”Kun Chairlift saavuttaa kappaleellaan rakkauden ylimaallista huumaa tulvivan kertosäkeen, meitä muistutetaan siitä, mikä kaiken tämän paskan keskellä on tärkeää: toisemme.”

Eskapismi on vaarallista, mutta kun maailma ympärillämme tuhoutuu, tarvitsemme sitäkin.

”All of me
Honestly
Is dedicated to hold you”

Me elämme aivan uskomattoman hienolla planeetalla, joka on täynnä ihmeitä. Ajatelkaa nyt vaikka seepioita, jotka muuttavat väriään hypnotisoidakseen saaliinsa.

Video ei ole enää saatavilla

Tai pallopäävalasta, joka on niin älykäs, että se suree kuollutta jälkeläistään kuin ihminen konsanaan.

Video ei ole enää saatavilla

Kuten David Attenborough Sininen Planeetta -sarjan jokaisessa jaksossa jaksaa muistuttaa, meillä on vain tämä yksi planeetta, ja sen asiat ovat huonosti, kiitos ihmisen. Me kiihdytämme ilmastonmuutosta, roskaamme maailman meret ja kulutamme joka vuosi aivan liikaa luonnonvaroja. Käynnissä on maapallon lajien kuudes massasukupuuttoaalto.

On tietysti ahdistavaa ja masentavaa ajatella asiaa, kun pitäisi vielä jotenkin selvitä normaalista arkielämästä – hankkia elanto, koulutus, ehkä parisuhde, jälkikasvua jne. Siksi on helppo heittäytyä populaarikulttuurin tarjoamiin korkealentoisiin tunnelatauksiin ja keskittyä vain niihin asioihin, jotka ovat lähellä ja tuottavat onnellisuutta.

”Cause the world goes on without us
It doesn’t matter what we do”

Eskapismi on petollista. Taiteen, päihteiden ja muiden arjesta irrottavien apuvälineiden ansiosta me olemme ehkä tämän planeetan ainoa laji, joka pystyy unohtamaan huolensa ja murheensa ainakin hetkellisesti – ja myös pyrkii siihen aktiivisesti. Eskapismi turruttaa ja antaa hetkeksi tunteen, että ehkä juuri sinun ei tarvitse osallistua, murehtia ja ottaa kantaa siihen, miten hiljalleen tuhoamme tämän planeetan ihmeet ja samalla itsemme.

Kyllä joku muu ne ongelmat ratkaisee.

Mutta toisaalta eskapismi on parhaimmillaan kuin ympärillä murenevan maailman kohinassa piippaava hälytyskello, joka keskittää huomiomme siihen, millä vielä on väliä. Kun Chairlift saavuttaa kappaleellaan rakkauden ylimaallista huumaa tulvivan kertosäkeen, meitä muistutetaan siitä, mikä kaiken tämän paskan keskellä on tärkeää: toisemme.

”I belong in your arms
I belong in your arms”

Pallopäävalaat tarvitsevat laumaansa ja ihmiset toistensa syleilyä. Sillä jos mitään menetettävää ei ole, ei ole myöskään toivoa paremmasta.

Video ei ole enää saatavilla

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 53 Chairlift – Amanaemonesia

Olisivatpa kaikki elektropop-biisit yhtä kekseliäitä kuin Chairliftin Amanaemonesia. Kappaleen säkeistön laulun ja biitin välinen polyrytmia on niin harhauttavaa laatua, että aivot pehmenevät ja lantio vääntyy totaalisen solmuun. Kun kertosäe upottaa valtavan melodiakoukun sydämen sisään, mitään ei ole enää tehtävissä: diskopallo pyörii ja muistikuvat hälvenevät. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 52 Washed Out – Soft

Ensimmäinen sana: Slowdive. Syvältä pumpulin keskeltä nouseva narkomelodia kiertelee, kaartelee ja tempautuu termiikin mukana korkeuksiin. Toinen sana: baleaarinen. Kenkiinhän tässä taas tuijotellaan, mutta mitäs kummaa, popot tapailevat varovasti askelia shuffle-kompin tahtiin. Mitä tässä kiirehtimään, kun ei ole varsinaista määränpäätäkään. Rannalla kun ollaan. (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 51 Tyler, the Creator – Yonkers

Räpin uusi paha poika ja OWFGKTA-kollektiivin jäsen teki keskinkertaisen levyn, jonka rosoinen kasettiestetiikka viehätti mutta myös turrutti. Siltä lohkaistu Yonkers on vuoden parhaita biisejä. Levyn loputon itseironia on problemaattista: Tyler uhoaa tökkivänsä bloggaavia hipsterhinttareita hangolla (pitchfork), mutta elää ja kuolee juuri näiden blogien kautta. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 50 Yuck – Get Away

Kummasti enemmän amerikkalaiselta kuin brittiläiseltä kuulostava lontoolaisbändi teki levyllisen 1990-luvun lämpöä hehkuvaa kitaramourua, joka ei kuitenkaan sorru sisällöttömään retroiluun. Jo debyytin avausraita Get Away on täynnä riffejä, joista yhtyeen esikuvat olisivat kateellisia, aivan syystä. Sen pitäisi olla jokaisen tulevan ilmakitaristin ohjelmistossa. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

# 49 Eleanoora Rosenholm – Valo kaasumeren hämärässä

Aiemmin Eleanoora Rosenholm kertoi makaabereja tarinoita ruumiinvalvojaisista. Silloin hän oli raadollisuudessaankin herttainen. Mutta kun hän nyt vie pommi-iskun jälkeisille raunioille, hyytyy kuulijan hymy. Ulkokohtaisen tarinoinnin tilalla on jotakin paljon kouriintuntuvampaa – hämmennys keskellä todellisuutta, joka on yhtäkkiä muuttunut untakin epätodemmaksi. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 48 Justice – Civilization

Lähestulkoon maailmanlopulta ja moottorin jyrinältä kuulostavan alun jälkeen biisistä kuoriutuu tarttuva tanssihitti, joka kuulostaa ylilyödyltä mutta silti sivistyneeltä. Ranskalaisduon odotetun kakkosalbumin Audio, Video, Discon ainoa aidosti yksinään toimiva kappale, josta löytyy vielä Justicelle aiemmin ominaista hulluutta ja luovuutta ilman yliyrittämistä. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

# 47 Battles – Futura

Tämän pitäisi soida Groove FM:llä. Ehkä se tulee kymmenen vuoden päästä soimaankin. Battlesin Futura on funkyin kappale miesmuistiin. Kun John Stanierin takoma rytmi alkaa minuutin kitarannytkyttämisen jälkeen kuulua, ei lantio pysy perässä. Hitaahko rytmi vie mukanaan kuin lumivyöry. Futura on täynnä virtuoosimaista taituruutta, järkeä ja ennen kaikkea tunnetta. (Niko Vartiainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 46 LMFAO – Party Rock Anthem

Kuluneen vuoden ykköstanssittajasta ei liene epäselvyyttä. LMFAO:n yhdistelmä OutKastin hulluutta ja Black Eyed Peasin avaruusajan tuotantoa lanasi tanssilattiat sileiksi Hangosta Nuorgamiin. Bändi selvästi ymmärsi varsin syvällisellä tasolla, että promillelukemien ollessa noususuhdanteessa ja desibelimäärän noustessa toiselle sadalle, turha älyllisyys on pahasta. (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 45 Tv-resistori – Koputan puuta

Viime vuoden ehdottomasti paras kotimainen pop-albumi oli Tv-resistorin eponyymi kolmoslevy. Jos näit Ykän, Päivin, Aleksin, Tomin ja Honkan soittamassa syksyn viimeisillä keikoilla Koputan puuta, yhtä levyn monista huippuhetkistä, tiedät että yhtye oli elämänsä kunnossa. Mitä tahansa he tekevätkään tulevaisuudessa, tulevat numerot aina olemaan heidän puolellaan. (Mikko Valo)

Respa sanoi loppuvuodesta hei hei.

Kuuntele Koputa puuta Spotifyn kautta tästä.

# 44 Cults – Go Outside

Manhattanilaisduo Cults vastasi eräästä vuoden 2011 debyyttialbumeista. Yhtyeen uudelle vuosituhannelle päivitetty spektoriaaninen tyttöbändipop kuulosti suorastaan hätkähdyttävän omaperäiseltä – samanaikaisesti jokseenkin valheellisen viattomalta ja kimmeltävän kohtalokkaalta. Go Outside oli todistuskappale ”A” Madelin Follinin ja Brian Oblivionin popneroudesta. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 43 The Vaccines – Post Break-Up Sex

Lontoolaisyhtyeen ässäsingle vaikutti ensi kuulemalta huvittavalta. Yhdistelmä kaikuisia nakutuskitaroita ja lakonisia ihmissuhdepohdintoja oli kuin räätälöity menestysresepti indiepopmaineeseen. Vaccines osoittautui kuitenkin riemastuttavaksi, jopa sielukkaaksi kitarabändiksi, eikä Post Break-Up Sex suostu poistumaan päänsisäiseltä soittolistalta sitten millään. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 42 Freeman – Mattolaituri

Suurenmoisen Liian myöhään -hitin jälkilämmössä paistattelevat Freeman ja Uusi fantasia päättivät viisaasti yhdistää voimansa kokonaisen pitkäsoiton parissa. Lopputuloksena oli mainio Freeman IV, jolla muistettiin historia, mutta katsottiin myös tulevaisuuteen. Paula Vesalan sanoittama koskettava Mattolaituri vei mukanaan kuin aallot ja mäntysuopa elämän tahrat. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

Chairlift, vielä kolmihenkisenä

Chairlift katosi kolme vuotta sitten julkaistun esikoisalbuminsa jälkeen näköpiiristä. Something esittelee yhtyeen oikukkaasti hittejä tipauttelevina kuriositeettikeräilijöinä.

Williamsburgista kajahtaa: pitkäksi venähtänyt taidepaussi on antanut Chairliftille aikaa koota itsensä. Aaron Pfenningin lähdettyä soolouralle yhtye kutistui duoksi. Patrick Wimberly ehti välissä tuottaa muun muassa hyperyhmä Das Racistia. Caroline Polachek puolestaan teki yhteistyötä Washed Outin kanssa ja on toiminut Girl Crisis -coverkollektiivin vetäjänä Elizabeth Harpeirin (Class Actress) rinnalla.

Viime syksyn kuluessa julkaistut biisinäytteet antoivat viitteitä tukevoituneesta soundista ja harkitummasta tuotannosta. Does You Inspire Youn perusasetelmasta – singer-songwriter-herkistely vastaan syntetisaattori – on siirrytty jälkimmäisen instrumentin vuoropuheluun Polachekin ilmaisuvoimaisen ja maalailevammaksi kasvaneen lauluäänen kanssa.

Somethingista ei voi tietenkään puhua mainitsematta ensimmäiseksi avainkappaletta Amanaemonesiaa. Sen loppuvuodesta julkaistu video oli polveilevaa kappalerakennetta, abstraktia tanssia ja karaokevideota yhdistelevine päällekkäistasoineen kuin semiootikon märkä uni, jossa hallitsemattomilta tuntuvat vastakohtaparit sidotaan yhteen höhlällä nonsense-kertosäkeellä.

Huomio kiinnittyy videon ylälaidassa pyörivään ideogrammiin: kerälle kiertyvä käärme jakautuu kahtia molemmista päistään ja muodostaa samalla c-kirjaimen. Pyörimisliikkeen vuoksi logo operoi kolmessa ulottuvuudessa kahden sijaan. Ja jotenkin tämä kaikki liittyy Liisan seikkailuihin Ihmemaassa.

Video ei ole enää saatavilla

Amanaemonesia tiivistää Chairliftin uuden tuotannon kiehtovuuden. Kuulijaa hämätään yllätyskäänteillä, sanaleikeillä, kaksoismerkityksillä ja kaikessa läsnä olevalla akrobaattisuudella. Parhaimmillaan musiikista rakentuu merkkijärjestelmien labyrintti – se on kuin Rubikin kuutio, joka nakataan virikedeprivaatiossa riutuneelle matikkanörtille. Se on autuas ilme laboratoriorotalla, joka palkitaan sokeriliemellä sokkelon läpäisemisen jälkeen.

Entäpä sitten loput albumista? Hieman epätasainen kattaus sisältää potentiaalisia hittejä ja valitettavasti myös muutamia huteja. Somethingin ensimmäisenä ennakkopalana julkaistu Sidewalk Safari avaa levyn: ranskalaista kruisailuelektroa henkivä muovinen retrosyntikkariffi ei ole kulunut soitossa, ja musiikillisesti kappale lukeutuukin levyn parhaimmistoon.

Sidewalk Safari on samalla näyte Polachekin valloittavan kuivasta huumorintajusta sanoittajana. Teksti rakastajan yliajamisesta tarjoaa levyn parhaan lyyrisen punchlinen kertojan todetessa, että miehen olisi sittenkin kannattanut vain mennä taksilla. Polachekin heittäessä loppuun loistavan Kim Gordon -imitaation atmosfääri on samanaikaisesti vaarallinen ja lakoninen.

Perässä seuraaviin I Belong in Your Armsiin ja Take It Out on Meen on sovellettu melko tyypillistä ja sopivan koukuttavaa kasarivoittoista voimapopreseptiä. Maanisuutta ja yllätyskäänteitä annostellaan avauskappaletta vähemmän. Alkupuoliskon toiseksi kiintopisteeksi nousee Wrong Opinion, johon on saatu mukaan Duran Duranin ja Gary Numanin tyyppisten nimien orientalismikauden vainoharhainen tropiikin aavistus.

Something käyttää kuitenkin polttoaineensa pikaisesti loppuun. Popahtavaa balladiosastoa edustavia kappaleita ladotaan peräjälkeen turhan rutiininomaisesti. Tuloksena on ikävästi lerpattavaa keskivaiheen paatosta. 1980-luku kuuluu jälleen kaikessa, nyt sen siirappisemman lauludiivadramatiikkansa näyttäen.

Kokonaisuutena Something petraa vielä viime metreillä. Amanaemonesian ohella Met Before tuntuu pieneltä siivulta taivasta. Juuri tältä M83:n Hurry Up, We’re Dreamingin olisi pitänyt kuulostaa. Frigid Spring taas on erikoinen barokkifolkahtava numero, joka Arthur Leestä muistuttavassa levottomuudessaan kuuluu sekin levyn ansioituneempiin sävellyksiin, joskin muotonsa puolesta hieman ulkopuoliseksi jääden.

Loppuvaikutelmaksi muodostuu, ettei Chairlift täysin hallitse vielä sitä nerokasta lukuisien muuttujien peliä, jota se kuulijalleen tarjoaa. Yhtye toisaalta hämmentää huippueklektisellä tematiikallaan, toisaalta kahmii himoshoppaajan tavoin mukaansa viihteellisiä easy listening -lainoja kuin tarjoussaippuaa ikään – välillä jälki on liian sileää ja kiiltävää. Popkappleen muotoon puetut arvoitukset voivat antaa kuulijalle vavisuttavia ahaa-elämyksiä, mutta luovat ajoittain yleistä sekalaisuuden tuntua.

82 Asiasanat: aerobic vs. eurytmia, avoautot, Gordionin solmu, kaksiteräinen kirves, kamputsealainen temppelivaunu tulessa, lukot & avaimet, M.C. Escher, vegaaniruokailu Williamsburgissa?, Näkymättömät kaupungit, Pussiliito-oravat värikuvissa, shampoomainokset, tandemfiksipyörä, vaihtoehtoiset tavat käyttää putkikelloja, valkoinen jänis, vaniljantuoksuinen kasvonaamio, vesikidutus siamilaisessa bambuhäkissä, Värittömät vihreät ideat nukkuvat raivoisasti, 3D-Sudoku.

Video ei ole enää saatavilla

The Nationalin ja Elbow’n hengessä melankolisten miesten indierockia soittava newyorkilaisyhtye julkaisee esikoisalbuminsa Coco Bewaren tällä viikolla. Syyskuussa digitaalisessa formaatissa ilmestynyt albumi on ehtinyt jo hullaannuttaa osan nuorgamilaisista.

Video ei ole enää saatavilla

Tycho – Hours

Sanfranciscolaisen Scott Hansenin kolmas albumi kuuluu loppusyksyn kiinnostavimpiin elektronisen musiikin julkaisuihin. Dive ilmestyy tällä viikolla, viisi vuotta edeltäjänsä Past Is Prologuen jälkeen.

Video ei ole enää saatavilla

Smith & Burrows – Funny Looking Angels

Editorsin Tom Smith on lyönyt hynttyyt yhteen muun muassa Razorlightissa ja We Are Scientistsissa rummuttaneen Andy Burrowsin kanssa. Unohdetun Delta-yhtyeen tuotannosta kaivettu näytebiisi on nimikappale marraskuun lopussa julkaistavalta albumilta, jolla kuullaan jouluiset versiot muun muassa Yazoon Only Yousta ja Blackin Wonderful Lifestä.

Video ei ole enää saatavilla

Steen1 – 40 senttiä

Seppo Lampela ei lepää. Aiemmin tänä vuonna kirjailija-räppäriltä julkaistiin Jussi Lammen kanssa tehty yhteisalbumi Bensaahan ne pojat tuli hakemaan, minkä lisäksi tekeillä on levyt niin Timo Rautiaisen kuin Retaleen kanssa. Tällä viikolla julkaistavalla Jedin paluu –albumilla vierailevat muun muassa Paleface, Petos ja Pyhimys.

Video ei ole enää saatavilla

Chairlift – Amanaemonesia

Newyorkilaisduo Chairliftin kakkosalbumi Something kuuluu alkuvuoden kiinnostavimpiin indiejulkaisuihin. Levyn ensimmäinen single herättää huomiota jo nimellään, joka viittaa hämärällä tavalla Amanaeen, new age -henkiseen hierontatekniikkaan.

Video ei ole enää saatavilla