Jokaisella pääkaupungilla on oma Kallionsa, Dalindèo tietää.

Dalindèo maalailee kolmannella albumillaan värikkäitä kuvia pääkaupunkimme 11. kaupunginosasta.

Kallio lienee kaikista Helsingin alueista ahkerimmin romantisoitu. Pitkänsillan pohjoispuolella sijaitsevat entiset työläiskorttelit – nykyinen opiskelijoiden, hippien ja taiteilijoiden valtakunta – on nostettu jalustalle kerta toisensa jälkeen romaaneissa, elokuvissa ja lauluissa.

Kalliosta onkin sepitetty enemmän lauluja, kuin mistään muusta Helsingin kaupunginosasta. Fredi tallaili aikanaan Kolmatta linjaa takaisin ja Tuomari Nurmio raportoi itse Paavin heiluneen paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Plutonium 74 ja Pertti Kurikan Nimipäivät ovat haikailleet Kallioon ja Happoradio puolestaan sieltä pois.

Siinä missä edellä mainituissa tapauksissa kuvaa Kalliosta on rakennettu pääasiassa lyriikan kautta, operoi jazzyhtye Dalindèo puhtaasti musiikin keinoin. Tai no hyvä on, toki myös kappaleiden nimet toimivat vahvoina mielikuvien ruokkijoina – etenkin niille kuuntelijoille, jotka tuntevat reitin Karhupuistosta Piritorille ja joille Hesari ei välttämättä ole se sanomalehti.

Dalindèo polkaisee Kallio-kierroksensa käyntiin kappaleella Ota linja 8!, joka on nyökkäys Duke Ellingtonin orkesterin tunnuskappaleelle Take the ”A” Train. A-junalla pääsi Harlemiin, raitiovaunu numero 8 puolestaan kuljettaa Kallioon, tietenkin.

Viittaus yhteen jazzin kolossaalisimmista legendoista ei jää pelkäksi irralliseksi knopiksi. Duke Ellingtonin henki kulkee mukana koko kierroksen ajan. Dalindèon nokkamies, säveltäjä-kitaristi Valtteri Pöyhönen, on siitä poikkeuksellinen nykyjazzari, että hän hakee vaikutteensa reippaasti bebopin tuolta puolen, jazz-valtavirran jo yli puoli vuosisataa sitten hylkäämästä swingistä. Tämä kuului erityisen vahvasti Ricky Tick Big Bandin muutaman vuoden takaisella debyytillä, mutta myös Dalindèon Kalliolla swing ja ellingtoniaaninen eksotismi sarjakuvamaisine sointimaailmoineen ovat väkevästi läsnä.

Big bandille säveltäminen tuntuu jättäneen jälkensä myös Dalindèon sointiin – brasilialaisesta musiikista alun perin ammentanut sekstetti on kypsynyt vuosien varrella pieneksi suureksi orkesteriksi. Orkestraalisuutta alleviivaa Pöyhösen tapa asettaa puhaltimet vastakkain kitaran ja toisinaan mukana ujeltavan sahan kanssa. Nämä ”sektiot” kommentoivat ja täydentävät toisiaan usein herkullisella tavalla. Dalindèo kuulostaakin paikoin reilusti kokoaan suuremmalta.

Heti avausraidasta lähtien on selvää, ettei swing ole suinkaan ainoa musiikkityyli, joka Dalindèon Kalliossa raikaa. Pöyhösen kitaransoitossa on enemmän Dick Dalea ja Esa Pulliaista kuin vaikkapa Grant Greenia tai Wes Montgomerya. Levyn soundimaailmassa on aimo annos surfia ja rautalankaa aina rosoisia saksofonisooloja ja ride-symbaalin kihinää myöten.

Vaikutteiden kirjo ei toki lopu tähän. Pitkänsillan parempi puoli tarjoilee hengästyttävää Balkan-humppaa ja Musta kissa kehrää kohtalokasta retro-iskelmää saksofonisti Pope Puolitaipaleen johdolla. Levyllä vieraileva Antti Sarpila tuo klarinetteineen mukaan myös aavistuksen klezmeriä.

Merkitsevin ainesosa Dalindèon sopassa on kuitenkin kotimaista laatua. Kallio saattaa tuoksahtaa eksoottiselta sekamelskalta, mutta pinnan alla sykkii suomalainen iskelmäsydän. Esimerkiksi Kallion Rytmi kuulostaa alkuun jamaikalaisen skan ja Mulatu Astatken ethio-jazzin lehtolapselta. Kitaran ja sahan kuljettama alakuloinen melodia kuitenkin katkoo siivet kaukokaipuulta – nyt ei olla Addis Abebassa ja Kingstoniinkin on matkaa.

Tässä piilee Kallion hienous. Se vilisee vaikutteita ympäri maailman, mutta sitoo ne yhteen kotimaisen iskelmän melankolisella tunnelmalla. Männävuosien romanttinen tanssilavamusiikki on enemmän kuin yksi tyylikeino muiden joukossa. Se antaa koko levylle tunnistettavan, kaurismäkeläisen pohjavireen, jonka päälle annostellaan eksoottisempia mausteita tarpeen mukaan. Vaikka nämä toisinaan jopa dominoivat pintatasolla, eivät ne missään kohtaa peitä alta huokuvaa tunnelmaa.

Valtteri Pöyhönen mainitsee levyn tiedotteessa, että jokaisella pääkaupungilla on oma Kallionsa: Pariisissa se on Belleville ja Berliinissä Neukölln. Dalindèon uutukainen ei kuitenkaan voisi kertoa kuin yhdestä tietystä Kalliosta, yhdessä tietyssä pääkaupungissa.

90 Taidolla ja tunteella sävelletty ja vastustamattomalla tyylillä svengaava Kallio on tähän mennessä parasta Dalindèoa mitä levylle on tarttunut. Mielikuvamatka Helsingin värikkäimmille kulmille syvenee joka kuuntelukerralla.

Video ei ole enää saatavilla

Viidettä kertaa Tampereen klubeilla ja yökerhoissa järjestettävä Lost in Music käynnistyy keskiviikkona 19. lokakuuta. Nelipäiväisen showcase-festivaalin huipennus koetaan luonnollisesti torstaina, kun Nuorgamin ylivertaiset dj:t päästävät lahjakkuuteensa valloilleen Yo-talon Ilta Nuorgamin kanssa -illassa. Viihtyminen on kuitenkin mahdollista myös lukemattomilla tapahtuman aikana järjestettävillä keikoilla, joihin pääset perehtymään sekä Lost in Musicin nettisivuilta löytyvien aikataulujen että alle kokoamamme soittolistan avulla. Sen kautta voit kuunnella kaikkia tapahtumassa esiintyviä artisteja, joiden musiikkia Spotifystä löytyy.

Lost in Music 2011

1. Magenta Skycode – The Simple Pleasures
2. Burning Hearts – Into the Wilderness
3. Iconcrash – Delete
4. Cosmobile – Curtain
5. Ewert and the Two Dragons – (In the End) There’s Only Love
6. Kim Curly Band – Passerby
7. Delay Trees – About Brothers
8. Vuk – Rukous
9. Manna – Shackles
10. Sansa – Low
11. Eleanoora Rosenholm – Ambulanssikuskitar
12. Regina – Ui mun luo
13. Zebra and Snake – Big Bad Drummer
14. Nightsatan – Karelian Starmaster (Evil Lucifer)
15. Siinai – Marathon
16. Huoratron – $$ Troopers
17. Kiveskives – Kosketin
18. Felix Zenger – Pitkät päivät täällä (feat. Asa & Kari Tapio)
19. Freeman – Tuhatjalkainen
20. Chisu – Sabotage
21. Pasa – Metsä yöhön vaihtuu
22. Palava – En ollut
23. Arttu Wiskari – Tuntematon potilas
24. Frida Andersson – Memory
25. Maija Moisio – Syvemmälle
26. Suvi Isotalo – Kaikki sanat
27. Hehkumo – Meitä onni hipaisi
28. Vesa Ja Tytöt – Ei Kauempaa
29. Anssi Tikanmäki – Valkeakosken tehtaanpiiput
30. Sakari Kukko & Piirpauke – Kylätiellä
31. Jarmo Saari – Liian paljon liikaa
32. Värttinä – Oi dai
33. Wimme Saari – Váimmuluohti
34. Notkea Rotta – Pattaya pomppii
35. Redrama – The Getaway
36. Daco Junior – Gravity
37. The Northern Governors – Happy Souls
38. Korpi Ensemble – Rely
39. Dalindéo – Vintage Voyage
40. Iiro Rantala – Tears for Esbjörn
41. Raoul Björkenheim – I Told You So
42. Black Motor – Hard Man Anthem
43. Fun – Earthmover
44. Final Assault – Wave of Blood
45. Melvins – Honey Bucket
46. Swallow the Sun – Falling World
47. Kiuas – Kiuassault
48. Ensiferum – Twilight Tavern
49. For the Imperium – Creator
50. Profane Omen – Base
51. Metsatöll – Vaid vaprust
52. MyGrain – Trapped in an Hourglass
53. Amoral – Year of the Suckerpunch
54. Medeia – Suffocation Diuturnal
55. The Wrecking Queens – Middle and Between
56. Private Line – Dead Decade
57. The Irrationals – Years Rollin’
58. Disco Ensemble – White Flag for Peace
59. Part Time Killer – Heartbreaking Music
60. Wedding Crashers – Lost Case
61. Young Guns – Crystal Clear
62. Black City – Summertime
63. Hate Gallery – Dead Celebrity (Queen of the Damned)
64. Jessica Wolff – You Should Get Over Me
65. Ronya – Annoying
66. Martina – Red Light On

Linkki soittolistaan tästä.