Woodsist

72 Vivian Girlsin Cassie Ramone ja Woodsin Kevin Morby ovat yhdistäneet voimansa autotallibändiksi, joka kuulostaa juuri siltä kuin voisi odottaa. Eli autotalli on siistissä A-frame-talossa, kesäloma alussa, olut kylmää, vanhemmat ovat poissa ja heistä muistuttaa vain katu-uskottava levykokoelma säilöttynä pahvilaatikkoon nurkassa. Rajuja levyjä, näiden jokaisesta urasta on puristettava kaikki mehut irti. Syksyllä ei mennä enää takaisin kouluun, Cassie, silloin meillä on ennakkoshekki levy-yhtiöltä ja Knitting Factoryn keikka Best Coastin lämppärinä. Sitä paitsi, lemmikkikani ja bändimme maskotti Herman söi meidän koulukirjat, eli ei meistä nyt tulekaan englantilaisen filologian maistereita. Ei. Meistä tulee seuraavat 14 kuukautta kestävä indiesensaatio. Nyt on vain treenattava, jotta olemme tarpeeksi cool, bored & cute tässä The Strokesin jälkeisessä maailmassa. Älä huoli. Pian asumme hotellissa ja syömme suklaamuroja aamiaiseksi joka aamu ja käskemme Christy Wampolen painua helvettiin. Sinä, minä ja Herman. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Sera Cahoone – Deer Creek Canyon

Sub Pop

79 Myönnettäköön, että tietynlaisella musiikilla on lähtökohtaisesti muita suuremmat mahdollisuudet läpäistä allekirjoittaneen panssari. Sera Cahoonen kaksi ensimmäistä albumia edustivat juuri sen sorttista musiikkia: akustisten soittimien hallitsema äänimaisema, jossa kaihoisasti kaikuva laulu vie ajatukset vaeltelemaan jonnekin Yhdysvaltojen takametsiin, syrjäisiin pikkukaupunkeihin ja erämaiden autiotuville. Sinne ajatukset vie myös Cahoonen kolmosalbumi Deer Creek Canyon, joka viittaa jo nimellään lauluntekijän lapsuuden ja nuoruuden maisemiin Coloradossa. Vanha kotiseutu ja muistot ovatkin albumin keskeisenä teemana. Luottomuusikosta koostuva taustabändi tekee parhaansa luodessaan äänikuvaa tekstien tarinoille onnistuen siinä lähes saumattomasti. Laatutyötä on tehty myös tuotantopuolella, jossa Cahoone on työskennellyt yhdessa Tom Monahanin kanssa. Soitosta ja erityisesti Cahoonen lauluäänestä on onnistuttu taltioimaan juuri oikeat sävyt. Vaikka tällainen musiikki ei edes kaipaa popmusiikissa elintärkeää tarttuvuutta ja selkeämelodisia sävellyksiä, kenties juuri se erottaa uuden albumin Cahoonen kahdesta aiemmasta pitkäsoitosta. Nyt mukana ei ole siis omaa Baker Lakea, jonkinlaista avainkappaletta. Mutta vaikka Deer Creek Canyon ei myöskään tuo pöytään mitään erityisen uutta tai tuoretta, on se jällen kerran silti vahva näyttö tältä hienolta laulaja-lauluntekijältä. Sera Cahoone onnistuu jälleen tekemään ennen kaikkea kokonaisen albumillisen vaikuttavaa musiikkia. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

Clinic – Free Reign

Domino

70 Clinic on arvokas yhtye. Se on sietänyt Britannian musiikkibisneksen armottomuutta jo viisitoista vuotta ja jatkanut sinnikkäästi oikeaksi katsomallaan tiellä levyn aina parillisina kalenterivuosina julkaisten, vaikka menestystä ei ole 2000-luvun puolivälin jälkeen juurikaan herunut. Kiitoksen ansaitsee myös Domino Recordings, joka antaa artistiensa kasvaa ja kypsyä eikä ole potkimassa niitä pellolle heti ensimmäisten vastoinkäymisten jälkeen. Free Reing herättelee toivoa Clinicin suhteen parin vähäverisemmän albumin (Do It!, 2008, ja Bubblegum, 2010) jälkeen. Se ei mullista bändin musiikillista palettia – samaa sirkkelillä soitettua migreenipunkia tämä pohjimmiltaan on – mutta tuo siihen kuitenkin uusia sävyjä; on kuin Clinicin pölyisen laboration katto olisi räjäytetty auki ja yhtäkkiä sen yllä loistaisi kuulas ja tähtikirkas yö. Clinicin klaustrofobisimpiin levyihin verrattuna Free Reign on täynnä ilmaa, happea – mukana on varhaista Kraftwerkia, kosmista jazzia, kenties vuosituhannen vaihteen Radioheadiakin. Mistyn ja Miss Youn kaltaiset nappibiisit antavat kuitenkin odottaa liikaa; levyn jälkipuolisko on Clinic-asteikolla kehno, joten liverpoolilaisbändi jatkaa tarpomistaan puolittaisessa limbossa, kryptisiä kirouksia hammasväleistään sihisten. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Elbow – Dead in the Boot

Polydor

72 Elbow’n b-puolet yhteen koostava Dead in the Boot on sävyltään huomattavasti surumielisempi kuin yhtyeen varsinaiset pitkäsoitot, joilla haikeuden on aina puhkonut valonsäde, vaikkakin usein ohut sellainen. Alavireestä johtuen kokoelma tuntuu putkeen kuunneltuna raskaalta ja aavistuksen yksipuoliselta. Guy Garveyn ääni jaksaa vaivoin uida esiin itkuisen pianon ja surisevan kitaran takaa, ja sinänsä hienojen sävellysten taika hukkuu, kun vastakohdaksi ei saada One Day Like Thisin tai Open Armsin kaltaisia elinvoimaisia onnentoivotuksia. Parhaiten joukosta erottuu väkivaltainen McGreggor, jonka humalaisesti keinuvassa bluespoljennassa on sellaisia sävyjä, joihin yhtye ei varsinaisilla levyillään juuri kajoa. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

James Ferraro – Sushi

Dirty Hit

66 Vuoden 2011 yksi yllättävimmistä levyistä oli James Ferraron Far Side Virtual, jolla hiljalleen kudottuihin new age -äänimaisemaan sekoitettiin elektronisen arkemme äänimattoa Skypen ja Applen jingleistä tietokoneiden äänitehosteisiin. Ferraro jatkaa Sushilla nörtti-sampletykitystään, mutta tällä kertaa Windowsin ja OSX:n äänitehosteet saavat rinnalleen tämän vuosituhannen tanssimusiikista ja 1990-luvun eurodancesta poimittuja, nykiviä pätkiä. Vaikka lähtökohta on herkullinen, Sushi tuntuu vain hetkittäin oivaltavalta. Ferraro on kuin kokki, jolla on käytössään parhaat raaka-aineet ja välineet, mutta joka jääräpäisesti päättää annostella osaamistaan vain pieniin yksityiskohtiin, unohtaen kokonaisuuden. Parhaimmillaan homma kuulostaa kännissä samplereiden kimppuun lasketun Aphex Twinin ja läppärillä leikkivän 3-vuotiaan yhteistyöltä, huonoimmillaan ei edes siltä. (Juuso Janhunen)

Video ei ole enää saatavilla

Alicia Keys – Girl On Fire

RCA Records

59 Ei saatana. Näin siinä sitten kai käy, kun artisti erehtyy jossain lukuisien tuottajien, levy-yhtiöihmisten ja markkinointiväen kanssa pidetyssä palaverissa mainitsemaan, että hänellä on meneillään uusi elämänvaihe ja uusi levy voisi jotenkin luodata tätä. Sinällään on ihan luonnollista, että Alicia Keysin imago kulkee kehityskaaren herkästä naapurintyttöilystä ihmissuhdekohujen kautta aikuistuneen naisen julistukseen, mutta jotenkin koko homma haisee niin varman päälle pelatulta ja yksioikoiselta, että aiempia Keysin levyjä arvostaneen on vaikea sitä sulattaa. Okei, Maxwellin kanssa esitetty Fire We Make on ihan tyylikästä heruttelua ja singlenäkin julkaistu Girl On Fire kelpo pop-ralli, joten yritystä kyllä löytyy. Jumalaisella äänellä varustetun Keysin tulisi silti saada vähän mielenkiintoisempia ja rosoisempia biisejä tulkittavakseen. Kyllähän tämän ajan kaupallinen R&B saa muovista olla, mutta silloin siinä saisi olla jotain mahtipontisuutta tai röyhkeyttä. Nyt ei oikein ole löydetty kumpaakaan. (Juuso Janhunen)

Video ei ole enää saatavilla

Melody’s Echo Chamber – s/t

Fat Possum

77 Tame Impalan Lonerism keikkuu todennäköisesti useimpien vuoden levylistojen kärjessä. Yhtyeen pääjehu Kevin Parker tuotti myös todennäköisesti näiden listausten katveeseen jäävän dream pop -helmen, Melody’s Echo Chamberin debyytin. Albumin äänimaailma on lähellä Beach Housen Devotionia, koska tuo levy kuulosti pimeältä huoneelta, jossa on Lovelessin kannen värisiä valoja, kynttilöitä ja kaikkea muuta kimaltavaa sälää. Se kuulostaa joululta! Jäisesti räsähtelevä tuotanto melkein pelastaa biisit pohjimmaiselta yltiösöpöydeltä, mutta vain melkein, sillä Melody’s Echo Chamber muistuttaa Broadcastia ja Blonde Redheadia, mutta siitä puuttuu viimeksimainittujen sisäänpäinkääntyineisyys ja yrmyisyys. Ehkä alakulon poissaolo johtuu tekijöiden kotimaista, en tiedä, ranskalaiset ja australialaiset elävät keveästi eivätkä osaa tunnetusti tehdä muuta kuin ”sea, sex and sun” -tyyppistä rennon eleganttia musiikkia. Kuten jo sanoin, on tämä musiikki edelleen liian nättiä, ja ehkä se vain johtuu tästä ajasta; nykyään indiepop ei kuulosta ”aidosti” vaaralliselta, mutta tätä debyyttiä mainiota kuunnella pimeässä huoneessa jouluvalojen ja kynttilöiden kajossa. Älä kaada steariinia tietokoneelle! (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

Marissa Nadler – The Sister

Box of Cedar

83 Älkää unohtako, että tänä vuonna ilmestyi Marissa Nadlerin kuudes levy. Itse meinasin jo unohtaa, mutta nyt laitoin The Sisterin puolen vuoden koskemattomuuden jälkeen uudelleen soimaan, ja voi miten lumoava levy se onkaan. En haluaisi horista ”naisartistien” kohdalla kauniista ulkonäöstä tai lauluäänestä, mutta en voi jättää mainitsematta, että Marissa Nadlerilla on kurtvilemäisen hulmuavat hevosenhiukset ja niin maagillinen ääni, että sillä voisi liikuttaa lasin spiritismilaudan halki. Hän kirjoittaa synkistelyfolkia, joka muistuttaa pappamaisessa mystisyydessään Mazzy Staria ja Leonard Cohenia, mutta ei Marissa Nadler jostain syystä saa vieläkään huomiota. Ikään kuin hänet olisi loppuiäkseen tuomittu kiertämään pikkuklubeja bootsit jalassa ja kitaralaukku kädessään, punainen samettimekko yllään. Jättisuosion ei pitäisi tietenkään olla itsetarkoitus, mutta Marissa Nadlerin marginaalisuus surettaa, sillä The Sister on paljon parempi kuin Frida Hyvösen ja muiden ruotsalaisten synkkiskänisijöiden tänä vuonna ilmestyneet albumit. Se on paljon parempi kuin uusi Bat For Lashes ja paljon parempi kuin uusi Cat Power. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

Tyvek – On Triple Be…

In the Red

82 Jos nimeää yhtyeensä kosteutta kestävän muovikankaan mukaan, on väistämättä oikeilla jäljillä. Niin kuin esimerkiksi tämä Tyvek, jo neljänteen studioalbumiinsa ehtinyt detroitilaisyhtye, joka roiskii garagerockiaan aivan yhtä pätevästi kuin kalifornialaiset In the Red -tallikaverinsa Ty Segall ja Thee Oh Sees – mutta vain murto-osaan niille osoitetusta huomiosta tyytyen. On Triple Beams on mitä erinomaisinta peltiämpärissä äänitettyä lofi-hurjastelua. Siinä voi kuulla niin The Fallin ihmisvihaisesti jurnuttavan äksyilyn kuin Constantinesin ja Archie Bronson Outfitin kaltaisten 2000-luvun alun aliarvostettujen kaikuja. Junnaavaa paukutusta, tarttuvia hoilotuskertsejä, biisejä joiden nimissä mainitaan Little Richard ja Wayne County – parhautta, tietenkin. 82/100. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Vajaa kymmenen vuotta sitten Curtis Jackson III oli hiphopin suurin tähti; hänen esikoisalbumiaan Get Rich or Die Tryinia (2003) myytiin maailmanlaajuisesti noin 15 miljoonaa kappaletta ja sitä seurannutta Curtisia (2005) sitäkin 7 miljoonaa. Artistin edellisestä isosta hitistä (Ayo Technology) on kuitenkin kulunut jo viisi vuotta, eikä edellinen albumi Before I Self Destruct (2009) suuria laineita nostattanut. Street King Immortal onkin 50 Centin uran kannalta ratkaiseva albumi, mikä näkyy suurina satsauksina: taustatukea räppärille antavat ”executive producer” -titteliä kantavat Dr. Dre ja Eminem, ja vieraslistalla kimaltelevat ainakin Alicia Keys, Busta Rhymes ja Wiz Khalifa, joiden lisäksi puhetta on ollut esimerkiksi Frank Oceanista, Kanye Westistä ja Rihannasta.

Video ei ole enää saatavilla

Clinic – Free Reign

Leikkausmaskit, kraut-poljento ja falsettilaulu eivät mene Liverpoolin klinikalla koskaan muodista. Seitsemänteen levyyn ennättänyt Clinic julkaisee Free Reignin nimellä kulkevan terveysoppaansa Domino-levy-yhtiön kautta. Miksausapuna toimii Oneohtrix Point Never.

Video ei ole enää saatavilla

Crystal Castles – (III)

Torontalaisten Ethan Kathin ja Alice Glassin kokeellinen elektroduo julkaisee kolmannen albuminsa. Uskonsa ihmiskuntaan menettäneen Glassin mukaan (III):n kantava teema on sorto. Levy on äänitetty Varsovassa.

Video ei ole enää saatavilla

Deftones – Koi No Yokan

Kalifornialainen vaihtoehtometalliyhtye julkaisee seitsemännen albuminsa. Reprise Recordsin kautta ilmestyvän levyn on tuottanut Nick Raskulinecz (Evanescence, Alice in Chains). Laulaja Chino Morenon mukaan Koi No Yokan on aiempia Deftones-levyjä ”dynaamisempi”. Morenon mukaan levyä on inspiroinut merkittävästi Chi Cheng, Deftones-basisti, joka on ollut koomassa vuoden 2008 autokolarin jälkeen. Chengiä tuuraa edelleen Sergio Vega, uudelle levylle biisejäkin säveltäneelle entiselle Quicksand-basistille, joka debytoi Deftonesissa kahden vuoden takaisella Diamond Eyes -albumilla.

Video ei ole enää saatavilla

El Perro del Mar – Pale Fire

”Meren koira” on Sarah Assbring (ei tirskuta siellä takarivissä!), göteborgilainen lauluntekijä, jolta on tätä ennen ilmestynyt kolme studioalbumia, yksi ep- ja singlekokoelma sekä split-singlet muun muassa Jens Lekmanin ja Lykke Lin kanssa. Levyllä on kymmenen kappaletta, ja ainakin Walk on Byn perusteella El Perro -soundia on ruuvattu elektronisempaan ja tanssittavampaan suuntaan.

Video ei ole enää saatavilla

Green Day – Dos!

Kalifornialaisen punkrock-jättiläisen kymmenes studioalbumi on trilogian toinen osa. Syyskuussa ilmestyneen ¡Uno!-albumin jatkeeksi ilmestyvä ¡Dos! saa jatkoa vuodenvaihteen jälkeen, jolloin ilmestyy ¡Tres! Laulaja Billie Joe Armstrong on maininnut trilogian esikuvaksi Van Halenin I–III-albumitrilogian. ¡Dos!-albumin tuottanut bändin pitkäaikainen luottomies Rob Cavallo. Nightlife-kappaleella vierailee Lady Cobra.

Video ei ole enää saatavilla

Ital – Dream On

Daniel Martin-McCormick on kannuksensa ansainnut: 2000-luvun hän lauloi washingtonilaisessa hardcoreyhtyeessä Black Eyesissä, johti sen jälkeen dub-psykedeliaryhmä Mi Amia ennen kuin sukelsi kokeellisen konemusiikin maailmaan Sex Workerina. Dream On on Martin-McCormickin toinen Ital-nimellä julkaisema albumi. Tyylilaji on tällä kertaa suoraviivainen house, jota maustetaan elementeillä dubista, industrialista ja minimalismista.

Video ei ole enää saatavilla

Lau Nau – Valohiukkanen

Lau Nau on muun muassa Kiilassa ja Avarus-yhtyeessä soittanut Laura Naukkarinen ja Valohiukkanen hänen kolmas albuminsa. Fonalin julkaisemalla levyllä Naukkarista säestävät muun muassa Pekko Käppi ja J. Tolvi Semibandista tuttu Jaakko Tolvi. Levyn kymmenestä kappaleesta yksi on lainabiisi, Tapio Rautavaaran Juokse sinä humma!

Video ei ole enää saatavilla

Ninni Forever Band –s/t

Pintandwefallin Dumb Pintinä tunnetun Ninni Luhtasaaren debyytti saa kunnian avata Sami Sänpäkkilän ja Ville Pirisen uuden, ”valtavirrasta poikkeavaan pop- ja rock-musiikkiin” keskittyvän Äänetön-levy-yhtiön tien. Levyn naivistisen indiepopin yhteydessä on mainittu niin Lykke Lin, Belaboriksen kuin Vaselinesinkin nimet.

Jukka Orma – Öisin olemme samanlaisia

”Walker Brothers, D’Angelo, Oasis, Johanna Kurkela, Gil Evans, Amy Winehouse, Mantovani, Last Poets”. Satunnainen otanta valveutuneen musiikinystävän iPod-shufflesta? Ei, vaan Jukka Orman uudesta albumista kertovan tiedotteen referenssit. Sielun Veljet -kitaristin albumin julkaisee TUM Alternative, ja se on sävelletty Orman puolison, kirjailija Anja Snellmanin runoihin. Levyn solisteina kuullaan Orman lisäksi Maarit Hurmerintaa, Roni Martinia ja Siiri Nordinia. Lisäksi muutamassa kappaleessa Anja Snellman tulkitsee runojaan itse.

Video ei ole enää saatavilla

Soundgarden – King Animal

Grunge-fossiili Soundgarden palaa uudella albumillaan levytyskantaan. Edellisestä onkin jo 16 vuotta. Onnea pojille! Tuottajan pallilla tönötti Adam Kasper (Foo Fighters, QOTSA).

Video ei ole enää saatavilla

The Weeknd – The Trilogy

Viime vuonna kolmella mixtapellaan (House of Balloons, Thursday, Echoes of Silence) modernin r&b:n kurssia uuteen suuntaan reivannut Abel “The Weeknd” Tesfaye julkaisee vihdoin virallisen esikoisalbuminsa. The Trilogylla kuullaan viimevuotisten mixtapejen parhaita paloja päivitettyinä versioina sekä kolme kokonaan uutta kappaletta. Tänä vuonna The Weeknd on vieraillut muun muassa 2Chainzin ja Wiz Khalifan levyillä.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisevat muun muassa Action Bronson & The Alchemist, rktau Eos, The Babies, Bush Tetras, Celine Dion, Enforcer, Brian Eno, Eternal Tapestry, Example, Freeway, Guided by Voices, Steve Hauschildt, Roc Marciano, Midnight Magic, Oneida, OneRepublic, Pop Levi, Pää Kii, Styles P, Kim Talon, Tyvek, The UV Race, White Flame, Wires Under Tension, Yleislakko ja Jozef Van Wissem and Jim Jarmusch.

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

Vaadimme muffinsseja, joiden valmistamiseen ei ole käytetty volbeateja ja dankojoneksia!!

Olkaa hyvä, sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Artistit on järjestetty pitkällisen äänestysprosessin kautta absoluuttiseen haluttavuus- eli halattavuusjärjestykseen. Harras toiveemme on, että juttusarjaan paneutuvat erityisellä pieteetillä kaikki maamme promoottorit, klubijärjestäjät ja festivaalimogulit. Nämä kun esiintymislavoillenne hoidatte, niin tulemme paikalle – sankoin joukoin!

Alla ensimmäiset kymmenen kaipuumme kohdetta, silvuplee. Huomenna kymmenen lisää.

#100 Silversun Pickups

Mikä? Kaksi albumia tehnyt losangelesilainen kitararockyhtye on vakiinnuttamassa asemaansa 2000-luvun Smashing Pumpkinsina.

Odotettu? Vuoden 2008 maaliskuusta, jolloin se alkuperäinen Pumpkins hyvästeli Helsingin juhlakiertueellaan.

Tuleeko? Jonain päivänä. Silversun Pickups olisi täsmäkiinnitys Provinssirockin kaltaiselle festivaalille, joten jos kolmosalbumi valmistuu ajoissa, niin kenties jo ensi kesänä.

Video ei ole enää saatavilla

#99 The Besnard Lakes

Mikä? Juurevaa laajakangasrockia soittava yhtye on yksi Kanadan parhaiten varjelluista salaisuuksista.

Odotettu? Vuodesta 2007, jolloin tunnelmallinen kakkosalbumi …Are the Dark Horse poiki yhtyeelle Polaris-ehdokkuuden ja tukun yhdeksän pisteen levyarvioita.

Tuleeko? Hyvinkin. Viime vuonna bändi piipahti jopa Tukholmassa, joten mikä jottei ensi vuonna vaikkapa Tavastialla.

Video ei ole enää saatavilla

#98 Daniel Johnston

Kuka? Vastavirtamusiikin keskeisimpiä ja traagisimpia hahmoja. On julkaissut häpeilemättömän suoria laulujaan jo vuodesta 1981, mutta paininut läpi ikänsä mielenterveysongelmien parissa.

Odotettu? Viimeistään siitä lähtien, kun Kurt Cobain kekkuloi joka tiedotusvälineessä ”Hi, how are you” -paita yllään.

Tuleeko? Johnston kävi Göteborgissa 2008. Epävakaa mielenterveys on aina kysymysmerkki, joten Suomen-visiitti lienee täysin sattumankauppaa.

Video ei ole enää saatavilla

#97 Aimee Mann

Kuka? Pitkän uran tehnyt laulaja-laulunkirjoittaja muistetaan erityisesti albumistaan Bachelor No 2. or the Last Remains of Dodo ja esiintymisestään Paul Thomas Andersonin ohjaaman Magnolia-elokuvan ääniraidalla.

Odotettu? Siitä lähtien, kun Save Me soi Magnolian lopussa.

Tuleeko? Mann on viimeksi kiertänyt Euroopassa vuonna 2008. Lähtee Yhdysvaltain-kiertueelle ensi vuoden alussa, mutta konserteista vanhalla mantereella ei ole tietoa.

Video ei ole enää saatavilla

#96 Death in Vegas

Mikä? Linkki klubibiittien, psykedeelisen rockin ja ah-niin-ysärin big beatin välillä.

Odotettu? Vuosituhannen vaihteesta, jolloin bändi julkaisi albumit The Contino Sessions (1999) ja Scorpio Rising (2002). Nytkin kelpaisi.

Tuleeko? Uusi Trans-Love Energies -albumi kierrättää bändiä ainakin Keski-Euroopassa, joten kai tulisi, jos joku hankkisi.

Video ei ole enää saatavilla

#95 Dead Can Dance

Mikä? Goottitunnelmoinnin, maailmanmusiikin ja new agen kolmiossa kolmisenkymmentä vuotta risteillyt duo.

Odotettu? Nousi 1990-luvun puolivälin maailmanmusiikkibuumin myötä myös suomalaisten suosioon.

Tuleeko? Ei ole vuoden 2005 jälkeen juuri keikkaillut, mutta Brendan Perry on kuluvana vuonna väläytellyt kiertuetta ensi vuoden lopulle. Osuisikohan myös tänne?

Video ei ole enää saatavilla

#94 Clinic

Mikä? Iso-Britannian neuroottisin postpunkyhtye, joka tunnetaan jurnuttavista urkusoundeistaan, kirurginmaskeistaan ja hampaidensa välistä sihisevästä laulajastaan Ade Blackburnista.

Odotettu? Vuosituhannen vaihteesta, jolloin Radiohead nappasi Clinicin lämmittelijäkseen Euroopan-kiertueelleen ja Levi’s yhtyeen Second Line -hitin mainoskampanjaansa.

Tuleeko? Tuskin. Bändillä riittää vientiä Pohjois-Amerikassa, ja Euroopassa se on suosinut aina muita ilmansuuntia kuin pohjoista.

Video ei ole enää saatavilla

#93 Nelly Furtado

Kuka? Kanadalainen radiopoppari on kasvanut kolmen noteeraamisen arvoisen albumin myötä folk-kujertajasta R&B-syöjättäreksi.

Odotettu? Kunnolla vasta vuodesta 2006, jolloin ilmestyi Timbalandin avustama Loose-hittialbumi, joka valloitti niin seduloiden tanssilattiat kuin kriitikoiden sydämet.

Tuleeko? Rahalla saa. Jos Furtado julkaisee vielä hittilevyn, niin miksei häntä nähtäisi Helsingin Areenalla.

Video ei ole enää saatavilla

#92 The Get Up Kids

Mikä? Yhdisti suuria tunteita, punkin energiaa ja 1990-luvun indietä ollen samalla yksi tärkeimmistä esikuvista 2000-luvun emokauheuksille.

Odotettu? Four Minute Mile (1997) sekä Something to Write Home About (1999) ihastuttivat vilpittömyydellään ja ovat yhä aikamatka elämän kevääseen.

Tuleeko? Jaa-a. Yhtye palasi hiljattain kuvioihin muutaman vuoden tauon jälkeen, mutta ainakin tänä syksynä Euroopan-kiertue unohtaa Suomen.

Video ei ole enää saatavilla

#91 Adele

Kuka? No se. Kyllä sä tiedät. Maailman suurin sooloartisti juuri nyt. Hittilistojen iilimato.

Odotettu? Tammikuusta 2011 lähtien, kun julkaisi kakkosalbuminsa 21. Sitä ennen oli Amyn ja Duffyn – ja mitä niitä nyt oli – varjossa.

Tuleeko? Joskus varmasti, mutta tuskin hetkeen. Pitänee kiirettä Suomea isommilla markkina-alueilla.

Video ei ole enää saatavilla