Nämä kymmenen Vain elämää -vetoa jäävät historiaan.

Vain elämää -musiikkiohjelma on kuudessa vuodessa tuottanut maailmaan noin 300 uutta cover-kappaletta. Ilkka Pernu seuloi niistä kymmenen parasta.

Kuvittele hiljaa mielessäsi Danny laulamassa PMMP:n Kovempia käsiä, Arttu Wiskari määkimässä Aikakoneen Nti Groovea ja Kasmir fraseeraamassa Happoradion Che Guevaraa.

Vain elämää -sarjan kahdeksas tuotantokausi alkoi huhtikuun lopussa. Tällä kertaa musiikkiesityksiä kiinnostavampaa on seurata, miten tuotantoryhmä on editoinnut Terhi Kokkosen poistumisen kuvauksista. Aiemmissa kausissa on ollut vähemmän dramatiikkaa, mutta joitain ihan hyviä lainasovituksia kuitenkin. Tässä niistä kymmenen olennaisinta…

…mutta ensin etukäteisbonuksena: Jännittävä Vain elämää -peli!

Tunnistatko kuvan perusteella, kuka tulkitsee ketä? Oikean rivin voit päätellä alla olevasta listauksesta tai vilkaista tämän jutun lopusta! Pelin suunnitteli Aki ”Aksulaattori” Ala-Kokko.

#10 Juha Tapio – Duran Duran

Vaarallisuus ja Juha Tapio eivät mahdu samaan lauseeseen tai edes samaan sanakirjaan. Kuitenkin Jenni Vartiaisen ehkä paras tanssikappale Duran Duran antaa viitteitä siitä, millainen pop-ura Juha Tapiolla olisi voinut olla, jos hän olisi musiikintekijänä raaskinut luopua seurakuntanuori-aurastaan 15 vuotta sitten.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Jari Sillanpää – Liekeissä

Vain elämää -sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella vuonna 2012 Jari Sillanpään esittämä bailuanthem Liekeissä oli ristiriitaisuudessaan veikeä ja rohkea. Mutta yllättävää kyllä vuonna 2018, nyky-Siltsun suussa laini ”ei oo välii mitä lysti kustantaa, se kyydis pysyy joka kyytiin uskaltaa” on uskottavampi kuin Cheekin uhoamana.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Sanni – Ravistettava ennen käyttöä

Sannin riisuttu tulkinta on huomattavasti uhkaavampi kuin Apulannan alkuperäinen Marilyn Manson -rankistelu. Sovitus osoittaa hyvin, kuinka Sannin karisma riittää ja kantaa.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Chisu – Jos menet pois

Etukäteen Chisu oli viidennen Vain elämää -kauden kiinnostavin artisti, jonka uskottiin puhaltavan eloa jopa Suvi Teräsniskan kappaleisiin. Toisin kävin: viikko toisensa jälkeen Chisu tuuttasi tylsänturvallisia versioita. Mutta yhden Teräsniskan suurimmista iskelmähiteistä Jos menet pois hän paisutti synkäksi paatokseksi.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Antti Tuisku – Elämän nälkä

Itseironisen twerkkaajan myydessä areenakeikkoja loppuun on helppo unohtaa, että Antti Tuisku on paitsi ”peto” myös erinomainen herkkien balladien tulkitsija.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Anna Puu – Suudellaan

Elonkerjuu-renkutus esitteli kaikkien (lue: minun) yllätykseksi pirskahtelevan, vapautuneen ja autotunetetun Anna Puun. Ei täyskäännös Puun uralla, mutta kuitenkin ilahduttava suunta. Artisti oli jo vajoamassa suomalaisille poppareille tyypilliseen mitäänsanomattomuuteen.

#4 Lauri Tähkä – Kipua

Aina kun Lauri Tähkä malttaa olla huutolaulamatta, tajuaa, että hänhän on persoonallinen artisti, joka pystyy koskettelemaan vilpittömän herkästi jopa Mikael Gabrielin lyriikoita.

#3 Anssi Kela – Ikävä

Aina kun Anssi Kela malttaa olla huutolaulamatta, tajuaa, että hänhän persoonallinen artisti. Vuotavalla falsetilla esitetty pavemaijasherkistely oli neljännen kauden yllättäjä – Kelan ainoa kappale, jota hän ei heittänyt lekkeriksi.

#2 Vesala – Sori

Jotkut ihmiset ovat parhaimmillaan vihaisina. Vesalan Sori on todennäköisesti ainoa sarkastinen Vain elämää -konseptin tulkinta. Vittuileva versio Fintelligensin mukaironisesta henkseleidenpaukuttelubiisistä sai Elastisen silminnähden kiusaantumaan Vain elämää -pöydän päässä. Harmi, että Sorin asenne ei jatkunut Vesalan ensimmäisellä soololevyllä.

Video ei ole enää saatavilla

#1 Jari Sillanpää – Sun kohdalla

Tätä oli odotettu: että joku tekisi Suomessa belleandsebastianit – eli toisi pornahtavan kamarisoinnin kotimaiseen popmusiikkiin. Mutta harva uskoi, että sen tekee kaikista maailman ihmisistä Jari Sillanpää. Mutta sittenkin: totta kai sen teki Jari Sillanpää.

Jännittävän Vain elämää -pelin oikea rivi!

1. F (Jari Sillanpää –Apulanta)
2. E (Vesala – Elastinen)
3. G (Anssi Kela – Pave Maijanen)
4. D (Lauri Tähkä – Mikael Gabriel)
5. I (Anna Puu – Lauri Tähkä & Elonkerjuu)
6. B (Antti Tuisku – Pave Maijanen)
7. C (Chisu – Suvi Teräsniska)
8. A (Sanni – Apulanta)
9. J (Jari Sillanpää – Cheek)
10. H (Juha Tapio – Jenni Vartiainen)

Christel Sundberg, suomipopin suursuosikki. (Kuva: Tomi Palsa)

Kun vapaa tahto ja kohtalo lähtivät kilpasille.

”Hei kohtalo, oon iso tyttö jo
ja mä päätän sen, kenen oon tai en”

Tanssilattia oli pieni ja täynnä. Kyseessä oli suljetun kuppikunnan kekkerit, ja parketilla tanssiliikkeittään esitteli joukko musiikkitoimittajia, suurin osa lähemmäs 30–40-vuotiaita miehiä. Keskiyön lähestyessä kaiuttimista alkoi kuulua Chisun Kohtalon oma -kappaleen ensisävelet.

Ja sitten mentiin.

Siinä hetkessä oli jotain perin kaunista. Aikuiset suomalaismiehet hyppivät tasajalkaa ja heiluttivat käsiään ilmassa samalla laulaen mukana: ”Hei kohtalo, oon iso tyttö jo.” Samanlaista antaumusta näkee harvoin.

Ei pidä käsittää väärin: kukaan tanssilattialla ei pilkannut Chisun Kun valaistun -levyn radiohittiä. Päinvastoin hetki oli kunnianosoitus kyseiselle kappaleelle, sillä Kohtalon omaa voi imarrella niinkin suotuisilla adjektiiveilla kuin ihastuttava, mukaansatempaava ja valloittava.

Ihastuttava, mukaansatempaava ja valloittava. (Kuva: Tomi Palsa)

Hienointa Kohtalon omassa on se, että riippuen kuuntelukerrasta säkeet avautuvat aina hieman eri tavalla.

”Mut kuule kohtalo
mul oma tahto on”

Joskus sanat tuntuvat huumaavan naiiveilta: onhan lähtökohtaisesti typerää, että kohtaloa muka voisi puhutella. Tuntuu myös lapsellisen itsepäiseltä ajatella, että rakastuminen on pelkästään päätöksestä kiinni. Toisaalta sama ajatus on varsin kiehtova. Ainainen sydämellä ajattelu ja holtiton tunteiden seuraaminen kaikessa söpöydessään voi alkaa ällöttää, joten Chisu tarjoaa tähän kyllästymiseen vastapainoksi kylmän järjen ja päätöksenteon.

Tuntuu lapsekkaalta sysätä kaikki kohtalon varaan ja yhtä lapsekasta on kuvitella päättävänsä itse kaikesta. Kohtalon oma onkin salakavalan viisas kappale, vaikka tanssilattialla se voi kuulostaa sanomattomalta popbiisiltä. Tanssihuumassa kaikki eivät huomaa, että Christel Sundberg on tiivistänyt kolmeen minuuttiin ja viiteenkymmeneen sekuntiin yhden elämän suurimmista eksistentiaalisista valtataistelukysymyksistä: missä suhteessa kohtalo ja vapaa tahto ovat toisiinsa.

Niin, yllättävän syviä vesiä. Mutta nyt filosofoinnit sikseen ja kappale soimaan. Saa tanssia, saa miettiä, yhtä aikaa tai erikseen.

Video ei ole enää saatavilla

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

1. helmikuuta 2011 − Korkein oikeus ei myöntänyt Alma Media -viestintäkonsernille valituslupaa toimittaja Johanna Korhosen nostamasta syrjintäkanteesta käydyssä oikeusjutussa.

Chisu 12.06.2012 Radio Aallon Helsinki-päivän konsertti, Kaisaniemi, Helsinki.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 29 Elbow – Birds

Kaikki lähtee pienestä ja kasvaa mykistävän suureksi ‒ tietenkin. Birds on kuin kaavakuva Elbow’n musiikista: tasainen mutta kuohuva, lohduttava mutta arvaamaton. Laulu venyy sellaisiin mittoihin, ettei rajojen uskoisi enää ylittyvän, mutta samalla se leikkii ilmalla kuin linnun siipi. Niinpä musiikin syliin mahtuvat niin taivaankansi kuin ihmisten talloma maakin. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 28 Panda Bear – Last Night at the Jetty

Noah Lennox tuntuu olevan usein epävarma siitä, mitä hän haluaa olla ja edustaa. Tummasävyisesti ja toiveikkaasti pulppuileva Last Night at the Jetty on samaa sarjaa kuin Person Pitch -levyn Comfy in Nautica tai Animal Collectiven My Girls, tutkiskelu siitä, mikä on oikeasti hauskaa ja aitoa. Lennoxin musiikkia ei onneksi tarvitse kuunnella sanoitusten takia, koska rytmit ja äänimaailmat ovat niin rikkaita ja valloittavia. (Niko Vartiainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 27 Matti Johannes Koivu – 80-luvun lapset

”Tässä lauletaan 60-luvun virkamiehistä, ei tähän samaistu kukaan! Tee uusi teksti ja laula oikeista asioista jos haluat saada tästä hitin.” Näin Kauko Röyhkä neuvoi Matti Johannes Koivua kuultuaan tämän kappaleen demoversion yhteiskiertueellaan. Onneksi Matti jätti tekstin ennalleen. Se ilmestyi vuotta myöhemmin ja on tehnyt pesän monen 80-luvun lapsen sydämeen. (Tomi Palsa)

Video ei ole enää saatavilla

# 26 Chisu – Kohtalon oma

Kun valaistun -albumin upean alkupuolen parhaiten päähän soimaan jäänyt hetki hytkyttää riemastuttavasti ensimmäisistä huumaavista syntetisaattoritahdeista alkaen. Kertosäkeen ”hei kohtalo, oon iso tyttö jo” lienee kaikunut pikkujoulussa halki valtakunnan vuoden lopulla. Entä montako Emma-palkintoa laulaja rohmuaa? Ja voisiko mies laulaa ”mä katkon sun peukalon”? (Aleksi Kinnunen)

Video ei ole enää saatavilla

# 25 Austra – Lose It

Katie Stelmanisin ansiot vokalistina tiedettiin entuudestaan, mutta Austran debyytti yllätti silti täysin omintakeisella sekoituksellaan tummaa karnevalismia ja heleää syntikkapoppia. Nykyindien vavahduttavimpiin kuuluvaa ääntä voisi kliseitä viljellen kuvata sekä väkeväksi että eteeriseksi, eikä ärsytyskynnys ylity missään vaiheessa. Päihittää björkit ja knaiffit. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 24 Girls – Love Like a River

Hyvät taiteilijat lainaavat, suuret varastavat. Girls on vielä toistaiseksi pysytellyt lain oikealla puolen, mutta Love Like a Riverin velka Sam Cookelle ja A Change Is Gonna Comelle on selviö ensimmäisistä urkunuoteista alkaen. Alkuperäisen kappaleen yhteiskunnallinen sanoma ei sovi hedonististen rokkareiden suuhun, mutta katkeransuloinen haaveilu on ikuista. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 23 Destroyer – Kaputt

Se ui lempeän haikeasti korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta välissä tapahtuu valtavan sykähdyttäviä asioita. Kanadalaisyhtye Destroyerin Kaputt oli yksi vuoden ilahduttavimmista ja hyväilevimmistä levyistä. Nimiraita nousi vinhan videon vanavedessä indiesuosikiksi. Vietteleviä bikinityttöjä, ihku nörttipoika, saksofonia, kitaraa, kuplivuutta. Vastustamatonta. (Aleksi Kinnunen)

Video ei ole enää saatavilla

# 22 Rubik – Laws of Gravity

Nyt kelpaa olla suomalainen! Rubik saa olon kovin ylpeäksi, vaikka vaarana olisikin leimautua persuksi: meidän pojat! Laws of Gravity on vuoden 2011 tanssittavin biisi. Nuorgamissakaan ei nähdä niin pimeää kaamospäivää, ettei tämän tahtiin jaksaisi nousta ylös ja tanssia. Up and down and all the way around, up and down and all the way around. Kaikki mukaan! Up and… (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

# 21 Britney Spears – I Wanna Go

On aina yhtä riemukasta huomata vanhan suosikkinsa löytäneen jälleen punaisen langan. Popikoni Britney Spears palasi keväällä kuin uudestisyntyneenä. I Wanna Go todistaa Max Martinin ja Shellbackin pistämättömät kyvyt kirjoittaa tutun tarttuvia ja sopivan särmikkäitä poplauluja europopbiitteineen sekä vihellyskoukkuineen. Eittämättä vuoden kovimpia tanssibiisejä. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 20 Gang Gang Dance – MindKilla

MindKilla kuulostaa siltä kuin Gang Gang Dance olisi sekakäyttänyt kaikkia vaikutteitaan ja saanut kahdeksanminuuttisen aivastelukohtauksen. Sen kuunteleminen on kuin pelaisi happopäissään Segalla Mortal Kombatia ja söisi samalla 400 gramman pussillista kirpeitä irtokarkkeja. Ylivireässä tilassa tekisi mieli myös tanssia – jos vain uskaltautuisi nousemaan tuolista. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 19 Adele – Rolling in the Deep

”There’s a fire starting in my heart / Reaching a fever pitch and it’s bringing me out the dark”. Täydelliset popkappaleet vangitsevat ensi säkeillään, vaikkei niissä olisi mitään sinänsä omaperäistä. Adelen kipinöivää vihaa ja kiihkeää kaipuuta naittava täysosuma johdatti 21-albumin ansaittuun megamenestykseen. Helposti samastuttavaa suurten tunteiden musiikkia. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 18 The Pains of Being Pure at Heart – Heart in Your Heartbreak

The Pains of Being Pure at Heartin toinen levy kuulosti Smashing Pumpkins -vaikutteiden kaltaisista soundipäivityksistä huolimatta harmillisen väsyneeltä ja epätasaiselta kokonaisuudelta. Singlejen kirjoittajana yhtye ei silti pettänyt taaskaan, ja Heart in Your Heartbreakin kaltaisissa osumissa tanssitennari juuttuu kiinni tuttuun vaaleanpunaiseen tweepurkkaan. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

You've been – thunderstruck, lupaa Lipponen. Kuva: Olli Urpela

Viime keväänä teimme Poliittikko ja pop -juttusarjan, jossa kansanedustajaehdokkaat joutuivat laatimaan soittolistan ja vastaamaan kiperiin musiikkaiheisiin small talk -kysymyksiin. Päätimme keksiä pyörän uudelleen.

Nuorgamin Pressaehdokas ja pop -juttusarjassa presidenttiehdokkaat joutuvat hekin vastaamaan kiperiin musiikkiaiheisiin small talk -kysymyksiin (mutta heidän ei tarvitse tehdä soittolistaa. Kavennetaanhan presidentin valtaoikeuksiakin).

Juttusarjan aloittaa Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen Paavo Lipponen. Lipposen vastaukset analysoi Nuorgamin poliittinen analysaattori, Kaasuputki-blogin Jami Järvinen.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Se on varmaankin Bachin D-mollikonsertto cembalolle tai Dave Brubeckin Take Five.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Joku Hectorin kappale.”

Mikä bändi tai artisti tekee maailman parasta musiikkia juuri nyt?

”Kotimaisista uusista tähdistä Chisu on pirteä ilmestys.”

Kuka on suosikkibeatlesi ja miksi?

”All My Loving.”

Kuinka iso on levykokoelmasi?

”Olisiko 300.”

Millä kappaleella tahtoisit avata ensimmäiset Linnan juhlasi?

”Tätä mietitään vaalien jälkeen.”

Mikä laulu kuvaa parhaiten Suomea / suomalaisuutta juuri nyt?

”Nyt itsenäisyyspäivän aikoihin soi Maamme-laulu.”

Oletko koskaan soittanut tai halunnut soittaa yhtyeessä?

”Jos osaisin soittaa, soittaisin rumpuja tai puhaltimia.”

U2-yhtyeen City of Blinding Lights -kappale oli vahvasti esillä Barack Obaman vaalikampanjassa 2008. Mikä kappale on tai minkä kappaleen haluaisit olevan sinun vaalikampanjasi tunnusbiisi?

”Vaalikampanjan avauksessa soi AC/DC:n kappale Thunderstruck. Se sopi hyvin tilanteeseen.”

Video ei ole enää saatavilla

Bonus: Voiko kitaraa soittamalla parantaa maailmaa?

”Kitaraa soittamalla on parannettu maailmaa, esimerkkinä painostus Yhdysvalloissa lopettaa Vietnamin sota.”

”Paavo Lipponen ei ole nähnyt, kuinka lauma Kummeli-sketsin näköisiä miehiä tanssii kännissä ravintola Tillikassa ja hoilaa Thunderstruckia, muuten hän olisi avannut vaalikampanjansa jollakin aivan muulla teoksella. Vaikkapa tuolla Dave Brubeckilla – jazz kun on SDP:n virallinen musiikkilaji. Sekin on fakta, joka kertoo ehkä enemmän jazzista kuin demareista.

Lipponen on liian iso ja itäsuomalainen näyttääkseen älyköltä. Siksi hänen pitää erikseen mainita, että hän hallitsee eliitin kotkotukset. Siksi Bach ja cembalo.”

Mitä sinä olet mieltä presidenttiehdokkaan vastauksista? Kommentoi!

Keskiviikko

Lost in Music sai varaslähtönsä keskiviikkona, jolloin Combat Rock Industryn uudet toivot Cigarette Crossfire, Särkyneet ja Atom Notes esittäytyivät Pispalan Vastavirta-klubilla.

Cigarette Crossfire.

Särkyneet.

Nuorgamin puolueeton tarkkailija nimesi bänditrion parhaaksi Atom Notesin, muun muassa Endstandista ja Manifesto Jukeboxista tuttuja soittajia käsittävän superkokoonpanon, jonka punkissa on viehättävä ropsaus surfin svengiä, Agentsin tyylikkyyttä ja Hurriganesin hulluutta.

Atom Notes.

Torstai

Lauluntekijätulokkaat Maija Moisio ja Suvi Isotalo ottivat toisistaan mittaa torstaina Artturissa ja perjantaina Paapan Kapakassa järjestetyillä iltapäivän ilmaiskeikoilla. Artistit eivät olisi voineet olla erilaisempia, vaikka esimerkiksi Soundi-lehdelle yhteishaastattelun antoivatkin.

Maija Moisio.

Mija Moision intohimoinen ja eläytyvä suomirock oli tyylillisesti täysin levällään – mutta sympaattisella tavalla. Vielä hieman raakilemainen taustatrio säesti omaa ääntään rohkeasti etsivää ja persoonallisesti tulkinnutta Moisiota piipahdellen milloin reggaen, milloin folkpopin ja milloin metallin maisemissa.

Suvi Isotalo.

Suvi Isotalo on puolestaan esiintyjänä täysin valmis ja suvereeni. Syksyn Säveleenkin osallistuvaa laulajaa kuultiin soolona, pianon säestyksellä – ja parhaimmillaan suorastaan mykistävällä tavalla. Kaj Chydeniuksen hengessä ja aina pilke silmässä esiintyneen Isotalon bravuuriksi osoittautui uuden P.S. Maj’lle -albumin tajunnanvirtamaisesti vellova Vastarakastuneet-balladi.

Burning Hearts.

Yo-talon torstaisen Nuorgam-illan aloittanut Burning Hearts kopattiin kuulopuheiden mukaan suoraan keikan jälkeen Canadian Music Week –tapahtumaan, joka järjestetään ensi vuoden maaliskuussa Torontossa. Keikkatilanteessa kvintetiksi laajentuva indiepopduo oli jämäkkä, suoraviivainen ja kaikkien kehujen arvoinen. Hyvä!

The Melvins.

Samaan aikaan Klubilla murissut The Melvins otti yleisöltä luulot pois heti kättelyssä 10-minuuttisella Lysol-särövalli-perkussioeepoksella. Sama meininki jatkui läpi grungen ja sludgemetallin pioneerin kaksituntisen keikan: rumpalikaksikko hakkasi ällistyttävän orgaanisessa synkronissa ja isotukkaiset kielisoittajat loihtivat soittimistaan valtavaa säröä. Täysi sali otti pyyteettömästi vastaan kaiken, mitä The Melvins kollektiivisesta selkäytimestään vuodatti. Ällistyttävä, omituinen messu.

Magenta Skycode.

Välissä esiintyneen Iconcrashin jälkeen Nuorgam-illan huipentaneen Magenta Skycoden keikkaa voi kuvailla yhdellä sanalla: hurmos. Kansainvälisille festivaalivieraillekin maistunut turkulaisyhtye on äitynyt ällistyttävään iskuun; bändin alkutaipaleen hapuilusta ja ujostelusta ei ole enää tietoakaan, kun Jori Sjöroos maalailee taivaisiin kurottavia melodioitaan itsevarmuudella, joka muistuttaa Arcade Firen ja Coldplayn kaltaisista stadion-indien supertähdistä. Skål!

Perjantai

Pastacas.

Lauantai-iltapäivänä eteläiset naapurimme tarjoilivat Nuorgamille paitsi herkullisia kylmäsavulohisandwichejä ja jääkylmää vodkaa, myös Pastacasin avantgardistista luuppitaidetta. Wire-lehdenkin hehkuttama Ramo Teder – jonka taiteilijanimi tarkoittaa suomeksi kuulakärkikynää – loi pedaalien, poikkihuilun, sähkökitaran ja ties minkä epäkristillisten hilavitkuttimien avulla Artturi-baariin äänivallin, joka hymyilytti ainakin lavan läheisyydessä päätään nyökyttänyttä Fonal Recordsin Sami Sänpäkkilää.

Vuk.

Entä mitä yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta ulkomaalaisesta toimittajasta tai levy-yhtiöpersoonasta vastaa, kun häneltä kysytään mielipidettä suomalaisen showcase-festivaalin annista?

”Minut vietiin katsomaan [tähän valinnanvarainen suomalainen valtavirran pop- tai rockyhtye] ja se oli hirvittävää paskaa. Sitten menin johonkin kuppaiseen kellariluolaan, jossa soitti Vuk. Se oli loistava.”

Näin tälläkin kertaa. Lähes pelkästään ennen julkaisematonta materiaalia yhtyeensä kanssa esittänyt Vuk houkutteli Artturiin myhäilemään muun muassa Beggars Groupin (4AD, Matador, Rough Trade, XL) perustajan Martin Millsin, jonka hymy ulottui korviin. Joko nappaisi – vai jääkö Vukin maailmanvalloitus ikuiseksi haaveeksi?

Anssi Tikanmäki.

Yo-talon Rockadillo-illassa Anssi Tikanmäki esiintyi nimeään kantavan orkesterin kanssa ja soitti lyhyessä setissään lähinnä tunnetuimpia hittejään Klaani-elokuvan Balladista Maisemakuvia Suomesta-debyytin biiseihin.

Leikkisän jamittelevalla otteella soittaneen bändin soundia kävivät elävöittämässä Iiro Rantala pianollaan ja Sakari Kukko saksofonillaan.

Hilpeän yksityiskohdan keikkaan toi maestro Tikanmäen harmaantunut hiuspehko, joka vaihtoi väriään valoshow’n mukaan, kuten kuvasta näkyy.

Illan yllätysesiintyjän” henkilöllisyys oli onnistuttu pitämään hyvin salassa, sillä ennen mysteeriartistin lavalle nousemista juuri kukaan ei tuntunut tietävän, mitä tuleman piti.

Kimmo Pohjonen.

Ei, se ei ollut RinneRadio vaan Kimmo Pohjonen – ja vaikea olisi Rockadillon karkeloille ollut parempaakaan spesiaalia kuvitella. Pohjonen käynnisti settinsä tutun maanisesti haitarinsa kanssa riehuen. Pikkuhiljaa atonaalisen tilutuksen lomasta pilkahtelivat riffit ja melodianpätkät, jotka yhdistyivät erilaisiin maatalouskonesampleihin ja loivat kieroja äänimaailmoja. Kenties Pohjosen visiitti promosi jo tulevaa, sillä parin viikon päästä hän nousee Tampere Jazz Happeningin yhteydessä Pakkahuoneen lavalle Samuli Kosmisen ja Proton String Quartetin kera.

Wimme.

Wimmen setissä olivat läsnä kaikki tutut elementit: taustabändinä RinneRadio, tunnelmien vaihtelut meditatiivisesta suureelliseen jazzjoiku-ravejumitukseen, unohtamatta itse joikaajan absurdin hulvattomia välispiikkejä. Tuttuudestaan huolimatta Wimmen keikat ovat aina näkemisen arvoisia, ensinnäkin harvinaisuutensa, mutta myös tunnelmansa takia. Wimmen seesteisen ylväs lavapreesens huokuu saamelaisen joikuperinteen mystiikkaa, hänen narisevan äänenmuodostuksensa yltyessä välillä akrobaattisiin suorituksiin.

Värttinä.

Siinä missä jopa Kimmo Pohjosen ekspressiivinen hanuritaide tuntui hieman rutiininomaiselta, vaikutti Värttinä elävän ja hengittävän Yo-talon tunnelmaa. Eikä ihme, sillä viime aikoina itsestään vähänlaisesti meteliä pitänyt ja soittajistoaan suuresti remontoinut kollektiivi keikkaili kotimaassaan ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Välissä heitetyt ulkomaanpistokeikat voi laskea yhden käden sormilla. Setti keskittyi bändin popimpaan tuotantoon, mikä oli tilaisuuden huomioon ottaen ymmärrettävää. Wimme Saari varasti show’n totaalisesti tullessaan lavalle sekoilemaan yhden kappaleen ajaksi. Lisää tätä!

Wrecking Queens.

Wrecking Queens sai kunnian korkata Tullikamarin ja Pakkahuoneen perjantaisen kattauksen.

Ewert & the Two Dragons.

Myöhemmin lavalle nousi virolainen Ewert & the Two Dragons. Kansainvälistä kuhinaakin herättänyt indiepopyhtye esiintyy muuten huomenna (pe 28.10.) Helsingin Siltasessa ja palaa Suomeen joulukuun alussa neljän keikan kiertueelle tanskalaisen Veton kanssa.

Isoveli.

Iltaa jatkanut Isoveli on niitä ideoita, jotka tasapainottelevat hullunrohkeasti nerouden ja idiotismin välisellä raja-aidalla. Jos et tiennyt, niin Isoveli on yhtä kuin kimaltelevaa poprockia soittanut Brightboy, mutta suomeksi. Ska-kompilla. Antaumuksellisesta keikasta huolimatta Isoveljen tähtihetki koettiin myöhemmin illalla, kun bändin laulaja Antti Westman teki yllätyshyökkäyksen lavalle kesken Arttu Wiskarin keikan – ja saateltiin tavallisten kuolevaisten pariin Pakkahuoneen perustuksia ravistelleiden urpo!-huutojen siivittämänä. Hyvä!

Ronya.

Ronyan leopardiraidat aiheuttivat Nuorgamin kylätoimikunnassa lähinnä mykistymistä.

Manna.

Mannan keikasta jäi kaikessa pätevyydestään ja artistin karismasta huolimatta päällimmäisenä mieleen yksi viikonlopun mittaan säännöllisimmin esitetyistä kysymyksistä: miksi Pakkahuoneella on aina niin paskat soundit?

Arttu Wiskari.

Festivaalin hämmentävimmät hetket oli koettu jo torstaina, kun hurmokselliseen kuntoon hankkiutuneet Arttu Wiskari ja Elastinen kreisibailasivat Nuorgam-illassa Hot Chipin elektropopin tahtiin. Ja rähinöivät myöhemmin Ilves-hotellin yökerhossa. Edellisiltana nautitut kuohuviinlavalliset eivät sanottavammin näkyneet Klubilla esiintyneen Wiskarin habituksessa. Freemanin kanssa Lost in Musicin haluttavimman kaverikuvattavan tittelin jakanut Wiskari herätti yleisössä voimakkaita tunteita – puolesta ja vastaan. Mutta ainakin Wiskari kiinnosti. Nuorgamin vastaavan toimittajan sanoin: ”Lost in Musicissa esiintyi yli 90 artistia. Ainoa keikka, jonka katsoin kokonaan: Arttu Wiskari.”

Chisu.

Wiskarin jälkeen esiintyi Kun valaistun -albuminsa juuri julkaissut Chisu, mutta Nuorgamin kylätoimikunta keskittyi yhä Wiskarin keikan puimiseen.

Martina.

Yön pimeinä tunteina kylätoimikunnan korviin kantautui ihmeellinen tarina eräästä ulkomaalaisesta agentista, joka oli löytänyt Ilveksen yökerhon lavalta etsimänsä uuden, kuuman artistin: Martinan. Keikan jälkeen agentti oli niin sanotusti mahlat valuen lähestynyt itseään agentoivaa Martinaa. Ulkkariagentin mielessä oli bookkaus, jopa signaus. Martinan puolestaan luuli, että ulkkariagentin mielessä on pelkkä pokaus. ”Stop hitting me, stop hitting me… Here’s my boyfriend”, poikaystävänsä taakse paennut Martina oli kihissyt kieltäytyen maailmanvalloitustarjouksesta. Nuorgamin tietolähde ei kerro päästiinkö asiassa myöhemmin sopimusneuvotteluasteelle.

Lauantai

Sansa.

Nuorgamin valtaväestön keräillessä vielä itseään lauantai-iltapäivänä valokuvaajamme Tomi Palsa raahautui jo kello 15:ksi Paapan Kapakkaan, jossa päivän musiikkitarjonnan korkkasi sympaattinen Sansa.

Notkea Rotta.

Illan käynnisti varsinaisesti kuitenkin Pakkahuoneessa hyppyyttänyt Notkean Rotta, jonka jäsenet tekivät keikallaan sitä, mitä heillä on tapana tehdä – pomppivat ympäri lavaa kuin bodatut kengurut. Liekö sitten kyse siitä, että ympäristö oli väärä, vai siitä, että vitsi alkaa vanhentua, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun Nuorgamin mieleen nousi ajatus: alkaako Notkiksen meiningissä olla pakottamisen makua?

Freeman.

No, sitä ei ollut ainakaan Freemanilla. Viiksimestari seurasi lähes liikuttuneessa tilassa tapaa, jolla Lim-yleisö lauloi mukana sekä miehen 1970-klassikoita että tuoreen 4-albumin modernin popin mestariteoksia. Suomipopin valkean helmen Kaksi lensi yli käenpesän kajahtaessa ilmoille koettiin festivaalin virallinen, kollektiivinen kananlihahetki.

Regina.

Nuorgamin viimeinen selkeä muistikuva Lost in Musicista oli sulavaan keikkakuntoon uuden levynsä säröpopkappaleet hionut Regina, joka esiintyi Pakkahuoneen puolella itsevarmasti ja vaivattoman oloisesti. Iisa Pykärillä oli esiintymisasunaan hauska mekko, joka näytti siltä kuin hänen rinnuksilleen olisivat nousseet suuret ja sympaattiset ajokoiran korvat. Keikan jälkeen Nuorgamin toimituksen yhyttämä Mikko Pykäri puolestaan ei osannut lopettaa intoilua Mariah Careyn 90-luvun tuotannon sulasta neroudesta – mihin saatoimme vain yhtyä täysin rinnoin.

Chisu ja hypnoottis-magneettinen katse.

Ei vaikea, vaan mahdoton kolmoslevy on mahdollinen onnistuminen.

Parhaat poptähdet yltävät suuriin myyntilukuihin ja suuriin tunteisiin. Suurten tunteiden avain taas on lähes aina ristiriidoissa. Kuka voisi 2010-luvun Suomessa olla parempi poptähti kuin Chisu – tuo rikki revitty kontrollifriikki, tuo kuralammikoissa ryömimistä pelkäämätön superlahjakkuus? Musiikkinsa alusta loppuun itse tekevä nainen, joka on silti teksteissään kylmäkatseisten miesten ja hölmöihin riimeihin tarttuvien kriitikoiden armoilla.

Chisun toinen levy Vapaa ja yksin (2009) tulee nousemaan suomipopin kunniataulussa sinne Kerjäläisten valtakunnan ja Kroketin kastiin – sukupolvikokemukseksi, jonka jokainen kappale jää otollisen ikäluokan mieliin. Se ei sisällä ainoatakaan heikkoa tai edes keskinkertaista hetkeä.

Näinä levymyynnin katastrofaalisen laskun aikoina naisen kolmanteen albumiin kohdistetaan väistämättä kohtuuttomia odotuksia. Pyhä klaani ja Kalifornia myivät molemmat platinaa, mutta pettymyksinä niitä on silti aina pidetty.

Chisulle on annettu kortit, joilla ei oikeastaan voi voittaa – ja joilla ei toisaalta voi hävitäkään. Isot myyntiluvut ovat itsestäänselvyys yhtä lailla kuin snobien takinkääntö ja nenännyrpistely.

Tähän nähden Christel Sundberg tuntuu pitäneen 29-vuotiaan päänsä kunnioitettavan kylmänä. Kenties hän ei vain ole ajatellut mitään niin maallista kuin omaa tulotasoaan. Se on Kun valaistun -levyn biisejä kuunnellessa aika helppo uskoa.

Ei tässä puhu hamsteri popteollisuuden juoksupyörässä vaan myöhempien aikojen tulenkantaja. Mitä väliä sillä on, että Sabotage-singlessä rimmataan enkelit rinkeleihin? Kappaleen iskelmämelodia on taivaallinen, ja Helismaakin olisi hyväksynyt säkeet “kun mikään ei tunnu miltään / kipu korvaa ystävän”.

Yleensäkin Chisu on parhaimmillaan uittaessaan sävellykselliset onnistumisensa mahdollisimman syvässä ja tummansinisessä melodraamassa. Nämä patetian multihuipennukset innoittavat hänestä parasta lyriikkaakin.

Avausraita Minä ja mun pää saattaa olla hienointa tänä vuonna kuulemaani kotimaista. “Elämä vie ja elämä tuo / se kädestä syö ja sielusta juo” on aidosti hieno säe. Vetävän elektrobiitin kuljettamassa kappaleessa Chisu asettuu vielä yltävastaajaksi, joka pystyy halutessaan pompottelemaan puhuteltavaa miestä, mutta seuraavana kuultava Sabotage onkin sitten konkretian ja vertauskuvallisuuden rajamaalla tanssahtelevaa sadomasokismia lähes virsimäisellä sävelkielellä tulkittuna.

Kolmas iso balladi Tie tarjoaa vielä erilaisen näkökulman siihen sukupuolten ainaiseen taisteluun: kertoja kaipaa miestään reissun päältä takaisin niin kiihkeästi, että on valmis sivuuttamaan kaikki ilmeisetkin vihjeet petollisuudesta.

Tällaiset biisit ovat olleet viime vuosien myydyimmän kotimaisen popmusiikin ydinmehua. Jos Ultra Bran kulta-aikojen mielenmaisemaa oli lamanjälkeisenä puolustusmekanismina toiminut itseironia, eletään 2010-luvulla patetian ja aidon tunteen yllättävää nousukautta. Koska moraalikysymyksiin ei enää muutamaan sukupolveen ole ollut helppoja ratkaisuja, tarkoittaa tämä pettämisen, jättämisen, rakastamisen ja vihaamisen kuvaamista eräänlaisena elokuvana. Emmehän me muutakaan enää osaa.

Chisun universumissa tämä elokuva tosin näytellään kahtena eri versiona: melodraaman lisäksi on kepeän väkivaltainen musikaali, jota uudella levyllä edustavat varmat megahitit Kohtalon oma ja Kriisit. Ensin mainitussa sukupuolten välinen sota pelkistetään hilpeäksi sormienkatkomisleikiksi, jälkimmäisessä koko ihmisen elämänkaari vääristyneeksi sirkushölkäksi. Nämä ovat hauskoja biisejä juuri siihen asti, kun niille uhraa pari ajatusta. Radionkuuntelijat eivät tietystikään tule koskaan uhraamaan.

Kun valaistun -levyllä on yksi kappale, jolla Chisu siirtyy elokuvansa ulkopuolelle ja esittäytyy täysin paljaana. Se on vähäeleinen balladi Ennustus, joka tarjoaa parisuhdekuvioon kerrankin uuden näkökulman: kertoja makaa juuri tapaamansa miehen vierellä hereillä ja visioi juuri alkaneen suhteen joskus koittavan päätepisteen. Kertoja toteaa, että ellei hän hahmottelisi tätä skenaariota – siis pakotietä – etukäteen, ei hän koskaan uskaltaisi rakastua kehenkään.

Ja niin se menee. Ahdistuneen ja ahdistavan levynsä puolivälissä superlahjakkuus Sundberg tulee ohimennen, mahdollisesti, paljastaneeksi jotain itsestään ja artistipersoonastaan. Siinä on jo moninkertainen määrä rehellisyyttä useimpiin platinatähtiin verrattuna.

Kun valaistun -levyllä on vain yhdeksän kappaletta ja mittaa kompaktit 35 minuuttia. Levyn viimeiset kaksi kappaletta ovat jokseenkin mitäänsanomattomia, niitä edeltävistäkin auvoisa Veneretki tuppaa menemään korvasta sisään, toisesta ulos. Onnistuneimmat biisit keskittyvät hyvin vahvasti sadomasokismista vereslihaisuuteen yltävälle parisuhdeakselille. Kyllä tämä on Chisun Pyhä klaani tai Kalifornia. Varsin hyviä levyjä nekin olivat.

68 On mielenkiintoista, että Suomessa himoitaan tällä hetkellä juuri tällaista poppia. On selvää, ettei kukaan muu osaisi tehdä sitä suurelle yleisölle yhtä hyvin kuin Chisu, tuo nainen, jonka suloisen ulkokuoren alla liikkuu selvästi todella pelottavia voimia.

Video ei ole enää saatavilla

Viidettä kertaa Tampereen klubeilla ja yökerhoissa järjestettävä Lost in Music käynnistyy keskiviikkona 19. lokakuuta. Nelipäiväisen showcase-festivaalin huipennus koetaan luonnollisesti torstaina, kun Nuorgamin ylivertaiset dj:t päästävät lahjakkuuteensa valloilleen Yo-talon Ilta Nuorgamin kanssa -illassa. Viihtyminen on kuitenkin mahdollista myös lukemattomilla tapahtuman aikana järjestettävillä keikoilla, joihin pääset perehtymään sekä Lost in Musicin nettisivuilta löytyvien aikataulujen että alle kokoamamme soittolistan avulla. Sen kautta voit kuunnella kaikkia tapahtumassa esiintyviä artisteja, joiden musiikkia Spotifystä löytyy.

Lost in Music 2011

1. Magenta Skycode – The Simple Pleasures
2. Burning Hearts – Into the Wilderness
3. Iconcrash – Delete
4. Cosmobile – Curtain
5. Ewert and the Two Dragons – (In the End) There’s Only Love
6. Kim Curly Band – Passerby
7. Delay Trees – About Brothers
8. Vuk – Rukous
9. Manna – Shackles
10. Sansa – Low
11. Eleanoora Rosenholm – Ambulanssikuskitar
12. Regina – Ui mun luo
13. Zebra and Snake – Big Bad Drummer
14. Nightsatan – Karelian Starmaster (Evil Lucifer)
15. Siinai – Marathon
16. Huoratron – $$ Troopers
17. Kiveskives – Kosketin
18. Felix Zenger – Pitkät päivät täällä (feat. Asa & Kari Tapio)
19. Freeman – Tuhatjalkainen
20. Chisu – Sabotage
21. Pasa – Metsä yöhön vaihtuu
22. Palava – En ollut
23. Arttu Wiskari – Tuntematon potilas
24. Frida Andersson – Memory
25. Maija Moisio – Syvemmälle
26. Suvi Isotalo – Kaikki sanat
27. Hehkumo – Meitä onni hipaisi
28. Vesa Ja Tytöt – Ei Kauempaa
29. Anssi Tikanmäki – Valkeakosken tehtaanpiiput
30. Sakari Kukko & Piirpauke – Kylätiellä
31. Jarmo Saari – Liian paljon liikaa
32. Värttinä – Oi dai
33. Wimme Saari – Váimmuluohti
34. Notkea Rotta – Pattaya pomppii
35. Redrama – The Getaway
36. Daco Junior – Gravity
37. The Northern Governors – Happy Souls
38. Korpi Ensemble – Rely
39. Dalindéo – Vintage Voyage
40. Iiro Rantala – Tears for Esbjörn
41. Raoul Björkenheim – I Told You So
42. Black Motor – Hard Man Anthem
43. Fun – Earthmover
44. Final Assault – Wave of Blood
45. Melvins – Honey Bucket
46. Swallow the Sun – Falling World
47. Kiuas – Kiuassault
48. Ensiferum – Twilight Tavern
49. For the Imperium – Creator
50. Profane Omen – Base
51. Metsatöll – Vaid vaprust
52. MyGrain – Trapped in an Hourglass
53. Amoral – Year of the Suckerpunch
54. Medeia – Suffocation Diuturnal
55. The Wrecking Queens – Middle and Between
56. Private Line – Dead Decade
57. The Irrationals – Years Rollin’
58. Disco Ensemble – White Flag for Peace
59. Part Time Killer – Heartbreaking Music
60. Wedding Crashers – Lost Case
61. Young Guns – Crystal Clear
62. Black City – Summertime
63. Hate Gallery – Dead Celebrity (Queen of the Damned)
64. Jessica Wolff – You Should Get Over Me
65. Ronya – Annoying
66. Martina – Red Light On

Linkki soittolistaan tästä.

Chisu 14.09.2011 Elämä lapselle -lehdistötilaisuus, Hartwall Areena, Helsinki.

Chisun kakkosalbumi Vapaa ja yksin viihtyi Suomen virallisella albumilistalla 70 viikkoa. Kuva: Tomi Palsa

Kuva: Tomi Palsa

Suomalaisessa popmusiikissa osuu ja uppoaa harvoin. Kun niin käy, ilon määrä on suunnaton.

Tarina juontaa vuoden 2007 lopulle, helsinkiläiseen konsertti- ja kulttuurikeskus Korjaamoon.

Olin siellä iltaa viettämässä.

Sattumaako? En usko.

Muistan tunkeneeni Kulmasaliin, Korjaamon pienemmälle keikkapuolelle. Siellä oli muistaakseni jonkinlaiset yksityisbileet, joihin työnsin nenäni.

Muistan ihmetelleeni pienessä takakenossa lavalla raivoisasti ja täysin musiikilleen omistautunutta ja suomeksi laulanutta naista. Muistan syntetisaattorit, laulajan väkivahvan tulkinnan, massiiviset biitit, jyräävästi pauhaavat taustat sekä lavan kummalliset new age -helyt ja -kilkuttimet.

Tämähän on mahtavaa, muistan ajattelleeni. Kuka tämä oikein on?

Keikan jälkeen menin tavoilleni uskollisena ja kokemastani häkeltyneen vaikuttuneena juttelemaan kamppeitaan pakkailevalle artistille. Kehuin laulajaa ja tiedustelin tämän nimeä. ”Kisu”, hän vastasi. Tuhersin nimen pienelle paperinpalalle, koska en halunnut kadottaa löytöäni.

Ei kun c:llä, Chisu, nuorehko naislaulaja ojensi.

Aamulla löysin taskunpohjallani rypistyneen paperinpalan ja riensin nettiin julistamaan ilosanomaa ystävilleni. ”Suomen The Knife on löytynyt!” muistan hehkuttaneeni täysin varauksetta, vakuuttuneena, riemua täynnä.

Haluan korostaa, että vertaus Knifeen oli sekä tyylillinen että ilmaisullinen. Varsin elektronisesta soinnista huolimatta Christel Sundbergin musiikissa tuntui ensikosketuksella olleen jotain samaa järkälemäisyyttä, kiinnostavaa mystisyyttä ja pelottomuutta kuin Tukholman elektropop-shamaneissa. Omaehtoisuutta, näkemyksellisyyttä, mahtipontisuutta sekä hyvällä ja kuumottavalla tavalla hippihenkisyyttä. Chisu vaikutti täysin valmiilta ja täysin hyödyntämättömältä salaisuudelta. Harkitsin levy-yhtiön perustamista. Olisiko Chisu vielä vapaa ja yksin?

Kului pari kuukautta ja laulajan ensimmäinen julkaisu, Mun koti ei oo täällä -biisi, nousi hittilistaykköseksi. Kokemani keikkaherätyksen valossa Chisun esikoisalbumi Alkovi maistui kuitenkin lievästi pettymykseltä. Upeiden Nellee Hooper -soundien ja mahtavan Muut-kappaleen lisäksi parhaat sävärit jäivät uupumaan. Panin mieluummin Björkin esikoisen soimaan.

Video ei ole enää saatavilla

Yllättävän iskelmällisellä Vapaa ja yksin -levyllä Sundberg nousi lopullisesti maamme naislaulajien kärkijoukkoon. Kaupallinen ja arvostelumenestys hakivat vertaansa, kollektiivinen hurmos muistutti PMMP:n vastaavasta. Chisun kasvot komeilivat Image-lehden juhlanumeron kannessa ja lehti valitsi laulajan ykkösnostoksi 25 sankarinsa joukosta. Kukapa ei rakastaisi Chisua?

Vapaa ja yksin vietti albumilistalla kivat 70 viikkoa. Suosion virkistävällä tavalla hitaasta kasvusta kertoo se, että albumi nousi listaykköseksi ensi kertaa vasta 47. listaviikollaan.

Sundbergin odotettua kolmatta levyä enteilevä ja mahtavasti nimetty Sabotage-single on julkaistu tänään maanantaina, tämän jutun julkaisupäivänä. Kun valaistun -albumi seuraa eri lähteiden perusteella joko syyskuun lopulla tai lokakuun alussa. Vaikka Jenni Vartiaisen Seilin käsittämättömään yli 120 000 kappaleen levymyyntiin voi kenenkään olla enää vaikea yltää, syksy on pedattu kotimaisen popin rintamalla yksin Chisulle.

Hienoista levyistä ja kappaleista huolimatta odotan Chisulta yhä sitä suurta musiikillista jymypaukkua. Siihen popin auteurillamme on kaikki edellytykset.

Video ei ole enää saatavilla

Chisu 14.8.2010 Ankkarock, Korso.

Tämä Giffaa oli syystä tai toisesta muljahtanut päin terttiä julkaisun yhteydessä. Uusi yritys, josko tämä toimisi nyt paremmin? Epäonnistunut giffaa ehti kuitenkin olla internetissä viisi tuntia eikä kukaan tehnyt reklamaatiota. Pitääkö tästä vetää johtopäätös, ettei ketään kiinnosta?

Janina oli nuorempana Suomen kovin Kelly Family -fani.

(Nuorgamin sisäisen sekaannuksen vuoksi RKP:tä edustaa tässä juttusarjassa kaksi ehdokasta.)

Janina Mackiewicz, 27, konsultti, RKP (157 – Helsinki)

www.janina2011.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

”Uskalla olla.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Tässä on muutamia suosikkiartistejani, ja nämä biisit kuvaavat eri tunnetiloja ja muistoja.”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Suosittelen listaa kaikille, jotka haluavat fiilistellä tai vaipua pohdiskelutilaan.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Musen Unintended. Olen suuri Muse-fani, ja tämä kappale koskettaa aina syvästi, koska siinä on tunteet vahvasti mukana. Muistan vielä heidän keikallaan Helsingissä miten kauniilta kappale kuulosti livenä. Voin kuunnella kyseistä kappaletta uudestaan ja uudestaan ja laulaa mukana.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, mitä ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Hih, kyllä. Olin joskus pienenä varmaan Suomen suurin Kelly Family -fani, ja vannoin silloin, että heidän kappaleensa I Can’t Help Myself pysyisi aina suosikkinani.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen paljon musiikkia, harvemmin tosin radiosta. Aina kun olen kotona, pistän musiikkia soimaan. Ystäväpiiriini kuuluu paljon musiikin harrastajia ja intoilijoita, joten musiikin kuuntelu on syvästi iskostunut myös minuun. Lenkille en voi mennä ilman musiikkia ja lenkkimusiikkina toimii mahtavasti Gaslight Anthem, jonka yksi biisi myös löytyy listaltani.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Olen aivan hurahtanut Museen. He soittavat loistavasti sanoitettua ja sovitettua musiikkia sekä ovat fantastisia live-esiintyjiä. Varmana kakkosena tulee Radiohead, joka yhdistää minut niihin henkilöihin joiden kanssa olen jakanut ilot ja surut.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Ystävieni muodostama Carmen & The Devil -duo. He soittavat amerikkalaista folkin inspiroimaa musiikkia, ja uskon, että heistä vielä kuullaan paljon.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”En ole nyt pitkään aikaan ostanut, mutta yleensä ostan cd-levyjä. Ostan siksi, että pidän musiikista, ja haluan tukea artistia. Kannatan varsinkin kotimaisten pienempien bändien levyjen ostamista.”

Spotify vai iTunes?

”Nykyään Spotify”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Kävin viimeksi kolmisen viikkoa sitten vuoden naistulokas-Emmalla palkitun Yonan keikalla Korjaamolla Helsingissä. Yleisö oli mukavasti mukana, ja pidin Yonan spontaanista ja herkästä esiintymistavasta.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Kisa jatkuu edelleen.”

Janina Mackiewiczin soittolista

1. Muse – Unintended
2. The Killers – Mr. Brightside
3. The White Stripes – Seven Nation Army
4. Patrick Wolf – The Magic Position
5. Neil Young – Heart of Gold
6. Green Day – Good Riddance (Time of Your Life)
7. Amy Winehouse – Back to Black
8. The Gaslight Anthem – The ’59 Sound
9. Radiohead – Karma Police
10. Chisu – Miehistä viis!

Kuuntele Janina Mackiewiczin soittolista.