<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>


<rss version="2.0"
  xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
  xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
  xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
  xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
  xmlns:media="http://search.yahoo.com/mrss/"
  >

<channel>
  <title>Nuorgam — Diagrams</title>
  <atom:link href="https://www.nrgm.fi/artisti/diagrams/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
  <link>https://www.nrgm.fi</link>
  <description>Verkkomedia, jossa rakkaus musiikkia kohtaan kukoistaa ja voi hyvin.</description>
  <lastBuildDate>Wed, 18 Mar 2026 13:17:32 +0000</lastBuildDate>
  <language>fi</language>
  <sy:updatePeriod>hourly</sy:updatePeriod>
  <sy:updateFrequency>1</sy:updateFrequency>
  <generator>https://wordpress.org/?v=6.9.4</generator>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/d/i/a/diagramsjpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/d/i/a/diagramsjpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Minikritiikit, viikko 4</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/kritiikit/minikritiikit-viikko-4-2012/</link>
    <pubDate>Mon, 23 Jan 2012 12:00:01 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Arviot]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=21742</guid>
    <description><![CDATA[Arvioituina Diagramsin, Matt Elliottin ja The Maccabeesin uudet albumit.]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<h2>Diagrams – Black Light</h2>
<p><em>Full Time Hobby</em></p>
<p><span class="arvosana">72</span> Poptoimittaja <strong>Jim Byers</strong> lanseerasi ennen vuosituhanteen vaihdetta käyttökelpoisen, mutta varsin pian unholaan vaipuneen termin folktronica kuvaamaan musiikkia, joka oli äänimaailmaltaan pitkälti akustista mutta muotokieleltään elektronista. Yksi tyylajin leimallisimmista yhtyeistä oli ja on <strong>Tunng</strong>, jonka<strong> Sam Genders</strong> jätti vuonna 2007, kolmen albumin jälkeen. Gendersin uudessa projektissa Diagramsissa on häivähdys Tunngin folktronicaa, mutta musiikin yleisilme on huomattavasti enemmän pop. Ensimmäinen verrokki, joka <em>Black Lightin</em> ilmavista, täyteläisten stemmalaulujen ja leikkisien rytmien varaan huolellisesti rakennetuista taskusinfonioista tulee mieleen, on <strong>Super Furry Animals</strong>. <strong>Jim Noirin</strong> ja <strong>Benji Hughesin</strong> kaltaisten makuuhuonenerojen tapaan Genders lienee tehnyt albumin budjetilla, joka on alkujaan varattu kengännauhojen hankkimiseen. Lopputulos on laadukas ja sympaattinen, tosin <strong>Grizzly Bearin</strong> (<em>Ghost Lit</em>), <strong>Metronomyn</strong> (<em>Tall Buildings</em>) ja <strong>Elbow’n</strong> (<em>Peninsula</em>) korkeuksiin kurkottaessaan Genders tulee vain alleviivanneeksi oman projektinsa pienimuotoisuutta. (<strong>Antti Lähde</strong>)</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/IG-k6IMVx7o" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/IG-k6IMVx7o</a></p>
<h2>Matt Elliott – The Broken Man</h2>
<p><em>Ici d’Ailleurs</em></p>
<p><span class="arvosana">85</span> Brittiläinen postrock-veteraani, 1990-luvulla <strong>Flying Saucer Attackissa</strong> ja <strong>Movietonessa</strong> vaikuttanut ja vuosituhannen taitteessa elektronisia äänimaisemia <strong>Third Eye Foundation</strong> -nimellä tutkaillutMatt Elliott, on kuudennella sooloalbumillaan häikäisevässä iskussa. Apokalyptinen folk lienee oikea termi kuvaamaan Elliottin joskus yli 10-minuuttisiakin kuvaelmia, jotka käynnistyvät yleensä espanjalaisittain näppäillyllä kitaralla, paljastuvat sitten <strong>Leonard Cohenin</strong> opastamiksi retkiksi keskiaikaisiin linnoihin, kunnes ennen pitkää syöksyvät syvälle <strong>Danten</strong> helvettiin, kadotettujen sielujen hyytävään syleilyyn, keskellä myrkynvihreää huminaa. <em>The Broken Man</em> herättää mielikuvia Väinämöisestä, härkätaistelijoista, <strong>Jacques Brelistä</strong>, avaruussumuun eksyneistä astronauteista. Se on yksi erikoisimmista musiikillisista matkoista, jolla olen viime vuosina saanut kunnian olla mukana. (<strong>Antti Lähde</strong>)</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/9CCw6ZgWk-U" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/9CCw6ZgWk-U</a></p>
<h2>The Maccabees – Given to the Wild</h2>
<p><em>Fiction</em></p>
<p><span class="arvosana">43</span> The Maccabees on luopunut purskahtelevasta energiastaan, joka teki yhtyeen esikoisalbumista <em>Colour It In</em> (2007) verrattain virkistävän tapaukseen. Kolmannella albumillaan lontoolaiskvartetti kuulostaa yhdistelmältä esikoisalbumiensa aikaista <strong>Coldplayta</strong> ja <strong>Bloc Partya</strong> sekä noin kahdeksaasataa jäätikönkuulaiden kitaroiden ja ilmeettömän falsettilaulun nimeen vannovaa skandinaavista popyhtyettä. <em>Given to the Wild</em> on saanut varsin hyvän vastaanoton niin yleisön kuin kriitikoidenkin keskuudessa; <em>NME</em> roiskaisi yhdeksikön, brittilistalla levy ylsi neljänneksi. Albumin menestystä on vaikea ymmärtää; niin olemattomasti tarttumapintaa sen popkappaleiksi naamioiduissa jääveistoksissa on – jollei sellaiseksi laske rumpali <strong>Robert Dylan Thomasin</strong> raivostuttavalla tavalla sätkiviä ja ylityöstettyjä rytmikuvioita. Ylipitkän albumin kolmestatoista kappaleesta vain hiphopahtavasti keinuva <em>Feel to Follow</em>, jämerä single <em>Pelican</em> ja jännittäväksi efektoitu <em>Go</em> säästyvät viimeiseltä matkalta unohduksen indietunkiolle. (<strong>Antti Lähde</strong>)</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/bdNC9FVWdBk" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/bdNC9FVWdBk</a></p>
]]></content:encoded>

    </item>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/w/p/c/wpcontentthemesnrgminostokuvajpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/w/p/c/wpcontentthemesnrgminostokuvajpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Levyraati #14</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/levyraati/levyraati-14/</link>
    <pubDate>Wed, 14 Dec 2011 09:00:11 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Levyraati]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=19637</guid>
    <description><![CDATA[Levyraadissa viikon "kuumimmat" "styget".... Osallistu – ja ole uusi Klaus "Järvis" Järvinen!]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<h2>Busdriver – Kiss Me Back to Life</h2>
<p>“Bussikuski” on <strong>Regan John Farquhar</strong>, 33-vuotias losangelesilainen räppäri, joka on kiinnitetty paremmin punkrockista tunnetulle Epitaph-levy-yhtiölle. Artistin kymmenes studioalbumi <em>Beaus$Eros</em> julkaistaan 16. tammikuuta. Levyltä löytyvän <em>Kiss Me Back to Life</em> -kappaleen näyttävän videon on ohjannut <strong>Chris Coats</strong>.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=SqhIG5UNHRI" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/SqhIG5UNHRI</a></p>
<h2>Grimes – Oblivion</h2>
<p><strong>Claire &#8221;Grimes&#8221; Boucher</strong> on puolestaan 23-vuotias montrealilainen elektromuusikko, joka on herättänyt innostunutta kuplintaa pienjulkaisullaan ja kesällä <strong>d&#8217;Eonin</strong> kanssa julkaisemallaan <em>Darkbloom</em>-splitti-ep:llä. <em>Oblivion</em> on ep:näkin julkaistu lohkaisu artistin tammikuun lopussa julkaistavalta <em>Visions</em>-albumilta, joka herättänee ainakin <strong>Zola Jesusin</strong> ja <strong>Bat for Lashesin</strong> fanien kiinnostuksen.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/CpKqQ8fsBQs" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/CpKqQ8fsBQs</a></p>
<h2>Diagrams – Tall Buildings</h2>
<p>Diagrams on folktronicayhtye <strong>Tunngissa</strong> vaikuttaneen <strong>Sam Gendersin</strong> uusi projekti. Full Time Hobbyn (<strong>Timber Timbre</strong>, <strong>School of Seven Bells</strong>) kiinnittämä yhtye julkaisee tammikuun puolivälissä esikoisalbuminsa <em>Black Light</em>. Levyltä poimitun<em> Tall Buildings</em> -kappaleen videon on ohjannut lontoolaisduo <strong>Mathy &amp; Fran</strong>.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/IG-k6IMVx7o" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/IG-k6IMVx7o</a></p>
<h2>Herra Ylppö ja Ihmiset – Mies murtuu</h2>
<p><strong>Maj Karma</strong> -keulakuvan &#8221;realityrockyhtye&#8221; julkaisee 18. tammikuuta jo kolmannen albuminsa, jolla Ihmisten joukkoon liittyy <strong>Stonesta</strong> ja <strong>SubUrban Tribestä</strong> tuttu <strong>Janne Joutsenniemi</strong>. Ylpön mukaan <em>Mies ja nainen</em> on hänen uransa ensimmäinen teemalevy – miehestä ja naisesta, luonnollisesti. <em>Mies murtuu</em> -kappaleen videon on ohjannut <strong>Itkevä tyttö</strong> -yhtyeen <strong>Lauri-Matti Parppei</strong>.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/wgY2hl0BI3Q" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/wgY2hl0BI3Q</a></p>
<h2>Enter Shikari – Sssnakepit</h2>
<p>Nu-rave meni jo, mutta Enter Shikari porskuttaa. Tammikuussa bändi julkaisee <em>A Flash Flood of Colourin</em>, ensimmäisen albuminsa kolmeen vuoteen. Tällä kertaa yhtyeen lupaillaan hyödyntävän post-hardcoressaan vielä entistäkin monipuolisemmin elektronisen musiikin hektisempiä alalajeja. Esimerkkinä levyn ensisingle <em>Sssnakepit</em>, jonka videon on ohjannut <strong>Alex Harman</strong>.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/znQii6mB8Hw" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/znQii6mB8Hw</a></p>
]]></content:encoded>

    </item>
  </channel>
</rss>
