Ottamatta kantaa siihen, olivatko Jake Nymanin, Pekka Laineen ja Tero Lietteen ratkaisut korvata esimerkiksi  Wilcon Yankee Hotel Foxtrot Kotiteollisuuden Helvetistä itään -teoksella onnistuneita, pitää ihmetellä sitä, että näistä kotimaisista perusteoksesta peräti seitsemää – eli liki 10 prosenttia – on turha kysellä levykaupoista. Otimme selvää, miksi klassikoita ei saa.

1. Esa Pethman: Modern Sound of Finland (RCA Victor, 1965)

Suomen ensimmäiseksi moderniksi jazz-levyksi kutsuttu, klassista musiikkia ja jazzia ennakkoluulottomasti yhdistelevästä kiekko ehti unohtua yli 30 vuodeksi, kunnes brittiläinen Whatmusic otti levystä uusintapainokseni 2000-luvun alussa. Pienkustantajan taloudelliset ongelmat ovat kuitenkin kadottaneet niin levyn vinyyli- kuin cd-version kauppojen hyllyiltä.

Whatmusic myy levyä edelleen verkkokaupassaan, mutta kaupan toimivuus jättää toivomisen varaa. Kiinnostuneiden onneksi cd-versiota löytyy useita kappaleita ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista.

Video ei ole enää saatavilla

2. Eero Koivistoinen: Valtakunta (Otava, 1968)

Pentti Saarikosken tekstejä jazziin yhdistelevä levy oli osa Otavan lyhyttä kokeilua musiikkimaailmassa. Yhtiö otti levystä bonusraidoilla terästetyn cd-painoksen vuonna 1995, mutta levydivarien edelliset havainnot cd-versiosta ovat viime vuosituhannelta.  Vinyyliä liikkuu sitäkin harvemmin

Kirjastoissa tilanne on sentään valoisa: cd-julkaisua on saatavilla hyvin ja lp-versiotakin yksi kappale.

Video ei ole enää saatavilla

3. Anki: Sateen jälkeen ( Top Voice, 1967)

Ankin iskelmälevyksi kutsuttu kiekko on ollut saamattomissa liki 40 vuotta. Elokuussa tilanteeseen on tulossa muutos, kun Rocket Records julkaisee levyn cd:llä yhdessä Ankin debyyttialbumin Anki yksin kanssa. Painos on pieni, joten kiinnostuneiden kannattaa toimia nopeasti (ks. kohta 7).

Pääkaupunkiseudun kirjastojen ainoa levyn vinyylikappale on korjattavana toista kuukautta, joten aika huonolta näyttää.

Video ei ole enää saatavilla

4. Eero Raittinen: Eeron elpee (RCA 1970)

Eeron levy julkaistiin vuonna 1977 ulkomaille suunnattuna uusintapainoksena nimellä Blues from the North, mutta sen koomin levyä ei ole näkynyt.

RCA:n katalogin omistavan Warnerin Timo Lindström pahoittelee omiin suosikkeihinsa kuuluvan levyn pysymistä tavoittamattomissa. Warnerilla on kuitenkin menossa hanke koko kataloginsa julkaisemisesta muodossa tai toisessa, mikä tarkoittanee Eeron elpeenkin tulemista julki vähintään verkkolatauksena. Aikataulusta tai mahdollisesta cd-versiosta Lindström ei kuitenkaan uskalla luvata mitään.

Eero Raittinen itse toivoo levyn tulevan julki.

”Ehdottomasti. Vaikka se floppasi molemmilla kerroilla, olen yhä tyytyväinen melkein kaikkiin raitoihin”, hän kertoo.

Pääkaupunkiseudun kirjastoissa vinyyliä on jäljellä muutama kappale.
Levyn uusintapainos näytti tältä:

Eeron elpee sai uusintapainoksen myötä uuden nimen.

Video ei ole enää saatavilla

5. Cumulus: Sirkustirehtöörin pieni sydän (Top Voice, 1973)

Huolimatta folkyhtye Cumuluksen maineesta ja suosiosta, sen tuotantoa ei ole julkaistu cd-muodossa yhtä kokoelmaa ja Hectorin singleboksin raitoja lukuun ottamatta. Rocket Recordsin Juha Rantala kertoo kuitenkin yrittävänsä lisensoida yhtyeen tuotantoa cd-versioita varten lähivuosina. Aikataulut ovat kuitenkin auki.

Levy, jota löytyy Tikkurilan kirjastosta yksi kappale, näyttää tältä:

Myyvempiäkin kansia on nähty kuin tällä Cumulus-albumilla.

6. Carita Holmström: We Are What We Do (EMI, 1973)

Euroviisuissakin piipahtaneen Carita Holmströmin 1970-luvun kunnianhimoiset pitkäsoitot pakattiin Jos tänään tuntis eilisen tupla-cd:lle vuonna 2004, mutta painos on ollut loppu jo vuosia. EMIltä kerrotaan, että uusi painos on harkinnassa. Julkaisu saattaa tulla vielä kuluvan vuoden aikana.

Malttamattomat voivat etsiä kokoelmaa kirjastoista tai tyytyä ostamaan sen mp3-muodossa.

Video ei ole enää saatavilla

7. Matti Järvinen: Matin levy (Hi-Hat, 1976)

Suomiprogen pikkuklassikkon on nimetty jotakuinkin yhtä nerokkaasti kuin Raittisenkin kadonnut levy. Saatavuuden kannalta sen tilanne on kuitenkin vielä ikävämpi. Rocket Records julkaisi levyn vuonna 2005 rajattuna 500 cd:n painoksena ja vuonna 2007 vielä pienempänä vinyylipainoksena. Julkaisijan ällistykseksi molemmat myytiin loppuun. Uusintapainoksia ei kuitenkaan ole tulossa.

”Kun levyä mainostettiin rajoitettuna painoksena, niin lisäpainoksen tekeminen ei tule kyseeseen”, Juha Rantala kertoo.

Pääkaupunkiseudun kirjastoissa levyn cd- ja lp-versiota löytyy muutamaa kumpaakin.

Video ei ole enää saatavilla

Eurovision laulukilpailua on helppo pitää nykymaailman menosta irtautuneena ongelmajätenäyttelynä, mutta viisuhistorian yli tuhannen laulun listaa tutkaillessa on pakko myöntää kisaan mahtuneen myös todella onnistuneita länsimaisen viihdemusiikin helmiä. Nuorgam esittelee näistä kymmenen.

1 Jopa keskieurooppalaisen boheemielämäntavan ja ranskalaisen popin paha poika Serge Gainsbourg osallistui kisaan kolme kertaa: heti ensi yrittämällä vuonna 1965 syntyi europopin klassikko, kun France Gallin suoraviivaisesti kailottama Poupée de cire, poupée de son vei voiton Luxembourgiin.

Video ei ole enää saatavilla

2 Seuraavan kerran Gainsbourgin säveltaiteesta nautittiin kaksi vuotta myöhemmin, kun Monacon Minouche Barelli esitti moniselitteisen Boum-Badaboumin. Tämä sävelmä ei jäänyt historiaan, ja Gainsbourg jäi viisunälkäiseksi: mies palasi kisaan vielä vuonna 1990, jolloin toimi Ranskan edustussävelmän sanoittajana. Laulun saattaa edelleen bongata radiosoitosta ranskankielisissä maissa matkatessaan. Esikatseluvideossa nähdään mestari itse teossa:

Video ei ole enää saatavilla

Maailmankaikkeuden parhaita iskelmiä on vaikea luetella, mutta menestyneimpiä voi sentään yrittää. Esimerkiksi kaikkien tuntemaa Volarea harva pitää italialaisena euroviisuiskelmänä, niin paljon sitä on varioitu ympäri maailmaa, erityisesti Yhdysvalloissa (omat sovituksensa kappleesta ovat tehneet niin Dean Martin, Frank Sinatra kuin Luciano Pavarotti (aivan mahtava golfkentällä kuvattu video btw.), Frank Zappa ja David Bowie).

3Vuoden 1958 euroviisuissa nimellä Nel blu dipinto di blu kymmenen maan kisassa ällistyttävästi vasta kolmanneksi sijoittunut laulu valloitti kuitenkin maailman (sekä avaruuden, mikäli on uskominen Robert Zemeckisin vuonna 1997 valmistunutta elokuvaa Ensimmäinen yhteys (Contact).

Video ei ole enää saatavilla

4 Domenico Modugnon seuraavakin viisuedustus Piove (Ciao ciao bambina) on ikivihreä.

Video ei ole enää saatavilla

5 Ja mitäpä muutakaan on yksi kaikkien aikojen versioiduimmista viihdemusiikkisävelmistä L´amour est bleu, Rakkaus on sininen? Paitsi Suomessakin lähes vuosittain eri kokoonpanojen toimesta levytetty klassikko, myös Luxemburgin euroviisuedustussävelmä. Andre Poppin säveltämä ja Vicky Leandrosin tulkitsema laulu sijoittui vuoden 1967 kisassa hämmästyttävästi vasta neljännelle sijalle. Instrumentaaliversio loistavasta sävelmästä valloitti myös Yhdysvaltain Billboard-listan kärkipaikan ennätyksellisiksi viideksi viikoksi.

Video ei ole enää saatavilla

6 1960-luvun euroviisuista on syytä vielä mainita jonkinmoista kulttisuosiota nauttiva Monacon edustussävelmä vuodelta 1963, laulaja-lauluntekijä-näyttelijä Françoise Hardyn toteava L´amours´en va. Täydellinen oman aikansa kuva, muoti-esikuvanakin tunnetun Hardyn oma laulu pois lipuvasta rakkaudesta.

Video ei ole enää saatavilla

Euroviisulähetysten siirryttyä väriaikaan, laulujen esityksiin alkoi tulla entistä enemmän show-elementtejä ja se alkoi näkyä myös sävellyksissä.

1970-luvun klassikkoviisuja ovat ehdottomasti vähäeleiset ja ”ikuisiin” melodioihin perustuvat Espanjan Eres tu ja Ranskan L´oiseau et l´enfant (Lintu ja lapsi). Molemmat laulut levytti muuten ajan hengen mukaisesti suomeksi Katri Helena, ensimmäisen jopa kahtena eri versiona!

7Vuoden 1973 Espanjan Eres tu on mielenkiintoinen tapaus, sillä se on niitä harvoja espanjankielisiä lauluja, jotka ovat koskaan yltänee Billboardin Top 10 -listalle – laulusta oli jo tuolloin olemassa myös englanninkielinen versio. Alkuperäisesittäjä Mocedades-yhtye levytti laulun kaiken kaikkiaan kuudella kielellä, ja sävelmästä ovat omat tulkintansa taltioineet muun muassa Petula Clark, Bing Crosby ja Alla Pugatsova.

Video ei ole enää saatavilla

8Kaikkien aikojen Suomi-suosikkini esitettiin Brightonissa vuonna 1974, ABBAn maailmanvalloituksen aattona. Suomen puolesta lippua liehutti Eero Koivistoisen upea Älä mene pois / Keep Me Warm, jonka esitti vain 20-vuotias Carita Holmström. Edelleen ällistyttävän hieno suoritus:

Video ei ole enää saatavilla

9 Vaan osataan sitä vielä 2000-luvullakin. On tietenkin makuasia, pitääkö Serbian viimevuotista edustussävelmää Ovo je Balkania musiikinhistorian merkkiteoksena, mutta Goran Bregovicin leikittelevässä light-turbofolk-teoksessa on sellaista otetta, jota nykyviisukulttuuri onkin kaivannut. Onneksi Emir Kusturican elokuvien säveltäjällä ja Helsingin Juhlaviikoillakin vierailleella humppaveikolla oli pokerinaamaa tehdä itselleen uskollinen viisubiisi. Juuri tällaisia lauluja vartenhan Eurovision laulukilpailu on olemassa!

Video ei ole enää saatavilla

10 Ja sokerina pohjalla vielä yksi lähes euroviisu. Tuntuu vieläkin uskomattomalta, että aina niin skarpit ruotsalaiset pystyivät sellaiseen emämunaukseen, että jättivät Salem Al Fakirin Keep on Walkingin Melodifestivaleninsa kakkoseksi. Yksi viime vuosikymmenien ehdottomasti hienoimmista sävellyksistä syrjäytettiin, kun ruotsalaiset puhelinäänestäjät valitsivat Oslon kisoihin Idols-tähti Anna Bergendahlin hönkäilemän This Is My Lifen – niin minkä? Aivan.

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä ovat sinun mielestäsi kaikkien aikojen parhaat Euroviisukappaleet? Anna oma ehdotuksesi kommenteissa!