Cody ChesnuTT kirjoitti kappaleen, josta The Roots sai suurimman hittinsä.

Panolaulussa on Rock’n’Rollin siemen.

”I push my seed in her bush for life
It’s gonna work because I’m pushin’ it right
If Mary dropped my baby girl tonight
I would name her Rock’n’Roll”

Rock’n’Roll on alun perin ollut laivan liikettä aallokossa kuvaava ilmaisu, joka omaksuttiin sittemmin kuvaamaan jumalanpalvelusten kiikeää hurmosta – sekä seksiä.

Näistä viimeinen lienee ollut Little Richardin mielessä, kun hän vertasi 1950-luvun musiikillista vallankumousta lisääntymiseen: ”Rhythm and blues had a baby and they named it Rock’n’Roll.”

Muddy Waters mukaili ilmaisusta oman kappaleensa The Blues Had a Baby And Somebody Named It Rock ’n’ Roll. Mutta parhaan – ja irstaimman – tulkinnan sille antoivat The Roots ja Cody ChesnuTT puoli vuosisataa myöhemmin.

Hedelmöitys ei sujunut mutkitta. Ensiksi Cody teki siemenen soolona, kappaleena The Seed. Sen ensiluokkainen perimä oli vähällä hukkua Headphone Masterpiece -levyn hätäisesti toteutettuun versioon, joka luultavasti tuotti enemmän iloa tekijälleen kuin muille.

Vaikka kappaleen ydin – riffi, yhtä aikaa kiimaisesti mutta oudon viattomasti kerrottu petostarina ja jopa loppuhuipennusta edeltävä breikki – ovat kuultavissa jo sooloversiossa, estää halpa konekomppi laulua tavoittamasta lopullista kliimaksia.

The Seed olisikin voinut jäädä vain yhdeksi rytistetyksi nenäliinaksi, mutta onneksi The Roots kuuli kappaleen ja tajusi sen mahdollisuudet.

Versiossa 2.0 ei meinata vaan mennään. Jo Questloven ensimmäinen rummunisku kertoo, että nyt painetaan loppuun saakka.

On lähes sivuseikka, kuinka Black Thoughtin kirjoittamat uudet säkeistöt linkittävät rock’n’rollin näppärästi niin neosouliin kuin hiphopiinkin. Makuuhuonepuheen lailla sisältöä tärkeämpää on se, kuinka säkeistöt antavat tilaa ChesnuTTin himokkaille kertosäkeille, joiden tarkempi kuunteleminen saa herkempien korvat punottamaan. Tämä on sitä rock’n’rollia, josta äidit tyttäriään varoittavat.

Lopulta kiihko kasvaa liian suureksi jopa tulevalle isälle, ja tyttären nimi kuulostaa hyvältä jo pojallekin:

”I push my seed somewhere deep in her chest
I push it naked ’cause I’ve taken my test
Deliver it Mary, it don’t matter the sex
I’m gonna name it Rock’n’Roll”

Se on seksiä. Ja se on rock’n’rollia, koska ne ovat aina olleet sama asia. Ja siksi The Seed 2.0 on 2000-luvun paras rock’n’roll-kappale.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

The Rootsilta äänestettiin myös kappaletta Don’t Say Nuthin’. Kupongeissa mainittiin myös Cody ChesnuTTin alkuperäinen The Seed sekä Chips Down (In No Landfill).

Onko tuo Suomi tuolla kaukana?

Sillä sekunnilla kun Cody ChesnuTT julkaisi Headphone Masterpiecen vuonna 2002, hänen nimensä oli kaikkien huulilla. Ja lähes yhtä nopeasti hän katosi. Viime vuonna julkaistu Landing on a Hundred palautti miehen parrasvaloihin ja soul-fanien sydämiin. Levyä voi kuunnella etsien vihjeitä siitä, mihin vuodet menivät.

Kaksi levyäsi, The Headphone Masterpiece ja viime vuonna julkaistu Landing on a Hundred, kuulostavat kuin eri ihmisen tekemiltä. Ovatko ne?

”Kyllä ja ei. Ne ovat molemmat minun levyjäni, mutta olen muuttunut ihmisenä. Nykyään voin paremmin ja kuuluu myös musiikissani.”

The Headphone Masterpiecella on ilkeitä kappaleita, kuten Bitch I’m Broke. Vieläkö soitat niitä livenä?

”En soita, sillä ne eivät toimisi. Niiden energia on täysin erilaista kuin oma nykyinen energiani.”

Video ei ole enää saatavilla

Landing on a Hundredilla laulat opettavasi lapsia pyhäkoulussa. Teetkö tätä todella?

”Viime vuosina minulla ei ole ollut aikaa, mutta sitä ennen kyllä. Opetin Raamatun tarinoita, ihan opetussuunnitelman mukaan.”

Mikä on ensimmäinen popkappale johon rakastuit?

”Luultavasti Michael Jacksonia, jotain Off The Wallillta. Don’t Stop ’Til You Get Enough esimerkiksi.”

Video ei ole enää saatavilla

The Headphone Masterpiecella soitat melkein kaikki instrumentit itse. Onko jotain soittimia, joita haluaisit oppia soittamaan?

”Ehkä trumpettia. Olen kuunnellut viime aikoina paljon Miles Davisia, etenkin Sketches of Spain -levyä. Olisi hienoa, jos voisin välittää samanlaista tunnelmaa kuin Miles.”

Video ei ole enää saatavilla

Kumpi on tärkeämpää: kappale itsessään vai se miten se on toteutettu?

”Minusta sanat ovat kappaleen tärkein osa. Ne antavat lauluille kyvyn koskettaa.”

Mikä on suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”Stevie Wonderilla on kappale Love’s In Need Of Love Today. Minusta se uskomattoman hienosti sanottu.”

Video ei ole enää saatavilla

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

”Vinyyli, ehdottomasti. Vinyyli luo turvallisen tunteen – kuuntelin vinyyleitä jo lapsena.”

Jos et olisi muusikko, mitä tekisit?

”Olisin muotisuunnittelija. En ole koskaan varsinaisesti tehnyt suunnittelijan töitä, mutta minulla on hyvä silmä. Uskoisin, että voisin pärjätä siinä.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Perheeni, siis lapseni ja vaimoni, uskoni ja musiikki itsessään.”

Olet käynyt Suomessa useita kertoja viime vuosina. Mikä erottaa uuden vierailusi vanhoista?

”Tällä kertaa minulla ei ole yhdeksän hengen yhtyettä vaan neljän hengen pienempi kokoonpano kitara, koskettimet, basso ja rummut. Pieni kokoonpano on ketterä ja aikalailla taloudellisempi.”

Millainen ihminen nimeää tyttärensä Rock’n Rolliksi?

”Ei mitään käsitystä. Varmaankin joku vapaa sielu.”

Video ei ole enää saatavilla

Cody ChessnuTT Tavastialla Helsingissä lauantaina 23.2.2013. Showtime kello 21.00. Konsertti on loppuunmyyty. Lisätietoja www.tavastiaklubi.fi/tapahtuma/24339

Editions Mego 2012

77 Australialainen kitaradronevelho vaihtaa vapaalle uudella Sagittarian Domain -albumillaan. Levy sai alkunsa, kun Ambarchi sai toimeksiannon säveltää musiikkia installaatioon. Mitään suuntaa-antavaa briiffiä ei ollut, mutta ovet Melbournen parhaaseen studioon aukesivat. Ambarchi päätyi soittamaan jousia lukuun ottamatta kaikki soittimet itse, ja koko levy äänitettiin päivässä. Sagittarian Domain on groovaavinta Ambarchia tähän mennessä. 33-minuuttinen krautrock-psyke-eepos kiemurtelee sykkivän analogisynan pulssiin, jonka kanssa Ambarchin soittamat rummut kisailevat. Tämä syke hukuttaa alleen raivoisan kitaranoisesoolon, josta on Ambarchin edellisiltä albumeilta tutuksi tullut hillintä kaukana. Ehkä hiljattainen yhteistyö Jim O’Rourken ja noisejumala Keiji Hainon kanssa on jättänyt jälkensä. Levyn viimeisellä kolmanneksella mukaan tulevat viulut. Ne saattelevat ehtoopuolella olevan biisin loppuhuipennukseen. Outro on kaunis ja luo hienon kontrastin levyn pääosaan, mutta se tuntuu hieman eri kappaleelta. Vapaus voi olla myös musertavaa, ja se saakin albumin massiivisen jumituksen rakoilemaan. Se, syveneekö Sagittarian Domain jokaisella kuuntelulla, ei ole varmaa, mutta siitä huolimatta se on huikea ja riemastuttavan leikkisä kokeilu. (Jyri Pirinen)

Video ei ole enää saatavilla

Cody ChesnuTT – Landing on a Hundred

One Little Indian

75 Cody ChessnuTT on Näitä levyjä me odotamme -juttusarjassa, esittelemistämme artisteista toinen, joka saa puristettua itsestään uuden albumin vuosien odotuksen jälkeen (ensimmäinen oli Hal ja kolmas on näillä näkymin Missy Elliott). ChesnuTTin kohdalla odotus venyi vuosikymmenen mittaiseksi – ja paljon on tuona aikana tapahtunut paitsi artistille itselleen (crack on maistunut…) myös hänen musiikilleen. Siinä missä The Rootsin versiona hitiksi nousseen The Seedin sisältänyt Headphone Masterpiece oli rönsyilevä, neliraiturilla taltutettu tulivuorenpurkaus kaikkia maailman musiikkityylejä, on Landing on a Hundred siisti ja konstailematon albumi perinnetietoista soulia. Komean parran kasvattanut ChesnuTT laulaa väkevästi ja vilauttelee välillä pirullista huumorintajuaan, mutta kuulostaa varsin usein joltain muulta kuin itseltään: avausraita Til I Met Theellä ChesnuTT kujertaa kuin Marvin Gaye, Love Is More Than a Wedding Daylla taas kuin Smokey Robinson. What Kind of Coolin jouset muisuttavat Isaac Hayesin 1970-luvun psykedeelisistä odysseioista ja Where Is All the Money Goingin napakka indiefunk hieman yllättävämmin Talking Headsista. Teksteiltään levy on sympaattinen ja maailmojasyleilevä: osansa rakkaudesta saavat niin oma puoliso, äiti, sielunveljet Afrikassa kuin lapset, joita huumeet, uhkapelit ja vilunkipelin taakseen jättänyt ChesnuTT nyt opettaa pyhäkoulussa. Aww. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Ultrasound – Play for Today

Fierce Panda

72 Ultrasound julkaisi ainoan albuminsa brittipopilmiön kuolonkorahdusten aikaan huhtikuussa 1999. Everything Picture osoitti – niin hyvässä kuin pahassa – mitä voi tapahtua, kun taidoiltaan keskinkertainen indierockyhtye hurahtaa progressiiviseen maailmankatsomukseen ja julkaisee esikoisalbuminaan massiivisen tuplalevyn, joka huipentuu 39-minuuttiseen noise-järkäleeseen. Levy sai kriitikoilta hyvän vastaanoton, mutta yleisönsä Ultrasound onnistui lähinnä karkottamaan. Pian bändi riitaantuikin niin keskenään kuin levy-yhtiönsä Nude Recordsin kanssa ja hajosikin omaan mahdottomuuteensa jo ennen vuosituhannenvaihdetta. Play for Today on ihan raikas paluulevy ja kuulostaa hyvin pitkälle samalta kuin Everything Picture – pahimmista ylilyönneistään karsittuna. Mansunin progressiiviset harhakuvitelmat, Gay Dadin kosminen glamrock ja Radioheadin 1990-luvun lopun klassikot muodostavat musiikillisen kolmion, jossa edelleen muhkea Andrew ”Tiny” Wood kumppaneineen seikkailee. Avausbiisi Welfare State tekee jo tekstillään selväksi, että takaisin on tultu ja tosissaan (”We crashed and burned, but now we’ve returned”), ja sitä seuraava Beautiful Sadness hehkuu bändin parhaiden biisien (Floodlit World, Stay Young) kiihkeää melankoliaa. Kovin jännittäväksi tai vaaralliseksi vuosimallin 2012 Ultrasoundia ei voi kuitenkaan sanoa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Why? – Mumps, etc.

Anticon

63 Mumps, etc. on todennäköisesti merkittävämpi albumi tekijöilleen kuin satunnaiselle popmusiikin kuluttajalle. Kuvaavasti sikotaudin mukaan nimetyllä albumilla kalifornialaiskvartetin narisevaääninen laulaja Yoni Wolf käy läpi omaa sairaskertomustaan niin tyhjentävästi – päätösraita As a Card sen kiteyttää: ”I hold my death as a card in the deck to be played when there are no other cards left” – että kuuntelija alkaa toivoa levystä heikkohermoisemmille suunnattua instrumentaaliversiota. Tuskin sitä tosin jaksaisi kovin taajaan kuunnella, Why? kun ei ole levyllä ihan terävimmillään. Jos Mumps, etc. on lyyriseltä sisällöltään hieman uuvuttava tapaus, niin sitä se on musiikillisestikin. Bändi seikkailee hiphopin ja vaihtoehtorockin rajapinnoilla samalla tavalla kuin kanadalainen Buck 65 tai varhainen Eels, eivätkä CocoRosien ja Dirty Projectorsin kaltaisilta avantgarde-poppareilta anastetut sovitusideat kokonaisuutta juurikaan tuoreemmaksi tee. Jonathan’s Hope, Kevin’s Cancer ja Gnarls Barkleyn hengessä rullaava Sod in the Seed sentään lunastavat paikkansa jokaisessa itseään kunnioittavassa indie-iPodissa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Yhdysvaltalainen barokkipoppari nousi kotimaansa albumilistan top 10:een maaliskuussa julkaistulla kuudennella studiolevyllään Break It Yourselfillä, jonka ”sisarlevy” nyt ilmestyvä Hands of Glory on. Albumilla kuullaan vain yksi uusi Bird-originaali; pääosin levy koostuu cover-versioista country-klassikoista ja muokatuista versioista Break It Yourselfin kappaleista.

Video ei ole enää saatavilla

Cody Chesnutt – Landing on a Hundred

Näitä levyjä me odotamme -juttusarjassamme arvioimme Cody Chesnuttin uuden studioalbumin julkaisutodennäköisyydeksi 68 prosenttia. Nyt, noin 15 kuukautta jutun julkaisun jälkeen, ilmestyy Landing on a Hundred, seuraaja miehen Headphone Masterpiece -esikoiselle, joka ilmestyi lähes tarkalleen kymmenen vuotta sitten. Komean parran kasvattaneen Chesnuttin levy rahoitettiin Kickstarterin avulla.

Video ei ole enää saatavilla

The Coup – Sorry to Bother You

Poliittisen hiphopin vasenta ja funkimpaa laitaa kyntävä The Coup aktivoituu jälleen levytysrintamallakin. Kerrassaan häikäisevää Pick a Bigger Weapon -albumia seurannut kuuden vuoden hiljaisuus katkeaa Boots Rileyn ja kumppaneiden julkaistessa kuudennen pitkäsoittonsa. Sorry to Bother Youn ovat tuottaneet Riley ja Damion Gallegosin.

Video ei ole enää saatavilla

Calvin Harris – 18 Months

Calvin Harris (jonka oikea nimi on hämmentävästi Adam Wiles) julkaisee odotetun seuraajan Britannia kultaa myyneelle kakkosalbumilleen Ready for the Weekendille, joka piipahti listaykkösenä ja poiki kaksi listaykkössingleä (Dance Wiv Me, I’m Not Alone). 18 Monthsia on pohjustettu jo peräti neljällä singlellä ja ennen levyn ilmestymistä ilmestyy vielä viideskin, Sweet Nothing, jolla laulaa Florence Welch. Levyn muita vierailijoita ovat muun muassa Kelis, Rihanna, Example, Ellie Goulding, Tinie Tempah ja Dizzee Rascal.

Video ei ole enää saatavilla

Ville Leinonen – Camp Crystal Lake

Popin ja avantgarden välillä kivuttomasti sukkuloivan lauluntekijän uusin levy on kesällä 2010 valmistunut äänimaisemateos, joka syntyi keikkamatkojen ja muiden reissujen saaliina. ”Pidän äänimaisemoiden dokumentoinnista ja mielikuvien yhdistelemisestä kaaoksesta järjestelmällisyyteen”, Leinonen kirjoittaa levyn saatteessa.

Video ei ole enää saatavilla

Mando Diao – Infruset

Yli 1,5 miljoonaa kappaletta viittä albumiaan myynyt ruotsalainen kitararockyhtye julkaisee ensimmäisen ruotsinkielisen albuminsa. Infruset perustuu ruotsalaisen runoilijan Gustaf Frödingen (1860–1911) teksteihin. Levyllä yhtye nostaa hattuaan myös Evert Tauben ja Cornelis Vreeswijkin kaltaisten ruotsalaisten lauluntekijöiden suuntaan.

Video ei ole enää saatavilla

The Soft Moon – Zeros

Eturivin indiepoplevy-yhtiöihin kuuluva Captured Tracks julkaisee toisen studioalbumin sanfranciscolaiselta postpunkyhtyeeltä The Soft Moonilta, joka on kasvanut Luis Vasquezin sooloprojektista viiden hengen kokoonpanoksi. Zerosilla on kymmenen kappaletta, ja albumin on tuottanut Monte Vallier (Young Prisms, Weekend).

Video ei ole enää saatavilla

Tracey Thorn – Tinsel and Lights

Everything But the Girlin laulajana ja Massive Attackin Protection-hitin äänenä tunnettu Tracey Thorn julkaisee joululevyn. Albumilla on muuta uusi kappale sekä nippu covereita muun muassa The Magnetic Fieldsin, Low’n, Randy Newmanin ja Sufjan Stevensin tuotannosta. Levyllä Thornia jeesaavat muun muassa EBTG-puoliso Ben Watt sekä Scritti Polittin Green Gartside.

Video ei ole enää saatavilla

Neil Young & Crazy Horse – Psychedelic Pill

Countryrockin tervaskanto julkaisee jo toisen albuminsa tänä vuonna. Kansanlauluja ja Woody Guthrien kaltaisia legendoja kierrättäneen Americanan jatkoksi ilmestyy Psychedelic Pill, ensimmäinen uusia biisejä sisältävä Crazy Horse -albumi sitten vuoden 2003 Greendalen. Tupla-albumilla on yhdeksän kappaletta, joista kaksi kestää reilun vartin ja kolmas lähes puoli tuntia.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisevat muun muassa Benga, Cee Lo Green, Eeliks:en, Indian Handcrafts, Jeijjo & Nupi, Bo Kaspers Orkester, Jesse Kaikuranta, Neurosis, New Garden Orchestra, Parkway Drive, Pelt, Andy Stott, Riku Torkkeli ja Chad Valley.

Meg: "Ilmestyisipä uusi My Vitriol -albumi jo huomenna." Jack: "Mm..."

Nuorgamin toimitus kokoontui torikahvilan suurimman pöydän ääreen keskustelemaan levyistä, joita ei vielä ole olemassa – ei välttämättä milloinkaan. Keskustelusta tuli niin vuolassanainen, että kirjurin oli pilkottava se kolmeen osaan. Turinoinnin edetessä toivo horisontissa häämöttävistä mestariteoksista alkoi hiipua.

Alla toiset kymmenen levyä, joita Nuorgam odottaa hengitystään pidätellen. Artisteille ja yhtyeille asetettu vaatimus listalle pääsemisestä oli, että edellisestä albumijulkaisusta on kulunut vähintään kuusi vuotta.

Keskusteluun osallistuivat Markus Hilden (MH), Iida Sofia Hirvonen (ISH), Jarkko Immonen (JI), Aleksi Kinnunen (AK), Teemu Kivikangas (TK), Samuli Knuuti (SK), Kimmo K. Koskinen (KKK), Hannu Linkola (HL), Antti Lähde (AL), Aku-Tuomas Mattila (ATM), Juha Merimaa (JM), Vilho Pirttijärvi (VP), Teemu Purhonen (TP), Santtu Reinikainen (SR), Anton Vanha-Majamaa (AVM) ja Juho Äijö (JÄ).

Cody ChesnuTT – 9 vuotta

Mitä silloin?

Kun flopanneessa The Crosswalk -yhtyeessä vaikuttanut Cody ChesnuTT tarjoili maailmalle rönsyilevän esikoisalbuminsa Headphone Masterpiecen lokakuussa 2002, vaikutti päivänselvältä, että atlantalaisartisti tulisi vuosikymmen myöhemmin komeilemaan Nuorgamin Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot -listan kärkikymmenikössä. Kävikin niin, että 36 biisin (joista The Seedistä kehkeytyi mannertenvälinen megahitti The Rootsin kanssa tehdyn uusioversion ansiosta) tuplapläjäys imi ChessnuTTin luovuuden kuiviin.

Mitä sen jälkeen?

Eipä juuri mitään. Ensimmäiset ajat Headphone Masterpiecen jälkeen ChesnuTT keikkaili ahkerasti, kunnes muutti Floridaan ja ryhtyi downshiftaamaan oikein olan takaa, perheeseensä ja hengen asioihin paneutuen. Joitakin singleja ja irtobiisejä on laulajalta julkaistu (muun muassa Barack Obamalle omistettu Afrobama), mutta korkean profiilin comebackia yhä odotellaan. Joulukuussa 2010 ChesnuTT ilmaantui yllättäen keikalle Helsingin YK-klubille ja palaa maamme kamaralle viikonlopun Ilosaarirockissa.

Mitä nyt?

Aina yhtä optimistinen Wikipedia ilmoittaa ChesnuTTin tulevan Landing on a Hundred -albumin julkaisuvuodeksi 2011, kuten laulaja The Faderin haastattelussa viime joulukuussa lupasi, mutta kiveen tietoa tuskin kannattaa ryhtyä hakkaamaan. Tuoreen Thank You So Much -kappaleen voi käydä kuuntelemassa Codyn Bandcampissa.

Ilmestymistodennäköisyys: 68 %

Jos juuri nyt pitäisi arvata, niin Landing on a Hundred ilmestyy – kenties vuonna 2012. Tosin me kaikki emme ole uskossa yhtä vahvoja kuin Cody. (AL)

Video ei ole enää saatavilla

Blur – 8 vuotta

Mitä silloin?

Brittipop-ikonin edellinen ja seitsemäs studioalbumi Think Tank oli yhdistelmä aiempaa seesteisempiä ja ”aikuisempia” lauluja sekä kummallisia rykäisyjä. Levyn julkaisun aikaan Blur oli jo supistunut trioksi. Graham Coxonin soittoa kuultiin vielä levyn päätöskappaleessa Battery in Your Leg. Osin Marokkossa äänitetyn albumin Lähi-itä-vaikutteisessa musiikissa kuultiin viittauksia Irakin sotaan, jota Damon Albarn näyttävästi vastusti.

Mitä sen jälkeen?

Blur palasi yhteen vasta vuoden 2009 ylistetyllä paluukiertueella – mukanaan Coxon. Vuonna 2010 Blur julkaisi 1 000 kappaleen pikkuvinyylin Fool’s Day. Blurin jäsenet ovat keskittyneet 2000-luvulla muihin projekteihinsa: Damon Albarn ja Coxon muistetaan parhaiten musiikista, Alex James muun muassa juustojen valmistamisesta, omakohtaisesta Blur-kirjasta ja kokaiinidokumentista, Dave Rowntree puolestaan politiikasta.

Mitä nyt?

Blurin mahdollinen paluu on ollut brittiläisen popmedian kestoaihe, mitä yhtyeen jäsenten kommentit ovat pönkittäneet. Helmikuussa Coxon sanoi NME:lle, että Blur äänittää uutta materiaalia, jota ei kannata odottaa julki aivan heti. ”I suppose it might turn into an LP in six years or something”, Coxon sanoi.

Ilmestymistodennäköisyys: 61 %

Riittääkö britpop-papoilla intoa ja kärsivällisyyttä rakentaa hienon menneisyyden arvoista uutta albumia? Ehkä jossain vaiheessa. (AK)

Video ei ole enää saatavilla

Deltron 3030 – 11 vuotta

Mitä silloin?

Deltron 3030 oli hiphopin superkokoonpano virtahevon kokoisella s-kirjaimella. Dan ”The Automator” Nakamura tunnettiin tuotannoistaan Dr. Octagonille ja Handsome Boy Modeling Schoolin puolikkaana, teinisensaatio Teren ”Del tha Funkee Homosapienin” Jones oli juuri tehnyt palannut parrasvalojen liepeille Hieroglyphics-kokoonpanon myötä ja Eric ”Kid Koala” San oli Ninja Tunen kuumin kyky. Trion nimetön esikoisalbumi (2000) hämmensi 3000-luvulle sijoittuvalla scifi-konseptillaan ja hämmästytti futuristisilla äänimaisemillaan, jotka upposivat erityisen hyvin indie- ja rockyleisöön.

Mitä sen jälkeen?

Deltron 3030:n voittokulku jatkui seuraavana vuonna ilmestyneellä Gorillazin esikoisalbumilla, jolla koko trio oli mukana. Sen jälkeen Dan the Automator jatkoi aherrustaan vaihtelevalla menestyksellä milloin omien projektiensa (Lovage), milloin tuottajatöiden (Head Automatica, Kasabian) parissa. Del teki toisen Hieroglyphics-albumin, kunnes vaipui jälleen puolen vuosikymmenen horrokseen. Kid Koala jatkoi turntablismin evankeliumin levittämistä maailmankiertueillaan ja julkaisi albumeita tasaiseen tahtiin.

Mitä nyt?

Työ Deltron Event II -albumin parissa alkoi jo vuonna 2006. Kaksi vuotta myöhemmin Del kertoi, että Dan ja Kid olivat jo omat osuutensa hoitaneet; levy olisi valmis, kun hän vain saisi lyriikat paperille ja räpit nauhalle. Uusin tilannepäivitys saatiin kesäkuussa, jolloin Del kertoi äänitysten olevan hyvässä loppusuoralla ja lupasi levyn ilmestyvän vielä vuoden 2011 aikana.

Ilmestymistodennäköisyys: 58 %

Eiköhän se sieltä tule. Ainakaan se ei ole kiinni Delin työinnosta: hän on intoutunut viime aikoina todelliseen julkaisuvyöryyn ja tehtaillut reilun kolmen vuoden aikana peräti viisi sooloalbumia. (AL)

Video ei ole enää saatavilla

Suede – 9 vuotta

Mitä silloin?

Syyskuussa 2002 julkaistu A New Morning oli nimestään huolimatta Sueden uran ehtoo. Crackheroiinikoukusta selvinnyt Brett Anderson sävelsi albumin rungon yksin eristäytyneenä maaseudulle, jossa elämä oli hänen omien sanojensa mukaan kuin J.G. Ballardin Concrete Islandista. Tämä ei kuitenkaan välittynyt levylle asti, ikävä kyllä. Huhujen mukaan yli miljoona puntaa maksanut ja moneen otteeseen äänitetty/tislattu albumi oli Obsessionsia lukuun ottamatta kuin irvikuva Sueden uran huippuhetkistä. Maanläheinen, teeskentelemätön ja turvallinen, toisin sanoen tylsä albumi, joka on kuin krapulan jälkeinen ripittäytyminen pieleen menneestä viikonlopusta.

Mitä sen jälkeen?

Albumia seuranneen kiertueen jälkeen yhtye julkaisi vielä singlekokoelman ja ilmoitti hajoamispäätöksestään. Mahdoton tapahtui: Brett Anderson ja helppona ihmisenä mainetta niittänyt ex-kitaristi Bernard Butler saivat fanien iloksi sovittua riitansa, mutta lopputuloksena oli vain laimeahko The Tears -terapiaprojekti. Yhtye hajosi muutaman vuoden sisällä, minkä jälkeen Anderson on keskittynyt soolouraansa. Simon Gilbert muutti Thaimaahan ja liittyi monikansalliseen Futon-elektropunkbändiin (jolla on valitettavan vähän tekemistä musiikkitoimittaja Tomi Nordlundin 2000-luvun alun samannimisen yhtyeen kanssa – toim. huom.).

Mitä nyt?

Suede on palannut jälleen esiintymislavoille sekä antanut muutamia toiveikkaita lausuntoja uudesta albumista. Brett Anderson julkaisee syksyn aikana neljännen sooloalbuminsa, jonka pitäisi lausuntojen mukaan olla tällä kertaa ehkä ihan hyvä, ja Richard Oakeskin on saamassa uuden Artmagic-bändinsä kanssa materiaalia ulos. Sueden koko tuotanto julkaistiin uudelleen laajennettuina painoksina alkukesästä 2011.

Ilmestymistodennäköisyys: 57 %

Suede on jo aikoja sitten todennut A New Morningin olleen yhtyeen uran pahin virheliike. Hyvää tehneen tauon aikana bändin jäsenet saivat nuoltua pahimmat haavat. Yllättävää kyllä, Suede saattaa olla paremmassa keikkakunnossa kuin koskaan – toivottavasti sama välittyy myös mahdolliselle uudelle albumille asti. (JÄ)

Video ei ole enää saatavilla

Mirwaïs Ahmadzaï – 11 vuotta

Mitä silloin?

Madonnan huomion herättänyt ranskalainen tuottajalahjakkuus julkaisi vuonna 2000 toisen ja toistaiseksi viimeisen studioalbuminsa Production, jonka singlet Naïve Song ja Disco Science herättivät huomiota myös Suomessa. Rumba antoi levylle täydet kymmenen pistettä.

Mitä sen jälkeen?

Arabijuuristaan ylpeä Ahmadzaï työskenteli Madonnan kanssa Music-albumilla sekä tuotti muutaman kappaleen American Lifelle (2003) ja Confessions on a Dance Floorille (2005). Hän muodosti yhdessä Yasmin Hamdanin kanssa Y.A.S.-nimisen yhtyeen, jonka esikoisalbumi Arabology julkaistiin Ranskassa pari vuotta sitten. Disco Sciencea on käytetty mainoksissa ja elokuvissa. Mikan We Are Golden (2009) sai remix-kohtelun.

Mitä nyt?

Kahden edellisenkin studioalbumin väli venyi vuosikymmenen mittaiseksi, joten ranskalaisnero ei pidä kummoista kiirettä. Eikä hän ole niin iso tähti, että uuden Mirwaïs-albumin ilmestyminen edes olisi itsestään selvää. Miehen nettisivuja ei ole päivitetty muutamaan vuoteen.

Ilmestymistodennäköisyys: 50 %

Ihan fifty-fifty. Jotain tullee joka tapauksessa, mutta millä nimellä ja milloin? (MH)

Video ei ole enää saatavilla

Dr. Dre – 12 vuotta

Mitä silloin?

Kuusinkertaista platinaa myynyt 2001-albumi vuodelta – kuinkas muutenkaan – 1999 syntyi keskellä lähes ylittämätöntä voittoputkea vielä nuorehkon hiphop-legendan uralla. Albumi määritti pitkälti 2000-luvun alun räppisoundia.

Mitä sen jälkeen?

Eminemin esikoislevyn lisäksi Dre pyöräytti vuosituhannen vaihteessa sellaisia historiaan jääviä jättihittejä kuin Mary J. Bligen Family Affairin, Even ja Gwen Stefanin Let Me Blow Ya Mindin ja 50 Centin In da Clubin. Tämän lisäksi hän ehti polkukäynnistää muun muassa 50 Centin ja The Gamen urat saatellen räppärien debyytit arvostelu- ja myyntimenestykseen. Dr. Dren viime vuosikymmenen tuotantolista näyttää ”Rapin kuka kukin on” -lyhennelmältä.

Mitä nyt?

Hiphopin kaikkien aikojen iisakinkirkoksi muodostunut Detox on ollut valmisteilla pian vuosikymmenen, ja sen ensimmäinen julkaisupäivä lyötiin lukkoon jo vuonna 2005. Lukemattomien varaslähtöjen, turhien lupausten, hämärien nettivuotojen ja peruutusten jälkeen myyttisen albumin pitäisi ilmestyä joskus tänä vuonna. Mutta tiedättekö mitä? Niin sen piti ilmestyä myös viime vuoden lopulla.

Ilmestymistodennäköisyys: 45 %

Oletettavasti Detox putkahtaa ulos jossakin vaiheessa ja tuottaa Chinese Democracyn tapaan kaikille pettymyksen, mutta en alkaisi pidättää henkeäni ihan vielä. (SR)

Video ei ole enää saatavilla

David Bowie – 8 vuotta

Mitä silloin?

Popmusiikin kyseenalaistamaton timantti(koira) julkaisi toistaiseksi tuoreimman studioalbuminsa, hienoa paluuta povanneen Realityn vuonna 2003. Vaikka albumi oli kaikkea muuta kuin täydellinen, se oli kuitenkin samalla jonkinasteinen lupaus tulevasta renessanssista. Tyyllisesti Reality oli vainoharhaista radiopoppia muutamalla kammottavalla covervalinnalla – albumi, joka vilisi viittauksia Bowien menneisyyteen.

Mitä sen jälkeen?

Bowien koko uran suurimmaksi ajateltu maailmankiertue vei veronsa, ja mies sai sydänkohtauksen kesken keikan Hurricane-festivaaleilla Saksassa. Siitä lähtien Bowie on viettänyt hiljaiseloa, keskittyen lähinnä perhe-elämään ja vaihtelevantasoisiin musiikki- ja elokuvacameoihin. Omaan tuotantoonsa hän on kuitenkin paneutunut harmillisen vähän. Viime vuosien kohokohtiin kuuluvat yhteistyöt TV on the Radion, Scarlett Johanssonin ja Arcade Firen kanssa.

Mitä nyt?

Jonkinasteista kuhinaa on ilmassa. Bowien sopimus EMIn kanssa päättyy keväällä 2012, ja alle vuoden sisällä julkaistavaksi huhutaan ainakin yhden uuden biisin sisältävää kokoelmaa, mitä sopii kyllä epäillä. Tavallaan Bowie on hiukan samassa tilanteessa kuin Scary Monstersin julkaisun jälkeen 31 vuotta sitten, jolloin hän tyynesti odotti vanhan sopimuksensa umpeutumista levykiintiön tultua täyteen.

Ilmestymistodennäköisyys: 43 %

Lähes vuosikymmenen kestänyt tauko on Bowien uran pisin, eikä hänellä omien sanojensa mukaan ole enää kiinnostusta perinteiseen popmusiikkiin. Kuinka yllättävää. Viime aikoina nousseista bändeistä kuitenkin huokuu Bowien koko uran laaja kirjo, mikä tekee hänestä – jälleen kerran – ajankohtaisemman kuin koskaan. (JÄ)

Video ei ole enää saatavilla

My Vitriol – 10 vuotta

Mitä silloin?

Vaihtoehtorockin ja shoegazingin (eli Nirvanan ja My Bloody Valentinen) synteesinä – ”nu gazena” – pidetyn lontoolaisbändin debyyttilevy Finelines tuotti suurta iloa äänekkäästi leijuttelevan rockin ystäville. Kotimaassaan yhtye saavutti useammallakin singellä Top 40 -listasijoituksen. Tiiviin kiertämisen ja Between the Lines -bonuslevyllä höystetyn debyyttinsä kansainvälisen version avulla yhtye sai jalansijaa myös Aasiassa, Etelä-Amerikassa sekä Yhdysvalloissa.

Mitä sen jälkeen?

My Vitriol ilmoitti jäävänsä keikkatauolle 2002 ja kirjoittavansa uutta materiaalia. Tästä saatiin esimakua vasta vuoden 2006 puolivirallisella livelevyllä Cast in Amber, jonka mukana tuli kuusiminuuttinen tulevan levyn demosampleri. Studio-olosuhteissa taltioitua uutta My Vitriolia kuultiin vuonna 2007, jolloin yhtye julkaisi A Secret Society -salanimellä This Time -singlen ja omalla nimellään A Pyrrhic Victory -ep:n.

Mitä nyt?

Netissä My Vitriolin elämä ei vaikuta kummoiselta, kun tuorein jalanjälki on MySpace-sivuille kirjautuminen toukokuussa 2010. Bändi on kuitenkin esiintynyt viime vuosina menestyksekkäästi festivaaleilla eri maissa ja kiertänyt kotimaassaan viimeksi 2009. ”Yli 30 kappaleen valikoimasta” koostettua, jo vuodelle 2008 (ja sittemmin vuodelle 2009) lupailtua tupla-albumia – tai edes tavallista – ei ole kuulunut, vaikka studiossa on työstetty vaikka mitä.

Ilmestymistodennäköisyys: 40 %

Liki valmista materiaalia on ilmeisesti kosolti, suosiotakin kymmenen vuoden julkaisutaukoon nähden melkoisesti. Uuden levyn tiimoilta yhtye on nyt jahkaillut reilut viisi vuotta, ja arpominen tuntuu loputtomalta. Toivottavasti debyytin 10-vuotisjuhla olisi houkutteleva kannustin kakkoslevyn pihalle laittamiseen. (KKK)

Video ei ole enää saatavilla

The Jesus and Mary Chain – 13 vuotta

Mitä silloin?

Vuonna 1998 The Jesus and Mary Chainin päihderikas sekoilu oli kääntynyt jonkinlaiseksi hirviöinniksi, ja Reidin riitaantuneet veljekset olivat valmiita liki tappamaan toisensa. Yhtye julkaisi merkitystyhjästi, mutta ruotsalaiseen vaatekauppaketjuun ”hauskalla tavalla” assosioivasti nimetyn Munkin. Albumi myi huonosti eikä menestynyt arvosteluissa. Los Angelesin loppuunmyydyllä keikalla William Reid hortoili ulos lavalta viidentoista minuutin soiton jälkeen. The Jesus and Mary Chain päätti jättää pettymyksen tuottaneen keikkaerheen viimeisekseen ja hajotutti itsensä not with a bang but a whimper.

Mitä sen jälkeen?

The Jesus and Mary Chainin hajaannuttua Reidit keskittyivät välittömästi omiin soolopohjaisiin projekteihinsa. Williamin Lazycame ja Jimin Freeheat eivät nostattaneet kuulijoissa kiinnostuksenhäiväystäkään – voiko noin väljyjä mielleyhtymiä herättävien nimien perusteella muuta odottaakaan – ja unohtuivat nopeasti. Vuonna 2005 Reidit osallistuivat Sister Vanillan kenkiintuijottelumusiikin työstämiseen, ja yhteiselo alkoi jälleen sujua. Psychocandyn, Darklandsin, Automaticin, Honey’s Deadin ja Stoned & Dethronedin uudelleenjulkaisut alkoivat enteillä The Jesus and Mary Chainin paluuta.

Mitä nyt?

Vuonna 2007 yhtye kokosi itsensä muutamaa comeback-keikkaa varten. Scarlett Johansson vieraili Coachellassa laulamassa Lost in Translationin soundtrackilla uudelleenhittiytynyttä Just Like Honeya. Vuotta myöhemmin The Jesus and Mary Chain keikkaili lisää, soitti livenä uuttakin materiaalia ja julkaisi uuden All Things Must Pass -kappaleen Heroes-sarjan soundtrackilla. Jim Reid paljasti uuden albumin olevan työn alla – ja työn alle uusi materiaali on toistaiseksi jäänytkin.

Ilmestymistodennäköisyys: 39 %

Reidien välejä aidoittanut syväjää on ehkä jo sulanut, mutta uuden levyn luomiseen tarvittavaa yhteismusisoinnin vimmaa saattaa olla vuosien etäännytyksen jälkeen vaikea saavuttaa. (ISH)

Video ei ole enää saatavilla

Pulp – 9 vuotta

Mitä silloin?

Uuden ja ympäristöystävällisen Pulpin pitkään odotettu We Love Life -albumi sai kriitikot huutamaan hoosiannaa, mutta kuoroon ei yhtynyt ostava yleisö, joka olisi halunnut Jarvis Cockerin yhä laulavan luokkavihaa hohkaavia kostotarinoita ja traagisia vinjettejä siitä millaista on, kun jää ilman. Mittavalla televisiokampanjalla tuetun Hits-kokoelman (2002) piti korjata tilanne, mutta albumilistan tuomio oli tyly: korkein sijoitus oli 71. Pulp otti tappion vastaan brittityyliin ylähuuli jäykkänä ja ilmoitti jäävänsä määrittelemättömän mittaiselle tauolle.

Mitä sen jälkeen?

Jarvis on pönkittänyt mainettaan linssiluteena piipahtamalla brittitelevisiossa niin usein, että hänen kuuluisi saada kuukausipalkkaa BBC:ltä. Siinä ohessa hän on vieraillut laulamassa ranskalaisten tanssiaktien levyillä ja saanut levytetyksi kaksi sooloalbumia sekä kiekollisen materiaalia hämmentävältä Relaxed Muscle -elektroduolta. Jos jotakuta oikeasti kiinnostaa, mitä Pulpin muut jäsenet ovat tehneet, olkaa hyvä, internet on käytettävissänne.

Mitä nyt?

Yhtye on palannut keikkalavoille tavalla, jota musiikkilehdistöllä on tapana kutsua ”triumfinomaiseksi”. Jatko riippuu ihan siitä, haluaako Cocker jatkaa kevytkenkäistä sekataiteellisuuttaan toisenkin vuosikymmenen vai haluaako hän vielä kerran jahdata Sitä Suurta Popunelmaa, johon hän jo kerran ehti kyllästyä.

Ilmestymistodennäköisyys: 34 %

Yhtye luultavasti testaa varpaallaan listavesiä julkaisemalla ensin uuden kokoelman, uusilla biiseillä tai ilman. Pääsy Top 70:een lienee suotavaa uuden materiaalin mahdollistamiseksi. (SK)

Video ei ole enää saatavilla

Sarjan viimeinen osa ilmestyy huomenna. Lue sarjan ensimmäinen osa tästä.