Built to Spill – nykyistä mainettaan suurempi.

Yhdysvalloista tuleva Built to Spill tuntuu päätyneen epäreiluun asemaan tässä maailmassa. Nyt Suomeen saapuessaan bändin keikkapaikkana oli alun perin Tavastia, mutta lippujen käytyä huonosti kaupaksi heidät löytääkin lauantaina Semifinalista. Bändin fanien kiimaa uutinen vain nostaa – tämä bändi näin pienessä tilassa! Mutta kuinka näin pääsi käymään?

Kotimaassaan Built to Spill on kuulunut tyylilajinsa kaanoniin jo pitkän aikaa. Useat levyistä nauttivat ansaittua klassikkostatusta, ja vuosi vuoden perään ne nostetaan uudelleen esille jollain revisionistisella listalla, joilta niitä ei laatunsa puolesta yksinkertaisesti voi pudottaa.

Ehkä se tietty tuntemattomuuden aspekti johtuu musiikin kuuntelun muutoksista. Kaksi yhtyeen parhaista levyistä, Perfect from Now On (1997) ja Keep It Like a Secret (1999), ovat hautautuneet suuren levy-yhtiön holveihin ja odottavat yhä uudelleenjulkaisua. Tästä seuraa myös se valitettava tosiasia, että kumpaakaan ei löydä yhdestäkään streamauspalvelusta, joten levyjen uudelleenarviointi ja mahdollinen uusi kuulijapolvi antaa odottaa itseään.

Built to Spillin asemaa altavastaajana vahvistaa myös, että indierockin suosion lähdettyä hurjaan nousuun 2000-luvun alussa bändin julkaisutahti ja -laatu kokivat selvän notkahduksen. Se tietty taika oli vielä ajoittain läsnä, mutta albumimitassa se tuntui karkaavan ulottumattomiin. Nuokin levyt, Ancient Melodies of the Future (2001), You in Reverse (2006) ja There Is No Enemy (2009), ovat ihan hyviä, ja kahdelta viimeksi mainitulta löytyvät Goin’ Against Your Mind ja Nowhere Lullaby onnistuvat nousemaan loistoonsa.

Eniten tuo niin sanottu notkahdus johtuu kuitenkin häkellyttävän kovista standardeista, jotka laulaja-kitaristi Doug Martsch, basisti Brett Nelson ja rumpali Scott Plouf onnistuivat asettamaan kasatessaan kolmen nerokkaan levyn putken vuosina 1994–1999. Tuona aikana harvat pystyivät tarjoamaan minkäänlaista vastusta idaholaiskolmikolle.

There’s Nothing Wrong With Love (1994) lunasti kaikki epätasaisen mutta ajoittain erinomaisen debyyttilevyn Ultimate Alternative Waversin (1993) luomat odotukset, ja paljon enemmän. Suoraan hyräiltäviä popvetoja? Distopian Dream Girl hoitaa asian. Kevyen spastista pogoilua? Koeta In the Morningia. Neil Youngin hengen manifestointia? Valitse Some. Mistä Modest Mouse sai hermoilevan tyylinsä siemenet? Israel’s Song vastaa tähän. Levy tuntuu aina loppuvan yllättäen. Se on niin täynnä ideoita, että aineksista olisi helposti kasannut toisenkin albumin.

Ja sitten on pieni ihme nimeltä Car: alle kolmen minuutin yhteislaulu, joka peittää allensa monta yllätystä. Se toimii myös tienviittana suuntaan, jossa eeppisyys ratkeaisi paljon suurempiin mittoihin kuin parinsadan sekunnin kompakteihin pyrähdyksiin. Sen keskeinen vaatimus, ”I wanna see movies of my dreams”, kurkottaa lähes springsteeniläisiin visioihin ja niiden aktualisointiin.

”You get the car
I’ll get the night off
You get a chance to take the world apart and figure out how it works
Don’t let me know what you find out”

Tätä kirjoittaessani voin hyvin viitata tuohon sitaattiin: jos palapelit kiinnostavat, purkakaapa tämän bändin biisit osiin ja katsokaa kuinka uniikki Doug Martschin lähestymistapa laulunkirjoitukseen onkaan. Nopeasti mietittynä vaikuttaa, ettei yksikään kappale rakennu samalla tavalla kuin toinen. Intuitiivinen tyyli tekee Built to Spillin materiaalista helposti tunnistettava, ja hankalasti matkittavaa. Bändin nimen mukaisesti ainesosat roiskuvat ympäriinsä, ja laulun osien rajat ovat häilyviä.

Warner Brothers vainusi tässä kohtaa tuottoisan mahdollisuuden, läimäytti pöytään parin miljoonan shekin ja teki kahden levyn mittaisen sopimuksen uransa parhaaseen vaiheeseen siirtyvän bändin kanssa. Näistä levyistä jälkimmäinen, Keep It Like a Secret, oli erinomainen seuraaja There’s Nothing Wrong With Lovelle.

Video ei ole enää saatavilla

Se ensimmäinen Warnerille toimitettu levy olikin sitten jotain aivan muuta.

Jos yksi levy täytyy nostaa ylitse muiden tämän yhtyeen tuotannossa, sen täytyy olla Perfect from Now On. Pidän levyä sen nimen mukaisesti virheettömänä, mutta käsitys sisältää nyt jo kahdentoista vuoden mittaisen nostalgiatripin. Ironian huippu lienee siinä, että muistan kuunnelleeni tuon levyn ensimmäistä kertaa 5.10.2001 – tuon vuoden kalenterini vahvisti päivämäärän ”hae levyt postista” -merkinnän ja vanhan kuitin kautta. Mikäs Semifinal-keikan päivämäärä onkaan? Hmm.

Toisin kuin levy-yhtiö toivoi, Perfect from Now Onilla biisien keskipituus nousi helposti yli kuuden minuutin, ja pari vuotta aiempi mantra unelmista näyttää varjopuolensa häijyin tavoin. Tunnelma on kaikkea muuta kuin There’s Nothing Wrong With Loven energistä hauskuutta. Nämä mielenelokuvat muistuttavatkin, että joskus toiveita esitettäessä varovaisuus on viisautta.

Musiikki muuttuu rajusti psykedeelisemmäksi ja raskaammaksi: levyltä voisi eristää helposti kymmenisen minuuttia wah-wahin ja särkijän täyttämiä monisäikeisiä kitarasooloja. Vai miltä tuntuu ajatella ikuisuutta Idahon kokoisen riffin repiessä taivaat auki? Randy Described Eternityn aloituslyriikka on ahdistavuudessaan tyrmäävä:



”Every thousand years
This metal sphere
Ten times the size of Jupiter
Floats just a few yards past the earth
You climb on your roof
And take a swipe at it
With a single feather
Hit it once every thousand years
’Til you’ve worn it down
To the size of a pea
Yeah I’d say that’s a long time
But it’s only half a blink
In the place you’re gonna be”

Video ei ole enää saatavilla

Edellä mainitun Carin loppupuolella todetaan ”I want specifics on a general idea”. Kuten ylempi karmiva sitaatti ehdottaa, Perfect from Now On kulkee tuon ohjeen mukaan, mutta yksityiskohdat ovat vastaanottajaa kohden hyökkääviä ja torjuvia joka ikinen kerta. Pienimmätkin vivahteet muuttuvat lähes synesteettisiksi: Randy Described Eternityn tietyt nuotit saavat yhä tuntemaan vilunväristyksiä, Made-Up Dreamsin kitkerän pettynyt viimeinen melodia saa katseen lipumaan alemmaksi ja Kicked It in the Sunin jälkimmäinen puolisko pohtimaan kelvottomuuden tunnetta aiheuttaneita hetkiä.

Stop the Show rakentuu vuoristoratamaisen eksyttäväksi: kestää lähes kolme minuuttia, ennen kuin myrsky nousee ja yksittäistä voimasointua aletaan hakata häiriityneen vimmaisella voimalla. Minuutti tästä, ja vastaan iskeytyy kylmiä väreitä kerta kerran jälkeen tuova nostatus, joka kääntyy lopulta kieron nerokkaaksi näppäilyksi. Viimeiseksi minuutiksi tuo kitarakuvio jää toistumaan. Katsellessani huomattavan pahasti naarmuuntutta cd:täni, tuo viimeksi mainittu pätkä on selkeästi huonoimmassa kunnossa. Muistan kelanneeni sitä taaksepäin satoja kertoja, ilman että vieläkään keksisin sopivia adjektiiveja sitä varten. Tuo kyvyttömyys varjostaa kuuntelukokemusta siksikin, etten ole kuullut levyä, jota voisin tähän verrata.

Levyn keskipiste on katkeran pettynyt Velvet Waltz, joka kuulostaa lähinnä siltä, että joku tahtoi kuulla lapsellisen mielensä murtuvan asteroiditanssilava 0183:n viimeisenä hitaana. Yli kymmenen vuotta ensikuuntelun jälkeenkin se tuntuu yhdeltä vuosikymmenensä tärkeimmistä lauluista – sellaiselta, johon voi hetkeksi uppoutua pettymyksiensä kanssa ja josta voi sen jälkeen päästää irti. Tuo terapeuttinen vaikutus on melko harvinainen, ja kun se on kestänyt jo yli vuosikymmenen, se tuskin tulee heikkenemään.

Perfect from Now On kietoutuu itselläni suureen määrään muistoja, joiden intensiteetti ja eläväisyys ovat yhä kiistämättömät. Ai niin, se tuskin haittaa, että jokainen biisi tarjoaa ainakin yhden ikimuistoisen melodian, ja bändin taidot kantavat materiaalia virheettömällä tarkkudella.

Video ei ole enää saatavilla

Eli musiikki itsessään ansaitsee mitä korkeimpia ylistyssanoja. Mutta se on vain toinen puoli bändin hienouksista, sillä livenä Doug Martsch päästää irti sisäisen kitarasankarinsa. Hän sattuu kuulumaan siihen joukkoon, joka usein unohdetaan, kun kuusikielisten taitureita aletaan luetella. Bändin ainoalta keikkajulkaisulta, Built to Spill Liveltä, löytyy 20-minuuttinen Neil Young -cover Cortez the Killer, joka antaa tarpeeksi hyvän kuvan asiasta. Se on samanaikaisesti loistava tribuutti, mutta eteerisimmilläänkin sen melodiat kuuluvat ilmiselvästi Martschille itselleen. Kaiken lisäksi alkuvuodesta tapahtuneiden kokoonpanomuutosten vuoksi Suomeen saapuu kolme kitaristia käsittävä bändi, joka viittaisi melkoiseen iloitteluun.

Video ei ole enää saatavilla

Voi olla, etten itse edes pääse lauantaina Semifinaliin. Mutta jos lippuja on vielä jäljellä, silloin voi kokea suurenmoisen yhtyeen pienessä keikkapaikassa. Kaduttaako minua? Tavallaan kyllä, mutta toisaalta usein, kun olen nähnyt jonkun nuoruuteni lempibändeistä, tietty taianomaisuus on haalistunut – harvoin tosin huonon show’n takia. Myönnän noina vuosina muodostuneiden ajatusten staattisuuden ja idealismin, jotka suorastaan kaipaavatkin realiteetteja tullakseen murjotuksi parempaan muotoon.

Mutta niissä on tiettyä kadotettua kauneutta, jonka nämä levyt nostavat esiin yhä uudelleen. Vaikka olisinkin valmis vaihtamaan päänsisäiset mielikuvani livekokemukseen, osa minusta haluaa pitää niistä kiinni, sillä Built to Spill on inspiroinut melkoisia filmifestivaaleja päässäni jo yli kymmenen vuoden ajan, enkä usko tilanteen muuttuvan.

Jos ja toivottavasti kun menet keikalle, se voi tuoda todellisuuteesi mitä hienoimpia tunteita. Itse matkustan viikonlopuksi sinne, missä tämä musiikki alun perinkin sai minusta otteen. Ja jos mitenkään ehdin, kiirehdin lauantaina takaisin ja pääsen keikalle, jolle en aina edes uskonut päätyväni. Tai sitten tyydyn toteamaan Doug Martschin tavoin: I wanna see the movies of my dreams.

Built to Spill ja Disco Doom Helsingin Semifinalissa 5.10.2013. Liput ennakkoon 28 e, ovelta 31 e.

Video ei ole enää saatavilla

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

#50 Joni Mitchell

Kuka? Kanadalainen laulaja-laulunkirjoittajalegenda.

Odotettu? 1960-luvun lopusta lähtien.

Tuleeko? 67-vuotias Mitchell konsertoi nykyään harvakseltaan, joten melko epätodennäköistä. Korkeintaan Juhlaviikoille.

Video ei ole enää saatavilla

#49 The Decemberists

Mikä? Portlandilainen indie-folkrock-yhtye on tehnyt nousujohteista työtä kymmenen vuoden uransa ajan. Yhtyeen tuorein levy, King Is Dead, ylsi alkuvuodesta Yhdysvaltain listaykköseksi.

Odotettu? Viimeistään Hazards of Love -rockoopperan (2009) jälkeen. Yhtyeellä on tapana näytellä lavalla historiallisia meritaisteluita: Oolannin Sota Tavastialla olisi varmasti elämys.

Tuleeko? Menestyksen huumassa yhtyeellä riittänee vientiä, joten tuskin aivan heti. Jos paikka huipulla osoittautuu tuuliseksi, voi tilanne olla parin vuoden päästä toinen.

Video ei ole enää saatavilla

#48 The Avalanches

Mikä? Sampleista kasattua tanssimusiikkia tekevä australialaisyhtye, jonka ainokaista, Since I Left You -albumia, pidetään yhtenä 2000-luvun parhaimmista julkaisuista.

Odotettu? Suomen-vierailua on odotettu vuosikymmen, mutta kiivaammin yhtyeeltä odotetaan toista albumia, joka on ollut tekeillä vuodesta 2005 lähtien.

Tuleeko? Epätodennäköistä, sillä yhtyeen rivit ovat tuntuneet rakoilevan levyntekoprosessin pitkityttyä.

Video ei ole enää saatavilla

#47 Dolly Parton

Kuka? Yksi aikamme suuria laulajia ja lauluntekijöitä. Nainen joka kirjoitti sekä Jolenen että I Will Always Love Youn.

Odotettu? Vuodesta 1968, jolloin country- ja popartistina menestynyt Parton julkaisi ensimmäisen singlensä.

Tuleeko? Parton kiertää parhaillaan maailmaa ja kävi Tukholmassa sekä Göteborgissa elokuussa. Suomi ei listalle mahtunut. Ehkä, jos kiertuetta jatketaan vielä joulukuun alkuun loppuvan Australian-kierroksen jälkeen.

Video ei ole enää saatavilla

#46 Gang Gang Dance

Mikä? Newyorkilaisyhtyeen musiikki kruisailee hyperpsykedeelisesti, intensiivisesti ja meluisasti yli genrerajojen.

Odotettu? 2000-luvun puolivälistä alkaen.

Tuleeko? Miksei. Viime vuonna ilmestyneen Eye Contact -levyn myötä indieyleisön kiinnostus yhtyettä kohtaan on noussut uusiin ulottuvuuksiin.

Video ei ole enää saatavilla

#45 Spoon

Mikä? Mahlanjuoksuttaja Britt Danielin luotsaama indierockyhtye, joka tunnetaan Euroopassa todella huonosti ottaen huomioon, että sillä on kaksi top ten -albumia Yhdysvalloissa.

Odotettu? Vuodesta 1996, mutta kiihkeämmin Ga Ga Ga Ga Ga -levystä lähtien eli noin neljä vuotta.

Tuleeko? Toivottavasti seuraavan albumin ja kiertueen myötä. Bändi on jo vieraillut sekä Ruotsissa että Norjassa.

Video ei ole enää saatavilla

#44 Built to Spill

Mikä? Doug Martschin johtama kvintetti Idahosta tekee kolmelle kitaralle sovitettuja taikatemppuja.

Odotettu? Siitä lähtien, kun yhtyeen kakkosalbumin There’s Nothing Wrong With Loven (1994) videot alkoivat pyöriä MTV Europella marginaalimusiikkia esitelleissä ohjelmissa.

Tuleeko? Kävi lähellä kiertäessään Eurooppaa keväällä 2010 Dinosaur Jr:n kanssa, mutta ei ollut läsnä kiertueen piipahtaessa Tavastialla.

Video ei ole enää saatavilla

#43 Devendra Banhart

Kuka? New Weird America -liikkeen riikinkukko, jonka vanhahtava folkrock soundaa varsin luomulta.

Odotettu? Kiertänyt ympäri maailmaa jo vuodesta 2002 lähtien.

Tuleeko? Lähitulevaisuudessa keikkoja ei tiedossa, mutta ahkeran Euroopan-kiertämisen perusteella toivoa on.

Video ei ole enää saatavilla

#42 Doves

Mikä? 2000-luvun brittirockin sydämellisimmät mörököllit, nuo työläispsykedelian mestarit Manchesterista.

Odotettu? Esikoisalbumin Lost Souls (2000) julkaisusta asti. Dovesin suosio kotimaassaan on kuitenkin ollut koko ajan sitä luokkaa, että Suomen festivaalikesään bändiä on ollut turha haikailla.

Tuleeko? Onko jo myöhäistä? Doves ei ole keikkaillut sitten helmikuun, eikä välttämättä palaa studioon enää koskaan.

Video ei ole enää saatavilla

#41 Wild Beasts

Mikä? Toismaailmallista taiderockia tekevä brittikvartetti, joka on noussut kolmanteen albumiinsa mennessä sekä kultti- että top 20 -suosikiksi.

Odotettu? Kesästä 2008, jolloin moni The Devil’s Crayon -singlen kuulleista lankesi Hayden Thorpen uhkarohkeaan falsettiin.

Tuleeko? Eiköhän vielä joskus. Bändin joulukuinen Euroopan-kiertue ulottuu rohkaisevasti jo Tukholmaan saakka.

Video ei ole enää saatavilla