Verkkoaita oli suuri haaste uraansa aloittelevalle Snoop Doggille.

Verkkoaidat, nuo kaupunkiarkkitehtuurin väheksytyt rajapinnat, ovat merkittävässä roolissa hiphopin historiassa. Nuorgam listaa kymmenen jenkkiräppärien musiikkivideota, joissa esiintyy verkkoaitaa. Aitojen vieressä räpätään, niistä pidetään kiinni ja niiden yli paetaan poliisia.

Videot on laitettu järjestykseen verkkoaitaprosentin mukaan. Se kertoo, kuinka suuri on verkkoaidan osuus kappaleen videolla suhteutettuna videon kokonaiskestoon.

#10 Wu-Tang Clan: Method Man (1993)

Verkkoaita vain vilahtaa Wu-Tang Clanin videolla, mutta hetki on sitäkin mieleenpainuvampi. Miesjoukko tuijottaa aidan läpi ja RZA huutaa: “Straight from the slums of Shaolin!” Ai vittu kuinka siistiä.

Verkkoaitaprosentti: 1 %

Video ei ole enää saatavilla

#9 KRS-One: Step Into A World (1997)

Verkkoaitojen mahdollisuuksia ei hyödynnetä, mutta onneksi ne ovat näkyvässä roolissa. Se on tärkeintä.

Verkkoaitaprosentti: 4 %

Video ei ole enää saatavilla

#8 Gravediggaz: 1-800 Suicide (1995)

Verkkoaidoista on moneksi. Gravediggazin video osoittaa, että ne sopivat myös horrorcoren sysimustaan kuvastoon.

Verkkoaitaprosentti: 5 %

Video ei ole enää saatavilla

#7 Eazy-E feat. Dresta and B.G. Knocc Out: Real Muthaphuckkin G’s (1993)

Kappaleellaan jo edesmennyt Eazy-E kertoo verkkoaidan suojista, etteivät Dr. Dre ja Snoop Dogg ole mistään kotoisin.

Verkkoaitaprosentti: 6 %

Video ei ole enää saatavilla

#6 Jurassic 5: Concrete Schoolyard (1997)

Jurassic 5 haluaa näyttäytyä rentona ja hyväntahtoisena porukkana, mutta kaikkien onneksi hekin ymmärtävät, millainen aidan pitää olla.

Verkkoaitaprosentti: 7 %

Video ei ole enää saatavilla

#5 Bone Thugs-n-Harmony: Thuggish Ruggish Bone (1994)

Verkkoaitojen rajaamalle joutomaalle voi paeta poliisia. Sen tietää Bone Thugs-n-Harmonykin.

Verkkoaitaprosentti: 8 %

Video ei ole enää saatavilla

#4 Pete Rock & C.L. Smooth: They Reminisce Over You (T.R.O.Y.) (1992)

Mikä olisi luontevin paikka filosofoida ja muistella vanhoja? No, verkkoaidan vierusta tietysti.

Verkkoaitaprosentti: 9 %

Video ei ole enää saatavilla

#3 Reks: Chasin’ (2012)

Reks todistaa verkkoaitojen olevan vuotta 2012. Aidat ovat kuitenkin vaatimattomassa roolissa. Mutta se on tärkeintä, että ne kuitenkin ovat siellä. Siellä Reksin selän takana.

Verkkoaitaprosentti: 16 %

Video ei ole enää saatavilla

#2 MC Breed & DFC: Ain’t No Future In Yo’ Frontin’ (1991)

Verkkoaitataustan päällä tanssivat naishahmot tekevät videosta timanttisen.

Verkkoaitaprosentti: 17 %

Video ei ole enää saatavilla

#1 A Tribe Called Quest feat. Busta Rhymes: Oh My God (1994)

Verkkoaitavideoiden ylivoimainen kuningas. Katso ja ihastele.

Verkkoaitaprosentti: 36 %

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Verkkoaitaa on nähty myös kotimaisilla räppivideoilla. Tamperelainen Flegmaatikot poseeraa Näijjoo-videollaan perinnetietoisesti.

Verkkoaitaprosentti: 7 %

Video ei ole enää saatavilla

Troija? Hetkinen, siis kuka? Pete Rock, sinulla on juuri nyt paljon selitettävää siitä, kenestä tarkalleen on kyse.

”Troy was a playful person like that. He was at the edge of the stage and it was twenty feet high, and he slipped off the edge and fell – and died. I don’t know how I made that beat while being depressed for such a long period of time. He was really close with everyone in the neighborhood. Mount Vernon is not that big, it’s four square miles wide and long. Everybody knew him.”
(Pete Rock, 2002)

Mount Vernonista, juuri New York Cityn pohjoispuolelta kotoisin olevien tuottaja Pete Rockin ja sanaseppo CL Smoothin duo koki kesällä 1990 henkilökohtaisen tragedian, kun heidän hyvä ystävänsä, Heavy D and the Boyzin jäsen, Troy ”Trouble T. Roy” Dixon kuoli kiertueella Indianapolisissa, tipahdettuaan noin kymmenen metrin korkeudelta. Tuo tapahtuma poiki hiphopin klassikkokappaleen nimeltään T.R.O.Y. (They Reminisce Over You).

Kaksikon nykyään oudosti unohdettu esikoislevy Mecca and the Soul Brother odottaa yhä renessanssiaan. Jos nimeäisin yhden levyn, joka on epäreilusti unohdettu tuolta ajalta, se olisi ehdottomasti se. Vahvoine jazz-vaikutteisine taustoineen se on lähellä paljon tunnetumpaa A Tribe Called Questia, mutta ei häviä ainakaan paljon The Low End Theoryn tai Midnight Maraudersin kaltaisille kuolemattomille klassikoille.

Vaikka kumpikaan parivaljakosta ei kuulunut ainakaan julkisesti Nation of Islamiin, sen alajaostoon Nation of Gods and Earthsiin (joiden neoislamilaiseen slangiin kuului se, että Harlemia kutsuttiin Meccaksi – Medinana toimi Brooklyn) tai Native Tonguesiin, he sopivat mainiosti niiden edustajien joukkoon – ilman, että se toimisi minkäänlaisena loukkauksena. Pete Rock ja CL Smooth olivat lyhyen olemassaolonsa ajan tyylinsä parhaimmistoa.

Vaikka esimerkkejä albumin laadusta löytyykin monia, T.R.O.Y. nousee niistä esimerkillisimmäksi. Pienimuotoisia tribuuttikappaleita oli tässä tyylissä tehty jo aiemminkin, parhaimpana esimerkkinä KRS-Onen monisäikeiset muistelmat ystävästään Scott LaRockista vuonna 1988, mutta tribuuttikappaleen historian voidaan aivan hyvin katsoa alkavan tässä kohtaa.

Mecca and the Soul Brotherin kuudestatoista kappaleesta tunnetuin nojaa samoille vahvuuksille kuin albumin muutkin kappaleet. Pete Rockin ymmärrys siitä, kuinka jazz-vaikutteet voidaan kytkeä popmaisella tavalla hiphopin alati laajenevaan äänimaailmaan kohtasivat CL Smoothin ajatuksia ja tunteita herättävät lyriikat. Thinking man’s rap? Todellakin.

Mutta T.R.O.Y.:n kunnianhimoisuus kulkee paljon kauemmaksi. Peten ja CL:n noidankattilaan päätyvät niin yhteiskunnalliset ongelmat kuin kuolleet ystävätkin.

Tom Scottin Todaysta napattu saksofonikuvio kantaa kappaletta varsin pitkälle. Tausta tarjoaa vain kaksi selkeää elementtiä, jotka ovat silti erottamattomia toisistaan. Edellä mainittua Scott-samplea vie eteenpäin vain yksinkertainen rumpukomppi. CL pitää valokeilaa hallussaan selkeästi, ja hänen sormensä osoittaa muuallekin kuin Dixonin hautakivelle vievälle polulle.

Kyseessä ei ole pelkkä tribuutti. Trouble T. Royn kuolema tarjoaa CL Smoothille ikkunan tarkkailla omaa elämäänsä paljon laajemman linssin lävitse. Kaikki käydään läpi aivan kuin päinvastaisessa järjestyksessä, ja tämä vaatiikin pitkällisiä lainauksia T.R.O.Y.:n tekstistä – itse asiassa kaikki kolme säkeistöä ansaitsevat sataprosenttisen kokonaiset sitaatit siitä syystä, että lineaarinen kerronta täytyy käsitellä kokonaisuudessaan, päällimmäisestä ajatuksesta aina liikkeelle panevaan tekijään, Dixonin kuolemaan.

Ensimmäisenä käsitellään räppärin itsensä varhaislapsuus, vain ajoittain paikalla olevasta – ja usein seksin seurauksiin, kuten lasten syntymiseen, liittyen – isähahmosta aina sisariensa syntymiseen. Aloitamme siis vastasyntyneen ensimmäisestä kirkaisusta, johon vuosia myöhemmin on tullut jo kypsä ja terve näkemys.

”I reminisce for a spell, or shall I say think back
22 years ago to keep it on track
The birth of a child on the 8th of October
A toast but my granddaddy came sober
Countin all the fingers and the toes
Now I suppose, you hope the little black boy grows, huh
18 years younger than my mama
But I really got beatings cause the girl loved drama
In single parenthood there I stood
By the time she was 21, had another one
This one’s a girl, let’s name her pam
Same father as the first but you don’t give a damn
Irresponsible, plain not thinking”

Poissaolon toimiessa ensimmäisten sanojen teemana, toinen tuo kertojalle kaksi tärkeää tekijää vielä enemmän esille. Ensimmäisistä painavista sanoista selitetään pidemmälle, ja CL Smooth tuo esiin vanhempien eron kaltaisen, yhtä paljon ihmisten kaukaisuuteen vaikuttavan tekijän, joka mainitaan jo selvin päin ristiäisiin saapuvan isoisän poikkeuksellisessa tilassa: alkoholismin.

Miehen mallia tarjonnut isäpuoli on tuonut elämään paljon hyvää, mutta valitettavasti tässä kohtaa kertojalle paljastuu myös omien geeniensä pirullinen uhka. Eikä pelkästään se: uusi perheenjäsen tuo myös omat elementtinsä. Luonnollisesti tästä seuraa yllättäviäkin uusia sääntöjä. Nuoren miehen kannalta ne ovat kuitenkin armeliaammalta puolelta, eikä CL ole hieman pohjoisemmassa New Yorkissa päätynyt Niggaz With Latitudea perustamaan.

”When I date back I recall a man off the family tree
My right hand poppa doc I see
Took me from a boy to a man so I always had a father
When my biological didn’t bother
Taking care of this so who am I to bicker
Not a bad ticker but I’m clocking pop’s liver

But you can never say that his life is through
5 kids at 21 believe he got a right too
Here we go while I check the scene
With the portugese lover at the age of 14
The same age, front page, no fuss

But I bet you all your dough, they live longer than us
Never been senile, that’s where you’re wrong
But give the man a taste and he’s gone
Noddin off, sleep to a jazz tune

I can hear his head banging on the wall in the next room
I get the pillow and hope I don’t wake him
For this man do cuss, hear it all in verbatim
Telling me how to raise my boy unless he’s taking over

I said pop maybe when you’re older
We laughed all night about the hookers at the party
My old man standing yelling good god, almighty
Use your condom, take sips of the brew
When they reminisce over you, for real”

Vasta viimeisessä säkeistössä hän tarjoaa läheisen kuvan Dixonista, jonka kohtalo on todennäköisimmin aloittanut kovin pitkän muisteluprosessin. Vaikka sorrunkin arvailuun, tarinan kuvailema aikakausi on tuskin edes Public Enemya nähnyt – niin syvällinen nostalgia niistä huokuu. Sanat välittyvät syvällisellä tasolla, jossa CL nimeää pienen katukahnauksen, jonka kautta ystävyksen ovat kohdanneet. Koko teoksen konteksti kertoo selvästi sen, että kyse ei todellakaan ole ollut pelkästä hyvän päivän tuttavasta, vaan oikeasta ystävästä.

“I reminisce so you never forget this
The days of wayback, so many bear witness the fitness
Take the first letter out of each word in this joint
Listen close as I prove my point
T to the r-uh-o-y, how did you and I meet?
In front of big lou’s, fighting in the street
But only you saw what took many time to see
I dedicate this to you for believing in me
Rain or shine, yes in any weather
My grandmom pam holds the family together
My uncle doc’s the greatest better yet the latest
If we’re talking about a car, uncle sterling got the latest
I strive to be live ’cause I got no choice
And run my own business like my aunt joyce
So Pete Rock hit me, nuff respect due
When they reminisce over you, listen”

Kolmasosan omistaminen kokonaista elämää tarkastelevassa kappaleessa yhdelle ystävälle kertoo paljon. Muutaman sekunnin tapahtumasarja vei näiltä artisteilta jotain korvaamatonta. Perhesiteet ja ystävyys ovat lopulta ihmiselle tärkeimpiä elämän verkkoja.

Viimeiset sanat annettakoon Pete Rockille. Tuo yö Indianassa loi pohjan kovin monille suurille kappaleille, jotka suurien rap-nimien kuolemia täynnä ollut 1990-luku joutui näkemään. Tässä siis tekijän kertomus lajinsa ensimmäisen laulun synnystä.

”CL came up with the lyrics even before I came up with the beat. He didn’t have the beat [to write to]. He already had the song written. The beat made me emotional so I figured it would work. When the lyrics came together with the music, that was the match made in heaven. Thank God it matched the way it did. It was a great outcome. When we finished the song and mixed it, I had Charlie Brown from Leaders Of The New School in the session, and when we listened back to the record we just started crying. When I felt like that, I was like, ‘This is it.’ Deep in my heart I felt like this was gonna be something big.”

Video ei ole enää saatavilla

BONUS!

Pete Rock oli 1990-luvun arvostetuimpia tuottajia, ja eräänä päivänä A Tribe Called Questin Q-Tip vieraili hänen luonaan, kun tämä biitti soi. Taustasta vakuuttuneena Questin mies suuntasi studioon, ja loi samoista aineksista Low End Theorylle kappaleen. Valitettavasti siis krediitit menivät muille. Nykyään hän sanoo olevansa täysin sinut asian kanssa.

Video ei ole enää saatavilla