Peaceville

78 Pohjimmiltaan Autopsy on aina ollut bluesbändi. Bluesin pioneerit arvostivat instrumenttina yli kaiken lukemattomien mahdollisuuksien sähkökitaraa. Ja tämä on sähkökitaralevy to the max. Tämä levy ymmärtää soittimensa potentiaalin. Se potentiaali on pitkissä konvulsiokitarasooloissa tai vaikkapa goottimetallia lähenevän She Is a Funeralin efektoidussa herhiläinen-lasipurkissa-introssa. Toki myös Chris Reifertin ölinät ovat oma olennainen roiskeensa paletissa. Tärkeintä on, ettei Headless Ritual nojaa tasapaksuihin särövalleihin tai mielikuvituksettomaan artikulaatioon. Grind-vaikutteetkin loistavat poissaolollaan. Headless Ritualin ja edeltävän Macabre Eternal -paluulevyn jälkeen tekisi mieli todeta, että Autopsy on aikuistunut ja vakiinnuttanut itsensä yhtenä johtavista, yhä elossa olevista, hienostuneista classic rock -akteista, kuin Iron Maidenin tasolle kurottaen… Mutta luojan kiitos, tämä yhtye on yhä liian perverssi kattaus moista leimaa varten. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Eri esittäjiä – Liepeillä Anthology: Scenic routes

Pispalan kulttuuriyhdistys Ry

68 Tampereen Pispalan esiurbaani puutalomaisema on toiminut oivana dekadentin sivistyksen haciendana jo Lauri Viidan päivistä asti. Nyt tuota perinnettä jatkavat kaikenkarvaiset vastavirta(sic)kokeilijat, joiden edesottamusten näyteikkunana tämä Liepeillä-antologia komeilee. Pispalalaisuus on tässä tosin pikemminkin symbolista, sillä läheskään kaikki levyn artistit eivät sieltä käsin vaikuta. Tyylilajien spektri ulottuu Linkan harmoonin varassa hienosti huojuvasta makuuhuonepopista Aallon vahvaan etnoprogeräiskeeseen, ja nämä biisit ovatkin levyn ehdottomasti kiinnostavinta antia. Cameo-rooleissa levyllä piipahtavat myös Faarao Pirttikangas ja Joose Keskitalo. Pirttikankaan maailmassa soi yhä täsmätoistolla Tom Waitsin Bone Machine, mutta Keskitalon Hyvillä kylillä on hykerryttävän hirtehinen pieni laulu. Loput esitykset jättävät kaipuun vahvempien verrokkiensa perään: esimerkiksi Downbearin soundi jää hieman vajaaksi Plain Ridesta, Cry Barin herkkyys häviää Office Buildingille eikä Muuttohaukkojen klenkkauksessa ole samaa viehättävyyttä kuin TV-Resistorilla. Kuitenkin kokonaisuuden tietynlainen ajattomuus ja orgaanisuus viehättävät. (Mikael Mattila)

Euro Crack – Huume

Fullsteam

84 RPK:n (eli Ceebrolisticsin, Serkkupoikien, Murmurecordingsin ja Pölyn RoopeK:n, RRKK:n, rrimöyk:n tai Koksukoon – tiedättekö jo, ketä tarkoitan?) lahjakkuus tuottajana on ollut julkista tietoa jo kohta kahdenkymmenen vuoden ajan. Oululaislähtöisen räppärin Julma-Henrin kanssa muodostamansa Euro Crackin esikoisalbumilla herra Kinnunen ylittää kuitenkin kaikki aiemmatkin saavutuksensa; Huume soi jopa vaikuttavammin kuin Ceebrolisticsin minialbumi Ö (2005), suomihiphopin tuotannollinen zeniitti tähän asti. Jos haluaa tehdä vaikutuksen esim. naapureihinsa, voi ”Nousut” ja ”Laskut” -nimisiin puoliskoihin jaettua albumia kutsua teemalevyksi. Sellainen Huume on joka tapauksessa musiikillisesti; levyn alkuosan aggressiivinen ja elektroninen teollisuushallisoundi saa hiljalleen funkympiä sävyjä, kunnes hiipuu jälkipuolellaan Ceebrolistics-levyiltä tuttuun avantgardistiseen utuun ja sukeltaa viime metreillään suoranaiseen mustaan aukkoon, josta se nousee vasta päätösraitansa Futuron, kautta aikojen vaikuttavimman yksittäisen suomenkielisen hiphop-kappaleen myötä. Koska Huume kuulostaa niin… öh, huumaavalta, on levyn muu anti jäänyt (ainakin tällä kuuntelijalla) ensimmäisten kuuntelujen aikana vähemmälle huomiolle. Toisaalta se voi olla hyväkin asia: siinä vaiheessa, kun korvat (kenties vuonna 2016) alkavat vihdoin tottua Euro Crack -musiikin soundillisiin ihmeellisyyksiin, on siinä vielä jäljellä paljon löydettävää. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Lust for Youth – Perfect View

Sacred Bones

68 Lust for Youth saavutti edellisellä albumillaan Growing Seedsillä (2012) jonkinlaista jalansijaa, eikä varmasti vähiten Iceage-yhteyksiensä takia. Vain reilu vuosi myöhemmin ilmestyvä Perfect View tekee viimeistään selväksi, ettei Tanskassa majailevalla ruotsalaisella Hannes Norrvidella ole aikomustakaan yrittää murtautua ulos kylmän, tumman ja minimalistisen syntikkapopin getosta. Perfect View on tunnelmallinen ja hetkittäin yllättävänkin melankolinen, mutta lopulta liian ontto ja amatöörimäinen coldwave-albumi. Juurikaan tarttumapintaa eivät nämä puksuttavien rumpukoneiden ja hajanaisesti pörisevien syntikoiden säestämät kaukaiset kailotukset tarjoa, vaikka niiden kylmäkiskoisessa arvaamattomuudessa jotain kiehtovaa ja korviahörisyttävää onkin – kukapa ei haluaisi kuulla, miltä Arthur Russell kuulostaa goottiversiona? Levyn pisin ja paras kappale Perfect View kuulostaa siltä kuin Lust for Youthin homeisen treenikämpän kovia kokeneet elektroniset vimpaimet alkaisivat jammailla sähkökatkoista inspiroituneena keskenään, vain omaksi huvikseen. Kuuden minuutin kohdalla kömpelö house-biitti kääntyy New Orderin Blue Mondayks – ja se onkin albumin ainoa hetki, jolla on mitään tekemistä huumorin kanssa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Rose Windows – The Sun Dogs

Sub Pop

31 Ilmeisesti jokainen parrakas amerikkalaisnuorukainen, jolla on rahtunenkin musiikillista lahjakkuutta, on jo solminut levytyssopimuksen psykedeliasta tai progressiivisesta rockista ammentavalle americana-yhtyeelleen. Mikään muu ei voi selittää sitä, että Sub Pop on mennyt kiinnittämään talliinsa seattlelaisen Rose Windowsin kaltaisen täydellisen mitäänsanomattomuuden. Septetin esikoisalbumi on rikollisen tylsää ja aneemista, absoluuttisen möhömahaista progefolk-tunnelmointia, joka flirttailee varovaisesti psykedelian, Intia-sävyjen, Doors-hippibluesin ja Uriah Heep -henkisen hardrockin kanssa ilman, että saisi puhallettua musiikkiinsa minkäänlaista intohimoa. Toki voit kuunnella levyn ja panna merkille, että Wartime Loversissa on ihan kiva poljento ja että The Sun Dogs II: Codan akustisessa kuistirämpyttelyssä on vienoa vetovoimaa, mutta en suosittele. Soita tämä levy mieluummin Alphaville-faniksi tunnustautuvalle uusromantikkoystävällesi ja katso, kuinka ihminen kärsii. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Jimmy Träskelin & Sampo Korva – Reisaavaisen laulu

Omakustanne

60 Amerikansuomalaisuus-larppauksen riman asetti taannoin melkoisiin olympiaennätysukemiin muuan J. Karjalainen. Lukuisista perinnemusiikkiprojektetista tutut Jimmy Träskelin ja Sampo Korva tekevät viisaasti, kun eivät omissa mukaelmissaan edes yritä tavoitella Karjalaisen hillbilly-särmää; kaksikon pehmeä ilmaisu menee asuja myöten enemmän kaupunkilaisen barbershop-perinteen puolelle. Träskelin ja Korva ovat ehtojen kansanmuusikoiden tapaan opiskelleet lähdemateriaalinsa huolella, joten biisejä taustoitetaan hyvillä anekdooteilla, ja soitannollisella puolella etenkin huuliharppu hönkii ukulelehelinöiden päälle uskottavan reteästi. Muun muassa haitarilegenda Viola Turpeiselta lainatut instrumentaalit soundaavat tarpeeksi autenttisilta. Silti levyltä puuttuvat lopullinen heittäytyminen sekä karisma, ja duon suhde sinällään mainioihin lauluihin, kuten Leo Kaupin Posetiivariin tai niin ikään Turpeista lainaavaan Outoihin teihin, jää ihmeellisen ontoksi. Myös Träskelinin omista teksteistä, kuten Hollywoodista, jää uupumaan alkuperäisten kuplettien nerokas ironia. Hefnerin paartit (kyllä, ”sen” Hefnerin) on taas ryntäineen kaikkineen ihan ilkkakanervaa, eikä valitettavasti naurata. Hankoniemes pieni laiva nousee sentään lokkien huudon myötä ihan hauskaksi matkatarinaksi, ja samaten Hildan viimeisen illan haikeus tavoittaa jotain mitä muut kappaleet eivät. Vaan silti olisi se kuuluisa elämänmakuisuus nyt tarpeen! Sitä löytyy esimerkiksi Träskelinin, Korvan ja Antti Janka-Murroksen The Worn Soles -triolta, jonka Amerikka-tulkinnatkin ovat ryhdikkäämpiä. Voisiko se levyttää seuraavaksi? (Mikael Mattila)

The Mentorsin El Duce. Ei arvosta naisia.

Tämä artikkeli ei kerro maailman misogyyneimmistä heviyhtyeistä. Olisihan se nyt ”lievästi” järjetöntä kuunnella jokainen maailmassa äänitetty hevibiisi ja rankata kolme fania omistava kuwaitilaisen ala-asteen kellaribändi listan ykköseksi.

Alla oleva lista on siis rajattu suuremman kaliiberin hevibändeihin, jotka ovat julkaisseet muutakin kuin yhden kaksiraitaisen, paskasoundisen ja 50 kappaletta monistetun treenikämppädemon. Tarkoituksena ei ole esitellä W.A.S.P.-tyylisiä ”perushevimachoiluun” nojaavia kasaribiisejä, joissa kiimaiset orjattaret konttaavat kahleissa isäntänsä haarovälissä, vaan biisejä, joissa naisiin suhtaudutaan selvästi vihamielisemmin.

Kannattaa silti muistaa, etteivät läheskään kaikki misogyniaa tai sovinismia viljelevät hevibändit ole täysin tosissaan. Verenhimoisen naislynkkauksen sijaan överiksi vedetyt solvaukset ovat usein vain oma perverssi huumorin muotonsa tai parodiaa metallin machosta imagosta. Tämä lienee totuus myös monen tältä listalta löytyvän bändin kohdalla, vaikkeivät kaikki feministit tätä varmasti nielekään.

Listan pääpaino on vanhemman koulukunnan yhtyeissä, jotka tekevät tai tekivät ihan oikeasti hyvää musiikkia. Näin ollen mukana ei ole surkeita yhden hitin ihmeitä tai päälleliimatuilla ”shokkielementeillä” provosoivia nykytulokkaita, kuten maailman huonoimmaksi bändiksi tituleerattu (ja kieltämättä aivan uskomattoman seksistinen) Brokencyde.

Edustavatko alla olevat biisit sitten sitä kuuluisaa vihapuhetta? Joidenkin mielestä ehkä edustavatkin. Minä en niistä kuitenkaan jaksa loukkaantua, vaikka nainen olenkin.

#5 AUTOPSY – DIRTY GORE WHORE

Yksi death metalin likaisimmista legendoista osaa olla likainen myös suhteessaan naisiin – ainakin jos Autopsyn tämänvuotiseen paluulevyyn on uskominen. Jenkkibändin odotetulta Macabre Eternal -albumilta löytyvä kappale Dirty Gore Whore kertoo naisesta, jonka laulaja-rumpali Chris Reifert kaappaa kadulta ja vie asuntoonsa kidutettavaksi:

”I’ll carve you a new fuckhole
And chain you to my toilet bowl
Won’t kill you, but you’ll wish you were dead
Keep you as my dirty gore whore instead”

Autopsyn ollessa tauolla vuosina 1995–2009 Reifert ja kitaristi Danny Coralles vaikuttivat Abscess-nimisessä yhtyeessä, joka ei sekään käsitellyt naisia niillä kaikkein silkkisimmillä hansikkailla. Punkilla, grindcorella, death metalilla ja huumorilla ryyditetty Abscess teki lauluja muun muassa siitä, kuinka itsemurhan tehnyttä tyttöystävää kannattaa nussia ja kuinka strippitangolle voi keksiä uusia käyttötarkoituksia:

”Penetrated by the whorish pole where countless have been raped
Punishment extreme, sliding southward day by day
Taste your shit on the pole grazing your tattered tongue
Internal shishkabob excrements and blood are one”

Että sellaista.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

#4 SARCÓFAGO – DESECRATION OF VIRGIN

Oma lukunsa metallimusiikin misogyniassa liittyy Neitsyt Marian häpäisyyn. Oli kyseessä sitten Hobb’s Angel of Deathin soittama thrash-jyystö, Nunslaughterin death metal tai Grand Belial’s Keyn nsbm-vivahteinen jenkkibläkkis, todennäköistä on, että teksteissä ajaudutaan ainakin jossain kohtaa raiskaamaan Neitsyt Marian paloiteltua ruumista, yleensä Saatanan kaksikärkisen kielen tai kyrvän toimesta. Tai jotain.

Black metalin parissa uransa aloittanut corpse paint -pioneeri Sarcófago julkaisi vuonna 1987 Brasilian raaimpiin, aggressiivisimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin äärimetallilevyihin kuuluvan klassikkodebyyttinsä I.N.R.I. Kuten albumin nimestä voi päätellä, I.N.R.I.:llä ei tyydytty voihkimaan rinnakkaisluokan isotissisen cheerleaderin perään. Sen sijaan Sarcófago latasi tiskiin vaihtoehtoisen näkemyksen vuosien 2 eaa – 36 jaa tapahtumista.

A-puolen toisessa biisissä Desecration of Virgin Sarcófago esittää viehättävän teoriansa Neitsyt Marian raskaaksi tulemisesta. Seitsemäntenä yönä ennen pyhää syntymäpäivää kävikin katsokaas niin, että Maria sai yllätysvieraita kotiinsa:

”Demons sucked her pussy
And fucked her to her delight
She isn’t a virgin anymore
Because she was fucked by Satan”

Video ei ole enää saatavilla

#3 IMPALED NAZARENE – NYRKILLÄ TAPETTAVA HUORA

Suomalaisen black metalin (tai grindcoren tai ”nuclear metalin” tai ”goatcoren” tai-mitä-näitä-nyt-on) suuri ulkopuolinen Impaled Nazarene ei ole koskaan yrittänyt kalastella massojen, vähemmistöryhmien saati skenejeesusten seläntaputuksia. Nobel-puheiden sijaan yhtye on pyrkinyt provosoimaan kuulijoitaan milloin patrioottisin, milloin (epä)poliittisin ja milloin sovinistisin iskulausein. Kauniisti ja herkästi nimetty Nyrkillä tapettava huora kuuluu luonnollisesti jälkimmäiseen kategoriaan.

Bläkkis-skenen extreme-siivellä on toki aina ollut ongelmallinen suhde naisiin. Miksikäs muuten pohjoismaalaiset bm-puristit olisivat diggailleet jo 1990-luvun alussa anaaliseksiä: se oli ”luonnonvastaista” ja ”anti life”, toisin kuin perinteisemmät panohommat. Vaikka Impaled Nazarene jääkin kauas tyylipuhtaasta black metalista, jakaa se silti tyylilajin rakkauden överiksi vedettyyn tematiikkaan.

Todella överi on ainakin Nyrkillä tapettavan huoran teksti, jossa solisti Mika Luttinen kiroaa sen päivän, jolloin hän tapasi ”selluliittiperseisen” ja ”vitun idiootin” ”huoransa”. Naisella näyttäisi olleen Luttiseen suurempikin vaikutus, sillä solvaukset eivät suinkaan lopu tähän:

”Hei nyrkillä tapettava huora
Vittusi on ruma
Se haisee saatanan pahalle
Kun sitä minä nuolin niin oksennusta nielin
Painajaisia näen edelleen
Kuole huora kuole”

Toivoa sopii, etteivät oman elämänsä katkeroituneet mattinykäset ihan oikeasti kuuntele biisiä tosissaan.

Video ei ole enää saatavilla

#2 NATTEFROST – WHORE (FILTHY WHORE)

”Sluts, your are born into submission. You are all cunts”, toteaa norjalainen Nattefrost kappaleessaan Whore (Filthy Whore). Samantyyppinen elämänfilosofia näyttäisi määrittävän artistin muitakin biisejä: niissä nussitaan kuolleita 10-vuotiaita tyttöjä, kuristetaan alastomia huoria ja kustaan heidän päälleen – vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Jylhää ja tunnelmallista black metalia soittavasta Carpathian Forestista tuttu Nattefrost on soololevyillään omaksunut selvästi riisutumman ja kylmäverisemmän ilmaisun, jossa ei SETAn jäsenyydestä haikailla. Nattefrostin maailmassa naiset lokeroituvat pääsääntöisesti joko lutkiksi, prostituoiduiksi, orjiksi tai vituiksi, joiden ainut elämäntehtävä on tulla hakatuiksi ja raiskatuksi vanhan vihtahousen nimeen:

”Whore – put your shoes on
Bitch – swallow my cum
Slut – suck me dry
Cunt – choke and die”

Oli Nattefrostin enemmän tai vähemmän tosissaan olevasta ”sanomasta” mitä mieltä tahansa, fakta on, että vuoden 2004 Blood & Vomit -albumi pitää sisällään aivan järjettömän kovia black metal -riffejä. Kuunnelkaa vaikka Sluts of Hell, niin tiedätte mitä tarkoitan.

Video ei ole enää saatavilla

#1 THE MENTORS – GOLDEN SHOWER

Vuonna 1977 Seattlessa perustettu The Mentors lienee kaikkien sovinistibändien äiti, isä ja äpärä. Primitiivistä punkkia ja hiomatonta heavy metalia yhdistelevä trio kutsuu musiikkiaan ”rape rockiksi” ja kirjoittaa tekstejä, joissa lyödään naisia, varastetaan naisilta, penetroidutaan naisten anuksiin ja kustaan naisten kasvoille. Lisäksi Mentors soveltaa naisiin niin sanottua neljän F:n sääntöä (Find her, Feel her, Fuck her, Forget her), joka löytyy kappaleesta Four F Club.

Mentorsin primus motorina toimi vuonna 1997 menehtynyt läski ja kalju laulaja-rumpali Eldon ”El Duce” Hoke, jolla oli omien sanojensa mukaan kyky tunnistaa raiskausta halajavat naiset pelkästä katseesta. Bändin klassisimman kokoonpanon muita jäseniä olivat kitaristi Eric ”Sickie Wifebeater” Carlson ja basisti Steve ”Dr. Heathen Scum” Broy.

Kunnianloukkaussyytteiden välttämiseksi Mentors esiintyi yleensä mustiin Ku Klux Klan -tyylisiin huppuihin sonnustautuneena. Tämä ei kuitenkaan estänyt Parents Music Resource Center -komitean Tipper Gorea vetämästä bändiä 1980-luvun puolivälissä hallituksen kuulusteluihin. Syynä olivat Mentorsin naisia halventavat lyriikat ja erityisesti vuoden 1985 You Axed for It! -levyltä löytyvä kappale Golden Shower, jonka tekstissä El Duce käyttää naisten kasvoja vessapaperinaan:

”Listen little slut, do as you’re told
Come with daddy for me to pour the gold
All through my excrements you shall roam
Open your mouth and taste the foam
Bend up and smell my anal vapor
Your face is my toilet paper”

Kuriositeettina kerrottakoon, että kun Gore siteerasi tekstiä hallituksen kuulusteluissa, suurin osa paikan miesväestä repesi nauruun.

Video ei ole enää saatavilla