Tässä kirkossa on kova ydin.

”It all started with the Tourists, the basement, and the Church.”

Sanat ovat Etelä-Kalifornian punk-paavin Keith Morrisin nykyisen yhtyeen, Provinssirockissa Suomen-debyyttinsä tekevän OFF!:n kappaleesta Feelings Are Meant to Be Hurt. Morris on yli 30-vuotisen uransa aikana aina tuonut mielellään esiin juuriaan, ja tässä artikkelissa niitä seurataan pieneen kirkkoon Tyynenmeren rannalle, joka ohikiitävän hetken näytteli tärkeää roolia Yhdysvaltain länsirannikon musiikkihistoriassa.

Samaan aikaan, kun Los Angelesin punk-ympyrät alkoivat 1970-luvun lopussa osoittaa Hollywood-trendirunkkaantumisen oireita, kehyskunnissa kyti vallankumous. Pienestä kipinästä leimahti pitelemätön kulo – yhtäkkiä harmaista, tylsistä ja epäseksikkäistä lähiöistä sikisi valtava määrä uusia punkbändejä, joille ulkonäkö ja tiettyyn sisäpiiriin kuuluminen eivät olleet ykkösprioriteetti (kuten ulkoapäin katsottuna Hollywoodin punk-eliitille näytti olevan). Samalla uusi, rankempi, nopeampi ja suoraviivaisempi tyyli, hardcore, nappasi tiukan palliotteen pelistä.

Yksi lähiöpunkvillityksen hermokeskuksista sijaitsi Hollywoodin eteläpuolella Hermosa Beachilla pienessä hylätyssä baptistikirkossa, joka oli eräänlainen amerikkalaisvastine edesmenneelle Lepakolle. Muutamat hipit, jotka olivat epäonnistuneet kirkon muuntamisessa vapaaksi taidekeskukseksi, alkoivat vuokrata rakennusta punkbändien treenikämpäksi, asunnoksi ja biletilaksi. Rakennus tunnettiin punkkarien keskuudessa mielikuvituksekkaalla nimellä ”The Church”. Kyseinen sielujen siilo palveli tätä tarkoitusta kunniakkaasti muutaman vuoden 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.

OFF!-yhtyeen sunnuntaisen Provinssirock-keikan kunniaksi Nuorgam esittelee kuusi yhtyettä, jotka hakivat vauhtia unelmilleen asumalla, soittamalla, syömällä, bailaamalla tai vain muuten norkoilemalla tuossa hylätyssä Herran huoneessa.

#1 Black Flag

Amerikkalaisen hardcoren dinosaurus. Kitaristi Greg Ginn ja Morris perustivat yhtyeen 1976 nimellä Panic, mutta nimi vaihtui Black Flagiksi 1978. Morris otti loparit bändistä 1979, pian debyytti-ep:n Nervous Breakdownin julkaisun jälkeen, ja perusti Circle Jerksin. Muutaman laulajavaihdoksen jälkeen bändin saarnamieheksi tuli Henry Rollins, joka piti paikkansa bändin hajoamiseen asti vuonna 1986. Bändi oli länsirannikon hardcore-vallankumouksen airut, ja ansaitsi loputtomalla kiertämisellä itselleen fanaattisen, mantereenlaajuisen fanipohjan.

Myöhemmin bändit Nirvanasta Tooliin ja Red Hot Chili Peppersistä Dirty Projectorsiin ovat nimenneet Black Flagin yhdeksi suurimmista innoittajistaan. Ginnin luotsaama SST-levymerkki taas kasvoi oman bändin levyjä julkaisevasta nyrkkipajasta yhdeksi 1980-luvun merkittävimmistä pienlevy-yhtiöistä Pohjois-Amerikassa: Minutemenin ja Bad Brainsin tyylisten uraauurtavien hardcorebändien lisäksi yhtiölle levyttivät vaihtoehtorockin virstanpylväät Hüsker Düsta Dinosaur Jr.:iin ja Sonic Youthiin.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Circle Jerks

Lähdettyään Black Flagista Morris perusti Circle Jerksin 1979 yhdessä Redd Kross -kitaristi Greg Hetsonin kanssa 1979. Hetson liittyi myöhemmin Bad Religioniin. Circle Jerksin debyyttialbumi Group Sex, yksi jenkki-hardcoren kulmakivistä, ilmestyi vielä samana vuonna Frontier-levymerkiltä. Lievätkö Morrisin ja Ginnin erimielisyydet ja niitä seurannut Morrisin lähtö Black Flagista syynä siihen, ettei SST koskaan julkaissut levyä Circle Jerksiltä, mene ja tiedä. Bändin uraan on mahtunut pitkiä taukoja, milloin jäsenten muiden bändivelvoitteiden, milloin Morrisin kiikkerän terveyden takia (hänellä todettiin diabetes vuonna 2000), mutta vieläkään bändi ei ole lyönyt pillejä pussiin virallisesti: OFF!:n aloittaessa Morris ilmoitti Circle Jerksin jäävän ”määrittelemättömälle tauolle”.

Video ei ole enää saatavilla

#3 The Descendents

Teinihuumorista ja muutaman sekunnin biiseistä huolimatta The Descendents kallistui alusta asti popimpaan suuntaan kuin Black Flag tai Circle Jerks. Vaikka bändin ensimmäinen ep-levy Fat vielä jollain tavalla putosi hardcore-lokeroon, ensimmäinen täyspitkä Milo Goes to College esitteli jo selvästi melodisemman bändin. Levyn ilmestyminen tiesi myös yhtyeen ensimmäistä taukoa, sillä laulaja Milo Aukerman todella lähti opiskelemaan ja luki itsensä aina biokemian tohtoriksi asti. Milo ei kuitenkaan ollut bändin ainoa jäsen, jolla rinnakkainen ura on sotkenut soittohommia. Kitaristi ja perustajajäsen Frank Navetta (!) lähti kalastajaksi Oregoniin, ja basisti Tony Lombardo lopetti bändissä, sillä kiertueet eivät sopineet aikataulullisesti yhteen hänen postinjakajan työnsä kanssa. Kaikesta huolimatta bändi keikailee edelleen harvakseltaan, ja viimeisin levy Cool to Be You ilmestyi vuonna 2004. Bändin levyjen kansissa esiintyvä rillipää on Aukermanin karikatyyri.

Video ei ole enää saatavilla

#4 The Last

Jos ei ollut The Descendents mikään hardcore-bändi, niin The Last ei ollut oikeastaan edes punkia. Bändin vetävä powerpop lähenteli enemmän The Nervesiä ja Blondieta kuin Black Flagia tai Sex Pistolsia. Alkuperäisessä kokoonpanossa mukana ollut (myöhemmin uran tuottajana luonut) Vitus Mataré soitti bändissä koskettimia ja huilua. Punkia tai ei, bändin debyytti L. A. Explosion vuodelta 1979 on tyrmäävän toimiva powerpop-klassikko. Perustajaveljeksiä Joe ja Mike Noltea leimaaminen ei-punkiksi kuitenkin ärsytti; he näkivät bändinsä osana Etelä-Kalifornian hardcore-skeneä, vaikkeivät tyylillisesti ihan sitä olleetkaan. Erityisesti Joe jaksoi kimpaantua aiheesta, kuten käy ilmi Jeffrey Lee Piercen Slash-lehdelle tekemästä haastattelusta. Bändi esiintyy edelleen silloin tällöin, lähinnä kotikulmillaan.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Urinals

Tämä olikin sitten ihan jotain muuta. UCLA:n asuntolassa perustettu bändi ei aluksi osannut soittaa soittimiaan lainkaan, ja biisit nojasivat kahteen-kolmeen sanaan ja samaan määrään nuotteja. Bändi julkaisi ensimmäisen ep:nsä 1979 (tuottajana mainittu The Lastin Vitus Mataré), mutta ei suostunut aluksi esiintymään lainkaan yliopiston kampuksen ulkopuolella. Välillä Urinals teki keikkoja salanimellä The Arrow Book Club. Yhtye on muutenkin vaihdellut nimeään ollen välillä 100 Flowers, välillä Chairs of Perception. Urinals hajosi 1983, mutta teki paluun kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Alkuaikojen materiaalia on saatavilla ainakin Negative Capability… Check It Out! -kokoelmalla (Amphetamine Reptile, 1997).

Video ei ole enää saatavilla

#6 Redd Kross

Morrisin viittaus turisteihin ei liity matkailuelinkeinoon vaan Redd Krossin alkuperäiseen nimeen. Heitossa on myös piilevää sarkasmia, sillä Redd Krossista on lähdetty Morrisin peesiin useammin kuin kerran – kitaristi Greg Hetson jätti bändin pian hänen ja Morrisin perustettua Circle Jerksin, ja basisti Steve McDonald soittaa nykyään OFF!:ssa.

McDonald perusti Redd Krossin 11-vuotiaana veljensä Jeffin kanssa nimellä The Tourists vuonna 1978. Vuonna 1980 bändi julkaisi ensimmäisen ep:nsä ja vaihtoi samalla nimensä Red Crossiksi. Nimi sai nykyisen kirjoitusasunsa Punaisen ristin uhattua bändiä haasteella 1982 yhtyeen ensimmäinen lp:n Born Innocentin julkaisun jälkeen.

Tyylillisesti ja henkisesti Redd Kross on lähemäpänä The Lastin powerpopia ja The Crampsin pop-kulttuurifetisismiä kuin tiedostavaa hardcorea. Vuonna 1984 julkaistu Teen Babes from Monsanto sisälsi covereita Rolling Stonesista David Bowieen ja Shangri-Lasiin, eikä bändin nimi tarinan mukaan edes viittaa Punaiseen ristiin vaan Manaaja-elokuvan masturbaatiokohtaukseen.

Redd Krossista kasvoi MTV-luokan vaihtoehtorock-bändi, jota muun muassa Teenage Fanclub on coveroinut. Bändiltä ilmestyy elokuussa uusi levy Researching the Blues.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Tiettävästi The Churchissa vaikutti myös neljän naisen muodostama The Disposals -yhtye, mutta bändin tarkempi historia ja tuotanto on hukkunu historian hetteeseen. Bändin basistin Janus Jonesin tiedetään kuitenkin jatkaneen uraansa mainiossa Nip Driversissa. Jos jollain on tietoa Disposalsista, voi mieluusti jakaa ajatuksensa kommenteissa!

Video ei ole enää saatavilla

Bonus II!

Yhden erikoisemmista Blag Flag -tribuuteista teki Dave Longstrethin johtama taideindieyhtye Dirty Projectors. Bändi äänitti 11 versiota Black Flagin Damaged-albumin kappaleista ja julkaisi tribuuttilevyn nimellä Rise Above (2007). Tarinan mukaan Longstreth ei antanut bändin jäsenten kuunnella kappaleiden alkuperäisversioita kertaakaan, vaan biisit pitää vetää muistista – jos niitä koskaan oli kuullutkaan. Kuten arvata saattaa, Dirty Projectorsin versiot tunnistaa Black Flagiksi korkeintaan teksteistä.

Video ei ole enää saatavilla

OFF! Provinssirockissa lauantaina 16.6.

Keith Morrisin haastattelu Nuorgamissa huomenna.

Video ei ole enää saatavilla

Televisio ei tappanut soittolistatähtiä.

Taas se on täällä: syksyn vittumaisin influenssavirus H3N2. Vaikka tautia vastaan taistelisi kierrepotkuin ja liekinheittimin, aina löytyy ihmisiä, jotka räkivät päin naamaa joko julkisessa kulkuvälineessä, kirjaston lukusalissa, baarin nurkkapöydässä tai käräjäoikeuden istunnossa. Oli tauti miten paha tahansa, nämä oman elämänsä bobflemingit eivät ikinä jää kotiin sairastamaan.

Syysflunssaan on onneksi olemassa useampikin lääke. Yksi niistä on televisio, joka juuri nyt tulvii kesätauolta palanneita kotimaisia reality-sarjoja. Mikäpä olisikaan parempi keino tappaa aikaa, aivosoluja ja bakteereja kuin katsella ahtaaseen tilaan tungettuja moniongelmaisia vammaisia, huippumalleiksi halajavia puhe- ja kävelytaidottomia dorkia tai Hjalliksen alaisiksi pyrkiviä selkäänpuukottavia sössöttäjätunareita. (Mervi, älä ole noin kiukkuinen, vaikka oletkin kipeä. Diili ja Huippis on hyviä ohjelmia. BB on… ohjelma sekin. Nuorgam on rakkauden media. Me rakastamme tv-viihdettä! t. yx vaan)

Tai mikäli haluaa esittää kultturellia humanistia, voi aina ilmoittaa katselevansa Teeman dokumentteja, joita kaikki sanovat katsovansa, mutta eivät kuitenkaan katso. (Me Nuorgamissa katselemme Teeman dokumentteja! t. sama)

Alla olevan Spotify-linkin takaa löytyy 26 tv-aiheista biisiä, joiden tahdissa voi virittäytyä haluamaansa televisionkatselutunnelmaan. Mukana on niin televisiota ylistäviä kuin sitä kritisoivia biisejä pääasiassa punkrockin ja postpunkin parissa ansioituneilta bändeiltä. Lista on koottu häpeilemättömän subjektiivisesti eli siltä löytyy vain yllekirjoittaneen korvaa miellyttäviä biisejä.

• Black Flag – TV Party
• Misfits – TV Casualty
• The Rezillos – Top of the Pops
• Pelle Miljoona & 1980 – TV
• Kari Peitsamo ja Ankkuli – Hesan telkkariin
• The Cramps – TV Set
• Ebba Grön – Tittar på TV
• Wire – Ex Lion Tamer
• Magazine – TV Baby
• Fall – A Lot of Wind
• Talking Heads – Found a Job
• Gang of Four – 5.45
• The Normal – T.V.O.D.
• The Damned – Idiot Box
• Skids – TV Stars
• The Dickies – I’m Stuck in a Pagoda with Tricia Toyota
• Bad Religion – Television
• Wavves – TV Luv Song
• Public Enemy – She Watch Channel Zero?!
• The Disposable Heroes of Hiphoprisy – Television, the Drug of the Nation
• Bruce Springsteen & The E Street Band – 57 Channels (And Nothin’ On)
• Dire Straits – Money for Nothing
• ZZ Top – TV Dinners
• The Handsome Family – All the TVs in Town
• American Music Club – Mom’s Tv
• Lou Reed – Satellite of Love

Henry Rollins rypisti Black Flagin otsan.

Black Flagin Damaged-debyytin avaava Rise Above ei ole kalifornialaisbändin paras kappale. Se on kuitenkin käänteentekevä biisi siinä mielessä, että se esitteli maailmalle Black Flagin uuden solistin ja uuden maailman-katsomuksen.

Siinä missä Nervous Breakdown -ep:llä (1978) esiintynyt Keith Morris toi bändiin sarkasmia ja huumoria, Henry Rollins raivasi tieltään jok’ikisen kaskun, kaljapullon ja kokistölkin. Kärjistetysti sanoen Rollins teki Black Flagista vakavan, kantaaottavan ja paikoin jopa huumorintajuttoman yhtyeen, jonka fokus siirtyi yksilötasolta yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Ryppyotsaisuudella oli kuitenkin hyvätkin seurauksensa. Kuten Rise Aboven teksti antaa ilmi, Black Flagista tuli auktoriteettivastaisuuden, anti-konformismin ja tee se itse -asenteen palavasieluinen symboli, joka yhdisti tuhannet hardcorepunk-nuoret ympäri maailmaa. Nöyrtymisen sijaan Rollins ja kumppanit kehottivat nuoria kohottamaan (imaginääriset) nyrkkinsä ja nousemaan mielivaltaisen yhteiskuntakontrollin yläpuolelle:

”We are tired of your abuse
Try to stop us, it’s no use”

Musiikillisesti Rise Above yhdistää raa’an mutta simppelin old school -punkin, kiihkeätempoisen hardcoren sekä kitaristi-biisintekijä Greg Ginnin ihastuttavan kämäisen ja atonaalisen kitarasoolon. Oman lisänsä soundiin tuo myös rumpali Robo, jonka vasemman käden rannerenkaat helisevät joka kerta, kun mies iskee virvelirumpua.

Rise Aboven sisältävä Damaged sai kunnian toimia tuolloin vielä varsin tuntemattoman SST Recordsin seitsemäntenä julkaisuna. Jo muutaman vuoden kuluttua Ginnin kipparoima yhtiö oli laajentunut kunnioitusta herättäväksi independent-lafkaksi ja synnyttänyt kokonaisen pienlevy-yhtiöbuumin yhdessä Dischordin ja Touch & Go Recordsin kanssa. Mutta se onkin jo toinen tarina.

Video ei ole enää saatavilla