Kate Bush ryhtyi treenaamaan vuoden myöhässä Los Angelesin olympialaisten jousiammuntaan.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan kymmenes osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen listalta puuttuu Beastie Boysin She’s On It. Sen voit kuunnella tästä.

Vuoden 1985 Top 30 (no okei, 29)

1. Kate Bush – Running Up That Hill
2. The Smiths –How Soon Is Now?
3. Simple Minds – Don’t You Forget About Me
4. Tears for Fears – Everybody Wants to Rule the World
5. The Waterboys – The Whole of the Moon
6. The Cure – In Between Days
7. The Cult – She Sells Sanctuary
8. Madonna – Into the Groove
9. The Pogues – Dirty Old Town
10. Killing Joke – Love Like Blood
11. Whitney Houston – How Will I Know
12. The Jesus & Mary Chain – Just Like Honey
13. Huey Lewis & the News – The Power of Love
14. Fine Young Cannibals – Johnny Come Home
15. Tom Waits – Downtown Train
16. Prince – Pop Life
17. Dire Straits – Money for Nothing
18. Sandra – (I’ll Never Be) Maria Magdalena
19. Paul Hardcastle – 19
20. The Replacements – Swingin’ Party
21. Prefab Sprout – Goodbye Lucille #1
22. New Order – The Perfect Kiss
23. Nick Cave & the Bad Seeds – Tupelo
24. Talk Talk – Life’s What You Make It
25. New Model Army – No Rest
26. Camper Van Beethoven – Take the Skinheads Bowling
27. Dinosaur Jr. – Repulsion
28. Jan Hammer – Crockett’s Theme
29. Nitzer Ebb – Warsaw Ghetto

Linkki soittolistaan tästä.

David Lowery ja Camper Van Beethoven, dadaa jo vuodesta 1983!

”Take the skinheads bowling
Take them bowling”

Kappale saa hyvälle tuulelle jo pelkällä nimellään. Sillä hyväntahtoinen on hän, joka haluaa viedä tontillaan öisin notkuvat skinheadit keilaamaan.

Tai sitten ei. Ehkä hän haluaa tunkea sormensa skinheadin ruumiinaukkoihin ja käyttää heidän päitään keilapalloina. Ovathan heidän päänsä jo valmiiksi sileitä ja kiiltäviä.

Tai jotain. Jos nimittäin ihan rehellisiä ollaan, en aivan ymmärrä, mitä David Lowery halusi Camper Van Beethovenin tunnetuimmalla kappaleella, bändin esikoisalbumin Telephone Free Landslide Victoryn (1985) ensimmäisellä singlelohkaisulla sanoa. Eikä taida ymmärtää kovin moni muukaan.

Kaksi-ja-puoliminuuttinen single on raukeaa, leppoisaa, lehmipunkin hengessä rullaavaa collegerockia, jonka maanläheinen sointi muistuttaa The Mekonsista ja Violent Femmesistä ja enteilee muutama vuosi myöhemmin Kurt Cobaininkin hurmannutta The Vaselinisia.

Kappaleen teksti koostuu havainnoista, jotka vaikuttavat irrallisilta ja satunnaisilta. Mutta on kappaleessa sentään kertoja.

Kertoja, joka kertoo heräävänsä joka aamu rukoilemaan jumalaa (”Every day I get up and pray to Jah”) vain huomatakseen, että kuolema on taas yhden päivän lähempänä (”And he decreases the number of clocks by exactly one”).

Kertoja, joka tarkkailee maailmaa esikaupunkiasuntonsa verhojen raosta (”Everybody’s coming home for lunch these days”) ja toivoo, että joku tekisi hänen nurmikollaan öisin parveileville jengeille jotakin (”Last night there were skinheads on my lawn”) – veisi heidät vaikka keilaamaan.

Tarina ei tästä kuitenkaan sanottavammin kehity, ainakaan dada-vapaasti tai erityisen loogisesti. Toisen säkeistön harmittomat yleistykset tuntuvat viittaavan epäsuorasti rasismiin (”Some people say that bowling alleys look all the same”), kolmas säkeistö käsittelee puolestaan puolittain unohdettua unta – tai unelmaa, jolloin sen voisi tulkita viittaavan Martin Luther King, Jr:n Lincolnin muistomerkillä vuonna 1963 pitämään puheeseen.

Mutta vaikka King, Jr. olisikin halunnut nukkua vieri vieressä ”muovin” kanssa eli, öö, solmia ystävyyden mustien ja valkoisten välille (KRÄTS – jää alkaa pettää tekstin tulkitsijan jalkojen alla.), tuskin hän sentään oli kovin kiinnostunut polvien nuolemisesta?

“I had a dream, I wanted to sleep next to plastic
I had a dream, I wanted to lick your knees
I had a dream, it was about nothing”

Kertooko kappale unelmien hiipumisesta, passivoitumisesta ja katkeroitumisesta? Onko se afrikkalaisamerikkalainen kostofantasia? Sillä mitä muutakaan keilaradalla tapahtuu kuin että massiivinen musta pallo vyöryy voimalla kymmenen valkoiseen, niskastaan punaisen kuikelon pääl- (KRÄTS – tekstin tulkitsija mulahti avantoon.)

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

1990-luvun indierockyhtyeistä Take the Skinheads Bowlingin ovat coveroineet muun muassa Teenage Fanclub ja Manic Street Preachers. Tässä jälkimmäisen tulkinta kappaleesta vuoden 2003 Glastonburystä.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus II!

David Lowery julkaisi kuluvan vuoden helmikuussa uransa ensimmäisen sooloalbumin, The Palace Guardsin. Tässä video kappaleesta Deep Oblivion.

Video ei ole enää saatavilla