Edes Hannu Mikkolan kaikki etunimikaimat eivät ole erityisen kuuluisia, kuten 51koodia-yhtyeen Hannu Sallinen.

Yhdysvaltain albumilistan ykköspaikallakin kököttänyt fun. esiintyy tänään tiistaina 25.9. Helsingin Circuksessa. Valitettavasti amerikkalaista voimapoptrioa ei lämmittele helsinkiläinen noiserocktrio Fun. Olisiko siinä riemulla rajoja – tuskin!

Fun-yhtyeiden inspiroimina intouduimme muistelemaan kaikkia muitakin suomalaisia artisteja ja yhtyeitä, joilla on kaima maailmalla. Samalla vaivalla yritimme kuvitella, mitä tapahtuisi, jos nuo kaksi nimensä jakavaa artistia sulautuisivat yhteen – kauheuksia tietenkin!

Muun muassa The Sounds, Lodger, Freeman, Sara ja Soma eivät tällä kertaa mahtuneet mukaan, mutta onhan sitä näissäkin. Nauttikaa – ja kertokaa kommenteissa, mitkä nimikaimat eivät mieleemme juolahtaneet!

#1 Fun vs. fun.

Mikä Fun?

Neuroottisen kulmikas helsinkiläinen noiserock-trio, jota on kuvailtu ytimekkäästi ja ei-aivan-harhaanjohtavasti “Suomen Shellaciksi”. Onpa bändi peräti äänittänyt kaksi edellistä albumiaan (Zu-Pa!, 2007, ja New 13, 2010) Shellacin Steve Albinin Electrical Audio -studiossa – niistä ensimmäisen jopa Albinin itsensä toimiessa tuottajana.

Mikä fun.?

Häpeilemättömän melodista alternativerockia Panic at the Discon ja Phantom Planetin hengessä soittava newyorkilaistrio teki lopullisen läpimurtonsa vuoden takaisella We Are Young -singlellä, jonka kertosäkeen muistaa hautaansa asti jokainen, joka sen on kerran kuullut. Listaykkösenäkin tovin viihtyneen trion pysäyttämättömältä vaikuttavaa voittokulkua jatkaa Some Nights -albumin toisena singlenä lohkaistu nimikappale, jonka afro- ja folk-sävyillä suolattu voimapop on tuonut platinaa muun muassa Yhdysvalloista, Australiasta ja Ruotsista.

Jos Fun ja fun. sulautuisivat…

…palaisi Cosmobile samalla kellonlyömällä keikkalavoille. Tuomas Palosen johtama indierockryhmä ponnistaa meidän Funimme tapaan hardcoresta, emosta ja grungesta, muttei amerikkalaisen fun.-yhtyeen tapaan pelkää maustaa musiikkiaan hyvinkin melodisilla ja populaareilla elementeillä. Samaan mikstuuraan luotti 1990-luvulla Quicksand.

Kuuntele: Fun + fun. = Cosmobile

#2 Asa vs. Aṣa

Kuka Asa?

Matti Salo, 2000-luvun 21. nerokkain muusikko ja suomalaisen hiphopin Loppuasukas, joka toi valtavirran räppiin Pekka Strengin luontokuvastoa ja hipahtavia balkan-sävyjä – ja sai siitä hyvästä Teosto-palkinnon. Edellisellä Jou jou -albumillaan (2011) ysäriräppiä herätellyt artisti työstää parhaillaan jatko-osaa Foetida-Pro Promo 2 -mixtapelleen.

Kuka Aṣa?

Lämpimistä myssyistä ja kohtuuttoman suurista silmälaseista pitävä nigerialais-ranskalainen laulajatar Bukola Elemide on julkaissut kaksi albumia jazzahtavaa nykysoulia, joka on kelvannut etenkin Angélique Kidjon ja Erykah Badun ystäville. Kakkosalbumi Beautiful Imperfection vei Asan Billboardin maailmanmusiikkilistan kolmanneksi.

Jos Asa ja Aṣa sulautuisivat…

…syntyisi Meshell Ndegeocello. Jos Aṣan sliipattu soul ja hunajainen lauluääni kohtaisivat Asan usein äkkiväärän, kriittisen ja ajoittain hermeettisen ilmaisun, huutaisi resepti enää muutamaa bassosooloa.

Kuuntele: Asa + ]]> https://www.nrgm.fi/artikkelit/vaara-laulu-voitti-suomen-surullinen-euroviisuhistoria-osa-2/ Sat, 11 Feb 2012 09:30:18 +0000 http://www.nrgm.fi/?p=22786

Suomella on oma surullisenkuuluisa euroviisuhistoriansa (45 edustussävelmää, yhdeksän viimeistä sijaa), jota ei ilmeisesti edes yksi saavutettu voitto ole kirkastanut; ainakaan suomalaisesta euroviisukulttuurista vastaavan Yleisradion mielestä, joka muutti tänä vuonna perinteikkään Suomen euroviisukarsinnan historiattomaksi Uuden Musiikin Kilpailuksi, jossa etsitään ”hyvää biisiä, ei euroviisua” (UMK:n tuottaja Anssi Autio, Tv-maailma 3/2012).

Vuosikymmenten viisukarsintakimaraa tutkaillessa tulee pian selväksi, ettei ongelmamme ole hyvien biisien puuttuminen. Kompastuskiveksemme ovat muodostuneet kansan käsittämättömät valinnat ja raatiratkaisut, joilla on kumarrettu milloin itään, milloin länteen, usein tasapuolisesti joka suuntaan, jolloin lopputuloksesta ei ole ollut haltioissaan juuri kukaan.

Anna Muurisen kaksiosainen juttusarja keskittyy kaikkein kamalimpiin kalkkiviivakangistumiin.

Beat – Fri

Nuku pommiin -pohjanoteerausta seuraavina vuosina euroviisukarsinnoissa palattiin perinteikkäämpien estradi-iskelmien pariin ja äänestysoikeus palautettiin kansalle.

Laadukasta ruotsinkielistä iskelmäviihdettä oli tarjolla myös keväällä 1989, kun meillä vielä tuntematon Chris Owen sijoittui toiseksi omalla laulullaan Vad finns kvar:

Video ei ole enää saatavilla

Häntäpäähän sijoittui Edu Kettusen alakuloinen ja vasta myöhemmin suomalaisten sydämiin sukeltanut Minä olen muistanut:

Video ei ole enää saatavilla

Illan kuningattaresta ei ollut epäilystä, ja niin edustusmatkalle Sveitsiin lähetettiin Matti Puurtisen ja Turkka Malin uljas La dolce vita, joka sai Anneli Saaristosta arvoisensa esittäjän. 22 laulun loppukilpailussa se kipusi seitsemänneksi ja on siis edelleen parhaiten menestynyt suomenkielinen euroviisumme.

Video ei ole enää saatavilla

La dolce vitan kaltaista juurevaa kansainvälisyyttä onnistuttiin saamaan mukaan myös vuoden 1990 kilpailuun, jossa oma ”skandinaavinen albatrossimme” (ilmaus Dannyn) Arja Saijonmaa esitti Petri Laaksosen Gabrielan. Tuolloin Norjassa asuneen ja muutamaa vuotta aiemmin Ruotsin euroviisukarsinnoissa näyttävästi toiseksi sijoittuneen schlagerkuningattaren valinta edustusmatkalle olisi ollut nappisuoritus:

Video ei ole enää saatavilla

Mutta jostakin syystä naftaliinista kaivetut asiantuntijat pitivät parhaana tätä sävelteosta:

Video ei ole enää saatavilla

Suomi jäi Zagrebissa pidetyn kansainvälisen loppukilpailun viimeiseksi.

Edea – Aava

1990-luvulla Suomi sai heikon menestyksensä vuoksi osallistua euroviisuihin vain joka toinen vuosi, joten ei ollut aikaakaan, kun käsille tuli kaikkien aikojen karsintamme vuonna 1998. Kisaan oli saatu mukaan musiikkielämämme ykkösnimiä Jari Sillanpäästä…

Video ei ole enää saatavilla

…Ultra Brahan…

Video ei ole enää saatavilla

…ja Nylon Beatiin.

Video ei ole enää saatavilla

Samuli Edelmann duetoi Sanin kanssa edelleen radioissa soivan Olen luonasi sun -slovarin.

Video ei ole enää saatavilla

Parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi oli kehitetty kolmen raadin järjestelmä: puhelimitse äänestäneen yleisön ääniin lisättiin studiossa istuneen musiikin ammattilaisten raadin ja euroviisufanien, joiden sisäpiiritietoa laulukilpailun luonteesta yritettiin nyt hyödyntää ensimmäistä kertaa, raadin äänet.

Kuten odottaa sopii, raatien maut menivät täysin ristiin. Euroviisufanien raati rankkasi parhaaksi ammattilaisraadin karsastaman Nylon Beatin, ammattilaiset taas äänestivät voittajaksi Edean eteerisen Aavan ja kansa rakasti odotusten mukaisesti Jari Sillanpäätä. Näin kisan voitti Edea, Sillanpään sijoittuessa toiseksi ja Nylon Beatin kolmanneksi:

Video ei ole enää saatavilla

Kansainvälisen kisan tulostaulukosta Aava löytyi kohdasta 15, mutta suomalaiset saivat monenmonta hittiä rakastettavakseen. Niiden joukkoon ei voida laskea edustussävelmäämme.

Nina Åström – A Little Bit

Käsittämätöntä kyllä, mutta tästä ei meillä vielä opittu. Seuraavan kerran, kun osallistumisoikeus jälleen napsahti, järjestettiin karsinnat helmikuussa 2000. Mukana olivat jälleen huippusuositut Nylon Beat ja Ultra Bra, joista jälkimmäinen tosin putosi pois jo hieman hämärässä, radion kanssa yhteistyössä järjestetyssä esikarsintavaiheessa. Enteellisesti Helsingin Hotelli Lordissa järjestetyssä loppukilpailussa nähtiin muun muassa seuraavat esitykset Nylon Beatilta…

Video ei ole enää saatavilla

…Anna Erikssonilta…

Video ei ole enää saatavilla

…ja Nightwishilta.

Video ei ole enää saatavilla

Ammattilaisraadin ja yleisön äänet menivät jälleen aivan ristiin. Kansan rakastama Nightwish ei juuri hetkauttanut ammattilaisia, Anna Eriksson sentään sai suosiota kummaltakin äänestäjäryhmältä.

Lopputulos ällistytti myös lähetyksen juontaneet Silvia Modigin ja Jani Juntusen: Tukholman kisoihin lähtikin Suomea edustamaan Nina Åström, jonka mukanaoloa kaikki Lordin salissa istuneet eivät edes muistaneet, vaikka kilpailukappaleita oli yhteensä vain kuusi.

Video ei ole enää saatavilla

Suomi ei osallistunut vuoden 2001 Eurovision laulukilpailuun.

Geir Rönning – Why

2000-luku toi euroviisuihin monenlaisia mullistuksia. Yllättäväksi, ja viimein myös Suomea suosivaksi trendiksi tuli aikaisemmin menestymättömien maiden sijoittuminen kilpailun kärkisijoille (kisavoittajien listaan kirjattiin vuosina 2001–2008 Viro, Latvia, Turkki, Ukraina, Kreikka, Suomi, Serbia ja Venäjä). Osallistujamäärän kasvaessa kilpailu päädyttiin jakamaan useamman illan pituiseksi laulumaratoniksi karsintakisoineen ja finaaleineen.

Semifinaalivaihe oli ensimmäistä kertaa käytössä Istanbulin kilpailussa 2004, jolloin Suomi sai kunnian olla kaikkien aikojen ensimmäinen semifinaalissa kilpailukappaleensa esittänyt maa. Revanssihenkisesti kotoisat karsintamme kansanäänestyksellä voittanut Jari Sillanpää oli mukana kilpailussa vanhan maailman euroviisutyyliä jäljittelevällä discotangolla Takes 2 to Tango, joka oli auttamattomasti 20 vuotta myöhässä uuden ajan Euroopalle.

Video ei ole enää saatavilla

Tarjolla Suomen-karsinnoissa olisi ollut tällaistakin, Ruotsin kautta euroviisuihin uutta tuovaa:

Video ei ole enää saatavilla

Vaikka Jari Sillanpää jäi semifinaaliin, ei Suomessa lannistuttu, vaan vuoden 2005 euroviisuihin lähdettiin kaikkien aikojen suurimmalla ponnistuksella, Lahteen, Jyväskylään, Turkuun ja Imatralle ulottuneella kiertueella.

2000-luvun alussa euroviisuissa nähtävissä olleelle karnevaalihengelle viitattiin meillä kintaalla: kun muu Eurooppa halusi lauantai-iltana juhlia ja riemuita olemassaolostaan, Suomessa hiljennyttiin elämän rajallisuuden äärelle. Baila baila -hetkutusten joukossa Suomen kansan valitsema edustussävelmä, Mika Toivasen säveltämä ja Geir Rönningin esittämä Why? kertoi maailmaa järkyttäneen Beslanin koulukaappauksen aiheuttamista tunnelmista:

Video ei ole enää saatavilla

Norjalaisen Geir Rönningin semifinaaliin jäänyt esitys kuvastaa hyvin tunnelmia, joissa Suomi yritti hakea vauhtia euroviisuiluunsa. Oli selvää, ettemme menestyisi kisassa tavanomaisilla, kisan perinteen sanelemilla keinoilla.

Pelastukseksi jostakin kaikkensa antamisen jälkeisen hämärän rajamailta saapui Lordi, jonka tajunnanräjäyttävä Hard Rock Hallelujah oli ensimmäinen finaaliin selviytynyt suomalaissävellys – finaalissa voittoisa laulu teki kilpailun kaikkien aikojen piste-ennätyksen, 292 pistettä.

Video ei ole enää saatavilla

Vuoden 2006 energisistä Suomen-karsinnoista olisi riittänyt potkua muidenkin vuosien kisoihin, kuultiinhan Turun Caribiassa tällainenkin kansainväliset mittapuut täyttävä sävelmä:

Video ei ole enää saatavilla

Teräsbetoni – Missä miehet ratsastaa

Lordista hullaantuneet suomalaiset pääsivät järjestämään Helsinkiin euroviisuja 2007 ja kisahuumasta hämärtyneet mielet taisivat janota lisää, muutoin on vaikea ymmärtää vuoden 2008 karsintojemme jymymenestyjää Teräsbetonia:

Video ei ole enää saatavilla

Eurovisio-trendinä kun oli jo aivan päinvastainen suuntaus, rauhallinen estradiballadi, joista esimerkkeinä vuosien 2007 ja 2008 voittajat, Serbian Molitva ja Venäjän Believe.

Teräsbetonin sijaan meillä olisi ollut tarjolla kaksi viisuhistoriamme hienoimpiin helmiin kuuluvaa sävelteosta, Vuokko Hovatan Virginia…

Video ei ole enää saatavilla

…ja Kari Tapion Valaise yö.

Video ei ole enää saatavilla

Vertailun vuoksi Venäjän voittaja, ylilatautunut Dima Bilan voitonkiilto silmissään:

Video ei ole enää saatavilla

Waldo’s People – Lose Control

Jotain uutta ja tuoretta oli hyppysissämme vuonna 2009, jolloin ehdolla oli valloittava Signmark yhdessä Osmo Ikosen kanssa:

Video ei ole enää saatavilla

Suomen kansalle maistui kuitenkin jo 1990-luvulta tutuksi tullut turvavaihtoehto. Waldo’s Peoplella päästiin lopulta Moskovan kisoissa finaaliin, mutta jäätiin sen viimeiseksi:

Video ei ole enää saatavilla

Vuosikymmenen loppu toi kansainväliseen loppukilpailuun uudistuksen, jolla pyrittiin saamaan viisuvoittajiksi entistä laadukkaampia lauluja. Edelleen käytössä olevan systeemin mukaan kansainvälisen loppukilpailun voittaja ratkaistaan musiikin ammattilaisraadin ja puhelinäänestäjien yhteispisteiden avulla. Se on tehnyt laulujen tasolle hyvää, mutta samalla vaikeuttanut voittajan veikkaamista.

Suomessa edustusmatkalle vuonna 2010 Osloon valittiin teinisensaatio Alexander Rybakin vanavedessä Kuunkuiskaajien kansanmusiikkipohjainen Työlki ellää, joka jäi harmittavasti ensimmäisenä lauluna finaalin ulkopuolelle. Suomen finaalilaulujen joukossa oli kuitenkin jo uuden ajan airut, ilman levy-yhtiötä tai taustajoukkoja avoimeen sävellyskisaan demon lähettänyt Heli Kajo, joka nostettiin täydestä tuntemattomuudesta Suomen-finaalin kutsuartistien joukkoon:

Video ei ole enää saatavilla

Annankadun kulmassa on juuri sitä uutta musiikkia, jota tänä vuonna haetaan edustajaksemme jo ihan nimeä myöten. Ehkä Uuden Musiikin Kilpailun voittajat osataan valita euroviisuja onnekkaammin?

Uuden Musiikin Kilpailu TV2:lla perjantaisin klo 21. Uuden Musiikin Kilpailun finaali Helsingin Jäähallissa 25.2.

Suomella on oma surullisenkuuluisa euroviisuhistoriansa (45 edustussävelmää, yhdeksän viimeistä sijaa), jota ei ilmeisesti edes yksi saavutettu voitto ole kirkastanut; ainakaan suomalaisesta euroviisukulttuurista vastaavan Yleisradion mielestä, joka muutti tänä vuonna perinteikkään Suomen euroviisukarsinnan historiattomaksi Uuden Musiikin Kilpailuksi, jossa etsitään ”hyvää biisiä, ei euroviisua” (UMK:n tuottaja Anssi Autio, Tv-maailma 3/2012).

Vuosikymmenten viisukarsintakimaraa tutkaillessa tulee pian selväksi, ettei ongelmamme ole hyvien biisien puuttuminen. Kompastuskiveksemme ovat muodostuneet kansan käsittämättömät valinnat ja raatiratkaisut, joilla on kumarrettu milloin itään, milloin länteen, usein tasapuolisesti joka suuntaan, jolloin lopputuloksesta ei ole ollut haltioissaan juuri kukaan.

Anna Muurisen kaksiosainen juttusarja keskittyy kaikkein kamalimpiin kalkkiviivakangistumiin.

Laila Halme – Muistojeni laulu

Suomi aloitti euroviisutaipaleensa vuonna 1961 tyylikkäästi megatähti Laila Kinnusen esittämällä sävelmällä Valoa ikkunassa, jonka tyylikkäällä esityksellä pääsimme hyvin mukaan yhteiseurooppalaiseen viihdetapahtumaan. Hyvää jatkoa seurasi vasta 16-vuotiaan Marion Rungin esittämällä sirpakalla Tipi-tiillä.

Lupaavan alun jälkeen ryhdyttiin kirjoittamaan suomalaisten viisusekoiluiden historiaa murheenkryynivuonna 1963. Tuolloin Suomen karsinnan voiton vei 40-henkisen asiantuntijaraadin päätöksellä Börje Sundgrenin Muistojeni laulu, jonka esittivät (kaikki finaalisävelmät esitettiin kahden eri solistin tulkintoina) Marjatta Leppänen ja Irmeli Mäkelä. Edustusmatkalle Lontooseen lähetettiin kuitenkin karsinnassa aivan eri kappaleella mukana ollut Laila Halme ja saavutuksena oli ensimmäinen ”nolla pistettä”

Video ei ole enää saatavilla

Eteeris-haahuilevan esityksen sijaan tarjolla olisi ollut sellaisiakin aikaa kestäneitä klassikkoja, kuten Lasse Mårtenssonin Kaikessa soi blues (säv. Toivo Kärki)…

Video ei ole enää saatavilla

…ja Tamara Lundin Olen mikä olen (säv. Jorma Panula).

Video ei ole enää saatavilla

Virhettä paikkaamaan vuoden 1964 kisoihin lähetettiin Lasse Mårtensson ja svengiklassikko Laiskotellen, joka sijoittuikin seitsemänneksi.

Viktor Klimenko – Aurinko laskee länteen

Vaan sitten tulikin jo suurimman suomalaisen viisutrauman vuosi. Korkeatasoisen vuoden 1965 kilpailun yleisöäänestyksen voitti ajan hermolla ollut, Toivo Kärjen letkajenkkamainen Minne tuuli kuljettaa. Erikseen mainitun sävellyskilpailun taas voitti Lasse Mårtenssonin tunnelmallinen Iltaisin.

Yleisradion asiantuntijat halusivat kuitenkin kunnioittaa vastikään kuollutta sanoittajamestari Reino Helismaata ja lähettää Napoliin Helismaan sanoittaman Aurinko laskee länteen -laulun. Viktor Klimenkon uljaasti esittämän melankolisen esityksen nyansseja ei Euroopassa ymmärretty lainkaan, ja Suomi jäi jo toisen kerran ilman pisteitä. Traumaattiseksi asiantuntijaratkaisun tekee se, kuinka edelleen on nähtävissä, miten hyvin ajan hermolla letkis-villityksen aallonharjalla loikkiva Minne tuuli kuljettaa oli:

Video ei ole enää saatavilla

Kisan voittanut Luxemburgin Poupée se cire, poupée se son on kuin Minne tuuli kuljettaa -rallin eurooppalainen sisariskelmä…

Video ei ole enää saatavilla

…ainakin, jos vertaa sinivalkoisia värejä kisassa puolustaneeseen sävelmään.

Video ei ole enää saatavilla

Kristiina Hautala – Kun kello käy

Vaikka väritelevisiotekniikka toi ruutuihimme kirkkaita värejä, jatkoivat viisuvalintojemme mustat hetket. Ensimmäistä kertaa euroviisuedustajaa äänestämään päästetty Suomen kansa valitsi vuoden 1968 edustusmatkalle ajan kuuman nimen Kristiina Hautalan, joka sai loppukilpailussa yhden pisteen ja sijoittui jaetulle viimeiselle sijalle:

Video ei ole enää saatavilla

Karsintaan jäi muun muassa tämä kaikki entiset ja nykyiset euroviisuvaatimukset täyttävä nykyinen yhteislauluklassikko:

Video ei ole enää saatavilla

Vesa-Matti Loiri – Huilumies

1970-luku toi euroviisukarsintoihin uudenlaisia värinöitä, edustuspaikoista nähtiin kisaamassa muun muassa valtavirtaa vaihtoehtoisemmat Agit Prop, M. A. Numminen ja Hortto Kaalo. Vuonna 1978 Suomi alkoi osallistua myös Intervision laulukilpailuun, ja karsinnat molempiin kisoihin saatettiin käydä samassa lähetyksessä. Vuosikymmen oli hedelmällinen: ajan kuohunnan keskellä osattiin keskittyä olennaiseen ja valita viisulavoille sinne hyvin sopivia sävelteoksia. Vuosikymmenen menestyjiin kuuluivat muun muassa Marionin Tom tom tom, Pihasoittajien Viulu-ukko ja Monica Aspelundin Lapponia.

1980-luvulle tultaessa paletti alkoi rakoilla: vuoden 1980-interviisukarsintoihin kutsuttiin yksi artisti, Marion, jolle etsittiin sopivia sävelmiä. (Samankaltainen konsepti on edelleen käytössä euroviisujen etsinnässä monessa maassa). Euroviisukarsintoihin sen sijaan haettiin edustajaa entisenkaltaisella, sekalaisemmalla esiintyjäjoukolla. Lopputuloksena oli, että Haagiin lähti Vesa-Matti Loiri ja Aarno Ranisen sävelmä Huilumies ja Sopotiin Marion Esko Koivumiehen laululla Hyvästi yö.

Elämäntuskasta ähkivä Huilumies jäi kansainvälisen finaalinsa viimeiseksi…

Video ei ole enää saatavilla

… kun elegantisti keinahteleva Hyvästi yö sai oman festivaalinsa pääpalkinnon.

Video ei ole enää saatavilla

Kojo – Nuku pommiin

Vuoden 1981 kisassa alkoi näkyä viisukulttuurin murros, mukaan alkoi tulla entistä enemmän perinteikkään iskelmän ohittavia musiikkityylejä. Jälkeenpäin ajatellen yksi mielenkiintoisimmista euroviisuehdokkaista oli julkisia esiintymisiä kaihtaneen Leevi & The Leavingsin esitys laulustaan Sinisilmä, mansikkasuu.

Täydellinen paketti oli kasassa Frederikillä taustajumppareineen (Meiju Suvas, Tuire Pentikäinen, Helena Lindgren ja Kaija Koo!). Suomen euroviisuhistorian ensimmäiset täydet pisteet Saksalta, maalta joka oli lähettänyt kisaan oman Tchinghis Khaninsa muutama vuosi aiemmin, olisivat olleet selviö:

Video ei ole enää saatavilla

Valituksi tullut Jim Pembroken säveltämä, Riki Sorsan esittämä Reggae OK edusti hienosti sekin. Laulun löytymistä lopulta vasta 16. sijalta pidettiin yllätyksenä:

Video ei ole enää saatavilla

Kenties Reggae OK:n vaikutuksesta meillä vinksahdettiin seuraavana vuonna vieläkin villimpään suuntaan, kun viisuedustajasta päättänyt asiantuntijaraati valitsi edustusmatkalle Pembroken uusimman tuotoksen, Kojon tulkitseman Nuku pommiin -rykäisyn:

http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=Uit8LDGkIPU

Pisteittä jäämistä jo 18 maan kisaksi paisuneessa kilpailussa voi pitää saavutuksena. Esitys teki lähtemättömän vaikutuksen ympäri Eurooppaa; Suomen Espanjan-suurlähettiläs jopa kirjoitti Helsingin Sanomissa: ”Nukkukaa pommiin, pysykää Suomessa, älkää osallistuko tämän kaltaisiin kilpailuihin.”

Vaikutus olisi tuskin ollut samanlainen, jos ”asiantuntijat” olivat rohjenneet lähettää Harrogateen ensi kertaa ruotsinkielisen edustuslaulun, Veikko Samulin tyylipuhtaan Mitt äppelträdin, jonka lauloi Ami Aspelund:

Video ei ole enää saatavilla

Sarjan jälkimmäinen osa ilmestyy huomenna.