Beady Eye / Sony

48 Ei tarvitse kuin kuunnella Supersonic, Some Might Say, Rockin’ Chair tai joku muu Oasiksen kultakauden klassikoista palauttaakseen mieleen, kuinka pistämätön rocklaulaja Liam Gallagher parhaimmillaan oli. Beady Eyen kakkosalbumin heikoimpia kappaleita (Don’t Brother Me, Iz Rite) kuunnellessa on vaikea uskoa, että tuo nuhainen ja alavireinen määkinä on peräisin samasta kultakurkusta. Be on heikko esitys ihan kelvolliselta rockyhtyeeltä. Sen yhdestätoista kappaleesta vain kaksi nousee positiivisella tavalla esiin: maltillisesti jännitettään kasvattava Soul Love on onnistunein bändin The Soundtrack of Our Lives -pastisseista, jylhästi jyräävän Flick of the Fingerin Stax-tunnelmat puolestaan riittävät perustelemaan Dave Sitekin (TV on the Radio) pestaamisen albumin tuottajaksi. Kokonaisuutena levy jättää tympeän jälkimaun: ilmeisesti rocklevyjä on tehtävä, koska rocklevyjä on tehtävä. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Eri esittäjiä – Italians Do It Better: After Dark 2

Italians Do It Better

82 Enemmän tuottaja Johnny Jewellin pseudonyymeiltä kuin oikeilta artisteilta vaikuttavat Italians Do It Better -nimet kokoontuvat levymerkin toisella portfoliolla. Olisi aliarvioivaa sanoa, että sarjan ensimmäinen osa olisi vuonna 2007 vanginnut ajan hengen, kun se sen sijaan ennusti parin vuoden jälkeen kaikkialla kuuluvan muotokielen, joka syntetisaattoripopin oli omaksuttava säilyäkseen relevanttina genrenä. Sen jälkeen vähän on muuttunut. After Dark 2 kuulostaa yhä nimensä mukaisesti läpeensä yölliseltä, enemmän korvakuulokkeista pimeässä kuin klubilla kuunneltavalta nostalgiselta diskomusiikilta. Se helisee kristallikruununa tyhjissä huoneissa. Se on täydellinen, koskemattomana eltaantuva sarja kallista kosmetiikkaa pukeutumispöydälle aseteltuna. Jos vertailut Kraftwerkin postuumisti tuottamiin Nicon eurodiskosinkkuihin, Kate Bushin holviin jääneisiin extended mixeihin ja Jaggerin Lennonin sijaan pokanneeseen Yoko Onoon (Miss Youn taustoja tulkitsemassa, anyone?) tuntuvat kyllästyttäviltä, todettakoon vain, että After Darkin kakkososan avainsana ei ole uutuudenviehätys, vaan päinvastoin laatu ja sen täydellinen korruptio. Se on musiikkia, joka voi tuhoutua vain paremmaksi. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Frankie & the Heartstrings – The Days Run Away

Wichita

39 Esikoislevyllään varsin sympaattisen kuvan itsestään antaneen Frankie & the Heartstringsin voi kakkosalbuminsa myötä arkistoida menetettyjen brittipoplupausten liitoksistaan tursuavaan kansioon. Se, mikä Hungerilla (2011) kuulosti oppipoikatason Orange Juicelta ja The Clashilta, on The Days Run Awaylla taantunut kolmosdivarin Razorlightiksi. Frankie & the Heartstringsin tapa veivata new waveaan on piinallisen ponteva, mutta vielä syvempiä otsaryppyjä sunderlandilaisyhtye aiheuttaa yrittäessään olla herkkä (Light That Breaks), eeppinen (Scratches) tai – Luoja paratkoon – The Velvet Underground (Losing a Friend). Terävä-ääninen laulaja Frankie Francis ähkii edelleen kuin ABC:n Martin Fry – mutta kuulostaa kyllä huomattavasti enemmän Ronnie Starrin ja The Expectedin Janne Äyräväiseltä! (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Isimasa – Pitäs, pitäs

V.R. Label

73 Turkulaisräppäri Isimasaa kuunnellessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi kahteen seikkaan. Ensiksikin on pakko kelailla, miksi ihmeessä hän on valinnut artistinimen, joka eroaa vain kahdella kirjaimella Asan käyttämästä Asamasa-pseudonyymistä? Toiseksi joutuu kummastelemaan, kuinka paljon Isimasan ääni muistuttaa kotikaupungissaan vaikuttavan Ritarikunnan Lempi-Joen ulosantia. Kun näistä sinänsä merkityksettömistä seikoista pääsee yli, huomaa stereoissa pyörivän miellyttävän kotikutoista hiphopia, joka tunnelmaltaan ja soundimaailmaltaan vie aikamatkalle vuosituhannen vaihteeseen. Isimasan debyytiltä huokuu samankaltaista maanläheistä asennetta kuin viime syksynä ilmestyneeltä, valitettavan vähälle huomiolle jääneeltä Haamun Aikaa kalliimpi -levyltä. Isimasan vahvuus on hänen kykynsä kertoa tarinoita. Kappaleet eivät ole vain kokoelmia nasevia rivejä, vaan ajatuksella kirjoitettuja kokonaisuuksia. Keskel tauluu -päätösraidan vastenmielinen väkivaltafantasia jättää kuitenkin mahdollisesta ironisesta otteestaan huolimatta ikävän jälkimaun. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Suomen tulli – Kolme kevättä

Rocket Records

68 Viime vuonna ilmestyneellä debyyttialbumillaan Suomen tulli astui, jos ei nyt valokeilaan, niin ainakin pois kellarin pimeydestä. Yhtyeen kevyehkö ja melodiaideoita pursuava progressiivinen rock antoi kuuntelijalle mahdollisuuden kiinnostua ja yllättyä. Debyyttinsä myötä Suomen tulli vaikutti virkistävältä lisältä kotimaisen rockin kirjoon, vaikka albumi menikin suurelta yleisöltä varmasti täysin ohi. Kakkosalbumin kohdalla ei siis voida puhua täydellisestä yllättäjästä, vaikka sitä Suomen tulli monille vielä on. Debyyttiin verrattuna Kolme kevättä vaikuttaa hieman varmemmalta kokonaisuudelta, mikä ei toisaalta tee siitä debyyttiä parempaa. Ensimmäisen levyn hienoinen hajanaisuus ja poukkoilu tunnelmasta toiseen antoi albumin tähtihetkille selvemmän mahdollisuuden loistaa ja erottua, koukuttaa kuuntelijaa. Kolme kevättä poukkoilee nyt ikään kuin raskaammalla jalalla, suunnitelmallisemmin ja omaan korvaani aavistuksen yllätyksettömämmin. Silti kappaleet Kevät, Lisa ja Yhden täydenkuun aikaan pitävät huolen siitä, että Suomen tullia on syytä seurata jatkossakin. Littipeukku myös tuotantopuolelle, sillä albumi soi miellyttävästi. (Tuomo Yrttiaho)

Surfer Blood – Pythons

Sire

61 En haluaisi kuulostaa kliseeltä, mutta sanottava se silti on: Pythons on albumi, jollaisia indieyhtyeillä on tapana tehdä, kun ne onnistuneen esikoislevyn jälkeen kiinnitetään isolle levy-yhtiölle. Pythons on kuin virtaviivainen, tehokas ja siistitty versio floridalaisyhtyeen Astro Coast -debyytistä (2010). Samalla se on sitä huomattavasti tylsempi ja verettömämpi. Gil Norton (Pixies, Throwing Muses – mutta myös Sum41, Feeder, You Me At Six, etc.) on loihtinut levylle tuhdin power pop / alternative rock -soundin, josta ihminen jaksaa nauttia juuri niin monen kappaleen verran kuin ihminen syö kakistelematta lihaisia Kabanossi-makkaroita yhteen pötköön. Kyllä, avausbiisi Demon Dance on letkeä ja aika ihana, kyllä, kertosäkeet irtoavat Surfer Bloodilta kuin tappi veneen pohjasta ja kyllä, Brian Wilsoninsa opiskellut John Paul Pitts erottaa duurin molliseiskasta. Mutta lähinnä Pythons saa ikävöimään kahden ensimmäisen levyn aikaista Weezeriä. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

#80 A Sunny Day in Glasgow

Mikä? Philadelphialaisen Ben Danielsin johtama, vuonna 2006 perustettu kokeellista usvapoppia soittava yhtye.

Odotettu? Viimeistään vuoden 2009 Ashes Grammar -mestariteoksesta lähtien.

Tuleeko? Mikäli sattuu osumaan Fullsteam Agencyn kokeellisen kulttuurin lähettilyyden kiikariin.

Video ei ole enää saatavilla

#79 Beady Eye

Mikä? Oasis ilman Noel Gallagheria.

Odotettu? Vuodesta 2000, jolloin Oasis esiintyi Suomessa viimeksi – tuolloinkin ilman Noel Gallagheria.

Tuleeko? Tietääksemme Liam Gallagherilla ole Suomeen yhtä erityistä tunnesidettä kuin veljellään, joten keikka lienee mahdollinen.

Video ei ole enää saatavilla

#78 Boards of Canada

Mikä? Maailman huikeimpia elektronisen musiikin kokoonpanoja – klassikko.

Odotettu? Music Has the Right to Children -mestariteoksesta (1998) lähtien.

Tuleeko? Never say never, vaikka skottiduo ei ole esiintynyt livenä sitten vuoden 2001 All Tomorrow’s Parties -festivaalin.

Video ei ole enää saatavilla

#77 The The

Mikä? Brittipopin Jouko Turkan eli Matt Johnsonin 32-vuotias yhtye, jonka riveissä on soittanut muun muassa Johnny Marr.

Odotettu? Ei enää aikoihin, mutta 1980- ja 1990-lukujen taitteessa bändi olisi ollut toivottu vieras.

Tuleeko? Comebackia odotellessa, sillä viimeksi The The on nähty lavalla vuonna 2002.

Video ei ole enää saatavilla

#76 OFWGKTA

Mikä? Shokeeraavista sanoituksistaan tunnettu hiphop-kollektiivi. Koko nimeltään Odd Future Wolf Gang Kill Them All.

Odotettu? Ainakin alkuvuodesta 2011 lähtien, jolloin hype kiehui yli äyräiden. Edelläkävijät kiihkoilleet jo vuodesta 2008, jolloin ilmestyi ryhmän ensimmäinen mixtape.

Tuleeko? Hurjasteli viime kesänä muun muassa Primaverassa. Ei erityistä syytä, miksei voisi saapua meillekin asti.

Video ei ole enää saatavilla

#75 Marc Almond

Kuka? Syntikkapopin törkysieluinen kultakurkku, josta on vuosikymmenten saatossa kuoriutunut melodramaattisten soihtuballadien ja kirjallisten laulelmien esittäjä.

Odotettu? Soft Cellin keulamiehenä Tainted Loven (1980) päräyttävistä alkutahdeista saakka, mutta nykyisen rockilmaisun rajat rikkovan esiintyjähahmonsa siemenet Marc istutti 1980-luvun puolivälin soololevyillään.

Tuleeko? Ei kannata pidättää hengitystään, sillä vuoden 2003 moottoripyöräonnettomuudessa saadun päävamman jälkeen “Manteli-Markku” (anteeksi) on kiertueiden sijasta panostanut ajoittaisiin yksittäisiin keikkoihin, useimmiten Englannissa tai Keski-Euroopassa.

Video ei ole enää saatavilla

#74 The Black Keys

Mikä? Kaikista maailman paikoista juuri Ohion osavaltiossa syntynyt duo, joka tekee rummuilla ja kitaralla klassikkoriffejä vilisevää bluesin, soulun ja rockin sekoitusta.

Odotettu? Ainakin vuodesta 2003, jolloin Thickfreakness tarjosi aavistuksen bändin potentiaalista. The Rubber Factory -levystä (2004) eteenpäin bändi on vain petrannut otettaan.

Tuleeko? Ehkä. Bändi kiertää pohjoista Eurooppaa vuoden 2012 alussa.

Video ei ole enää saatavilla

#73 Cat Power

Mikä? Chan Marshall on ailahtelevasta ja melankolisesta musiikistaan sekä itsetuhoisesta käytöksestään tunnettu lauluntekijä.

Odotettu? Ainakin vuodesta 2003 asti, jolloin hän julkaisi ylistetyn You Are Free -albumin.

Tuleeko? Ehkä, mutta täytynee odottaa vuosia. Cat Power keikkailee Euroopassa harvakseltaan ja on ilmoittanut julkaisevansa uutta materiaalia aikaisintaan ensi vuonna.

Video ei ole enää saatavilla

#72 The Rapture

Mikä? Vuosituhannen alun ”post punk revival” -buumin kansikuvapojat, jotka eivät muutamasta hitistään huolimatta koskaan nousseet valtavirtasuosioon.

Odotettu? House of Jealous Lovers -singlen (2002) ja sitä seuranneen Echoes-albumin (2003) julkaisusta lähtien.

Tuleeko? Syksyn Euroopan-kiertue skippaa Pohjoismaat. Bändin tähti on himmenemässä, joten voi olla, että laittaa pillit pussiin ennen kuin ehtii Suomen kamaralle.

Video ei ole enää saatavilla

#71 Archie Bronson Outfit

Mikä? Lontoolainen, hypnoottista kraut-blues-indierockia jurnuttava karvanaamatrio.

Odotettu? Tosissaan hurmaavan kakkoslevyn Derdang Derdangin (2006) julkaisun jälkeen

Tuleeko? Syytä olisi. Hinta–laatu-suhde on taatusti kohdallaan, ja tänäkin vuonna bändi on keikkaillut muun muassa Tsekissä ja Afganistanissa!

Video ei ole enää saatavilla

Tapa, jolla Gallagher tölväisi Radioheadia ja yhtyeen uutta albumia Quietus-verkkosivuston haastattelussa, on jopa manchesterilaislaulajan mittapuulla surrealistinen:

”Kuulin sen vitun Radiohead-levyn ja olin, että mitä helvettiä”, Gallagher avautui.

”Mielestäni me teemme vitun hyvin sen mitä me teemme. He taas tekevät biisin jostain vitun puusta! Ei jumalauta! Ja vielä tuhat vuotta vanhasta puusta? Painukaa vittuun! Olisi luullut, että he tekisivät biisin edes modernista puusta, sellaisesta, joka on istutettu viime viikolla. D’you know what I mean?”

Ei, Liam. Me emme tiedä mitä sinä tarkoitat.

Video ei ole enää saatavilla

Liam Gallagher avasi brittipopin suuren puukeskustelun jo vuonna 1994: ”Hey you, up in a tree, you wanna be me, but that couldn’t be, cos the people here, they don’t hear you calling”.