Onko se James Brown? Ei, se on Charles Bradley.

Brooklynissä päämajaansa pitävästä Daptone Recordsista on kahdentoista toimintavuotensa aikana kehittynyt yksi tärkeimmistä souliin, funkiin, afrobeatiin ja niiden sukulaisiin erikoistuneista levy-yhtiöistä. Torstaina Daptonen hedelmistä saadaan nauttia myös Helsingissä, kun Charles Bradley & The Extraordinaries nousee Tavastian lavalle.

Daptone Recordsin juuret ulottuvat viime vuosituhannen puolelle Gabriel Rothin pyörittämään Desco Recordsiin, jonka tuhkasta Daptone nousi vuonna 2001. Julkaisu julkaisulta sen nimestä on muodostunut tietynlainen laadun tae, merkki korkealaatuisesta ja tyylillä tehdystä musiikista. Daptonen levyille ominaisen, samanaikaisesti perinteiseltä ja tuoreelta kuulostavan soundin ydin on yhtiön oma studio, analogitekniikan nimeen vannova The House of Soul. Lisäksi yhtiöllä on alamerkit Dunham, jolle levyttää muun muassa Charles Bradley, sekä Ever-Soul, joka on erikoistunut tuntemattomampien soulklassikoiden uudelleenjulkaisuun.

Daptone ei kuitenkaan ole vain levy-yhtiö, vaan ennen kaikkea muusikoista koostuva tiivis yhteisö. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että yhtiön perustajat Neal Sugarman ja Gabriel ”Bosco Man” Roth ovat luonnollisesti mukana myös sen julkaisemilla levyillä – niin tuotantopuolella kuin muusikoina. He kuuluvat monien muiden tavoin talon omaan kalustoon kummankin soittaessa Dap-Kingsin riveissä ja Sugarmanin johtaessa vielä yhtiölle levyttävää Sugarman 3 -kokoonpanoaan. Rothin ja Sugarmanin johdolla Daptone on koonnut kattonsa alle suuren joukon perinnetietoisen rytmimusiikin ystäviä.

#1 Charles Bradley

Torstaina Tavastian lavalle nouseva Charles Bradley on yksi Daptonen kirkkaimmista tähdistä ja elävä esimerkki siitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä. Monen mutkan kautta yhtiön suojiin päätynyt Bradley tuli musiikkibisnekseen varttuneemmalla iällä, esiinnyttyään pitkään muun muassa James Brown -imitaattorina yökerhoissa. Niinpä keväällä ilmestynyt Victim of Love on 65-vuotiaalle Bradleylle vasta toinen albumi. Elämän nurjan puolen kokeneella ja välillä kodittomana eläneellä Bradleylla on taustallaan vahva selviytymistarina, jota levy-yhtiön on varmasti helppo myydä. Vielä vahvempia ovat kuitenkin suurisydämisen ja karismaattisen soul-kurkun väkevät albumit, jotka ovat Daptonenkin mittapuulla erinomaisia. Usein Wilson Pickettiin ja James Browniin verrattu Charles Bradley vieraili edellisen kerran Suomessa Flow’ssa vuonna 2012.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Sharon Jones

Pariin otteeseen Suomessa esiintynyt Sharon Jones on elimillinen osa Daptone Recordsia – olihan Daptonen historian ensimmäinen julkaisu Dap Dippin’ with Sharon Jones and the Dap-Kings -albumi. Jonesin ja Daptonen historia ulottuu myös pidemmälle, sillä hän levytti aikaisemmin juuri Daptonea edeltäneellä Descolla. Jones on ollut mukana nostamassa levy-yhtiötä sen nykyiseen maineeseen neljällä studioalbumillaan taustallaan uskollinen housebändi Dap-Kings, jonka jäseniä kuullaan myös muiden Daptone-kiinnitysten riveissä. Lisäksi yhtye säesti muun muassa Amy Winehousea tämän palkitulla albumilla Back to Black (2006). Sharon Jones & Dap-Kingsin viidennen albumin Give People What They Want oli määrä ilmestyä vielä tämän vuoden aikana, mutta Jonesilla todettu syöpä laittoi suunnitelmat uusiksi. Nyt soulmaman kerrotaan olevan paremmassa kunnossa ja uusi albumi ilmestyy vuoden 2014 tammikuussa.

Video ei ole enää saatavilla

#3 The Budos Band

Afro-soulia, funkia ja psykedeliaa yhdistävä The Budos Band edustaa karismaattisista laulajista tunnetun Daptonen kiihkeää instrumentaalipuolta. Parhaimmillaan yli kymmenjäsenisen kokoonpanon riveissä on Daptonelle tyypillisesti myös muissa yhtiön kokoonpanoissa vaikuttavia soittajia, kuten vaikkapa The Menahan Street Bandissa kitaroiva ja Dunham Recordsia johtava Thomas ”Tommy TNT” Brenneck. Hypnoottisista live-esiintymisistään tunnettu yhtye valmistelee parhaillaan neljättä studioalbumiaan. Suomessa The Budos Band nähtiin viimeksi Flow-festivaalin telttalavalla vuonna 2011.

Video ei ole enää saatavilla

#4 The Menahan Street Band

Myös Daptone-perheen vakiomuusikoista koostuva The Menahan Street Band on ansioitunut muun muasssa Charles Bradleyn taustabändinä. Kokoonpano on kuitenkin julkaissut myös kaksi omaa albumia, joista debyyttialbumi Make the Road by Walkingia ovat samplanneet useat nykyräppärit Jay Z:stä Kendrick Lamariin.

Video ei ole enää saatavilla

#5 The Sugarman 3

The Sugarman 3 levytti Sharon Jonesin tavoin Daptonea edeltäneelle Desco Recordsille. Trioa johtaa Daptones-pomo Neal Sugarman, jonka saksofoninsoittoa kuullaan myös muun muassa Dap-Kingsissa. The Sugarman 3:n albumeilla on hyvin paljon samaa imua kuin vaikkapa Booker T & MG’sin instrumentaalifunkissa. Yhtyeen albumeilla on kuitenkin kuultu myös vierailevia solisteja, kuten Lee Fieldsiä ja Charles Bradleya.

Video ei ole enää saatavilla

#6 The Como Mamas

Ester Mae Smithin, Angela Taylorin ja Della Danielsin muodostama The Como Mamas on virkistävä poikkeus Daptonen listoilla, mutta samalla täysin linjassa yhtiön perinteitä kunnioittavan musiikillisen suunnan kanssa. Gospelia a cappellana esittävä kolmikko oli alkujaan mukana Daptonen Como Now -kokoelmalla (2008), mutta levytti myöhemmin kokonaisen albumillisen harmonioitaan. Get an Understanding ilmestyi Daptonen julkaisemana alkuvuodesta 2013.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Naomi Shelton

Daptonen vahvaäänisten solistien sarjaa täydentää ikänsä vuorotellen kirkoissa ja yökerhoissa esiintynyt Naomi Shelton, jonka gospel-standardeja ja uusia soul-sävellyksiä sisältänyt What Have You Done, My Brother -albumi ilmestyi 2009. Naomi Shelton & The Gospel Queens on sittemmin kiertänyt usein esimerkiksi Sharon Jones & Dap-Kingsin kanssa. Naomi Shelton on Bradleyn, Jonesin ja The Como Mamasin tavoin riemastuttava esimerkki Daptonen avarakatseisuudesta, jossa ikäsyrjinnällä ei ole sijaa. Soulissa kilometrit eivät ole koskaan pahaksi.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Antibalas

Ninja Tunen kautta Daptonelle kotiutunut Antibalas vahvistaa Daptonen afrobeat-puolta. Kokoonpano on paljon velkaa Fela Kutille ja onpa se myös soittanut yhdessä Kutin poikien Femin ja Seunin sekä toisen afrobeat-pioneerin, Tony Allenin kanssa. Kaksitoistahenkinen orkesteri on esiintynyt myös Fela Kutin elämään perustuvassa  Broadway-musikaalissa Kuti!

Video ei ole enää saatavilla

Charles Bradley & The Extraordinaries, The Soul Investigators ja Dj:t Didier ja Tupla-Jukka Tavastialla torstaina 17.10. Liput ennakkoon 30 euroa, ovelta 31 euroa.

Kaikkihuomisenbändi Panssarijuna. Pidimme myös levystä.

Arvioimme vuoden alkupuoliskolla aika nivaskan levyjä, tarkemmin ottaen 247 kappaletta. Aivan kaikkea emme silti huomanneet, joten keräsimme sivuutetun parhaimmiston pakettiin.

Charles Lloyd / Jason Moran – Hagar’s Song

ECM

77 Liekö mitään kauniimpaa kuin kahden ihmisen välinen intiimi kanssakäyminen? Jazzmiesten dialogit huipentuvat koskettaviin Bob Dylan ja Beach Boys -versiointeihin. (Ami Vuorinen)

Video ei ole enää saatavilla

Rudimental – Home

Asylum

77 Brittikvartetti pohjusti Home-esikoistaan kolmella isolla tanssihitillä, jotka jäävät kyllä levyn parhaiksi vedoiksi, mutta onneksi täytekin on täytteeksi ensiluokkaista. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

Jussi Kuoma – s/t

Enkkä Records

78 Lahtelaisräppäri Jussi Kuoma luottaa samplepohjaisiin biitteihin, peruspositiivisuuteen ja kepeään läpänheittoon. Harmiton, mutta samanaikaisesti ilahduttava albumi. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Kisses – Kids in L.A.

Cascine

79 Kissesin Kids in L.A. -albumi on vuoden toistaiseksi tarttuvinta tanssittavaa elektropoppia. Esimerkiksi The Hardest Part ja Air Conditioning jäävät pyörimään päähän levottomasti. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Sällskapet – Nowy Port

Universal

79 Kaunis maisemamaalaus ruosteisista rautateistä, aamuöisistä satamista ja itäsaksalaisista betonilähiöistä. Thåström ajaa pitkin E40:tä syvemmälle teollisuuskalkkeeseen, kyydissään muun muassa Anna von Hausswolff. (Mikael Mattilla)

Video ei ole enää saatavilla

Youth Lagoon – Wondrous Bughouse

Boise

79 Etkö saanut vielä tarpeeksesi dreampop-revivalista? Sitten uhraa elämästäsi kohtuullinen aika Youth Lagoonin kakkoslevylle. Yhden miehen yhtye on Melody’s Echo Chamberin ohella ”Beach House 2.0”. Siinä missä Echo Chamber on inspiroitunut Stereolabista, Wondrous Bughousen pintaan liitetty suhinapsykedelia ammentaa levyn nimen mukaisesti viidakon ötököistä ja räikeimmistä orkideoista. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Carmen Villain – Sleeper

Smalltown Supersound

81 Jos Sonic Youth kohtaisi Liz Phairin, se ei kuulostaisi yhtä jännittävältä kuin Sleeper. Levyllä on piirun verran osiensa summaa reilummin mystiikkaa, epäilyttävää romantiikkaa ja yliluonnon hulluutta.  (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Ashley Paul – Line The Clouds

Rel Records

82 Nypi kitaraa, ujella saksofonia, improvisoi intuitiiviset vokaalisikin, väistä aina, kun jokin on hahmottumassa: näin laulut pitäisi aina jättää kirjoittamatta. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

French Films – White Orchid

GAEA

83 French Films teki yhden vuoden parhaista indiepop-levyistä, joka erottuisi edukseen niin Slumberlandin kuin Captured Tracksin katalogeissa. Suomi missasi jälleen kaiken olennaisen sanomalla ”lol, the Drums”, koska niin oli jo ensimmäisen levyn kohdalla opetettu ja hypebändi ja vittu blogit. Hyvin biisien lisäksi White Orchidia kantaa komppien mekaanisuus, joka tuo tuo sopivan häivenen kolkkoutta bändin Pains of Being Pure at Heartin kovisversiosta muistuttavaan nykyestetiikkaan. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

LCMDF – Mental Health Pt. II

FAN

83 Suomi tuntuu vähän unohtaneen LCMDF:n, mutta duo jatkaa vähintään entisellä luomisvimmalla. Ysärissä uppodipatussa nykysoundissa Beck tormää Ace of Baseen, joka liftaa Whalea kyyditsevän Weezerin matkaan. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

William Tyler – Impossible Truth

Merge

83 Lambchopissa ja Silver Jewsissa jo teini-ikäisenä soittanut William Tyler on julkaissut 2010-luvulla kaksi sooloalbumia, joista jälkimmäisen tasoisia instrumentaalisia folk-albumeita ei ihan joka vuosi julkaistakaan. Tyler, 33, loihtii kitarallaan vangitsevan hypnoottisia äänimaisemia, joihin mahtuu ihminen, luonto ja koko maailma. Mitä instrumentaalimuusikoihin tulee, Tyler huitelee lähes Colin Stetsonin nerokkuuslukemissa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Batillus – Concrete Sustain

Seventh Rule

84 Betoni on käytännöllistä, mutta Batilluksen siihen vertaaminen tuntuu arkiselta. Rammed earth on yhtä kestävä tekniikka. Vuosien maantietomu prässätään muuriksi, joka tulee seisomaan hievahtamatta tuhannen vuoden verran. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Girls Names – The New Life

Tough Love

84 Melko tuntemattoman Girls Namesin kolmas albumi on yksi vuoden timanttisimpia indierocklevyjä. Pohjoisirlantilaisyhtyeen tyylilaji on napakka, suoraviivainen ja luurankomainen postpunk The Curen ja Lotus Plazan ruuhkauttamassa tienristeyksessä. Kitaroilla on tilaa, instrumentaaliosuuksilla mittaa ja hoilotuksissa kuuluu kenenkäpäs muunkaan kuin Ian Curtisin kaiku. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

The Haxan Cloak – Excavation

Tri Angle

84 Haluaisitko haudata dubstepin multaan niin pitkäksi aikaa ja syvälle, että sen henki salpautuu ja pulssi hidastuu lähelle ruumista – ja lopulta kaivaa raadon takaisin ylös silkkaa ilkeyttäsi? Excavation on levysi. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

Little Boots – Nocturnes

On Repeat

84 Brittiläisen elektropopartisti Victoria Heskethin eli Little Bootsin vuonna 2009 julkaistu debyyttialbumi oli epätasainen pettymys. Hesketh lunastaa yllättäen alku-uransa lupauksen täyteläisellä kakkoslevyllä, jonka sävellykset kantavat alusta loppuun. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Panssarijuna – Haistoin kerran näätää

Joteski Groteskii

85 Panssarijuna on neljän helsinkiläsen kylähullun muodostama traumablues-yhtye, jonka rähjäinen debyyttialbumi yhdistää muodon täydellisesti sisältöönsä. Pöytäviinan polttamat kappaleet mädäntyneestä ”honeysta”, Sörkan kurkosta tai näädän haistamisesta kuulostavat juuri niin päässäviiraavilta kuin pitääkin. (Joonas Kuisma)

Video ei ole enää saatavilla

Autre Ne Veut – Anxiety

Mexican Summer

86 Vinkulelusoul. Hyväksy hieman myhäillen, lainausmerkeissä, tai heittaa paatoksella. Heittaan lainausmerkeissä. Raivostuttavan överi suihkurunkkauslevy. Kiehtovan synteettinen kuin Bowien Young Americans. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Arttu Wiskari – Tappavan hiljainen rivarinpätkä

Warner

86Wiskarista on varkain kehittynyt kotimaisen musiikki-identiteetin éminence grise. Yhtä harmaa kuin velkaisen rivitalon tapetti. Koskettaa kaikessa depressiviisyydessään enemmän kuin yksikään anglofiili kitarapoppibändi. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Amor de Dias – The House at Sea

Merge

87 The Clientele on yksi 2000-luvun aliarvostetuimpia yhtyeitä. Alasdair MacLeanin sivuprojektin toinen albumi on vielä jotain sitäkin parempaa ja kuulostaa juuri siltä kuin läpikuultavan hauraan kitarapopin hallitsevan brittimuusikon ja espanjalaisen käsitetaiteilijan (Lupe Núñez-Fernández) yhteistyön voisi kuvitellakin kuulostavan: impressionistiselta, bossanovalla maustetulta ja kevyen kokeelliselta twee-jazzpopilta. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Local Natives – Hummingbird

Infectious Music

87 Jo debyytillään vakuuttanut kalifornialaisbändi pistää kakkosalbumillaan paremmaksi. Rauhalliset kappaleet kuten huumaava Ceilings ja yhtyeen hienoin biisi tähän asti, Colombia, nostavat Hummingbirdin alkuvuoden 2013 parhaiden levyjen joukkoon. (Visa Högmander)

Video ei ole enää saatavilla

James Blake – Overgrown

Polydor

88 Emosteppaajan erinomaisella kakkosalbumilla R&B- ja gospel-vaikutteet, vokaaliluupit, mies ja piano -herkistelyt ja myhkäilyhouse sulautuvat usvaisen harmoniseksi kokonaisuudeksi. (Ami Vuorinen)

Video ei ole enää saatavilla

Charles Bradley – Victim of Love

Daptone Records

93 Vuoden soul-albumi. Vaikka Victim of Love on vasta toinen albumi Charles Bradleylle, on hän jo nyt nousemassa laadustaan tunnetun Daptonen lippulaivaksi, ikiaikaisen soulin uudeksi kuninkaaksi. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla