Me olemme Attack Attack! Älä sekoita meitä yhtyeeseen Attack! Attack!

Jenkkiläisistä ja saksalaisista modernin metallin yhtyeistä koostuva The Mosh Lives -kiertue rantautuu Tavastialle toukokuun puolivälissä. Lavalla esiintyy jos jonkin sortin core-loppuisten musatyylien edustajia. Tunnetko muun muassa nämä coret?

1. Deathcore

Joku vanhemman liiton hevimies voisi jopa kutsua tätä musiikkityyliä ihan perinteisesti death metaliksi. Corea muuten teknisestä, nopeatempoisesta ja koukeroisesta deathista tekevätkin soittajiensa ei-niin-metalliset habitukset sekä hardcorea henkivät keskitempoiset sovitusratkaisut. Laulutyyli kumpuaa viemäreiden syvimmistä tervahaudoista, ja soundien bassovoittoisuus kuuluu asiaan. Tavastian-vieraista Emmure ja War from a Harlots Mouth lienevät lähimpinä deathcorea, jonka trendikkäin edustaja lienee Englannin Sheffieldistä ponnistava Bring Me The Horizon.

Video ei ole enää saatavilla

Bring Me the Horizon: Pray for Plagues

Video ei ole enää saatavilla

Emmure: Solar Flare Homicide

2. Crabcore

Tämä uudehko musiikkityyli, kotimaisittain ”rapukore”, on saanut nimensä soittajien rapujen liikehdintää imitoivista liikkeistä, joita on eritelty olevan toista kymmentä. Itse musiikki on usein yhdistelmä metallisia breakdowneja, örinää, discobiittejä, punk-komppeja ja autotune-efektoitua laulua. Kansainvälisellä tasolla tyylisuuntaa edustaa tyypillisimmillään jenkkiläinen Attack Attack!, jota ei pidä sekoittaman walesilaiseen Attack! Attack! -rockyhtyeeseen. Attack Attack! itse muuten kutsuu musiikkiaan dub coreksi. Genren kotimainen edustaja on vaasalais-jyväskyläläinen One Morning Left, jonka vokalisti on nähty useasti hölkkäämässä livetilanteissa. Tämä paikoillaan juoksu tunnustetaan yleisesti kuuluvaksi crabcore-liikkeiden kirjoon. Huomio: Älä sekoita crabcorea painonnostoheviin (esim. Steel Panther, Teräsbetoni), jonka tahdissa kelpaa vain puntata.

Video ei ole enää saatavilla

Attack Attack!: Stick Stickly

Tässä One Morning Leftin tuoreessa videossa on perinteistä vähemmän rapuliikkeitä, mutta mukana on yksi kaikkein legendaarisimmista: Talladega Bench Press. Siinä kaikki kitaristit (mukaan lukien basisti) vievät kitaransa päänsä taakse ja eteen yhtäaikaisesti. Liike vilahtaa kohdassa 2:07 – ole tarkkana!

Video ei ole enää saatavilla

One Morning Left: !liaF cipE

3. Mathcore tai animalcore

Estetiikaltaan läheistä sukua crabcorelle, mutta musiikkityyleissä on viljalti eroa. Alaskan Iwrestledabearonce ja kotimaiselle Spinefarm Recordsille kiinnitetty kanadalainen Protest the Hero edustanevat ”eläinkorea”, jälkimmäiset jopa pukeutuivat musavideollaan apinoiksi. Musiikille ovat tyypillisiä vaikeat ja usein vaihtuvat tahtilajit, ultranopeat blastbeat-pyrähdykset, mielettömän kimurantit kitarakuviot, kireäksi venyvä laulanta ja taidetta lähentelevät kappalerakenteet. Tunnetaan myös kansainvälisemmällä ja tunnustetummalla mathcoren nimellä. Mainittakoon vielä, että animalcorea googlettamalla tulokseksi saat lähinnä eläinpornosivuja. (Älä siis yritä sitä töissä!)

Video ei ole enää saatavilla

Protest the Hero: Heretics and Killers

Video ei ole enää saatavilla

Iwrestledabearonce: Tastes Like Kevin Bacon

4. Nintendocore

Yhdistelmä modernia rock- ja metallimusiikkia ja kahdeksanbittisten pelikoneiden soundimaailmaa. Genren pioneerina voidaan pitää viisi studioalbumia julkaissutta Horse the Band -yhtyettä, jolta myös termi nintendocore on peräisin. Genrensä tämän hetken kuumin mutta ei tyylipuhtain edustaja on eittämättä isobritannialainen Enter Shikari, joka on päässyt musiikihybridillään pitkälle: kotimaassaan Shikarit esiintyvät loppuunmyydyille saleille, ja bändi on kiertänyt maailmaa muun muassa The Prodigyn lämmittelijänä.

Video ei ole enää saatavilla

Horse the Band: A Million Exploding Suns

Video ei ole enää saatavilla

Enter Shikari: Sorry You’re Not a Winner

Tausta: lähtökohtina metalcore ja post-hardcore

Metalcoreksi alettiin noin 1990-luvun puolivälissä kutsua yhtyeitä, jotka yhdistivät hardcore-punkin raakuuden ja asenteen usein keskitempoisiin ja näin yleisöjään moshpiteihin ja slamdanceen kutsuneisiin metalliriffeihin, breakdowneihin sekä korkeatasoiseen soittotaitoon. Tällaisia varhaisia genren edustajia olivat muun muassa Suicidal Tendencies, Earth Crisis ja Agnostic Front.

Vuosituhannen vaihdetta kohti mukaan liittyi Biohazardin, Hatebreedin ja Pro-Painin kaltaisia selkeitä hc-bändejä, joilla oli kuitenkin soitossaan metallinen ote. 2000-luvun alussa Killswitch Engagen, All That Remainsin ja God Forbidin kaltaiset jenkkibändit lisäsivät metalcore-ilmaisuunsa melodisia laululinjoja, hitusen ruotsalaisia death metal -riffejä sekä ripauksen rockasennetta, ja genre oli valmis kaupalliseen läpimurtoon.

Osaltaan metalcore voidaan lukea myös luontaiseksi punkista lähtöisin olevaksi jatkumoksi, jossa punkimpaa ilmaisua metallisen kustannuksella suosivia bändejä voidaan kutsua post-hardcoreksi. Skenen tunnetuimpia bändejä ovat muun muassa jo hajonneet At the Drive-in, Glassjaw ja Refused. Tietenkin viiva post-hardcoren ja metalcoren välillä on veteen piirretty, ja molemmat tyylilajit kehittyivät suurin piirtein samana aikakautena ja toisiinsa kiinnittyen.

Myös monilla kaupallista menestystä 1990-luvulla niittäneillä mainstream-yhteillä on ollut vaikutuksensa metalcoren ja post-hardcoren kehittymiseen. Esimerkiksi Panteran riffit ovat hyvin lähellä klassisia breakdowneja, Faith No Moren laululinjat kaikuvat niin post-hardcore- kuin metalcore-bändienkin tuotannossa ja Helmetin ilmaisussa kolisevat post-hardcorelle tyypilliset kitarasoundit.

The Mosh Lives -kiertue: Emmure (US), Iwrestledabearonce (US), War from a Harlots Mouth (DE), Winds of Plague (US) ja We Set the Sun (DE) Helsingin Tavastia-klubilla tiistaina 17.5. Showtime kello 20.