Kunpa Tales of a Grass Widow myös kuulostaisi tältä.

CocoRosie syleilee ihmiskuntaa, maailmankaikkeutta ja kaikkea – ja kuulostaa valjulta versiolta itsestään.

Bianca ja Sierra Casadyn viidenneltä levyltä naivistista gangstaqueerdubia odottaa edelleen yhtä luontaista outoutta kuin ensimmäisiltä La maison de mon rêvelta (2004) ja Noah’s Arkilta (2005) – edelleen turhaan. Antony Hegarty sentään palaa jumaloitsemaan.

Noah’s Arkia seuranneet levyt – The Adventures of Ghosthorse and Stillborn ja Grey Oceans – olivat vain surullisia esimerkkejä siitä, miten käy jos yrittää jalostaa jotakin, jonka rotupiirteissä ei koskaan ollutkaan mitään näyttelykelpoista. Loistavia ja alta kulmien seksikkäitä kappaleita Tales of a Grass Widow’llakin on toki edelleen, mutta niissä on nykyisin yhtä paljon vaaraa kuin automaattikupillisessa múmia.

CocoRosien – ja tietenkin etenkin Antonyn – ensimmäisten kahden levyn täysosumatarkkuuden takasivat taipumaton heikkojen puolustaminen. Sittemmin molemmat ovat päätyneet syleilemään koko ihmiskuntaa, maailmankaikkeutta ja kaikkea – ja kuulostamaan valjuilta versioilta itsestään. Antonyn ei silti onnistuisi tehdä tylsää levyä; maallisilla lahjoilla siunatulla CocoRosiella riski on jo liian suuri.

En syytä muita kuin levyn tuottajaa, Bedroom Community -levy-yhtiön häärääjä Valgeir Sigurðsson‬ia. Pakkomielteisen sisäsiistiin söpöyteen taipuvainen Sigurðsson on hinkannut CocoRosiesta viimeisetkin tahrat pois, ja samalla desinfioinut kaiken, mikä teki duon musiikista poikkeavaa ja väärää. Levy natisee ja poksuu kuin Sigurðssonin omat soololevyt, kuin pakkasarkussa, jossa ei ole koskaan säilytetty ainuttakaan ihmistä. Bianca Casadyn pervo kitinä kuulostaa enää vain hellyttävältä eikä kiusalliselta.‬‬

Tales of a Grass Widow’n parhaatkin raidat täytyy kuvitella itse vinoon. Miltä Tears for Animalsin dancehall-löntystely kuulostaisi veren kanssa? Miltä Child Briden teksti tuntuisi edes yhden liian yksityiskohtaisen livautuksen jälkeen? Eikö Gravediggress-nimiseltä kappaleelta voisi odottaa jotakin muuta kuin villapaidaksi kudottua pulputusta ja murhatonta tekstiä?

59 Harvoja asioita on yhtä tylsää seurata kuin muiden sataan kertaan harjoiteltuja, pelkkään matematiikkaan perustuvia korttitemppuja, jotka vain saavat uskomaan, ettei taikuutta muka ole olemassa. Toivottavasti Casadyn siskokset tosiaan kaivoi kuoppaan joku muu kuin he itse.

Video ei ole enää saatavilla