CMX:n kappaleesta riippuen sinä olet kuu, päivälintu, henkäys tai jotain aivan muuta.

Metaforan voima on väkevä. Se on vertaus, jossa ilman kuin-sanan laimentavaa vaikutusta harpataan runokielen maaperälle.

”Nyt on elokuu, ja minä olen viljaa”, lauloi Juice Leskinen, ja me ymmärsimme häntä. Metaforan voima on väkevä. Se on vertaus, jossa ilman kuin-sanan laimentavaa vaikutusta harpataan runokielen maaperälle.

Vaikka ilmaisu olisi runollista ja epäkirjaimellista, laulajan ja kuulijan välille voi syntyä salainen yhteisymmärrys. Kun Ellinoora laulaa ”tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää”, kuulija voi lähes tuntea tukalan tuskan.

Sinusta on laululyriikassa laulettu metaforan keinoin intohimoisesti, epätoivoisesti, ivallisesti ja haikeasti. Kotimaisessa laululyriikassa monet omaperäisen metaforan taiturit kietovat vertauksensa epäsuoraan ilmaisuun. ”On silmissäs Andalusian yöt”, tunnelmoi autiotalon kaunosielu Neumannin Dingo-tekstissä. ”Taas aamu liian varhain sua varjoista kurkkii”, laulaa Maija Vilkkumaa.

Tähän juttuun on kerätty mahdollisimman suoria vertauksia. Mihin *sinua* – monesti rakkauden tai muun voimakkaan tunteen kohdetta – mieluiten verrataan? Lainaa näitä ja keksi itse lisää, kun haluat välittää tunteesi kesäillassa.

#1 Olet taivaankappale

Video ei ole enää saatavilla

Avaruus kiehtoo äärettömyydellään, ja taivaankappaleista tutuimmat ovat kummallisella tavalla etäisiä ja läheisiä. Kuu on valoa heijastava kiertolainen, jonka vaiheiden mukaan mittaamme ajankin. Kynäniekkojen käsissä kuu onkin vankkumaton romantiikkaa tihkuva suosikkimetafora. Omat kannattajansa on toki auringollakin.

Olet kuu
se oletkin, mikä vaihtuu ja vähenee
laittaa vetemme liikkeeseen
(Vainajala, san. A.W.Yrjänä)

Oot mun nouseva aurinko
ja mun ainoa kotimaa
(Tequila, san. Paula Vesala)

Sä olet maa, mä olen kuu
Sä olet kuu, mä olen maa
(Rakkaudesta, san. Ismo Alanko)

Sinä nostit minut taivaan kanteen
olit kuu ja minä komeetta
(Kuu ja komeetta, san. Antti Autio)

#2 Olet eläin

Video ei ole enää saatavilla

Juha Vainio näki albatrossissa vapaan sielun, ja rakastettua on aina ahkerasti verrattu erilaisiin lintuihin. Linnut saavat yhä lentää ja livertää vapauden ja sulokkuuden symboleina, mutta yllättävilläkin eläimillä on paikkansa metaforissa. ”Mä oon tuhma hauva”, lauloi Hectorkin.

Oot karhu joka ei unta saa
(Syyssävelmä, san. Yona)

Sä olet lintu, joka ei oppinut lentämään
et siipiäsi koskaan oo päässyt käyttämään
(Kukkurukuu, san. Mariska)

Ole sinä minun päivälintuni
öisten siipien lento
(Päivälintu, san. A.W. Yrjänä)

Sä oot mun syyskuun kyy
(Syyskuun kyy, san. Lauri Tähkä)

Olit oksaltani puhallettu pyy
(Kaksi lensi yli käenpesän, san. Hector)

#3 Olet näkymätön tai vaikea selittää

Video ei ole enää saatavilla

”Oonko sulle enää pelkkää ilmaa”, kyseli Nylon Beat Comeback-laulussaan (san. Castrén & Asikainen). Samaa ovat monet muutkin keksineet ihmetellä, mutta ilma ja tuuli ovat muutenkin merkillisen suosittuja kuvaamaan toista. ”Olet ilma jota hengitän”, laulaa Topi Sorsakoskikin Kari Tuomisaaren kääntämässä italoiskelmässä.

Sinä voit olla myös jotain selittämätöntä tai paksulti kulttuurisilla merkityksillä kuorrutettua. Rippikoulun raamattutunnit ja lapsuuden lempeäsilmäiset enkelikiiltokuvat häivähtävät mielessä joka kerran, kun Pekka Ruuska pyytää radiossa armahdusta.

Ole minulle Rafaelin enkeli
(Rafaelin enkeli, san. Pekka Ruuska)

Tuulee
kun sinä olet tuuli
ja minä olen höyhen
sun vietävänä (Tuulee, san. Kie von Hertzen)

Olet henkäys
joka liikkuu vetten yllä
hengitetty hahmo kostea
(Huntu, san. A.W. Yrjänä)

Sä oot ainut skene
mihin enää haluun päästä ineen
(Elokuva, san. Paperi T)

Henkilökohtaisesti oot Kristus itsellesi
(Henkilökohtaisesti, san. Paula Vesala)

Jos olet ääniaaltoja jollain kanavalla
ehkä kuuntelen tai sua saatan katsella
(Taivas varjele, san. Mikko Kuustonen)

#4 Olet ainetta

Video ei ole enää saatavilla

”Mä olen verta, mä oon väkivaltaa”, laulaa Maija Vilkkumaa ravisuttavassa eroslovarissaan. Muutkin aineet virtaavat ja valuvat lauluteksteissä ikimuistoisesti. Heikki Salon Miljoonasade-tekstissä ”elämä on kissanhiekkaa arjen pesuvadissa”, mutta vielä elämä voi voipallon antaa.

Sinä olet tihkua ilmassa
ratiseva hiekka saappaissa
(Ihminen, san. Samuli Putro)

Sä olet bensaa beibi
pensaaseen palavaan
(Lennä mun luo, san. Martti Syrjä)

Sinä olet lunta huipulla
(Tavallaan jokainen on surullinen, san. Samuli Putro)

Sä oot pullo hunajaa
(Voipallo, san. Heikki Salo)

#5 Olet käytännöllinen esine

Video ei ole enää saatavilla

Suomalaisten laulunkirjoittajien mielikuvitus tuntuu lentävän pidäkkeettömimmin käytännöllisten esineiden kategoriassa. Kuvittele rakastettu, joka on kuin seinäkellon viisarit. Tunteesta saa kiinni, kun Zen Cafén metaforatykki Samuli Putro laulaa olevansa ”kylmä ja kivinen kaivo, piha ilman sadettajaa, sitä minä olen jos sua en saa”.

Sinä olet minun keinonahkaturkki
akrobaatti sirkuksen
seinäkellon viisarit
ja ryijy keltainen
(Tuulensuoja, san. Samuli Putro)

Olet pyhä kirjani
ja lanteiden viileä laulu (Iskusävelmä, san. A.W. Yrjänä)

Sä olet baarin kaljalasi
janoisin huulin juotu (Valo yössä, san. Tuomari Nurmio)

Kun putoon asfalttiin
ni sä oot mun trampoliini (Trampoliini, san. Sanni)

Mustain autojen saattue sinä olet
(Kultanaamio, san. A.W. Yrjänä)

Bonus!

Laulutekstit ja vielä niistä irti napatut metaforat kaipaavat tietysti ympärilleen musiikkia. Kun vaikkapa Martti Syrjä laulaa ”yö on hiljaa ja antaa minun kuunnella itseänsä”, sanat saavat erityistä painoa Eppu Normaalille tutusta artikuloinnista, jossa tavun saama paino joskus yllättää. Sanoja ympäröi verkkaisen haikea kitarointi, jossa tauot ovat yhtä tärkeitä kuin soitetut sävelet.

CMX / A.W. Yrjänä 03.08.2013 Porispere, Pori.

A.W. Yrjänä teki virheen ja yritti analysoida sanoituksiaan.

CMX jatkaa tuttua kaavaa: helpompaa ”poplevyä” seuraa taiteellinen magnum opus.

Neljänteentoista levyynsä ennättänyt torniolaisdinosaurus on jo vuosien ajan toiminut kahden levyn sykleissä: helpompaa ”poplevyä” seuraa taiteellinen magnum opus. Fanit pitävät jälkimmäisistä enemmän. Seitsentahokas onkin jo saanut fanien hyväksynnän. Ja miksipä ei: näihin korviin se kuulostaa parhaalta CMX-levyltä 13 vuoteen.

Seitsentahokas tuntuu hyvässä mielessä kompromissilta myöhempien aikojen CMX:n eri puolten välillä: on melodiaa, on metallia, on vihaisuutta ja on romantiikkaa. Ja tietysti A.W. Yrjänän tekstejä, joita yleisestä käsityksestä poiketen ei ole tarkoituskaan analysoida. Niiden kannattaa vain antaa tehdä pessimistin myyräntyötään alitajunnassa.

Hätkähdyttävintä Seitsentahokkaassa on se, kuinka vittuuntuneelta vanhalta mieheltä Yrjänä nykyään kuulostaa. Hauskat kuvameemit ja hieman itsetyytyväiset Hesarin ruokakolumnit ovat päässeet vähän hämärtämään sitä tosiseikkaa, että hän on taiteilijana ollut aina oppositiossa nykyiseen maailmanjärjestykseen nähden. Kun hän raivokkaalla Etuvartio-biisillä pukee tämän tavanomaista suoremmiksi sanoiksi valehtelijoiden ja itsepetoksen maailmasta, tulee 1990-luvulla CMX-faniutensa eläneelle kuulijalle fyysisesti hyvä olo. Yrjänä on edelleen hyvien puolella!

Subjektiivinen ongelmani nykyisen CMX:n suhteen on lähinnä siinä, miten paljon kikkeliprogen ja sietämättömän matematiikkametallin kuunteleminen soi yhtyeen ilmaisussa. Minun nähdäkseni nuo vaikutteet tuovat Seitsentahokkaaseenkin lähinnä tiettyä insinöörimäistä kalseutta, jota nämä suurella sydämellä kirjoitetut kappaleet eivät kaipaisi. Tiedostan kyllä tämän olevan makuasia.

Kaiken kaikkiaan Seitsentahokas on kuitenkin todiste siitä, että tällä instituutiolla on yhä enemmän annettavaa kuin useimmilla sellaisiksi päätyneillä.

76 Seitsentahokas on hyvässä mielessä kompromissi myöhempien aikojen CMX:n eri puolten välillä: on melodiaa, on metallia, on vihaisuutta ja on romantiikkaa. Bändillä on yhä annettavaa.

Video ei ole enää saatavilla

Tornion lahja Suomelle aloitti melkein kolmekymmentä vuotta sitten vihaisella hardcore-punkilla, mutta on lipsunut sittemmin osaksi keskiolutkuppiloiden jukeboksien leijonakoru-soittolistoja. Kaappikello on tikittänyt, tukka lähtenyt, keskivartalo alkanut hyllyä ja itusalaatti vaihtunut sisäfilepihviksi. Siksi pyysimme bändin kitaristia Timo ”Loose” Rasiota luomaan soittolistan entisille punkkareille.

1. Terveet Kädet – Vapaa Pohjola

”Vaikka joitain alkupään räimeorkestereita Suomesta, Jenkeistä ja Briteistä oltiin jo kuunneltu jonkin aikaa, niin mulle punk alkoi 1970-luvun loppupuolella, kun kuulin Torniossa Ruotsin radiosta Terveitten käsien Vapaa Pohjola -kappaleen. Läjästä tuli välittömästi esikuva, ja mikä hienointa, sain Äijälän veljesten kautta kiertoteitse opastusta tutustumisen arvoisiin bändeihin. Ja TK:n ukot oli perkele samasta kylästä kotoisin.”

Video ei ole enää saatavilla

2. The Stooges – I Wanna Be Your Dog

”Ylivoimaisesti vaikuttavin punk-bändi! Ei niin poliittinen kuin aikalaisensa, mutta kuten tiedetään turhautuneisuus ja varsinkin rakkaus tappaa, luultavasti nopeammin ja varmemmin kuin valtiovalta. Ron Ashetonin mukaan paras rakkauslaulu koskaan. Vaikea olla eri mieltä, kun biisin nimikin on mitä on.”

Video ei ole enää saatavilla

3. The Sex Pistols – God Save the Queen

”Vaikea ohittaa ensimmäistä tehtailtua punk-osaston poikabändiä. Maailma oli hiukka herkkähipiäisempi tuohon aikaan, varsinkin Englanti ja aateliset. Kaikista kahnauksista päätellen Rotten ja kumppanit osuivat muutamaankin hermoon.”

Video ei ole enää saatavilla

4. The Dead Kennedys – Chemical Warfare

”Kun Ramonesin surffauspop alkoi väsyttää, löytyi hämmentävän kuuloinen ryhmä länsirannikolta. Siinä missä Stooges groovasi komeasti, Dead Kennedys vyöryi äärimmäisen tiukasti todella upeilla synkillä riffeillään, ja sitä yhteiskuntakriittistä sanomaa Jellon jumalaisella äänellä. Biafra oli oikeassa silloinkin, ja onko mikään muuttunut?”

Video ei ole enää saatavilla

5. Stray Cats – Runaway Boys

”Tästä lensin perseelleni täysin. Överitötterötukat ja mikä biisi! Ongelma oli, että punkkarina en voinut kuunnella bändiä kuin suljettujen ovien takana. Melkein kaikkea muuta sai kuunnella mutta ei fiftarikamaa. Musiikilliset crossoverit tulivat pikkasen myöhemmin.”

Video ei ole enää saatavilla

6. Alan Vega – Viet Vet

”Luokkaretkellä (1981) Torniosta Tampereelle bussissa oli vain yksi äänite, jolla oli kaksi biisiä: Vegan Viet Vet ja Kraftwerkin Trans Europe Express. Niitä soitatettiin looppina tunnista toiseen. Matkustimme yötä vasten, ja kuljettaja yritti itsemurhaa muistaakseni jo ennen Jyväskylää…”

Video ei ole enää saatavilla

7. The Jam – Ghosts

”Kaikkien brittirähinäpunkorkesterien seassa kahlanneet, ehkä vähän selkeämmät ja melodisemmat Buzzcocks ja The Damned kuulostivat jotenkin mielenkiintoisimmilta. Uuden aallon ryhmistä yksi parhaista oli The Jam. Tuutulaulumaisessa biisissä takerruin sanoitukseen, pitäisköhän tehdä jotain…”

Video ei ole enää saatavilla

8. Patti Smith – Piss Factory

”Kaikilla on siis toivoa. Ehkä joillakin sitä vain on enemmän. Patti on kyllä nero ja kaikin puolin kaunis ihminen. Lukekaa jotain, käykää jossain ja ennen kaikkea katsokaa ympärillenne.”

Video ei ole enää saatavilla

9. The National – Racing Like a Pro

”Loikkaus kauas eteenpäin, kun meuhkaaminen tuntuu niin eiliseltä. Kaikesta pehmeydestä huolimatta mieleen purjehtii tietysti Joy Division. Brilliant!”

Video ei ole enää saatavilla

10. John Cage – 4’33

”En ole täysin varma, mitä tällä sävellyksellä on haettu, mutta tämän täytyy olla suurin punk-kappale koskaan! Äärettömän pysäyttävä sävellys. Pistää kyllä kelaamaan. Tulee mieleen Warholin järjestämä kiusallinen kuvaustuokio.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuuntele soittolista tästä.

Teidän li-li-listaltanne puuttuu palanen ja uu uu se on mun näköinen.

Missä naiset? Missä räppi? Missä metalli? Missä artistit x, y ja z? Miehet äänestämässä miehiä, kun listalla oli vain viisi naisen säveltämää kappaletta.

Ennen kuin ehditte aloittaa kollektiivisen nihkeilynne, ruoskimme itse omaa listaamme sen puutteista. Ohjeistus oli pyrkiä objektiiviseen tarkasteluun ja nostaa esille kappaleita, jotka listalle olisivat kuuluneet, mutteivät syystä tai toisesta keränneet riittävästi ääniä.

Kommenttiosioon saa huomauttaa perustelujen kera muistakin kappaleista, jotka olemme sivuuttaneet.

Amorphis: Silver Bride (2009)

1990-luvun kuolometallisuuruus nousi suosiolla mitaten varsinaiseen kukoistukseensa vasta 2000-luvulla, uuden laulajan Tomi Joutsenen siivittämänä. Kalevalapohjainen ja folk- ja proge-sävyinen melodeath miellytti niin vanhoja faneja, kriitikoita ja keskitempoiseen melodiseen raskasrockiin suuntautunutta peruskansaa. Erinomainen esimerkki tunnistettavasta tyylistä on bändin yhdeksännen levyn simppelin tarttuva johtokappale. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

Children of Bodom – In Your Face (2005)

Are You Dead Yet? oli loistava, reilun puolen tunnin puristus Bodomeilta. Yhä yhtyeen paras levy. Hevimetelisoppaan lisättiin roimasti punkkia ja industriali samalla kun riffejä ja rakenteita yksinkertaistettiin, parhaita tilutusimpulsseja tappamatta. Alexin laulu saavutti uuden karisman ja aggression tason. ”I don’t give a flying fuck, motherfucker”. Vaatii näyttelijäntaitoja, että voi laulaa tuollaista uskottavasti. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

Clouds feat. Tiiu – Under the Dancing Feet (2008)

Kotimaassa häpeällisen vähälle huomiolle jäänyt jokseenkin salaperäinen Clouds (helsinkiläistuottajat Dead-O ja Ponytail) nauttii varsin suurta arvostusta alan kansainvälisissä piireissä. Vuonna 2008 julkaistu fantastisen valveunisesti keinuva Under the Dancing Feet olisi oikeudenmukaisessa maailmassa heidän läpimurtohittinsä. Kappale on äärimmäisen mieleenpainuva ja ylpeän omaperäinen – jopa genreä uusiin suuntiin puskeva – suomalainen luenta dubstepista. Se on maaginen yhdistelmä dubstepin varjomaailmaa ja puhdasta popsävellystaitoa. Kappaleen puuttuminen listalta on sen räikein yksittäinen puute. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

CMX – Tähdet sylissään (2000)

”Elämä on joenuoma / leveämpi kaikkea / mitä voimme vajavaisin sanoinemme mainita” kuuluvat Tähdet sylissään -kappaleen avaussäkeet. Sama pätee CMX:n kunnianhimoon, jonka komeimpia ilmentymiä tämä kappale on. Lähes kenelle muulle hyvänsä yhtyeelle riittäisi itse emokappale, joka istuu radioon mutta ei ole syntynyt sen vuoksi, mutta kolmen minuutin codalle Yrjänä on kutsunut Kampin laulukuoron, jonka harmoniat nousevat äänikuvan pintaan kuin usva hallan puremalta niityltä. (Samuli Knuuti)

Folkswagen – Suomenhevonen (2005)

Talvisodan tankit, autioituvat kylät ja kaurapeltoa hevosineen kyntävä isäntä ovat kuvia, joista todellisuus on irronnut jo monta merkityskerrosta sitten. Niihin törmää arvokonservatiivien puheissa, maalaisromantiikaa kierrättävissä kulttuuritapahtumissa ja keskustalaisessa juhlaretoriikassa. Siksi niitä tekee mieli kavahtaa. Folkswagenin ylistyslaulu suomenhevoselle riisuu kuitenkin pisteliäimmänkin kuulijan aseista ja pureutuu sanoja syvemmälle suomalaiseen sosiaalihistoriaan. Suonna Konosen herkkä ja nöyrä kunnianosoitus valaa kuluneen kuvaston täyteen tunnetta, johon laulun uumenista tapittava märkäturpa vastaa lämpimänruskealla ja kaiken ymmärtävällä katseellaan. Laulu pysäyttää odottamatta, eikä päästä otteestaan. Sen hartaassa kerronnassa on jotakin pohjattoman kaunista ja vilpitöntä. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

Hanoi Rocks –  Day Late Dollar Short (2002)

Kun ensi kertaa näin möllösilmäisen setämiehen laulavan ”we are young and strong”, hyy nousi selkäpiihini. Tämä comeback-hitti nosti Hanoi Rocksin 2000-luvun nuorten tietoisuuteen. Se oli viihdefonisoolonsa ja modulaationsa kanssa varmasti parasta, mitä Mike Monroe tai Andy McCoy ovat aikoihin tehneet. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

Ilmiliekki Quartet – Askisto (2006)

Ilmiliekin kokoonpanossa ei ole juuri mitään erikoista: trumpetti, piano, basso ja rummut. Mikään yhtye ei silti soita samoin: yhtä intuitiivisesti kuin tavallinen ihminen hengittää. Askistoa vilpittömämpää melodiantajua ja vapaampaa toteutusta, liukenemisten ja tiivistymien alkulimaa, ei ole tällä vuosituhannella Suomessa saavutettu. Kun Verneri Pohjola muun yhtyeen hiljaisesta kuohunnasta lopuksi palaa trumpetillaan ruotuun, hengen haukkomiseen on tikahtua. Voita karmasi iäksi ja osta aneeksi Take It With Me -levy. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

Jaakko Laitinen & Väärä Raha – Saippuakupla (2010)

2010-luvun paras iskelmäorkesteri tanssittaa kansaa enimmäkseen lemmenlauluilla, mutta yhtyeen esikoisalbumin ehkä kovin biisi kertookin rahasta. Tosin negaation kautta, huomauttamalla, ettei maallisella mammonalla ole pysyvää merkitystä. Kolikot ovat kauniita, mutta kosketuksesta katovia saippuakuplia. Todella tärkeitä asioita ei voikaan säilöä taskuihinsa, kertoo hitaasta hehkutuksesta hurmioituneeseen kertosäkeeseen yltyvä mustalaisromanssi. Jaakko Laitisen palava laulutulkinta vahvistaa, että kyse on sydämen pohjia myöten koetusta elämänkatsomuksesta. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

Jonna Järnefelt – Vaikeimman kautta (2003)

Näyttelijänä tunnetun Järnefeltin debyyttialbumi Aamukahviasetelma elvytti komeasti näyttelijöiden laulelmalevytysperinnettä 2000-luvulla. Vaikka Jukka Leppilammen säveltämistä ja Heimo Hatakan sanoittamista kappaleista Vaikeimman kautta lähentelee jo gospelia, se vetoaa erityisesti hengellisyyden taustalla hehkuvalla inhimillisyydellään. Järnefeltin kirkasta tulkintaa varjostava ja sympaattisesti keuliva Leppilammen taustalaulu on pieni, mutta kokonaisuuden kannalta tärkeä yksityiskohta. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

Kakka-hätä 77 – Elämä on huora (2007)

Vuonna 2007 Teemu Bergmanin bändistä tuli ilmiö. Sen ansiosta tiedettiin pitkästä aikaa, kuinka punkkarin sielunmaailma piirtyi. Ilmeni, ettei sitä kiinnostanut parantaa maailmaa – enimmäkseen vain vitutti. Mutta tämä puolittain järsittyjen roiskeläppien, pilleriliuskojen ja Kela-lomakkeiden keskeltä mölisty inhorealismi oli suodattamaton ja rämisevä dokumentti hyvinvointivaltion harmaista syövereistä. Etenkin biisin kruunaava, nuorille konservatiiveille suunnattu piikki (”olis edes hauskaa elämästä puolet / mut eihän täällä viihdy kuin kokoomusnuoret”) on masentavan hauska, mutta myös oivaltava: Arkitodellisuus on sellaista paskaa, että jos siitä nauttisi, olisi jo kadottanut itsensä. Ehkä siis parempi, jos ahdistaa. (Jukka-Pekka Ronkainen)

Video ei ole enää saatavilla

Kotiteollisuus – Jos sanon (2000)

Parilla ensimmäisellä levyillään enemmänkin mökä- ja metallipiirejä kosiskellut Kotiteollisuus löysi kolmannen pitkäsoittonsa kärkikappaleella suuria massoja miellyttävän kultasuonensa. Siinä jyräriffi ja suoraviivaisen tamppauksen miehinen hikisyys yhdistyy tarttuvaan pop-melodiaan ja nyrkinheristystä lietsovaan uhokertsiin kieltämättä varsin rehvakkain tuloksin. Samaa kaavaa yhtye on sittemmin ryöstöviljellyt melkoisella menestyksellä. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

Kukka – Hot Light (2000)

Kukka nousi legendaksi hajoamalla ennen aikojaan ja tarjoamalla luontaisen kasvualustan Risto Ylihärsilälle. Kuitenkin yhtye pitäisi muistaa ensisijaisesti musiikistaan. Harva suomalainen orkesteri on onnistunut yhdistämään haikean pop-sensibiliteetin, itseensä viittaavan indie-autismin, lämpimän lofi-äänimaiseman ja melankolisen naivismin tämän tamperelaiskolmikon tavoin. Hot Lights kiteyttää kaikki Kukan vahvuudet muutamaan usvaiseen minuuttiin, joiden uumenista löytyy hämmästyttävä määrä kauneuden sävyjä vielä vuosienkin jälkeen. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

Mamba – Vielä on kesää jäljellä (2002)

Onko ihmistä, joka ei tätä tunne? Onko ihmistä, jolla ei olisi mielipidettä Mamban jättihitistä, josta on tullut hyttysten ja halvan grillimakkaran kaltainen osa Suomen kesää? Vielä on kesää jäljellä on hirvittävä kappale ja antiklassikko, mutta kulttuurisesti merkittävämpiä kappaleita maassamme ei tällä vuosituhannella ole tehty. Mamba pitää huolen siitä, että kesä alkaa helmikuussa ja jatkuu marraskuulle. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Negative – The Moment of Our Love (2003)

Kehnosti soittaville ja suttuisesti meikkaaville Manse-glamrockareille oli helppo hymähdellä huvittuneesti, mutta genrestä löytyi myös muutamia oikeasti onnistuneita biisejä. Moment of Our Loven videossa Negative soittaa rockia kelmeässä sairaalaympäristössä, itsevarmuutta uhkuen. Nuorella ja räytyneenkauniilla Jonne Aaronilla oli kaikki edellytykset tulla teini-glamin Kurt Cobainiksi. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

Kari Peitsamo: I Just Wanna Play Rock’n Roll (2004)

Peitsamon 2000-luvun tuotannon kantavia teemoja on ollut täydellisen rokkibiisin metsästys. Vuoden 2004 Taistelujen tiellä -levyltä löytyvä I Just Wanna Play voi olla hänen paras yrityksensä. Antti Lehtisen tiukan kompin ankkuroima kappale on täynnä rockin kliseitä (”I wanna know whats going on”, ”open tour radio”, I’m a rolling stone”), mutta jo haastava avauslause ”I don’t wanna go to USA” todistaa kuinka Kari ei epäröi tehdessään niistä omiaan. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

Pertti Kurikan Nimipäivät – Mä vihaan maailmaa (2010)

Valittaminen vuoden 1977 tyyliin tuntuu nyky-Suomessa usein väsähtäneeltä ja ainakin osittaiselta huijaukselta, kuten tämä valittamisesta valittamisenikin. Nimipäivien vitutuksen taustalla olevia motiiveja ei voi kukaan epäillä. Pelkästään soiton ah-niin-sopiva huojunta ja Kari Aallon klassinen punkääni muodostavat poliittisen statementin, jolla on jo muutettu suomalaisia käsityksiä kehitysvammaisten elämästä. Jos tällä ei eduskuntaa kaadeta tai massamedian ulostekanavia tukita, niin ei sitten millään. (Gaius Turunen)

Video ei ole enää saatavilla

Pintandwefall – Somewhere I’d Be Worshipped (2007)

Tyttönelikko Pintandwefallin paras kappale on rämisevää garagerockia, mutta myös jotain enemmän. Sen kertosäe on ainoa yhteys, jossa Poets of the Fall on koskaan kuulostanut edes välillisesti hyvältä. Kappaleen hoilottavassa, jokseenkin holtittomassa energiassa ja sinne päin äännetyssä englannissa on jotain vastustamatonta ja omaperäistä, johon yhtye ei ole itsekään myöhemmin aivan yltänyt. Se ansaitsee paikan listalla, koska listalla on ehdottomasti liian vähän holtittomasti hoilottavia tyttöjä – ja ylipäätään liian vähän tyttöjä. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Plain Ride – Mannerheimintie (2009)

Plain Riden käsittelyssä 5.5 kilometriä muuttuu kymmeneksi minuutiksi ja kolmeksi sekunniksi. Kun huomioi yhtyeen käytännössä virheettömän diskografian, uniikin soundin ja Janne Westerlundin aliarvostuksen, Plain Riden paikka olisi ollut ehdottomasti listalla. Yksittäisistä kappaleista kura roiskuen junnaava Mannerheimintie on yhtyeen suurin, pisin ja kaunein. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Samuli Putro – Mitäpä jos (2009)

Zen Café huomioitiin varsinaisessa pophelmilistauksessa, mutta kunniaa ansaitsee myös Putron soolotuotanto. Mitäpä jos avaa Putron Elämä on juhla -soolodebyytin muistuttaen, kuinka tavattoman kauniiseen ja lohdulliseen ilmaisuun lauluntekijä kykenee. Mitäpä jos kuulostaa vaatimattomalta verrattuna siihen, että sen sanoituksissa poraudutaan ihmiselämän oleellisimpiin oivalluksiin. Suurista teemoista huolimatta äklö-reaktiota ei synny, kiitos nimenomaisen vähäeleisyyden. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

Swallow the Sun – Morning Never Came (2003)

Swallow the Sun -orkesteri on onnistunut tuomaan doom-metallin, jos ei nyt valtavirtaan, niin ainakin pois marginaalista. Siitä todisteena olkoon neljän edellisen levyn sijoitukset myydyimpien levyjen top10:ssä. Vahvoja melodioita ja doom-perinteitä sekoittava yhtye tuntuu uppoavan niin paatuneimpaan örrimurrihevariin kuin popimpaa heviä kuunteleviin teinityttöihin. Bändin debyyttilevy ei ole ehkä kaupallisesti menestynein, mutta sisältää kenties eniten helmiä. Niistä yksi on tämä maailmanlopun tunnelmissa seilaava levyn päätösbiisi Morning Never Came.

Video ei ole enää saatavilla

Pyhimys – Nöfnöf (2008)

Ahkerana vuodesta 2004 asti pysytelleen Pyhimyksen Tulva on täydellinen levy. Se on antiteesi edeltäjälleen (Salainen maailma): abstrakti, elektroninen, eikä lainkaan niin pröystäilevä. 19 kappaleen seasta erottuva Nöfnöf kertoo herra Bushin sikailevasta perheestä, videolla possunenäiset räppärit mässäilevät kanankoivilla ja hengaavat ostarilla. 2000-luvun parhaita räppilevyjä ja yksi lahjakkaimmista Suomi-räppäreistä ikinä. Vihaako Nuorgam räppiä? (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

Redrama – If You With That (2003)

Lasse Mellbergin ensimmäinen Redrama-nimellä julkaistu sinkku pöllähti keskelle Eminemin valtakautta. Miehellä on hiukan samanlainen soundi äänessä, mutta If You With Thatin biitti on paljon funkimpi kuin Marshall Mathersillä yleensä. Biisissä ei ole mitään mullistavaa, mutta se on suomalaiseksi harvinaisen vakuuttava englanninkielinen valtavirtahoppistyge. Hymyilyttää joka kerta. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

Robin – Frontside Ollie (2011)

Välillä eteen tulee täydellisiä poptuotoksia, joissa ei ole kerrassaan mitään korjattavaa – tutki asiaa miltä kantilta tahansa. Vuoden raikkain popilmiö Frontside Ollie on juuri sellainen. Nuorgamin historian hämmästyttävin vääryys puolestaan on, ettei Frontside Ollie yltänyt mukaan Top 100 -mahlalistalle. Onko 2000-luvulla muka sata kotimaista esittäjää levyttänyt tätä paremman kappaleen? (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

The Rollstons – Weekdays are Schooldays, Weekends are Mine (2002)

Mikä meitä nuorgamilaisia vaivaa, kun yksi 2000-luvun täydellisimmin surisevista kitarapoplauluista unohtui listalta? Vaikka myyttinen hevinuoruus jäi väliin, Diolta näyttävä Ronnie James jaksaa riemastuttaa edelleen. (Ville Aalto)

Teflon Brothers – Rakastunut etkoilla (2010)

Tämä leppoisan bassolinjan ja viipyilevän ruotsinlaivapianon vetämä minuuttinovelli tavoittaa etkojen tunnelman täydellisesti. Laulun kertoja on niin riemastuttavalla tavalla hukassa ihastuksensa kanssa, että on mahdotonta olla sympatisoimatta nuoren miehen ahdistusta. Kappale myös yhdistelee bossa novan hillittympää puolta niin tyylikkäästi arkisanastolla riimittelyyn, että sitä voisi käyttää oppikirjaesimerkkinä kotimaisen hiphopin parhaimmillaan oivaltavasta ilmaisuvoimasta. (Juuso Janhunen)

Video ei ole enää saatavilla

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Surupuku (2002)

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus oli vuosituhannen alussa Suomen suosituimpia yhtyeitä, eikä pääkaupunkiseudun ulkopuolella voinut välttyä näkemästä bändin “Kaikki liha tottelee kuria”-t-paitoja. Rautiaisen musiikki upposi niin metallia kuunteleviin pitkätukkiin kuin suomirockin kuuntelijoihinkin. Ei siis mikään ihme, että Surupuku-radiohitin sisältänyt Rajaportti-albumi myi platinaa. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Underwater Sleeping Society – Silence Teaches You How To Sing (2006)

Riihimäen ja Hyvinkään seudulta on tullut 2000-luvulla hurjasti hyvää vaihtoehtoista musiikkia. Vaikka tämä näkyikin Mahlalistalla, unohtui yksi pioneereista. Bändi, jonka lahjakkuus on sittemmin kuppautunut muun muassa Rubikiin, esiintyy omaleimaisimmillaan juuri tällä kappaleella. Intron klarinettimelodian mukanaan tuoma soinnillinen runsaus, rytminen leikittelevyys ja näiden vastapainoksi asettuvat suoraviivaiset kitarakompit vetivät suuntaviivoja vuosikymmenen kotimaiselle indierockille ilman, että tekijänsä saivat maistaa suurta kansallista menestystä. (Joonas Kuisma)

Video ei ole enää saatavilla

Velcra – We Must Start Again (2007)

En tiedä, mitä Velcralle tapahtui Hadalin jälkeen, mutta kyseessä on yksi kotimaisen industrialin harvoista hyvistä hetkistä. Levyn sydän on Jessi Freyn kaunis tumma ääni, jonka taustalle loihditaan rikkaita äänikudoksia ja keskenään risteileviä melodioita, jotka kaartelevat aiheitaan pitkään, löytäen lopulta aina maalinsa. We Must Start Again soi mahtipontisena ja leikkisänä, suureellisena ja herkkänä. Takana ovat vuosituhannen alun nu-metal ja uho. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

Viikate – Kuolleen miehen kupletti (2003)

Suomalaisen raskaan musiikin kentällä Viikate on aina ollut outolintu: liian iskelmää hevareille, liian raskasta poppareille. ”Ei ketään kelle soittaa” kappaleella yhtye nousi kuitenkin koko kansan tietoisuuteen. Alkoholismista pienen pojan näkökulmasta kertova Kuolleen miehen kupletti on kuitenkin itselle yksi yhtyeen huippuhetkiä. Bändin uniikki soundi sekä Kaarle Viikatteen melankoliset sanoitukset ja mieletön melodiantaju jatkavat kunnialla suomalaisen mollivoittoisen musiikin perinnettä. Siksi Viikate kuuluu noteerata suomalaisista popklassikoista puhuttaessa. (Tero Uuttana)

Video ei ole enää saatavilla

Viola – Lovelights (2004)

Rohkeasti keskeneräisenä uransa aloittanut helsinkiläisyhtye puhkesi kukkaansa viiden vuoden olemassaolon jälkeen – ja millainen kukka se olikaan! Lovelights ja sen isäntäalbumi Tearcandy (2004) ovat yhä viiltävintä ja romanttisinta melodraamapoppia, mitä Suomessa on The Divine Comedyn jalanjäljissä tehty. Duoksi kutistunut ja viimeisinä vuosinaan vain verkossa musiikkia julkaissut yhtye lopetti toimintansa joulukuussa 2011. (Antti Lähde)

CMX / Janne Halmkrona (vas.) sekä Timo Rasio 30.07.2011 Karmarock, Harjavalta.

CMX / Tuomas Peippo (vas.), A.W. Yrjänä sekä Janne Halmkrona 4.7.2009 Ruisrock, Turku.
Tänään Ruisrockin Rantalavalla esiintyy CMX kello 18.45 alkaen.

A.W. Yrjänä (toinen oikealta) samastuu juovuspäissään Akhilleukseen.

Raskaan ja kiemuraisen suomirockin konkarijoukko CMX julkaisee ylihuomenna 18. toukokuuta neljännen singlen tuoreelta Iäti-albumiltaan. Auringon kultainen kaupunki ilmestyy 12-tuumaisena vinyylinä – siispä ei ole yllättävää, ettei yhtyeen keulahahmo A.W. Yrjänä pidä cd-levyä edes musiikkiformaattina.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Saattaa olla Rushin Limelight Moving Pictures -levyltä. Ollut kuuntelussa vuodesta 1981. Useimpia kappaleita en jaksa kuunnella kymmentä kertaa enempää, mutta  jotkut laulut eivät tyhjene koskaan. Niitä löytyy myös Genesikseltä, Yesiltä, Motörheadilta ja Sex Pistolsilta.”

Video ei ole enää saatavilla

Rush – Limelight (1981)

Mitä kappaletta toivot todennäköisimmin dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

”Tietysti Zeppelinin Achilles Last Standia. Siihen voi todella humalassa samastua.”

Video ei ole enää saatavilla

Led Zeppelin – Achilles Last Stand (1976)

Mikä yhtye tai artisti tekee tällä hetkellä maailman tärkeintä musiikkia?

”Pop- ja rockmusiikki on viidentoista viime vuoden aikana niin genrettynyt, että on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa. Moni yhtye tekee tärkeää musiikkia, mutta yleensä kapealla sektorilla. Fleet Foxes on loistava, mutta niin on myös Tool, Elbow ja Kanye West. Alakulttuurejaan analysoiva popmaailma ei kykene tällä hetkellä synteesiin, joten tärkeys on suhteellista.”

Kuka on suosikkibeatlesi?

”Kyllä se on Lennon. Vaikea, tuittupäinen jätkä. Mutta McCartneyltä voisin ottaa perinnöksi sen punertavan vasuri-Rickenbackerin vuodelta 1964. Se on sillä vielä.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Cobainin kuolema kosketti aikanaan. Sitä jotenkin säikähti kun oman ikäinen, samoista musiikillisista ja kulttuurisista taustoista tullut ihminen päättikin menestyksen tultua ampua päänsä tohjoksi. Juicen kuolema taas koski toisella tavalla. Kuulin hänen viimeisen keikkansa. Se oli kamalan kuuloista. Tuntui, että lavalla on jo kuollut mies.”

Minkä laulun kuullessasi tunnet aina olosi nostalgiseksi?

”David Sylvianin Orpheus on sellainen. Ostin Secrets of the Beehiven asuessani Norjassa 1987. Siellä oli harmaata, yksinäistä ja koleaa. Olin rakastunut, mutta ei sekään auttanut.”

Video ei ole enää saatavilla

David Sylvian – Orpheus (1987)

Mitä mieltä olet Auto-Tunesta?

”Yhtä hyvin voisit kysyä, mitä mieltä olen stereoäänityksestä, kompressoreista ja vahvistimista. Tekniikka on tekniikkaa, eikä sitä pidä päästää niskan päälle. Vireenkorjausohjelmat ovat usein tuottajien suosikkeja, sillä he pääsevät keskittymään lauluraitoja äänitettäessä tulkintaan lillukanvarsien sijaan. Säästyy kallista studioaikaa.”

Kenen laulajan ääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn?

”Robert Plantin. Kate Bushin.”

Ketkä soittaisivat lisäksesi unelmakvartetissasi?

”Geddy Lee, Lemmy ja Chris Squire. Soittaisimme kaikki täysillä kahdeksasosia d:stä.”

Mikä on suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”I know you and you cannot sing / well you should hear me play the piano.” (The Smithsin The Queen Is Dead -kappaleesta, toim. huom.)

Mitä klassista poplaulua et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”En ymmärrä yhtään soul- enkä funkbiisiä. Ei mene jakeluun. Ei tunnu missään. Ei soita mitään kelloa. Ei toimi. Ei sytytä.”

Jos löydät itsesi karaokebaarista, minkä kappaleen todennäköisimmin laulat?

”Hyvin epätodennäköistä. Mutta jos löydän, niin Lakeuden kutsu kajahtaa.”

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?

”En todennäköisesti mitään. Puhumme ranskalaisista romaaneista, kuvataiteen tilasta ja koprofagiasta.”

Vinyyli vai cd?

”Ei cd ole mikään musiikkiformaatti. Vinyyli on. Nykyään ostan musiikkini verkosta ja haikailen levynkansien perään.”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi uskottavammalta kuin oletkaan?

”Eipä tästä uskottavammaksi muutu väittämällä osaavansa Metersin tuotannon ulkoa.”

Mikä on ensimmäinen poplaulu, josta muistat pitäneesi?

”Oiskohan ollut Hectorin Yksinäinen tinasotamies joskus 1974. Tai sitten Sliipparien Kuka mitä häh vuotta myöhemmin.”

Video ei ole enää saatavilla

Hector – Yksinäinen tinasotamies (Savoy-teatterissa 2009)

Mikä on yleisin syy sille, ettet pidä jostain tietystä kappaleesta?

”Se on varman päälle tehty eikä haasta mielikuvitusta. Tai vaihtoehtoisesti jos se vaikuttaa tekijänsä masturbaationäytökseltä.”

Mitä ajattelet “kielletyistä nautinnoista” musiikissa?

”Mitä se on?”

Oletko koskaan harrastanut seksiä oman musiikkisi tahtiin?

”En helkkarissa. En kyllä juuri muunkaan musiikin tahtiin. Seksi ja musiikki erikseen, kiitos.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”Doors on rakkaimpia yhtyeitäni ja se pölvästi oli nero!”

CMX:n festivaalikesä käynnistyy Turun Ruisrockista 9.7.