Jello Biafra elementissään.

Vuonna 1980 Kamputsea ei ollut järin iloinen paikka.

Pol Potin punaisten khmerien kaamea sosiaalinen koe oli päättynyt Vietnamin vapautettua Kamputsean pääkaupungin Phnom Penhin tammikuussa 1979, mutta kommunisti-puolueen valtakauden arvet eivät umpeutuisi vielä vuosikymmeniin. Kolmessa vuodessa lähes kaksi miljoonaa kamputsealaista kuoli tauteihin, aliravitsemukseen, pakkotyöhön ja teloituksiin.

Tälläiseen painajaismaailmaan johdattaa Dead Kennedys kappaleellaan Holiday in Cambodia.

Yhtyeen toinen single toukokuulta 1980 jatkaa ensisinkku California Über Allesin kunniakkaita perinteitä, joita Nuorgamin torilla on jo tarkkaan analysoitu. Jos vain mahdollista, kitaravallit ja rumpujen pauke horjahtelevat nyt vieläkin uhkaavampina. Äänimaailma ja kappaleen rytmi voisivat olla kauhuelokuvasta, ja aihehan oikeastaan onkin.

Jello Biafran kynä on mitä kitkerimmässä terässä. Julmalla tavalla biisi sekoittaa hyväntahtoiset, tiedostavat mutta naiivit college-nuoret ja Pol Potin diktatuurin kauheudet. Iskä maksaa kampuksella tärkeilyn, mutta kuolemanleirillä kuri on tiukempi. Tekopyhistely ei saa Biafralta armoa, ja lomalaisen pää tökätään kepinnokkaan.

Vuonna 1998 bändin entiset jäsenet haastoivat oikeuteen Jello Biafran. Kiistan taustalla oli Biafran mukaan se, ettei laulaja suostunut kappaleen käyttöön Levi’s Dockersin mainoksessa, koska paheksui farkkufirman bisneskäytäntöjä.

On vaikea olla ihmettelemättä markkinointimiestä, jonka päiväunissa Dockers-mainoksen taustalla Biafra manaa Pol Potia.

Video ei ole enää saatavilla

Vaikka kyseessä on debyyttisingle, ovat kaikki bändin soundin tavaramerkit läsnä: kiimaisen huojuva soitanta, ammeessa äänitetyltä kuulostavat kitarat ja rutikuivina rämisevät rummut. Tömisevän rumpuintron jälkeen kappale käynnistyy uhkaavan militantilla bassoriffillä, joka asettaa biisin tunnelman kohdalleen – tarinan mukaan bassolla nokkamies Jello Biafra California Über Allesin sävelsikin.

Ennen kaikkea tottumattoman korvaan tärähtää kuitenkin Biafran laulutyyli, joka muistuttaa enemmän kummitustarinoilla lapsia pelottelevan pahan sedän mylvähtelyä ja narinaa kuin perinteistä laulamista. Biafran soundi on ainutlaatuinen, historiallinen, mykistävä – ja taatusti painava peruste lukemattomille myöhemmille punklaulajille olla ikinä menemättä laulutunneille, sillä tällaista omaehtoista neroutta ei opita kouluissa.

Suuri osa biisin mahtavuudesta piilee sanoituksessa, joka on piikittelevyydessään ja nokkeluudessaan vähintään erinomainen. Länsirannikon terveysintoilua ja läpeensä pinnallista elämänmenoa kritisoivaan perussanomaan sotketaan natsiviittauksia, sotakuvastoa ja Orwellin totalitarismiutopiaa niin ovelasti, että terävimmät iskut menevät auringonpistoksen saaneelta keskivertosurffarilta ohi oikealta ja vasemmalta.

Kappaleen ensimmäisessä säkeistössä kertoja, kuvernööri Brown, valottaa visioitaan:

”Carter Power will soon go away /
I will be Führer one day /
I will command all of you /
Your kids will meditate in school”

Kertosäkeen nimikkomantra lainaa Saksan kansallislaulua. Toisessa säkeistössä valta alkaa todella kihahtaa kuvernöörin hattuun ja mopo keulia kunnolla:

”Zen fascists will control you /
100 % natural /
You will jog for the master race /
And always wear the happy face”

Viimeinen säkeistö on häpeilemättömän poliittisen satiirin ja sarkasmin ilotulitusta parhaimmillaan, kun “suede/denim secret police” vie epäcoolit lapset suihkukammiohin tapettaviksi ”orgaanisella myrkkykaasulla”. Säkeistön keskellä mainittu ”drawstring lamp” viittaa ihmisen nahasta tehtyihin lampunvarjostimiin, joita natsiupseerit askartelivat keskitysleireillä.

Bändin draaman taju tulee hienosti esille kolmannessa säkeistössä. Aluksi tempo putoaa radikaalisti ja tunnelma muuttuu hiipivän uhkaavaksi marssikompin säestyksellä. Kuvernöörin fantasioiden mennessä entistä sairaammiksi tempo kiihtyy kiihtymistään, kunnes kertosäe jälleen kerran pysäyttää kaahauksen seinään ja ilmaan kajahtaa sotahuudon tavoin ”California über alles!” ennen kuin helvetti repeää liitoksistaan kertosäkeen loppu-ulinoissa. Huhhuh.

Kappale äänitettiin uudestaan bändin ensimmäiselle pitkäsoitolle Fresh Fruit for Rotting Vegetables (1980). Alkuperäinen singleversio ilmestyi uudestaan kokoelmalla Give Me Convenience or Give Me Death (1987).

Video ei ole enää saatavilla