Belle & Sebastianin Stuart Murdochin Fox in the Snow -kappaleeseen tilaamalla Boys Noize -remixillä oli arvaamattomia vaikutuksia.

Doping toimii, siksi sitä käytetään. Myös musiikissa.

Nuorgam nostaa hattua Jason Nevinsille, Ferry Costenille, Armand Van Heldenille, Boris Dlugoschille, Todd Terrylle ja monelle muulle popmusiikin piikittäjälle. Ilman heidän lääkelaukkujensa aarteita lukemattomat hienot kappaleet olisivat jääneet alaviitteiksi musiikin historiaan sen sijaan, että olisivat kohonneet listojen kärkeen – ja usein singauttaneet esittäjänsä suosion uusiin sfääreihin.

Seuraavassa yhdeksäntoista kappaletta, joista ei olisi tullut hittiä ilman remixiä. Esittelemme niin alkuperäisen kappaleen kuin siitä tehdyn uusioversion, minkä lisäksi olemme laskeneet salaisella kaavan avulla, kuinka monta prosenttia kappaleen hittipotentiaali remixin myötä kasvoi.

Teksit ovat kirjoittaneet Markus Hilden (MH), Juha Merimaa (JM), Arttu Tolonen (AT), Gaius Turunen (GT) ja Anton Vanha-Majamaa (AVM). Editointi ja toimitustyö, sekä siitä johtuvat virheet, ovat Antti Lähteen.

#19 Jennifer Lopez – I’m Real

Ennen: Jenny from the Block rävähti kertaheitolla poptähdeksi If You Had My Love -hitillään vuonna 1999. I’m Realin ilmestyessä pari vuotta myöhemmin hän oli suositumpi kuin koskaan.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Murder Inc. -mafian villit vuodet 2000-luvun alussa innostivat Lopezia muokkaamaan sinkuistaan täysin uusia biisejä. I’m Realille palkattiin mukaan Ja Rule ja sen tempoa hidastettiin niin, ettei uusi versio kuulostanut juuri lainkaan nasevasti hytkyvältä emoraidaltaan. Hot 100 -listan ykkönen.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 39 %

I’m Realin remiksaus tehtiin USA:n hittiradioita varten ja siinä onnistuttiin erinomaisesti. Voidaan keskustella, onko se parempi kuin alkuperäinen. Minusta ei. (MH)

#18 Freddie Mercury – Living on My Own

Ensin: Queenin Ainoan Oikean Laulajan ensimmäinen soololevy Mr Bad Guy (1985) poiki pari isohkoa hittiä, mutta Living on My Own kangistui brittilistan sijalle 50 – mikä oli odotettavissa, kun kyseessä oli jo levyn kolmas singlelohkaisu.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Mercuryn kuoltua marraskuussa 1991 surukoneisto ylsi listamielessä lähes samanlaisiin saavutuksiin kuin John Lennonin poismenon jälkeen. Vanhojen soolokappaleiden remixeistä koottu The Freddie Mercury Album sisälsi Julian Raymondin remixin Living on My Ownista. Brittilistan kärkeen elokuussa 1993 ylsi kuitenkin alla oleva No More Brothersin remix.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 49 %

1980-luvun synapopilla ei olisi enää surukoneistokaan mahdollisimman isoa hittiä saanut, joten eurodanceksi oli biisi väännettävä. Raymondin remix on selvästi klubikäyttöön – alkuperäisen jazzpiano taipuu helposti myös housepianoksi. No More Brothersin versio on sisäsiistimpi ja tylsempi, hyvin ilmeistä listahittivarmistelua. Risuja ex-veljille myös Freddien hulvattomien vokaali-improvisaatioiden minimoimisesta. Tarkkavainuisempi eurodance-tuottaja olisi tajunnut, että tässä oli potentiaalia Scatmanin prototyypiksi! (GT)

#17 Cornershop – Brimful of Asha

Ensin: Intilaistaustaisen britin Tjinder Singhin kirjoittama Brimful of Asha oli Cornershop-yhtyeen neljännen levyn kolmas single. Bollywood-laulajatar Asha Bhoslea kunnioittanut kappale oli hieno pophelmi ja pikkuhitti ja nousi brittilistan sijalle 60.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Moni tykästyi Brimful of Ashan rentoon meininkiin. Yksi heistä oli Fatboy Sliminä paremmin tunnettu dj Norman Cook, joka teki kappaleesta remixin nopeuttaen sitä ja lisäten taustalle jytinää ja pauketta.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 52 %

Remix julkaistiin aluksi vain rajoitettuna 12 tuuman maksisinglenä, mutta se nousi niin suosituksi, että pian tarvittiin cd-painos. Kappaleesta tuli Cornershopin ensimmäinen (ja ainoa) listaykkönen. Vaikka remix on kappaleen tunnetuin versio, on Cornershop jatkanut kappaleen soittamista sen alkuperäisessä muodossa ja tempossa. Ratkaisu on perusteltu, sillä iskevyydestään huolimatta Cookin nopeutus vie laululta alkuperäisen letkeyden. (JM)

#16 David Bowie – Hallo Spaceboy

Ensin: Popin kameleontti kirjoitti Hallo Spaceboyn konseptialbumilleen 1. Outside (1995).

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Viralliseksi singleversioksi valittiin albumiraidan asemesta Pet Shop Boysin discohenkinen remiksaus, jolla Neil Tennant myös laulaa. Bowie ja Pet Shop Boys esittivät kappaleen vuoden 1996 Brit Awards -bileissä.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 56 %

Ihmiskunta ei vielä tunne kappaletta, jonka pophittipotentiaali ei olisi parantunut Neil Tennantin vokaaleiden ansiosta. (MH)

#15 Sneaker Pimps – Spin Spin Sugar

Ensin: Triphop alkoi olla jo menneen talven lumia, kun Sneaker Pimps julkaisi Becoming X -esikoisensa (1996). Niinpä sitä piti ryydittää kovin trendikkäillä dub-mausteilla.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Breikatakseen toden teolla hyvin coolin bändin piti turvautua populaarimpaan otteeseen. Amerikkalaisen dj-ikonin Armand Van Heldenin käsittelyn jälkeen Spin Spin Sugar nousi myös USA:n klubilistoille.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 58 %

Spin Spin Sugarista ei tullut remiksauksen ansiosta ainoastaan helpommin lähestyttävä vaan kenties myös parempi biisi – tai ainakin paljon tanssittavampi. (MH)

#14 Wildchild – Renegade Master

Ensin: Tanssituottaja Roger McKenzie ehti juuri maistaa listamenestystä ennen menehtymistään sydänkohtaukseen syksyllä 1995, vain 24-vuotiaana. Alkuperäinen Renegade Master ylsi brittilistan 11:nneksi.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Norman Cook eli Fatboy Slim, 1990-luvun lopun big beat -ilmiön keulakasvo, remiksasi Renegade Masterin talvella 1998 listakolmoseksi ja isoksi eurohitiksi.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 65 %

Biisi ei välttämättä parantunut, mutta tuolloin ultraviileän Fatboy Slimin näkemys nosti Wildchildin hetkeksi parrasvaloihin, vaikka hän ei uransa aikana ehtinyt julkaista mitään erityisen merkittävää. Sitä se nuorena kuoleminen teettää. Renegade Masterista tulikin ehkä enemmän Fatboy Slimin kuin Wildchildin hitti. (MH)

#13 Everything But the Girl – Missing

Ensin: Vuonna 1994 Tracey Thorn ja Ben Watt olivat folkjazzin veteraaneja, joiden ensimmäisestä levystä oli ehtinyt vierähtää jo kymmenen vuotta. Yhtyeen kahdeksas levy Amplified Heart ei sanottavasti uudistanut yhtyettä. Singleksi valittu Missing kuulosti toki kauniilta, mutta vain harva olisi veikannut kappaleelle elinkaarta pikkuklubien ja aikuisradion ulkopuolella.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 66 %

Terryn syöttämä pallo tuli ehkä arvaamattomasta suunnasta, mutta EBTG-kaksikko otti siitä tyylipuhtaan kopin. Kaksikon seuraavat levyt Walking Wounded ja Temperamental jatkoivat Missingin näyttämään suuntaan komein tuloksin. (JM)

#12 SWV – Right Here

Ensin: Sisters With Voices oli menestyksekäs 1990-luvun R&B-trio, jonka paremmat päivät lopahtivat miltei samalla kun swingbeat lakkasi kansaa kiinnostamasta. Debyyttialbumi It’s About Timen ensimmäinen single Right Here jäi vielä pikkuhitiksi, mutta pari seuraavaa hittiä tekivät kaupallisen läpimurron.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Right Heren remix (josta vastasi ensimmäisen version tapaan swingbeatin kultasormi Teddy Riley) sämpläsi selkeän tunnistettavasti Michael Jacksonin Human Naturea. Kappale pääsi vuoden 1993 Free Willy -elokuvan soundtrackille, jossa Jacksonin omalla Will You Be Therellä oli jo keskeinen rooli. Kaiken lisäksi soundtrack julkaistiin Jacksonin oman MJJ-levymerkin kautta. Teddy Rileyn Jackson-yhteydet (mm. Dangerous-albumin osittainen tuottaminen) selittävät nekin Right Heren vahvan jacksonistamisen.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 70 %

Yhdysvalloissa pärjääminen oli SWV:lle jo taattua, mutta mash-upilla Right Here saatiin myytyä albumin ostaneille uudestaan. Biisistä tuli bändin kotimaassa sen toiseksi isoin hitti (Billboardin kakkonen) ja Euroopassa ylivoimaisesti bändin suosituin. Muut SWV:n hitit eivät vanhalla mantereella kiinnostaneet levynostajia, mutta Right Here/Human Nature jaksoi Britanniassa peräti sinkkulistan kolmanneksi ja muuallakin top 20:n tuntumaan. Jackson-laina toimi siis takaporttina eurooppalaisten vieroksuman R&B:n myymisessä. (Knoppitiedon kerääjiä kiinnostanee, että bändin namecheckauksen hoitaa nuori Pharrell Williams!) (GT)

#11 Moloko – Sing It Back

Ensin: Róisín Murphyn ja Mark Brydonin Moloko nautti kulttisuosiota Brittein saarilla jo 1990-luvun puolivälissä, mutta juuri mikään ei viitannut tulevaan supertähteyteen. Sing It Back oli I Am Not a Doctor -albumin (1998) toinen sinkku ja raahusti brittilistan 45:nneksi.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Saksalaisen Boris Dlugoschin house-remiksaus teki Sing It Backista klubbaajien ykköshitin ja Molokosta lopulta jokaisen eurooppalaisen popnörtin suosikkiyhtyeen, kunnes bändin taru päättyi vuonna 2006. Sen sijaan Sing It Back täyttää tanssilattian yhä kuusi vuotta myöhemmin.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 72 %

Ilman Dlugoschin remiksausta Moloko olisi todennäköisesti jäänyt kyntämään indieklubeja ja brittilistojen ynnä muut -sijoituksia – sillä oletuksella, ettei Murphyn valloittavan eksentrinen olemus olisi riittänyt takaamaan laajempaa suosiota. (MH)

#10 Kelly Rowland – Work

Ensin: Destiny’s Childin toiseksi tunnetuin jäsen oli vaipumassa unholaan, sillä pitkään kypsytellyn Ms. Kelly -kakkosalbumin (2008) ensimmäinen lohkaisu Like This ei juuri kiinnostanut ja alkuperäinen Work jäi niin ikään huomiota vaille ansioistaan huolimatta.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Aiemminkin hittejä klubimuotoon sorvannut Freemasons-kaksikko muunsi Workin hengästyttäväksi arabirytmejä ja house-koukkuja viljeleväksi bilekilleriksi. Tuloksena vuoden parhaita biisejä ja iso listahitti Euroopassa.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 78 %

Work merkitsi selvää käännekohtaa Rowlandin uralla: hänestä tuli r&b-laulajan ohella myös tanssidiiva ja hänelle lankesi merkittävä rooli David Guettan tarinassa kohti megatähteyttä. (MH)

#9 Snoop Dogg – Wet

Ensin: Prinssi Williamin synttäreille tilaustyönä rustattu Wet on henkistä jatkoa vuoden 2007 uussoul-herkkupalalle Sexual Eruption. Kannabikselta käryävä flegmaattisuus ei kuitenkaan poikinut suurta hittiä. Kappale jäi Yhdysvaltain hiphop- ja r&b-listalla sijalle 40.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Kenet värvätään rukkaamaan missatusta mahdollisuudesta jättihitti? David Guettasta tietenkin. Patonkihousen kultasormi ymppäsi biisiin vähän Jomandan Don’t You Want My Lovea, nosti tempoa ja synnytti hitin, jollaiseen Dogg itse ei ole vuosikymmeneen yltänyt: kärkisijoja lukuisilla soittolistoilla, Yhdysvalloissa tanssilistan neljäs.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 84 %

Liikaa ei voi korostaa sitä, kuinka iso juttu on päästä tekemään töitä David Guettan kanssa. Tai saada hänet remiksaamaan kappaleesi. Snoop Doggin tähti oli ollut pitkään laskussa, mutta Sweat nosti sitä ainakin hetkellisesti ylöspäin. Guettan näkemys on täydellinen klubibangeri ja oikeastaan enemmän hänen biisinsä kuin Snoopin. Jälkimmäisen mukavuusalueelta ollaan aika kaukana, mikä on ihan hyvä, sillä Doggumentary (2010), jonka ensisinkku Wet oli, on täysin yhdentekevä sekasotku. (AVM)

#8 Eric B. & Rakim – Paid in Full

Ensin: Eric B. & Rakim on yksi hiphopin alkutaipaleen innovatiivisimmista yhtyeistä, ja Rakimia pidetään harvinaisen yksimielisesti yhtenä alan kaikkien aikojen parhaista solisteista. Paid in Full oli kaksikon ensimmäisen levyn viides sinkku. Sitä edeltäneet viisi singleä olivat käväisseet Billboardin R&B-listan hännillä.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Brittikaksikko Coldcut sai remix-toimeksiannon Island Recordsilta. Remix osoittautui niin suosituksi klubeilla, että sitä alettiin promota sinkkuna Britanniassa. Uusi versio Paid in Fullista oli Eric B. & Rakimin ensimmäinen oikea poplistahitti ja kaksikon avain maailmanmarkkinoille.

Lyhyt single-versio:

Video ei ole enää saatavilla

Niinikään legendaarinen 12″-miksaus:

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 86 %

Alkuperäisasussaan Paid in Full on minimalistisen tehokas veto ja hieno biisi, muttei mikään crossover-hitti. Coldcutin koristeltua Eric B. & Rakimin rytmimunan kuin Fabergé konsanaan, maailma oli taas yhden askeleen lähempänä syleilemään hiphopia aidosti globaalina kulttuurina. (AT)

#7 Tori Amos – Professional Widow

Ensin: Tori Amos raivasi osaltaan tietä Sheryl Crow’lle, Alanis Morissettelle ja muille laulunkirjoittajanaisille 1990-luvun alussa platinakerroksia haalineilla Little Earthquake– ja Under the Pink -albumeillaan. Professional Widow oli Boys for Pelen (1996) neljäs single, eikä siltä odotettu paljoakaan…

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: …kunnes Armand Van Heldenin remiksaus sai ilmaa siipiensä alle. Tuloksena Amosin kolmas top ten -brittihitti ja ainoa ykkönen. Remiksaus julkaistiin jo alkuperäisellä singlellä, mutta Radio Edit paraatipuolena vuodenvaihteessa 1996–97.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 87 %

It’s got to be big: Professional Widow ei alun perin tuoksunut pophitiltä, mutta van Heldenin remiksaus osui kaikin tavoin oikeaan saumaan. (MH)

#6 Simian – Never Be Alone

Ensin: Manchesterilaisen indieryhmän kakkoslevy We Are Your Friends poiki pikkuhitin Never Be Alone. Valju rock-veto heräsi henkiin ainoastaan kertosäkeessään eikä juuri kukaan sitä enää muista.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Vuonna 2006 ranskalainen Justice osallistui remix-kilpailuun We Are Your Friendsillä, joka rukkasi uusiksi brittiryhmän neljän vuoden takaisen biisin. Lopputuloksena oli voitto MTV EMA:ssa parhaan musiikkivideon sarjassa, mikä suututti Kanye Westin, jonka Touch the Sky jäi täten pystittä. NME listasi We Are Your Friendsin viidentoista viime vuoden parhaiden kappaleiden joukkoon.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 89 %

Modernin elektronisen musiikin suuri mestariteos on hävettävän hieno kappale. Justicen sopivan limainen tuotanto haisee tekonahalta ja pallihieltä, ja yksinkertaisen tehokas kertosäe pyörii biisin primus motorina. Taustalla tapahtuu kyllä kaikkea, mutta fokus on ennen kaikkea äärisimppelissä säeparissa ”we are your friends / you’ll never be alone again”. Voi tätä katkeransuloista toiveikkuuden tunnetta. (AVM)

#5 Suzanne Vega – Tom’s Diner

Ensin: Luka-singlellään taivaskanavilla keikkunut Suzanne Vega esitti jo vuonna 1981 kirjoittamansa Tom’s Dinerin täysin ilman säestystä. Molemmat kappaleet löytyvät Solitude Standing -kakkosalbumilta (1987).

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Ei mikään ihme, että DNA-tuottajakaksikko iski silmänsä ja korvansa Tom’s Dineriin. Biisi suorastaan huusi tuekseen maukasta tanssibiittiä. Remiksaus nousi listoille lopulta vuonna 1990, juuri Vegan kolmannen albumin Days of Open Handin ilmestyttyä eikä sitä julkaistu millään studioalbumilla.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 93 %

A cappella -esitykset eivät ole koskaan pärjänneet listoilla, joten mikä tahansa käsittely olisi tehnyt Tom’s Dinerista potentiaalisemman hitin. Biisi nousi muun muassa Saksan ykköseksi ja Britannian kakkoseksi. (MH)

#4 Primal Scream – I’m Losing More Than I’ll Ever Have

Ensin: Vuodesta 1986 vuoteen 1991 Primal Scream oli vain yksi keskinkertainen indiebändi satojen muiden juuri ja juuri levytyssopimuksen saaneiden joukossa. Sen kaksi ensimmäistä levyä, Sonic Flower Groove ja Primal Scream, olivat flopanneet. I’m Losing More Than I’ll Ever Have löytyy jälkimmäiseltä.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Kun bändin jäsenet löysivät ravet ja yhdestä niistä Andrew Weatherallin, alkoi tapahtua. Bändi pyysi mieheltä remixiä. Weatherall pisti biisin palasiksi ja kokosi uudestaan niin, ettei sitä enää tunnistanut entisekseen. Se sai uuden nimen, Loaded, ja aloitti prosessin, josta kasvoi niin monta elämää muuttanut ja Primal Screamin klassikkoliigaan nostanut Screamadelica.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 95 %

Weatherall taikoi koko homman ilmasta. On olemassa häviävän pieni mahdollisuus, että maailma olisi hullaantunut alkuperäiskappaleen kehnosta Rolling Stones -pastissista. Häviävän pieni. (AT)

#3 William Orbit – Barber’s Adagio for Strings

Ensin: Madonnan Ray of Light -albumin tuottajana läpi lyönyt Orbit päätti levyttää omat näkemyksensä taidemusiikin klassikoista. Uunista tuli Pieces in a Modern Style -albumi (2000).

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Hollantilainen Ferry Corsten puki Samuel Barberin Adagio for Stringsin trance-kuosiin. Versio meni brittilistan neljänneksi ja rohkaisi tuhannet ihmiset hankkimaan ambient-henkisen Pieces in a Modern Stylen.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 98 %

Ajatus alkuperäisestä albumiversiosta listahittinä on melko absurdi. Myös seuraavan, ja toistaiseksi viimeisen, brittihittinsä soolona Orbit sai uudelleenkäsittelyn avulla: Maurice Ravelin Pavane pour une infante défunten remiksasi mies itse. (MH)

#2 Los Del Rio – Macarena

Ensin: Sevillalainen lounge-duo Los Del Rio oli esiintymismatkalla Venezuelassa, kun duon osapuolista toinen, Antonio Romero Monge, sai yksityisjuhlissa tapaamastaan tanssijasta inspiraation rumban rytmillä etenevään kappaleeseen. Kappaleen nimeksi tuli ensin Ma’dalena, mikä viittasi Maria Magdalenaan ja siten kevytkenkäiseen naiseen. Yhtye levytti kappaleen useita kertoja, vuonna 1992 rumbana ja seuraavana vuonna flamenco-rumba-pop-fuusiona. Kappale sai suosiota espanjankielisessä maailmassa, ja Puerto Ricossa siitä tehtiin vaalilaulu.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Suosio Puerto Ricossa sai Macarenan leviämään Yhdysvaltojen latinoyhteisöihin. Miamissa se päätyi dj-kaksikko Bayside Boysin remiksaamaksi. Pian iso pyörä alkoi pyöriä: kappaleeseen kirjoitettiin englanninkielisiä sanoja (jotka annettiin naisäänelle laulettaviksi). Suurin oivallus oli kuitenkin kappaleen video, jonka tanssin kehitti lähteestä riippuen joko venezuelalainen salsaopettaja tai videolla itsekin tanssiva koreografi. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa lopputulos oli kansainvälinen megahitti, riesaksi asti levinnyt tanssi-ilmiö ja 1990-luvun paras tanssiraita.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 99 %

Macarena ketkutti Los Del Rion kaikkien aikojen yhden hitin ihmeeksi, vaikka happamien kommentaattorien – kuten remixin tehneiden Bayside Boysin – mielestä ihan koko kunnia ei ehkä kuulunut heille. Duo sai hitistään vain 25 prosentin osuuden, mutta teki kaksikosta varakkaita herrasmiehiä. (JM)

#1 Run-D.M.C. – It’s Like That

Ensin: It’s Like That oli klassikkobändin ensimmäinen sinkku. Hittinä se jäi vaatimattomaksi eikä yltänyt kuin sijalle 15 Yhdysvaltain R&B-listalle. Sinkku ja etenkin sen b-puoli Sucker MC’s olivat suosittuja hiphop-klubeilla 1980-luvun puolenvälin tienoilla, eli kulttibiisiksi It’s Like That jäi. Euroopassa se ei mennyt läpi edes sen vertaa. Vasta kolme vuotta myöhemmin Aerosmithin kanssa taltioitu Walk This Way teki kolmikosta tähtiä.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten: Vuonna 1997 amerikkalainen house-dj Jason Nevins remiksasi kappaleesta säälimättömästi etenevän tanssipopjyrän. Kappaleesta tuli kansainvälinen hitti, yksi niitä kappaleita, joita ei pääse pakoon. Se oli brittilistan ykkösenä kuusi viikkoa vuonna 1998.

Video ei ole enää saatavilla

Kasvatti hittipotentiaalia: 100 %

Nevins kasvatti jo unholaan jääneen rapakontakaisen kulttisinkun hittipotentiaalia 100 prosenttia. It’s Like Thatin alkuperäisversiolla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta menestyä singlenä 1990-luvun lopussa. Nevinsilla maksettiin duunista muuten se normaali 5 000 dollarin kertakorvaus… (AT)

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 209 Snoop Dogg – Sweat (Snoop Dogg vs. David Guetta)

Guettan Midaksen kosketus on alkaneella vuosikymmenellä vaikuttanut toistaiseksi erehtymättömältä. Snoopin katalogin tylsempään päähän sijoittuva raita muuttui ruman ranskalaisen käsissä kimaltavaksi tanssilattioiden jalokiveksi, jolla voi myös testata kuulokkeidensa bassonsietokyvyn. Harva remix kääntää alkuperäisen biisin hittimittaria näin reippaasti ylöspäin! (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 208 Twin Sister – Bad Street

Twin Sisterin Bad Street on kappale, jota voi tituleerata ah-niin-kuluneesti Starbucksin taustamusiikiksi siten, että pitää ilmausta kohteliaisuutena. Ulkoisesti biisi on aivan liian haalealla ja kahvintuoksuisella tavalla harmiton, mutta sen hajuttomiin syntikkapimpautuksiin ja monotonisiin laulumelodioihin koukuttuu kuin vahingossa. Santsikuppi mustana, kiitti! (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 207 Puiset heilat – Äkkiä viime syksynä

Hiljainen kitaranäppäily, mukaan hiipii lämmin melodika. Sitten alkaa kuiskutteleva laulu syyssateesta. Kuin makuuhuoneversio Valumo-ajan Ville Leinosesta! Ville on Suopajärvikin. Syksystä on laulettu paljon, mutta tämä onnistuu tavoittamaan jotain olennaista tuosta vuodenajasta. Välillä etäinen kitarasurina nostaa päätään, muuttuen noisemyrskyksi. Syysmyrskyksi. (Mikael Mattila)

Taiteella ei sovi pelleillä, ajattelee Puiset heilat.

Kuuntele Äkkiä viime syksynä Spotifyn kautta tästä.

# 206 Bombino – Tar Hani (My Love)

Tinariwenin vanavedessä julkaistuista tuareg-bändeistä Bombino osoittaa olevansa vähintään ”tunnetumman isoveljensä” veroinen. Liideri-Bombinon käärmeen tavoin kiemurteleva kitarointi on kotonaan vilpittömän ja intiimin Agadezin alleviivaamattomassa tuotannossa. Albumin rytmikkääseen mutta raukeaan tunnelmaan on mukava paeta kyyniseltä läntiseltä rockperinteeltä. (Juho Kaitajärvi)

Video ei ole enää saatavilla

# 205 Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo – On hyvä että olet surullinen

Joose Keskitalolta taittuu myös klassinen popiskelmä. Maan näkyjä -sälälevyn uusi raita on lauluntekijän helpoimmin lähestyttävää tuotantoa, vaikka teksti onkin ovela ja monitasoinen. Melankoliaa ja toiveikkuutta naittava lämminhenkinen helmi, jonka Kolmas Maailmanpalo -yhtye säestää itsevarman vähäeleisin ottein. Lopussa intoudutaan ekstaattiseen jamitteluunkin. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 204 Tinariwen – Tenere taqqim tossam

Harvoin musiikki piirtää silmien eteen visuaalisen kuvaston yhtä kirkkaasti kuin tuaregi-perinteestä ammentavan Tinariwenin loistava Tassili-albumi ja tämä sen ”hitti”. TV on the Radion väki tuo ryhmän aavikkobluesiin länsimaista indiefiilistä, joka istuu aiempaa akustisempaan soundiin vaivatta. Jos haluat Tinariwenisi elektronisempana, kuuntele Four Tetin remix. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 203 Housse de Racket – Chäteau

Vihaan ranskalaisia. Niillä on aina tukka hyvin ja jotain ihanaa tuoksua korvan takana. Ne tiuskivat toisilleen kahviloissa ja tuottavat ilmeisen vaivattomasti tällaisia electrosoftrock-helmiä. Château on auraalinen kermaleivos: se ei muuta elämää mutta on soidessaan ihan parasta. (Jos pidät tästä, mon petit bon bon, tsekkaapa yksi menneisyyden haamu: New Musik.) (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 202 Leyland Kirby – My Dream Contained a Star

Vuoden kiinnostavimman ja tuotteliaimman käsitemuusikon tuoreimman varsinaisen albumin päätöskappale peittelee lohdutonta pianomelodiaansa kaikuihin ja kosketinkerroksiin. Vähitellen se löytää reitin päänsisäiseen virtuaaliavaruuteen – ja syöpyy sinne. Unesta löytyy lopulta enää yksi synapyörteen pilke; tähdetön etsintä on tämän musertavan kymmenminuuttisen ydin. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 201 Giles Corey – Buried Above Ground

Autioita, ränsistyneitä saleja mätänevine lattialankkuineen. Keskellä istuu mies kädessään kitara ja päässään jonkinlainen pussi. Have A Nice Life -mies Dan Barrettin sivuprojekti on hyytävätunnelmainen dronefolk-räme, jonka päätösraita kuitenkin nousee pohjattomasta suojärvestä toiveikkaana. Vahvatunnelmaisen levyn voimaannuttava katharsis. Pimeyteen ja takaisin. (Mikael Mattila)

Video ei ole enää saatavilla

# 200 Massive Attack vs. Burial – Four Walls

Daavid muovailee Goljatin mieleisekseen, ja luo samalla Kapteeni Dubstepin. Four Walls on tuoreinta Burialia vuosiin – ja parasta Massive Attackia yli vuosikymmeneen. Kylmät vokaalit Burial jättää epätyypillisen inhimillisiksi. Nilkuttava laiska biitti tekisi jatkuvasti mieli kampata. Parhaita asioista maailmassa painetaan vain tuhat 12-tuumaista; haluamme lisää! (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 199 Labrinth – Earthquake (feat. Tinie Tempah)

Maa tärisee, nyt se tulee, nyt se kävelee. You better run! Earthquake on vaarallisen latautunut biisin nimi, mutta brittiräppäri Labrinthin energiaa pursuava kappale tosiaan kuulostaa siltä, että seismografit voivat värähdellä jossain. Vuoden hittisoundiin survottiin mukaan munkkikuoroimitaatio ja koukuttava kertosäe. Kokonaisuus vyöryy päälle yllättävän komeasti. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 198 The Men – Bataille

Harmittaako, kun Sonic Youth korvasi melua melodioilla? Kaipaatko niitä aikoja, kun Trail of Dead kuulosti vielä vaaralliselta? Ei hätää, ongelmiisi on olemassa ratkaisu. The Menin Bataille on neliminuuttinen avoautomatka täynnä ylinopeutta, taivaalla liihottelevia lepakoita ja aavikon tyhjyyttä halkovaa valtatietä. Nautitaan meskaliinin kera ja maksimivolyymillä. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 269 Gracias – It Only Takes B

Menneenä kesänä tuntui, että kaikki ottivat yhtäkkiä Graciaksen omakseen eikä kenestäkään muusta hetkeen puhuttukaan. Tuolloin ilmestynyt Gracias EP oli hyvin tuotettua, täysin siekailemattomasti 90-luvun itärannikkoräpistä ammentavaa neosoul-soundia ja pätevää flow’ta. Ei mitään uutta sinänsä, mutta kyllä tämä oli sellainen viime kesän kollektiivinen soundtrack. (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 268 David Guetta – Where Them Girls At (feat. Nicki Minaj & Flo Rida)

David Guetta takoo hittejä ja työskentelee maailmantähtien kanssa, vaikka on pohjimmiltaan ruma dj. Muut deejiit ovat kateellisia Davidille, sillä David tietää, missä tytöt ovat. Tytöt ovat Davidin bileissä bailaamassa tämän hitin tahtiin. Tai sitten bodypumpissa kiinteyttämässä itseään tämän hitin tahtiin. Hieno biisi, jonka pelkästä ajattelemisesta tulee hiki. (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 267 Clap Your Hands Say Yeah – Same Mistake

Ehkei tämä seitsemän vuotta sitten omakustanne-esikoisellaan ihastuttanut amerikkalaisyhtye enää sytytä blogosfääriä ilmiliekkeihin, mutta sen musiikki on yhä vastustamatonta: tanssimaan piiskaava rytmi, helmeilevä kitara, taivaankaarella ujeltavat syntikat, Alec Ounsworthin kaihoisasti vaikertava ääni ja melodia isolla M-kirjaimella. Same Mistake on kaikkea tätä. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleen studioversion voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.

# 266 Ford & Lopatin – The Voices

80-luvun popin ominaisen soinnin kierrättäminen on jatkunut jo pitempään kuin itse 80-luku. Väliäkö tuolla, niin kauan kuin tulokset ovat yhtä upeita kuin amerikkalaisen elektroduon Voices. Hirviömäisen jyräävä konebasso ja öljyä tihkuva syntikkamatto tukevat laulumelodiaa, joka on samaan aikaan herkkä ja robottimainen. Käsillä on pala modernia elektropopunelmaa. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 265 Oranssi Pazuzu – Komeetta

Helkkävästi kaiutetulla kitaramelodialla höystetty, discokomppia avaruusdronen syövyttämään black metal -riivintään yhdistelevä biisi on yhtyeen tarttuvimpia. Kappale on silti outo, mutta tietty selväpiirteisyys yhdistettynä suttuiseen soundiin ja raakkuvaan lauluun luovat mielenkiintoisen kontrastin. Biisin kruunaa lopun avaruusmölyllä silattu tasatahtitamppaus. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

# 264 Allo Darlin’ – Darren

Jos Spiritualized on musiikkia, jonka tahtiin voi käyttää huumeita tehdäkseen musiikkia joiden tahtiin voi käyttää huumeita, lontoolaisen Allo Darlinin musiikki on kliseistä tweekierrettä, jota voi kuunnella jos on ihastunut ja haluaa kuunnella levyjä, joissa ollaan ihastuneita ja halutaan kuunnella levyjä, joissa ollaan ihastuneita ja halutaan kuunnella levyjä. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 263 Laurel Halo – Head

Laurel Halo on löytänyt jostakin Detroit-teknon ja trancen keskeltä rauhasen, joka erittää vain laukeamatonta jännitettä. Head soi illan viimeisenä klubilla, joka soittaa juuri sitä musiikkia, jota olet aina tiennyt haluavasi ja tarvitsevasi mutta jota ihmisruumis ei kykene tanssimaan. Aivot tilaavat silti vielä yhden – ja toisen – ja huutavat lisää ja kovempaa. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 262 Joakim – In the Cave

In the Cave on aamuyön väsähtänyt disko suunnattomassa tippukiviluolassa. Kappaletta ajaa eteenpäin laiskasti kalkattava lehmänkello, alavireinen piano käyttää kaikki voimansa kolmeen äärettömyyksiin kaikuvaan nuottiin, laulu on lakonista toteamista. Toisin sanoen biisissä ei ole minkäänlaista energiaa – kunnes kuorma-autollinen laserpyssyjä laukeaa sinfoniaansa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

# 261 Soft Moon – Total Decay

Luis Vasquezin johtaman yhtyeen viimeisin EP vie ryhmän soundia entistä brutaalimpaan suuntaan. Kalmanharmaa äänimatto kihisee staattista sähköä klaustrofiilisellä intensiteetillä. The Soft Moon kumartaa syvään 1980-luvun länsieurooppalaiselle coldwavelle, mutta Total Decayn kaltaisten mökötysbiisien luulisi toimivan myös perisuomalaisen kaamossesongin keskellä. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 260 Snow Patrol – This Isn’t Everything You Are

Snow Patrolko tylsä, tökerö ja mauton? Itse olet. Tai sitten sinulla menee niin hyvin, ettet tarvitse elämääsi This Isn’t Everything You Aren kaltaista itsetunnonkohotusbiisiä. Kyseinen kappale on nimittäin loistava valinta silloin, kun tuntee itsenä syystä tai toisesta halvaksi, tyhmäksi ja epäonnistuneeksi. Toki biisiä voi kuunnella muulloinkin kuin krapulassa. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

# 259 Jeremy Jay – Caught in a Whirl

Silloin tällöin tulee vastaan artisteja tai yhtyeitä, joilla on välittömästi tunnistettava oma ääni. Caught in a Whirl ei ole Jeremy Jayn absoluuttisesti paras kappale, mutta toimii hyvänä sisäänheittäjänä hänen omintakeiseen maailmaansa. Aiemmin siellä vierailleet tietävät, että kaikki eivät ehkä ole aivan sitä miltä alkuun näyttävät. Varjoissa väijyy ystävyys. (Mikko Valo)

Video ei ole enää saatavilla

# 258 Plain Ride – Tired and Free

Janne Westerlund on vahva lauluntekijä, jolla on ollut onnea saada taakseen vahva bändi. Näin syntyy tämän kappaleen kaltaisia pieniä mestariteoksia. Westerlund kähisee hänelle tuttuun tapaansa tämän mitättömän elämän epävarmuudesta, mutta kertosäe saapuu vapauttavuudessan koskettavana. Tukea antaa vielä huikean hienosti kasvava sovitus trumpetteineen kaikkineen. (Mikael Mattila)

Toukokuussa ilmestynyt Stonebrige on Plain Riden neljäs albumi.

Kappaleen studioversion voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.

Sarja jatkuu huomenna.

5. Neil Tennant, s. 1954

Viisi vuotta kumppaniaan nuorempi Chris Lowe on toki tärkeä Pet Shop Boysin puolikas, mutta julkisessa työnjaossa Tennant yleensä messuaa duon pop-estetiikkaa vuolaine analyyseineen Lowen tyytyessä irtoläppä-sidekickin rooliin. Tennantin luontainen aristokraattisuus ja vähäeleisyys vihjasivat jo varhain, että tässä meillä on arvokkaaseen vanhenemiseen kykenevä poppari.

Kaukonäköisyydestä kieli sekin, että Pet Shop Boys tunsi tehtäväkseen elvyttää hetkiseksi ikääntyneiden laulajien Dusty Springfieldin ja Liza Minnellin karriäärit. Hallitussa imagossa oli myös sijaa yllätyksille, kuten Very-albumin puolidigitaalisille pellehahmoille vuonna 1993 ja esiintymiselle Glastonburyn rockfestareilla vuonna 2000.

Popnäkökulmasta takaiskuksi on kuitenkin katsottava se, että Tennantin täytettyä 40 vuotta Pet Shop Boysin suosio on notkahtanut ulos hittiliigasta ja saanut kulttipiirteitä. Juuri alkaneen Take Thatin kohukiertueen lämmittelypestin seuraukset ovat kiinnostavia – osittain siksikin, että vaiheikkaasta urasta huolimatta nelikymppisen poptähteyden haasteet ovat Take Thatillä vielä edessä.

Video ei ole enää saatavilla

4. Madonna, s. 1958

Vaikka Madonna on käynyt raakaa taistelua parasta ennen -leimaa vastaan paljolti ennalta-arvattavin keinoin, taistelun tarmokkuus ja tuloksellisuus herättävät ihailua. Luulisi olevan armeliaampiakin tapoja pysyä parrasvaloissa kuin asettua lihallisena projektiona samalle viivalle yli puolta nuorempien rihannojen kanssa. Ilman Madonnan esimerkkiä kenties Jennifer Lopezkaan ei nauttisi 41-vuotiaana uransa suurimmasta hitistä.

Vähän ennen 40-vuotissynttäreitään popkuningatar julkaisi kehutuimman albuminsa Ray of Lightin, ja Suomen näkökulmasta ura on jatkunut triumfista toiseen huipentuen toissa kesänä ensimmäiseen täkäläiseen konserttiin. USA:ssa kulkee hieman vaisummin, sillä viimeisen 13 vuoden aikana Madonnalle on kertynyt ”vain” viisi Top 10 -hittiä Billboard Hot 100:ssa.

Madonna on ehkä menestynein keski-ikäinen poppari, mutta onko hänen menestyksessään muita aspekteja kuin selviytymiskyky? Onko hän nyt jollain tasolla parempi poptähti kuin 1980-luvulla? Jatkuva tuloksenteko voi kieliä myös unohtumisen pelosta. Esimerkiksi American Life -projektin (2003) olisi aivan hyvin voinut jättää kokonaan väliin.

http://www.dailymotion.com/video/xcxang_madonna-music-4-44_music
Madonna – Music (2000)

3. David Guetta, s. 1967

Ranskalainen Guetta väänsi uraputket mutkalle nousemalla mainstream-poptähdeksi vasta yli 40-vuotiaana – rajapyykkinä voinee pitää brittilistan ykköstä, Kelly Rowlandin laulamaa When Love Takes Over -singleä (2009). Sen jälkeen mies on hytkynyt tauotta latauslistavideoilla dj-deskinsä takana ja läiminyt ylävitosia milloin kenenkin suosikkivokalistin kanssa.

Koska Guetta on julkkiksena tuore, olemukseltaan melko iätön ja imagoltaan huomaamattoman nörtähtävä, harva lienee edes tietoinen hänelle kertyneistä vuosirenkaista. Vuonna 1971 syntynyt tuottajastara Timbaland vaikuttaa paljon setämäisemmältä – ehkä hänenkin pitäisi vähän potkia nyrkkeilysäkkiä avaruusaluksen ohjaamisen lomassa, kuten Guetta tekee Rihanna-yhteistyövideolla Who’s That Chick.

Miehen liikehdintää Kelly Rowlandin Commander-promolla voisi melkein kutsua koreografiaksi, joten tiedä mihin taiteilijakuva tästä vielä laajenee. 34-vuotiaana ensimmäisen albuminsa julkaissut artisti ei taatusti ole kartoittanut kaikkia hänelle avautuneita mahdollisuuksia. Tuottajan virkojakin on muun muassa U2:n seuraavalla levyllä.

http://www.dailymotion.com/video/xdeeg0_david-guetta-ft-kid-cudi-memories_music
David Guetta feat. Kid Cudi – Memories (2010)

2. Tina Turner, s. 1939

Turnerin tuhkimotarina on kelvannut jopa Hollywood-leffaksi, mutta kerrottiinko siinä nousun todelliset taustat? Vaikka australialaisen managerin Roger Daviesin rooli huomioitiin, musiikillinen käynnistys jäi vähän avoimeksi. Brittiläinen Heaven 17 -kaksikko Ian Craig Marsh ja Martyn Warehan kutsui unohtuneen Tinan coverlevylleen ja tuotti hänen comeback-hittinsä, Let’s Stay Togetherin.

Tuo comeback hakee pophistoriassa vertaistaan: narkkarimiehensä Ike Turnerin nyrkin ikeestä liki tyhjin käsin karannut 44-vuotias kehäraakki kohosi 23 vuotta ensimmäisen (A Fool in Love) ja 10 vuotta edellisen (Nutbush City Limits) hittinsä jälkeen platina-artistiksi lähes koko maailmassa – myös hänen aiemmasta tuotannostaan viis veisanneessa Suomessa.

Vaikka Turner sai sympatiaa myös nuorisolehdiltä ja soittoaikaa MTV:ltä, jotkut kiinnittivät liikaakin huomiota hänen ikävuosiinsa. Titteli ”rockin isoäiti” iskostui median käyttöön jo ennen kuin Turner yksityiselämässään sai lapsenlapsia. Mutta leffarooleineen kaikkineen hän oli ehta poptähti – katsokaa vaikka tätä We Don’t Need Another Hero -videon hillitöntä Mad Max -lookia.

http://www.dailymotion.com/video/x2176m_tina-turner-we-don-t-need-another-h_music
Tina Turner – We Don’t Need Another Hero

1. Cliff Richard, s. 1940

Okei, Cliff Richardin ura euroviisutraumoineen, selibaatti-imagoineen ja häikäilemättömine jouluykkösten metsästyksineen ei ehkä kokonaisuutena ole järin pioneerihenkinen, mutta 40 vuoden täyttäminen hoitui mieheltä hienosti. Jo 1950-luvulla läpilyöneenä hän edusti pre-Beatles-sukupolvea, joka on koko elämänsä saanut koetella niitä rajoja, mikä on minkäkin ikäiselle soveliasta.

1970-luvun irrallisten nynnyhittien ja gospel-levyjen jälkeen ilmestyi single We Don’t Talk Anymore, jolla esiintyi 39-vuotias, itsevarma, luonteva ja jopa verrattain seksikäs Cliff Richard. Täyttäessään 40 vuotta hän oli USA:n ja Britannian Top 10:ssä singlellä Dreamin’.

Richard kukoisti poptähtenä samaan aikaan kuin hänen ikätovereistaan Tom Jones yritti hätäpäissään country-uraa ja John Lennon julkaisi yliseestyneen Double Fantasy -albumin.

Yksi tuon ajan parhaista Cliff-sinkuista on Wired for Sound (1981), jonka video julisti kasetti-walkmanin ja rullaluistelun riemuja aidon ajankohtaisesti. Vielä 1987 julkaistun Some Peoplen videossakin on nähtävissä edelläkävijyyttä – ainakin jos heti perään katsoo Daft Punk -klassikon Around the World.

Viisi- tai kuusikymppisten poptähtien kärkiviisikkoon Cliff Richard ei kelpaa, mutta ehkä taas seitsemänkymppisten?

http://www.dailymotion.com/video/xcsttb_cliff-richard-wired-for-sound_music
Cliff Richard – Wired for Sound (1981)

David Guetta - ei kaunis, mutta lahjakas

Rakastan James Murphyä ja David Guettaa samasta syystä. Olen vähän päälle kolmekymppinen ei-niin-viehättävä mieshenkilö, joka jaksaa yhä esittää nuorta karjua ja väkertää sekvenssereiden, sämplereiden ja muiden musiikkilelujen kanssa omia juttujani.

Joskus kymmenisen vuotta sitten koin angstia, kun kaikki menestyvät bändit olivat täynnä parikymppisiä tyyppejä ja oma ”urani” ei lähtenyt sitten mihinkään.

Onneksi tulivat James ja David, kaksi rumahkoa miestä, jotka ovat tahkonneet musiikkimaailman reunamia läpi koko nuoruutensa ja osuivat kultasuoniinsa vasta vanhennuttuaan ja menetettyään nuoruuden kerubimaisen kauneutensa.

Guetta ja Murphy antavat meille muille keskivartaloltamme pyöristyneille ja naaman uurteiden patinoimille vanhoille ukoille toivoa siitä, että olisimme myös vielä edes hetken joskus relevantteja, emmekä niitä eilisen kehäraakkeja, joina muuten itseämme pitäisimme.

Mutta David Guetta on muutakin kuin hittisuoneen viidennellä kymmenennellään iskenyt isonenäinen ranskalais-DJ, joka inspiroi yli-ikäisiä kotituottajia.

Jos Timbaland ja Neptunes määrittivät 00-luvun modernin tanssimusiikin soundin, 10-luvun alku menee toistaiseksi aika suvereenisti Guettan sarakkeeseen. Toisin kuin Timbaland ja Neptunes, Guetta ei kuitenkaan juokse studiosta studioon tuottamaan muiden levyjä, vaan kaikki maailman isoimmat starbat (Snoop Dogg, Rihanna, will.i.am, Fergie, Kid Cudi, Kelly Rowland – vain pari päältä mainitakseni) jonottavat kilvan päästäkseen Guettan sinkuille feattaamaan.

Miehen soundi on toki paljonkin velkaa koko house-musiikin historialle, mutta valtavirran näkökulmasta hänen soundinsa on uniikki ja välittömästi tunnistettavissa kiimaisesti sidechain-kompressorien avulla pumppaavan turboahdetun patonkihouse-olemuksensa myötä.

Hyvässä ja pahassa, Guetta on tuonut täyteen ahdetut tuotannot ja neljäsosia tamppaavat bassorummut takaisin valtavirran kärkeen vuosikymmenen ilmavien tuotantojen ja synkopoitujen rytmien jälkeen.

Guettan tekemiset tuskin herättävät kovin suurta intohimoa monissa kovan luokan musa-autisteissa, mutta miehen jättäminen pois 2000-luvun musiikillisia neroja listaavasta kokonaisuudesta olisi ollut pahemman luokan pää puskassa elämistä. Pois se meistä.

Eläköön hedonistinen valtavirtatamppaus! Tanssilattialla on vielä tilaa!