Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 161 Paula Vesala & Pekka Kuusisto – Häävalssi

“Ja jos nuoruuden annankin / metsässä Kiestingin / haudoilla vieraiden /palvellen”. Kiestinki-levyllä Kuusisto ja Vesala tekivät liki mahdottoman eli onnistuivat löytämään 2. maailmansodan myytistä inhimillistä kosketuspintaa aikana, jolloin politiikassa ratsastetaan veteraaneilla kuin Vermossa konsanaan. Tämä oli kauniin ja vuoden parhaan levyn liikuttavin laulu. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 160 Jenny Hval – Portrait of a Young Girl as an Artist

”Not all limbs have erections”; ylistys masturbaatiolle. Motoriikan kautta syvälle seksuaaliseen ruumiseen kokeillen ja tunnustellen lipuvan ja aaltoillen purkautuvan ”Portraitin” tulisi – kuten koko Viscera-albumin – kuulua jokaisen sukupuolentutkimuksen kurssin kuulemistoon. Samalla se on vuoden parhaita kokeellisia pop-kappaleita. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 159 Laura Marling – The Beast

Ei uskoisi, että 21-vuotias naisenalku osaisi tehdä jotain näin dramaattista ja tyylikkään synkkää maalailua, jossa nainen uhoaa miehelleen: ”Katso kuinka naisesi makaa tänään Pedon kanssa” – vaikka oma mies ilmeisesti kyseinen peto onkin. Lisää mielenkiintoista kieroutta uhkaava biisi saa, jos lies-sanan merkitystä vaihtelee makaamisen ja valehtelemisen välillä. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 158 S.C.U.M. – Whitechapel

”Open eyes fall again, fall again into eyes”. Thomas Cohenin laulu kohoaa jylhästä urkutaustausta. Sanoitus on yhtä ekspressiivinen kuin Cohenin kädenliikkeet kappaleesta tehdyllä videolla. Tiukka bassolinja kuljettaa biisin seuraavalle tasolle ja kertosäkeellä kohotaan tanssi-ilotteluun, joka voisi kuulua The Horrorsin Skyingille, jos Faris Badwan osaisi laulaa. (Joonas Kuisma)

Video ei ole enää saatavilla

# 157 Zola Jesus – Vessel

Zola Jesus on parissa vuodessa luonut itselleen ainutlaatuisen ja välittömästi tunnistettavan tyylin. Uhmakkaat poljennot sulattavat yhteen New Orderia ja hidastettua junglea, tunnelataukset ja jännitteet ovat yksinkertaisia ja häpeämättömiä, Nika Danilovan, 22, kolkko ja ilmeikäs ääni ulvoo jatkuvasti kuin verhon takana. Vessel on kaikkea tätä. Pakko kuulla – ja nähdä livenä. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 156 bob hund – Stumfilm

Chaplinin poika on hauska, kaunis ja koskettava elokuva. Bob hund on hauska, kaunis ja koskettava yhtye. Vaikka yhtyeen englanninkielisen harharetken jälkeen ilmestyneet levyt eivät ehkä aivan tavoitakaan ensimmäisten levyjen huumaavaa energiaa, löytyy niiltä yhä Stumfilmin kaltaisia älykkäitä katsauksia ihmisyyteen. Tunnesiteet kestävät. Låt mig tala till punkt. (Mikko Valo)

Video ei ole enää saatavilla

# 155 Richard Buckner – Traitor

Ääni vetäytyy syrjään ja jää jalkoihin, mutta välittää sanojen painon. Se ansaitsee tulla julki, vaikka kukaan ei sitä kuulisikaan. Kun Richard Buckner laulaa, hän laulaa elämästä. Ja kun hän laulaa elämästä, on jokaisella sanalla merkitys. Tummankarheaan musiikkiin kiinnittyessään nämä merkitykset avaavat koko sydämensä sille, joka uskaltaa päästää ne sisälleen. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 154 The Twilight Singers – On the Corner

Greg Dulli uhkaili Dynamite Steps -albumia edeltäneissä haastatteluissa, että hän olisi viimein levyttänyt aurinkoista musiikkia. Dulli huijasi. Levyä ennakoinut On the Corner hehkui tuttua, kiehtovaa pimeyttä, mutta tällä kertaa vielä entistäkin elokuvallisemmissa ja mahtipontisemmissa sävyissä – tuloksena yötaivaalle nouseva neljän ja puolen minuutin crescendo. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 153 Guillemots – Tigers

Brittiläisen Guillemotsin kolmas albumi jäi syyttä vähäiselle huomiolle. Tigers säteilee hittipotentiaalia: se on kappale, jota haluat huutaa ympäripäissäsi festari-illan huumassa 20 000 muun kanssa. ”Home is a look on a face / home isn’t here or any place”. Tätä tuskin koskaan pääset kokemaan. Killersin ja Coldplayn parhaat puolet Arcade Firen läpi suodatettuna. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleen studioversion voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.

# 152 Blood Orange – Champagne Coast

Englantilaisen Dev Hynesin tuorein projekti Blood Orange yhdistelee Coastal Grooves -levyllään kiehtovin lopputuloksin tummasävyisiä melodioita, rautalankakitaraa, synapoppia, itämaisia sävelkulkuja ja Princeä. Kuulas, surumielinen ja tanssittava Champagne Coast on komea osoitus Hynesin vaikuttavista taidoista. Sopii esimerkiksi tanssimiseen kyyneleet silmissä. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 151 Bill Callahan – Riding for the Feeling

Kevään sarastusta tahdittanut Apocalypse oli riisutun americanan mestariteos. Sen koruttomat sävelmät sulattivat kinosten mukana myös satunnaisen Smog-fanin sydämen. Albumin ytimessä, yksinäisessä hotellihuoneessaan, majaili Riding for the Feeling, soulballadi, josta on karsittu kaikki ylimääräinen – kaikki, paitsi syvältä riipaiseva, loputtoman luopumisen tuska. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 150 Cold Cave – The Great Pan Is Dead

Jos änkyröiden änkyrän Steve Albinin Big Black -yhtye olisi aikanaan innostunut myös brittiläisten synkistelijöiden romanttisesta puolesta, olisi lopputulos voinut hyvinkin kuulostaa tältä. Wesley Eisold mylvii allaan äärimmilleen trimmattu rumpukone. Kitaramuurin ampuma-aukoista välähtelevät kuninkaalliset kosketinriffit. Sinä olet hapoilla, mutta kone ei hyydy. (Mikko Valo)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Dev Hynes haki tällä kertaa inspiraatiota New Yorkista.

Lahjakas, mutta levoton Devonté Hynes kokeilee tällä kertaa suurkaupungin yöllisestä tunnelmasta inspiraationsa hakevaa tanssimusiikkia.

Nuoresta iästään huolimatta Devonté Hynes on ehtinyt kokeilla jo yhtä sun toista. 2000-luvun puolivälissä hän ilmestyi kuvioihin teinipoikien tanssipunkyhtye Test Iciclesissa ja jatkoi Lightspeed Champion -nimellä julkaistujen soololevyjensä indiepopilla. Lisäksi Hynes on työskennellyt lukuisten artistien (mm. Florence + The Machine, Basement Jaxx, Theophilus London, Solange Knowles) kanssa.

Toistaiseksi Hynesin todellinen läpimurto ja kriitikkojen varaukseton ihailu ovat kuitenkin antaneet odottaa itseään. Hynesillä on epäilemättä oma uskollinen kuulijakuntansa, mutta ehkä juuri levoton genrehyppely on vaikuttanut siihen, ettei moni osaa oikein sanoa kuka tai mikä Devonté Hynes oikein on.

Hynesin uusin projekti Blood Orange syntyi hänen muutettuaan New Yorkiin. Siellä Hynesiä inspiroivat muun muassa 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun New Yorkin ball-kulttuuri (erityisesti transgender-ikoni Octavia St. Laurent ja Paris Is Burning -dokumentti) sekä Gregg Arakin new queer cinema -elokuvat. Suurimpia innoittajia olivat kuitenkin suurkaupungin yölliset maisemat ja aamuyön hetket puolityhjissä baareissa. Tämän Coastal Groovesilta myös kuulee – levyn raidoilta huokuu öisen kaupungin kiihkeys ja surumielisyys.

Musiikillisesti Coastal Grooves on tummasävyinen yhdistelmä dramaattista Morrissey-tyylistä laulua, surffikitaroita, uutta aaltoa, r&b-biittejä, 1950-luvun rock-balladeja ja Princeä.

Forget It avaa albumin kuulaalla kitarapopilla, mutta pian Coastal Grooves löytää uomansa tummanpuhuvasta, jopa alakuloisesta groovesta. Levyn ensisingle Sutphin Boulevard hiipii kuin musta auto öisillä kaduilla etsimässä syntistä viihdykettä. Kertosäkeessä se aukeaa kuin lootuskukka kitaroiden nakuttaessa itämaissävyistä melodiaa. S’Cooled tanssittaa postpunkahtavasti, I’m Sorry I Liedissä soi rautalankakitara ja Complete Failuressa liikutaan spagettiwesternien maisemissa.

Välillä, kuten kyyneleet silmissä tanssittavalla The Complete Knockilla ja princemäisella, haikean eteerisellä Champagne Coastilla, positiiviset melodiat nostavat päätään levyn mollivoittoisesta virrasta.

Coastal Groovesin soundi on pelkistetty, välillä melkeinpä demomainen. Monta kappaletta kuljettaa lähes naivistisen simppeli rumpukone, kaikuva 1950-lukulainen sähkökitara ja itämainen melodiakulku.

Hynesin kunnianhimo ei vieläkään täysin kohtaa hänen taitojensa kanssa. Coastal Groovesin tunnelma on vahva, mutta biisimateriaali ei ole aivan täyttä priimaa. Jostain syystä sellaiset netissä ihastuttaneet kappaleet, kuten loistava Dinner ja kaunis Bad Girls, on jätetty levyltä pois. Vaikutteita on napattu sieltä täältä, mutta vieläkin itse Devonté Hynes jää etäiseksi.

Parhaimmillaan Coastal Grooves kuitenkin yhdistelee onnistuneesti synkkäsävyistä tunnelmointia tanssittavaan vaihtoehtopoppiin. Yleisilme on enemmän pohdiskeleva kuin riemukas.

73 Coastal Grooves ei revi sinua hihasta tai huuda korvaasi, vaan kuiskii ja katsoo ujosti silmiin. Kannattaa ottaa Blood Orange haltuun juuri nyt, Coastal Groovesin tanssittavuuden ja surumielisen haikeuden yhdistelmä on kuin tehty loppukesän pimeneviin iltoihin.

Video ei ole enää saatavilla