Slumgudgeon. Mokomaakin sojometallia.

Slumgudgeon –> Mokoma

Vanha ja kulunut kielikuva siitä, että sen ja sen paikkakunnan ”juomavedessä on jotain”, juolahtaa mieleen katsellessa 1990-luvulla Lappeenrannan lähistöltä ponnistaneiden raskaan rockin yhtyeiden listaa. Suomen suurimmaksi yhtyeeksi sittemmin nousseen (Hullu Ukko ja) Kotiteollisuuden lisäksi Etelä-Karjalassa soittivat kummallisuusrockiaan sellaiset pesosiaanisen* oloiset yhtyeet, kuten Pronssinen Pokaali, Valtava Kääpiö, Magneetti, Stam1na ja tietysti Mokoma, tuo Marko Annalan johtama Suomi-thrashin ykkösyhtye, joka Sakara Recordsillaan tuli perustaneeksi yhden maamme merkittävimmistä indielevy-yhtiöistä. Ennen Mokoman perustamista Annala ja Heikki Kärkkäinen soittivat grungella maustettua progressiivista metallia Slumgudgeonissa. Kaksi levyä Stupido Twinsille tehneet yhtyeen rumpali oli Juhana Rantala, joka toimi sittemmin HIMin rumpalina vuoteen 1998 asti.

* Pesosiaaninen = äkkiväärää, kimuranttia ja nyrjähtänyttä musiikkia soittava äkkiväärästi, kimurantisti ja nyrjähtäneesti nimetty rockyhtye, jolle Raimo Pesonen ja muut kaljupäiset ja hirveän mukavat, mustia vaatteita suosivat suomalaismiehet todennäköisesti antaisivat hyväksyntänsä.

Video ei ole enää saatavilla

Euthanasia –> YUP

Jäikö pesosiaanisuuden määritelmä kaihertamaan? Kenties mielesi tekee kuulla lisää pesosiaanisesta taiderockista? No, täältä pesee! Nimittäin Jarkko Martikainen, jonka YUP-yhtyeen täydellinen nimi Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit vie pesosiaanisuuden jo lähes brüsselkaupallinenmaiselle ”nextille levelille”, soitti ja lauloi 1980-luvun jälkipuolella hc-punkia Euthanasia-nimisessä yhtyeessä. Euthanasian nimi nyt ei ole mitenkään erityisen pesosiaaninen, mutta toisin oli yhtyeen tuotosten laita. Vai mitä sanotte EP:stä nimeltä Ämpäri päässä pyöränkumia pumppaa? Tai demosta nimeltä Turpa umpeen, uskovainen? Tai kappaleista, kuten Videonsaantipakko, Astutan koiraa, Ylivieskan nuijamiehet, Robinson Crusoen huono-onnisempi haaksirikko tai – kenties pesosiaanisimpana kaikesta – Perhe on saha? Vuonna 2009 Euthanasian tuotanto julkaistiin tuplakokoelmalla, jonka nimi oli ytimekkäästi Rymykorpi. Sen julkaisi King Foo. On sanomattakin selvää, että Raimo Pesonen on työskennellyt King Foo -yhtiössä, mutta sanotaan se siitä huolimatta: Raimo Pesonen on työskennellyt King Foo -yhtiössä. Joskus asiat vain loksahtavat paikalleen.

Video ei ole enää saatavilla

MAC –> Dingo

Dingoa ennen Pertti ”Nipa” Neumannillla oli yhtye nimeltä MAC. Dingo aiheutti dingomaniaa; ”macmaniaa” emme valitettavasti päässeet kokemaan. Levymerkki Kräk! julkaisi ”Porin Policelta” kaksi singleä, sympaattisesti nimetyt Suomi itkee ja Joo joo, joiden respektiiviset b-puolet olivat hulppeasti tittelöityjä nekin: Ylistyslaulu virvoitusjuomalle ja Metropoliitta. Macin jäsenistä Jarkko Eve ja Pepe Laaksonen toimivat 1980-luvun puolivälissä Dingon basisteina. Jippo Laaksosen ja Neumannin tiet kohtasivat myöhemmin S.E.X.-yhtyeessä.

Video ei ole enää saatavilla

Autopilot –> Joensuu1685

Joensuu 1685:n juuret ulottuvat Olavi Uusivirran ja Jiri Kurosen vuonna 2004 perustamaan levy-yhtiöön, Kiima-levyihin. Muun muassa Paukkumaissia ja Risto Juhania julkaissut indielafka esitteli vuonna 2006 lupaavan Autopilot-yhtyeen, jonka Russian Roulette -EP-levyn se lupasi sisältävän ”suoraviivaista vauhtirockia, jossa on hapokkaita piirteitä”. Kaksi vuotta myöhemmin Mikko, Markus ja Risto Joensuu olivat jo vaihtaneet bändinsä nimeä ja tyyliä – ja piirtäneet pysyvän puumerkkinsä suomalaisen shoegazen historiaan.

Video ei ole enää saatavilla

Appendix –> Yö

Appendix oli porilainen punkrockyhtye, joka julkaisi kaksi studioalbumia 1980-luvun alussa ennen hajoamistaan vuonna 1985. Appendixin alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat muun muassa Olli Lindholm ja Juha Rauäng. He kuitenkin erosivat yhtyeestä ennen sen esikoisalbumin julkaisua ja perustivat Yön, josta oli tuleva yksi viime vuosikymmenten menestyksekkäimmistä suomirockyhtyeistä. Appendixin tunnetuin kappale, vuonna 1983 ilmestyneen esikoisalbumin nimikappale Ei raha oo mun valuuttaa on muuten Yö-kaksikon Lindholm–Hakulinen hengentuote.

Video ei ole enää saatavilla

Major Label –> Pariisin kevät

Tuottaja-kitaristi-laulaja Arto Tuunelan onnettomasti nimetty vaihtoehtometallibändi ehti tehdä vuosituhannen alkuvuosina jokusen demon ja pari oivaa levyä. Vahvasti Deftones-vaikutteisen, meluisasti rymisevän mutta melodisesti vahvan ilmaisun jälkeen Tuunela siirtyi musiikillisesti aivan toisenlaisen projektin Pariisin kevään pariin. Vaikka Major Labelin tuotanto pääsi etenkin loppuvaiheessaan jossakin määrin esillekin, Pariisin kevään yhä epäkeskon mutta laajempia kansanosia miellyttävän musiikin parissa Tuunela onnistui saavuttamaan huomattavasti suuremman suosion.

Video ei ole enää saatavilla

Neumann on kuin Ritari Ässä, nettitikkuja sydämessä.

Tietotekniikasta kertovan kappaleen kirjoittaminen on suuri arviointivirhe. Nettilaulu saa tekijänsä näyttämään ajastaan jäljessä olevalta vanhukselta tai laiskalta vitsailijalta.

Ongelma on varsin suomalainen. Nettisanojen käyttäminen on puhekielessäkin hankalaa, joten kansainvälisten uudistermien laulaminen ääneen synnyttää välitöntä kammoksuntaa. Nettisanoittaja työskentelee banaaliuden ja korniuden välimaastossa.

Tässä suomalaisten verkkorallien synkeimmät esimerkit.

#1 Dingo – Facebookissa (2012)

Neumann onnistui yhdellä kappaleella kadottamaan sen nosteen, jonka Vain elämää -sarja toi hänen uralleen. Nipa fraseeraa Maki Kolehmaisen ja Jimi Consatinen kökösti tuottaman kappaleen kertosäkeen pehmeällä beellä: ”Näin kuvasi Facebbbookissa”.

Alun perin Dingolle tehdyn singlen sanoitus on herättänyt primitiivisiä säälireaktioita. Kappale kertoo uusmedian ja rakkauden hämmentämästä miehestä, joka uskoo pääsevänsä somen kautta ihastuksensa makuuhuoneeseen. Erityisen kipeästi kuulijoihin on iskenyt sanoituksen kohta: ”Olen tässä sun Ritari Ässä, nettitikkuja sydämessä”.

Kun Neumann yrittää olla hauska ja ajankohtainen 53-vuotiaana, traagisen ritarin hahmo näyttäytyy väärällä tavalla surullisena.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Taiska – Systeemi (1981)

Tietotekniikka on orwellilainen systeemi, joka ottaa yksilöltä oman tahdon. Näin väittää käännöskappale vuodelta 1981. Iskelmälaulaja Taiska jyrähtää, kuinka ei halua olla pelkkä tunnus. Vanha hippi ei millään taivu tietokoneaikaan, vaan harrastaisi mieluummin seksiä Mombasan rannoilla.

Uriah Heepin kosketinsoittajan Ken Hensleyn System-kappaleen yhteiskuntakritiikki on vaihtunut käännöksessä tietokonekapinaksi. Raul Reiman on kääntänyt alkuperäiskertosäkeen ”aa-aa-aa ooh-ooh-ooh” nerokkaasti muotoon ”aa-aa-aa aa-tee-koo”.

Kuuntele kappale Spotifystä.

#3 Tipi & Ministerit – ATK (1980)

ATK on paha asia. Myös Tipi & Ministerit -yhtyeen vuonna 1980 tekemässä kappaleessa, jossa ihminen on kuin järjestelmällinen tietokone, jonka tekniikka tuhoaa. Jäljelle jäävät vain kyyneleet.

Usein punksanoituksilta kestää idioottimaisuudet, mutta ATK sekoittaa tietotekniikkakapinassaan tunteet ja tunteettomuuden pahan kerran. Samae Koskisen versiossa (2009) nousi esille kappaleen herkkä sävellys. Tässä kappaleen versioi kouvolalainen punkyhtye Maho Neitsyt.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Eero Aven – Internet Love (1998)

Iskelmälaulaja (s. 1941) sai koneen verkkoon! Eero Avenin kannatti ehdottomasti kirjoittaa rakkauslaulu tuosta ihanasta tilanteesta. Internet on Eero Avenille väylä, joka vie suoraan lempeen ja unelmiin. Love Recordsillekin levyttäneen iskelmätyöläisen 1990-lukulainen näkemys netistä on virkistävän hölmistynyt.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Mikko Alatalo – Digi-digi-digi (2001)

Mikko Alatalo on rakentanut hirvittävän uransa naisten seksinvonkaamisballadeille ja ralleille, joissa taivutaan paskalle. Alatalo ja hänen luottomiehensä Harri Rinne yhdistivät vuonna 2001 tutut teemansa kappaleella Digi-digi-digi.

Alatalo hikoilee netin senssipalstoilla: ”Mä chattailen ja tekstailen, virtuaalisesti sekstailen”. Sanoituksessa menevät soittoäänet, chätit, tekstiviestit ja irkkaaminen sekaisin, kun kansansuosikki kuvailee etärakastelun kiihkeää tunnelmaa.

Kaksi vuotta kappaleen julkaisun jälkeen Alatalosta tuli keskustan kansanedustaja. Neljä vuotta myöhemmin puolueen puheenjohtaja Matti Vanhanen herutti netissä Susanna Kurosta. Voisi kysyä, oliko Alatalon ralli vain rehellinen tiivistelmä kepulaisesta mielenmaisemasta 2000-luvulla?

Video ei ole enää saatavilla

#6 Ismo Alanko Säätiö – email.internet.sexi.sexi.sexi (2000)

Kun Ismo Alanko tekee aikalaishuomioita, hän usein tuomitsee nykyvirtaukset, kuten Suomi putos puusta -kappaleessa globalisaation ja kiinalaiset pitsat. Vuonna 2000 hän kohdisti pilkan hektiseen nettimaailmaan. Alanko huutaa kappaleen vitsikästä nimeä kuin shamanistista mantraa ja karsea hanuri vinkuu. Hänen tapansa niputtaa sähköposti ja seksi kertoo, ettei aihepiiri ole ihan hyppysissä.

Käyttökelvoton kappale nousee kuitenkin arvoon, kun sitä kuuntelee osana Sisäinen solarium -levyn kokonaisuutta. Kappaletta seuraavan Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu -laulun kauneus korostuu, kun se pelastaa edellisen laulun melulta. Sitä seuraava kappale Minuutin hiljaisuus on vieläkin suurempi statement median tilasta.

Kuuntele kappale Spotifystä.

#7 Jope Ruonansuu – Naamakirja (2010)

Irwin Goodman ja Vexi Salmi pilkkasivat Ryysyrannalla suomalaista tapaa piehtaroida kärsimyksessä. Jope Ruonansuu muutti rilluttelusävellyksen äänisaasteeksi, jonka sanoituksissa kerrotaan, kuinka koko maamme armahin on alkanut harrastaa Facebookia.

Ruonansuu ei itsekään usko Naamakirjan hauskuuteen vaan rääkyy väsyneesti ponnettomat läppänsä.

Video ei ole enää saatavilla

Poikkeustapaus: Jenni Vartiainen – Nettiin

Älä kirjoita kappaletta netistä -sääntöön on yksi poikkeus. Jenni Vartiaista varoiteltiin, että Nettiin-kappale voi romuttaa hänen koko uransa. Onhan se nyt aika hölmöä laulaa nuoresta naisesta, jonka alastonkuvia ”joku Ilpo” katselee masturboidessaan.

Hän otti riskin ja onnistui tekemään hitin, jonka sanoja lauletaan keikoilla täysillä mukana. Vartiaisella on kykyä tehdä asioita, joihin Ismo, Jope tai Nipa eivät pysty. Vaikka kappale on pyyntö intiimiyden kunnioittamisen puolesta, sen voima on siveyden ja rivouden tasapainossa. Utelias kuulija voi salaa haaveilla, miltä laulun alastonkuvat näyttävät.

Kuulija voi myös miettiä, miten epämiellyttävältä Nettiin kuulostaisi, jos amatööripornosta kertovan laulun esittäisi kappaleen tekijä, turkulaismaukuja Teemu Brunila. Toivottavasti demo ei koskaan vuoda nettiin.

Video ei ole enää saatavilla

Levoton mies?

Suomalaisen musiikin historiassa suureksi hitiksi on noustu vuosien ja vuosikymmenten varrella monin eri tavoin. On ollut tarttuvia melodioita ja kertosäkeitä, rasittavia hokemia ja rautalangasta väännettyjä sanoituksia – ja sana LEVOTON biisin nimessä.

Levottoman palautti takaisin aktiivikäyttöön Anssi Kelan tuore Levoton tyttö -kappale. Sen innoittamana Nuorgam listaa seitsemän suurinta levotonta hittiä listattuna tärkeimmän mahdollisen kriteerin, eli levottomuutensa mukaan.

Virallinen levottomuusarvosana muodostuu kouluarvosana-asteikolla 4–10 seuraavien kolmen levottomuusosa-alueen arvosanojen keskiarvosta: levottomuusfiilis, levoton-sanan käyttömäärä eri muodoissaan (pois lukien kappaleen nimi) ja levottomuusklassikkostatus.

#7 Dingo: Levoton tuhkimo (1984)

Video ei ole enää saatavilla

Vain elämää -menestyssarjassa mukana olleen Neumannin entisen yhtyeen suomirock-ikivihreä, joka löytynee maailman loppuun asti lentäjänpoikien ja rintintinien ohella maamme yläkoulujen musiikkioppikirjoista.

Levottomuusfiilis: Pöydässä ei oo yhtään ystävää, elo on päivästä päivään vieraiden pilkkaa ja ulkona odottelee lohduton huominen. Joutsenlaulumaisen masentavahan tämä fiilis on, ei levoton. Alkusoiton puun takaa yllättävästä kiljahduksesta levottomuusplussaa. Arvosana: 5.

Levoton-sanojen määrä: 3. Vähän. Tosi vähän. Ja neljäs levoton-sana jää kuulematta loppufeidauksen takia. Arvosana: 5.

Levottomuusklassikkostatus: No eihän tässä nyt juuri mitään levotonta ole. Ikivihreydestä sympatiaplussaa. Arvosana: 5.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 5.

#6 Disco: Levottomat tuulet (2002)

Video ei ole enää saatavilla

Kuluvan vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen alkuvuosina menestyneen, Depeche Modensa hyvin kuunnelleen konepopduon suurin hitti.

Levottomuusfiilis: Tuulet vievät mukanaan kun eron hetki on koittanut ja enää hetkisen voi olla sen toisen osapuolen luona. Kovin suomalaisperinteisen surumielistähän tämä, mutta ei kovinkaan levotonta. Alhainen tempo on levottoman sijaan levollinen. Blaah. Arvosana: 6.

Levoton-sanojen määrä: 3, monikkomuodossa. Määrä on erittäin pieni. Levottomuuspettymys. Arvosana: 5.

Levottomuusklassikkostatus: Suuri hitti, mutta levottomuusmittari ei juuri värähdä. Arvosana: 5.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 5.

#5 Petri Munck: Levoton prinssi (2003)

Video ei ole enää saatavilla

Viime vuosina iskelmätuottajana uraa tehnyt Petri Munck iski iskelmällisen popin kultasuoneen vuoden 2003 hittiballadillaan.

Levottomuusfiilis: Levottoman prinssin ”sä” omaa levottoman sydämen ja laulun kertoja eli levoton prinssi itse varmasti myös. Tunnelma ei silti pääse villiintymään kovin levottomaksi johtuen kappaleen rauhallisesta tahdista ja tasaisen varmasti rullaavasta melodiasta. Arvosana: 6.

Levoton-sanojen määrä: 9. Määrä on kohtuullinen. Arvosana: 7.

Levottomuusklassikkostatus: Iso hitti, mutta levottomuusgenressä ei se kaikista levottomin suomiklassikko. Arvosana: 5.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 6.

#4. Samuli Edelmann & Cata Mansikka-Aho: Levottomat (2000)

Video ei ole enää saatavilla

Näyttelijä-laulaja Edelmannin ja sittemmin politiikan pyörteisiin mukaan lähtenyt Mansikka-Aho duetoivat Levottomat -hittielokuvan hitiksi nousseen tunnusbiisin.

Levottomuusfiilis: Mennään pois, tiedetään se, saadaan elää rakkaus, kuiskaillaan että sua rakastan, mutta sitä ei kuulla. Taivaskin kaartuu ja koskettelee selkää siivillään. Hmm. Melko levotonta. Arvosana: 8.

Levoton-sanojen määrä: 0. Aivan naurettavaa. Rimanalitus. Arvosana: 4.

Levottomuusklassikkostatus: Iso ja vähän hämmentävä hitti. Levottomuutta nostaa sekavan ja ahdistavan välimaastossa tasapainoileva kertosäkeen melodia. Arvosanaa laskee puolestaan levoton-sanan loistaminen poissaolollaan. Arvosana: 6,5.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 6.

#3 Antti Tuisku: Levoton (2006)

Video ei ole enää saatavilla

Tosi-tv-kisailusta pinnalle noussut poplaulaja julkaisi vuonna 2006 kaksi levyä, joista toinen sisälsi tanssimusiikkia ja toinen balladeja. Tämä erään toisen levottomuuskisailijan syntikkateemaa lainaava Levoton löytyy ensin mainitulta albumilta.

Levottomuusfiilis: Sanoituksessa on jouduttu petetyksi, erkaannutaan ja jatketaan matkaa ja kysellään että mikset jo mene pois. Ja samalla pitäisi sitten danssata kuin oltaisiin Kylien keikalla. Tekstin ja musiikin ristiriidasta tulee vähän levoton olo. Arvosana: 8.

Levoton-sanojen määrä: 0. Karmiva pettymys. Arvosana: 4.

Levottomuusklassikkostatus: Ei esittäjänsä isoimpia hittejä, mutta taustoissa kiitettävää yritystä tyylitajuisen tanssipopin suuntaan. Arvosana: 7.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 6.

#2 Anssi Kela: Levoton tyttö (2013)

Video ei ole enää saatavilla

Alkuvuoden suurimmaksi kotimaiseksi hitiksi nousemassa oleva kappale, jossa parisuhteen eteneminen on koetuksella paikalleenasettumishalujaan epäröivän tyttöosapuolen vuoksi.

Levottomuusfiilis: Musiikillisesti syvään 1980-luvulle kumartava biisi tuo mieleen niin paljon mielleyhtymiä eri kasarihiteistä, että levottomuus kasvaa. Tekstissä tyttö tietää kaikenlaista outoa ja joutavaa, asioita, joita kuulija huomaa alkavansa pohtimaan. Aika levotonta. Positiivisella tavalla. Arvosana: 9.

Levoton-sanojen määrä: 12. Suhteellisen usein käytössä. Hyvä. Arvosana: 8.

Levottomuusklassikkostatus: Uunituore tulokas ei ansaitse vielä korkeaa levottomuusklassikkostatusarvosanaa. Levottomuusklassikkolupaavuudesta kuitenkin korotusta arvosanaan. Arvosana: 7.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 8.

#1 Hassisen Kone: Levottomat jalat (1982)

Video ei ole enää saatavilla

Ismo Alangon johtaman Hassisen Koneen viimeiseksi jääneen Harsoinen teräs -levyn reggaeta, skata ja punkia sekoitteleva hitti.

Levottomuusfiilis: Jos joku musiikkikappale on täynnä hyväntuulista levottomuutta, se on tämä. Pää haluaisi levähtää mutta jalat ovat jo täysillä menossa. Kiri kiri loppukiri harakiri. Arvosana: 9.

Levoton-sanojen määrä: 50, monikkomuodossa. Eihän tästä voi pistää paremmaksi. Arvosana: 10.

Levottomuusklassikkostatus: Ismo Alanko on pitänyt tätä klassikkoa keikkaohjelmistossaan vielä viime vuosinakin. Levottomuusklassikkostatus taattu ikuisiksi ajoiksi. Suvereeni voittaja. Arvosana: 10.

Kokonaislevottomuuskouluarvosana: 10.

Morrissey, tuhma setä – kokoelmien julkaiseminen saa riittää!

Kun Morrissey ilmoitti julkaisevansa 25. huhtikuuta uuden kokoelmalevyn The Very Best of Morrissey, fanien leuat loksahtivat auki, joskaan eivät ihan artistin toivomasta syystä.

Voiko olla, ettei Morrissey muista edellisen julkaisunsa olleen myös kokoelma, viime levyjen b-puolikappaleita yhteen koonnut Swords (2009)? Ja että edellisestä varsinaisesta hittikokoelmastakaan ei ole aikaa kuin kolme vuotta?

Mikä turhauttavinta, uuden kokoelman kappalelista on kuin arpomalla laadittu, ja se ohittaa kokonaan indiepopin kummisedän viimeisen viidentoista vuoden aikaisen tuotannon.

Morrisseyn tapauksessa yksi selitys kokoelmien paljoudelle ja vaihtelevalle laadulle on jatkuvasti vaihtuva levy-yhtiö: Moz on soolouransa aikana levyttänyt ainakin kuudelle eri levymerkille.

Haluamme kuitenkin uskoa, että artistilla itselläänkin on päätösvaltaa sen suhteen, mitä hänen tuotannollaan tehdään. Niinpä olemme tässä artikkelissa tapojemme vastaisesti vähän ilkeitä Morrisseylle ja neljälle muulle artistille, jotka olemme valmiita asettamaan kokoelmienjulkaisukieltoon.

1. Kauko Röyhkä

Kauko Röyhkää on kutsuttu Suomen Morrisseyksi, eikä syyttä. Kumpikin miehistä tekee musiikillisesti sangen perinteistä mutta sanoituksiltaan haastavaa ja provosoivaa kitararockia, ja herrat ovat ilmeisiä sielunsukulaisia hiustyylin perusteella.

Sukulaisuutta löytyy myös kokoelmarintamalla. Röyhkältä on tämän vuosituhannen puolella julkaistu kuusi kokoelmaa, saman verran kuin varsinaisia studiolevyjä – ja niihin on laskettu mukaan yhteislevyt Riku Mattilan, Mikkelin kaupunginorkesterin ja Rättö & Lehtisalon kanssa.

Levy-yhtiöteknisistä syistä (Röyhkä on levyttänyt laskentatavasta riippuen ainakin viidelle eri merkille) johtuen suurin osa Röyhkän kokoelmista on perin turhauttavia.

Kauko Röyhkä & Narttu -kokoonpanon levytyksistä koottuja paketteja on neljä: Kulta-aika (1986), Extra (1988), Talo meren rannalla (1996) ja Menneisyyden taikaa etsimässä 1980–1990 (2009). 1990-luvun EMI-levytykset on niputettu kahdelle Pohjoinen taivas -kokoelmalle (1997 ja 2000), ja Ranka-merkille tehty parhaimmisto löytyy levyltä Selkäranka 1996–2004 (2004).

Näiden lisäksi on olemassa muun muassa kaksi 20 suosikkia -sarjassa julkaistua, ulkoasultaan melko karua kokoelmaa, Lauralle (1998) ja Talo meren rannalla (2002), jota ei missään nimessä pidä sekoittaa vuonna 1996 julkaistuun samannimiseen kokoelmaan!

Lähimmäksi koko uran järkevästi yhteen niputtavaa pakettia pääsevät Räyhähenki muistelee (2000) ja Lauluntekijä (2006), mutta ensimmäiseltä puuttuu mm. 80-luvun olennainen hitti Majavalakki, jälkimmäinen taas sivuuttaa hienon Jumalan lahja -albumin melkein kokonaan.

Kattavan Röyhkä-kokoelmaboksin kasaaminen viimein olisi kulttuuriteko ja säästäisi monen fanin hermoja.

Studioalbumien ja kokoelmien suhde: 23/14

Useimmin kokoelmilla esiintyvä kappale: Lauralle 8/14

Video ei ole enää saatavilla

Kauko Röyhkä & Narttu – Lauralle (Tavastialla 1985)

2. Abba

Kokoelmistaan yhtye tunnetaan, voisi Abba vastata vinoiluumme. Yhtyeen myydyin levy – ja Abban kaikkia levyjä on myyty paljon – on kokoelma, Abba Gold: Greatest Hits (1992), joka kuuluu myös maailman kolmenkymmenen myydyimmän albumin joukkoon.

Vaikka yhtyeen jäsenet näyttäytyvätkin toisinaan julkisuudessa yhdessä, ja paluuhuhut kiertävät netissä tasaisin väliajoin, uutta musiikkia vuonna 1982 levytysuransa lopettaneelta Abbalta on turha odottaa.

Siltikään yhtyeeltä ei tarvitsisi jatkuvasti tupata markkinoille uusia kokoelmia. 2000-luvulla niitä on ilmestynyt jo kolme: The Definitive Collection (2001), 18 Hits (2005) ja Number Ones (2006). Jokaisella kolmella kokoelmalla esiintyviä kappaleita on yhdeksän, ja ABBA on 2000-luvun myötä julkaissut enemmän kokoelmalevyjä kuin studioalbumeja.

Sitä ei oikeuta edes yksi historian pisimmistä loistavien popsinglejen putkista.

Studioalbumien ja kokoelmien suhde: 8/10

Useimmin kokoelmilla esiintyvä kappale: Mamma Mia, SOS ja Waterloo 8/10

Video ei ole enää saatavilla

Abba – SOS (1975)

3. Dingo

On oletettavaa, että 80-luvun suosituimmalta suomalaisyhtyeeltä on julkaistu monta kokoelmaa, mutta Dingon suhdeluku kokoelmien ja studiolevyjen välillä uhmaa Abbaakin.

Dingo julkaisi loiston päivinään kolme albumia, joita seurasi yksi 90- ja kaksi 00-luvulla tehtyä paluulevyä. Kokoelmia bändiltä on sen sijaan julkaistu kahdeksan, eikä siinä kaikki. Jos otetaan huomioon, että kolme kokoelmista on tupla-cd:itä ja yksi jopa triplalevy, Dingon kuuden levyn mittainen ura on koottu kolmelletoista cd:lle.

Armoa voimme antaa sen verran, että myönnämme triplakokoelman Kunnian päivät 1983–1986 olevan laadukas boksi, joka niputtaa hyvin yhteen kaiken 80-luvun Dingo-materiaalin. Toisaalta taas jokainen yhtyeen kokoelmista ohittaa 2000-luvun levyt, joten voidaan hyvällä syyllä väittää, että Dingon neljästä ensimmäisestä albumista on koottu kolmetoista kokoelmalevyä.

Se on aivan varmasti liikaa.

Studioalbumien ja kokoelmien suhde: 6/8

Useimmin kokoelmilla esiintyvä kappale: Autiotalo, Sinä ja minä, Rio ohoi, Jokainen aamu, Levoton tuhkimo ja Nahkatakkinen tyttö 7/8

Video ei ole enää saatavilla

Dingo – Levoton tuhkimo (Helsingin jäähallissa 1986)

4. Aerosmith

Aerosmith malttoi odotella kuuden studioalbumin ajan ennen ensimmäisen kokoelmansa julkaisemista. Vuonna 1980 julkaistun Greatest Hitsin myötä portit aukesivat, ja sen jälkeen moniongelmaisilta stadionkukoilta on ilmestynyt enemmän kokoelmia kuin studiolevyjä.

Steven Tylerin, Joe Perryn ja kumppaneiden tapauksessa uran jatkuvasta uudelleenpaketoimisesta ei voi syyttää vaihtuvia levy-yhtiöitä: Aerosmith aloitti levytysuransa Columbian huomassa, ja yhtye palasi sinne hypättyään Geffenin kelkkaan vuosiksi 1985–1993.

Nämä kaksi yhtiötä ovat pitäneet huolta, etteivät Aerosmith-kokoelmat lopu maailmasta. 80-luvulla niitä julkaistiin kaksi, 90-luvulla neljä ja viime vuosikymmenellä kuusi (seitsemän, jos Young Lust -kokoelman uusintapainos Gold lasketaan mukaan).

Loogisesti päätellen tällä vuosikymmenellä on luvassa peräti kahdeksan kokoelmaa Bostonin pahoilta pojilta, ja kappas: ensimmäinen niistä, Tough Love: Best of the Ballads, onkin kaupoissa 10. toukokuuta!

Studioalbumien ja kokoelmien suhde: 14/13

Useimmin kokoelmilla esiintyvä kappale: Dream On 8/13 (Walk this Way 4 kertaa Run-D.M.C:n kanssa levytettynä versiona ja 5 kertaa alkuperäisenä)

Video ei ole enää saatavilla

Aerosmith – Dream On (Riossa 1984)

5. Morrissey

Niin, Morrissey, jonka yhdestoista kokoelmalevy The Very Best of ilmestyy 25. huhtikuuta. The Smiths-solistin ura on täynnä vaihtelevan tasoisia ja vaihtelevaa tarkoitusta palvelevia kokoelmia.

Osalla niistä on olennainen rooli Morrisseyn diskografiassa, kuten Viva Hate -soolodebyytin (1988) sisarteoksella, alku-uran sinkut yhteen koonneella Bona Dragilla (1990) ja sen eräänlaisella jatko-osalla Swords, jonka harvinaiset raidat päihittävät kevyesti viimeisimmän Moz-albumin Years of Refusal (2009).

Suurin osa niistä on puolestaan aivan käsittämättömiä, kuten skitsofreeninen World of Morrissey (1995), joka ei osaa päättää ollako hittikokoelma vai keräilijöille suunnattu erikoisjulkaisu.

Surullisinta tilanteessa on, että miehen urasta olisi koottavissa erinomainen singlekokoelma. Sen sijaan luvassa on taas yksi turha ja omituinen Morrissey-levy lisää.

Studioalbumien ja kokoelmien suhde: 9/11

Useimmin kokoelmilla esiintyvä kappale: Suedehead ja Everyday Is Like Sunday 7/11

Video ei ole enää saatavilla

Morrissey – Suedehead (1988)

Kuka artisti tai mikä yhtye on mielestäsi pahin kokoelmarikollinen? Kerro se alla kommenteissa.