Matkalla Calaisbamaan!

Tällä viikolla Suomessa erilaisten suomalaisista muusikoista koottujen kokoonpanojen kanssa konsertoiva Damo Suzuki tunnetaan parhaiten saksalaisen Canin solistina. Vuosina 1970–1973 hän teki Canin ydinnelikon kanssa murhaavan sarjan klassikkolevyjä: Tago Mago, Ege Bamyasi, Future Days. Suzuki erosi bändistä vuonna 1973 mennäkseen naimisiin ja alkaakseen Jehovan todistajaksi.

Can jatkoi toimintaansa Suzukin lähdettyä, mutta iso osa taikaa oli hävinnyt. Bändi lopetti toimintansa vuoden 1979 tienoilla.

Mutta mitä tapahtui Holger Czukaylle, Michael Karolille, Jaki Liebezeitille ja Irmin Schmidtille sen jälkeen?

Holger Czukay

Canin basisti, ääniefektialkemisti ja viiksekkäin jäsen julkaisi bändin hajottua soololevyjä ja teki yhteistyötä lukuisien muusikoiden kanssa, joista moniin Canin kultakaudella oli ollut merkittävä vaikutus: Jah Wobble (P.i.L.), David Sylvian (Japan), U.N.K.L.E., Eurythmics ja niin edelleen. Soolourallaan Czukay jatkoi pioneerityötään sample-pohjaisen musiikin kehittäjänä. Tyylikirjo on huima, äänikollaaseista tanssipoppiin.

Video ei ole enää saatavilla

Michael Karoli

Canin hajottua kitaristi Michael Karoli perusti Outer Space -studion käytöstä poistettuun oliiviöljymyllyyn Ranskan Alpeille sekä soitti rumpuja sessiomuusikkona. Hän jatkoi Canin hajottua säännöllistä yhteistyötä Holger Czukayn kanssa eri projekteissa. Vuonna 1984 Karoli julkaisi ainoan soololevynsä englantilaisen laulajan Polly Eltesin kanssa. Vuonna 2001 hän kuoli syöpään ollessaan 53-vuotias.

Video ei ole enää saatavilla

Jaki Liebezeit

Canin hajottua bändin minimalistinen ja metronomintarkka rumpali Jaki Liebezeit sukelsi yhä syvemmälle rytmin ytimeen perustamalla erinäisiä rumpukokoonpanoja, kuten Drums off Chaosin (1982) ja Club off Chaosin (1996). Vuonna 1980 Liebezeit perusti Phantomband-yhtyeen yhdessä Canissakin soittaneen Rosko Geen kanssa. Myös Liebezeit on tehnyt Canin jälkeen paljon yhteistyötä Czukayn kanssa eri projekteissa. Lisäksi hän on esiintynyt ja levyttänyt muun muassa suomalaisen Raoul Björkenheimin, Depeche Moden, Brian Enon ja tuottaja-basisti Bill Laswellin Materialista tunnetun kitaristin Nicky Skopelitiksen kanssa.

Video ei ole enää saatavilla

Irmin Schmidt

Canin kosketinsoittaja Irmin Schmidt oli kapellimestari ennen liittymistään Caniin ja keskittyi Canin jälkeen säveltämään musiikkia elokuviin ja televisioon. Näitä töitä on kertynyt yli 40. Hän sävelsi Gormenghast-nimisen oopperan ja teki yhteistyötä legendaarisen saksalaisen mainossäveltäjän Bruno Spoerrin kanssa.

Video ei ole enää saatavilla

Lisää Can-miesten myöhempiä vaiheita löytyy tältä YouTube-soittolistalta.

Damo Suzuki’s Network Suomen-kiertueella: 8.10. Turku, Dynamo, 9.10. Tampere, Klubi, 10.10. Helsinki, Korjaamo, 11.10. Jyväskylä, Höstfest, Ilokivi, ja 12.10. Pori, Validi Sekmentti, Saikku. Taustabändissä mm. Pekko Käppi, Faarao Pirttikangas, Räjäyttäjien Jukka Nousiainen ja yllekirjoittanut.

Ja lopuksi biisi, joka teki minustakin Can-fanin joskus kaukaisella 1980-luvulla.

Video ei ole enää saatavilla

Gracias teki erinomaisen levyn. Nyt sen sai sanottua Nuorgamkin.

Se oli siinä. Vuoden 2012 A-puoli, meinaan. Vaikka arvioimme sen aikana päälle 250 albumia tai ep:tä, kaikensorttisia hyvyyksiä jäi aika paljon huomioimatta.

Siispä ohjeistimme toimittajakuntaamme kirjoittamaan miniminikritiikin niistä alkuvuoden parhaimpiin kuuluvista levyistä, joita emme ole vielä Nuorgamissa arvioineet, jotta tiedottajat saisivat jotain siteerattavaa ja te kenties löytäisitte uusia tuttavuuksia. Tässä on teille kooste ja siinä mainituilta levyiltä poimituista kappaleista koostettu soittolista.

Talkoisiin osallistuivat, Iida Sofia Hirvonen (ISH), Juuso Janhunen (JJ) Joni Kling (JK), Kari Koivistoinen (KK), Antti Lähde (AL), Mikael Mattila (MM), Oskari Onninen (OO), Teemu Purhonen (TP), Tapio Reinekoski (TR), Anton Vanha-Majamaa (AVM), Niko Vartiainen (NV), Mervi Vuorela (MV), Verna Vuoripuro (VV) ja Tuomo Yrttiaho (TY).

Kuuntele soittolista tästä.

Francis Bebey – African Electronic Music 1975–1982

70 Francis Bebey löysi syntetisaattorin 1970-luvulla ja kohteli sitä kuin akustista akustista kitaraa. Lopputuloksena oli safaribaarin hermostuttavaa onnentuntimusaa, joka kuulostaa paperisateenvarjoilta ja pelikoneilta. (ISH)

Allo Darlin’ – Europe

73 ”So you’re scared and you are thinking that maybe we ain’t young anymore” -tyyppistä pophaikeilua The Go-Betweensin hengessä. (ISH)

Black Dice – Mr. Impossible

74 On 11-vuotissyntymäpäiväsi. Olet toivonut lahjaksi Frontside Ollien tms. levyä. Juhlapäivänä lahjapaperista paljastuu tämä. Seuraavat 20 vuotta mietit, oliko se oikeasti vahinko vai sairasta pilaa. (JK)

Father John Misty – Fear Fun

77 Välillä unohtuu, miten hyvältä näinkin amerikkalainen kantrirock-soundi voi kuulostaa. Fleet Foxesin ex-rumpalin kahdeksannella levyllä kuuluu kyseisen bändin kaiku, mutta klangi on rouheampi. (MM)

Damien Jurado – Maraqopa

78 Amerikkalaislaulaja-lauluntekijän levyihin on mukava uppoutua. Edeltävän Saint Bartlettin tavoin Maraqopa on nasta yhdistelmä levollista ja jämptimpää Juradoa. Kuin hienoa käsityötä. (TY)

Friends – Manifest!

78 Surffikitarat, funk ja new wave -rytmit, teiniromantiikkaa kukkivat sanoitukset sekä Samantha Urbanin raukean hekumallinen ääni muodostavat Manifestin selkärangan. Täydellinen kesälevy, kuin prosciuttoa cantaloupe-melonin kera ja lasillinen rommikolaa: sopivasti suolaista, makeaa ja humalluttavaa. (JJ)

The Cribs – In the Belly of the Brazen Bull

79 Viidennellä levyllään The Cribs kumartaa Dave Fridmannin ja Steve Albinin avustuksella 1990-luvulle, onnistuen samalla luomaan hävyttömän tarttuvia kertsejä. (KK)

Phédre – s/t

79 Phédre on visuaalisempaa musiikkia kuin miltä se kuulostaa. Sen pinta on sisäsyntyisempi kuin sen ulkopuolelle jäävä sisäpuoli. En tiedä – se on yksi helvetin kompostiastia täynnä ideoita. (JK)

Kiveskives –Joystick

80 Kiveskiveksen lanseeraama nintendohevi on Joystickillä läsnä, mutta soppaan mahtuu myös loisteliasta pekkapohjolamaista progehenkeä. Trion juna rullaa hyvin, mutta suunnasta ei liene hajua kellään. (TP)

Suomen Tulli – Uuteen maailmaan

80 Torniossa perustetun yhtyeen perinnetietoinen ja silti selvästi 2010-lukulainen debyytti palauttaa kiinnostuksen uudempaan kotimaiseen progressiiviseen rockiin. Ei mikään Korppi, mutta lähellä. (TY)

The-Drum – Heavy Liquid

80 Yhdysvaltalainen tuottajakaksikko The-Drum herättää hetkittäin mielleyhtymiä Burialiin, mutta kappaleet soivat laskuhumalaisempina ja alakuloisempina. (TK)

 The Magnetic Fields – Love at the Bottom of the Sea

82 Jotkut eivät saisi luopua hyväksi havaituista toimintametodeista. Stephin Merritt on yksi heistä. Syntikoiden kaivaminen komeroiden perältä palautti The Magnetic Fieldsin pienen ja hennon otteen nerouteen ja sydänsuruihin. (OO)

Circle – Manner

83 Harvoinpa osuu termi ”avant-AOR” näin naulan kantaan. Toto ja Can kohtaavat mitä sopuisammin, kun Porin spandex-ristiretkeläiset maalaavat hienoimpia riffejään hetkeen aikaan. (MM)

d’Eon – LP

84 Arkkienkeli Gabrielista internetissä kertova teemalevy on valtavien kaarien IDM-r&b-odysseia, jonka rumpukoneet paukkuvat hyperaktiivisemmassa tilassa kuin 20 tuntia newsfeedejään maanisesti skrollannut somenisti. (OO)

Colleen Green – Milo Goes to Compton

84 Kalifornian osavaltiossa on tiettyjä lakeja, jotka rajoittavat metsästystä: esimerkiksi liikkuvasta autosta ampumisen kieltäminen ja säädös, joka estää Colleen Greenin käyttämisen elävänä pyydyksenä. (JK)

Killer Mike – R.A.P. Music

84 Michael Render tuuppaa riimiä ilmoille taidolla ja raivolla, kaapaten huomiosi. Tämä musiikki ei vaeltele ujosti taustalla, vaan nappaa rinnuksista kiinni ja pakottaa kuuntelemaan. (KK)

Roberto Rodriguez – Dawn

84 Kotimaista house-osaamista parhaimmillaan. Maailmaa riivaavan EDM-buumin aikakaudella on riemastuttavaa löytää näin tinkimättömän tyylitietoista, hiottua ja soundimaailmaltaan raikasta tanssimusiikkia, josta löytyy niin klubien lattiat täyttävää tykitystä kuin leudon kesätuulen lailla hitaasti vietteleviä tunnelmapaloja. (JJ)

Mac DeMarco – Rock and Roll Night Club

85 Langanlaiha montrealilainen on ihastuttava tuttavuus jokaiselle, jolle yhden miehen/naisen lofi-outsiderit ovat heikko kohta. Rockabillyä, loungea, suhinaa ja seksiä, sopivassa suhteessa, sopivan epävireisesti. (AL)

Pyuria – Incarnadine Reverly

85 Incarnadine Reverlylla soiva tekninen ja sopivasti härski kuolonmetalli toimii kuten se kuuluisa kuutio Hellraiserissa: helvetin hyvin. (TP)

Trust – TRST

87 Jos Interpolin Paul Banks kärsisi kroonisesti ummetuksesta ja alkaisi tehdä synteettistä goottipoppia Anvil-klubin tarpeisiin, syntyisi musiikkia, jollaista kanadalaisen Trust-duon esikoislevy on tulvillaan. (AL)

Actress – R.I.P

88 Reivaamiseen väsynyt dj silpoo korvienvälikirjastoaan ja tekee täyteäänistä groovea. Jos olisin algoritmi, tanssisin itseni solmuun vuoden hinkatuimmalla biisillä Ravenilla. (TR)

Lapko – LOVE

88 Melko nopeasti unohtuneen New Bohemian jälkeen Love tuntuu henkeäsalpaavan intensiiviseltä. Lapko on nyt täydellisessä tasapainossa mustien vyörytysten ja Ville Maljan melodisuuden kanssa. (VV)

Ride For Revenge – Under the Eye

88 Helsinkiläistynyt Ride For Revenge on kolmannella levyllään juuri niin kvlt, lofi ja evil (in league with satan), kuin vitun kovan black-/death metal -bändin kuuluukin olla. Hail! (MV)

Verneri Pohjola Quartet with Aki Rissanen – Ancient History

88 Pohjolan yhtyeet soittavat aina kuin yksi kieltä pakeneva ajatus, nykyinen kvartetti jo ehkä liiankin saumattomasti. Hulppeaan pop-standardien sarjaan liittyy nyt putoileva Björkin Hyperballad. (TR)

Ty Segall Band – Slaughterhouse

88 Ylituotteliaan Segallin nerous kristalloituu viimein koukukkuuden ja murhaavuuden yhdistäväksi jyystöksi. Levy, jolta turpaan saaminen naurattaa räkäisesti sekä lyöjää että lyötävää. (OO)

Ilkka Kalevi Tillanen & Rantaremmi – Maailman paras maa

88 Tillasen ja Rantaremmin Joku Roti -debyytti yllättää kypsyydellään. Ote on terävöitynyt ja lopputulos on suora, paikoin jopa roisi tulkinta upean Suomenmaan nykytilasta. Lisää tätä herkkua! (TP)

Homeboy Sandman – Subject: Matter

89 Hykerryttävän hieno 20-minuuttinen 31-vuotiaalta newyorkilaiselta, jolla on älyttömän hieno nimi: Angel de Villar II! Ajaton sekoitus hiphopia, soulia ja psykedeliaa priimakauden Commonin ja Cunninlynguistin hengessä. (AL)

Gracias x JTT – Globe

90 Deogracias Masomi teki vuoden parhaan räppilevyn. Miksei tästä ole puhuttu enemmän? Vaivaton flow, JTT:n a-luokan tuotanto ja huipputerävät enkunkieliset lyriikat. Jumaloin. (AVM)

Voices from the Lake – s/t

90 Ambient-teknon hienoimpia teoksia sitten Global Communicationin 76:14:n. Tuudittaa, kunnes koukuttaa. (NV)

Shaved Women – s/t

90 Noisepunk-trio Shaved Womenin debyyttilevy on raaka ja verinen kuin tartar-pihvi. Tätä pihviä ei tosin nautita ravintolassa, vaan mahdollisimman matalakattoisessa squattikellarissa. (MV)

Gareth Davis and Frances-Marie Uitti – Gramercy

91 Bassolla, klarinetilla ja pohjattomalla varannolla mustaa, mustaa ja mustaa kaivetun kaivon seinistä ahdistuu hengiltä aina kuin ensimmäistä kertaa. (TR)

Can – Lost Tapes

92 Vuoden 2012 paras musiikki on tehty 1960- ja 1970-lukujen taitteessa! Kolmituntinen arkistokokoelma perustelee Canin ylivertaisuuden suvereenilla yhteissoitolla, eläimellisellä funk-groovella ja hulppeilla drone-sukelluksilla. (MM)

Me räjäytetään ja saadaan juttu täyteen Youtube-linkkejä!

Viime aikoina Nuorgamin torille asti on kuulunut outoja räjähdyksiä. Asiasta päätettiin ottaa selvää. Siispä arvon naiset ja herrat, tuoreiden bändien sarjassa tällä kertaa Räjäyttäjät, kolme jytämyyrää Jyväskylästä.

Video ei ole enää saatavilla

Koska yhtye toimii kaksikielisenä, myös haastattelun yhteydessä Muuni lausuu jokusen sanan englannin kielellä. Siltä varalta, että sutkautukset ovat liian hankalia, tarjoamme teille suoran linkin Google Translateen. Olkaa hyvä!

Yhtyeeseen kuuluvat:
Muuni (rummut ja laulu), Sisse (basso ja laulu) ja Rapa (laulu ja kitara).

Mistä Räjäyttäjät tulee, ja koska se on perustettu?
Jyväskylästä, 2011.

Julkaisut:
Räjä & Roll All Night Long! (kasetti, 2011), Jytämenot Päällä! (kasetti, 2011)

Todennäköisimmin Räjäyttäjät…
…RÄJÄYTTÄÄ!

Epätodennäköisimmin Räjäyttäjät…
…sipsuttaa.

Levyhyllyssä Räjäyttäjät voi sijoittaa:
vanhojen, auton hanskalokerosta kaivettujen Hurriganes-kokoelmakasettien ja Radiopuhelimien väliin.

Miksi Räjäyttäjät on hyvä?
Räjäyttäjät on täysin omaperäinen, omaehtoinen ja omaleimainen Rock And Roll –tyrärytkäys. Bändi on kuin piristävä kärkkäri munille – ei tiedäkään kuinka paljon sitä on kaivannut ennen kuin se iskee.

Kuvailkaa itse musiikkianne kolmella sanalla:
”RÄJÄ AND ROLL!”

Mitä kappaletta toivot dj:ltä, kun olet hyvin, hyvin humalassa?
Rapa: ”Sama lähtee kyllä selvinpäinkin: JOS EI TUU GANESIA NI PAIKAT PASKAKS! Piisi vaihtelee.”

Sisse: ”Ganes on kyllä ykkösenä ja seuraavana Se-yhtyeen Ei asfaltti liiku.”

Video ei ole enää saatavilla

Muuni: ”Felicity by Orange Juice, or Hand In Glove by The Smiths.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä albumia olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?
Rapa: ”Varmaan joku itse kopioitu rokkikasetti tai Kulkurin Kaiho, saunassa mikäli ”nuottia” on tarpeeks.”

Video ei ole enää saatavilla

Sisse: ”Semmosta yhtä itse tehtyä Hurriganes-kokoelmaa.”

Muuni: ”Probably Can’s Delay 68”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä yhtye tai artisti tekee tällä hetkellä maailman tärkeintä musiikkia? Miksi?
Rapa: ”Arto Parviainen. Ajankohtaisia lauluja työttömän arjesta.”

Video ei ole enää saatavilla

Sisse: ”Radiopuhelimet. Niillä on homma hanskassa.”

Muuni: “I’m not really in any position to know that, but probably a guy in a street somewhere who’s just made enough money to get the next meal. But it’d be nice to think our music was important… it certainly is to me.”

Mikä on suosikkisäkeesi pop-musiikissa?

Rapa:

“PARARAIJJAAA! Läpsyn läpsyn hopoti hoo, antaa mennä!”
(Maho neitsyt: Jesse)

Sisse:

“Kauas pilvet karkaavat, turhaan niitä tavoitat, kauas pilvet karkaavat, niin minäkin”
(Rauli ”Badding” Somerjoki: Kauas pilvet karkaavat)

Muuni:

”Now here’s a joke, to cheer you up: old times no surgeons, just magicians and dungeons…. there they take… your heart out… with a sharp knife, it wasn’t fake… they had no anaesthetic… that joke’s pathetic” I like it because ”they had no anaesthetic” sounds like they actually had aesthetic (double negative). That’s all… as he says ’that joke’s pathetic’ but it always makes me smile in a Squidward sort of way…”
(The Fall: Your Heart Out)

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?
Rapa: ”Hannu Kuusela!”

Video ei ole enää saatavilla

Sisse: ”No Beefheartia.”

Muuni: ”Faust (my personalized best of collection).”

Minkä jo-tehdyn albumin haluaisit olla tehnyt ja julkaista omissa nimissäsi juuri tällä hetkellä?
Rapa: ”Tuskinpa mitään mutta semmosta meininkiä kuin [Hurriganesin] Roadrunnerilla, mutta suomeks ja turhat lurinat välistä pois.”

Sisse: “Sama.”

Muuni: “For my sins, I’ve never liked all the songs on any album… and if I released an album in my own name I’d have to like all the songs. So the answer to that is there’s no such album for me.”

Mitä yhtyettä tai artistia kaikki bändinne jäsenet suostuvat kuuntelemaan keikkabussissa, tai missä lie -autossa?
Kaikki: ”Viimeks on vissiin kuunneltu Passions of Läjä Äijälä –kokoelmaa ja Popedan Raakaa Voimaa -liveä (Patalahden huoltsikalta, lettu ja CD!). Ja Beefheartia ja Pelle Miljoonan ekaa tietty!”

Video ei ole enää saatavilla

Mihin yhtyeeseen tai artistiin musiikkisi vertaaminen imartelisi sinua kaikkein eniten?
Rapa ja Sisse: ”Radiopuhelimet.”

Muuni: ”The Sonics or The Ethiopians.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on suosikkiäänesi maailmassa?
Rapa: ”Jos se on tarpeeks hienoa, niin ei oikeestaan kuule ees mitään, kun kaikki on vaan kirkasta valoa.. ..eli R-Ä-J-Ä-Y-T-Y-S-T-Ä!”

Sisse: “Rokin rytke.”

Muuni: “It’s PSYCHOACOUSTIC, and so different every time, but it’s where something suddenly moves you, emotionally and physically, and all your senses explode.”

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka toimisi tuottajana?
Rapa: ”Mihin sitä neljättä tarvii! Ja kunnolla viettäminen on tuottamista tärkeempää.”

Sisse: “Samat sanat.”

Muuni: “3’s the magic number every time… and who I play with is just fine. Producer? Would be funny to do one big session with Joe Meek. I think he would make me cry.”