Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 329 DWNSTRS – Handiclapton

DWNSTRSille ominaisilla hengästyttävillä sähköuruilla terästetty kappale todistaa, että kaoottisella yhtyeellä riittää vielä runsaasti energiaa mylviä. Hyvin nimetyn ja ideoidun EP:n erottuvimpiin, jännittävimpiin ja kiinnostavimpiin hetkiin kuuluva pätkä täynnä riipivää ahdistusta ja hermostuttavaa tunnelatausta. Toimii taustalla niin tuskassa kuin juhlassakin. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

# 328 Emmy the Great – Paper Forest (In the Afterglow of Rapture)

Kristallin lailla helisevä ja kuulaan melodinen Paper Forest (In the Afterglow of Rapture) osoittaa loistokkaasti nuoren englantilaisen Emma-Lee Mossin vaikuttavat laulunkirjoittajataidot. Emmy livertää paratiisilinnun lailla melodian kiemurrellessa kuin synkän metsän halki kuulijan johdattava polku. Kerrassaan lumoavaa, kuten koko Emmy the Greatin Virtue-albumi. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 327 Petri Nygård – Selvä päivä (feat. Lord Est)

Vuoden 2011 suurin kotimainen hitti on tämä. Piste. Jos haluatte perusteluja, niin Spotifyn mukaan Selvä päivä oli palvelun toiseksi soitetuin kappale. Siihen vielä kuusi miljoonaa Youtube-kuuntelua kaupan päällle. Ne riittävät. Selvä päivä on täydellinen suomalainen hitti; tanssittava yhteislaulurenkutus viinanhuuruisilla sanoilla. Vain tylsät eivät osaa arvostaa. (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 326 Joe Goddard – Gabriel (feat. Valentina)

Hot Chipin tasolle ei ihan ylletä, mutta Goddardin soolo-EP:n nimibiisi on silti ihanuutta. Arkkienkeli saa raamatullisen tuomion osakseen Valentinan keskilämmöllä palavasta housediivalaulusta. Vokaalisamplet muistuttavat Durutti Columnin Vini Reilly -levyn oopperamutaatioista. Kyseessä on ristiriitaisesti kuin dramaattisempi ja samalla sisäsiistimpi Mr Saxobeat! (Gaius Turunen)

Video ei ole enää saatavilla

# 325 Tim Christensen and the Damn Crystals – The Damn Crystals

Tanskalaisen Tim Christensenin uusin levy ei ole miehen parhaita. Mutta aloitusraita The Damn Crystals on, kas kun heppu on yhdistänyt 10 minuuttia pitkään kipaleeseen periaatteessa useamman eri biisin ja puristanut jokaiseen osioon itsestään kaikki mehut. Loppulevy onkin alkuraidasta toipumista, mutta eipä sitä aloituksen jälkeen ole välttämätöntä kuunnellakaan. (Niina Virtanen)

Dizzy Miss Lizzy -yhtyeestä tuttu Christensen käyttää 646 sekuntia kristallien kiroamiseen.

Kappaleen voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.

# 324 Opeth – The Devil’s Orchard

Opethin The Devil’s Orchard on ainutlaatuinen metallibiisi, sikäli kun sitä sellaiseksi voi nimittää. Vaikka se pitää sisällään perinteistä kitarasooloilua ja Jumalan kuolemaa julistavia lyriikoita, olisi itse Zappakin ylpeä kappaleen jazzille ja progelle kumartavista melodiakuluista, kikkailuista ja rakennemuutoksista. Mystistä tanssia genrerajojen tuolla puolen. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 323 Panic at the Disco – Sarah Smiles

Tänä vuonna entinen emobändi osoitti osaavansa tehdä kiinnostavaa poppia Vices & Virtues -levyllään. Sarah Smiles kuulostaa 20-luvun Pariisista temmatulta. Kornista nimestä huolimatta laulaja Brendon Urie hurmasi tulevan vaimonsa kappaleella. Eikä ihme, sillä biisi on ärsyttävän tarttuva ja mahdottoman suloinen, juurikin siksi, että se ei ole perusrakkausballadi. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

# 322 Bottin, Francisco & Rodion – BFR (Space)

Nu-italo-maestro Bottin jamittelee kaveriensa kanssa vanhakantaisesti rynkyttävän tanssiraidan, jolla on geeneissään melko kattava neurodiskofunkin perimä: Talking Headsin Cities, pari Bowien F-alkuista biisiä, 20 prosenttia Princen tuotannosta. Tilaa on parketilla hintsusti, joten BFR uudisraivaa hosumalla kieli- sekä lyömäsoittimin. Yksinkertaista, liikuttavaa. (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 321 D-A-D – A New Age Moving In

Murean stoner-pörinän kuljettama hard rock -ralli on takuuvarmaa tanskalaislaatua – siis mitä oivallisinta jytäilyä. Tanakka soittotatsi ja sopivan karvainen soundi tukevat tyrnästi potkivaa biisiä, joka viehättää takuutarttuvalla melodiallaan sekä pontevalla soitannallaan. Kappaleen jämäkkä letkeys ja jympsäkkä groove täydentävät kokonaisuutta mitä mainioimmin. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

# 320 Black Motor – Voodoojenkka

Kusti Vuorinen on ihme jätkä. Sillä on varpaat syvällä mullassa ja pää jossain oksalla, lehtien seassa. Kustilla on oma älyttömän kova bändi, Tampo, mutta kyllä Black Motor tuntuu olevan se hienoin tapa saattaa näitä sävelkulkuja maailmaan. Sippola-Rauhala–Laihonen-triumviraatti louhii syvältä ja soittaa telepaattisesti, kuin toistensa päissä. Hiukan pelottavaa. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 319 Veronica Maggio – Jag kommer

Tässä on aivan vastustamaton kappale. Biisiin on tarttunut niin suuri annos rakastumisen ensihuuman ylikierroksia, että jo pelkästä Jag kommerin kuuntelusta meinaa hengästyä. Ruotsalaiset osaavat tällaisten kepeiden mutta ei lainkaan harmittomien poprallien tekemisen. Ja kun albumi on nimeltään Satan i gatan, pitäisi olla selvää, että kyse on silkasta neroudesta. (Tomi Palsa)

Video ei ole enää saatavilla

# 318 Erland & the Carnival – Map of an Englishman

Grayson Perryn Map of an Englishman on mitä vangitsevin maalaus: keskiaikainen kartta ihmismielestä, jota ympäröivät skitsofrenian ja paranoian valtameret. Erland & the Carnivalin laulu kertoo ahdistavasta aiheestaan huolimatta lohdullisen viestin: pelko piirtyy tekstissä vuoriston saartamaksi metsäksi, ja rakkaus on vahva. Biisi sitä paitsi kuulostaa Ristolta! (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Loose Lips

89 Kahden tuottajan ja kahden laulajan muodostaman Azari & III:n esikoisalbumia on odotettu kieli suhteellisen pitkällä sen jälkeen, kun se jo kaksi vuotta julkaisi Chicagon ja Detroitin house- ja techno-perinteestä ammentaneet singlet Hungry for the Power ja Reckless (With Your Love). Nimetön albumi täyttää helposti kaikki odotukset, jotka torontolaiskvartetille on uskallettu asettaa. Erinomaisen singlekaksikon lisäksi levyltä nousevat esiin raikkaasti ja ilmavasti poppaava avausraita Into the Night, kulmikas acid-pala Tunnel Vision, hypnoottinen Prince-elektro-pastissi Manic sekä väkivaltainen ja kaoottinen Undecided. Yhdentoista kappaleen ryppääseen ei huteja mahdu, ja Azari & III nouseekin vuoden elektronisten levyjen kärkikaartiin Washed Outin Within and Withoutin, Toro Y Moin Underneath the Pinen ja Gatto Fritton eponyymin albumin rinnalle. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Emmy the Great – Virtue

Close Harbour

80 Oletko kuullut Emmy the Greatin uusia lauluja? Niin hyvätapainen joukko, että voisit viedä ne tapaamaan vanhempiasi. Niiden kanssa voit kävellä puistossa, tutkia unohdettuja ullakkohuoneita tai katsella kaukoputkella tähtiä. Ne ovat selvästi sukua toisilleen, mutta silti kaikki erilaisia. Iris on suloinen, Paper Forest (In the Afterglow of Rapture) salaperäinen, Creation seesteinen ja North surumielinen. Kun tutustut niihin paremmin, löydät niistä uusia puolia. Yhdellä on pilkettä silmäkulmassa, toisella hyvin terävät hampaat. Joku niistä voi jopa särkeä sydämesi. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

Fountains of Wayne – Sky Full of Holes

Lojinx

67 Fountains of Waynesta on ollut aina helppo pitää, mutta vaikea innostua. Pitkän linjan voimapoppareilla on kyky asetella melodiat luontevasti soljuviksi mutta harmittomiksi levyiksi, joiden uumeniin kätketyt aarteet jäävät helposti ”ihan kivan” massan varjoon. Sky Full of Holes jatkaa tutuilla linjoilla. Harvakseltaan levyttävä orkesteri on työstänyt huolellisesti muotoillun sikermän, jota on helppo luulla rakastavansa, kunnes kokonaisuuteen alkaa kaivata kahmalokaupalla rosoa ja ahavaa. Laulut rynnivät vaivatta eteenpäin ja niiden kyljessä on sopivasti leikkisää kimalletta, mutta syvemmässä käytössä liian moni kappale osoittautuu yhdentekeväksi. Satunnaisina täkyinä kannattaa joka tapauksessa katsastaa tyylipuhdas powerpop-helmi Someone’s Gonna Break Your Heart ja marssirummun naulitsemaa kohtalokkuutta tihkuva folk-kaunokki Cemetary Guns. Ne osoittavat, että Fountains of Waynen ammattitaitoista muotoiluosastoa tahdittaa suuri sydän. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

Eleanor Friedberger – Last Summer

Merge

85 The Fiery Furnacesin kulkema polku on ollut vähintäänkin polveileva. Jo toisella levyllään se marssi pelotta konseptilevyjen pariin ja myöhemmin sen reitille osuivat muun muassa yhteislevy sisarusten isoäidin kanssa (Rehearsing My Choir) ja aivoja käristävä live/studio-kollaasi (Remember). Vuonna 2009 julkaistulla I’m Going Awaylla duo palasi maan pinnalle helpoimmin lähestyttävällä levyllään sitten Gallowsbird’s Bark -debyytin. The Fiery Furnacesin pääasiallinen laulaja Eleanor Friedberger jatkaa samaa linjaa melkein yllättävän popilla soolollaan Last Summer. My Mistakes löylyttää valjun nyky-Strokesin sen omin asein, Inn of the Seventh Ray keinahtelee upean melankolisesti, Heaven on jumalaista 1970-luvun purkkaa ja Roosevelt Islandin funkyssa popissa soi klavinetti kuin Stevie Wonderilla konsanaan. Kesä 2010 ei selvästikään ole ollut Friedbergerille helppo, kuten Glitter Gold Yearin säe “You said it wouldn’t be so bad / but it’s worse” kertoo, mutta se on synnyttänyt omalaatuisen ja raikkaan tarttuvan rock-levyn. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

Theophilus London – Timez Are Weird These Days

Reprise

72 Uskomattoman typerästi nimetty Timez Are Weird These Days ei suinkaan ole tämän uskomattoman mahtavasti nimetyn brooklyniläisen pop-räppärin esikoisalbumi. Maailma vain ohitti sitä edeltäneen This Charming Manin (2009) yksimielisellä olankohautuksella. Theophilus Londonin kurssia ovat sittemmin kohentaneet vierailu Dave Sitekin (TV on the Radio) Maximum Balloon -albumilla (avausbiisi Groove Me), sitä seurannut chillwave-hiphop-single Flying Overseas ja keväällä ilmestynyt erinomainen Lovers Holiday EP, jonka viidestä kappaleesta 24-vuotiaan tyyliniekan debyytillä kuullaan kolme. Dan Careyn (Lily Allen, Franz Ferdinand) tuottama albumi on soundiltaan raikas, rapea ja räpeilemättömän pop. Love Is Real rullaa Off the Wallin discotunnelmissa, All Around the World nostaa hattua Princelle, I Stand Alone voisi olla Gnarls Barkleya ja Lighthouse mitä tahansa viime vuosien ison rahan postpunkilla sävytettyä tanssirockia. Kelpo sillisalaattia, mutta häviää maussa EP:n herkkupaloille, Notorious B.I.G:n Juicya ja a-luokan Kylie-poppia naittavalle Why Even Trylle tai TV on the Radion pahaenteisyyttä murisevalle Wine and Chocolatesille. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Portugal. The Man – In the Mountain in the Cloud

Atlantic

53 Indierockin ahkerimpiin yhtyeisiin kuuluva Portugal. The Man on tehtaillut yhden albumin vuodessa vuodesta 2006 lähtien. Särmät portlandilaisyhtyeen musiikista jatkavat odotetusti hioutumistaan, kun bändi julkaisee kuudennen albuminsa – ensimmäisen ylikansallisen levy-yhtiöön kautta. Jos Portugal. The Man vielä puoli vuosikymmentä sitten tekikin jännittävää ja aidosti omaperäistä (vaikkei välttämättä aina kovin hyvää), progressiiviselta ja matemaattiselta haiskahtavaa kitararockia, kuulostaa bändi In the Mountain in the Cloudilla lähinnä keskinkertaiselta MGMT-tribuutilta, jota on ruokittu 1970-luvun pehmeällä psykedelialla, Beatlesin myöhäistuotannolla ja Elton Johnilla. Biisit vellovat ja vaeltavat aurinkoisesti, mutta purevuus ja viimeinen isku puuttuu tästä näennäisnätistä soittelusta lähes täysin. Singlekappale Got It Allin ei kannata hämätä, sillä se on albumin selvästi paras biisi. Pisteet siitä, että peräti kuuden biisin nimessä on sulut! Meat Loaf arvostaisi! (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla