Nosta lippu salkoon ja osta lippu Tampereen elokuvajuhlien Queerscenes-näytökseen.

Nuorgam esittelee kymmenen seksuaalisella suuntautumisellaan vaikuttanutta artistia. Aiheeseen voi paneutua syvällisemmin parhaillaan käynnissä olevilla Tampereen elokuvajuhlilla, jonka ohjelmistoon kuuluu tänä vuonna erillinen Queerscenes-ohjelmasarja.

#1 Ma Rainey

1920-luvun nousukauden aikaan New Yorkin Harlemissa tanssittiin bluesin ja jazzin tahtiin. Avoin aikakausi salli myös homoseksuaalisuuden, ja erityisesti moni tunnettu blues-laulajatar harrasti lesbosuhteita, vaikka tavan mukaan eri sukupuolen kanssa todennäköisesti lopulta sitoutuikin. Yksi 1920-luvun Harlemin tunnetuimpia lesbonaisia oli bluesin äidiksikin tituleerattu Ma Rainey. Albumillaan Prove It on Me Blues Ma puhui monologissaan naisia rakastavista naisista ja kertoi käyvänsä ulkona naisten kanssa, koska ei pidä miehistä. Myös Ma oli naimisissa miehen kanssa, mutta ei koskaan peitellyt rakkauttaan naisiin, vaikka joutui välillä ongelmiin lesbosuhteidensa takia. Ma muun muassa pidätetiin taustalaulajiensa kanssa harjoittamiensa ryhmäseksisessioiden takia.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Rob Halford

Kevyemmän metallimusiikin ja hardrockin historia pitää sisällään useita androgyynisesti esiintyneitä ja laittautuneita artisteja, mutta homoseksuaalisuus ei ole ollut metallikulttuurissa koskaan yleisesti tunnustettua. Ensimmäinen homoseksuaalinen metallitähti on tietysti Judas Priestin nokkamies Rob Halford. Niitein koristelluista nahka-asuistaan tunnettu metallijumala on kertonut, että seksuaalisuuden salaamisen takia kärsi alkoholi- ja huumeongelmista ja sairastui masennukseen. Halford vieroittautui päihteistä vuonna 1986 ja astui ulos kaapista kaksi vuotta myöhemmin. Jälkikäteen spekuloitiin, että suuntautuminen olisi pitänyt arvata Halfordin pukeutumistyylistä, mutta mies on itse kertonut kokeneensa tällaiset väitteet loukkaaviksi ja sanonut, että pukeutuminen on aina liittynyt vain bändiin ja sen musiikkiin, ei millään tavalla hänen henkilökohtaiseen suuntautumiseensa.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Dana International

Vaikka euroviisuilla on maine homokulttuurissa juhlittuna laulukilpailuna, ei sitä heti huomaisi kilpailun viime vuosikymmenten voittajista. Ainoastaan vuonna 1998 Diva-kappaleella voittanut israelilainen Dana International erottuu selkeästi joukosta. Vuonna 1972 mieheksi syntynyt Dana kävi läpi sukupuolenkorjausleikkauksen vuonna 1993. Vaikka Danan transsukupuolisuus aiheutti Israelissa kohua, hän on saavuttanut arvostetun aseman kotimaassaan: kultaa myynyt artisti on muun muassa palkittu vuoden naisartistina, esiintynyt Tel Avivin 100-vuotisjuhlassa ja toiminut Idols-tuomarina.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Tonéx

2000-luvun alkupuolella Anthony Charles Williams II tunnettiin paremmin nimellä Tonéx. Hiphopia, funkia, jazzia, urbaania rockia ja gospelia yhdistävä esiintyjä löi lujaa läpi gospel-kentällä ja myi puoli miljoonaa kappaletta toista albumiaan Out the Box ja nousi ykköseksi Billboardin gospel-levyjen listalla. Vuonna 2009 Tonéx myönsi yllättäen olevansa homoseksuaali The Lexi Show -tv-ohjelmassa ja sai konservatiiviset kristilliset piirit sekaisin. Vaikka näyttävissä asusteissa, puuhkissa ynnä muissa esiintyneen Tonéxin seksuaalista suuntautumista oli kristillisissä piireissä salaa epäilty, ei avoimen homoseksuaalista gospel-artistia pystytty hyväksymään. Tonéxilta peruttiin keikkoja ja sovittuja yhteistyöprojekteja ja hänet suljettiin pois seurakunnasta. Tonéx lopulta luopui pastorin virastaan. Nykyään hän luo uutta uraa r&b:tä, glamia ja poppia yhdistelevänä artistina nimeltä B. Slade. Nimen innoittajana on toiminut Brian Sladen hahmo Velvet Goldmine -elokuvasta.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Freddie Mercury

Queenin johtohahmo Freddie Mercury on väistämättä yksi musiikkihistorian tunnetuimpia seksuaalista vähemmistöä edustaneita muusikoita. Vaikkei esimerkiksi ”I am as gay as a daffofil, darling” -sitaatista tunnettu Mercury koskaan halunnut mediassa avautua suuntautumisestaan, hän ei koskaan kokenut tarvetta peitellä sitä. Eikä suuri yleisö siitä ollut kiinnostunut. Mercury on loistava esimerkki siitä, että silloinkin, kun homoseksuaalisuus oli vähemmän suvaittua kuin nykyään, tarpeeksi suuri lahjakkuus ja karisma kiinnittää yleisön huomion olennaisimpiin asioihin. Valitettavasti Mercury ei kuitenkaan jää musiikkihistoriaan vain poikkeuksellisen lahjakkuutensa ansioista, vaan myös sen takia, että hän antoi surullisella kohtalollaan kasvot 1980-luvun AIDS-epidemialle.

Video ei ole enää saatavilla

#6 t.A.T.u.

Kymmenisen vuotta sitten All the Things She Said -hitillä radioaaltoja vallannut tyttöduo on sarjassaan ainutlaatuinen, sillä se on harvoja popyhtyeitä maailmassa, joita markkinoitiin valheellisesti lesbouden avulla. Ainutlaatuisuutta lisää, että kyseessä ei ollut mikään Hollywoodin keksintö, vaan bändi oli lähtöisin Venäjältä. Duon laulajattaret Lena ja Yulia tulivat ulos kaapista vuonna 2004 ja myönsivät olevansa heteroita; koulutyttöasuissa esiintyvät ja musiikkivideoissaan pikkurikoksia tekevät lesbohahmot olivat vain osa tuottaja Ivan Shapovalovin käsikirjoitusta. Samoihin aikoihin tytöt riitaantuivat Shapovalovin kanssa, joka halusi keskittyä musiikin sijaan pelkkiin skandaaleihin.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Jari Sillanpää

Kun iskelmätähti Jari Sillanpää myönsi vuonna 2006 Tuomas & Juuso Experience -ohjelmassa seurustelleensa miehen kanssa, kansa ei suuresti kohahtanut. Sillanpää on kertonut, että tunnustuksen jälkeen monet fanit sanoitvat jo tienneensä tai arvanneensa asian. Julkisen salaisuuden tunnustaminen oli kuitenkin merkittävä mittapuu suomalaisessa iskelmämusiikin perinteessä, joka ei juuri homotähtiä tai homotangokuninkaita tunne. Sillanpään ulostulo ei ole miehen uraa hidastanut tai innokasta naisyleisöä pienentänyt; debyyttialbumi Jari Sillanpää on edelleen Suomen kautta aikojen myydyin kotimainen albumi.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Terrence Dean

Yksi populaarimusiikin homofobisimpia musiikkigenrejä on edelleen hiphop. Vaikkei seksuaalinen suuntautuminen ole populaarimusiikkirintamalla enää juurikaan noteerattava asia, ei avoimesti homoja räppäreitä ole vielä tänä päivänä musiikkikanavilla nähty. Yksi hiphop-kulttuurin salaista homoseksuaalisuutta valottanut mies on nostettava listalle, vaikkei hän varsinaisesti muusikko olekaan. MTV:n entinen johtaja, kirjailija ja hiphop-vaikuttaja Terrance Dean julkaisi vuonna 2008 kirjan Hiding in Hip Hop, jossa hän kertoo, millaista on elää homomiehenä vihamielisen homofobisessa hiphop-maailmassa. Toivoa muutokselle kuitenkin on, sillä esimerkiksi Fat Joe ja Game ovat jo ilmaisseet tietävänsä, että homoseksuaaleja räppäreitä on olemassa, ja toivovansa, että he tulisivat ulos kaapeista ja edustaisivat itseään ylpeinä.

#9 Beth Ditto

Viime vuosina yksi populaarikulttuurissa voimakkaimmin vaikuttaneista naisista on kiistatta The Gossip -yhtyeen solisti Beth Ditto. Transmiehen kanssa seurusteleva Ditto on rikkonut tabuja niin perinteisen sukupuolisen suuntautumisen kuin kauneusihanteidenkin suhteen, toiminut LGBT-asioiden puolestapuhujana ja inspiroinut perinteisesti alipainoisia naisvartaloita ihannoivaa muotikenttää esiintymällä esimerkiksi Jean Paul Gaultierin muotinäytöksessä. Räväkkä nainen ei turhia neiteile; YouTubesta löytyy video, jossa Ditto kaappaa käsiinsä 30 Seconds to Mars -solistin, näyttelijä Jared Leton ja kanniskelee kiusaantuneen oloista miestä sylissään kuin vauvaa.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Chely Wright

Suomalaiselle yleisölle Chely Wright lienee tuntemattomampi artisti, mutta Yhdysvalloissa nainen tunnetaan yhtenä harvoista avoimen homoseksuaaleista country-artisteista. Yli miljoona levyä myynyt ja miehen etsimisestä kertovasta Single White Female -hitistä tunnettu Wright eli vuosia kaapissa naissuhteet itseltään kieltäen, mutta päätti vihdoin vuonna 2010 kertoa totuuden itsestään People Magazinen kansikuvajutussa. Samoihin aikoihin Wright julkaisi rehellisen elämänkertakirjansa. Vaikka countryn konservatiivinen historia pitääkin sisällään salattua homoseksuaalisuutta, Wright on kautta aikojen ensimmäinen mainstream-tähti, joka on myöntänyt suuntautumisensa julkisesti. Nykyisin Wright on naimisissa LGBT-aktivisti Lauren Blitzenin kanssa ja tekee itsekin työtä LGBT-oikeuksien edistämiseksi.

Video ei ole enää saatavilla

Queerscenes-näytökset Tampereen elokuvajuhlilla pe 9.3. klo 18 (Plevna 5) ja klo 20 (Tullikamari), la 10.3. klo 22 (Plevna 5) ja su 11.3. klo 18 (Plevna 5). Lisäksi pe 9.3. klo 21 Tampereen Klubilla Discordia-klubi, jonka ohjelmassa muun muassa queer-kollektiivien dj:tä, saksalainen elektroartisti Easter sekä kotimaisen konemusiikin tähti Jaakko Eino Kalevi.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 257 Big Wave Riders – Behind These Walls

Tätä energian määrää! Jos yksi biisi kertoo meille mitään, niin Big Wave Riders on viime vuosien lukuisista kitaraa vatkaavista, enimmäkseen 1980- ja 1990-luvuille katsovista indie-bändeistä se lupaavin. Tämä on soundina ja räjähdyksenä täysosuma. Se ampuu yli kaikissa oikeissa paikoissa. Se on röyhkeä silloin kun pitää. Se ei koskaan pyytele anteeksi nuoruuttaan. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 256 Still Corners – Cuckoo

Alkusyksyisiltä päiväuniltaan hunajaan hukutetun kamomillateen ja selittämättömän ikävän tuoksuun heränneeltä Portisheadilta kuulostavassa Cuckoossa ei ole oikeastaan juuri mitään omaperäistä. Monotoniset ja nynnyt komppi ja basso, kosketintäkki, johon kääriytyä sekä huokaileva, taas uneen vaivuttava ääni sattuvat nyt vain olemaan täydellisen vapaapäivän takeet. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 255 Wöyh! – Lokki

Lokkia voi pitää nykykalevalaisena kansanperinteenä. Laulu eli vuosia suusta suuhun Hyyrysen veljesten riemukkailla matkoilla. Itse muistan kuulleeni laulun lukuisia kertoja kesällä 2004. Oheinen video sai ensi-iltansa vanhemman wöyhöttäjän eli Jussin 40-vuotisjuhlilla. Nyt kansa janoaa lisää Wöyh!-lauluja. Julkaisujen esteenä saattavat olla arveluttavat tekstit. (Tomi Palsa)

Video ei ole enää saatavilla

# 254 Gatto Fritto – Lucifer Morning Star

Britti Ben Williams pläjäyttää oikeilla synilla ja vocoderillaan elektronista huojuntaa, joka omaksuu myötämielisen kuulijan osaksi organismiaan. Mieleen nousee italoihme Kanon ja miespuolisen Cocteau Twinsin yhteistyö, kakerandelismin ja shoegazingin ristisiitos, jossa jokainen soittaa luontevasti toisten soittimia. Kehtolauluhyminää digitaaliajan lapsukaisille. (Gaius Turunen)

Video ei ole enää saatavilla

# 253 Frank Ocean – Swim Good

Odd Future -mies Frank Ocean on eräs vuonna 2011 esiin nousseen uuden, dekonstruktionistisen r’n’b:n tärkeimmistä tekijöistä. Ilmaiselta Nostalgia, Ultra -mixtapelta löytyvä Swim Good oli kappale, joka sai ihmiset höristämään korviaan. Biisi on kuin R. Kellyn musiikista olisi herutettu viimeinenkin hunajatippa, jolloin jäljelle jää vain askeettista robottisoulia. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 252 Gauntlet Hair – Top Bunk

Journalisti Simon Reynolds lanseerasi aikoinaan termin oseaaninen rock. Hän viittasi sillä Cocteau Twinsin ja A.R. Kanen kaltaisiin bändeihin, joiden musiikki karkaa ahtaista raameista esteettömiin luonnonmaisemiin. Gauntlet Hairin voisi väittää tekevän luolarockia. Kaksikon soitanta junnaa, velloo ja kimpoilee isosti pienessä tilassa. Ja kaikuu niin penteleesti. (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 251 Nero – Guilt

Olin tietoinen dubstepistä jo sen ollessa cool ja uusi juttu. En vain juurikaan pitänyt siitä. Mielestäni se oli nuivaa ja vieraannuttavaa musiikkia, jossa oli pari hyvää uutta tuotantoideaa. Onnekseni 2010-luku on tuonut nämä hyvät ideat populistisemman musiikin pariin, jotta kaltaiseni niheilijätkin voivat nauttia siitä. Neron Guilt tekee tämän upealla tavalla! (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 250 Miracle Fortress – Raw Spectacle

Graham Van Pelt ei toisella albumillaan yltänyt loistavan Five Roses -debyytin tasolle, mutta eivät kaikki levyn elektroniset yritelmät huteja olleet. Ei etenkään Raw Spectacle, joka klassisen elektropopkappaleen lailla saa uskomaan, että koneessa on sielu. Sen henkäyksiä lienevät äänikuvan laidoilla lipuvat syntetisaattoriarpeggiot ja pehmeät konerumpusykäykset. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 249 Ulver – Providence

Ulver onnistuu maalaamaan niin maagisen tainnuttavia mielikuvia, että tekisi mieli ottaa kokonaan loparit tästä oravanpyörästä, mitä länsimaiseksi elämäksikin kutsutaan, ja karata kaukaisuuteen. Öinen metsä Norjan tuntureilla, yksinäiset tähdet mustalla taivaalla ja viehättävän kaunis yksinäisyys soivat hienovaraisen tyylikkäästi tässä upeassa Ulver-maalauksessa. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 248 Beth Ditto – I Wrote the Book

Ditto on Gossipin tuhti nainen. Gossipilla on noin kaksi hyvää kappaletta. Diton soolouran aloittaneen ep:n tuotti modernin elektropopin superkaksikko, Simian Mobile Disco. Ep:llä on neljä kappaletta, joista I Wrote the Book ei ole paras, mutta ainoa, josta on tehty video. Videosta näkee, mihin Ditto tähtää; suureksi diivaksi, lihavaksi Madonnaksi. Se voi onnistua. (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 247 Black Milk & Danny Brown – Zap

Detroitilaiset biittinero Black Milk ja räppäri Danny Brown ovat niittäneet kunniaa omilla tahoillaan. Spin-lehti muun muassa valitsi Brownin XXX:n vuoden rap-albumiksi. Ei siis ihme, että yhteistyössä syntynyt Black & Brown -ep oli niin onnistunut. Zap on optimaalinen sekoitus retrofuturistista biittiä ja Brownin sanat huolella pureksivaa ja sylkevää ulosantia. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 246 Jai Paul – BTSTU

Joskus yksikin kappale voi riittää. BTSTU on liian nuoren britin ainoa single, harsomaisen falsetin, raukean rytmin ja jälkijunassa pörisevän basson liitto, Draken ja Beyoncén samplaamaksi päätynyt avaruuspopin klassikko, joka villitsi musiikkiblogeja jo toissa vuonna, mutta sai virallisen julkaisunsa vasta huhtikuussa. XL Recordingsilla on käsissään kultakimpale. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.