Kuva: Tomi Palsa

Hän on tuottanut muun muassa tämän näköisen naisen levyn:

Ja useammankin, jolla laulaa hän:

Hänen oma yhtyeensä on ikimuistoisesti kertonut muun muassa siitä, miltä tuntuu olla tämä:

Eräs brittiläinen bändi puolestaan syytti hänen miksausjälkeään tämän kuuloiseksi:

Siitä huolimatta, että Daven musiikki on kotoisin jostain täältä…:

…hänen tuottamansa laulut vievät mielen yhtä helposti tänne…:

…kuin tännekin:

(Aika helposti myös tänne:)

Dave olisi toki vähemmän nero ilman näitä jätkiä:

Mutta kuten tästä voi päätellä, hän kuuluu sadan remmiin ihan yksikseenkin (mitä nyt joku Aku tässä vähän suutaan availee):

Video ei ole enää saatavilla

Maximum Balloon feat. Aku – Tiger

Newyorkilaisen TV on the Radion neljäs albumi Dear Science tuntui ilmestyessään viittä vaille mestariteokselta, ja yli kahden vuoden perspektiivillä levylle suo mielihyvin klassikkostatuksen.

Dear Sciencella viisikko nousi sumuisesta indierockpilvestä ja nosti rytmin etualalle. Albumin myötä yhtyeellä oli enemmän yhteistä Princen kuin Radioheadin kanssa. Riivatulta TV on the Radio kuulosti toki edelleen, mutta ennemmin rakkauden kuin epätoivon riivaamalta.

Nine Types of Lightin odotti siis olevan vielä jotain suurempaa, monipuolisempaa ja hienompaa, Sgt. Pepper, jos Dear Science oli Revolver.

Niihin odotuksiin uutukainen on itsepintaisesti vastaamatta.

Kuulostaa siltä kuin TV on the Radio olisi lopullisesti rentoutunut ja antautunut musiikillisen virtansa vietäväksi. Riivaus ja etukeno ovat poissa, ja niiden tilalla on entistä enemmän lempeää svengiä ja vaivattomia melodioita.

Siinä tapauksessa, että Nine Types of Light on ensikosketus brooklynilaisten maailmaan, sulateltavaa tietenkin riittää. Vaikka yhtyeen toinen perustajajäsen, tuottaja ja monitoimimuusikko Dave Sitek on luopunut valtavista kaikumassoista ja siirtynyt luonnollisempaan sointiin, sisältää keskimääräinen TV on the Radio -kappale edelleen melkoisen määrän kummallista ääni-informaatiota.

Sitekia väheksymättä on pakko todeta, ettei yhtyeen määrittelevin ja samalla hienoin piirre ole kuitenkaan hänen näkemyksellinen tuotantotapansa. Sen kunnian saavat Tunde Adebimpen ja Kyp Malonen laulumelodiat, joiden jäljet vievät niin funkin (Repetition), folkin (Killer Crane) kuin doo-wopinkin (Keep Your Heart) pariin.

Solistikaksikko on kehittänyt vuorottelevan ilmaisunsa pisteeseen, jossa varjoon jäävät sekä äärisvengaava rytmiryhmä että Sitekin studiokokeilut. Eniten miellyttävätkin kappaleet, joissa laulumelodioilla on tilaa hengittää: levollinen Keep Your Heart, musikaalisävelmän lailla aukeava Killer Crane ja kuuntelu kuuntelulta kasvava single Will Do.

Mielessä herää jopa toivomus, että yhtye olisi tällä kertaa jättänyt meluisamman vaihteen kokonaan käyttämättä. Kokonaisuuden päättävä aggressiivinen Caffeinated Consciousness on vieläpä albumin tyhjänpäiväisin pala.

Samalla herää kysymys: mitä seuraavaksi, etenkin kun yhtyeen yllä leijuu basisti Gerard Smithin sairastumisen musta pilvi? Seurasi TV on the Radio sitten rauhallisen svengin polkua tai kokeellisemman ilmaisun tietä, eläkäämme toivossa, että lisää mielenkiintoisia ja sykähdyttäviä levyjä on luvassa.

83

Nine Types of Light ei ole TV on the Radion Sgt. Pepper vaan Rubber Soul – yksinkertainen, pienimuotoinen ja romanttinen teos.

Video ei ole enää saatavilla

TV on the Radio – Will Do