to London</li>
<li>Christina Aguilera – Beautiful</li>
<li>Metronomy – The Look</li>
<li>Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours</li>
<li>Steve Mason – Boys Outside</li>
<li>White Denim – Let&#8217;s Talk About It</li>
<li>Adele – Rolling in the Deep</li>
<li>The Get Up Kids – Holiday</li>
<li>Nelly Furtado – I&#8217;m Like a Bird</li>
<li>Clinic – Walking With Thee</li>
<li>Dead Can Dance – The Host of Seraphim</li>
<li>Death In Vegas – Your Loft My Acid</li>
<li>Aimee Mann – Save Me</li>
<li>Daniel Johnston – Life in Vain</li>
<li>The Besnard Lakes – Albatross</li>
<li>Silversun Pickups – Lazy Eye</li>
</ol>
<p class="spotikkalinkki">Pääset soittolistaan <a href="http://open.spotify.com/user/nrgm/playlist/2rrZk38ZicpQk27c6dxuhD">tästä</a>.</p>
]]></content:encoded>

    </item>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/s/t/v/stvincentjpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/s/t/v/stvincentjpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Heitä me odotamme, osa 5</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/heita-me-odotamme-osa-5/</link>
    <pubDate>Sat, 15 Oct 2011 06:30:50 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=15938</guid>
    <description><![CDATA[Nuorgam esittelee sata yhtyettä ja artistia, joita ei ole haaveilusta huolimatta vielä nähty Suomen kamaralla. Sarja ilmestyy päivittäin.]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<p>Olkaa hyvä, viides osa 10-osaisesta ja päivittäin julkaistavasta juttusarjastamme, jossa esittelemme sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta <em>Nuorgamin</em> torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.</p>
<h2>#60 Grizzly Bear</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Kokeileva newyorkilaisyhtye, joka tajuaa melodioiden päälle.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Erityisesti upean <em>Veckatimest</em>-albumin (2009) jälkeen. Kaikkein vihkiytyneimmät indiediggarit ovat odotelleet kauemminkin.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Hankala tapaus, sillä karhu on uinunut lähes koko vuoden ja keikkailee muutenkin harvakseltaan. Seuraava albumi kuitenkin tuonee ryhmän Eurooppaan.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/rbrq9CC1ips" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/rbrq9CC1ips</a></p>
<h2>#59 Bat for Lashes</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Brittimuusikko <strong>Nathasha Khan</strong> on viime vuosien kiinnostavimpia uusia naisartisteja.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Viimeistään kahden vuoden takaisen, salaperäisesti viekotelleen <em>Two Suns</em> -albumin jälkeen.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Suomessa listakamaa, joten eiköhän, kunhan uusi albumi saadaan uunista ulos.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/nuL01ZlVOYY" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/nuL01ZlVOYY</a></p>
<h2>#58 Orchestral Manoeuvres in the Dark</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Syntsapopin uranuurtajaduo, joka otti <strong>Kraftwerkin</strong> soundit sekä teknologiafetissin ja yhdisti ne periliverpoolilaiseen popmelodian tajuun.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Jotkut varmasti jo vuodesta 1979, jolloin debyyttisingle <em>Electricity</em> ilmestyi Factory-levymerkillä, mutta useimmat kuitenkin vasta <em>Enola Gayn</em> breikattua yhtyeen 1980-luvun alussa.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Hyvin mahdollista, sillä comebackin tehnyt yhtye on viime vuosina keikkaillut ahkerasti ja raahannut vielä mukanaan <strong>Villa Nahia</strong> lämppärinä. Vuonna 1993 Vanhalle ylioppilastalolle buukattu keikka peruttiin.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/iK0XA02HzSk" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/iK0XA02HzSk</a></p>
<h2>#57 Stars of the Lid</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Lähes kaksikymmentä vuotta aaltoilevan uneliasta ambientia tarjoillut teksasilaisduo.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Vuoden 2001 <em>The Tired Sounds Of</em> oli arvostelumenestys, joka viimeistään nosti bändin suuremman yleisön suosioon.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Suomalainen suosio rajoittunee Street Spirit -foorumille, ja bändin viimeisin Euroopan-kiertue on vuodelta 2007. Epätodennäköistä siis.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/_p4RRvSF1y4" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/_p4RRvSF1y4</a></p>
<h2>#56 Happy Mondays</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> 1980- ja 1990-luvun vaihteen Madchester-huuman huuruisin bilebändi.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Sen parikyt vuotta. Tosin bändi oli välillä telakallakin. Odotuskiima nousi uuteen kukoistukseen<em> 24 Hour Party People</em> -leffan (2002) myötä.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Juuri nyt bändi ei ole erityisen aktiivinen, mutta toisaalta on yhä hengissä, joten miksei?<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/mufzZ5eiDBs" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/mufzZ5eiDBs</a></p>
<h2>#55 St. Vincent</h2>
<p><strong>Mikä? The Polyphonic Spreen</strong> ja <strong>Sufjan Stevensin</strong> riveissä aloittanut laulaja-lauluntekijä <strong>Annie Clark</strong>, joka julkaisi kitarapedaalisäksätykseen pohjautuvan, puhkikehutun nelosalbuminsa <em>Strange Mercyn s</em>yyskuussa.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Fanit vuoden 2008 <em>Actor</em>-levystä lähtien, loput indierunkkarit hullaannuttuaan tänä syksynä Strange Mercyyn.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Viimeistään ensi vuoden Flow&#8217;hun.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/0V1iVzaqhD0" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/0V1iVzaqhD0</a></p>
<h2>#54 Ennio Morricone</h2>
<p><strong>Kuka?</strong> Yksi elokuvahistorian parhaista säveltäjistä, joka kykenee kaunistamaan kaikkea spaghettiwesterneistä <em>The Missionin</em> kaltaisiin eeppisiin valtavirtaelokuviin.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Noin viisi vuosikymmentä.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Mahdollisuuksien rajoissa, jos joku rakentaa tarpeeksi hyvän tapahtuman ja investoi siihen riittävästi rahaa. Kuuleeko Helsingin Juhlaviikot? Musiikkitalo?<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/ZNGe7iK1O-4" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/ZNGe7iK1O-4</a></p>
<h2>#53 The Shins</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Viime vuosikymmenen tärkeimpiä yhtyeitä amerikkalaisessa indierockissa.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> <em>Oh, Inverted World</em> (2001) oli suunnannäyttäjä, joka sai pian seuraajia niin ostavasta yleisöstä kuin muusikkopiireistäkin.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Jäsenvaihdosten ja nokkamies <strong>James Mercerin</strong> sivuprojektien jälkeen The Shins on tehnyt uutta musiikkia. Ensi vuonna julkaistavan albumin myötä mahdollisuudet saada yhtye myös Suomeen ovat jälleen olemassa.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/mzkGexRdvZk" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/mzkGexRdvZk</a></p>
<h2>#52 The Hold Steady</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Varttuneiden rocktoimittajien suosikkiyhtye, jonka rönsyilevän amerikkalaisen rockin kruunaavat runolliset sanoitukset.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Vuodesta 2007, jolloin läpimurtolevy <em>Boys and Girls in America</em> julkaistiin Euroopassa.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Tukholmaa lähemmäs Suomea yhtye ei ole toistaiseksi päässyt, vaan toivottavasti tilanne muuttuu ensi vuonna julkaistavan kuudennen albumin myötä.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/Isvn_Dsj2bA" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/Isvn_Dsj2bA</a></p>
<h2>#51 Camera Obscura</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Melodista ja hempeää indiepoppia soittava skotlantilaisyhtye.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Ainakin sitten vuoden 2006 ylistetyn <em>Let’s Get Out of This Countryn</em>.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Yhtye elää tällä hetkellä hiljaiseloa ja nauhoittelee uutta levyä, joten tuskin aivan pian.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/jfmPF5FBuXQ" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/jfmPF5FBuXQ</a></p>
]]></content:encoded>

    </item>
  </channel>
</rss>
